Opiskeluaikoina käytiin säännöllisesti kuppilassa, jossa oli se perinteinen huoltsikkatyypin kahvinkeitin ja pari kolikkoa lämpölevyllä. Yksi tarjoilijoista oli sen verran nuukaa sorttia, että kaatoi ne viimeiset 2-3 tuntia muhineet (kitkerät) helmet pannun pohjalta tuoreen sekaan. Nam.
Wanhasta kansasta puheen ollen, ekat omat kahvikokemukset on ihan perinteiset pannukahvit mummolassa. Kesät kun tuolla tuli vietettyä, myös heinäpellolla oli huhkittava. Sinne huoltojoukot kantoivat termarissa valmiiksi sokeroitua ja maidotettua sumppia, ja voi että se oli hyvää. Nykymittapuun mukaan varmaan aika laihaa, mutta silloin ei ollut ihan niin gramman päälle. Sokerin olen pudottanut pois jo vuosikymmeniä sitten, mutta maito on ja pysyy. Kersana piti toki matkia esikuvia ja ryystää se sokeroitu kahvi vielä tassilta sokeripalan läpi