Kitaran soittaminen

Fortinin Meshuggah signature nuppia näemmä. Jossain mainittiin, että tuo olis käytännössä hyvin pitkälle modattu Marshallin Plexi, että ehkä olin sit väärässä, ettei mitää Marsuihin perustuvaa olis.

Tuota ei oo itellä, mutta Fortinin Cali on ja se on minusta ainakin aika omanlaisensa siihen verrattuna, millaiseksi ite miellän perinteisen Marshall-soundin.
Jep. Oon tuota jonkun verran käyttänyt ja mieltänyt sen marsuksi kummempia miettimättä. Kirpee se ainakin on ja britin makunen maltillisilla gaineilla.
 
Jos autenttista Marshallia haluaa niin suositukseni:
Mercuriall Spark. Tämä sisältää kaksi JMP, JCM800 sekä AFD. Toimii standalone.
Softube Amp Room. Varsinkin päivityksen myötä todella hyvä. JCM 2203 sekä Silver Jubilee todella hyviä. Ei standalone
Nembrini Audio JMP-1. Lähtee hyvin Maidenit. Toimii standalonena NA:n pluginhostin kanssa.

Metallicat lähtee hyvin Mesa TriAxis klooneilla.
Mercuriall ReAxis
Nembrini Audio Cali Axis

Nembrinin plugarit ehkä eniten käytössä mulla nauhoitteluissa. Aina välillä niillä aleja, jolloin hintaa $29.99 suurinpiirtein per plugari.
Joskus myös kolme kahden hinnalla. Sitten Nembriniltä saa ilmaisia TS, RAT + jotain efektejä joilla voi tuohon Live Rigiin laajentaa.

Yleensä IR:nä mulla näissä joku York Audion marshall-kaappi vakiona.

EDIT: Lisättäköön tähän että on tullut useamman kerran soitettua ihan oikealla 2203 + 4x12" , Silver Jubileella + 4x12" sekä Mesan TriAxis.
 
Viimeksi muokattu:
Minulta vahva suositus S-gearille. Sieltä löytyy hyvät mallinnukset marsulle, fenderille, mesalle ja myös vox & soldano tyyppisille soundeille sekä hyvät IR:t ja efektit. Käytän melkeen pelkästään noita.
 
Mikä olisi hyvä plugari metalli ja rokki hommiin? Tykkään soitella aika paljon esim. vanhaa Metallicaa, Iron Maidenia tai Slashin sooloja. Mielellään saisi maksaa vain muutaman kympin. Oisko tuo amplitube 5 hyvä?

Kiitos kaikille lukuisista ehdotuksista. Koitan varmaan aloittaa noilla ilmaisilla ja ehkä jossain vaiheessa hommaan jonkun maksullisen plugarin (pitänee seurata jos tulee tarjouksia).
 
Viimeksi muokattu:
Neural DSP tarjoaa myös 14 pv kokeilujakson maksutta jokaiselle plugarille…

Eniveis, vahva suositus Neural DSPn tuotteille. Muutama heidän plugari on tullut ostettua vuosien saatossa ja Quad Cortex tuli hankittua vuoden vaihteessa.
 
Tuli heräteltyä soittotouhuja varmaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Käytettynä löytyi hyväkuntoinen vanhempi Dean (V Platinum) ja vahvariksi ensihätään Orangen Micro Dark + Orange-kajari. Pedaaleja löytyi porukoilta jemmasta ja tuli hommattua myös Tube Screamer TS9.

On häkellyttävää kuinka "helposti" kitaran soittoa pystyy nykyään opettelemaan. Netistä löytyi paljon informaatiota jo silloin kun tartuin ensimmäistä kertaa kitaraan joskus reilu 15v sitten mutta kun nykyään menee vaikka Youtubeen niin löytyy melkein ylitsevuotavasti opetusvideoita ja harjoituksia yms. että ei oikein edes tiedä mistä aloittaa. Helposti menee siihen että jää vain katsomaan videoita ja unohtaa että pitäisi jaksaa soittaakin. :hmm::redface:

DSC_1487.JPG
 
Tuli heräteltyä soittotouhuja varmaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Käytettynä löytyi hyväkuntoinen vanhempi Dean (V Platinum) ja vahvariksi ensihätään Orangen Micro Dark + Orange-kajari. Pedaaleja löytyi porukoilta jemmasta ja tuli hommattua myös Tube Screamer TS9.

On häkellyttävää kuinka "helposti" kitaran soittoa pystyy nykyään opettelemaan. Netistä löytyi paljon informaatiota jo silloin kun tartuin ensimmäistä kertaa kitaraan joskus reilu 15v sitten mutta kun nykyään menee vaikka Youtubeen niin löytyy melkein ylitsevuotavasti opetusvideoita ja harjoituksia yms. että ei oikein edes tiedä mistä aloittaa. Helposti menee siihen että jää vain katsomaan videoita ja unohtaa että pitäisi jaksaa soittaakin. :hmm::redface:

Joo, netistä löytää kyllä paljon. Videoista saa nopeasti käsityksen, verraten joskus omiakin alkuaikoja kun mentiin jonkin Segovian kitarakirjan ja jo hetken soittaneiden kaverien opastuksella, jotka hekin olivat vain jostain veljeltä tms. saaneet neuvoja yms yms.

Mähän lykkäsin tytön viulutunneille, kun semmoinen (viulu) lojunut kotona ja tuo halusi aloittaa. Itselle aina ollut ihan tuntemattomia nuo jousisoittimet. Samalla itse vähän harjoitellut kun päässyt jyvälle. Vaikkakin viulu itselle liian pieni niin silti hauskaa on. Todella konservatiivistahan noi perinteiset soittimet tuntuu olevan, eli pitää mennä just samalla tavalla kuin 1600 -luvullakin meni :D Pitänee joskus ostella kokoviulu ja ehkä joku sähkövempain niin voi kaikessa hiljaisuudessa soitella.

Sinänsä jousisoitin on todella hyvää treeniä korvalle, kun ei anna mitään anteeksi kun koittaa osua oikeaan säveleen.
Jotenkin myös tuo kvinttivire houkuttelee. Pitäisi joskus kitarakin heittää kvintteihin.
 
Sentencedin edesmenneen kitaristin Miika Tenkulan teoksista on kyse. Miikasta julkaistaan maaliskuussa kirja ja tämän tiimoilta pitäis käydä akustinen keikka jos toinenkin heittämässä. Jospa sais nuo juoksutuksetkin treenattua, motivaatio ainakin meinaa nostaa päätään.

Hienosti vetelittekin eilen Helsingissä. Oltiin keikan jälkeen hetki jutullakin, ja vähän huvitti kun vasta jälkikäteen yhdistin päässäni langat että täällähän niitä biisejä oli jo ennakkoon kuullut :D

Ja vielä enemmän huvitti että yhteinen tuttukin meillä on, terveisin ”Anssin bändikaveri” :D
 
Hienosti vetelittekin eilen Helsingissä. Oltiin keikan jälkeen hetki jutullakin, ja vähän huvitti kun vasta jälkikäteen yhdistin päässäni langat että täällähän niitä biisejä oli jo ennakkoon kuullut :D

Ja vielä enemmän huvitti että yhteinen tuttukin meillä on, terveisin ”Anssin bändikaveri” :D
No johan nyt! Kelpo ilta oli kyllä todella. Mukava että maistui ja Anssille terveisiä :p
 
Tuli heräteltyä soittotouhuja varmaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Käytettynä löytyi hyväkuntoinen vanhempi Dean (V Platinum) ja vahvariksi ensihätään Orangen Micro Dark + Orange-kajari. Pedaaleja löytyi porukoilta jemmasta ja tuli hommattua myös Tube Screamer TS9.

On häkellyttävää kuinka "helposti" kitaran soittoa pystyy nykyään opettelemaan. Netistä löytyi paljon informaatiota jo silloin kun tartuin ensimmäistä kertaa kitaraan joskus reilu 15v sitten mutta kun nykyään menee vaikka Youtubeen niin löytyy melkein ylitsevuotavasti opetusvideoita ja harjoituksia yms. että ei oikein edes tiedä mistä aloittaa. Helposti menee siihen että jää vain katsomaan videoita ja unohtaa että pitäisi jaksaa soittaakin. :hmm::redface:

DSC_1487.JPG
Siisti kitara.

Vaikka kaikenlaista opetusvideota onkin niin mikään ei korvaa sitä kun opettelee melko alusta jo kavereiden kanssa bändisoittoa. Soittajista näkee aika nopeasti onko tullut opeteltua vain kotona vai vedetty bändissä. Bändissä oppii sovittamaan ja ymmärtämään miten eri soittimet toimii yhteen ja erikseen. Kannattaa aina laittaa pumppu pystyyn vaikka huvirämpyttelyä varten jos ei muuta. Ja paikallisen pitserian nurkkaan keikka niin tulee harjoittelulle vähän tavoitetta joka pitää treenaamisessa kipinää yllä. Kotisoiton vahvuus sitten biisien opettelussa ja tekniikkatreenissä.
 
Siisti kitara.

Vaikka kaikenlaista opetusvideota onkin niin mikään ei korvaa sitä kun opettelee melko alusta jo kavereiden kanssa bändisoittoa. Soittajista näkee aika nopeasti onko tullut opeteltua vain kotona vai vedetty bändissä. Bändissä oppii sovittamaan ja ymmärtämään miten eri soittimet toimii yhteen ja erikseen. Kannattaa aina laittaa pumppu pystyyn vaikka huvirämpyttelyä varten jos ei muuta. Ja paikallisen pitserian nurkkaan keikka niin tulee harjoittelulle vähän tavoitetta joka pitää treenaamisessa kipinää yllä. Kotisoiton vahvuus sitten biisien opettelussa ja tekniikkatreenissä.

Kiitos vinkistä, mutta itse olen aina soitellut vain omaksi huvikseni ja taidan pysyä siinä jatkossakin. Toki tullut joskus pyöriteltyä jotain bändifantasioita pään sisällä mutta ei riittäisi kärsivällisyys tai motivaatio bändissä soittamiseen ja muutenkin liian sosiaalista ja sitovaa. :D Yksin soittaessa voi soittaa juuri niin hyvin tai huonosti kuin haluaa silloin kun haluaa tai ei ollenkaan jos ei huvita.
 
Joo, kimppasoitto on kyllä pirun jees, kehittävää jne., mutta joku roudaaminen pitkin öitä kaikenmaailman pikkukuppiloihin, venaileminen ja kaikenlaisten kännihäslääjien kattominen ei liikaa houkuttele noin niinku työviikon päälle.

Mut nää satunnaiset juhlakeikat ja joissain pikkutilaisuuksissa soittelut olleet kyllä ihan hauskoja ja onhan tuo yleisölle soittelukin oma juttunsa, vaikken ikinä oo oikein sellainen ollut, että siitä ihan hirveitä kiksejä oisin saanut.
 
Esiintyminen on lopulta aika erilaista kuin makuuhuoneessa soittelu ja omalla tavallaan aika opettavaista. Jos jännittää paljon niin sormien hienomekaniikka ei toimi normaalisti ja voi tulla myös muistikatkoksia biiseissä, joita osaa kotioloissa aika hyvin ulkoa. Jos soittaa väärin niin pitää koittaa jatkaa mahdollisimman tyylikkäästi, eikä voi vain kiroilla ja aloittaa alusta.

Itsekseen soittelu ja itseä varten treenaaminen on ihan ok, mutta kyllä itse ainakin kaveri- tai perhepiirissä esiintymiseen kannustan. Mukava lurauttaa joku biisi kun pyydetään soittamaan, eikä vain selitellä ettei nyt oikein pysty. Kun on paljon kitaroita kotona, niin kuitenkin helposti pyydetään soittamaan jotain.
 
Bänditouhut on kyllä itsellä herätellyt hyvin treenausmotivaation eri tavalla kuin keskenään soitteli. Toki me soitellaan ihan vaan keskenämme ja omaksi huviksi niin on aika rentoa ja paineetonta.
 
Itsekseen soittelu ja itseä varten treenaaminen on ihan ok, mutta kyllä itse ainakin kaveri- tai perhepiirissä esiintymiseen kannustan. Mukava lurauttaa joku biisi kun pyydetään soittamaan, eikä vain selitellä ettei nyt oikein pysty. Kun on paljon kitaroita kotona, niin kuitenkin helposti pyydetään soittamaan jotain.


Mulle musiikkitouhut (kuuntelu ja soittaminen) on ollut aina jotenkin tosi henkilökohtaisia asioita joita ei oo oikein viitsinyt jakaa kenenkään kanssa sen kummemmin. Välillä jo sekin että naapurit kuulee kitaralla räpeltämisen paperiseinien läpi tuntuu jo liialta. Alkaa ahdistamaan jo ihan ajatus siitä että joku tulisi käymään "hei sulla on kitara, soita jotain!" :D

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Lähinnä elektronista teen kylläkin, mutta minulla on Ez Drummerin kanssa metallibändi. Yhtään ei jaksa enää kyllä mitään bänditreenihommia. :D

Mutta on minulla pop-projektia muutamien laulajien kanssa eli teen heille biisejä. Tänä vuonna julkaistaan useampi. Silleen tulee yhteistyötä, mutta kotona hoidan omat juttuni.

Bändihommat oli hyviä aikonaan ja keikat hienoa menoa, mutta ei kiinnosta enää.

Täysin ok myös se, jos joku haluaa pitää omana juttunaan soittamisen.
 
Niin, ei kai tuohon esiintymiseen oo minusta oikein muuta ohjenuoraa, kuin että jos tuntuu omalta / mukavalta / kiinnostavalta jne., niin kokeilemaan rohkeasti. Kyllähän tuo kaikki kimpassasoitto ja livesoitto on tietyllä tavalla niinku musiikin ytimessä.

Jos taas ei kiinnosta, niin sitten soittaa vaan kotona tai miten tuntuu omalta. Sekin on jo paljon, että ylipäänsä soittaa. Missään nimessä minusta ei klasarityyliin, että kaikki pakotetaan lavalle kiinnostaa tai ei. Sillai ei tuu kuin paha mieli.
 
Itse olen oppinut ja pitänyt tärkeänä etten kysele keneltäkään, että soitapa jotain ellen saa vaikutelmaa jotenkin halukkuudesta. Minulla on kaveri, joka on tosi lahjakas, mutta sosiaalisesti kömpelö ja jännittää kamalasti. Tiedän tavallaan että osaa ja hyvin, mutta en ikinä kysy, että soitatko jotain. Nämä vaatii persoonan lukemista. Kaikki ei tykkää soitella muille.
 
Yhtään esiintymishaluisempi kitaristi, niin se kyllä soittaa pyytämättäkin :D ja vaikkei haluais kuullakaan.

P.S jokohan tää on se viikonloppu, että sais huolletuksi tuon customin.. alkaa oleen aika karussa kunnossa tatsi..
 
Bändimusa vei kaiken itseltäni koulun ja työn ohessa joka intoa vähensi. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tänään jälkikasvu heräsi surullisen kuuloiseen cleanish kitaraan joten pidän sitä eräänlaisena saavutuksena.
Geneerimemmän sijasta aina olen techmetallia suosinut, viimevuosina deatchcorea.

Tai sitten se johtuu Joyo Atmospheren shimmeristä, kuulostaa samankaltaiselta kuin minecraftin luola.
 
Viimeksi muokattu:
Juu ei kiinnosta bändihommat ollenkaan. Eikä muutenkaan huvita soitella kellekään. Yksin teen ja soittelen ja joskus joku videokin ilmestyy.

Pitkään ollut intressit ihan muualla kuin kitaran soitossa. Edelleen kyllä joka päivä kitara aamuisin ennen töihin lähtöä 10-15min, usein ei edes kiinni audio-interfacessakaan. Näin pysyy itsellä soittataito kuosissa, vaikka kestävyyttä ei ole mihinkään. Eikä se sinänsä haittaakaan koska mahdolliset nauhoittelut menee pätkissä muutenkin.

Paljon on tullut teoriaa tankattua ja tutkittua orkestraation saloja, sävellettyä kaikkea mahdollista, tutkittua partituureja sekä muuten vain sekoiltua kaikkea.

Tuossa just laitoin tietokoneenkin tälle vuosikymmenelle ja itse asiassa eilen päivittelin EWQL Hollywood Orchestra -> Opus versioon. Siellä on kotona kone ladannut eilis alkuillasta lähtien ja toivottavasti ois töistä päästyä valmiina. Kuitenkin ladattavaa samplea semmoinen hulppea 940GB :D Sitten pitäisi alkaa rakentamaan expression mappeja Doricoon jotta pääsisi kivojen soundien makuun.
 
Noh. tässä pieni pätkä mitä tullut lähinnä soiteltua aamuisin soittokuntoa ylläpitäen, tosin nyt ekaa kertaa ihan "vahvistettuna".
Hieman hiomista kyllä kaipaa :-/

Arpeggio jumppaa siis. Sweep/economy

1710216486934.png
 
Viimeksi muokattu:
Juu ei kiinnosta bändihommat ollenkaan.
Et ole ainoa.

Itseä alkoi aikoinaan (viimeisen bändin kohdalla) kypsyttämään, treenaaminen treenaamisen & soittelu soitelun vuoksi. Plus samojen biisien (muiden & omien), loputun junnaaminnen alkoi tuntua puuduttavalta. Enkä nyt viitsinyt olla mukana vain siksi, että olisi yksi lisää, maksamassa treenikämpän vuokraa.
 
Et ole ainoa.

Itseä alkoi aikoinaan (viimeisen bändin kohdalla) kypsyttämään, treenaaminen treenaamisen & soittelu soitelun vuoksi. Plus samojen biisien (muiden & omien), loputun junnaaminnen alkoi tuntua puuduttavalta. Enkä nyt viitsinyt olla mukana vain siksi, että olisi yksi lisää, maksamassa treenikämpän vuokraa.

Joo. Ja tarkoitin just noita perinteisiä bändihommia, mitä itse tuossa kuvasitkin. Viimeisin oma bändiviritelmä oli semmoinen, ettei paljoa eronnut tästä yksin nyhväämisestä. Hoidin hommat kotona (sävelsin ja nauhoitin) ja sitten pistin eteenpäin muille ja nää hoiti oman tonttinsa kuntoon. Sitten levy ulos, käytiin yhdet treenit jossain ja sitten keikalle. Kaksi levyä näin tehtiin eikä toisia tosiaan nähty kuin pari kertaa koko porukalla sen parin vuoden aikana. Se sopi mulle hyvin :D

Eniten itseä tosiaan vituttaa samojen biisien veivaaminen koko ajan. Ei mikään biisi ole niin kiinnostava että jaksaa montaa kertaa soittaa. Mulle sopii mieluummin tyyli, että vetää biisin nauhalle, siirtyy seuraavaan ja unohtaa edellisen. Toki joskus pitää hieman skarpata jos jotain soittovideoita tekee, mutta niistä huomaa hyvin että homma ei oikein kiinnosta :D
 
Jos meinaat NAM:ia niin se ihan riippuu mitä hakee ja millaisella capturella ja IR vetää. Jotkut audionörtit muistaakseni mittailivat noita eri capture-ratkaisuja ja NAM taisi olla kaikista tarkin mallinnus aitoon vahvistimen nähden. Käytännössä sitten se kuinka hyvä saundi tuosta lähtee riippuu siitä kuinka laadukasta capturea käytää ja millaisilla asetuksilla se capture on otettu + IR toki.

Seuraava kysymys on sitten että hakeeko aitoa ja raakaa saundia vai ääntä joka on ns. "mix ready". Nuo NAM capturet eivät ole missään määrin mix ready vaan itse pitää miettiä millaista IR käyttää ja sen perään sitten ainakin 1 EQ laittaa jolla ainakin karsii hiukan korkeita ja matalia taajuuksia.

Jos itse aloittaisin plugareilla soittamisen nyt niin en edes miettisi muuta kun tuota tai sitten Neural DSP plugareita. Kysyjän tapauksessa varmaankin Archetype Petrucci tai Gojira, mutta hinta ei kyllä ole valitettavasti lähimaillakaan muutamaa kymppiä.

Toisaalta jos ei halua/osaa säätää yhtään mitään ja haluaa suoraan out of box mix ready metalli-äänen niin tuo on helppo ja hyvä oikotie onneen:
Nuo Ampknobit ovat kyllä helvetin näppäriä hevijammailuun, asialliset saundit ilman tunkkaamista ja se standaloneen sisäänrakennettu nauhoitin on ihan parhautta epämääräisen inspiraation iskiessä.
 
Tässä taas pari coveria:

Tää meni aikas hyvin kokonaisuudeltaan. Mut sen huomaa hetiko hitaampi biisi niin pysyy mukana helpommin

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.




Tässä oltiin jo nopeuden suhteen helisemässä. Galloppien kanssa ongelmia :D Soolo piti nauhottaa eriksee mut vedin sitte lennosta ja ajattelin pitää sellasenaan

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Kys. riffiosuuden soitin koko coveriin väärin. Hassua että harjottelin sen oikein mut sit h-hetkellä unohtu mitä tekemässä :D Huomaa kun katsoo tarkkaan
1710415334774.png
 
Aika jytky toi Amarok-BT. Nyt ekaa coveria sillä taltioin ja tässä nyt näytettä. Pääriffissä tuntuu jäävän joku yksi nollalyönti välistä mut tokkopa menoa haittaa. Koko setti vedetty alusta loppuun ilma taukoja. Sooloon vaa nauhotin eriksee tuon lyhyen osuuden.


PS: Tästähä vetelin coverin joskus v. 22 loppukesästä ja kyllähä toi meno on iha eri ku tuolloin :D Tuossa taustalla tosiaa mölisee viel alkuperäset kitarat. Mut kertoo myös siitä et on aika helppo biisi soittaa. Syy miksi coveerasin uusiks ko on yks kestosuosikeista. Pittää vielä toi video vääntää!

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Viimeksi muokattu:
Eka biisi tehty orkesterille:

Itse sävellys oli nopea veto mutta aikaa kului taistellessa Doricon kanssa sekä EWQL Opuksen kanssa expression mapseja rakennellen

RAM kulutus Doricossa kyseisellä n. 30GB :D

1710529213235.png
 
Pitkään mietityttänyt mikä ero on Esp ltd, Esp, Esp Edwards ja Esp custom shop kitaroilla?
 
Pitkään mietityttänyt mikä ero on Esp ltd, Esp, Esp Edwards ja Esp custom shop kitaroilla?

ESP LTD:t ainakin on käytännössä vain "halppisversioita" korkeamman luokan ESP-kitaroista vähän niinkuin Epiphonet Gibsonille, Squierit Fenderille jne.
 
Pitkään mietityttänyt mikä ero on Esp ltd, Esp, Esp Edwards ja Esp custom shop kitaroilla?
Jossain kohtaa menivät ainakin himpun limittäin kun Ltd 1000/deluxe sarja muuttui EII sarjaksi. Molemmat Japanissa tehtyjä ja oikein mainioita laadultaan.
Ei tietoa miten Edwards tuohon sitten asettuu.
 
Edwardsit on käsittääkseni alunperin Japanin sisämarkkinoille suunnattu brändi, vaikka Musamaailma niitä tuo nykyään tännekin. En tiedä sen historiasta hirveästi, mutta oisko nykyisellään jotenkin niin, että kasaus Kiinassa tai Koreassa ja laadunvarmistus Japanissa. Laadukas on kyllä tuo mun Edwardsin tele.

"ESP" taitaa olla nykyisellään varattu vain niiden custom shop -toiminnalle, eli näille hinnakkaille käsin Jaappaniassa kasatuille soittimille. Erona muihin, etteivät ole sarjatuotantopelejä, jonotusaika varmaan toista vuotta ja veikkaisin hintalapun lähtevän jostain neljästä kilosta eteenpäin.
 
Itse käsitin sen niin, että E-II on nykyään se mitä ihan vaan ESP oli ennen. Noita LTD:n Deluxe-malleja on edelleen, eli siis ne on oma juttunsa vieläkin. Tosin siitä en osaa sanoa, miten noi laadut menee kun mukana on vielä inflaatio. Eli kuinka paljon jossain 2000 euron LTD Deluxessa on ns. ilmaa ja kuinka paljon kitara on mahdollisesti laadukkaampi kuin Deluxe-malli vuodelta 2010. Kyllähän noi tubettajat on ainakin sanonut, että pahalta tuntuu pari tonnia maksaa LTD:stä, mutta viime kädessä kyse on aina kitaran laadusta eikä siitä nimestä ja mallisarjasta satulassa.
 
Ne on minusta yrittäny tota LTD-sarjan imagon nostoa varmaan viimeiset kymmenen vuotta, jos ei enemmänkin. Mullahan oli se LTD Elite ST-1, joka oli Japanissa tehty ja varmaan pärjää ihan rinta rinnan joillekin nykyisille E kakkosille ja tuosta Elite-sarjasta piti tulla jo tuohon aikaa näiden ESP-sarjalaisten korvike, kun ovat halunneet varata tuota ESP-brändiä ilmeisesti jo pidemmän aikaa custom shop -soittimille, mutta tuo Elite-sarja sit kuopattiin jostain syystä nopsaan.

Mutta siis ei LTD:stä voi maksaa kahta tonnia tai puoltatoistakaan kiloa. Ei vaan mitenkään :D ihan sama minkä laatuisia ne on, niin se merkki / brändi jäis vaan närästään.

Ja kun tähän kamatouhuun nyt mennään, niin pahasti näyttää siltä, että omistan Suhrin telen ens viikolla.. kipuilin viikon verran tuon ostamisen kanssa ja lähtee jo sen verran kohtuu hintaan siihen nähden, että uudet on 3,7 kiloa nykyään, että kai tuo on pakko nappasta..
 
Kumma muuten että Esp horizon ei istunu omiin näppeihin paksun kaulansa kanssa. Mutta mirage taas lähes täydellinen. Luulo oli että pelkkä ulkonäköero.
 
LTD 1000 on kyllä kaunis kitara varsinkin valkoisena. Hurjissa hinnoissa kyllä mitä juuri katselin.

Itsellä ei ole kuin kerran mennyt ohi periaatteen ettei tonnia enempi kitaraan. Yleensä nämä maksaneet hiukan 500e molemmin puolin.
 
Kumma muuten että Esp horizon ei istunu omiin näppeihin paksun kaulansa kanssa. Mutta mirage taas lähes täydellinen. Luulo oli että pelkkä ulkonäköero.
Ei tietoa noista niiden muista kaulaprofiileista, mutta se noiden "Thin U", joka siis kai oikeasti lähinnä joku loiva C, on ainakin pirun yleispätevä ja mukava omaan käteen.

Ja jooh, Suhria se nyt sitten tulee. Vähän tämmönen, ettei nyt oikein tiedä oliko järkee vai ei.. :D Toi Edwardsi on pirun hyväsointinen, mutta tuon kanssa on vähän ergonomiaongelmaa, kun tuon kanssa loppuu tila tuolla korkeimmilla nauhoilla ja toisekseen tuon kaulassa on niin paksu lakka, että se tahmaa mun käsissäni. Varasin jo ajan sepälle parin viikon päähän, että vois vähän katella tota kuntoon ja miettiä ehkä rostereitakin nauhoiksi, mutta toi ois ollu monen sadan remppa ja sit tuli tää Suhri vastaan.

Tossa Suhrissa pitäs olla jonkin matkaakin ergonomisempi kaulaliitos, yks lisänauha ja satiinilakkaus kaulassa, eli osapuilleen kaikki ainakin paperilla kunnossa, mikä tuossa Edwardsissa on tökkäissyt, mutta katotaan nyt vielä soundaako edes sinne päin yhtä hyvältä.

Gotohin lukkovirit ois tuolle Edwardsille, että pitää kattoa mitä niille tekee. Ja meneekö tuo Edwardsi nyt myyntiin vai miten..
 
Ei tietoa noista niiden muista kaulaprofiileista, mutta se noiden "Thin U", joka siis kai oikeasti lähinnä joku loiva C, on ainakin pirun yleispätevä ja mukava omaan käteen.

Ja jooh, Suhria se nyt sitten tulee. Vähän tämmönen, ettei nyt oikein tiedä oliko järkee vai ei.. :D Toi Edwardsi on pirun hyväsointinen, mutta tuon kanssa on vähän ergonomiaongelmaa, kun tuon kanssa loppuu tila tuolla korkeimmilla nauhoilla ja toisekseen tuon kaulassa on niin paksu lakka, että se tahmaa mun käsissäni. Varasin jo ajan sepälle parin viikon päähän, että vois vähän katella tota kuntoon ja miettiä ehkä rostereitakin nauhoiksi, mutta toi ois ollu monen sadan remppa ja sit tuli tää Suhri vastaan.

Tossa Suhrissa pitäs olla jonkin matkaakin ergonomisempi kaulaliitos, yks lisänauha ja satiinilakkaus kaulassa, eli osapuilleen kaikki ainakin paperilla kunnossa, mikä tuossa Edwardsissa on tökkäissyt, mutta katotaan nyt vielä soundaako edes sinne päin yhtä hyvältä.

Gotohin lukkovirit ois tuolle Edwardsille, että pitää kattoa mitä niille tekee. Ja meneekö tuo Edwardsi nyt myyntiin vai miten..

Jos kitaran meinaa pitää ite ja soitella niin tuo kaulan glossi lakkahan ei oo mikään ongelma vaan se on tosi helppo hioa satiiniksi jos ei nyt ihan peukalo keskellä kämmentä ole. Itse olen tainnut pariin kitaraan tehdä ja siinä ei edes pitkälti mene. Toki jos sulla tuo edwardsi myyntiin menossa niin sitten tuskin kannattaa ruveta säätämään.

Onko muuten lukkovireistä mitään muuta todistettavaa hyötyä kuin kielten vaihto on vaan pykälän verran helpompaa? Itse kun en ole huomannut vireongelmien johtuvan oikeastaan ikinä virittimistä. Enemmän ne menee satulan ja tallan piikkiin ja siis tuo enemmän = käytännössä lähes aina.
 
Jos kitaran meinaa pitää ite ja soitella niin tuo kaulan glossi lakkahan ei oo mikään ongelma vaan se on tosi helppo hioa satiiniksi jos ei nyt ihan peukalo keskellä kämmentä ole. Itse olen tainnut pariin kitaraan tehdä ja siinä ei edes pitkälti mene. Toki jos sulla tuo edwardsi myyntiin menossa niin sitten tuskin kannattaa ruveta säätämään.

Onko muuten lukkovireistä mitään muuta todistettavaa hyötyä kuin kielten vaihto on vaan pykälän verran helpompaa? Itse kun en ole huomannut vireongelmien johtuvan oikeastaan ikinä virittimistä. Enemmän ne menee satulan ja tallan piikkiin ja siis tuo enemmän = käytännössä lähes aina.
En minä tuota Edwardsia rupea ite hiomaan just tuolla, jos se on jossain kohtaa menossa myyntiin. Eikä oo muutenkaan tyyliin varmaan sopivaa santistakaan tai öljyjä, joilla se pitäs käsitellä hiomisen jälkeen. Eikä siis lähtökohtaisesti kiinnostakaan yhtään alkaa ite veivaan :D Mieluummin teen vaikka töitä sen ajan ja nostan rahaa siitä.

Tuota lukkovirihommaa kannattaa varmaan kysyä vaikka kotimaisilta tunnetuilta rakentajilta, että miks niissä ei oo lähtökohtaisesti juuri ikinä mitään muuta kuin Gotohin magnumit (muoks. no, varmaan joihinkin vintage -tyylisiin peleihin voi miettiä muitakin, mutta siis noi ne tuntuu olevan suurimmaksi osaksi defaultti). Onhan noi mun customissa olevat tarkemmatkin, mitä nuo Edwardsissa olevat vintage-tyyliset. Tuo tarkkuus noissa Edwardsin virittimissä eniten häiritti, ei se, etteikö tuo pysyis ihan jees vireessä.
 
Viimeksi muokattu:
Onko muuten lukkovireistä mitään muuta todistettavaa hyötyä kuin kielten vaihto on vaan pykälän verran helpompaa? Itse kun en ole huomannut vireongelmien johtuvan oikeastaan ikinä virittimistä. Enemmän ne menee satulan ja tallan piikkiin ja siis tuo enemmän = käytännössä lähes aina.

Varmaan riippuu myös siitä miten ne kielet on ollut tapana laittaa niihin virittimiin. Jos sitä ei osaa kunnolla tehdä (eli ne kielet on virittimissä ihan miten sattuu) niin voihan se vaikeuttaa virittämistäkin. Mutta varmaan keskimäärin tuo ei tosiaan ole se ensimmäinen asia mikä vireessä pysymiseen vaikuttaa. Itse kyllä olen sen verran tykästynyt lukollisiin juuri tuon vaihdon helppouden takia, etten mieluusti enää muita ottaisi. Toki vintage-kitarat on sitten erikseen.
 
Niin siinä kai ne laadukkaiden lukkovirien edut on, että

- nopsa vaihtaa kielet
- ei jää mitään löysiä tapin ympäri pyöriteltyyn kieleen, jos ne kielet on noin vaihdettu ja
- ne on tarkat

Ja noi tosiaan tuppaa vaan olevan aika monen mielestä parhaat virittimet, jotka kitaraan voi laittaa. Noin satkun noi Gotohin SD-91-mitä lie magnumit maksaa, että ihan sama itelle sen puolesta.
 
Niin siinä kai ne laadukkaiden lukkovirien edut on, että

- nopsa vaihtaa kielet
- ei jää mitään löysiä tapin ympäri pyöriteltyyn kieleen, jos ne kielet on noin vaihdettu ja
- ne on tarkat

Ja noi tosiaan tuppaa vaan olevan aika monen mielestä parhaat virittimet, jotka kitaraan voi laittaa. Noin satkun noi Gotohin SD-91-mitä lie magnumit maksaa, että ihan sama itelle sen puolesta.
Näin minäkin olen ymmärtänyt hyödyn, ettei ole sitä tapin ympäri kieritettyä kieltä muuttujana.
 
Kaikki kaulat saaneet hiomapaperilla käsittelyn täälläkin. Kevyesti vaan, menee muutama minuutti. Enkä kyllä ole mitään hiomisen jälkeen laittanut kun tykkään matasta tuntumasta.

Ei ole kiinteätallaisilla ollut vireongelmia vaikkei lukkovirittimiä ollutkaan. ‍♂️

Ei taaskaan kitarahommia mutta tällaisen väsäsin eilen johonkin muotoon.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Terveisin se luiskaotsa joka vain kuunnellut heviä eikä tajua mistään mitään
 
En minä tuota Edwardsia rupea ite hiomaan just tuolla, jos se on jossain kohtaa menossa myyntiin. Eikä oo muutenkaan tyyliin varmaan sopivaa santistakaan tai öljyjä, joilla se pitäs käsitellä hiomisen jälkeen. Eikä siis lähtökohtaisesti kiinnostakaan yhtään alkaa ite veivaan :D Mieluummin teen vaikka töitä sen ajan ja nostan rahaa siitä.

Ei sitä kaulaa tarvitse tai kannattakkaan hioa niin, että koko lakka pois vaan lakan pintaa niin, että se kiilto hyviää ja tulee satiini pinta. Silloin eti tarvitse alkaa öljyilemään tai muutakaan. Aikaa tuollaiseen menee ehkä sen 15min teippailuineen kaikkineen.
 
Ei sitä kaulaa tarvitse tai kannattakkaan hioa niin, että koko lakka pois vaan lakan pintaa niin, että se kiilto hyviää ja tulee satiini pinta. Silloin eti tarvitse alkaa öljyilemään tai muutakaan. Aikaa tuollaiseen menee ehkä sen 15min teippailuineen kaikkineen.
Joo, tattis vaan vinkeistä. Lähtökohtaisesti en rupea tota ropeltamaan ite, jos tosta on tarvista päästä eroon, mutta katotaan nyt sitten jääkö pari teleä vai miten..

Vähän Symphony X:ää äsken tuolla telellä ja tuo vaan soi hemmetin hyvin oikeastaan kaikessa.. tai ilm. oon tietämättäni sinkkumikkisoittaja sit kumminkin, vaikka jostain nuoruuden heviveivuusta varmaan jääny takaraivoon, että humpparia pitää olla.

Tuossa yks, mitä kanssa testaillut, kun tosiaan työstänyt pidemmän aikaa tota plekukäden rentoutta. Vähän siis vaikuttais, että jos roikutan sormia rentona, niin hapottaa kyynervartta helpommin nopeammassa soitossa kuin sormet supussa. Ja klikin säästäjä, niin laittaa toisen plekun tuonne pikkurillin ja nimettömän taipeeseen ja pitää siellä, niin näillä "roikkuvilla sormilla" on jotain tekemistä.

Linkki videoon: Ben Ellerin videota aiheesta
 
Ei sitä kaulaa tarvitse tai kannattakkaan hioa niin, että koko lakka pois vaan lakan pintaa niin, että se kiilto hyviää ja tulee satiini pinta. Silloin eti tarvitse alkaa öljyilemään tai muutakaan. Aikaa tuollaiseen menee ehkä sen 15min teippailuineen kaikkineen.

Mitäs sä teippailet?

Itse aina silloin kun vaihtelee kielet ja jaksaa huoltaa hieman enemmän niin kaula kokonaan irti ja hommiin.

Samalla otelaudan käsittelee teräsvillalla ja öljyilee.

Välillä tulee floikkakin purettua atomeiksi ja joskus käynyt tiskikoneen ohjelman myös. Siis floikka.

Mutta tietysti jossa ei jaksa ja kieltenvaihdotkin teettää jollain muulla, voi hankala taas tuntua.
 
Joo, tuntuu tosi hankala, kun ei kiinnosta alkaa irroitteleen kaulaa ja hiomaan tota kaulan lakkausta ja tulee mitä tulee ja mitään saa sen jälkeen, kun koittaa myydä. "Lähti vähän puuta mukana, kun hioin" t. muusikoiden netin myyntipalstan satunnainen kotiseppä.

Kielet minä vaihtelen kyllä ite, mutta aina sama länkytys, kun ei kiinnosta alkaa ropaan noita soittopelejä yhtään ylimääräistä vaan soittaa niillä :D sen takia käydään töissä, että on rahaa harrastaa.
 
Menköön uuteen viestiin, mutta oisin mainostanut tota Edwardsin teleä, että jos sellaista uutena kaipaa, niin oli vielä tovi sitten Musamaailmassa tyyliin reiluun 900 euroon tuo TE-98, joka siis minusta ihan heittämällä parempi kuin oikeastaan yksikään käsissä käynyt Fenderin tele. Jopa joku kuusirunkoinen american pro II -tele, joka oli aika pettymys jopa siihen verrattuna, miten hyvän tuntuisia ne vastaavan sarjan stratot on ollu.

Mutta siis joko se ale-kitara meni, tai ne on ottanu taas varastoon uuden, kun 1049€ näkyy hintana.. Haukkuu tuo hintansa noinkin minusta, mutta jos tuon jostain vielä käytettynä löytäis tyyliin 700-800 euroon, niin minusta ihan hemmetisti kitaraa tuohon rahaan.
 
Ei ne tekemiset ole kaikkia varten, eli parempi jättää tekemättä jos ei osaa. Tietty jos tekeminen on mallia "nauhahiomakoneella kaulan hiominen" tai "rälläkällä nauhojen päiden tasoittaminen", kannattaa suosiolla jättää muille.

Tietty suhteellista mitä eroa on käsitteillä "yhtään ylimääräistä" vs. "hyödyllinen osata ja kyetä". Nappi irtoaa paidasta -> viedään ompelimoon. Kumi puhki fillarista -> viedään pyöräliikkeeseen. Soundi ei miellytä -> ostetaan uusi profiili :D
 
Joo, sujuvasti päästiin viisasteluun siitä, mitä nyt kenenkin ois syytä osata, siitä, kun ei viiti lähteä paskoon todennäköisesti jälleenmyyntiin päätyvää, eikä ihan ilmaista soitinta. Jokainen osallistunu antakoon itelleen yläfemman.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
301 678
Viestejä
5 140 961
Jäsenet
82 010
Uusin jäsen
Iivo

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom