Kahvihifistely

[Taneli-]

Yritän seuraavalla suorituksella etsiä sitä kitkeryyttä, niin pääsen hifistelykerhossa seuraavalle askelmalle.

Toimi kuten wanha kansa. Itsekin muistan miten jääkaapin ovessa oli lasipullo missä päivän tai pari vanhaa kahvia mitä äiti kaatoi uuden kahvin sekaan (tietysti mustana, eli ei sokeria, ei kermaa, ei maitoa) ettei ole liian kuumaa.. ..voisi luulla että jotain kitkeryyttä voisi havaita kun ensin se aamusta keitetty täysi pannullinen mistä loput sitten illasta lisätään pulloon ehkä siellä vielä olevan vielä vanhemman kahvin sekaan ja laitetaan jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää ja siitä sitten lisätään uuden kahvin sekaan.

 

[OskuK]

No kyllä se klassikko on että otetaan kahvinkeittimestä se kolme tuntia päälläollut ja sittemmin jäähtynyt kahvi, kaadetaan se mukiin ja lämmitetään mikrossa asiallisesti kiehuvaksi ;-)

 

[Frankie]

No kyllä se klassikko on että otetaan kahvinkeittimestä se kolme tuntia päälläollut ja sittemmin jäähtynyt kahvi, kaadetaan se mukiin ja lämmitetään mikrossa asiallisesti kiehuvaksi ;-)

Opiskeluaikoina käytiin säännöllisesti kuppilassa, jossa oli se perinteinen huoltsikkatyypin kahvinkeitin ja pari kolikkoa lämpölevyllä. Yksi tarjoilijoista oli sen verran nuukaa sorttia, että kaatoi ne viimeiset 2-3 tuntia muhineet (kitkerät) helmet pannun pohjalta tuoreen sekaan. Nam.

Wanhasta kansasta puheen ollen, ekat omat kahvikokemukset on ihan perinteiset pannukahvit mummolassa. Kesät kun tuolla tuli vietettyä, myös heinäpellolla oli huhkittava. Sinne huoltojoukot kantoivat termarissa valmiiksi sokeroitua ja maidotettua sumppia, ja voi että se oli hyvää. Nykymittapuun mukaan varmaan aika laihaa, mutta silloin ei ollut ihan niin gramman päälle. Sokerin olen pudottanut pois jo vuosikymmeniä sitten, mutta maito on ja pysyy. Kersana piti toki matkia esikuvia ja ryystää se sokeroitu kahvi vielä tassilta sokeripalan läpi

 

[Romuvarasto]

Yritän seuraavalla suorituksella etsiä sitä kitkeryyttä, niin pääsen hifistelykerhossa seuraavalle askelmalle. Mun on itse asiassa vaikea sanoa, tykkäänkö enemmän omatekemästä mokasta, vai oikein hyvästä espressosta. Ehkä joka toinen kerta hyvässä raflassa (eli muutaman kerran vuodessa) tulee otettua espresso jälkkäriksi, muuten en niitä juurikaan juo. Nyt en muista, missä stadilaisessa raflassa olen saanut poikkeuksellisen hyvää espressoa. Todennäköisesti Cafe Savoy on ollut muita selvästi parempi. Keskinkertaiset eivät jää mieleen. Sen sijaan tuo kaikkein lähin aikanaan hiukan korkeampaa profiilia tavoitellut rafla tarjosi ennen ja varmaan vieläkin aivan jumalattoman vahvaa espressoa. Nyt se on brändännyt itsensä uudelleen ja yrittää olla pasteria. Se jäi kyllä mieleen, mutta väärällä tavalla.

Ai niin, se oma mutteri:

Kaikki mutteristit tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että alumiininen Bialetti on paras, monet myös sanoo että sitä ei ole syytä putsata liian hyvin. Tosiaan makuasia mistä kukin tykkää, kyllä tällä on kannattajansa.

 

[Romuvarasto]

Opiskeluaikoina käytiin säännöllisesti kuppilassa, jossa oli se perinteinen huoltsikkatyypin kahvinkeitin ja pari kolikkoa lämpölevyllä. Yksi tarjoilijoista oli sen verran nuukaa sorttia, että kaatoi ne viimeiset 2-3 tuntia muhineet (kitkerät) helmet pannun pohjalta tuoreen sekaan. Nam.

Wanhasta kansasta puheen ollen, ekat omat kahvikokemukset on ihan perinteiset pannukahvit mummolassa. Kesät kun tuolla tuli vietettyä, myös heinäpellolla oli huhkittava. Sinne huoltojoukot kantoivat termarissa valmiiksi sokeroitua ja maidotettua sumppia, ja voi että se oli hyvää. Nykymittapuun mukaan varmaan aika laihaa, mutta silloin ei ollut ihan niin gramman päälle. Sokerin olen pudottanut pois jo vuosikymmeniä sitten, mutta maito on ja pysyy. Kersana piti toki matkia esikuvia ja ryystää se sokeroitu kahvi vielä tassilta sokeripalan läpi

Meilläkin juotiin lapsuudessani pannukahvia, sitä on itsekin tullut keiteltyä. Sittemin siirryin keittimiin, ja kun ostin kirpusta vanhan moccamasterin ja kunnostin sen niin tajusin että merkkiä ei ole enää syytä vaihtaa.

 

[iznogod]

Yritän seuraavalla suorituksella etsiä sitä kitkeryyttä, niin pääsen hifistelykerhossa seuraavalle askelmalle. Mun on itse asiassa vaikea sanoa, tykkäänkö enemmän omatekemästä mokasta, vai oikein hyvästä espressosta. Ehkä joka toinen kerta hyvässä raflassa (eli muutaman kerran vuodessa) tulee otettua espresso jälkkäriksi, muuten en niitä juurikaan juo. Nyt en muista, missä stadilaisessa raflassa olen saanut poikkeuksellisen hyvää espressoa. Todennäköisesti Cafe Savoy on ollut muita selvästi parempi. Keskinkertaiset eivät jää mieleen. Sen sijaan tuo kaikkein lähin aikanaan hiukan korkeampaa profiilia tavoitellut rafla tarjosi ennen ja varmaan vieläkin aivan jumalattoman vahvaa espressoa. Nyt se on brändännyt itsensä uudelleen ja yrittää olla pasteria. Se jäi kyllä mieleen, mutta väärällä tavalla.

Eipä ole kyllä yhdessäkään ravintolassa - ei Suomessa eikä muuallakaan - tullut vastaan ihan oikeasti hyvää espressoa. Nykyisin jätänkin ravintoloissa ne suosiolla juomatta, kun ei tee mieli pilata hyvää ravintolakokemusta huonolla lopetuksella. Sehän ei ole edes kiinni siitä, etteikö ravintoloilla olisi laitteita, joilla saisi valmistetua hyvää espressoa, vaan siitä että niitä laitteita ei osata käyttää kunnolla. Ja sitten kun se ravintolan valitsema kahvikin on usein jotain ihan geneeristä huttua. Espressossa kun on se ikävä puoli, että jos jossain tekee virheen, tai kahvi ei ole ns. parasta a-luokkaa, niin espresson kaltainen "konsentroitu" kahvi kyllä paljastaa sen armottomasti - ja kaikki makuvirheet korostuvat.

Aikoinaan useampaan kertaan maailman parhaaksi valitun (jo lopettaneen) ravintola Noman ketiiömestari René Redzepi totesi norjalaista kahvigurua Tim Wendeboeta konsultoituaan, että Nomassa ei tarjoilla espressoa, vaan pelkkää pour over -kahvia, koska espresson valmistaminen on niin haastavaa, ettei keittiöhenkilökuntaa kannata alkaa vielä siihenkin kouluttamaan. Nomassa kun pyrittiin kaikessa vain ja ainoastaan täydellisyyteen, niin paljon helpommalla Redzepin ja Wendelboen mielestä siihen pääsi, kun jätti espresson suosiolla pois valikoimasta. Nomassa asia toki osattiin kääntää hyödyksi ja siitä pour over -kahvista tehtiinkin sitten ihan oma ohjelmanumeronsa, kun se valmistettiin asiakkaalle pöydässä ja samalla Wendelboen kouluttama henkilökunta kertoili tarinoita siitä kyseisestä kahvista ja sen alkuperästä yms. Nomassahan myös se itse kahvi oli ensiluokkaista, Wendelboen maahantuontiyrityksen Nordic Approachin löytöjä. Harmi, että siellä Nomassa ei koskaan tullut ehdittyä käydä. Ei niinkään sen kahvin, vaan ihan ruoan vuoksi. Niitä Nordic Approachin kahveja sentään onneksi saa toisinaan myös joistain suomalaisista artesaanipaahtimoista ja ja kahviin ihan tosissaan satsaavista kahviloista.

 

[iznogod]

Europiccolaa oikeampaa saa etsiä. Se, kuten espresso muutenkin, omaa aika jyrkän oppimiskäyrän, ja jos onnistuu valtaosin tuolla, on se jo ihan hyvä meriitti. Lämpötilanhallinta kun on noilla käsiPavoneilla nimenomaan kuskin kädessä.

Joo, Europiccolahan on ikoninen klassikko ja ensimmäinen kotikäyttäjille suunniteltu espressokeitin. Mitenkään aloittelijaystävällinen se ei tosiaakaan silti ole (etenkään ns. pre-millennium-mallit). Itselläni on puoliautomaattisen espressokeittimen lisäksi kakkoskeittimenä 1950-lopun Arrarex Caravel ja sillä espresson valmistaminen tuntuu kuin lasten leikiltä Europiccolaan verrattuna. Mutta sitten, kun Europiccolaa osaa käyttää, niin saahan sillä kerrassan erinomaista espressoa.

 

[pahabubu]

Europiccolaa käyttänyt viitisen vuotta joka päivä.
Ihan hyvin on onnistunut alusta asti. Turha pelätä, että olisi kovin hankala ja vaikea aloittelijallekaan. Vaatii tietysti vähän perehtymistä ja hyvän myllyn, mutta niinhän ne kaikki masiinat.
Tosin, jos yleensä on tarvetta tehdä useampi kahvi peräkkäin, niin harkitsisin jotain muuta laitetta.
Muuten todella hyvä laite, varsinkin jos keittiössä on rajoitetusti tilaa.

 

[Enhancer]

https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuote/espresso-house-sign--brew-kahvipapu-500g-7350045068217

Ostin tätä puoliksi heräteostoksena lähikaupasta alle 12€ pussi. 500g papuja, Parasta ennen -päiväystä tulkiten muutaman kuukauden pussissa ollutta papua.

Erittäin miellyttävä tuttavuus, hintaansa nähden erittäin edullista Specialty-luokiteltua kahvia ja vieläpä vaalea keskipaahto kuten pitääkin.

Ensipuraisu 24g papua, 400ml vettä ja 4 minuuttia kiehuvaksi keitetty vesi + esilämmittämätön karahti, menee ainakin hyvin lähelle top 3.

 

[Frankie]

https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuote/espresso-house-sign--brew-kahvipapu-500g-7350045068217

Ostin tätä puoliksi heräteostoksena lähikaupasta alle 12€ pussi. 500g papuja, Parasta ennen -päiväystä tulkiten muutaman kuukauden pussissa ollutta papua.

Erittäin miellyttävä tuttavuus, hintaansa nähden erittäin edullista Specialty-luokiteltua kahvia ja vieläpä vaalea keskipaahto kuten pitääkin.

Ensipuraisu 24g papua, 400ml vettä ja 4 minuuttia kiehuvaksi keitetty vesi + esilämmittämätön karahti, menee ainakin hyvin lähelle top 3.

Mulla oli kaks pussia sitten tuota samaa. Tykkäsin myös, mutta samasta kaupasta ostettu Kaffan Aina Tumma menee kyllä edelle. On tosin kalliimpaakin. Mutta ero on pieni, joutuu huomenna taas hiukan puntaroimaan, mitä haluaa aamusumpistaan maksaa.

 

[iznogod]

Nyt oli pitkästä aikaa Turun kahvipaahtimollekin saatu afrikkalaista espressopapua. Eikä mitä tahansa afrikkalaista, vaan peräti ehtaa suosikkiani Etiopian Yirgacheffea ja vieläpä natural-prosessoituna, joten eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Pistin samantien kilon verran tilaukseen ja kylkeen vielä parit pienemmät paketit - myös etiopialaisia, laadukaista kahveistaan tunnetun Sidaman alueen suodatinpaahtoja. Molemmat pikkupaketit ovat samaa papua, mutta eri prosessoinnilla. Toinen on natural-prosessoitu ja toinen anaerobisesti fermentoitu. Saatavana olisi myös washed-prosessoitu, mutta se ei itseäni niin sytytä, kun se nyt on aika geneerinen ja vähän tylsähkökin prosessointi, koska siinä fermentoituminen jää hyvin vähäiseksi. Fermentointi kun tuo sen itse pavun (IMHO) herkulliset aromit voimakkaammin esiin, joten se on yleensä merkki erityisen laadukkaasta pavusta (no, voi se olla merkki todella halvastakin pavusta, mutta tuskinpa nyt on kyse siitä). Kaikki ovat myös kasvaneet peräti 1900-2100m korkeudella, joka itselleni yleisesti ottaen on myös selvä merkki laatukahvista (eikä todellakaan halvimmista kahveista).

Sitten ei muuta kuin odotellaan toimitusta ja toivotaan, että kahvit myös lunastavat sangen korkeat odotukset.

Todettakoon vielä erikseen, että kovin tummapaahtoisen kahvin ystävällehän nuo eivät välttämättä ole se kaikkein paras vaihtoehto. Turun paahtimolla espressopaahtokin on yleensä keskipaahto - siellä kun tykkäävät, että se itse laadukas (ja melko arvokas) papukin maistuu sen pelkän paahtimen tuoman palaneen aromin sijaan. Moderni 3rd wave -artesaanipaahtimoiden espressopaahtohan ei ole sellainen perinteinen tummaksi käristetty papu, vaan sen paahtoprofiili on (yleensä) kovalla lämmöllä aloitettu paahto, jossa lämpö pian tiputetaan maltillisemmaksi, jolloin papu saa kehittyä sisältäkin ihan rauhassa ilman, että se käristyy kuin grillimakkara suoralla tulella kidutettuna. Mutta jos tykkää vaaleista tai keskipaahdoista, niin eipä tuo nelisenkymppiä per kilo ole mitenkään paha hinta Yirgan tai Sidaman alueiden laatupavuista.

 

[Konemiespoju]

Nyt oli pitkästä aikaa Turun kahvipaahtimollekin saatu afrikkalaista espressopapua. Eikä mitä tahansa afrikkalaista, vaan peräti ehtaa suosikkiani Etiopian Yirgacheffea ja vieläpä natural-prosessoituna, joten eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Pistin samantien kilon verran tilaukseen ja kylkeen vielä parit pienemmät paketit - myös etiopialaisia, laadukaista kahveistaan tunnetun Sidaman alueen suodatinpaahtoja. Molemmat pikkupaketit ovat samaa papua, mutta eri prosessoinnilla. Toinen on natural-prosessoitu ja toinen anaerobisesti fermentoitu. Saatavana olisi myös washed-prosessoitu, mutta se ei itseäni niin sytytä, kun se nyt on aika geneerinen ja vähän tylsähkökin prosessointi, koska siinä fermentoituminen jää hyvin vähäiseksi. Fermentointi kun tuo sen itse pavun (IMHO) herkulliset aromit voimakkaammin esiin, joten se on yleensä merkki erityisen laadukkaasta pavusta (no, voi se olla merkki todella halvastakin pavusta, mutta tuskinpa nyt on kyse siitä). Kaikki ovat myös kasvaneet peräti 1900-2100m korkeudella, joka itselleni yleisesti ottaen on myös selvä merkki laatukahvista (eikä todellakaan halvimmista kahveista).

Sitten ei muuta kuin odotellaan toimitusta ja toivotaan, että kahvit myös lunastavat sangen korkeat odotukset.

Todettakoon vielä erikseen, että kovin tummapaahtoisen kahvin ystävällehän nuo eivät välttämättä ole se kaikkein paras vaihtoehto. Turun paahtimolla espressopaahtokin on yleensä keskipaahto - siellä kun tykkäävät, että se itse laadukas (ja melko arvokas) papukin maistuu sen pelkän paahtimen tuoman palaneen aromin sijaan. Moderni 3rd wave -artesaanipaahtimoiden espressopaahtohan ei ole sellainen perinteinen tummaksi käristetty papu, vaan sen paahtoprofiili on (yleensä) kovalla lämmöllä aloitettu paahto, jossa lämpö pian tiputetaan maltillisemmaksi, jolloin papu saa kehittyä sisältäkin ihan rauhassa ilman, että se käristyy kuin grillimakkara suoralla tulella kidutettuna. Mutta jos tykkää vaaleista tai keskipaahdoista, niin eipä tuo nelisenkymppiä per kilo ole mitenkään paha hinta Yirgan tai Sidaman alueiden laatupavuista.

Katselin juuri samaa itsekin, miten olet säilönyt pavut, jotta pysyisivät "tuoreina", pakkasessa vai mitä kautta? Ajattelin 750g tilailla, mutta 500g on vielä edellistä satsia, jonka käytössä menee se n. 25 päivää...

 

[Shrikey]

miten olet säilönyt pavut, jotta pysyisivät "tuoreina", pakkasessa vai mitä kautta?

Et kysynyt minulta, mutta pakkasessa tulee säilytettyä. Mulla on kahvipurkissa huoneenlämmössä enintään 200g kerrallaan niin ei ehdi kovin kauaa siinä aromeitaan luovuttamaan. Etenkin noissa vaaleapaahtoisissa marjaisissa, mistä itse pidän kovasti, alkaa mun mielestä alkaa 2-3 viikon huoneenlämmössä säilytyksen jälkeen huomaamaan muutoksia maussa. Pakasteessa säilyttäessä se hidastuu huomattavasti, mutten osaa sanoa kuinka pitkälle se riitäisi.

 

[kaarlos]

Tulee itse tyhjiöpakattua noin 200g erissä pakkaseen papuja, josta sitten voi ottaa lämpöiseen yhden erän kunnes se loppuu.

Edit: mainittakoon että espressoa varten tulee 18g lasituubeihin (yksisuuntaisia venttiileillä varustettuja) purettua osa pakasteesta otetusta kahvista. Aamuisin kivan vaivaton tyhjätä tuubi myllyyn jauhettavaksi.

 

[pasi-ipa]

Katselin juuri samaa itsekin, miten olet säilönyt pavut, jotta pysyisivät "tuoreina", pakkasessa vai mitä kautta? Ajattelin 750g tilailla, mutta 500g on vielä edellistä satsia, jonka käytössä menee se n. 25 päivää...

Itse vakuumipakkaan 1-2 vko sitten paahdetut pavut pakkaseen noin 400 gramman pusseihin. Vajaan viikon välein uutta pussia käyttöön.

 

[iznogod]

Katselin juuri samaa itsekin, miten olet säilönyt pavut, jotta pysyisivät "tuoreina", pakkasessa vai mitä kautta? Ajattelin 750g tilailla, mutta 500g on vielä edellistä satsia, jonka käytössä menee se n. 25 päivää...

Pakkasessa minäkin papuja säilytän. Yleensä neuvotaan, että pakastaessa venttiili kannattaisi teipata umpeen, tai sitten pitää pavut ilmatiiviissä säilytysastiassa, mutta itse olen oikaissut siinä, kun nykyisen pakastimen no-frost -tekniikka tuntuu pelaavan mainiosti. Jos pakkaseen kertyy kosteutta (ja jäätä/jäähilettä), niin silloin ilmatiiviys on tietysti hyvä huomioida. Itse ajattelen vielä niinkin, että kun en teippaa venttiiliä umpeen, niin voin ottaa paketista sen verran, kun kerralla tarvitsen ja sitten laittaa paketin takaisin pakkaseen ja no-frost saa hoitaa pois sen kosteuden, jota pakettia edestakaisin vekslaamalla väkisinkin papujen pinnalle pääsee vähän syntymään. Yksi konsti on myös pakata pavut valmiiksi käyttöannoksiksi, jos tietää kuinka paljon kullakin kerralla tulee käytettyä.

Joskus toistakymmentä vuotta sitten jotkut hifistelijät tutkivat kahvin säilyvyyttä pakkasessa ja rajoittivat säilytyksen maksimissaan puoleen vuoteen. Puolessa vuodessa ei kahviin ehtinyt tulla sokkotesteissä havaittavia muutoksia, mutta uskoisin että kahvi saattaa säilyä tuoreena sitäkin pidempään (jos kerran joku possunlihakin säilyy puolisen vuotta) - eipä ole tosin koskaan tullut vastaan sellaista tilannetta, että kahvi olisi niin pitkään pakkasessa joutunut olemaan. Joka tapauksessa pari-kolme kuukautta uskaltaa helposti säilöä kahvia pakkasessa. Pisimmillään minulla on ollut kahvia pakkasessa 3-4 kuukautta ja ihan nätisti se myös espressokeittimessä käyttäytyy suht samoilla myllyn karkeudensäädöillä kuin tuorekin kahvi. Vanhaksi päässyt kahvi kun lurahtaa läpi aika nopeasti espressokeittimestä, ellei myllyä säädä todella hienolle jauhatukselle. Ja kyllähän siinä vanhenemisprosessissa makukin aika lailla kärsii.

Ennen vanhaan pidin huoneenlämmössä kerrallaan noin viikon satsin kahvia. ja otin uuden pikkupaketin pakkasesta vasta, kun edellinen oli loppunut. Siinä ajassa tuorepaahto ei ehdi pahemmin mennä pahaksi edes espressokäytössä (ja jotkuthan ovat jopa sitä mieltä, että kahvi on parhaimmillaan vasta parin viikon päästä paahdosta). Eräs aussibarista oli joskus refraktometrillä mittaillut uutettua kahvia ja mittaustulosten perusteella (muistaakseni) kahvi olisi parhaimmillaan 3-11 päivän välillä paahdosta. "Parhaimmillaan" on toki kahvin kanssa aina jokseenkin subjektiivinen käsite, mutta kahvipiireissä on yleisesti todettu, että Brix-refraktometrillä pystytään mittaamaan juuri niitä asioita, jotka korreloivat hyvänä pidetyn ja hyvin valmistetun kahvin kanssa.

 

[Konemiespoju]

Kiitos, mennään pakastointi metodilla siis. Laitoin kanssa Turusta tulemaan Etiopia Taferi Kela Extended Natural, Etiopia Taferi Kela Anaerobic Washed ja Espresso Etiopia Aricha Grade 1. Maukkaita kahvihetkiä kaikille

 

[iznogod]

Tuli kahvin pakastamisesta vielä se mieleen, että sillä ainakin itse tarkoitan silloin kunnon pakastamia, eli sellaisia joissa lämpötila pysyy korkeintaan -18 asteessa.

Jatketaan nyt vielä lisää sillä pohdinnalla, että missä vaiheessa se kahvi sitten kannattaa laittaa sinne pakkaseen. Jos on sitä koulukuntaa, jossa kahvi on parhaimmillaan vasta reilun viikon, jopa parin päässä paahdosta, niin silloin kahvia ei tietenkään kannata pakastaa heti paahdon jälkeen, vaan malttaa jonkin aikaa. Kun olen itse paahtanut (tai saanut paahtimolta saman päivän paahtoja), niin odottelen aina pari päivää ennen pakkaseen laittamista, jotta ei sitten tarvitsisi odotella sitä paria-kolmea päivää ennen kuin kahvi alkaa omasta mielestäni olla parhaimmillaan. Pakastaminenhan melko pitkälti pysäyttää sen ikääntymisprosessin.

Pikaisella googlettamisella törmäsin erinomaisen kahvisivuston Barista Hustlen (jonka perustajana on kansainvälisesti arvostettu barista Matt Perger) artikkeliin 15 kuukautta pakastetun kahvin säilyvyydestä. Yllättävän vähän niinkään pitkällä pakastuksella oli vaikutusta kahviin. Juttua lukiessani muistin myös sen, miksi itse aikoinaan siirryin käyttämään etenkin espressoa keitellessä suoraan pakkasesta otettuihin papuihin. Mm. Barista Hustle on tutkinut pakastetun kahvin uuttamista suoraan pakkasdesta otettuna ja monien muiden lailla tullut siihen tulokseen, että "jäisestä" kahvista saa uutettua ns. korkeampia uuttoja (higher extraction), jota yleisesti pidetään sangen hyvänä asiana.

Se on toki asia erikseen, että onko se "snadisti korkeamman uuton" ero kuinka helposti ihmisaistein havaittavissa, mutta toisaalta sitähän se hifistely nimenomaan on, että yritetään joka kohdassa parantaa sitä lopputulosta, vaikkakin vain yhden prosentin verran. Kun siinä onnistuu kymmenessä, tai vaikka kahdessakymmenessä eri kohdassa, niin sen lopputuloksen paremmuutta ei enää tarvitse tarkistaa mittalaitteistoilla.

Joskus voisi pohtia sitäkin, että kuinka monessa eri vaiheessa kotikahvittelijallakin on/olisi mahdollisuus vaikuttaa kahvin valmistuksessa pieneen parannukseen. Niitä vaiheita taitaa olla aika monta....

Edit: unohtui laittaa linkki siihen Barista Huslten artikkeliin: A Year in the Deep Freeze

 

[Konemiespoju]

Tulee itse tyhjiöpakattua noin 200g erissä pakkaseen papuja, josta sitten voi ottaa lämpöiseen yhden erän kunnes se loppuu.

Edit: mainittakoon että espressoa varten tulee 18g lasituubeihin (yksisuuntaisia venttiileillä varustettuja) purettua osa pakasteesta otetusta kahvista. Aamuisin kivan vaivaton tyhjätä tuubi myllyyn jauhettavaksi.

Tälläinen pitäisi itsellenikin hankkia, mitä kautta ostettu, jos muistuu mieleen? Nykyinen Fellow Atmos on hieman kankea jokaiselle SD annokselle

 

[Frankie]

Jos se pakastaminen vaikuttaa edes snadisti, onko se snadi snadimpi vai bulimpi kuin jättää pakastamatta? Papuhan on itsessään aika hyvä pakkaus, kunhan suojelee valolta ja ehkä liialta lämmöltäkin (mutu).

 

[OskuK]

Helppoa kokeilla: jaat kahten pussiin ja pakastat toisen?