Kahvihifistely

[Taneli-]

Yritän seuraavalla suorituksella etsiä sitä kitkeryyttä, niin pääsen hifistelykerhossa seuraavalle askelmalle.

Toimi kuten wanha kansa. Itsekin muistan miten jääkaapin ovessa oli lasipullo missä päivän tai pari vanhaa kahvia mitä äiti kaatoi uuden kahvin sekaan (tietysti mustana, eli ei sokeria, ei kermaa, ei maitoa) ettei ole liian kuumaa.. ..voisi luulla että jotain kitkeryyttä voisi havaita kun ensin se aamusta keitetty täysi pannullinen mistä loput sitten illasta lisätään pulloon ehkä siellä vielä olevan vielä vanhemman kahvin sekaan ja laitetaan jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää ja siitä sitten lisätään uuden kahvin sekaan.

 

[OskuK]

No kyllä se klassikko on että otetaan kahvinkeittimestä se kolme tuntia päälläollut ja sittemmin jäähtynyt kahvi, kaadetaan se mukiin ja lämmitetään mikrossa asiallisesti kiehuvaksi ;-)

 

[Frankie]

No kyllä se klassikko on että otetaan kahvinkeittimestä se kolme tuntia päälläollut ja sittemmin jäähtynyt kahvi, kaadetaan se mukiin ja lämmitetään mikrossa asiallisesti kiehuvaksi ;-)

Opiskeluaikoina käytiin säännöllisesti kuppilassa, jossa oli se perinteinen huoltsikkatyypin kahvinkeitin ja pari kolikkoa lämpölevyllä. Yksi tarjoilijoista oli sen verran nuukaa sorttia, että kaatoi ne viimeiset 2-3 tuntia muhineet (kitkerät) helmet pannun pohjalta tuoreen sekaan. Nam.

Wanhasta kansasta puheen ollen, ekat omat kahvikokemukset on ihan perinteiset pannukahvit mummolassa. Kesät kun tuolla tuli vietettyä, myös heinäpellolla oli huhkittava. Sinne huoltojoukot kantoivat termarissa valmiiksi sokeroitua ja maidotettua sumppia, ja voi että se oli hyvää. Nykymittapuun mukaan varmaan aika laihaa, mutta silloin ei ollut ihan niin gramman päälle. Sokerin olen pudottanut pois jo vuosikymmeniä sitten, mutta maito on ja pysyy. Kersana piti toki matkia esikuvia ja ryystää se sokeroitu kahvi vielä tassilta sokeripalan läpi

 

[Romuvarasto]

Yritän seuraavalla suorituksella etsiä sitä kitkeryyttä, niin pääsen hifistelykerhossa seuraavalle askelmalle. Mun on itse asiassa vaikea sanoa, tykkäänkö enemmän omatekemästä mokasta, vai oikein hyvästä espressosta. Ehkä joka toinen kerta hyvässä raflassa (eli muutaman kerran vuodessa) tulee otettua espresso jälkkäriksi, muuten en niitä juurikaan juo. Nyt en muista, missä stadilaisessa raflassa olen saanut poikkeuksellisen hyvää espressoa. Todennäköisesti Cafe Savoy on ollut muita selvästi parempi. Keskinkertaiset eivät jää mieleen. Sen sijaan tuo kaikkein lähin aikanaan hiukan korkeampaa profiilia tavoitellut rafla tarjosi ennen ja varmaan vieläkin aivan jumalattoman vahvaa espressoa. Nyt se on brändännyt itsensä uudelleen ja yrittää olla pasteria. Se jäi kyllä mieleen, mutta väärällä tavalla.

Ai niin, se oma mutteri:

Kaikki mutteristit tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että alumiininen Bialetti on paras, monet myös sanoo että sitä ei ole syytä putsata liian hyvin. Tosiaan makuasia mistä kukin tykkää, kyllä tällä on kannattajansa.

 

[Romuvarasto]

Opiskeluaikoina käytiin säännöllisesti kuppilassa, jossa oli se perinteinen huoltsikkatyypin kahvinkeitin ja pari kolikkoa lämpölevyllä. Yksi tarjoilijoista oli sen verran nuukaa sorttia, että kaatoi ne viimeiset 2-3 tuntia muhineet (kitkerät) helmet pannun pohjalta tuoreen sekaan. Nam.

Wanhasta kansasta puheen ollen, ekat omat kahvikokemukset on ihan perinteiset pannukahvit mummolassa. Kesät kun tuolla tuli vietettyä, myös heinäpellolla oli huhkittava. Sinne huoltojoukot kantoivat termarissa valmiiksi sokeroitua ja maidotettua sumppia, ja voi että se oli hyvää. Nykymittapuun mukaan varmaan aika laihaa, mutta silloin ei ollut ihan niin gramman päälle. Sokerin olen pudottanut pois jo vuosikymmeniä sitten, mutta maito on ja pysyy. Kersana piti toki matkia esikuvia ja ryystää se sokeroitu kahvi vielä tassilta sokeripalan läpi

Meilläkin juotiin lapsuudessani pannukahvia, sitä on itsekin tullut keiteltyä. Sittemin siirryin keittimiin, ja kun ostin kirpusta vanhan moccamasterin ja kunnostin sen niin tajusin että merkkiä ei ole enää syytä vaihtaa.

 

[iznogod]

Yritän seuraavalla suorituksella etsiä sitä kitkeryyttä, niin pääsen hifistelykerhossa seuraavalle askelmalle. Mun on itse asiassa vaikea sanoa, tykkäänkö enemmän omatekemästä mokasta, vai oikein hyvästä espressosta. Ehkä joka toinen kerta hyvässä raflassa (eli muutaman kerran vuodessa) tulee otettua espresso jälkkäriksi, muuten en niitä juurikaan juo. Nyt en muista, missä stadilaisessa raflassa olen saanut poikkeuksellisen hyvää espressoa. Todennäköisesti Cafe Savoy on ollut muita selvästi parempi. Keskinkertaiset eivät jää mieleen. Sen sijaan tuo kaikkein lähin aikanaan hiukan korkeampaa profiilia tavoitellut rafla tarjosi ennen ja varmaan vieläkin aivan jumalattoman vahvaa espressoa. Nyt se on brändännyt itsensä uudelleen ja yrittää olla pasteria. Se jäi kyllä mieleen, mutta väärällä tavalla.

Eipä ole kyllä yhdessäkään ravintolassa - ei Suomessa eikä muuallakaan - tullut vastaan ihan oikeasti hyvää espressoa. Nykyisin jätänkin ravintoloissa ne suosiolla juomatta, kun ei tee mieli pilata hyvää ravintolakokemusta huonolla lopetuksella. Sehän ei ole edes kiinni siitä, etteikö ravintoloilla olisi laitteita, joilla saisi valmistetua hyvää espressoa, vaan siitä että niitä laitteita ei osata käyttää kunnolla. Ja sitten kun se ravintolan valitsema kahvikin on usein jotain ihan geneeristä huttua. Espressossa kun on se ikävä puoli, että jos jossain tekee virheen, tai kahvi ei ole ns. parasta a-luokkaa, niin espresson kaltainen "konsentroitu" kahvi kyllä paljastaa sen armottomasti - ja kaikki makuvirheet korostuvat.

Aikoinaan useampaan kertaan maailman parhaaksi valitun (jo lopettaneen) ravintola Noman ketiiömestari René Redzepi totesi norjalaista kahvigurua Tim Wendeboeta konsultoituaan, että Nomassa ei tarjoilla espressoa, vaan pelkkää pour over -kahvia, koska espresson valmistaminen on niin haastavaa, ettei keittiöhenkilökuntaa kannata alkaa vielä siihenkin kouluttamaan. Nomassa kun pyrittiin kaikessa vain ja ainoastaan täydellisyyteen, niin paljon helpommalla Redzepin ja Wendelboen mielestä siihen pääsi, kun jätti espresson suosiolla pois valikoimasta. Nomassa asia toki osattiin kääntää hyödyksi ja siitä pour over -kahvista tehtiinkin sitten ihan oma ohjelmanumeronsa, kun se valmistettiin asiakkaalle pöydässä ja samalla Wendelboen kouluttama henkilökunta kertoili tarinoita siitä kyseisestä kahvista ja sen alkuperästä yms. Nomassahan myös se itse kahvi oli ensiluokkaista, Wendelboen maahantuontiyrityksen Nordic Approachin löytöjä. Harmi, että siellä Nomassa ei koskaan tullut ehdittyä käydä. Ei niinkään sen kahvin, vaan ihan ruoan vuoksi. Niitä Nordic Approachin kahveja sentään onneksi saa toisinaan myös joistain suomalaisista artesaanipaahtimoista ja ja kahviin ihan tosissaan satsaavista kahviloista.

 

[iznogod]

Europiccolaa oikeampaa saa etsiä. Se, kuten espresso muutenkin, omaa aika jyrkän oppimiskäyrän, ja jos onnistuu valtaosin tuolla, on se jo ihan hyvä meriitti. Lämpötilanhallinta kun on noilla käsiPavoneilla nimenomaan kuskin kädessä.

Joo, Europiccolahan on ikoninen klassikko ja ensimmäinen kotikäyttäjille suunniteltu espressokeitin. Mitenkään aloittelijaystävällinen se ei tosiaakaan silti ole (etenkään ns. pre-millennium-mallit). Itselläni on puoliautomaattisen espressokeittimen lisäksi kakkoskeittimenä 1950-lopun Arrarex Caravel ja sillä espresson valmistaminen tuntuu kuin lasten leikiltä Europiccolaan verrattuna. Mutta sitten, kun Europiccolaa osaa käyttää, niin saahan sillä kerrassan erinomaista espressoa.

 

[pahabubu]

Europiccolaa käyttänyt viitisen vuotta joka päivä.
Ihan hyvin on onnistunut alusta asti. Turha pelätä, että olisi kovin hankala ja vaikea aloittelijallekaan. Vaatii tietysti vähän perehtymistä ja hyvän myllyn, mutta niinhän ne kaikki masiinat.
Tosin, jos yleensä on tarvetta tehdä useampi kahvi peräkkäin, niin harkitsisin jotain muuta laitetta.
Muuten todella hyvä laite, varsinkin jos keittiössä on rajoitetusti tilaa.