Keskustelua traktoreista.

[Neuvostoliitto]

Tuo on kyllä käynyt mielessä. Siksi lumihommiin tulisikin työnnettävä telalinko. Traktoria tarvittaisiin lähinnä tuon mäen hoitamiseen. Etukuormaajan Foordiin varmaan pystyisi asentamaan, mutta sitten kyseessä ei olisi mikään edullinen ja nopea projekti. Uuden kaluston hommaamisessa on aina se vaara, että siitä on enempi vaivaa ja kustannuksia kuin hyötyä.

Lähtökohta oli ulkoistaa traktorihommat yrittäjälle tai kyvykkäälle naapurille. Koneita tosiaan on naapurustossa, mutta ei halukkaita kuskeja. Muutamaa yrittäjä/urakoitsijaa olen koittanut saada tontille, mutta eivät ole ehtineet tai viitsineet tulla vaikkka päivittäin tuossa pörräävät. Lisäksi isolla koneella on se vaara, että jätetään traktorin palarenkaan korkuinen lumikerros pihaan ja sen joutuu siinä itse kolailemaan pois. Tuo mäki on aivan mahdoton jos siihen kertyy yhtään lunta -> muuttuu suojakeleillä jääksi ja sen kunnossapitäminen onkin työlästä.

End game olisi lunastaa naapurilta vähän maata ja vetää pihatie poikittain rinteeseen, niin ettei se olisi noin jyrkkä. Mutta naapuri ei "isiensä maata" myy ja pattitilanteessa ollaan.

Älä osta kauhaa takavetoon mäkeä varten. Olet pulassa ketjuillakin, ellei ole painava linko. Sitten kone onkin jo liian pitkä pihakäyttöön.

 

[JKAVS]

Kyllä traktorilla ja takalanalla tekee ihan helposti lumityöt tuollaiselle yksinkertaisen muotoiselle alueelle. Et tarvitse edes mitään hydraulisia takalanoja. Opit kyllä pian tekemään lumityöt niin, että lana täytyy kääntää työn aikana vain kerran ympäri.

 

[Pakana]

Tuo on kyllä käynyt mielessä. Siksi lumihommiin tulisikin työnnettävä telalinko. Traktoria tarvittaisiin lähinnä tuon mäen hoitamiseen. Etukuormaajan Foordiin varmaan pystyisi asentamaan, mutta sitten kyseessä ei olisi mikään edullinen ja nopea projekti. Uuden kaluston hommaamisessa on aina se vaara, että siitä on enempi vaivaa ja kustannuksia kuin hyötyä.

Lähtökohta oli ulkoistaa traktorihommat yrittäjälle tai kyvykkäälle naapurille. Koneita tosiaan on naapurustossa, mutta ei halukkaita kuskeja. Muutamaa yrittäjä/urakoitsijaa olen koittanut saada tontille, mutta eivät ole ehtineet tai viitsineet tulla vaikkka päivittäin tuossa pörräävät. Lisäksi isolla koneella on se vaara, että jätetään traktorin palarenkaan korkuinen lumikerros pihaan ja sen joutuu siinä itse kolailemaan pois. Tuo mäki on aivan mahdoton jos siihen kertyy yhtään lunta -> muuttuu suojakeleillä jääksi ja sen kunnossapitäminen onkin työlästä.

End game olisi lunastaa naapurilta vähän maata ja vetää pihatie poikittain rinteeseen, niin ettei se olisi noin jyrkkä. Mutta naapuri ei "isiensä maata" myy ja pattitilanteessa ollaan.

Miksei sillä lingolla voisi tuota tietäkin autata?

 

[Daatta]

Miksei sillä lingolla voisi tuota tietäkin autata?

Voi toki ja tarkoitus onkin, mutta lanalla saisi höylättyä jäistä mäkeä tai ajettua sohjoa pois siinä kohtaa kun lingolla ei tee mitään. Lingolla lumia ajettaessa ei suurempia penkkoja pääsisi muodostumaan. Näin ainakin kuvittelen. Mäki on sen verran jyrkkä, että sen hoitaminen käsityökaluilla on hankalaa.

Kyllä traktorilla ja takalanalla tekee ihan helposti lumityöt tuollaiselle yksinkertaisen muotoiselle alueelle. Et tarvitse edes mitään hydraulisia takalanoja. Opit kyllä pian tekemään lumityöt niin, että lana täytyy kääntää työn aikana vain kerran ympäri.

Joo, varmasti työ tekijäänsä opettaa. Pyörivä takalana on tosiaan hakusessa, "väärin päin" ajettaessa lanasta ei paljon taida olla hyötyä.

 

[Euroshopperi 2]

Voi toki ja tarkoitus onkin, mutta lanalla saisi höylättyä jäistä mäkeä tai ajettua sohjoa pois siinä kohtaa kun lingolla ei tee mitään. Lingolla lumia ajettaessa ei suurempia penkkoja pääsisi muodostumaan. Näin ainakin kuvittelen. Mäki on sen verran jyrkkä, että sen hoitaminen käsityökaluilla on hankalaa.



Joo, varmasti työ tekijäänsä opettaa. Pyörivä takalana on tosiaan hakusessa, "väärin päin" ajettaessa lanasta ei paljon taida olla hyötyä.

Lanallahan voi ensin vetää kasaan ja sitten työntää mettään. Etukauhalla teen itte molemmat, mutta huulilevy kuluu melkoista vauhtia kauhasta. Mulla on siis vähän reippaasti 1000 kg painava Solis HST 4WD. Takalana on, mutta käyttöön asti vain yhden kerran. Huomasin, että tuli törkeän kömpelö traktorista, kun perässä roikkui metritolkulla ylimääräistä seinän repijää, niin jäi pois.

 

[Daatta]

Lanallahan voi ensin vetää kasaan ja sitten työntää mettään. Etukauhalla teen itte molemmat, mutta huulilevy kuluu melkoista vauhtia kauhasta. Mulla on siis vähän reippaasti 1000 kg painava Solis HST 4WD. Takalana on, mutta käyttöön asti vain yhden kerran. Huomasin, että tuli törkeän kömpelö traktorista, kun perässä roikkui metritolkulla ylimääräistä seinän repijää, niin jäi pois.

Penkkaa löytyy mihin työntää lumia. mutta kyllä tuossa vähän taiteilemaan joutuu. Katselin tuollaista Solista netistä, vaikuttaa kätevältä peliltä mutta hintaa on kyllä liikaa. Toisaalta, 40-vuotta vanha nelivetotraktori maksaa saman verran. Isällä on maalla Valtra 6300 täydellä kiinteistönhuoltosetillä, mutta käyttää silti etukuormaajaa ja sen kauhaa lumitöihin. Itse hommaisin tuohon pikakiinnitteisen puskulevyn.

 

[Euroshopperi 2]

Soliksella voi ajaa nurmikolle ja esim keräillä lehtikasat kauhaan, tai jaella multasäkkejä ym, mutta Valtralla ei kyllä ajella nurmikoiden yli. Kantavuus Soliksella vastaa lähinnä mönkijää, jossa nurmirenkaat. Mulla on tuossa isoimmat nurmirenkaat, eikä ketjuja ole tarvinnut, niin siististi menee, eikä ylimääräistä laittamista ja ketjukasoja nurkissa. Oksasilppuri on ainoa lisälaite toistaiseksi, kun ei jaksanut enää kärrykaupalla raahata risuja kaatopaikalle, eikä savuttaa koko kylää niillä. Ei pärjänny enää millään Boschin raksuttajalla, kun oikeasti siivoaa tonttia.

 

[j1m2]

Nuo Soliksen vehkeet himottaisi aikalailla,mutta jos haluaa etukuormaajan ja varauksen kaivurille niin uuden hinta on aika kova pieneen tarpeeseen, ja kun käytettyjä ei juuri ole vielä markkinoilla.Olisi varmaan optimi jokin 5-10 vuotias hyvin pidetty yksilö sopivilla lisävarusteilla.

 

[Euroshopperi 2]

Nuo Soliksen vehkeet himottaisi aikalailla,mutta jos haluaa etukuormaajan ja varauksen kaivurille niin uuden hinta on aika kova pieneen tarpeeseen, ja kun käytettyjä ei juuri ole vielä markkinoilla.Olisi varmaan optimi jokin 5-10 vuotias hyvin pidetty yksilö sopivilla lisävarusteilla.

Kaivuri on tässä kokoluokassa vähän nihkeä. Joskus ollut vuokralla Avant kaivurilla ja kyllä se melko rajoitteinen on, kun painoa vähän ja kauhan koko luokkaa Iso kappa perunoita. Sen jälkeen ollut muutaman kerran ympäripyörivä parin tonnin luokkaa ja niillä jo jotain saanut tehtyä. Hydrauliikan tehot on toista luokkaa jo. Ja tuohon jos lyö tuollaisen kaivurin perään, niin on kaikkea muuta, muttei näppärä enää pyöritellä.

 

[Eräilves]

Nyt jostain syystä kesken lumihommien lähdiskellyt tuo nostovarren varsi pois paikaltaa vasemmalta puolen. Tul puhistettua ja ihmeteltyä, nyt laitoin tällä kertaa kierrelukitetta tuonne niin katotaa pysyykö paikallaa.

Ja ihmettelin, miksei ole läpi pulttia tuosta vaan, vua on tuollane nysä? Toisella puolen on samallaine.

 

[Tonnin Seteli]

Ja ihmettelin, miksei ole läpi pulttia tuosta vaan, vua on tuollane nysä? Toisella puolen on samallaine.

Läpireikä molempiin osiin(toiseen kahdesti) heikentäisi rakennetta enemmän. Tämä tuntematta tuon Valmetin rakennetta ja yleisellä tasolla.

 

[JKAVS]

Onpahan rakenne keksitty. Ei tuollainen vain toisesta päästä tuettu vetovarren tappi voi kuin irrota jossain vaiheessa.
Yleensä vastaavassa paikassa on haarukka, jonka väliin vetovarren pää menee ja tappi on tuettu molemmista päistä.

 

[Tonnin Seteli]

Onpahan rakenne keksitty. Ei tuollainen vain toisesta päästä tuettu vetovarren tappi voi kuin irrota jossain vaiheessa.
Yleensä vastaavassa paikassa on haarukka, jonka väliin vetovarren pää menee ja tappi on tuettu molemmista päistä.

Ja nämäkin toki useammin kuin harvoin ihan loppuunnussittuja siten, että korvakkeiden reiät ovat alkaneet mennä soikeiksi, korjattu sepäntyönä ja seuraavaa korjausta yrittäessä alkuperäisen tapin kokoisella varaosalla ei tee mitään. "Ihan kiva" korjattava lopullisesti murtuessaan jos korvake on osa akselikotelon valua.

 

[Daatta]

No niin, traktori (Ford 3000 -72) on tontilla ja "savut" otettu. Kuljetus (Kosken Autokeskus) maksoi reilut 500€, mutta hoitui ripeästi ja ammattitaidolla. Mukana tuli peräkuuppa ja ketjut. Tunteja n. 3500, joten aika maltillisella ajolla ollut. Viime vuosina ei ole ollut käyttöä alkuunkaan.

Virtasenkaupasta tuli haettua kevyt huoltosetti sisältäen suodattimet, 20l 10W-30 öljyä (käy joka läpeen), piipun hattu, tuulettimen hiha, hydrauliikan tiivisteet ja tärkeimpänä latausrele. Traktori ei siis ladannut, sain testattua (alkuperäisen?) tasavirtalaturin ja hyvin pyöri akkuvirralla. Latausreleen vaihdon jälkeen alkoi myös ladata, mikä oli miellyttävä yllätys! Seuraavaksi huomiota vaativat jarrut, testasin alamäessä ja pitoja ei ensinkään, kytkin nousi ylös aika äkkiä... Jos eivät säätämällä parane niin menee jarruremontiksi, saatavana on näköjään irtonauhoja ja kenkiä, nauhasetti maksaa yhden jarrukengän verran.

Nostolaite näissä kolmetonnissa on ilmeisesti jonkinasteinen heikkous, pumppu on lohkon kyljessä ja suodatin näppärästi perän pohjalla. Nostolaite toimii, mutta "jumputtaa" eli säätimen asennosta riippuen nykii ylös-alas tai sitten valuu. Joidenkin kommenttien mukaan tuo ei sen paremmin toiminut uutenakaan, mutta pitää ainakin nesteet vaihtaa ja samalla putsata tuo perä muhjuista. Ei mitään himohommaa varmaankaan, kun on hytti päällä.

Perälevy odottelee jo noutajaa, isä oli sellaisen tutun pihasta hommannut ja kunnostanut. Valoja pitää myös talveksi laitella, ajattelin led-barit laitella eteen ja taakse, kiinnitys hytin katon pokkaukseen. On se vaan komiaa kun on traktori pihassa.

 

[Neuvostoliitto]

No niin, traktori (Ford 3000 -72) on tontilla ja "savut" otettu. Kuljetus (Kosken Autokeskus) maksoi reilut 500€, mutta hoitui ripeästi ja ammattitaidolla. Mukana tuli peräkuuppa ja ketjut. Tunteja n. 3500, joten aika maltillisella ajolla ollut. Viime vuosina ei ole ollut käyttöä alkuunkaan.



Virtasenkaupasta tuli haettua kevyt huoltosetti sisältäen suodattimet, 20l 10W-30 öljyä (käy joka läpeen), piipun hattu, tuulettimen hiha, hydrauliikan tiivisteet ja tärkeimpänä latausrele. Traktori ei siis ladannut, sain testattua (alkuperäisen?) tasavirtalaturin ja hyvin pyöri akkuvirralla. Latausreleen vaihdon jälkeen alkoi myös ladata, mikä oli miellyttävä yllätys! Seuraavaksi huomiota vaativat jarrut, testasin alamäessä ja pitoja ei ensinkään, kytkin nousi ylös aika äkkiä... Jos eivät säätämällä parane niin menee jarruremontiksi, saatavana on näköjään irtonauhoja ja kenkiä, nauhasetti maksaa yhden jarrukengän verran.

Nostolaite näissä kolmetonnissa on ilmeisesti jonkinasteinen heikkous, pumppu on lohkon kyljessä ja suodatin näppärästi perän pohjalla. Nostolaite toimii, mutta "jumputtaa" eli säätimen asennosta riippuen nykii ylös-alas tai sitten valuu. Joidenkin kommenttien mukaan tuo ei sen paremmin toiminut uutenakaan, mutta pitää ainakin nesteet vaihtaa ja samalla putsata tuo perä muhjuista. Ei mitään himohommaa varmaankaan, kun on hytti päällä.

Perälevy odottelee jo noutajaa, isä oli sellaisen tutun pihasta hommannut ja kunnostanut. Valoja pitää myös talveksi laitella, ajattelin led-barit laitella eteen ja taakse, kiinnitys hytin katon pokkaukseen. On se vaan komiaa kun on traktori pihassa.

Ehkä harkitsisin laturin vaihtoa vaihtovirtamalliin niin on puhtia myös pikkukierroksilla. On se vaan komea peli!

 

[JKAVS]

suodattimet

Ainakin polttoainesuodattimia ostaessa saa olla tarkkana. Todella monessa koneessa on CAV 296 polttoainesuodatin, josta on markkinoilla ties minkälaisia vessapaperilla täytettyjä tarvikemalleja. Pari euroa enemmän sijoittamalla saa joko alkuperäisen (=nykyään Delphi), laatumerkin (esim. Donaldson) tai traktorivalmistajan alkuperäisvaraosan (Fordin tapauksessa CNH, mutta samanlaisia on tietysti vaikka Agcon vastaavat suodattimet). Niissä kaikissa suodatuksen laatu on merkittävästi halpoja tarvikkeita parempi.

 

[Daatta]

Ainakin polttoainesuodattimia ostaessa saa olla tarkkana. Todella monessa koneessa on CAV 296 polttoainesuodatin, josta on markkinoilla ties minkälaisia vessapaperilla täytettyjä tarvikemalleja. Pari euroa enemmän sijoittamalla saa joko alkuperäisen (=nykyään Delphi), laatumerkin (esim. Donaldson)

Kävi tuuri kun ostoskorista löytyi Donaldson suodatin. Mitään käsitystä noiden hyvyydestä ei ollut, mutta yleensä halvalla ei saa hyvää.

 

[Daatta]

Ehkä harkitsisin laturin vaihtoa vaihtovirtamalliin niin on puhtia myös pikkukierroksilla. On se vaan komea peli!

Kävi mielessä, mutta halusin säilyttää toimivan nopeus/käyntituntimittarin. Tässä se saa voimansa laturin takaa, kulmavaihteella.

Virtaa taitaa kulua (startin lisäksi) noihin valoihin ja lämmittimen puhaltimeen. Jonka toiminta on muuten syytä tarkistaa ennen pakkasia. Traktorin mukana tuli ylläpitolaturi, sitä tulee varmasti käytettyä niin pysyy akku kunnossa. Päävirtakatkaisin tuohon olikin jo laitettu aikaisemmin.

 

[Pakana]

Kyllä sen tasavirtslaturin kanssa pärjää, kun hieman tutustuu sen rajoihin. Jos siellä on esim 35A laturi, tarkoittaa se suunnilleen sitä että kierrosalueen puolivälissä tuottoa on 17,5A, joten virran kulutus, tai ajotapa pitää suhteuttaa tuohon.

 

[Neuvostoliitto]

Kyllä sen tasavirtslaturin kanssa pärjää, kun hieman tutustuu sen rajoihin. Jos siellä on esim 35A laturi, tarkoittaa se suunnilleen sitä että kierrosalueen puolivälissä tuottoa on 17,5A, joten virran kulutus, tai ajotapa pitää suhteuttaa tuohon.

Pärjää toki. Tuossa taitaa olla 22A laturi ja sillä 150w saanee käyttökierroksilla, ylläpitolaturi kun on niin ei huolta, akku on käynnistäessä aina täysi. Mutta tyhjäkäynnillä lataus on vähäistä ja tehovaloilla akku ei lataudu.

 

[JKAVS]

Kävi mielessä, mutta halusin säilyttää toimivan nopeus/käyntituntimittarin. Tässä se saa voimansa laturin takaa, kulmavaihteella.

Näihin on saatavana vaihtovirtalaturia, jossa on mittarinvaijerin paikka. Vaikuttaa tosin olevan saatavilla vain jenkeistä. Se voi tuoda sopivuuden suhteen omat ongelmansa, koska varsinkin sähköjärjestelmän puolesta eri puolilla Atlanttia kootut Fordit eroavat toisistaan. Toki tasavirtalaturin vaihto vaihtovirtalaturiin teettää aina muutoksia.

Myös uudempien mallien öljympumpun akselilla olevan vaijerinpyörittimen voi asentaa uudempiin 1000-sajan moottoreihin. Se tosin pyörii eri suuntaan, joten mittaristokin täytyisi vaihtaa 600-sarjasta.

Kokonaisuutena olen sitä mieltä ettei laturia kannata vaihtaa. Tasavirtalaturilla pärjää, koska virrankuluttajia on niin vähän.

 

[yyri]

Tuli viikonloppuna traktoroitua tolla kääpiöllä, hurahti kyllä nopeasti 3 tuntia kun tossa päksätteli peltoa matalaksi.

 

[Daatta]

Olisipa peltoa, kovin pitkään ei tarvitse lisävarusteita keräillä ennen kuin huomaa että kamat ei mahdu tontille. Tänään on tarkoitus hakea perälevy traktoriin. Naapuri jo innostui traktorista ja kysyi onko levyä, talvella voisi olla lumihommia tiedossa... Varovaisesti en luvannut mitään.

Eilen yritin säätää jarruja, pariinkin otteeseen. Sain kengät mielestäni sopivalle etäisyydelle rummusta, hyvin jarruttaa kun pyörittelee rengasta ja apulainen polkee samalla jarrua. Mutta ei tuo jarrujen tehokkuuteen vaikuttanut millään lailla, käytännössä traktoria ei saa pyshtymään vaikka seisoisi jarrun päällä... Liekö tuossa muuta vaihtoehtoa kuin että kengät ovat "lasittuneet", vaihtoon nuo menevät joka tapauksessa.

Virtasen mutteri tarjoaa jarruosia seuraavasti. Jarrukenkä on oikeasti 42€ kappale, saatavuus 1-2 viikkoa. Hihnasarjan saa 39 egulla suoraan varastosta. Joutuuko tässä vielä niittihommat opettelemaan... Vai onko parempia jarruosia kun mitä Virtanen tarjoaa?

 

[JKAVS]

Itse en ole noilla pienillä rumpujarrullisilla Fordeilla koskaan ajanut, mutta jarrut ei kai ole ehjinäkään kovin tehokkaat.
Korjausoppaan mukaan oikea säätö jarruille on kiristää niin kauan, että pyörän pyörittämisessä on selvä vastus, ja sen jälkeen pakittaa sen verran että vastus juuri häviää.

 

[Mariini]

IKH myy osia Fr0diin.

 

[Daatta]

Itse en ole noilla pienillä rumpujarrullisilla Fordeilla koskaan ajanut, mutta jarrut ei kai ole ehjinäkään kovin tehokkaat.
Korjausoppaan mukaan oikea säätö jarruille on kiristää niin kauan, että pyörän pyörittämisessä on selvä vastus, ja sen jälkeen pakittaa sen verran että vastus juuri häviää.

Joo, ei ole oikein vertailukohtaa. Tuo mäki on vielä niin jyrkkä, että siinä uudemmallakin kalustolla jarrut pykiä. Toisaalta, jos pienen puolen ykkäsellä vaan ajelee niin ei kai niitä jarruja paljon tarvitsekaan. Paitsi käsijarrussa, siinä saisi olla pitoja. Ohjekirjan ja varaosakuvaston mukaan 3000:ssa pitäisi olla käsijarru omalla levyllä. Hytissä on jopa läpivienti kahvalle. Mutta eipä siinä ole, ainoastaan hankalasti käytettävä mekanismi hytin lattiassa mikä lukitsee jarrupolkimet alas.

Tein säädön juurikin noin, traktorin mukana tuli käyttöohjekirja ja siinä on huolto-toimenpiteet melko hyvin selostettu.

IKH myy osia Fr0diin.

Joo, niinpä näyttää ja löytyy samalta kylältä tuokin putiikki. Valikoima on laajempi kuin Virtasella, mutta hinnat pitkälti samat.

Toinen enempi ominaisuus kuin vika lienee ohjauksen jäykkyys, se vaatii ihan älyttömästi ruista ranteesta. Mahdollisesti etupäätä on kolhittu johonkin (kuinkahan monta kertaa), toinen "raidetanko" on aika kiharalla. Onko olka-akselit ottaneet kipiää tms. En saanut rasvattua akseleita seuraavan probleeman johdosta. Mutta kieltämättä ohjaustehostinsarja on alkanut kiinnostaa aika lailla. Sen jälkeen voisi vaihtaa ratin vähän pienempään niin kulku penkille helpottuisi. Nyt joutuu pusertamaan itsensä ratin ja penkin väliin, jälkiasennuspenkki ei ahtaassa ohjaamossa mahdu kulkemaan taaksepäin.

Kolmas (?) ongelma on, etten saanut traktorin mukana tullutta Lincoln 1142 rasvaprässiä säädettyä purkkirasvalle. Ohje mikä on stanssattu prässin kylkeen kertoo follower lip:n kääntämisestä taakse päin. Järkeilin että se on männän tiiviste, nyt se ei mahdu menemään rasvatuubin vaan jää kanittamaan purkin reunaan. En tiedä miten tuon voisi kääntää ympäri, kun mäntä on prässätty kiinteän oloisesti käyttötankoon, tiiviste on taas niitattu mäntään. Prässi on ilmeisesti sen verran vanha (made in USA?) ettei ohjeita tahdo löytyä.

Sitten on vielä kevyt keula, tuntuu jo nyt että eturenkaat ovat ilmassa kun ajelee mäkeä ylös. Traktorissa ei ole paikkaa keulapainoille, ainoastaan vetokoukun omainen U-lenkki keulalla. Ilmeisesti tuon koukkuhässäkin tilalle sopisi jonkinlainen puskuri, mihin saisi painoja pinottua. Googlesta tulee ei-oota, näkisi edes kuvasta millainen kannatin siihen sopisi.

 

[JKAVS]

Joo, ei ole oikein vertailukohtaa. Tuo mäki on vielä niin jyrkkä, että siinä uudemmallakin kalustolla jarrut pykiä. Toisaalta, jos pienen puolen ykkäsellä vaan ajelee niin ei kai niitä jarruja paljon tarvitsekaan. Paitsi käsijarrussa, siinä saisi olla pitoja. Ohjekirjan ja varaosakuvaston mukaan 3000:ssa pitäisi olla käsijarru omalla levyllä. Hytissä on jopa läpivienti kahvalle. Mutta eipä siinä ole, ainoastaan hankalasti käytettävä mekanismi hytin lattiassa mikä lukitsee jarrupolkimet alas.

Sitä kutsutaan vaihteistokäsijarruksi, mutta ei ole Suomessa yleinen varuste. Käsijarrun tarve on tietysti vähän kyseenalainen, kun traktorin voi vain pysäköidä vaihde päällä. Pieni vanha traktori ilman pikavaihteita pysyy ihan hyvin paikallaan niin. Lisäksi Fordissa on käynnistyksen turvakytkin, joten sitäkään kautta ei ole vaaraa.

Tein säädön juurikin noin, traktorin mukana tuli käyttöohjekirja ja siinä on huolto-toimenpiteet melko hyvin selostettu.

Näihin on lisäksi ihan oikea korjausopaskin: 38458233-Ford-Tractor-2000-7000-OCR : Free Download, Borrow, and Streaming : Internet Archive

Kolmas (?) ongelma on, etten saanut traktorin mukana tullutta Lincoln 1142 rasvaprässiä säädettyä purkkirasvalle. Ohje mikä on stanssattu prässin kylkeen kertoo follower lip:n kääntämisestä taakse päin. Järkeilin että se on männän tiiviste, nyt se ei mahdu menemään rasvatuubin vaan jää kanittamaan purkin reunaan. En tiedä miten tuon voisi kääntää ympäri, kun mäntä on prässätty kiinteän oloisesti käyttötankoon, tiiviste on taas niitattu mäntään. Prässi on ilmeisesti sen verran vanha (made in USA?) ettei ohjeita tahdo löytyä.

Itsellä on pari Lincolnin prässiä, ja muistaakseni se männän kumi on ikäänkuin myötäkarvaan.

Osia saa myös Konekorjaamo Marjakankaalta ja Kiertokanki.comista. Varmasti hyviä osia saa hankkimalla alkuperäisiä, mutta hinnatkin on toki sen mukaisia. Näihin saa vielä yleisimpiä ja myöhemmissäkin Fordeissa käytettyjä osia alkuperäisinä.

 

[yyri]

Tohon kubotaan pitäis vaihtaa tuulettimen hihna ja samalla meinasin vaihtaa nuo alkuperäiset jäähdyttimen letkut uuteen, kun yksi letku vähän on tihkunut yläpäästä nestettä. Letkut mulla on ja wurthin zebra letkukiristmiä, mutta oisko tohon paremmat noi jousityyppiset letkusiteet, miten teillä on pitäneet noi tavalliset? Esim kuvan mallia tai sitten ruuvattavat jossa jousi?




E: Kaippa sitä vois noi jousityyppiset pistää, löytysköhän noita jostain yksikkökaupalla tai töistä...

 

[Pakana]

Tohon kubotaan pitäis vaihtaa tuulettimen hihna ja samalla meinasin vaihtaa nuo alkuperäiset jäähdyttimen letkut uuteen, kun yksi letku vähän on tihkunut yläpäästä nestettä. Letkut mulla on ja wurthin zebra letkukiristmiä, mutta oisko tohon paremmat noi jousityyppiset letkusiteet, miten teillä on pitäneet noi tavalliset? Esim kuvan mallia tai sitten ruuvattavat jossa jousi?




E: Kaippa sitä vois noi jousityyppiset pistää, löytysköhän noita jostain yksikkökaupalla tai töistä...

Noita jousimallisia käytetään ensisijaisesti siksi että ne tulevat valmistajalle halvemmaksi. Ei ne parempia ole.

 

[Tonnin Seteli]

Noita jousimallisia käytetään ensisijaisesti siksi että ne tulevat valmistajalle halvemmaksi. Ei ne parempia ole.

Niin, varsinainen syy on rahallinen eli tarkemmin kokoonpanon nopeuttaminen. On se silti huomattavasti parempi ja luotettavampi kuin amatöörin asentama väärän kokoinen ruuviklemmari joka on ostettu Puuilosta ja vioitettu asennusvaiheessa. Tämä ei tarkoita että pitäisi omissa kotikorjaamon töissä välttää vaihtamasta jousiklemmaria tavanomaiseen, sehän on teoriassa parempi. Paitsi tietysti kun se ylikiristetään muovisen yhteen päälle, sorvataan kierrettä ja jätetään typerään asentoon, mieluiten hinkkaamaan jotain.

 

[Daatta]

Sitä kutsutaan vaihteistokäsijarruksi, mutta ei ole Suomessa yleinen varuste. Käsijarrun tarve on tietysti vähän kyseenalainen, kun traktorin voi vain pysäköidä vaihde päällä. Pieni vanha traktori ilman pikavaihteita pysyy ihan hyvin paikallaan niin. Lisäksi Fordissa on käynnistyksen turvakytkin, joten sitäkään kautta ei ole vaaraa.
...
Itsellä on pari Lincolnin prässiä, ja muistaakseni se männän kumi on ikäänkuin myötäkarvaan.

Pysäköidessä kun laskee työvälineen maahan niin traktori pysyy kyllä paikallaan. Mutta helppokäyttöinen ja pitävä käsijarru olisi poikaa työkoneita kiinnittäessä ja eilen kun keplottelin takalevyä auton peräkärryn päältä työntövarsiin. Yhdistelmä oli pysäköitynä mäkeen, kyllä seisontajarru piti mutta sai survoa polkimen niin syvälle kuin se suinkin vaan meni. Sittenkin vähän epävarma olo, että pysyykö se oikeasti mäessä. Veturina ollut ID.4 herjasi liiallisesta mäen jyrkkyydestä, pysyi kyllä sekin paikoillaan...

Rasvaprässin sai toimimaan yksinkertaisesti kääntämällä männän kumin toiseen suuntaan. Ei tarvinnut irroittaa mitään, ruuvasin vaan prässin takapään irti ja kumi toiseen suuntaan. Liian helppoa, jopa. Sitten rasvaa menikin 10 painallusta per olkavarsi, saattaa ohjaus jopa pikkasen keventyä tuon seurauksena.

Osia tuntuu saavan monestakin paikasta, valikoiman laajuus vaihtelee mutta tavara tuntuu olevan pitkälti saman laatuista ja -hintaista. No, ei kai 52 vuotta vanhaan traktoriin kovin montaa osalvalmistajaa voikaan olla.

Iltasella kun sain perälevyn traktorin perään ja kasattua niin piti vielä kokeilla pihatien kunnossapitoa. Perälevy osoittautui kyläsepän tekeleeksi, pyörivä kyllä mutta terän lukitus on mielenkiintoisesti kierrettävällä hatulla. Metrisellä varrella kiristäminen käy "näppärästi", eikä terän varsi ole kuin pikkasen vinossa. No lahjahevosta ei suuhun katsota, on tuo pirusti parempi kuin ei mitään ja voihan sen aina päivittää tehdastekoiseen, jos siltä tuntuu. Sen verran innoissani olin, että kuvaa kokonaisuudesta ei tullut otettua. Kokeilin soramäen "aurausta" eli tasoitusta ja soran siirtämistä takaisin ylämäkeen. Ei ole kyllä äkkinäisen hommaa tuo, etenkään Fordin herkillä kontrolleilla. Pitäisi pystyä säätämään kaasua, käyttämään tasauspyörästön lukkoa, terän kallistuskulmaa (nostolaitteesta) ja syvyyttä samaan aikaan. Varsinaiset lanat on toki erikseen, mutta aika kauan tuota saisi hinkata jos meinaa tuntuvaa parannusta saada. Mutta työ tekijäänsä opettaa, tässäkin asiassa.

Seuraavaksi pitäisi ottaa synkronoimaton laatikko haltuun ja lähteä polttamaan karstaa kylätielle...

 

[Pakana]

Eipä noissa vanhojen traktoreiden synkronoimattomissa laatikoissa juuri "haltuun ottamista" ole. Jos ei kisko jotain kärryä tms, niin vaihteita ei yleensä ole edes tarvetta käyttää.

 

[Daatta]

Eipä noissa vanhojen traktoreiden synkronoimattomissa laatikoissa juuri "haltuun ottamista" ole. Jos ei kisko jotain kärryä tms, niin vaihteita ei yleensä ole edes tarvetta käyttää.

Joo, työkeveri sanoi että lähtee aina 4-vaihteella liikkeelle niin ei tarvitse vaihdella... Tuollaine pätkä tuli vastaan, kun synkronoimattoman vaihteiston kepityksestä on puhetta. Multakuorma päällä:

 

[Pakana]

Äääh

 

[Neuvostoliitto]

Juuri em koneita rikkovien käyttötapojen vuoksi en koskaan lainaa laitteitani kellekään. Vai että isolla nelosella liikkeelle. Yhtä järkevää juin tien lanaaminen lumilingolla.

 

[Pakana]

Juuri em koneita rikkovien käyttötapojen vuoksi en koskaan lainaa laitteitani kellekään. Vai että isolla nelosella liikkeelle. Yhtä järkevää juin tien lanaaminen lumilingolla.

Johtuu nyt tietysti koneesta, mutta lähtökohtaisesti tuollainen vanha maataloustraktori, jossa ei ole raskaita lisälaitteita ja jossa on vakiovälitykset ei rasitu sillä suurimmalla vaihteella liikkeelle lähdössä käytännössä sen enempää kuin "normaalissa" lähdössä esim kuormatun kärryn kanssa. Tilanne on hieman eri jos siellä on jotain kertojia tms ja se suurin vaihde antaa jotain muuta kuin sen vakion luokkaa 25-30km/h.

Meillä on hieman uudempaa ikäpolvea edustava traktorikaivuri, jossa on turbiini + 4 nopeuksinen vaihteisto suunnan vaihtajalla. Sillä tietysti voi lähteä liikkeelle ja vaihtaa liikkeessä isommalle, mutta jokainen vaihdeen vaihto sorvaa hampaita. Tai sitten vaan valitsee 4. vaihteen, ja painaa kaasua. Lähtee hieman verkalleen paikaltaan liikkeelle, mutta ei siellä mikään paikka kärsi tuosta

 

[Neuvostoliitto]

Johtuu nyt tietysti koneesta, mutta lähtökohtaisesti tuollainen vanha maataloustraktori, jossa ei ole raskaita lisälaitteita ja jossa on vakiovälitykset ei rasitu sillä suurimmalla vaihteella liikkeelle lähdössä käytännössä sen enempää kuin "normaalissa" lähdössä esim kuormatun kärryn kanssa. Tilanne on hieman eri jos siellä on jotain kertojia tms ja se suurin vaihde antaa jotain muuta kuin sen vakion luokkaa 25-30km/h.

Meillä on hieman uudempaa ikäpolvea edustava traktorikaivuri, jossa on turbiini + 4 nopeuksinen vaihteisto suunnan vaihtajalla. Sillä tietysti voi lähteä liikkeelle ja vaihtaa liikkeessä isommalle, mutta jokainen vaihdeen vaihto sorvaa hampaita. Tai sitten vaan valitsee 4. vaihteen, ja painaa kaasua. Lähtee hieman verkalleen paikaltaan liikkeelle, mutta ei siellä mikään paikka kärsi tuosta

Mutta kun tarkoituksena on pitää oma 54-vuotias alkuperäinen kytkin vielä mahdollisimman kauan kunnossa vain akselia rasvaamalla, niin tuollainen olisi väärinkäyttöä. En myöskään kytke voimanottoa kun linko on täynnä lunta vaikka voima riittää siihenkin. Pihan puupinotkin on optimoitu niin, että voi mahdollisimman paljon lingota ilman voa irtikytkentää tai peruuttelua. Minun käytössä ollut jo 23 vuotta niin tunnen jo mistä kone tykkää.

 

[JKAVS]

Ylöspäin vaihtaminen onnistuu ainakin nelisylinteristen Fordien synkronoimattomalla laatikolla ilman mitään pärinöitä. En ole koskaan kolmesylinterisellä Fordilla ajanut, mutta laatikon pitäisi olla käytännössä sama, kevytrakenteisempi tietysti. Laatikko on siirtoholkkivaihteisto eikä siirtopyörävaihteisto, mikä helpottaa tilannetta paljon.

Pienempään päin vaihtaminen edellyttääkin enemmän harjoittelua, kun täytyy osata välikaasu. Jalkakaasulla se on aika helppo kun sen on kerran oppinut, mutta jos jalkakaasu puuttuu, niin vaikeusaste nousee tietysti ihan toiselle tasolle.

Itse en koskaan lähde 7600:lla liikkelle isommalla kuin 7. vaihteella (H3) ja pikavaihde hitaalla, joka olisi siis järjestyksessä vaihde 13/16. Isommalla kuormalla taas liikkellelähtövaihde on yleensä 6 ja taas hitaalla.

Pienemmälle vaihtaminen on useimmissa tilanteissa taito joka on kiva osata, mutta ei välttämätön. Kun traktorin on kerran saanut liikkeelle, niin tieajokin menee hyvin 8. vaihteella. Se on pienellä kaasulla vielä tarpeeksi hidas risteyksiä varten ja moottorissa riittää vääntöä kiihdyttää taas jollei ole iso kuorma. Jos täytyy pysähtyä niin siinä paikallaan ollessa voi sitten vaihtaa pienemmälle liikkellelähtöä varten.

Puheeni maantieajosta täytyy kyllä ottaa sillä varauksella, että käytän pikavaihdetta ahkerasti esim. risteyksiin tultaessa.

 

[taski]

En ole traktorilla koskaan "kunnolla" ajanut, mutta eikö tuo välikaasun käyttäminen nyt ole ihan normi hommaa vähänkään mekaniikasta ymmärtävälle? Siis samaan tapaan kuin ajaisit autolla manuaalivaihteilla ilman kytkintä, sitä nyt varmaan jokainen on joskus kokeillut ja hoksannut miten se toimii.

 

[Tonnin Seteli]

Pienemmälle vaihtaminen on useimmissa tilanteissa taito joka on kiva osata, mutta ei välttämätön. Kun traktorin on kerran saanut liikkeelle, niin tieajokin menee hyvin 8. vaihteella. Se on pienellä kaasulla vielä tarpeeksi hidas risteyksiä varten ja moottorissa riittää vääntöä kiihdyttää taas jollei ole iso kuorma. Jos täytyy pysähtyä niin siinä paikallaan ollessa voi sitten vaihtaa pienemmälle liikkellelähtöä varten.

Yleensä tällainen musta magia tuleekin isommin tarpeeseen vasta, kun sillä synkronoimattomalla continuous-mesh-laatikolla varustetulla traktorilla pitää vetää vaikka viljakuormaa. Pelkässä kruisailussahan tieajossa pärjää pitkälle vaihtamatta pienemmälle vauhdissa.

En ole traktorilla koskaan "kunnolla" ajanut, mutta eikö tuo välikaasun käyttäminen nyt ole ihan normi hommaa vähänkään mekaniikasta ymmärtävälle?

Teoriatasolla kyllä, sille pienelle vähänkin mekaniikasta ymmärtävälle kansanosalle. Käytännön suoritus sen sijaan voi joskus kaivata kovastikin harjoitusta. Vauhti katoaa äkkiä kun alkujaankin nopeus on pieni, nopeutta on vaikea arvioida kun kierroslukumittari tietysti rikki vuodesta 1987 eikä sitä ehdi tuijottaa kun pitää ajolinjaa, ja kaiken lisäksi parhaimmillaan vaihdekaava muinaiskoneissa on mitä sattuu eli tieajon näkökulmasta voisi luulla että huumorintajuisen psykopaatin suunnittelema. Viime mainittuun tietysti on oikeasti syy peltotyön tai kuormaajatyön ja/tai mekaniikan puolesta.

Ei mitenkään mahdotonta oppia mutta jos harrastaja vaihtaa sujuvasti koneesta toiseen, on taitotaso kunnioitettava.

Siis samaan tapaan kuin ajaisit autolla manuaalivaihteilla ilman kytkintä, sitä nyt varmaan jokainen on joskus kokeillut ja hoksannut miten se toimii.

Tässäkin oletat aika paljon lähimmäisistä. On toki olemassa ihmisiä jotka eivät koskaan ole ajaneet manuaalivaihteilla vaikka kortti löytyy, mutta olen myös tavannut aikuisia jotka eivät koskaan ole tajunneet että vaihteita voi vaihtaa myös muuten kuin numerojärjestyksessä.

 

[Pate123]

mutta olen myös tavannut aikuisia jotka eivät koskaan ole tajunneet että vaihteita voi vaihtaa myös muuten kuin numerojärjestyksessä.

Autokoulun 2. vaiheessa on (tai oli ennen) taloudellisen ajon kurssi, jossa vaihteiden yli hyppimiset käytiin läpi. Luultavasti iso osa on suorittanut sen, joten väite kuulostaa oudolta.
Tietty 2. vaihetta ei ollut nyt eläkeikäisillä tai juuri kortin simulaattorilla ajaneilla.

Mutta ilman kytkintä vaihtamisesta en ole ikinä kuullut, vaikka vanhoja koneita on tullut ajettua. Hirvittää ajatuskin särkeä museotraktorin laatikkoa, johon varaosat on kiven alla. Uudemmissa nyt on sähköiset vaihteet, niin kontrasti museovehkeisiin on valtava.

 

[Pakana]

Ei kai tuota ilman kytkintä ajamista traktoreissa juurikaan harrasteta? Sinänsä oikein tehtynä se ei rasita mitään, synkronoimattomia kuorma-autojen vaihteistoja usein ajetaan ilman kytkintä, koska ajan myötä se on helpompaa.

Tosin vanhemmilla vaihteistoilla jossa siirrellään varsinaisia hammapyöriä holkkien sijaan, tuossa ottaa kyllä melkoisen riskin, jos vaihto epäonnistuu sopivasti, kädesta murtuu luita.

 

[Tonnin Seteli]

Autokoulun 2. vaiheessa on (tai oli ennen) taloudellisen ajon kurssi, jossa vaihteiden yli hyppimiset käytiin läpi. Luultavasti iso osa on suorittanut sen, joten väite kuulostaa oudolta.
Tietty 2. vaihetta ei ollut nyt eläkeikäisillä tai juuri kortin simulaattorilla ajaneilla.

Spoileri

Juu, tällainen kuului pitkään kokonaisuuteen. Muistan itsekin hatarasti olleeni ajelulla jossa juteltiin mukavia ja todettiin lopuksi, että diesel-fordin kulutusmittarista ei helposti päätellä saatua hyötyä. Kun ottaa huomioon miten eri tavoin ihmiset prosessoivat tietoa ja kuinka toisilla tulee toisesta korvasta ulos, "väitteeni" ei nähdäkseni ole kovinkaan erikoinen.

Lisäksi mistä minä tiedän, olivatko nämä kaikki iästään tai ajankohdasta huolimatta suorittaneet kakkosvaihetta. Siihenhän sai joskus helposti lykkäystä, lisäksi jollain saattoi olla tuoreehko kortti, jotkut pässinpäät ketjuttivat lyhytaikaisia kortteja koska hankkivat ajolupansa tämän tästä hyllylle. Kirsikkana kakussa on ihan täysin mahdollista, että joku oli vaan tylysti jättänyt suorittamatta kakkosvaiheen tai alunperinkin ajoi ilman korttia. Mistä näistä tietää.

Palatakseni traktoreihin, puoliautomaattejahan oli olemassa jo hämmentävän vanhaan aikaan. Nelisen kymmentä vuotta sitten Fordin 10- ja TW-sarjoihin kai alkoi saada tällaista kepistä tökittävää powershift-vaihteistoa. Kauan sitä ennen oli samalla merkillä select-o-speed-vaihteisto. Samalla synkronoitu päävaihteisto on kauan kuulunut erilaisten traktorien valikoimaan. Joskus se oli hienompi lisävaruste, nykyään peruskoneiden perustason varuste.

 

[JKAVS]

Palatakseni traktoreihin, puoliautomaattejahan oli olemassa jo hämmentävän vanhaan aikaan. Nelisen kymmentä vuotta sitten Fordin 10- ja TW-sarjoihin kai alkoi saada tällaista kepistä tökittävää powershift-vaihteistoa. Kauan sitä ennen oli samalla merkillä select-o-speed-vaihteisto. Samalla synkronoitu päävaihteisto on kauan kuulunut erilaisten traktorien valikoimaan. Joskus se oli hienompi lisävaruste, nykyään peruskoneiden perustason varuste.

Fordin vaihteistot (maataloustraktoreissa, teollisuusmalleissa ja traktorikaivureissa oli omansa) menivät 1000-sarjasta (1964) lähtien näin:
1000-sarjassa oli synkronoimaton 8+2, paitsi alkupään 2000-malleissa oli vain 6+2. Vaihteistossa on hidas ja nopea alue, ja kummassakin 4 vaihdetta eteen ja peruutus. 70-luvun alussa tuli 4- ja 6-sylinterisiin lisävarusteeksi Dual Power pikavaihde, eli tavallaan ylimääräinen kertoja, jota sai käytettyä koska tahansa pienestä vivusta ilman kytkimen polkemista. Tällaista kutsutaan myös 2-portaiseksi powershiftiksi. Lisävarusteena oli yllä mainittu Select-O-Speed, jossa on 10+2 vaihdetta, ja kytkintä tarvitaan vain liikkeellelähtöön ja pysähtymiseen. Se oli siis täyspowershift. Select-O-Speed poistui valikoimista 70-luvun alussa.

Uudet mallit tulivat 70-luvun puolivälin jälkeen, mutta vaihteistot säilyivät samana ja uudistukset oli muualla. Ainoa ero oli, että Dual Power oli mallista riippuen joko vakio tai lisävaruste.

Vuonna 1981 tuli 10-sarja. Vanha synkronoimaton vaihteisto oli edelleen vaihtoehtona, mutta uutena tuli synkronoitu 8+4 -vaihteinen. Siinä on neljä synkronoitua perusvaihdetta ja kaksi synkronoimatonta aluetta eteen ja yksi taakse. Dual Power oli tämänkin vaihteiston kanssa joko vakio tai lisävaruste. Sitä ei edelleenkään saanut 3-sylinterisiin malleihin. New Holland muuten valmistaa edelleen 10-sarjaa Etelä-Amerikassa hytittömänä ja synkronoimattomalla laatikolla. Muotoilu on päivittynyt, mutta teknisesti traktori on sama kuin 80-luvulla.

Iso TW-sarja jatkoi vanhalla synkronoimattomalla vaihteistolla, joka alkoi olla jo vähän vanhanaikainen.

80-luvun lopulla TW-sarjan synkronoimaton vaihteisto oli jo muinaisjäänne. Ford kuitenkin korjasi asian uudistamalla TW-sarjan 30-sarjaksi, jossa oli 18+9 vaihteinen täyspowershift. Se oli aikansa huippua ja käytössä pitkälti 2000-luvulle New Hollandeissa. Varsinkin vaihteiston ohjaus yhdellä kevyellä vivulla oli vallankumouksellista.


Samaan aikaan 3-sylinteriset 10-sarjan traktorit uudistettiin myös 30-sarjaksi. Siinä oli suunnanvaihtajalla varustettu synkronoitu 8+8 vaihteinen, johon lopultakin sai myös Dual Powerin lisävarusteena.

Pari vuotta myöhemmin isommat 10-sarjalaiset korvattiin 40-sarjalla. Vanha synkronoimaton laatikko oli edelleen yksi vaihtoehto. Keskimmäisenä oli 12+12 synkronoitua vaihdetta suunnanvaihtajalla. Huippumallissa taas oli suunnanvaihtaja, kaksi aluetta sarjassa ja 4-vaihteinen pikavaihde, eli 2x2x4 = 16 vaihdetta eteen ja taakse. Tästä laatikosta tuli jonkinlainen kestosuosikki, ja se on edelleen saatavana New Hollandin T6-sarjaan (ja vastaaviin Case IH:n ja Steyrin mallisarjoihin).

Vuodesta 1995 eteenpäin merkiksi vaihtui New Holland ja myöhemmät traktorit ovat sekoitus useiden eri merkkien perua olevaa tekniikkaa ja tietysti enenevissä määrin ihan uutta suunnittelua.

Loppuun vielä yhteenveto terminologiasta:
Powershift tai pikavaihde: vaihteen vaihto toimii konevoimalla ilman kytkimen käyttöä, ihminen vain antaa käskyn (uudemmissa koneissa on myös vaihdeautomatiikkaa). Käytännössä aina powershift tarkoittaa sitä, että vaihdetta voi vaihtaa koska tahansa, vaikka täydellä kuormalla kyntöaurat maassa. Voidaan tarkentaa tiedolla portaiden määrästä.
Täyspowershift: Powershift kattaa kaikki vaihteet, eli kytkintä tarvitaan vain liikkeellelähtöön ja pysähtymiseen.
Osapowershift: Powershift-vaihteita on vain muutama, ja sen lisäksi on erillisiä mekaanisia alueita.

 

[Pakana]

Jossain kehitysmaassa on ihan perusteltua myydä edelleen synkronoimatonta vaihteistoa. Se on kuitenkin yksinkertaisempi korjata ja toimii halvemmalla öljyllä.

Erilaisia ei-synkronoimattomia vaihteistojahan työkoneissa on ollut aina vaihtoehtona.

 

[Pate123]

Juu, tällainen kuului pitkään kokonaisuuteen. Muistan itsekin hatarasti olleeni ajelulla jossa juteltiin mukavia ja todettiin lopuksi, että diesel-fordin kulutusmittarista ei helposti päätellä saatua hyötyä. Kun ottaa huomioon miten eri tavoin ihmiset prosessoivat tietoa ja kuinka toisilla tulee toisesta korvasta ulos, "väitteeni" ei nähdäkseni ole kovinkaan erikoinen.

Olipas heikko toteutus, auton oma kulutusmittari on tosi epätarkka lyhyellä lenkillä. Minulle sattui koulussa Focus, mihin oli asennettu erikoistarkka (Econen?) polttoaineen mittari ja kyllä siinä selvän eron huomasi vain 10 km pyörittelyn aikana. Lisäksi käytiin säästövinkkejä, vaikka bensa oli silloin reilusti alle euron/litra. Toi oli varmaan paras osuus koko autokoulussa mutta tottahan senkin voi osallistua laput silmillä.

Joo, erilaisia sähkölaatikoita oli jo -90 luvun alusta mutta ne olivat käytännössä vain suurtilallisten jättikoneissa. Perinteiset keppivaihteet taitavat olla vieläkin enimmistö ~100hv asti.
Olihan se melkoinen näky kun ym. uusi TW35 tuli tiellä vastaan joku 8-siipinen aura perässä ja itse meni pikkuruisella DB 996:lla kolmisiipisellä.

 

[Tonnin Seteli]

Spoileri

Olipas heikko toteutus, auton oma kulutusmittari on tosi epätarkka lyhyellä lenkillä. Minulle sattui koulussa Focus, mihin oli asennettu erikoistarkka (Econen?) polttoaineen mittari ja kyllä siinä selvän eron huomasi vain 10 km pyörittelyn aikana. Lisäksi käytiin säästövinkkejä, vaikka bensa oli silloin reilusti alle euron/litra.

En mä juurikaan tiedä miten heikko toteutus on ollut silloin aikanaan pari vuosikymmentä sitten verrattuna tavalliseen. Byroslavian mielivallastahan koko käytänne on ollut, ja ne joita ei kiinnosta eivät juurikaan opi. Itse en kokenut saavani moisesta mitään. Itsestäänselvyydet olivat tiedossa ennen kuin alunperin menin autokouluun. Ei siinä hirveästi olisi opetuspotentiaalia ollut parikymppisen ja nelikymppisen jätkän välillä jutellessa, kun molemmat tietävät suunnilleen saman relevanteista aiheista. Olisi nyt puhunut edes jostain mistä tiesi enemmän kuten sijoituksista tai naisista.

Lisäksi se ajoneuvohan pitäisi sitten tarkoitusta varten valita aiheuttamaan niitä eroja. Normaalilla turbodieselillä kaupunkiajossa pitää lähtökohtaisesti ajaa täysin mielipuolisen huonosti, jotta merkittävä ero syntyy ja ylittää satunnaisvaihtelun liikenteellisistä ja muista epämääräisistä syistä.

Toi oli varmaan paras osuus koko autokoulussa mutta tottahan senkin voi osallistua laput silmillä.

En nyt sanoisi että yksi helppo oppitunti jälkeenpäin oli "paras osuus". Kaipa siinä oli myös joku talvi- tai yöajon oppitunti enkä minä siitäkään enää mitään muista. Opetuksen taso oli kaikkiaan matala eikä se vaadi minkäänlaista ajoneuvon hallintaa. Kunhan nyt suunnilleen pärjää liikenteessä hetken.

Niinhän siihen voi osaamattomana laput silmillä osallistua, ja juuri siihen edellä viittasin. Koulunkäyntihän on opettava kokemus myös siinä mielessä, että huomaa miten kansan eri kerrokset ja nuorison osajoukot osallistuvat opetukseen. Toisille kyseessä on vankila ja suoritus, jotkut taas oppivat jotain ja joillakin menee kaira mutapohjaan koska opetuksen taso on reippaasti jäljessä hyödyllistä. Aina siellä on ollut kanoja kaakattamassa ja lusimassa pois pakollista, eikä moni edes ymmärrä normaalia puhetta kaljaa, makkaraa, viiniä, matkustelua, netflixiä ja salkkareita vaikeammista asioista. Nykyisin tilanne lienee paljon kaoottisempi.

Joo, erilaisia sähkölaatikoita oli jo -90 luvun alusta mutta ne olivat käytännössä vain suurtilallisten jättikoneissa. Perinteisen keppivaihteet taitavat olla vieläkin enimmistö jonnekin 100hv asti.

Juu, olihan niitä alkaen 80-luvulta. Silloin vielä suomalainen maatalous oli melkoista pienviljelyä ja pitkään senkin jälkeen ihan tosissaan tehtiin osa töistä jopa kopittomilla. Hienommat vaihteistovalinnat kuten muutkin varusteet ovat olleet aika vähäisellä markkinaosuudella, koska niukkuus ja koska vanhakantaisuus.

Nykyään tällainen pienempi puuhastelu "jonnekin 100hv asti" on juuri tätä pientä puuhastelua. Alkaa olla aika iso osa traktorityön kiintiöstä niillä "suurtilallisilla" joilla toki on uudemmissa koneissaan vaikka mitä portaatonta ja automaattista vaihteistoa. Se keskustelu traktoreista mitä tämäkin ketju koskee on sellaista höntsäilyä mökkitien linkoamisesta pienviljelyyn. Niin ne ajat muuttuu.

 

[JKAVS]

Oman mausteensa tuo vielä se, ettei traktoririntamalla ole tapahtunut mitään kovin mullistavaa sitten 90-luvun alun. Siihen mennessä ketterä neliveto oli jo normi, moottorit kestäviä, vääntäviä ja ahdettuja, parhaat ohjaamot mukavia ja hiljaisia, hydrauliikat monipuolisia sekä tehokkaita ja vaihteistot sopivat hyvin normaaliin peltokäyttöön. Vielä kun polttoaineenkulutus ei ole merkittävästi uusia koneita suurempaa, Adblueta ei tarvita ja varaosia saa edelleen, niin monilla ei ole mitään tarvetta päivittää uudempaan traktoriin, vaikka muuta maatalouskalustoa päivitetäänkin.

 

[Tonnin Seteli]

Oman mausteensa tuo vielä se, ettei traktoririntamalla ole tapahtunut mitään kovin mullistavaa sitten 90-luvun alun. Siihen mennessä ketterä neliveto oli jo normi, moottorit kestäviä, vääntäviä ja ahdettuja, parhaat ohjaamot mukavia ja hiljaisia, hydrauliikat monipuolisia sekä tehokkaita ja vaihteistot sopivat hyvin normaaliin peltokäyttöön. Vielä kun polttoaineenkulutus ei ole merkittävästi uusia koneita suurempaa, Adblueta ei tarvita ja varaosia saa edelleen, niin monilla ei ole mitään tarvetta päivittää uudempaan traktoriin, vaikka muuta maatalouskalustoa päivitetäänkin.

Sanoisin myös niin päin, että muun maatalouskaluston päivityksen tarve ajaa asiat liiketaloudellisesti siihen jamaan, että traktorin uudistamista lykätään. Sekä sen muun kaluston käyttötarpeen muutos, suurentamisen tarve, että myös traktorien pidempi taloudellinen elinkaari.

 

[Pate123]

Oman mausteensa tuo vielä se, ettei traktoririntamalla ole tapahtunut mitään kovin mullistavaa sitten 90-luvun alun. Siihen mennessä ketterä neliveto oli jo normi, moottorit kestäviä, vääntäviä ja ahdettuja, parhaat ohjaamot mukavia ja hiljaisia, hydrauliikat monipuolisia sekä tehokkaita ja vaihteistot sopivat hyvin normaaliin peltokäyttöön. Vielä kun polttoaineenkulutus ei ole merkittävästi uusia koneita suurempaa, Adblueta ei tarvita ja varaosia saa edelleen, niin monilla ei ole mitään tarvetta päivittää uudempaan traktoriin, vaikka muuta maatalouskalustoa päivitetäänkin.

Onhan noissa huomaamattomia muutoksia. 90-luvulla monet nelivedot kulkivat vielä <30 km/h, nyt 50 km/h on monessa vakiona ja lisävarusteena 60 km/h. Nopeuttaa siirtoa kun maat ovat hajallaan, vaikka autoilijat kiroaa. Sanoisin, että ohjaamokin hiljaisempi kuin 90-luvun perusmallit, mutta vaihtelu on suurta. Normaalia kehitystä on ennen kalliiden lisävarusteiden siirtyminen vakioksi, esim. jousitus, ilmastointi, eri tehostimet.

90-luvulla ei tainnut olla työkonepäästönormeja, toisin kuin liikennepuolella. Kun koneita käynnisti hallissa, niin nokihiutaleita leijaili ilmassa ja kauan ei voinut oleskella. Nykyään se savun määrä on pienempää, johtuuko sitten paremmasta EN590 dieselistä, tekniikasta vai päästölaitteista. Ihan hyvä asia, kun koneita voi ostaa muttei terveyttä. Muistan kyllä, kun kopittomassa sai kuski ajossa pakokaasut suoraan naamalle, ellei ollut sivutuulta.