Vähän kummeksun kirjoitustapaasi. Ensin naureskelet fiktiiviselle tapaukselle lapin sademetsistä ja sitten sekoitat sitä fiktiota omaan (osittain) asiapitoiseen kirjoitukseen tarkoituksella paikkaamaan aukkoja, joita et muuten osaa selittää. Tämä erityismainintasi auringon ym. vaikutuksista on lähinnä tekosyy. On muuten erityisen suosittu ilmastonmuutosdenialistien parissa. Sattumaa, vai otitko tarkoituksella mukaan? Joka tapauksessa, mites se menee sitten oikeasti?
Tulet hyppineeksi kummastelun varjolla melkoisiin johtopäätöksiin, jolloin lopputulos on tätä tavallista rasvaista "tekosyy" ja "suosittu ilmastodenialistien parissa" -vihjailua. Ettei nyt olisi epäselvää mitä mieltä olen, luonnonsuojelu on tärkeää jos ihminen meinaa jatkossakin olla olemassa tällä pallolla. Koko ihmislajin itsemurhaa tavoiteltaessa nykymenoa voi toki hyvin jatkaa huoletta. Mutta luonnonsuojelun edistäminen ei onnistu sillä, että huudellaan Lapin sademetsistä ja nostetaan Suomessa bensan hinta kertoimella X (toki koskee vain normikansalaisia, poliittinen eliitti saa ajella jatkossakin taksilla ja edustusaudilla kansan piikkiin eikä ilmastosta väliä) ja ajetaan tavallisten ihmisten työpaikat jonnekin missä hiilivoimaloita saa rakentaa. Se ei onnistu sillä, että esitetään suurella itsevarmuudella maailmanlopun ennusteita, jotka aikaisemman kokemuksen mukaan saattavat hyvinkin päätyä nolojen mokien listalle. Pelottelu, varsinkaan epäuskottava pelottelu, ei ole se parhain mahdollinen motivaattori, mutta vastarinnan herättämisessä se on aika tehokas.
Välihuomautuksena "ilmastodenialisti" on huvittava sana. Ymmärrän kyllä tiivistämisen tärkeyden, mutta ehkä ilmastonmuutosdenialisti olisi edes vähäsen selkeämpi, ja kuulostaisi vähemmän ihmiseltä joka kiistää ilmaston olemassaolon.
Mutta aikamme identiteettipolitiikan leimakirveiksi tarkoitettuihin termeihin tuo ilmaisu sinänsä sopii kuin rusakko sinne puskaan.
Tuossa omassa viestissäsi on lainaus, josta löydät tieteelliseen tutkimukseen kuuluvan limaisen ilmaisun "These studies have suggested", joka sopiikin juuri siihen mistä puhun. Tänään studies suggest yhtä, huomenna toista, ja sadan vuoden päästä porukka ehkä tutkii näitä päätelmiä ja miettii kuinka kännissä niiden tekijät olivat. Ei tarvitse kuin katsoa menneitä shokkiennustuksia ja alkaa laskea kuinka monta täyttä ohilaukausta sieltä löytyykään, ja ne oli sentään kehdattu esittää julkisesti. Sopii vain arvailla millaisia skenaarioita ei kehdattu edes julkaista kun omakaan usko ei ihan niihin riittänyt. Sitten lyödään tiskiin eläin- ja kasvilajien dramaattisia muutoksia (niitä muuten ei olekaan ennen nähty, kuinkas monta prosenttia esim. eläinlajeista ehtikään kuolla sukupuuttoon ennen ihmislajin kehittymistä, nykyisen tiedon mukaan?) ja todetaan että on tapahtumassa historian nopein ilmastonmuutos.
Tärkein pointti tässä on se että jostain syystä on tapahtumassa historian nopein ilmastonmuutos. Ei ole epäselvyyttä enää että asioita tapahtuu ja nopeasti. Sillä ei ole väliä nouseeko se lämpötila tuon sadan vuoden aikana sen 8 astetta kun (negatiivinen) muutos on niin nopeaa jo nyt.
Data on varmasti erittäin kattavaa ja luotettavaa maapallon koko historian alkuun asti, jotta voimme suurella varmuudella sanoa kyseessä olevan historian nopein ilmastonmuutos. Sen kattavan datan perusteella voidaankin sitten iskeä paniikissa ja tunnekuohussa Suomessa tehtaat kiinni ja autot parkkiin, jotta Kiina voi rakentaa lisää hiilivoimaloita tuottamaan sähköä tehtaille jotka rakentavat halpoja puhelimia raivattavaksi öljyä vuotavalla purkilla tänne Suomeen, samalla kun globaali väkiluku vain jatkaa kasvuaan suurelta osin ilmastonmuutosta kauhistelevien länsimaiden rahoittamana ja ilmastonmuutoksesta huolehtivien länkkäreiden painoindeksi kiipeää taivasta kohti kuin neuvostoliittolainen tuomiopäivän ase.
Näin voidaan tehdä, koska tuijotetaan eräitä tutkimuksia ja ennusteita, mutta vältellään kokonaiskuvan näkemistä. Lämpenee se ilmasto 0,8 tai 8 tai 80 astetta, väkiluvun raketoiminen näillä elämäntavoilla johtaa ongelmiin. Siitä ei tarvitse esittää arvauksia eikä ennusteita.
Oma päätelmäni tästä on että tämä on aikalailla illuusiota että meillä olisi aikaa odotella kymmenien vuosien tilastoja ja todeta sitten huojentuneina että kyseessä olikin vain ihmisten kuvitelma omasta vaikutuksestaan luontoon. Tämä on jotain ihan hyödytöntä, siinä vaiheessa kun tämä pystyttäisiin todentamaan niin esimerkiksi luonnon monimuotoisuus olisi vähentynyt jo marginaalisiin osuuksiin nykyisestä tasosta. Enemmänkin näen tätä toistavilla ideana strategian että odotellaan vielä vähän kunnes on liian myöhäistä – näin voimme kummassakin tapauksessa olla tekemättä mitään!
Ihan ymmärrettävä näkökulma. Kun tuntuu että jotain kauheaa tapahtuu, toimitaan heti, ja katsellaan sitten myöhemmin että miten kävi ja olivatko toimet oikeanlaisia ja tehokkaita. Eikä nopeassa toiminnassa mitään vikaa ole, kunhan ihan vähän ajattelisi kokonaisuuttakin samalla. Vai miten luulet että tähän nykytilanteeseen on jouduttu? Kokonaisuutta pitkäjänteisesti ajattelemalla? Vai keskittymällä aina lähinnä nykyhetken fiiliksiin ja etuihin, nopeisiin näennäisiin purkkaratkaisuihin joista tulee hyvä mieli, ja vaikeiden isojen asioiden käsittelyn välttelyyn ja viivyttämiseen?
Niin kuin sanoin, kiistaton fakta on se, että jos Suomi tekee tänään kansallisen itsemurhan ja huomenna ei yksikään suomalainen Suomessa hengitä eikä tehdas savuta eikä auto pärise, niin vuonna 2022 maailman tilanne ilmastonmuutoksen/luonnonsuojelun osalta on silti pahempi kuin se on nyt. Poseeraaminen ja "esimerkin näyttäminen" ei nyt ihan riitä tässä, jotain älykästäkin pitäisi tehdä aikuisten oikeasti. Ihminen on riippuvainen luonnosta, jos esim. aikoo syödä. Koskee kaikkia ihmisiä, myös siellä Kiinassa jossa hiilivoimala saa savuttaa vaikka Suomi olisi hiilineutraalimpi kuin Sanna Marinin jakkupuku. Vaikka ilmasto ei muuttuisi yhtään, ja sehän muuttuisi vaikka ihmistä ei olisi edes olemassa, ihminen pystyisi silti myrkyttämään itsensä saasteilla. Luonnonsuojelu on siis joka tapauksessa olennaista ihmisten selviytymiselle pitkällä tähtäimellä, ellei sitten ole todellinen ja häikäilemätön optimisti jonka strategia on panostaa avaruusmatkailuun jolla siirtyä heinäsirkkalauman tavoin kuluttamaan toisen planeetan loppuun. Siksi olisi niin pirun tärkeää ettei tehtäisi tästä vakavasta asiasta ylitunteellista pelleilyä joka kääntää täysjärkisen tavallisen ihmisen vatsat: Lapin sademetsät, Suomen teollisuuden työpaikkojen ja tavallisen työssäkäyvän ihmisen autoilun ja vaikka liharuuan rankuttaminen, ja muut tällaiset aktivistiteemat eivät edistä asiaa, vaikka ehkä tuovat jonkinlaisen tyydytyksen tunteen aktivistille, joka tosin pian himoitsee uutta annosta. Sama toimii kaikessa. Jos haluaa vaikka edistää äärivasemmistolaista talousjärjestelmää, ei kannata huudella veronmaksajille ja yrittäjille että "kapitalisti on kansanvihollinen" ja "perintövero 100% on oikeudenmukaisuuden tae!" tai jotain muuta vastaavaa hourailua, ei noilla oikein saa kannatusta suurilta massoilta.
Ikävä kyllä ihmisen perusluonteeseen kuuluu viivyttely kurjien asioiden suhteen. Ne siirrettäisiin mieluusti odottaman huomista. Tämä sinällään tahaton ele johtaa kuitenkin samaan lopputulokseen kuin tahallaan viivyttelevät. Mitään ei tehdä olipa asia niin tai näin. Samasta syystä sitä ne oikeatkin sademetsät katoavat, ihmiset ajattelevat että saan päivittäisen elantoni kun kaadan vielä vähän, ja vähän huomenna, ja niin edelleen.
Niin kuuluu, tosin tämä on elämän yleinen ominaispiirre tällä sinisellä kivellä eikä mikään ihmisen erikoisuus. Voin vakuuttaa, että eläimetkään eivät suunnittele vuoden 2025 talvesta ja sen kurjuudesta ja vaarasta selviytymistä juuri tällä hetkellä, kun se voidaan viivyttää parin kesän yli tai seuraavan sukupolven harmeiksi. Tämän piirteen olemassaolo ei tietenkään ole sattumaa tai taivaallisen mielikuvitusolennon aiheuttamaa.
Tästä olen ikävä kyllä osittain samaa mieltä. Olen pohjimmiltani pessimisti ja nykymeno näyttää siltä että ahneus voittaa aina – ei siis ole mitenkään kovin todennäköistä että useimmat maat onnistuvat säilyttämään luontoarvonsa kovinkaan hyvin. Oma näkemykseni poikkeaa siten että Suomella olisi mahdollisuus pärjätä taloudellisesti myös ottamalla luonnonsuojelu hyvin huomioon. Ja tämä etenkin teollisuuden suhteen, sillä isot kaivokset ja tehtaat ovat juuri niitä laajan ekologisen muutoksen käynnistäviä tahoja. Tätä negatiivista kassavirtaa voidaan vastapainoisesti paikata ulkomaisen (rahakkaan) turismivirran ym. avustuksella, sillä tulevaisuudessa ”koskemattomalla” luonnolla tulee olemaan henkisen arvon lisäksi erittäin suuri taloudellinen arvo. Tämä jää toki nähtäväksi säilyykö tämä ns. koskematon luonto enää tarpeeksi kiinnostavana ilmastonmuutoksen myötä. Jos sieltä katoaa suuri osa lintu ym. eliölajeista niin tuskin sillä enää niin suunta kiinnostusarvoa on ulkomaita myöten.
Oma ehdotukseni talouteen ja tehtaisiin on siis ”cherry picking”, eli poimitaan itsekkäästi vain vähän saastuttavat vaihtoehdot ja jätetään ne ”pohjoismaiden suurimmat” sellutehtaat sinne vinkuintiaan laskemaan jätevesiään herkkään ekosysteemiin. Kaipa se sitten tuo sinne elämäniloa kun rahalla saa ja hevosella pääsee?
Luonnonsuojelu on niin itsestäänselvästi tärkeää, ja lisäksi myös pitkällä tähtäimellä elintärkeää myös taloudelle ja teollisuudelle, että hämmästyttää miten usein siitä joutuu paasaamaan. Mutta toisaalta, onhan sekin itsestäänselvää että viattomia ei saisi murhata, mutta jotkut ne vaan murhaa kuitenkin. Ollaan siis samaa mieltä tavoitteesta yleisellä tasolla, mutta kovasti eri mieltä siitä mikä on realistista ja järkevää.
Suomi todellakin voi menestyä taloudellisesti samalla ottaen luonnonsuojelun hyvin huomioon. Kaikki on tietysti näkökulman kysymys, mutta varmasti monet eri tahot maailmalla sanoisivat Suomen olevan varsin taloudellisesti menestynyt ja varsin hyvin luonnonsuojelun huomioinut maa ja kansakunta juuri tälläkin hetkellä, kansainvälisesti vertaillen. Pidemmän päälle se luonnonsuojelun hyvän huomioimisen ja taloudellisen menestyksen yhdistäminen tapahtuu siten, että tajutaan mitä "hyvin" tarkoittaa, sillä se ei tarkoita sitä että ns. luonnonsuojelu on kaikkea muuta ylivoimaisesti tärkeämpi prioriteetti jonka tähden ihan mikä tahansa muu on uhrattavissa Linkolan tyyliin (paitsi tietenkin aktivistin oma nahka, kyllähän suuren visionäärin itsensä pitää saada elää, vaikka niiden taviksien ei niinkään).
Aina on kyse kokonaiskuvasta. Suomi tarvitsee kyllä yksityisautoilua, teollisuutta, kaivoksistakin olisi iloa, mutta tämä on pienen väestön maa - ja olisi jatkossakin jos ei päästettäisi ja suorastaan houkuteltaisi lisää väkeä ulkomailta kuormittamaan sitä luontoa josta niin kovasti huolehditaan - eikä ole mitään tarvetta täyttää joka nurkkaa niillä tehtailla ja kaivoksilla tai esim. sallia myyntiin tässä maassa autoja jotka pierevät mahdollisimman paljon saasteita putkistaan. Suomen luonto kestää aivan hyvin tietyn rajallisen määrän tehtaita ja kaivoksia, ja sitä paremmin kun pidetään lainsäädännöllä ja valvonnalla huolta että nämä eivät saastuta tarpeettomasti ja vahingot parhain mahdollisin keinoin korjataan, eikä esim. päästetä sellutehtaan puhdistamattomia paskavesiä lähimpään järveen neuvostoliittolaiseen tyyliin. Talous ja teollisuus tarvitsevat sitä luonnonsuojelua, jos vain ollaan riittävän fiksuja näkemään se. Ahneus on vahva voima, mutta vain tyhmä ahne syö itseltään toimintaedellytykset. Esim. puuteollisuus voi olla hieman kusessa jos luonnonsuojelu laiminlyödään siihen pisteeseen, että puuta ei käytännössä ole kun kaikki metsät on kaadettu sotalaivoiksi (tätäkin on eräissä kolkissa kokeiltu).
Turismin osalta kannattaa muistaa, että suuren mittakaavan turismi on hyvin kuluttavaa ympäristölle. Lopputulos on herkästi sitä, että maailman korkeimman vuoren huipulla on jonossa ihmisiä värikkäissä takeissaan väistelemässä jäätyneitä paskakokkareita ja happipulloja jotka on vain heitetty sinne muuten neitseelliseen ja rauhalliseen luonnonmaisemaan lojumaan. Jos yrittää poimia rusinat pullasta sulkemalla tehtaat ja korvaamalla tuotot turismilla, tuo ei johda sinne minne monet luulisivat, koska:
” Ihminen ei ole läheskään niin fiksu kuin luulee olevansa.”
Kokonaisuutta tarkastelemalla selvittää vähän tyhmempikin jätkä mitä tässä tilanteessa tarvitaan, eikä se ole Suomen taloudellinen tai fyysinen itsemurha vuoteen 2030 tai -50 mennessä jotta ilmastoahdistuksesta kärsiville kaikenikäisille koulutytöille ja -pojille tulisi vähemmän angstinen olo ja voisi hetken aikaa kuvitella pelastaneensa maailman kun Lappiin ei nyt sitten ihan heti ehkä tulekaan sademetsiä, hyvä me! Ja kaikki se mitä tarvitsisi tehdä on käyty monta kertaa läpi, mutta aina keksitään joku tekosyy jonka turvin niitä oikeasti vaikeita hyödyllisiä päätöksiä voidaan viivyttää jonkun muun harteille, ja siispä keskustelua esim. globaalista väestönkasvusta ja muuttoliikkeestä kehitysmaista länsimaihin vältellään oikein kiihkolla. Koska ihminen on mikä on, se keskustelu mitä oikeasti käydään saa jatkuvasti aivan absurdeja sävyjä. "Aktivistit" huutelevat että ongelma ei ole väestönkasvu vaan kapitalismi. Kahden terveen ihmisen verran painavat kehopositiiviset saarnaavat kaksoisleuat väpättäen ilmastonmuutosta vastaan, laittavat pari
nyt on pakko! -twiittiä someen, ja sen jälkeen lähtevät varaamaan kevään lentomatkaa jonnekin toiselle puolelle maailmaa ja ostamaan kaupasta vähän lihaisaa herkkuruokaa kahdelle kaupunkiasuntoon vangitulle kissalleen.
Muistaako kukaan koskaan nähneensä kenenkään tutkijan tai aktivistin sanoneen, että normaalipainoisuus on ilmastoteko ja ylipaino ilmastosynti?
