Hei arvon bensalenkkarit
Toyota Auris Hybridi farkku kiinnostaisi kovasti. Tuollaista olen joskus koeajanut ja hyvältä se tuntui. Sähkömoottori + portaaton polttomoottorin veto toimii hyvin yhteen, oikein pirteän tuntuinen arkielämän suorituskyky, kaupungissa mitä ihanin laite kun voi jonossa madella pelkällä sähköllä täysin ääneti. Ei tuo maantielläkään mitenkään pahalta tuntunut, tasamaata menee ilman suurempaa meteliä tai koneen ulvomista.
Mutta koeajo oli tyhjällä autolla. Miten nuhainen tuo on kun mukana on perhe + kontti täynnä tavaraa? Huutaako heikko moottori yhtenään kuormattuna? Luin kovin negatiivisia kommentteja että erityisesti vuoristossa aivan tolkuttoman voimaton ja kierrokset jatkuvasti tapisaan. Meilläkin on ollut tapana ajella kesäisin Eurooppaa ympäri omalla autolla, joten onko Alppien ylittäminen tuollaisella hybridillä oikeasti niin vastenmielistä, vai vertaavatko hybridiä haukkuvat sitä johonkin tehokkaaseen autoon? Tietenkin jokin iso BMW jaksaa kiivetä rinteitä ihan eri tavalla, mutta jos nyt kuitenkin verrataan Tojon hybridiä johonkin samantehoiseen autoon, kuten vaikka ihan tavallinen 1.6-litrainen vapari Astra, jolla me olemme Alppeja kiertäneet ihan mukavasti.
En ole Aurista vielä vuoristoon vienyt, mutta uskoisin koneen pörisevän siellä sen verran, että mieluusti laittaisi radiota kovemmalle
Astra farkku -00 1,6 16v oli tosi puhditon Norjassa ja parilitrainen turbodieseli olisi kyllä kelvannut. Maasto oli sellaista, ettei aina silmällä tiennyt oliko tasamaa vai ylämäki. Ylämäen tunnisti siitä, että auton nopeus alkoi laskea ja pienempikään vaihde ei saanut nopeutta nousemaan.
Suomessa Astra tuntui Aurista vahvemmalta esim. Ruoholahdesta Länsiväylälle noustessa. Oikeasti Auris nousee tai kiihtyy lämä lattiassa jopa hiukan Astraa paremmin alle satasen nopeuksissa, mutta planeettavaihteiston takia kierrosluvun, eli melun suhde kiihtyvyyteen on selvästi heikompi. Astralla pystyi kiihdyttämään kolmosella väännöllä kaasu pohjassa välillä 2k-3k rpm, jolloin neloskone ei vielä pahemmin melua. Auriksella saman kiihtyvyyden saavuttaakseen auton sähköaivo antaa kierrosten nousta noin 3,5k rpm ja pitää ne siellä vakiona koko kiihdytyksen ajan. Melua on muttei sen nopeampaa liikettä niin kuskille tulee autosta puhditon vaikutelma.
Uskon siis, että vuoristokommentit pitävät paikkaansa. Varmasti Auriksella pärjää vuoristossa ja alamäissä saa hetkessä akun täyteen sekä jarrut pääsevät vähemmällä, mutta pörinään pitää varautua tai sitten kiirettä vähemmälle.
Itse olen enimmäkseen tyytyväinen vaihtoon -00 Astrasta -16 Aurikseen. Ainoita takapakkeja: maavara pienempi, kaukovalot (Led), tavaratila matalampi ja kapeampi, jousitus nypyttää herkemmin pienellä nopeudella. Plussia sitten kaikki muu, mm. lähivalot (Led), rengasmelu (Finikor laajempi äänieristys sekä ruostemassaus), mukulakivet, vaivaton ohjaus, automaattinen taskuparkkeeraus, peruutuskamera, avaimeton lukitus ja startti, kulutus (5,1 vs. 7,8 ympärivuotinen pätkäajo PKS) jne. Voimansiirto on rauhalliselle kuskille aivan unelma vanhan Astran ravistavan kytkimen jälkeen. Oikeastaan uudet mersut ja bemaritkin tuntuvat vanhanaikaisen nykiviltä "traktoreilta". Auriksessa on vain yksi huomaamaton nykäisy hölkkävauhdissa polttiksen käynnistyessä ja muuten on ns. buttersmoothia vetoa. No ok, täysin uusi S-mese 2014 kiihtyi pehmeästi ja vielä äänettömästi. Voi kuitenkin olla, että olin niin tohkeissani sen ratissa, etten sen takia huomannut vaihtokohtia. Hidastetöyssytkin vain naurattivat, kun ei kuulunut alustan ääniä eikä tuntunut normaalisti ahterissa.
Kyllä Astramies Auriksella pärjää, eli siitä vaan ostoon
Eiköhän tässä kerkeä uuden Leafin ominaisuudet vielä tarkastella ennenkun kumpikaan noista edellä mainituista tapahtuu.
Vai eikö ollut varaa ottaa lisävarusteena 
