Lappiin ei tahdo löytyä työntekijöitä Suomesta – Lauri Väisänen haki kymmentä paikkaa, mutta yksikään firma ei suostunut vajaan 2 000 euron palkkatoiveeseen
Lapissa työntekijöiden ja työnantajien toiveet eivät kohtaa. Lappilaiset yritykset valittavat työvoimapulaa, mutta tarjottu minimipalkka ei houkuttele kausityöntekijöitä etelästä.
Ossi Mansikka HS
Julkaistu: 2.2. 16:55
Työnantajan kiinnostus lopahti, kun hän kuuli kuopiolaisen
Lauri Väisäsen palkkatoiveen: 13 euroa tunnilta ja lisät. Lapista töitä hakenut Väisänen oli kertonut työnantajalle sähköpostitse, ettei hän pidä alinta taulukkopalkkaa riittävänä eikä oikeudenmukaisena. Neljän kuukauden safarioppaan työstä olisi maksettu 9 euroa tunnilta, mikä on ohjelmapalvelualan minimitaso.
”Palkkatoivetta perustelin sillä, että minulla oli kokemusta asiakaspalvelutyöstä jo ennen kuin hain opiskelemaan. Olen valmistunut restonomiksi matkailualalta, ja tämän jälkeen olen työskennellyt ulkomaisten turistien kanssa sekä tehnyt töitä hiihtokeskuksessa”, Väisänen kertoo.
Lappilaiset yritykset sanovat kärsivänsä pahoin työvoimapulasta. HS uutisoi viime viikolla,
että yritykset tarvitsevat vähintään satoja sesonkityöntekijöitä edellisvuosia enemmän. Jotkut sanovat työvoimapulan uhkaavan jo yritysten kasvua.
Väisänen otti jutun luettuaan yhteyttä HS:n toimitukseen. Hän halusi kertoa toisen puolen ilmiöstä ja arveli, että syy työvoiman liikkumattomuuteen on liian huonoissa palkoissa.
Hänelle muutto Kuopiosta Lappiin olisi myös aiheuttanut kuluja. Esimerkiksi asuntoonsa hän ei olisi välttämättä heti saanut vuokralaista.
”Tuokin toive olisi ollut vain alle 2 000 euroa kuukaudessa 37,5 tunnin työviikolla. Siihen päälle vielä lisät, mitkä eivät todellakaan päätä huimaa tällä alalla sunnuntailisää lukuun ottamatta.”
Lapissa huutavin pula on kokeista, tarjoilijoista, myyjistä sekä ohjelmapalvelutyöntekijöistä kuten oppaista. Väisänen lähetti hakemuksen kymmeneen sesonkityöpaikkaan. Yksikään työnantaja ei tullut palkka-asiassa vastaan. Väisänen itse ei ollut valmis asiassa joustamaan.
Työpaikkailmoituksissa palkkauksen perustaksi ilmoitetaan tyypillisesti työehtosopimus. Tällöin hakijat tietävät, että palkkataso on heikko eikä Lappiin kannata lähteä etenkään osa-aikatöihin, sanoo Pohjois-Suomen aluepäällikkö
Risto Kalliorinne palvelualojen ammattiliitto Pamista.
Taulukkopalkkojen mukaan esimerkiksi kokin tai tarjoilijan palkka on kokemuksesta ja työn vaativuudesta riippuen noin 1 600–1 900 euroa kuukaudessa. Tuntipalkka on siis 10–12 euroa.
Satu Luosto työskenteli Luoston Hovissa kausityöntekijänä talvella 2011. (KUVA: Antti Hämäläinen)
Jos työntekijöitä ei tahdo löytyä, pitäisikö yritysten käyttää houkuttimena parempaa palkkaa?
Ainakin työpaikkailmoitusten perusteella osa työnantajista on valmiita neuvottelemaan palkasta. Näin ilmoittaa esimerkiksi Barona-konserniin kuuluva Opteam, joka hakee muun muassa osa-aikaisia sesonkityöntekijöitä kevätkaudeksi.
Mikä on työntekijän neuvotteluvara?
”Käytännössä työehtosopimuksen mukainen taso maksetaan pääosin työntekijöille, joilla on vähän työkokemusta. Kokeneempi porukka, jolla on näyttöjä, työskentelee tyypillisesti sopimuspalkalla”, Opteamin aluejohtaja
Antti Rotko sanoo.
Hän antaa esimerkin:
”Ravintola-alan työehtosopimuksessa alle kahden vuoden kokemuksella tuntipalkka on 11 euron hujakoilla. Kokeneempi voi saada 12,5–15 euroa. Sitten on erikoistapauksia, joissa palkka voi olla mitä vaan. Suurimmalla osalla meidän työntekijöistämme on sopimuspalkat.”
Lapin yrittäjien toimitusjohtaja
Pirkka Salo arvelee, ettei palkoilla kilpailu ole silti erityisen yleistä. Hänen mukaansa matkailualan sesonkiluontoisuuden ja ainakin paikoin heikon kannattavuuden vuoksi yrittäjät eivät nosta palkkoja.
”Yksittäisissä tapauksissa näin varmasti on: joissakin yrityksissä on bisneksen kannalta mahdoton tilanne, jos työntekijöitä ei saa. Meillä on tarkoitus lähiaikoina lähestyä matkailualan yrityksiä ja kysyä näitä kysymyksiä”, Salo sanoo.
Hänen mukaansa ainakin joillain Lapin alueilla yritykset ovat yrittäneet vastata työn perässä muuttamista harkitsevien perheiden tarpeisiin.
”Levillä suurimpana matkailukeskuksena on yritetty vastata näihin koulu-, päivähoito- ja asuntokysymyksiin. Mutta on totta, että Lapissa on monta kuntaa, joissa ei ole ainuttakaan tyhjää vuokra-asuntoa. Perheelliselle, oli sitten sesonkilainen tai kokoaikainen, on mahdotonta tulla töihin, jos ei pysty järjestämään lapsilleen palveluita tai puoliso ei työllisty.”
Lauri Väisäsen mielestä asunnon järjestäminen voisi toimia porkkana.
”Päivän jälkeen asiakaspalvelutyössä ainakin itse tarvitsen omaa rauhaa, joten kimppakämppä ei omalta kohdaltani tulisi kyseeseen. Toki jollekin muulle se voisi sopia.”
Auttaisiko tuloverotukseen tehtävä syrjäseutuvähennys?
Lapin yrittäjien Salon mukaan moni etelän asukki olisi halukas muuttamaan pohjoiseen työn perässä, jos työnteko olisi kannattavampaa. Yrittäjillä on ehdotus: valtio voisi myöntää syrjäseutujen työntekijöille verohelpotuksen.
”Ennen vanhaan oli syrjäseutulisä. Voisiko tulevaisuudessa olla syrjäseutuvähennys, jonkinlainen veroporkkana, jolla työntekijöitä saataisiin Lappiin?”
Salo ei vielä halua tarkentaa, paljonko vähennys voisi olla. Lapin yrittäjät aikoo esittää valtiovallalle keinoja työntekijäpulan tilkitsemiseksi myöhemmin.
Lauri Väisäsen mukaan vähennyksen pitäisi kuitenkin olla tuntuva, että yksistään se houkuttelisi Lappiin.
”Jos täällä Kuopiossa veroprosentti olisi 20 ja Lapissa 18, ei sillä tule vielä lähdettyä. Mutta jos se olisi Lapissa 12, silloin vähennys rupeaisi jo tuntumaan jossain.”
Rinnetyöntekijä Ylläksen laella joulukuussa 2013. (KUVA: Kai Tirkkonen)
Lapin yrittäjien esittämään keinovalikoimaan kuulunee myös kolmansista maista saapuvan työvoiman tarveharkinnasta luopuminen.
Toisaalta vuoden alussa voimaan tullut kausityölaki poistaa tarveharkinnan matkailun ja maatalouden sesonkityöntekijöiltä, jotka tulevat maahan alle puoleksi vuodeksi. Aluehallintoviraston mukaan esimerkiksi venäläisiä työntekijöitä voisi lain myötä tulla Lappiin.
Ulkomaalaisten kausityöläisten määrä Lapissa on jo kasvanut. Ilmiön kääntöpuolena ovat yleistyneet epäselvyydet työntekijöiden työehdoissa, kuten palkkauksessa. Esimerkiksi toissa vuonna julkisuudessa puhuttiin liettualaisista vuokratyöntekijöistä, jotka työskentelivät Saariselän Kakslauttasessa
parin euron tuntipalkalla.
Väisänen uskoo, että Lappiin löytyisi myös suomalaisia, jos palkat olisivat parempia. ”Tämä on se suurin syy, miksi Lappiin otetaan ulkomaalaista työvoimaa, kun he tyytyvät Lapin palkkatasoon.”
Valvonnassa on ilmennyt, että epäselvyydet työpaikoilla ovat lisääntyneet jonkin verran. Avi antoi viime vuonna 74 toimintaohjetta yleissitovan työehtosopimuksen noudattamisen puutteista. Pam on kirjannut kaikkiaan 70 työntekijöiden ja työnantajien välistä riita-asiaa. Matkailuala korostuu tapauksissa.
Epäselvyyksistä suuri osa jää kuitenkin pimentoon.
Risto Kalliorinne (KUVA: Sami Kero / HS)
Pamin Risto Kalliorinteen mukaan monet tapaukset hoidetaan puhelimitse tai muuten ilman ”virallista prosessia”.
Asioiden hoitaminen on Kalliorinteen mukaan vaikeutunut.
Ammattiliitolla on hänen mukaansa ”hyvä ote” suuriin, vakiintuneisiin ravintola- ja majoitusalan työnantajiin, mutta esimerkiksi ohjelmapalveluyrityksissä työntekijöiden etujen valvominen on vaikeaa. Uusia yrityksiä on paljon, sesonkityöläiset eivät kuulu liittoon ja nuoret sekä ulkomaalaiset työntekijät eivät tunne oikeuksiaan.
”Ennen kuin ammattiliitto soitti, työnantaja melkeinpä pahoitteli ja lupasi laittaa asiat kuntoon. Nyt vastuunkantajia on vaikea löytää, ja laiminlyöntejä kiistetään päivänselvissäkin tapauksissa”, Kalliorinne sanoo.
”Näin käy yksinkertaisissakin asioissa: määräaikaisuuksien perusteissa, työaikojen noudattamisessa ja palkkojen maksussa, kuten sunnuntai-, ilta- ja yölisissä. Työnantaja on saattanut vaikkapa sanoa, että lisät ovat vanhanaikaista, ei nykytyöelämässä enää sellaisia makseta.”
Avin havainnot laiminlyönneistä ovat samansuuntaisia. Lapin yrittäjien Salo kertoo, ettei hän ole tietoinen yritysten laiminlyönneistä. ”Toistaiseksi minun korviini ei näitä tapauksia ole kantautunut.”
Pamin Kalliorinne ei halua leimata kaikkia työnantajia, sillä yleisesti työehtosopimuksia noudatetaan.
Väisäsellekään ei yritetty tarjota tes-tason alittavaa palkkaa. Nyt hän työskentelee talvikauden välinevuokraamossa Tahkolla. Hän saa taulukkopalkkaa, mutta kotiin Kuopioon on vain 60 kilometriä matkaa.
”Tässä vaiheessa ei harmita millään tavalla. Löytyi hyvin tämä työpaikka, ja tässä saa vastuutakin.”
