Eiköhän 1800 -luvun puolivälissä ole jo aika hyvin osattu lämpöä mitata. Siihen on varmasti myös panostettu, koska sään ennustaminen on ollut niin olennaisessa osassa merenkulkua. Se miksi noissa aikasarjoissa yleensä käytetään vain 1800 -luvun puolivälin jälkeistä osaa on juuri se että siltä ajalta alkaa olla useista paikoista maailmassa mitattuja lämpötiloja hyvin dokumentoiduilla menetelmillä ja välineillä. Eihän sinänsä ole olennaista heittääkö se 1850 mittari pari kymmenystä johonkin moderniin tarkkuusmittariin nähden jos virhe on vakio ja toistettavissa. Itse aikasarjoja lämpötilamittauksista on paljon varhaisemmiltakin ajoilta.
Vaikka lämpötilaa olisikin osattu mitata optimioloissa oikein, onko käytännön suoritus kentällä ollut yhtä hyvä? Jos ei, niin paljonko mittauksissa on käytännössä ollut virhettä? Ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että käytännön data kentältä olisi yhtä tarkkaa kuin mihin parhaat laboratoriot ovat pystyneet.
Tuohon aikaan lämpötilamittaukset on palvelleet muita käytännön tarkoituksia kuin ilmastonmuutosteorian referenssiolojen määrittämistä. Silloin on riittänyt, että mittaukset on riittävän hyviä käyttötarkoitukseensa. Esim. moni Suomenkin vanhemmista sääasemista on ollut jollain majakkasaarella eikä kuvaa hyvin lämpötilaa mantereella.
Tuleehan nykyäänkin kummallisia tuloksia, jos sääasema tulee sijoitettua jotenkin huonosti. Jotenkin en usko, että 1800-luvulla on noudatettu nykyisiä mittausasemanormeja:
https://www.weather.gov/media/epz/mesonet/CWOP-WMO8.pdf#page=43
Temperature is one of the meteorological quantities whose measurements are particularly sensitive to exposure. For climate studies in particular, tempera-ture measurements are affected by the state of the surroundings, by vegetation, by the presence of buildings and other objects, by ground cover, by the condition of, and changes in, the design of the radiation shield or screen, and by other changes in equipment.
Olisikohan kantapään kautta opittu yhtä jos toista siitä, miten EI saada luotettavia lämpötilamittauksia?
Ilmaston lämpenemisen kannalta noilla 1800 -luvun lämpötiloilla on aika vähän merkitystä, koska ilmaston lämpeneminen oli silloin vielä aika olematonta, ja alkoi päästä vauhtiin vasta pitkällä 1900 -luvun puolella.
On sillä aivan keskeinen merkitys, koska juuri 1800-luvun lopun tilannetta käytetään koko lämpenemisen referenssinä. Jos referenssiä ei tunneta tarkasti, on silkkaa uppaduppaa väitää, että muutos (ts. lämpeneminen) tunnettaisiin tarkasti.
2.0.CO;2/On-the-Meteorological-Instruments-and-Observations-Made-during-the-19th/10.1657/1523-0430(2006)38[454%3AOTMIAO]2.0.CO;2.full']2.0.CO;2/On-the-Meteorological-Instruments-and-Observations-Made-during-the-19th/10.1657/1523-0430(2006)38[454%3AOTMIAO]2.0.CO;2.full']Tuossa
muuten ihan mielenkiintoinen artikkeli noista 1800 -luvun RN mittauksista ja vehkeistä:
Tarkkakaan lämpömittari ei ole tarkka eikä varsinkaan edustava ilman lämpötilan mittaus. Tarkkuuskin voi kärsiä mittarin oltua vuosia sään armoilla.
[EDIT]
Tässäpä yksi syy miksi en oikein luota valmiiksipuresteltuun dataan. Lainasit tarkasti kohdan, joka tukee käsitystä lämpötilamittausten tarkkuudesta mutta sivuutit vastakkaiset tiedot, esim.:
* alkoholilämpömittarien tarkkuudesta:
. . . the great difference between spirit thermometers at very low
temperatures renders any dependence upon them, when accuracy is
required, very precarious, without a comparison with the mercurial
ones, a few degrees above the freezing point of mercury
(Meteorological Council, 1882, p. 297).
* mittarien lukemisesta, esim.
. . . the registration was worse than useless, for by the time the
observer had succeeded in detecting the whereabouts of the fluid and
the corresponding degree, the radiation of the heat from the lamp
which was necessarily close, had affected the temperature of the
immediate atmosphere which proved to be as much as 2o in half
a minute (M’Dougall, 1857, p. 178).
* mittarien suojaamisesta ympäristövaikutuksilta
It was not until the 1850s that standardizing the exposure of
thermometers was resolved through the introduction of louvered
screens in the form of the Glaisher or Stevenson screen. These screens
minimized the transfer of heat by radiation, while offering as little
resistance as possible to the natural movement of air (Middleton,
1966).
...
During winter months, observations continued to be taken on
board ship but, in addition, an observatory was usually set up onshore.
No uniform structure was provided by the Admiralty to house the
various instruments placed onshore. Most were constructed from
whatever materials were available on board. Consequently, the shelter
designs varied from a ‘‘house’’ built from wood to more makeshift
shelters, such as a canvas tent or upturned boat.
Kysymys lämpömittarien suojaamisesta ympäristövaikutuksilta näyttääkin olevan melkoinen matoämpäri. Ei suojia ole otettu käyttöön globaalisti yhtenäisesti eikä eri suojat ole yhtä tehokkaita. Näyttöä siitä, onko suojia ollut käytössä vai ei ja millaisia suojia on monesti aika ohuelti jäljellä.