Kahvihifistely

Yritän seuraavalla suorituksella etsiä sitä kitkeryyttä, niin pääsen hifistelykerhossa seuraavalle askelmalle.
Toimi kuten wanha kansa. Itsekin muistan miten jääkaapin ovessa oli lasipullo missä päivän tai pari vanhaa kahvia mitä äiti kaatoi uuden kahvin sekaan (tietysti mustana, eli ei sokeria, ei kermaa, ei maitoa) ettei ole liian kuumaa.. ..voisi luulla että jotain kitkeryyttä voisi havaita kun ensin se aamusta keitetty täysi pannullinen mistä loput sitten illasta lisätään pulloon ehkä siellä vielä olevan vielä vanhemman kahvin sekaan ja laitetaan jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää ja siitä sitten lisätään uuden kahvin sekaan.
 
No kyllä se klassikko on että otetaan kahvinkeittimestä se kolme tuntia päälläollut ja sittemmin jäähtynyt kahvi, kaadetaan se mukiin ja lämmitetään mikrossa asiallisesti kiehuvaksi ;-)
 
No kyllä se klassikko on että otetaan kahvinkeittimestä se kolme tuntia päälläollut ja sittemmin jäähtynyt kahvi, kaadetaan se mukiin ja lämmitetään mikrossa asiallisesti kiehuvaksi ;-)
Opiskeluaikoina käytiin säännöllisesti kuppilassa, jossa oli se perinteinen huoltsikkatyypin kahvinkeitin ja pari kolikkoa lämpölevyllä. Yksi tarjoilijoista oli sen verran nuukaa sorttia, että kaatoi ne viimeiset 2-3 tuntia muhineet (kitkerät) helmet pannun pohjalta tuoreen sekaan. Nam.

Wanhasta kansasta puheen ollen, ekat omat kahvikokemukset on ihan perinteiset pannukahvit mummolassa. Kesät kun tuolla tuli vietettyä, myös heinäpellolla oli huhkittava. Sinne huoltojoukot kantoivat termarissa valmiiksi sokeroitua ja maidotettua sumppia, ja voi että se oli hyvää. Nykymittapuun mukaan varmaan aika laihaa, mutta silloin ei ollut ihan niin gramman päälle. Sokerin olen pudottanut pois jo vuosikymmeniä sitten, mutta maito on ja pysyy. Kersana piti toki matkia esikuvia ja ryystää se sokeroitu kahvi vielä tassilta sokeripalan läpi :D
 
Yritän seuraavalla suorituksella etsiä sitä kitkeryyttä, niin pääsen hifistelykerhossa seuraavalle askelmalle. Mun on itse asiassa vaikea sanoa, tykkäänkö enemmän omatekemästä mokasta, vai oikein hyvästä espressosta. Ehkä joka toinen kerta hyvässä raflassa (eli muutaman kerran vuodessa) tulee otettua espresso jälkkäriksi, muuten en niitä juurikaan juo. Nyt en muista, missä stadilaisessa raflassa olen saanut poikkeuksellisen hyvää espressoa. Todennäköisesti Cafe Savoy on ollut muita selvästi parempi. Keskinkertaiset eivät jää mieleen. Sen sijaan tuo kaikkein lähin aikanaan hiukan korkeampaa profiilia tavoitellut rafla tarjosi ennen ja varmaan vieläkin aivan jumalattoman vahvaa espressoa. Nyt se on brändännyt itsensä uudelleen ja yrittää olla pasteria. Se jäi kyllä mieleen, mutta väärällä tavalla.

Ai niin, se oma mutteri:
1768470029486.png
Kaikki mutteristit tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että alumiininen Bialetti on paras, monet myös sanoo että sitä ei ole syytä putsata liian hyvin. Tosiaan makuasia mistä kukin tykkää, kyllä tällä on kannattajansa.
 
Opiskeluaikoina käytiin säännöllisesti kuppilassa, jossa oli se perinteinen huoltsikkatyypin kahvinkeitin ja pari kolikkoa lämpölevyllä. Yksi tarjoilijoista oli sen verran nuukaa sorttia, että kaatoi ne viimeiset 2-3 tuntia muhineet (kitkerät) helmet pannun pohjalta tuoreen sekaan. Nam.

Wanhasta kansasta puheen ollen, ekat omat kahvikokemukset on ihan perinteiset pannukahvit mummolassa. Kesät kun tuolla tuli vietettyä, myös heinäpellolla oli huhkittava. Sinne huoltojoukot kantoivat termarissa valmiiksi sokeroitua ja maidotettua sumppia, ja voi että se oli hyvää. Nykymittapuun mukaan varmaan aika laihaa, mutta silloin ei ollut ihan niin gramman päälle. Sokerin olen pudottanut pois jo vuosikymmeniä sitten, mutta maito on ja pysyy. Kersana piti toki matkia esikuvia ja ryystää se sokeroitu kahvi vielä tassilta sokeripalan läpi :D
Meilläkin juotiin lapsuudessani pannukahvia, sitä on itsekin tullut keiteltyä. Sittemin siirryin keittimiin, ja kun ostin kirpusta vanhan moccamasterin ja kunnostin sen niin tajusin että merkkiä ei ole enää syytä vaihtaa.
 
Yritän seuraavalla suorituksella etsiä sitä kitkeryyttä, niin pääsen hifistelykerhossa seuraavalle askelmalle. Mun on itse asiassa vaikea sanoa, tykkäänkö enemmän omatekemästä mokasta, vai oikein hyvästä espressosta. Ehkä joka toinen kerta hyvässä raflassa (eli muutaman kerran vuodessa) tulee otettua espresso jälkkäriksi, muuten en niitä juurikaan juo. Nyt en muista, missä stadilaisessa raflassa olen saanut poikkeuksellisen hyvää espressoa. Todennäköisesti Cafe Savoy on ollut muita selvästi parempi. Keskinkertaiset eivät jää mieleen. Sen sijaan tuo kaikkein lähin aikanaan hiukan korkeampaa profiilia tavoitellut rafla tarjosi ennen ja varmaan vieläkin aivan jumalattoman vahvaa espressoa. Nyt se on brändännyt itsensä uudelleen ja yrittää olla pasteria. Se jäi kyllä mieleen, mutta väärällä tavalla.
Eipä ole kyllä yhdessäkään ravintolassa - ei Suomessa eikä muuallakaan - tullut vastaan ihan oikeasti hyvää espressoa. Nykyisin jätänkin ravintoloissa ne suosiolla juomatta, kun ei tee mieli pilata hyvää ravintolakokemusta huonolla lopetuksella. Sehän ei ole edes kiinni siitä, etteikö ravintoloilla olisi laitteita, joilla saisi valmistetua hyvää espressoa, vaan siitä että niitä laitteita ei osata käyttää kunnolla. Ja sitten kun se ravintolan valitsema kahvikin on usein jotain ihan geneeristä huttua. Espressossa kun on se ikävä puoli, että jos jossain tekee virheen, tai kahvi ei ole ns. parasta a-luokkaa, niin espresson kaltainen "konsentroitu" kahvi kyllä paljastaa sen armottomasti - ja kaikki makuvirheet korostuvat.

Aikoinaan useampaan kertaan maailman parhaaksi valitun (jo lopettaneen) ravintola Noman ketiiömestari René Redzepi totesi norjalaista kahvigurua Tim Wendeboeta konsultoituaan, että Nomassa ei tarjoilla espressoa, vaan pelkkää pour over -kahvia, koska espresson valmistaminen on niin haastavaa, ettei keittiöhenkilökuntaa kannata alkaa vielä siihenkin kouluttamaan. Nomassa kun pyrittiin kaikessa vain ja ainoastaan täydellisyyteen, niin paljon helpommalla Redzepin ja Wendelboen mielestä siihen pääsi, kun jätti espresson suosiolla pois valikoimasta. Nomassa asia toki osattiin kääntää hyödyksi ja siitä pour over -kahvista tehtiinkin sitten ihan oma ohjelmanumeronsa, kun se valmistettiin asiakkaalle pöydässä ja samalla Wendelboen kouluttama henkilökunta kertoili tarinoita siitä kyseisestä kahvista ja sen alkuperästä yms. Nomassahan myös se itse kahvi oli ensiluokkaista, Wendelboen maahantuontiyrityksen Nordic Approachin löytöjä. Harmi, että siellä Nomassa ei koskaan tullut ehdittyä käydä. Ei niinkään sen kahvin, vaan ihan ruoan vuoksi. Niitä Nordic Approachin kahveja sentään onneksi saa toisinaan myös joistain suomalaisista artesaanipaahtimoista ja ja kahviin ihan tosissaan satsaavista kahviloista.
 
Europiccolaa oikeampaa saa etsiä. Se, kuten espresso muutenkin, omaa aika jyrkän oppimiskäyrän, ja jos onnistuu valtaosin tuolla, on se jo ihan hyvä meriitti. Lämpötilanhallinta kun on noilla käsiPavoneilla nimenomaan kuskin kädessä.
Joo, Europiccolahan on ikoninen klassikko ja ensimmäinen kotikäyttäjille suunniteltu espressokeitin. Mitenkään aloittelijaystävällinen se ei tosiaakaan silti ole (etenkään ns. pre-millennium-mallit). Itselläni on puoliautomaattisen espressokeittimen lisäksi kakkoskeittimenä 1950-lopun Arrarex Caravel ja sillä espresson valmistaminen tuntuu kuin lasten leikiltä Europiccolaan verrattuna. Mutta sitten, kun Europiccolaa osaa käyttää, niin saahan sillä kerrassan erinomaista espressoa.
 
Europiccolaa käyttänyt viitisen vuotta joka päivä.
Ihan hyvin on onnistunut alusta asti. Turha pelätä, että olisi kovin hankala ja vaikea aloittelijallekaan. Vaatii tietysti vähän perehtymistä ja hyvän myllyn, mutta niinhän ne kaikki masiinat.
Tosin, jos yleensä on tarvetta tehdä useampi kahvi peräkkäin, niin harkitsisin jotain muuta laitetta.
Muuten todella hyvä laite, varsinkin jos keittiössä on rajoitetusti tilaa.
 

Ostin tätä puoliksi heräteostoksena lähikaupasta alle 12€ pussi. 500g papuja, Parasta ennen -päiväystä tulkiten muutaman kuukauden pussissa ollutta papua.

Erittäin miellyttävä tuttavuus, hintaansa nähden erittäin edullista Specialty-luokiteltua kahvia ja vieläpä vaalea keskipaahto kuten pitääkin.

Ensipuraisu 24g papua, 400ml vettä ja 4 minuuttia kiehuvaksi keitetty vesi + esilämmittämätön karahti, menee ainakin hyvin lähelle top 3. ♥️
 

Ostin tätä puoliksi heräteostoksena lähikaupasta alle 12€ pussi. 500g papuja, Parasta ennen -päiväystä tulkiten muutaman kuukauden pussissa ollutta papua.

Erittäin miellyttävä tuttavuus, hintaansa nähden erittäin edullista Specialty-luokiteltua kahvia ja vieläpä vaalea keskipaahto kuten pitääkin.

Ensipuraisu 24g papua, 400ml vettä ja 4 minuuttia kiehuvaksi keitetty vesi + esilämmittämätön karahti, menee ainakin hyvin lähelle top 3. ♥️
Mulla oli kaks pussia sitten tuota samaa. Tykkäsin myös, mutta samasta kaupasta ostettu Kaffan Aina Tumma menee kyllä edelle. On tosin kalliimpaakin. Mutta ero on pieni, joutuu huomenna taas hiukan puntaroimaan, mitä haluaa aamusumpistaan maksaa.
 
Nyt oli pitkästä aikaa Turun kahvipaahtimollekin saatu afrikkalaista espressopapua. Eikä mitä tahansa afrikkalaista, vaan peräti ehtaa suosikkiani Etiopian Yirgacheffea ja vieläpä natural-prosessoituna, joten eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Pistin samantien kilon verran tilaukseen ja kylkeen vielä parit pienemmät paketit - myös etiopialaisia, laadukaista kahveistaan tunnetun Sidaman alueen suodatinpaahtoja. Molemmat pikkupaketit ovat samaa papua, mutta eri prosessoinnilla. Toinen on natural-prosessoitu ja toinen anaerobisesti fermentoitu. Saatavana olisi myös washed-prosessoitu, mutta se ei itseäni niin sytytä, kun se nyt on aika geneerinen ja vähän tylsähkökin prosessointi, koska siinä fermentoituminen jää hyvin vähäiseksi. Fermentointi kun tuo sen itse pavun (IMHO) herkulliset aromit voimakkaammin esiin, joten se on yleensä merkki erityisen laadukkaasta pavusta (no, voi se olla merkki todella halvastakin pavusta, mutta tuskinpa nyt on kyse siitä). Kaikki ovat myös kasvaneet peräti 1900-2100m korkeudella, joka itselleni yleisesti ottaen on myös selvä merkki laatukahvista (eikä todellakaan halvimmista kahveista).

Sitten ei muuta kuin odotellaan toimitusta ja toivotaan, että kahvit myös lunastavat sangen korkeat odotukset.

Todettakoon vielä erikseen, että kovin tummapaahtoisen kahvin ystävällehän nuo eivät välttämättä ole se kaikkein paras vaihtoehto. Turun paahtimolla espressopaahtokin on yleensä keskipaahto - siellä kun tykkäävät, että se itse laadukas (ja melko arvokas) papukin maistuu sen pelkän paahtimen tuoman palaneen aromin sijaan. Moderni 3rd wave -artesaanipaahtimoiden espressopaahtohan ei ole sellainen perinteinen tummaksi käristetty papu, vaan sen paahtoprofiili on (yleensä) kovalla lämmöllä aloitettu paahto, jossa lämpö pian tiputetaan maltillisemmaksi, jolloin papu saa kehittyä sisältäkin ihan rauhassa ilman, että se käristyy kuin grillimakkara suoralla tulella kidutettuna. Mutta jos tykkää vaaleista tai keskipaahdoista, niin eipä tuo nelisenkymppiä per kilo ole mitenkään paha hinta Yirgan tai Sidaman alueiden laatupavuista.
 
Nyt oli pitkästä aikaa Turun kahvipaahtimollekin saatu afrikkalaista espressopapua. Eikä mitä tahansa afrikkalaista, vaan peräti ehtaa suosikkiani Etiopian Yirgacheffea ja vieläpä natural-prosessoituna, joten eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Pistin samantien kilon verran tilaukseen ja kylkeen vielä parit pienemmät paketit - myös etiopialaisia, laadukaista kahveistaan tunnetun Sidaman alueen suodatinpaahtoja. Molemmat pikkupaketit ovat samaa papua, mutta eri prosessoinnilla. Toinen on natural-prosessoitu ja toinen anaerobisesti fermentoitu. Saatavana olisi myös washed-prosessoitu, mutta se ei itseäni niin sytytä, kun se nyt on aika geneerinen ja vähän tylsähkökin prosessointi, koska siinä fermentoituminen jää hyvin vähäiseksi. Fermentointi kun tuo sen itse pavun (IMHO) herkulliset aromit voimakkaammin esiin, joten se on yleensä merkki erityisen laadukkaasta pavusta (no, voi se olla merkki todella halvastakin pavusta, mutta tuskinpa nyt on kyse siitä). Kaikki ovat myös kasvaneet peräti 1900-2100m korkeudella, joka itselleni yleisesti ottaen on myös selvä merkki laatukahvista (eikä todellakaan halvimmista kahveista).

Sitten ei muuta kuin odotellaan toimitusta ja toivotaan, että kahvit myös lunastavat sangen korkeat odotukset.

Todettakoon vielä erikseen, että kovin tummapaahtoisen kahvin ystävällehän nuo eivät välttämättä ole se kaikkein paras vaihtoehto. Turun paahtimolla espressopaahtokin on yleensä keskipaahto - siellä kun tykkäävät, että se itse laadukas (ja melko arvokas) papukin maistuu sen pelkän paahtimen tuoman palaneen aromin sijaan. Moderni 3rd wave -artesaanipaahtimoiden espressopaahtohan ei ole sellainen perinteinen tummaksi käristetty papu, vaan sen paahtoprofiili on (yleensä) kovalla lämmöllä aloitettu paahto, jossa lämpö pian tiputetaan maltillisemmaksi, jolloin papu saa kehittyä sisältäkin ihan rauhassa ilman, että se käristyy kuin grillimakkara suoralla tulella kidutettuna. Mutta jos tykkää vaaleista tai keskipaahdoista, niin eipä tuo nelisenkymppiä per kilo ole mitenkään paha hinta Yirgan tai Sidaman alueiden laatupavuista.
Katselin juuri samaa itsekin, miten olet säilönyt pavut, jotta pysyisivät "tuoreina", pakkasessa vai mitä kautta? Ajattelin 750g tilailla, mutta 500g on vielä edellistä satsia, jonka käytössä menee se n. 25 päivää...
 
miten olet säilönyt pavut, jotta pysyisivät "tuoreina", pakkasessa vai mitä kautta?
Et kysynyt minulta, mutta pakkasessa tulee säilytettyä. Mulla on kahvipurkissa huoneenlämmössä enintään 200g kerrallaan niin ei ehdi kovin kauaa siinä aromeitaan luovuttamaan. Etenkin noissa vaaleapaahtoisissa marjaisissa, mistä itse pidän kovasti, alkaa mun mielestä alkaa 2-3 viikon huoneenlämmössä säilytyksen jälkeen huomaamaan muutoksia maussa. Pakasteessa säilyttäessä se hidastuu huomattavasti, mutten osaa sanoa kuinka pitkälle se riitäisi.
 
Tulee itse tyhjiöpakattua noin 200g erissä pakkaseen papuja, josta sitten voi ottaa lämpöiseen yhden erän kunnes se loppuu.

Edit: mainittakoon että espressoa varten tulee 18g lasituubeihin (yksisuuntaisia venttiileillä varustettuja) purettua osa pakasteesta otetusta kahvista. Aamuisin kivan vaivaton tyhjätä tuubi myllyyn jauhettavaksi.

IMG_1836.jpeg
 
Viimeksi muokattu:
Katselin juuri samaa itsekin, miten olet säilönyt pavut, jotta pysyisivät "tuoreina", pakkasessa vai mitä kautta? Ajattelin 750g tilailla, mutta 500g on vielä edellistä satsia, jonka käytössä menee se n. 25 päivää...
Itse vakuumipakkaan 1-2 vko sitten paahdetut pavut pakkaseen noin 400 gramman pusseihin. Vajaan viikon välein uutta pussia käyttöön.
 
Katselin juuri samaa itsekin, miten olet säilönyt pavut, jotta pysyisivät "tuoreina", pakkasessa vai mitä kautta? Ajattelin 750g tilailla, mutta 500g on vielä edellistä satsia, jonka käytössä menee se n. 25 päivää...
Pakkasessa minäkin papuja säilytän. Yleensä neuvotaan, että pakastaessa venttiili kannattaisi teipata umpeen, tai sitten pitää pavut ilmatiiviissä säilytysastiassa, mutta itse olen oikaissut siinä, kun nykyisen pakastimen no-frost -tekniikka tuntuu pelaavan mainiosti. Jos pakkaseen kertyy kosteutta (ja jäätä/jäähilettä), niin silloin ilmatiiviys on tietysti hyvä huomioida. Itse ajattelen vielä niinkin, että kun en teippaa venttiiliä umpeen, niin voin ottaa paketista sen verran, kun kerralla tarvitsen ja sitten laittaa paketin takaisin pakkaseen ja no-frost saa hoitaa pois sen kosteuden, jota pakettia edestakaisin vekslaamalla väkisinkin papujen pinnalle pääsee vähän syntymään. Yksi konsti on myös pakata pavut valmiiksi käyttöannoksiksi, jos tietää kuinka paljon kullakin kerralla tulee käytettyä.

Joskus toistakymmentä vuotta sitten jotkut hifistelijät tutkivat kahvin säilyvyyttä pakkasessa ja rajoittivat säilytyksen maksimissaan puoleen vuoteen. Puolessa vuodessa ei kahviin ehtinyt tulla sokkotesteissä havaittavia muutoksia, mutta uskoisin että kahvi saattaa säilyä tuoreena sitäkin pidempään (jos kerran joku possunlihakin säilyy puolisen vuotta) - eipä ole tosin koskaan tullut vastaan sellaista tilannetta, että kahvi olisi niin pitkään pakkasessa joutunut olemaan. Joka tapauksessa pari-kolme kuukautta uskaltaa helposti säilöä kahvia pakkasessa. Pisimmillään minulla on ollut kahvia pakkasessa 3-4 kuukautta ja ihan nätisti se myös espressokeittimessä käyttäytyy suht samoilla myllyn karkeudensäädöillä kuin tuorekin kahvi. Vanhaksi päässyt kahvi kun lurahtaa läpi aika nopeasti espressokeittimestä, ellei myllyä säädä todella hienolle jauhatukselle. Ja kyllähän siinä vanhenemisprosessissa makukin aika lailla kärsii.

Ennen vanhaan pidin huoneenlämmössä kerrallaan noin viikon satsin kahvia. ja otin uuden pikkupaketin pakkasesta vasta, kun edellinen oli loppunut. Siinä ajassa tuorepaahto ei ehdi pahemmin mennä pahaksi edes espressokäytössä (ja jotkuthan ovat jopa sitä mieltä, että kahvi on parhaimmillaan vasta parin viikon päästä paahdosta). Eräs aussibarista oli joskus refraktometrillä mittaillut uutettua kahvia ja mittaustulosten perusteella (muistaakseni) kahvi olisi parhaimmillaan 3-11 päivän välillä paahdosta. "Parhaimmillaan" on toki kahvin kanssa aina jokseenkin subjektiivinen käsite, mutta kahvipiireissä on yleisesti todettu, että Brix-refraktometrillä pystytään mittaamaan juuri niitä asioita, jotka korreloivat hyvänä pidetyn ja hyvin valmistetun kahvin kanssa.
 
Kiitos, mennään pakastointi metodilla siis. Laitoin kanssa Turusta tulemaan Etiopia Taferi Kela Extended Natural, Etiopia Taferi Kela Anaerobic Washed ja Espresso Etiopia Aricha Grade 1. Maukkaita kahvihetkiä kaikille :)
 
Tuli kahvin pakastamisesta vielä se mieleen, että sillä ainakin itse tarkoitan silloin kunnon pakastamia, eli sellaisia joissa lämpötila pysyy korkeintaan -18 asteessa.

Jatketaan nyt vielä lisää sillä pohdinnalla, että missä vaiheessa se kahvi sitten kannattaa laittaa sinne pakkaseen. Jos on sitä koulukuntaa, jossa kahvi on parhaimmillaan vasta reilun viikon, jopa parin päässä paahdosta, niin silloin kahvia ei tietenkään kannata pakastaa heti paahdon jälkeen, vaan malttaa jonkin aikaa. Kun olen itse paahtanut (tai saanut paahtimolta saman päivän paahtoja), niin odottelen aina pari päivää ennen pakkaseen laittamista, jotta ei sitten tarvitsisi odotella sitä paria-kolmea päivää ennen kuin kahvi alkaa omasta mielestäni olla parhaimmillaan. Pakastaminenhan melko pitkälti pysäyttää sen ikääntymisprosessin.

Pikaisella googlettamisella törmäsin erinomaisen kahvisivuston Barista Hustlen (jonka perustajana on kansainvälisesti arvostettu barista Matt Perger) artikkeliin 15 kuukautta pakastetun kahvin säilyvyydestä. Yllättävän vähän niinkään pitkällä pakastuksella oli vaikutusta kahviin. Juttua lukiessani muistin myös sen, miksi itse aikoinaan siirryin käyttämään etenkin espressoa keitellessä suoraan pakkasesta otettuihin papuihin. Mm. Barista Hustle on tutkinut pakastetun kahvin uuttamista suoraan pakkasdesta otettuna ja monien muiden lailla tullut siihen tulokseen, että "jäisestä" kahvista saa uutettua ns. korkeampia uuttoja (higher extraction), jota yleisesti pidetään sangen hyvänä asiana.

Se on toki asia erikseen, että onko se "snadisti korkeamman uuton" ero kuinka helposti ihmisaistein havaittavissa, mutta toisaalta sitähän se hifistely nimenomaan on, että yritetään joka kohdassa parantaa sitä lopputulosta, vaikkakin vain yhden prosentin verran. Kun siinä onnistuu kymmenessä, tai vaikka kahdessakymmenessä eri kohdassa, niin sen lopputuloksen paremmuutta ei enää tarvitse tarkistaa mittalaitteistoilla. 😉

Joskus voisi pohtia sitäkin, että kuinka monessa eri vaiheessa kotikahvittelijallakin on/olisi mahdollisuus vaikuttaa kahvin valmistuksessa pieneen parannukseen. Niitä vaiheita taitaa olla aika monta.... 🤔

Edit: unohtui laittaa linkki siihen Barista Huslten artikkeliin: A Year in the Deep Freeze
 
Tulee itse tyhjiöpakattua noin 200g erissä pakkaseen papuja, josta sitten voi ottaa lämpöiseen yhden erän kunnes se loppuu.

Edit: mainittakoon että espressoa varten tulee 18g lasituubeihin (yksisuuntaisia venttiileillä varustettuja) purettua osa pakasteesta otetusta kahvista. Aamuisin kivan vaivaton tyhjätä tuubi myllyyn jauhettavaksi.

IMG_1836.jpeg
Tälläinen pitäisi itsellenikin hankkia, mitä kautta ostettu, jos muistuu mieleen? Nykyinen Fellow Atmos on hieman kankea jokaiselle SD annokselle
 
Jos se pakastaminen vaikuttaa edes snadisti, onko se snadi snadimpi vai bulimpi kuin jättää pakastamatta? Papuhan on itsessään aika hyvä pakkaus, kunhan suojelee valolta ja ehkä liialta lämmöltäkin (mutu).
 
Jos se pakastaminen vaikuttaa edes snadisti, onko se snadi snadimpi vai bulimpi kuin jättää pakastamatta? Papuhan on itsessään aika hyvä pakkaus, kunhan suojelee valolta ja ehkä liialta lämmöltäkin (mutu).
Niin no, 15 kuukauden pakastus vaikuttaa snadisti, mutta tietysti pahuksen paljon vähemmän kuin sama aika huoneenlämmössä. Ideanahan kun kuitenkin on pysäyttää se ikääntymisprosessi, jonka papu väistämättä kokee huoneenlämmössä. 😉

Jos jätät pavut pakastamatta, etkä käytä niitä muutamassa viikossa paahtamisesta (itse pyrin maksimissaan kahteen viikkoon), niin sitten ne menevät joka tapauksessa harakoille. Tietysti JOS käyttää jotain muuta kahvia kuin tuorepaahtoja, niin eihän sillä sitten ole enää merkitystä. Kuten itse Hoffakin tuolla jossain videossa kertoi, niin ei niitä papuja enää siinä vaiheessa kannata pakkaseen pistää, kun ne ovat jo vanhoja.
 
Niin no, 15 kuukauden pakastus vaikuttaa snadisti, mutta tietysti pahuksen paljon vähemmän kuin sama aika huoneenlämmössä.
En puhunut huoneenlämmöstä. Tulkitsen sen kategoriaan liiallinen lämpö. Ei tule kellekään yllätyksenä, että jääkaappi on se hiljaa mielessäni spekuloimani vaihtoehto. Ja jääkaapin aromeja vastaan toki ilmatiivis purkki. Eipä siellä valoakaan ole, tuskin edes Schrödingerin jääkaapissa. Eli miten mainitsemani säilytystapa pärjää pakastamista vastaan? Ja ennen kaikkea, kuinka helposti huomaa, kumpi kahvi on tehty 2 kk jääkaappisäilytyksen jälkeen ja kumpi 2 kk pakastinsäilytyksen jälkeen? Saa toki lisätä tai vähentää kuukausia, jos osaa perustella sen makueron.

En muuten jaksanut tarkistaa eilen kaupassa, milloin Jonna oli paahtanut nuo Kaffan tummat Ainat. Kotona tarkistin ennen purkkiin siirtämistä ja loppukevään paahtoahan tuo on. Siitä huolimatta hakkasi mennen tullen sen Nordqvistin, josta sitä ennen aamusumpit hauduttelin. Oli kyllä niin hyvää, etten muista tuoreemmista juurikaan parempaa saaneeni. Aika helppo ykkössija markettipapujen kategoriassa.
 
En puhunut huoneenlämmöstä. Tulkitsen sen kategoriaan liiallinen lämpö. Ei tule kellekään yllätyksenä, että jääkaappi on se hiljaa mielessäni spekuloimani vaihtoehto. Ja jääkaapin aromeja vastaan toki ilmatiivis purkki. Eipä siellä valoakaan ole, tuskin edes Schrödingerin jääkaapissa. Eli miten mainitsemani säilytystapa pärjää pakastamista vastaan? Ja ennen kaikkea, kuinka helposti huomaa, kumpi kahvi on tehty 2 kk jääkaappisäilytyksen jälkeen ja kumpi 2 kk pakastinsäilytyksen jälkeen? Saa toki lisätä tai vähentää kuukausia, jos osaa perustella sen makueron.

En muuten jaksanut tarkistaa eilen kaupassa, milloin Jonna oli paahtanut nuo Kaffan tummat Ainat. Kotona tarkistin ennen purkkiin siirtämistä ja loppukevään paahtoahan tuo on. Siitä huolimatta hakkasi mennen tullen sen Nordqvistin, josta sitä ennen aamusumpit hauduttelin. Oli kyllä niin hyvää, etten muista tuoreemmista juurikaan parempaa saaneeni. Aika helppo ykkössija markettipapujen kategoriassa.
30-40€/kg ei kyllä mielestäni ole ”markettipapu”.
 
...jääkaapin aromeja vastaan toki ilmatiivis purkki ... miten pärjää pakastamista vastaan?
Papu luovuttaa paahdettuna aromeitaan ympäristöön kaikissa kotisäilytysmetodeissa. Huoneenlämmössä paahdon jälkeiset reaktiot on nopeampia kuin jääkaapissa ja pakastimessa vielä hitaampia.

Kyse on mielestäni subjektiivisesta kokemuksesta; miten paljon sinä huomaat viikko sitten paahdetun pavun nyansseja, ja sitten sama papu kuukauden säilytyksen jälkeen pöydällä/jääkaapissa/pakastimessa.

Silloin kun ostan noita pienpaahtimoiden "punamarjaisia"laatuja, itse koen että neljässä viikossa se on jo muuttunut niin paljon että sen huomaa (ei siis pilalla tai muuten roskikseen, vaan noi nyanssit joista nautin ovat vähentyneet).
 
Papu luovuttaa paahdettuna aromeitaan ympäristöön kaikissa kotisäilytysmetodeissa. Huoneenlämmössä paahdon jälkeiset reaktiot on nopeampia kuin jääkaapissa ja pakastimessa vielä hitaampia.

Toki mutta kyse taitaa olla siitä miten paljon hitaampia. Koska faktana voidaan todeta että esim. rekikoirille on tarjottu ihan ns. meidän aikoinammekin jäätynyttä mammuttia naparetkikunnan puolelta kun sellaista on sattunut löytymään.. eli esim. liha säilyy "kohtuu pitkään" vaikka Suomessa esim. Martat eivät ihan noin pitkiä säilytysaikoja (sukupolvien ajan ja reippaasti pidempiä) suosittelekaan... Esim. ihmisetkin ovat syöneet esim. jonkun 36 000 vuotta vanhan biisonin lihaa ja se oli ilmeisesti ihan hyvää ja syötävää...

"
do know for certain that a group of scientists did eat the meat of a mummified steppe bison that died around 36,000 years ago.


The bison was discovered in 1979 in Alaska and was nicknamed Blue Babe, both from the folktales of the giant lumberjack Paul Bunyon and his pet, Babe the Blue Ox, and because the mummy was coated in crystals of vivianite, which turns blue when exposed to oxygen. Eventually Blue Babe was taxidermied and put on display in the University of Alaska Museum at Fairbanks.


At some point, the team in charge of the specimen decided to try some of its meat in a stew, which from all accounts turned out okay and didn’t make anyone sick. The scientists examined the meat carefully before deciding to cook and eat it, and decided that it was basically freezer-burned but not actually rotten.

"
 
En puhunut huoneenlämmöstä. Tulkitsen sen kategoriaan liiallinen lämpö. Ei tule kellekään yllätyksenä, että jääkaappi on se hiljaa mielessäni spekuloimani vaihtoehto. Ja jääkaapin aromeja vastaan toki ilmatiivis purkki. Eipä siellä valoakaan ole, tuskin edes Schrödingerin jääkaapissa. Eli miten mainitsemani säilytystapa pärjää pakastamista vastaan? Ja ennen kaikkea, kuinka helposti huomaa, kumpi kahvi on tehty 2 kk jääkaappisäilytyksen jälkeen ja kumpi 2 kk pakastinsäilytyksen jälkeen? Saa toki lisätä tai vähentää kuukausia, jos osaa perustella sen makueron.

En muuten jaksanut tarkistaa eilen kaupassa, milloin Jonna oli paahtanut nuo Kaffan tummat Ainat. Kotona tarkistin ennen purkkiin siirtämistä ja loppukevään paahtoahan tuo on. Siitä huolimatta hakkasi mennen tullen sen Nordqvistin, josta sitä ennen aamusumpit hauduttelin. Oli kyllä niin hyvää, etten muista tuoreemmista juurikaan parempaa saaneeni. Aika helppo ykkössija markettipapujen kategoriassa.
Itse asiassa minulle tuli kyllä pienimuotoisena yllätyksenä se, että jääkaappi oli se ajatus. Jotenkin se tuntuu itselleni niin itsestään selvältä, että ei se ole mitenkään pakastamisen veroinen ratkaisu. Kun on jo pitkälti toistakymmentä vuotta järjestelmällisesti pistänyt tuoreet kahvit pakkaseen, niin eipä se jääkaappi nyt tietenkään tullut edes mieleen vaihtoehtona. 😉

Itsehän en toki ole mitään kahvin jääkaappisäilytystä testaillut, koska sitä jo ihan yleisesti pidetään kahvipiireissä huomattavasti pakastamista heikompana ratkaisuna, ja pakastamisessakin rajana pidetään sitä -18 astetta, eli joku jääkaapin heppoisempi pakastelokero ei vastaa samaa asiaa. Kuten tuolla aikaisemmin jo taisin todetakin, pakastamisen ideana on sen tuorepaahdetun kahvin ikääntymisprosessin (käytännössä) pysäyttäminen. Jääkaapi ei sitä tee, vaan se parhaimmillaankin vain vähäsen hidastaa sitä prosessia.

Jos nyt kuitenkin mietitään ihan käytännön kannalta, niin siinä missä esim. kaupan palvelutiskiltä ostettu raaka jauheliha pilaantuu huoneenlämmössä lähes hetkessä ja jääkaapissa sitä ei suositella säilytettävän kuin korkeintaan vuorokauden verran, niin n. parinkymmenen asteen pakkasessa sen säilyvys on kuukauden luokkaa laadun kärsimättä.

Onhan se jääkaappisäilytys (oikein toteutettuna) säilyvyyden kannalta todennäköisesti parempi ratkaisu kuin huoneenlämmössä säilyttäminen, mutta jos pavut eivät edes lähtökohtaisesti ole tuoreita, vaan jopa kuukausia vanhoja, niin eipä sillä enää siinä vaiheessa ole sen suurempaa merkitystä. Siinä tapauksessa se on oikeastaan jo aika yhdentekevää, kunhan ei altista kahvia huoneenlämmössäkään valolle ja liialliselle lämmölle.

Se ei tietenkään ole suurikaan yllätys, jos Kaffan pavut maistuvat Nordqvistiä paremmilta. Syy ei kuitenkaan ole todennäköisesti niinkään iässä, vaan ihan jo raaka-aineen lähtökohtaisesta laatuerosta. Mutta itse en joisi kumpaakaan, kun kuitenkin pidän vain tuoreesta kahvista. Kaffalla on toki ollut joitain ihan ok kahveja - siis silloin, kun ne ovat tuoreita paahtoja. 😉
 
Viimeksi muokattu:
Ihan mielenkiinnosta kun täällä porukka puhuu kahvin pakastamisesta, miten tuollaisen sulatus sitten tehdään oikeaoppisesti, esim papuja pakastaessa?
 
Papu luovuttaa paahdettuna aromeitaan ympäristöön kaikissa kotisäilytysmetodeissa. Huoneenlämmössä paahdon jälkeiset reaktiot on nopeampia kuin jääkaapissa ja pakastimessa vielä hitaampia.

Kyse on mielestäni subjektiivisesta kokemuksesta; miten paljon sinä huomaat viikko sitten paahdetun pavun nyansseja, ja sitten sama papu kuukauden säilytyksen jälkeen pöydällä/jääkaapissa/pakastimessa.

Silloin kun ostan noita pienpaahtimoiden "punamarjaisia"laatuja, itse koen että neljässä viikossa se on jo muuttunut niin paljon että sen huomaa (ei siis pilalla tai muuten roskikseen, vaan noi nyanssit joista nautin ovat vähentyneet).
Tuo viimeinenhän on se kaikkein olennaisin pointti. Tuorepaahto on aivan eri asia kuin reilun kuukauden, tai luoja paratkoon, yli pari kuukautta vanha paahto. Vaikka kahvi ei sinänsä pilaannu juomakelvottomaksi (no, makuasia tuokin) ja varsinkaan muutu terveydelle vaaralliseksi vielä vuodessakaan, niin silti ikä on sen vihollinen. Siitä nyt ei ole pienintäkään epäilystä, vaikka jotkut eivät sitä eroa maistaisikaan. Ja kahvihan on tuote, joka ei säilyttämällä parane - toisin kuin jotkut muut juomat, jotka kehittyvät ikääntyessään. Kahville käy päinvastoin, se degeneroituu ikääntyessään. Parhaimmillaankin sen ikääntymisen voi käytännössä lähes pysäyttää.

Se on vähän sillä lailla, että sitten kun pääsee tuorepaahtojen makuun kunnolla kiinni, niin vaikea siitä on enää luopuakaan. Kahvista kun tulee aika nopeasti vähän tylsän makuista ikääntyessään - siis verrattuna siihen, mikä makujen sinfonia se voisi parhaimmillaan olla. Artesaanipaahtimothan viestittävät asiakkailleen yleensä, että kahvi säilyy hyvänä kolme kuukautta paahtopäivästä, mutta toisaalta kun olen rupatellut joidenkin tuttujen ammattipaahtajien kanssa, niin kyllä he kaikki sanovat, että ei heille tulisi mieleenkään käyttää itse niin vanhoja paahtoja, vaan tottakai kahvista kannattaa nauttia silloin, kun se on parhaimmillaan. Se on sitten koulukuntakysymys, että kuinka paljon alle kuukauden ikäisenä kahvi on kenenkin mielestä parhaimmassa huipussaan.

Ja myös tuo pointti subjektiivisesta kokemuksesta on hyvä toteamus. Niinhän se pitkälti on, että asioihin helposti tottuu ja vähän huonommastakin vaihtoehdosta voi tulla ihan jees-kokemus, jos ei ole tottunut parempaan. Kahvi kun kuitenkin on eräs elintarvikemaailman kompleksisimpia raaka-aineita, niin sen maisteleminen vaatii vähän opettelua - siis sellaista ihan aktiivista opettelua, että ne hienoimmat vivahteet sieltä oikeasti löytyvät. Vähän samanlaistahan se on kuin esim. vaikka punaviinien maisteleminen ja harrastaminen - toki sillä erotuksella, että siinä missä punaviineistä (joita siis pidetään makumaailmaltaan varsin kompleksisina tuotteina) on laboratorioissa löydetty muutamia satoja erilaisia makukomponetteja, niin kahvista tutkijat ovat löytäneet tuhatkunta erilaista makukomponenttia. Riittäähän siinä vähän maisteltavaa. 😉
 
Onhan tuosta pakastamisesta ollut juttua useammankin kerran, mutta kertaan omani:
Otan alkup pussin papuja pakastimesta, avaan teippini, kaadan myllyyn, suljen teipin, pistän takaisin pakastimeen. Alan myllätä...
 
Onhan tuosta pakastamisesta ollut juttua useammankin kerran, mutta kertaan omani:
Otan alkup pussin papuja pakastimesta, avaan teippini, kaadan myllyyn, suljen teipin, pistän takaisin pakastimeen. Alan myllätä...
Eli niitä erikseen ei tarvi sulattaa vaan voi myllyttää jäisenä?
 
Ja myös tuo pointti subjektiivisesta kokemuksesta on hyvä toteamus. Niinhän se pitkälti on, että asioihin helposti tottuu ja vähän huonommastakin vaihtoehdosta voi tulla ihan jees-kokemus, jos ei ole tottunut parempaan.
Mulla on ns. arkikahvina se Lidlin matalahappoinen Bellaroma (en muista mikä niistä pavuista), mulle arkikahvi on sitä joka ryystetään vähän nousemisen jälkeen kun koitetaan herätä, tätä juon maidon kanssa gallonan termoksesta.
Sit on erikseen noita herkuttelukahveja joita juon kerran tai pari viikossa mustana, äänekkäästi ryystäen ja ähisten.
Eli niitä erikseen ei tarvi sulattaa vaan voi myllyttää jäisenä?
En ole huomannu mitään eroa, ehkä vesi pitäisi olla aavistuksen kuumempaa, mut pidemmällä uuttoajalla mä olen sitä kompensoinut. Koitan ottaa lisää lämpimään kun kahvilaarista on edelliset pavut loppu.
Grinderi saattaa olla vähän kovilla jäisten papujen kanssa, mä oon koittanu välttää lähinnä säälistä myllyä kohtaan.
 
Ihan mielenkiinnosta kun täällä porukka puhuu kahvin pakastamisesta, miten tuollaisen sulatus sitten tehdään oikeaoppisesti, esim papuja pakastaessa?
Niin, miten se nyt sitten "oikeaoppisesti" pitäisi tehdä...? Se(kin) on tottakai vähän koulukuntakysymys. Old school sanoo, että pavut pitää aina ottaa hyvissä ajoin huoneenlämpöön ja antaa niiden temperoitua kunnolla ennen paketin avaamista, ettei pääse syntymään kosteutta. Nuorempi sukupolvi, joka suhtautuu asiaan analyyttisemmin ja tutkii kahvia vähän tieteellisemmillä metodeilla kuin pelkällä mutulla, on usein sitä mieltä että pavut kannattaa heittää myllyyn suoraan pakkasesta. Itse olen jo vuosikausia noudattanut tuota jälkimmäisen koulukunnan tyyliä ja se vaikuttaa ainakin toistaiseksi oikein hyvältä.

Monet (etenkin modernin) espresson ystävät tuntuvat maailmalla suosivan suoraan pakkasesta otettuja papuja. Sen on todettu vaikuttavan edullisesti jauhatuksen partikkelijakaumaan tuottamalla jonkin verran tasalaatuisempaa jauhatusta kuin huoneenlämpöisten papujen jauhaminen. Myllystä riippuen jauhatuksessa on yleensä aina enemmän tai vähemmän erikokoisia partikkeleita. Ne hienoimmat hituset yliuuttuvat herkästi ja toisaalta isoimmat partikkelit taas aliuuttuvat. Yliuuttuminen tuottaa kirkeryyttä ja aliuuttuminen happamuutta - noin pähkinänkuoreen muotoiltuna. Joskus on toki keskusteltu siitäkin, että missä määrin erilaiset partikkelijakaumat voivat myös tuottaa tasapainoisen makuista kahvia, jossa on sopiva määrä niitä ääripäitä. Nykyisin konsensus taitaa olla kuitenkin sen tasalaatuisuuden puolella ja joskus takavuosina kahvihifistelijät ostelivatkin kilpaa erilaisia kahvisihtisettejä, joilla voi siivilöidä kaikki "väärän kokoiset" partikkelit pois.

Ja ainakin erinomainen Barista Hustler -sivusto on myös tykästynyt jäisiin papuihin ja perusteleekin näkemyksensä sillä, että kylminä jauhetuista pavuista saa uutettua enemmän (jossain puolenvälin tienoilla päästään papujen lämpötilaan):
The Grinder Paper: Explained

Olikohan se muuten (nyt kaivellaan muistista vanhoja juttuja, joten voi se mennä vähän metsäänkin) Barista Hustlen perustaja, itse Matt Perger, joka joskus toistakymmentä vuotta sitten alkoi yhtenä nuoren polven baristoista herätellä keskustelua jauhatuksen partikkelijakaumasta. Bergerin esiintyminen jossain World Barista -kilpailussa herätti huomiota ja silloin oli paljon juttua niistä jauhatuksen hienoista hitusista. Esiintyminen kisoissa oli kyllä vaikuttava, vaikka sillä ei ihan ykkössijaa tullutkaan. Kyse oli todennäköisesti vuodesta 2012 tai 2013, ja se löytynee kiinnostuneille yhä Youtubesta.

Mainitaan nyt tässä vielä kerran siitä, että kun vekslaa papuja edestakaisin pakkasesta huoneenlämpöön, niin väistämättä siinä syntyy myös kosteutta papujen pinnalle. Tämän voi estää pakkaamalla pavut ilmatiiviisti valmiiksi käyttöannoksiksi. Itse luotan no frost -pakastimen tehokkaaseen kosteudenpoistoon, joten en koe sitä ongelmaksi, mutta jos käytössä on vanhempi pakastin, jonne kertyy kosteuden myötä myös jäätä/jäähilettä, niin asia kannattaa tietysti ottaa huomioon.
 
Viimeksi muokattu:
Grinderi saattaa olla vähän kovilla jäisten papujen kanssa, mä oon koittanu välttää lähinnä säälistä myllyä kohtaan.
Ei myllyä suotta tarvitse jäisten papujen vuoksi sääliä. Eihän niissä pavuissa enää paahtamisen jäliltä ole jloppujen lopuksi kovinkaan paljon vettä, joten eivät ne oikeasti ihan hirveän jäisiäkään ole. Kylmiä ne toki ovat. Itseasiassa pakastettujen papujen sanotaan olevan jonkin verran hauraampia kuin huoneenlämpöisten. Se lienee yksi tekijä siinä, miksi suoraan pakkasesta jauhettujen papujen partikkelijakauma on tasaisempi kuin huoneenlämpöisenä jauhettujen. Ja se taas on syy siihen, miksi ainakin espressokäytössä jauhatus voi olla hitusen hienompaa kuin huoneenlämpöisillä pavuilla.

Jos myllyä haluaisi sääliä, niin silloin kannattaisi lähinnä pysytellä erossa itä-afrikkalaisista pavuista, ne kun ovat usein aika pahuksen kovia. Toisaalta sieltä päin maailmaa tulee paljon upeita kahveja, joten pakkohan kahvinystävän on niitäkin jauhella. Minulla oli ensimmäisenä myllynä sellainen pienehkö italialainen 38mm-kartioterämylly. Sillä kun jauhoi joitain kovia kenialaisia tai etiopialaisia papuja, niin mylly alkoi toisinaan pomppia. Sitten kun tuli siirryttyä vähän isompiin ja painavampiin myllyihin, niin eivät ne ole olleet enää moksiskaan. Käsimyllyllä veivatessa (etenkin espressokarkeudella) sen eron kyllä huomaa helposti, että onko kyseessä itä-afrikkalainen vai etelä-amerikkalainen papu. Sillä taas ei ole juurikaan käytännössä havaittavaa eroa, onko papu suoraan pakkasesta otettu vai ei.

Jäisten papujen jauhamisen puolesta puhuu se, mikä tuolla aiemmin linkittämässäni tutkimuksessakin todettiin, että kylmistä pavuista saa uutettua enemmän. Englanniksi puhutaan "higher extractionista", joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kun refkraktomerillä mitataan kahvijuoman TDS-prosentteja (total dissolved solids), niin mitä korkeampi arvo, sen enemmän pavuista on saatu uutettua makuja. Ja silloin, kun kyseessä on laadukas kahvi, se on tietysti hyvä asia. Tai sanotaan niin, että ainakin korkeiden TDS-arvojen on todettu korreloivan hyvän makuisena pidetyn kahvin kanssa. Etenkin espressopuolella noita mittaillaan hyvin ahkerasti., koska siellä yli-/aliuuttamisen riski on varsin suuri. MUTTA, koska kahvi on niin kompleksinen tuote, asia ei tietenkään ole aina yhtä yksinkertainen. Ei esim. todella tummien paahtojen kanssa välttämättä kannata tähdätä vain mahdollisimman suureen TDS-arvoon. Sillä todennäköisesti saisi aikaiseksi vain aika kitkerää kahvia.
 
1769006118920.png
Jälleen prooffia, että suht. äskettäinkin paahdettuja irtoaa joskus kaupasta. Tuo nyt alkaa olla jo suorastaan ennätyksellisen tuoretta, niin laitoin kuvan.
 
os nyt kuitenkin mietitään ihan käytännön kannalta, niin siinä missä esim. kaupan palvelutiskiltä ostettu raaka jauheliha pilaantuu huoneenlämmössä lähes hetkessä ja jääkaapissa sitä ei suositella säilytettävän kuin korkeintaan vuorokauden verran, niin n. parinkymmenen asteen pakkasessa sen säilyvys on kuukauden luokkaa laadun kärsimättä.
Mitä ihmettä sinä oikeasti nyt selität? Vertaat jauhelihaa kahvipapuun? Jos se kahvipapu ei ole altiina

- hapelle
- lämpötilan vaihteluille
- auringonvalolle
- kosteudelle
- jehovan todistajille

niin mikä noista ehdoista ei täyty, kun pavut ovat ilmatiivissä purkissa, viileässä, pimeässä ja ihan taatusti ei-kosteassa ympäristössä?

Ihan varmistaakseni selustaani kävin lukaisemassa jehovan todistajien kahviartikkeleita. Ihan pelkkää uskomustiedettä suurin osa. Toki tuo edellisen listan neljä ensimmäistä oli mainittuina, mutta yhden ensimmäistä perusteltua artikkelia eri säilytysmetodien eroista en onnistunut löytämään. Osa saiteista kyllä muisti mainostaa itse myymiään tuotteita. Perustelut tuotteiden hyvyydelle olivat:
 
Mitä ihmettä sinä oikeasti nyt selität? Vertaat jauhelihaa kahvipapuun? Jos se kahvipapu ei ole altiina

- hapelle
- lämpötilan vaihteluille
- auringonvalolle
- kosteudelle
- jehovan todistajille

niin mikä noista ehdoista ei täyty, kun pavut ovat ilmatiivissä purkissa, viileässä, pimeässä ja ihan taatusti ei-kosteassa ympäristössä?

Ihan varmistaakseni selustaani kävin lukaisemassa jehovan todistajien kahviartikkeleita. Ihan pelkkää uskomustiedettä suurin osa. Toki tuo edellisen listan neljä ensimmäistä oli mainittuina, mutta yhden ensimmäistä perusteltua artikkelia eri säilytysmetodien eroista en onnistunut löytämään. Osa saiteista kyllä muisti mainostaa itse myymiään tuotteita. Perustelut tuotteiden hyvyydelle olivat:
No joo, ehkä jauhelihavertaus oli sinulle vähän liikaa, MUTTA jos sekin säilyy pakastettuna noin 30 kertaa pidempään kuin jääkaapissa, niin ehkä ymmärtänet pakastamisen eron esim. jääkaappisäilytykseen. Kahvi on kuitenkin myös orgaaninen tuote ja se ikääntyy väistämättä. Kyse on vain siitä, millä keinoilla sitä prosessia saadaan hidastettua mahdollisimman tehokkaasti. Pakastaminen on siihen erittäin tehokas keino. Toisaalta en ymmärrä, miksi koko asia kiinnostaa sinua niin paljon, jos kerran joka tapauksessa ostat kahvisi sen ikäisenä, että aito kahviharrastaja ei edes sylkäisisi sitä kohti. 😉

Jatkossa tietysti kannattaisi etsiä tietoa jostain muualta kuin Jehovan todistajien lähteistä, ellei tarkoituksena ole nimenomaan heidän toimintaansa tutustuminen. Kai hekin jonkun verran kahvittelevat, mutta en usko sieltä löytyvän kovinkaan uskottavaa tietoa juuri kahvista. Kahvin kanssa käännyn itse mieluummin kahviammattilaisten puoleen. Mutta jos sinulle kyse onkin pelkästä uskon asiasta, niin ehkä lähteesi olikin siihen sopiva. Tiedä häntä.

Italialainen Illyhän on itse asiassa ottanut käyttöön tekniikan, jossa heidän papunsa pakataan metallipurkkeihin, joihin lisätään myös typpeä syrjäyttämään happi. Muutenhan se kahvi on aina joka tapauksessa tekemisissä hapen kanssa, vaikka sen kotona ilmatiiviseen pakkaukseen pistäisitkin. Illyn tekniikka on muuten ihan kiva ja toimiva, mutta sen varjopuolena on se, että vaikka pavut säilyvät tuoreen oloisina yllättävänkin pitkään, niin kun sen pakkauksen avaa, kahvi väljähtää hyvin nopeasti. Ei sekään siis oikein toimi. Se, kuten muukin kahvin väljähtäminen iän myötä, johtunee siitä että (pakastamattomat) pavut päästävät jatkuvasti mm. hiilidioksidia. Sitten kuin ne sadat haihtuvat kaasut ja aromit ovat poistuneet pavuista (ja heti avatessa siitä ilmatiivistä säilytysasiasta), niin kahvi on suurinpiirtein yhtä hienossa kunnossa kuin vissy ilman hiilidioksidia. Kyllähän sitä vielä juoda voi, mutta se koko vissyn idea on kadonnut jo kauan sitten.

Jos kahvia haluaa säilyttää huoneenlämmössä (ja mikäs siinä, jos omasta ja ihan itse maksetusta kahvista on kyse), niin silloin tietysti kannattaa säilyttää se ilmatiiviisti, kuivassa, pimeässä ja tasalämpöisessä paikassa. Silloin kahvi säilyy suhteellisen tuoreena jopa pari-kolme kuukautta. Ei kuitenkaan juuri sen pidempään. Espressossa taas (joka on kenties se kaikkein vaativin tapa valmistaa kahvia) jo kuukauden vanha kahvi on menettänyt parhaat ominaisuutensa, mutta pakastimesta otettuna se toimii hyvin vielä puolen vuodenkin päästä. Turha näissä asioissa on leikkiä mitään uskonasioita, sillä kahvi on ihan oikeasti tuoretuote. Toki sitä voi olla aika vaikea tajuta, jos ei juo tuoretta kahvia, vaan on tottunut vanhoihin papuihin ja niiden aromeihin. Niinhän useimmat toki tekevätkin.

Mutta itse asiassa tulikin tässä mieleen se, että koska kahvin vanheneminen ilmenee mm. kitkeryyden voimistumisena raikkautta tuovien aromien väljähtäessä, ja muistaakseni olet kertonut, että et maista kitkeryyttä edes mutteripannulla valmistetussa kahvissa (sori, jos muistan väärin), niin kenties et vain maista kovin hyvin sellaisia aromeja ja siksi koko juttu vaikuttaa sinusta ihan humpuukilta - mutta ei se silti mitään humpuukia ole, vaikka yksi ihminen ei siihen uskoisikaan.
 
No joo, ehkä jauhelihavertaus oli sinulle vähän liikaa, MUTTA jos sekin säilyy pakastettuna noin 30 kertaa pidempään kuin jääkaapissa, niin ehkä ymmärtänet pakastamisen eron esim. jääkaappisäilytykseen.
Sivuutit aivan jokaisen kysymyksen, paitsi tuon viimeisen, joka oli ymmärrettävästi kevennys. Ensinnäkin, se paahtaminen suojaa sitä papua. Toiseksi, se pavun oma kuori suojaa sitä papua. Kolmanneksi, jauhelihalla ei ole kumpaakaan noista suojamekanismeista. Neljänneksi, kaikki esittämäsi ovat aistinvaraista mutuilua, kuten tällaisessa ketjussa kuuluu ollakin.

Kysyn nyt ihan suoraan, mitä vikaa on kahvin jääkaappisäilytyksessä, jos pitää huolen siitä, että ne pavut ovat ilmatiiviissä purkissa? Mikä sitä makua huonontaa niin paljon, että sitä pitää verrata äärimmäisen nopeasti pilaantuvaan jauhelihaan? Happi? Juusto? Auringonvalo? Lämpötilan vaihtelut?
 
Vielä kun joku keksii laitteen missä pavut jauhetaan keitinvedessä ettei pääse ilmaantumaan niin hifistely on taas vähän lähempänä Olymposta.
 
Sivuutit aivan jokaisen kysymyksen, paitsi tuon viimeisen, joka oli ymmärrettävästi kevennys. Ensinnäkin, se paahtaminen suojaa sitä papua. Toiseksi, se pavun oma kuori suojaa sitä papua. Kolmanneksi, jauhelihalla ei ole kumpaakaan noista suojamekanismeista. Neljänneksi, kaikki esittämäsi ovat aistinvaraista mutuilua, kuten tällaisessa ketjussa kuuluu ollakin.

Kysyn nyt ihan suoraan, mitä vikaa on kahvin jääkaappisäilytyksessä, jos pitää huolen siitä, että ne pavut ovat ilmatiiviissä purkissa? Mikä sitä makua huonontaa niin paljon, että sitä pitää verrata äärimmäisen nopeasti pilaantuvaan jauhelihaan? Happi? Juusto? Auringonvalo? Lämpötilan vaihtelut?
Vastasin kysymykseesi jo edellisessä viestissäni.

En aio toistaa sitä, eikä tähän aikaan illasta jaksa enää alkaa väännellä rautalankaa. 😉
 
Vastasin kysymykseesi jo edellisessä viestissäni.
Vastasit viestiin, mutta et yhteenkään kysymykseen. Minusta olisi reilua kertoa, että miksi tehdään niin kuin suositellaan. Tai vastavuoroisesti myös voi perustella, mikä jonkun toisen tavassa on väärin. Se ei ole perustelua, että "näin on joku netissä tehnyt ja se on hyvä juttu, koska se on hyvä juttu".

En ole missään vaiheessa kyseenalaistanut papujen pakastamista. Mutta jos mulle ruvetaan vittuilemaan papujen jääkaappisäilytyksestä sillä perusteella, että jauheliha pilaantuu huoneenlämmössä, niin lähtökohdat hedelmälliselle keskustelulle ovat aika heikot. Voisin jopa tulkita trollaamiseksi.
 
Vastasit viestiin, mutta et yhteenkään kysymykseen. Minusta olisi reilua kertoa, että miksi tehdään niin kuin suositellaan. Tai vastavuoroisesti myös voi perustella, mikä jonkun toisen tavassa on väärin. Se ei ole perustelua, että "näin on joku netissä tehnyt ja se on hyvä juttu, koska se on hyvä juttu".

En ole missään vaiheessa kyseenalaistanut papujen pakastamista. Mutta jos mulle ruvetaan vittuilemaan papujen jääkaappisäilytyksestä sillä perusteella, että jauheliha pilaantuu huoneenlämmössä, niin lähtökohdat hedelmälliselle keskustelulle ovat aika heikot. Voisin jopa tulkita trollaamiseksi.
Nyt olet valitettavasti käsittänyt kaiken ihan väärin. Onko se tahallista, sitä en tiedä, mutta kyllä minä annoin jo riittävät vastaukset sinulle. En ehkä vastannut juuri kuten sinä toivoit, että sinulle vastattaisiin, vaan lähinnä annoin avaimet asiakokonaisuuden ymmärtämiseen. Lue se aiempi viestini vielä oikein huolellisesti uudestaan, niin ehkä huomaat että kyllä se sieltä ainakin pitäisi valjeta. Toki voit itsekin lukea myös niitä jo aikaisemmin linkittämiäni sivuja, joista ehkä saat tarvitsemaasi lisätietoa, tai sitten et. Toki ihan perusasiatkin olisi ensin hyvä hallita, niin sitten voi ehkä saada paremmin sitä tietoa irti.

Ja ihan vain selkeyden vuoksi, minä en ole v**tuillut sinulle mitään. Ikävää, jos tulkitsit niin. Luulin toki, että lähes jokainen ymmärtäisi pakastamisen ja jääkaappisäilytyksen väliset erot. Siinä ilmeisesti olin väärässä, muussa en.

Koitetaanpa sitten jatkossa pitää keskustelu vähän asiallisemman sävyisenä ja tyylisinä, eikös joo. Nyt nuo viestisi vaikuttavat vähän liikaa pelkältä riidanhaastamiselta. Voisit ehkä välillä tuoda vähän jotain muutakin keskusteluun kuin muiden haukkumista ja huonoja vitsejä. Kiitos jo etukäteen.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
298 310
Viestejä
5 083 527
Jäsenet
81 479
Uusin jäsen
skeskinen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom