Kyllä on ja sillä voidaan tarkoittaa montaa asiaa. Yleisesti ottaen puhuttaneen varmaan maapallon keskipintalämpötilasta, eli
GST:stä. Se on siis keskiarvo globaaleista meri- ja pintalämpötiloista.
Onko kyse todellakin _pinta_lämpötilasta eikä meteorologisesta ilmanlämpötilasta n. 2 metrin korkeudella?
Jo ammoin on tiedetty, että ei ilman lämpötilaa ole mielekästä mitata aivan pinnasta, koska auringonpaisteessa voidaan saada suorastaan koomisia lukemia. Samoin haihtuva kosteus voi tehdä tepposet. Siksi meteorologisiin lämpötilamittauksiin on vakiintunut mittaaminen n. parin metrin korkeudelta ja suojata itse mittari mm. suoralta auringonpaisteelta, sateelta ja tuulelta (esim.
Stevenson screen - Wikipedia).
Mittaussarjoja on sitten monta:
.
.
Yo. mittaussarjojen korrelaation on varsin hyvä vaikka
ne kaikki tuotetaan eri tavoilla eri paikoissa.
Kun on kyse
mittaussarjoista niin eikö data pitäisi
mitata eikä
tuottaa?! Kun on kyse historiallisesta datasta, niin mittaukset on varmaankin tehty jo aikaa sitten - vai vieläkö historiallisia mittauksiakin "tuotetaan" lisää?
Väitätkö, että tuotosten taustalla oleva mittausdata on toisistaan riippumatonta koko ajanjaksolta vai onko kyse pikemminkin siitä, että eri instituutit on prosessoineet samaa mittausdataa vähän erilaisin menetelmin?
Oma käsitykseni on, että ei maailmassa ole mitään keskilämpötilan mittaria vaan kyse on lähinnä numeerisesta konstruktiosta, jolle on annettu päheä nimi. Voi vaikuttaa nippeleihin tarttumiselta tingata onko kyse pintalämpötilasta vai ilmanlämpötilasta pinnan lähellä mutta sillä on aivan olennainen vaikutus, koska pinnan lämpötila heiluu paljon laajemmin kuin ilman. Kun on kyse ilmastosta ja säästä, niin juuri ilmanlämpötila on se mikä kiinnostaa.
Nasan GISSTEMP:n vuosittaiset keskilämpötilojen epävarmuus on näköjään luokkaa +/- 0,05 - 0,15 C:
"The most complete assessment ever of statistical uncertainty..."
Helppohan tilastollisia virheitä on analysoida. Entäpä mittausaineiston systemaattiset virheet?
Esimerkiksi vanha säädata on käsittääkseni pääsääntöisesti juuri ilmanlämpötilan mittauksia. Sen sijaan satelliitit mittaavat ennen kaikkea pinnan lämpötilaa tai syviä profiileja. Tietääkseni satellittimittauksilla ei voida mitata ilmanlämpötilaa 2 metrin korkeudessa. Kun satelliittimittauksille annetaan nykyään enemmän painoa, tästä voi tulla systemaattista biasta ja virhettä lopputulokseen.
Sekin on hyvä huomata, että vaikka nyt osattaisiin määrittää maapallon keskilämpötila yksikäsitteisesti ja eksaktisti, niin 1960-luvulla, 1920- luvulla tai 1870-luvulla EI osattu. Historiallinen data on vain käsinkirjattuja ilmanlämpötilan mittauksia, sitä harvemmalta asemalta mitä vanhemmasta datasta on kyse. Suurelta osin ei ole edes tarkkaa kuvausta millaiselta asemalta.
Tarkemmin ihmisen osuudesta vielä:
"We show that a human-caused latitude/altitude pattern of atmospheric temperature change can be identified with high statistical confidence in satellite data.
Tämä ei ole mitenkään yllättävää. Jos metsät parturoidaan pelloiksi, niin on hyvin uskottavaa, että vaikutuksia voidaan nähdä myös satelliittimittauksin.
Kannattaa joskus käydä vaikka Välimerellä kesäaikaan, niin voi huomata, että puiden varjossa pintalämpötila voi olla hyvinkin miellyttävä samalla kun aukea heinikko on paahtava pätsi.
Ei jätetä:
"
This process, referred to as the water vapour feed-back, is well understood and quantified. It occurs in all models used to estimate climate change, where its strength is consistent with observations."
https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/WG1AR5_Chapter08_FINAL.pdf
Koitapa nyt päättää, kun eilen vesihöyryn vaikutukset dumpattiin pelkäksi tyhmäksi lämpötilaan reagoivaksi feedback-efektiksi. Tuosta raportista:
"...tropospheric water vapour (typically below 10 km altitude) is not considered to be an anthropogenic gas contributing to radiative forcing."
"Eihän oletus lämpötilakytkennästä edes pidä yleisesti paikkaansa."
Kyllä se pitää, koska kyse on pohjimmiltaan (vesi)molekyylien liike-energiasta:
.
.
Korkeampi lämpötila myös ylläpitää saavutettua tasapainotilaa, koska nopeampaa viilettävät vesimolekyylit eivät tiivisty vesipisaroiksi niin helposti ja täten lämpimämpi ilma voi "kantaa" enemmän vettä kuin viileämpi. Aavikkoesimerkissä vettä joka voisi höyrystyä ei yksinkertaisesti ole ja siksi absoluuttinen kosteus ja kastepiste voivat olla todella matalia.
Nyt menee kyllä pikkunäppäräksi mukatieteilyksi. Yritäpä nyt sisäistää näitä suhteelliseen kosteuteen liittyviä käsitteitä paremmin. Huomioi se, että höyrystyminen ei tapahdu itsestään vaan juuri se vaatii paljon energiaa, jota on helpoiten saatavilla kuivan ilman lämpöenergiasta. Veden haihtuminen ja kosteuden kasvu jäähdyttää ilmaa tehokkaasti.
Hyvin havaittu, että aavikon kuiva ilma johtuu siitä, että haihtuvaa vettä ei ole saatavilla. Sama pätee yleisesti muuallakin mantereella, ja juuri siksi en usko tuohon feedback-teoriaan. Ei ilman lämpötilan muutos vaikuta absoluuttiseen kosteuteen, jos vettä ei ole haihdutettavaksi. Tässäpä yksi esimerkki aavikolta, METARista 37/M09 eli lämpötila +37 astetta ja kastepiste -9 astetta:
Ilmaston kosteusprosentin kasvu on myös ihan mittalaittein havaittu ja todettu yhtäpitäväksi teorian kanssa:
"Strong surface q (specific humidity) –T (temperature) correlation is found over most oceans (r = 0.6–0.9) and most of Eurasia and North America (r = 0.4–0.8)
Kosteissa ympäristöissä on itsestään selvää, että ilmankosteudella on lämpötilariippuvuus. Kun kosteutta on yleisesti saatavilla, ilmankosteus ja lämpötila hakeutuvat tasapainoon, jossa suhteellinen kosteus on liki 100%. Tämähän näkyy esim. siinä, että kun sataa helteiden jälkeen, lämpötila laskee ja ilmankosteus nousee lähelle 100%. Mantereillakin on paljon alueita, joissa kosteutta on tarjolla, mm. vesistöt, suot ja talvella lumipeitteiset alueet.
Yllättävää on lähinnä, että valtamertenkään yllä korrelaatio ei ole tuon vahvempi.
Juu, maankäytön muutokset ovat arvioissa mukana:
Missä kohtaa on käsitelty maankäytön muutosten vaikutuksia ilmankosteuden säteilyvaikuksiin?