Forgotten Weaponsin asejeesus Ian McCollum halusi julkaista yrityksensä Headstamp publishingin nimissä kirjan ruotsinsuomalaisen
Carolus Anderssonin kokemuksista vierastaistelijana Ukrainassa. Mies siis osallistui taisteluun venäläisiä joukkoja vastaan Asovin pataljoonassa Ukrainan hallituksen puolella.
Ian tietokirjailijana elää ehkä ajassa, jolloin ei ole ollut tapana suuttua tiedosta, eikä osannut arvata kielteistä vastaanottoa. Negatiivisten kommenttien määrä kirjan esimyyntiä koskevalla videolla oli valtava: miten mies kehtaa tehdä yhteistyötä äärioikeistolaisen kanssa jne. Natsikortteja oli käytössä useampi pakka. Myöhemmin hän julkaisi videon, missä selvensi kirjan tarkoitusta kuvauksena modernista taistelusta tasavertaisten joukkojen välillä, mutta mylly oli jo käynnissä. Vielä saman päivän aikana ilmoitti hän julkaisun perumisesta ja pahoitteli asiaa.
Paskamyrskyn vaikutukset eivät kuitenkaan siihen päättyneet, vaan ainakin Maxim Popenker (word.guns.ru:sta tuttu) lopetti yhteistyönsä Headstampin kanssa: hänen oli tarkoitus julkaista AK:n kehitystä koskeva kirja.
Mielipiteitä löytyy laidasta laitaan, mutta omasta mielestäni täysin naurettava kohu. Jos kirjan aihe aiheuttaa pahennusta, niin kukaan ei pakota kirjaa lukemaan. Kirjan lukematta jättäminen on kuitenkin äärimmäisen helppoa; jos jotakin, niin kirjan lukeminen vaatii jonkinlaista henkistä ja ajallista panostusta. Uskon myös että useimmat aikuiset ihmiset pystyvät käsittelemään tietoa oikeassa kontekstissa. Jos sama tiedonvastaisuus olisi ollut trendi menneinä vuosikymmeninä, niin aika monta kiinnostavaa kertomusta olisi jäänyt julkaisematta ja tieto hävinnyt historian havinoihin.