Hullu 80 -luku

[Centteri]

Helsingissä 80 -luku oli muutakin kuin atk:ta. Muistan kun "isommat" kundit lähti tappelemaan johonkin lähiöön ja seuraavana viikonloppuna sieltä tuli delegaatio meidän nurkille ottamaan tasoitusta. Vähän niinkuin urheilukilpailu. Nykyään ei tällaista perinnettä ole.
Lisäksi muistan Kaivarin ilmaiskonsertit ja sen ainoan kerran kun mm. Juice esiintyi siellä.

 

[valurauta]

CP/M:stä tehtiin myös 16-bittinen versio ja oli hilkulla, ettei siitä tullut IBM PC:n käyttöjärjestelmää. Digital Researchin Gary Kildall oli tästä ikuisesti katkera ja tämähän onkin sitten isompi sivujuoni itsessään.

Olihan sekin saatavilla PC:lle vaan eipä ottanut tuulta alleen:

CP/M-86 - Wikipedia

en.wikipedia.org

Mielestäni 8-bittiset toisen sukupolven pelikonsolit eivät koskaan olleet mikään kovin iso juttu Suomessa. Eikä ehkä oikein muuallakaan Euroopassa, vaan täällä suosittiin enemmänkin tietokoneita kuten C64. Ja olihan tietokoneilla yksi erittäin merkittävä valttikortti eli pelien piraattikopiot!

Voisiko syy vähäiseen suosioon olla niin yksinkertainen kuin eri TV-järjestelmät? NTSC-laitteet kattoivat USA:n ja Japanin mutta Euroopassa oli PAL ja SECAM monine eri versioineen. Ainakaan kaikkea ei kannattanut tuoda Euroopan markkinoille. Oliko PAL-modulaattoreita alkuun edes saatavilla?
Suomessa saattoi vielä olla poliittisia sensitiivisyyksiä länsielektroniikan levittämisessä koteihin...

Analogi-TV, kolmas TV-kanava ja videonauhurit olivat ehtaa kasaria. Aivan 80-luvun lopulla mukaan tuli jopa digitaalinen stereoääni:

NICAM – Wikipedia

fi.wikipedia.org

 

[Reivn]

Helsingissä 80 -luku oli muutakin kuin atk:ta. Muistan kun "isommat" kundit lähti tappelemaan johonkin lähiöön ja seuraavana viikonloppuna sieltä tuli delegaatio meidän nurkille ottamaan tasoitusta. Vähän niinkuin urheilukilpailu. Nykyään ei tällaista perinnettä ole.
Lisäksi muistan Kaivarin ilmaiskonsertit ja sen ainoan kerran kun mm. Juice esiintyi siellä.

Tätä oli muuallakin, ei se Melrose suotta Gang Waria soittanut Kai tuo liittyi jotenkin 70-luvulla syntyneiden maaltamuutajien lasten juurettomuuten, haettiin yhteisöllisyyttä oman "kylän" nuorista joka siten purkautui pikkuisina hönöttimeenlyöntikisoina. Telkkarissa alkoi olla myös tv-sarjoissa jengimeininkiä jota sitten kopioitiin.
Oli tuohon aikaan noissa hommissa tietääkseni niitä ylilyöntejäkin reilusti, mutta suurimmaksi osaksi taisivat vielä selvitä ilman ampuma-aseita ja puukkohippasia mihin nuo tänä päivänä tuntuu kärjistyvän turhan helposti.

 

[Centteri]

Tätä oli muuallakin, ei se Melrose suotta Gang Waria soittanut Kai tuo liittyi jotenkin 70-luvulla syntyneiden maaltamuutajien lasten juurettomuuten, haettiin yhteisöllisyyttä oman "kylän" nuorista joka siten purkautui pikkuisina hönöttimeenlyöntikisoina. Telkkarissa alkoi olla myös tv-sarjoissa jengimeininkiä jota sitten kopioitiin.
Oli tuohon aikaan noissa hommissa tietääkseni niitä ylilyöntejäkin reilusti, mutta suurimmaksi osaksi taisivat vielä selvitä ilman ampuma-aseita ja puukkohippasia mihin nuo tänä päivänä tuntuu kärjistyvän turhan helposti.

Tähän liittyy myös ajasta kertova elokuva. Vaikka oli tehty 1979. Pari sen aikaista tuttua mukana itse elokuvassa.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Erkki_erikeepperi]

Olihan sekin saatavilla PC:lle vaan eipä ottanut tuulta alleen:

CP/M-86 - Wikipedia

en.wikipedia.org

Oli saatavilla, mutta siitä ei tullut PC:n oletuskäyttöjärjestelmää, vaikka hilkulla oli. Saattoi johtua yksinkertaisesti siitä, että Gary Gildall halusi juhlia vaimonsa synttäreitä sinä päivänä kun piti mennä neuvottelemaan IBM:n kanssa...

Voisiko syy vähäiseen suosioon olla niin yksinkertainen kuin eri TV-järjestelmät? NTSC-laitteet kattoivat USA:n ja Japanin mutta Euroopassa oli PAL ja SECAM monine eri versioineen. Ainakaan kaikkea ei kannattanut tuoda Euroopan markkinoille. Oliko PAL-modulaattoreita alkuun edes saatavilla?
Suomessa saattoi vielä olla poliittisia sensitiivisyyksiä länsielektroniikan levittämisessä koteihin...

Toi nyt on ihan höpöhöpöä. Kyllä konsoleita oli saatavilla Suomessa, mutta eivät olleet niin suosittuja kuin C-64 ja muut. Syynä ollut varmaankin juuri tietokoneiden helppo piratismi, ja olihan ne toki muutenkin monipuolisempia laitteita. Konsolit oli vähän "leluja"... Eikä tekniset ominaisuudet olleet sen paremmat kuin tietokoneissa, eli siinä ei oikeastaan "voittanut" mitään että osti konsolin, paitsi ehkä se että pelivalikoima oli hieman erilainen (=lapsellisempi). Ehkä ne siis sopi 5-vuotiaille paremmin kuin C-64. Ehkä.

 

[Tonnin Seteli]

Tätä oli muuallakin, ei se Melrose suotta Gang Waria soittanut Kai tuo liittyi jotenkin 70-luvulla syntyneiden maaltamuutajien lasten juurettomuuten, haettiin yhteisöllisyyttä oman "kylän" nuorista joka siten purkautui pikkuisina hönöttimeenlyöntikisoina.

Jotain tämänsuuntaista on varmasti ollut ilmiön suosion ja paikallisten ominaispiirteiden taustalla, mutta toisaalta kuulemani perusteella noita nuorten kylätappeluita oli myös pienissä kunnissa ja suoranaisella maaseudulla.

Olen niin nuori, että omia havaintoja ei ole enkä edes yritä kattavasti selittää, miksi tuollaista harrastettiin. Vain hyvin karkeaa teorian runkoa: Kai se on jonkinlaista jatkumoa sille, että paikalliset porukat joskus kautta historian ovat erilaisilla perähikiöillä suhtautuneet kielteisesti muualta saapuneisiin kävijöihin ja joskus piesseet näitä. Tämä luo lisää jännitettä ja onhan se jonkinasteista seikkailua ja "sotaa" vaikka tapahtuisi sen ajan herrasmiessäännöin, joten sitten lähdetään ihan asioikseen naapurikylään haastamaan riitaa tai peräti rajavyöhykkeelle sovitusti tappelemaan.

 

[valurauta]

Toi nyt on ihan höpöhöpöä. Kyllä konsoleita oli saatavilla Suomessa, mutta eivät olleet niin suosittuja kuin C-64 ja muut. Syynä ollut varmaankin juuri tietokoneiden helppo piratismi, ja olihan ne toki muutenkin monipuolisempia laitteita. Konsolit oli vähän "leluja"... Eikä tekniset ominaisuudet olleet sen paremmat.

Tarkoitin ennen kaikkea aikaa ennen videopeliromahdusta. Myöhemmin kasarilla oli toki konsolit myös meillä markkinoilla. ROM-modulipelejä sai muuten myös C64:lle.

Esim. saksankielisessä Atari 2600 -artikkelissa kerrotaan, että USAssa se tuli markkinoille 1977 mutta Euroopassa vasta 1980. NTSC:llä oli 128 väriä, PAL:lla 104 mutta SECAMilla vain 8. Koodin suoritus piti synkronoida videoon ja eri TV-järjestelmille pelit piti tuunata erikseen. Kyllä nämä videojärjestelmien erot näyttävät jonkinlaista päänsärkyä aiheuttaneen.

Atari 2600 – Wikipedia

de.wikipedia.org

 

[Erkki_erikeepperi]

Tarkoitin ennen kaikkea aikaa ennen videopeliromahdusta. Myöhemmin kasarilla oli toki konsolit myös meillä markkinoilla. ROM-modulipelejä sai muuten myös C64:lle.

Esim. saksankielisessä Atari 2600 -artikkelissa kerrotaan, että USAssa se tuli markkinoille 1977 mutta Euroopassa vasta 1980. NTSC:llä oli 128 väriä, PAL:lla 104 mutta SECAMilla vain 8. Koodin suoritus piti synkronoida videoon ja eri TV-järjestelmille pelit piti tuunata erikseen. Kyllä nämä videojärjestelmien erot näyttävät jonkinlaista päänsärkyä aiheuttaneen.

Atari 2600 – Wikipedia

de.wikipedia.org

No joo, ensimmäisen sukupolven konsolit on erikseen, niitä ei juuri Suomessa ollut, mutta eipä ollut kyllä ensimmäisen sukupolven mikrojakaan juurikaan (kuten Apple II, Atari 400/800 ja muut).

VIC-20 oli varmaan ensimmäinen yhtään suositumpi tietokone/konsoli Suomessa... Sitä mainostettiin telkkarissakin (tunnuslauseella: "veedi, viidi, VIC!" tms., varmaan jotain antiikin Rooman meininkiä oli).

Toisaalta tiedän, että ihan sellaisia aivan ensimmäisiä askeettisia "TV-pelejä" (Pong/tennis -tyyppisiä) kyllä oli Suomessa, koska olen sellaista pelannut kaverilla. Noi on siis 1970-luvun peruja mutta en kyllä tiedä miten paljon niitä myytiin Suomessa...

 

[taski]

Näin ihan oikeasti joskus toimittiin, vielä 80-luvullakin. Minua ei koskaan ole lakannut ihmetyttämästä, että vielä nykyäänkin jotkut luulevat elämän toimivan näin. Tietty ikäluokka sai myös kunnon eläkkeen, osti asunnot halvalla, maksoi lainat duunaripalkalla parissa vuodessa tai kymmenessä jos halusi ajaa hienolla saksalaisella ja rällätä. He eivät pysty ymmärtämään, miksi nelikymppinen nykynuoriso on niin velttoa, ettei saavuta samaa.

Heh, taidan sitten olla poikkeus. Työelämässä ollut vähän laskentatavasta riippuen 15-19 vuotta ja jokainen työpaikka on tuolla "kävele sisään ja kysy töitä" -metodilla hankittu Vissiin käynyt sitten vaan jäätävä tuuri.

 

[Centteri]

Toi oli KOVA! Ja se loppu traaginen Makkaratalossa kuvattu

Oli todellakin!
79 tai 80 Maukka Perusjätkä uhkasi vetää pataan kun olin hänen mielestään "vitun ruma".

 

[Centteri]

tuplat

 

[”diginatiivi”]

Tässä pitäisi katsoa myös kolmatta laiteryhmää, nimittäin pelikonsoleita. Niiden ensimmäinen kulta-aika oli 70-80-luvun vaihteessa, kunnes avoimemmat ja yleiskäyttöisemmät kotitietokoneet vei niiden markkinat. 90-luvulle tultaessa kävi sitten toisin päin, ja Nintendot ja Playstationit ajoivat kotitietokoneiden rippeet markkinoilta.

Tämmöinenkin on näemmä ollut:

Video game crash of 1983 - Wikipedia

en.wikipedia.org

Markkinat kutistuivat $3,2 miljardista 1983 $100 miljoonaan 1985.

Pikkuveli sai joululahjaksi 1979 Philips Videopac G7000 jossa oli mukana ainakin Pac Man jossa pystyi rakentelemaan omia kenttiä.
Jokainen peli oli semmosessa kahvallisessa mustassa boxissa muitakin pelejä hankittiin mutta ei muistikuvaa.
Tikut meni kovassa käytössä rikki ja ostettiin jonkun toisen merkin tikut jotka ei sopineet ennenkä vaihdoin liittimien sisältä pinnit oikeaan järjestykseen.
Olihan upea peli ja kavereista oli ylitarjontaa.

Tässä sama laite mutta eri nimellä:

Magnavox Odyssey 2 - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[finWeazel]

Kaverilla oli MSX 728 tai 738 tms. Sillä pelattiin penguine adventurea. Oli kova peli vuonna miekka ja kivi. Nykyään voi pelata webbiselaimessa. Aika on kullannut muistot. MSX:ssa ihmeteltiin kovia 3.5" korppuja, kun c64 kavereilla oli vähävetoisemmat pehmeät ja isot lerput. Kasettinauhoja ja niiden saamista toimimaan ei ole ikävä. Serkuilla oli pro kasettiasema missä sai lukupäätä helpommin säädettyä.

Nyt voi näemmä webbiselaimessa ajaa msx:aa ja pelata penguine adventurea.

Penguin Adventure

Penguin Adventure (夢大陸アドベンチャー, Yume Tairiku adobenchā, lit.

www.jamsx.com

 

[”diginatiivi”]

Tämähän oli puhelinnumero 059.

Ilmeisesti mulla jäi asia vaivaamaan alitajuisesti kun aamulla tuli heti mieleen että sehän oli senssilinja. Numeroa ei ole vielä lävähtänyt silmille.

 

[Erkki_erikeepperi]

Random-muisto 1980-luvulta: kuponkiuutisissa (postimyyntiläpyskä) mainostettiin usein tätä halpaa tietokonetta ("Basic 2000") noin vuonna 1984, ehkä aiemminkin ja hinta oli jotain 400-500 markan luokkaa.

Kone oli Sinclair ZX81-klooni, eli ei todellakaan mikään erikoinen. Mutta olisi toikin kelvannut, koska en minkäänlaista tietokonetta omistanut silloin...

 

[Romuvarasto]

Ehkä joku 10 röökin aski. Muistan että kesällä 85 kalleimmat perusröökit (marlboro, camel) maksoi tasan 10 mk. Tuskin on 80-luvun alussakaan saanut alle viitosella.

Mutta muistaako kukaan sellaista Kent-askia jossa oli ohuita raitoja koko askin ulkomuoto täynnä, muistaakseni kullanvärisiä ja valkoisia ohuita raitoja vuorotellen? Ne kentit oli valkoisia myös filtteriosaltaan, ja niissä oli ihan omanlaisensa hienostunut aromi. Ei mikään mentholirööki vaan tavallinen, mutta silti ihan erihajuinen kuin muut. Joskus 85 syksyllä ne katosi kaupoista eikä ole sen jälkeen näkynyt. Yritin joskus etsiä netistä sitä tai edes jotain vanhaa kuvaa askista, mutta se on kadonnut historian hämäriin.

Kentin muistan tuolloin olleen juuri tuollaisessa askissa, (sekä pehmeässä että kovassa) Erikoisen maun saattoi antaa luumuaromi - sitä joskus lisätään tupakkaan ja tässä sen pystyi haistamaan.

80-luvulla vielä tuli polteltua. Olin silloin nuori ja kävin mm aloituksessa mainitun Fine Young Cannibalsin keikalla.

 

[Tinsku]

Poimin mikrobittilehden ilmoituksesta tyypin jonka kanssa postittelimme amigan levyjä. Kuumotti kun menin höläyttämään äidille että nämä ovat laittomia ohjelmia, piti olla aina sorttamaassa postia ennen häntä. Tyypillä oli matriisiprintteri jolla päristeli erilaisia warerttajien ascii-art tekstitiedostoja mukaan. Laitoin niitä seinällenikin. Olin mielestäni elitewarez-scenen kovassa ytimessä tuon riihimäkeläisen Jounin ansiosta. Näitä kultakimpaleita sitten annostelin omalle lähipiirilleni ja tunsin olevani gurujen guru.

Muutenkin postia tuli paljon enemmän kuin nyt, ihan normaalissa kotitaloudessa oli ihme jos jonain päivänä ei tullut mitään.

 

[Erkki_erikeepperi]

Poimin mikrobittilehden ilmoituksesta tyypin jonka kanssa postittelimme amigan levyjä. Kuumotti kun menin höläyttämään äidille että nämä ovat laittomia ohjelmia, piti olla aina sorttamaassa postia ennen häntä. Tyypillä oli matriisiprintteri jolla päristeli erilaisia warerttajien ascii-art tekstitiedostoja mukaan. Laitoin niitä seinällenikin. Olin mielestäni elitewarez-scenen kovassa ytimessä tuon riihimäkeläisen Jounin ansiosta. Näitä kultakimpaleita sitten annostelin omalle lähipiirilleni ja tunsin olevani gurujen guru.

Muutenkin postia tuli paljon enemmän kuin nyt, ihan normaalissa kotitaloudessa oli ihme jos jonain päivänä ei tullut mitään.

Tuota kutsuttiin "swappaamiseksi" ja mäkin harrastin sitä postitse sekä C64 että PC-aikana.

Siinä onkin sana, jota ei ole tullut käytettyä kohta 30 vuoteen paitsi nyt..

 

[Adasme]

Pakko oli kaivaa ja ottaa ihan kuvaa kun MSX puhe. Muutamia pelejä on täällä kotona ja mökillä on noita moduulipelejä kuten Kings valley 1 & 2 ,konami´s soccer, Lode runner, Turmoil, the Goonies, Konamin joku yleisurheilukisat, Bubble bobble,Boulder crash.. En edes kaikkia muista nimeltä enään. Mukavia muistoja 80 luvulta

 

[Tuppe]

Haikailtiinko kasarilla menneiden vuosikymmenten perään? Itse en tuota aikaa ole elänyt, mutta nykyään monilla on vahva kaipuu juuri 80- tai 70-luvuille. Tarkoitan siis sellaisiakin, jotka eivät ole silloin edes eläneet. Monilla sen aikakauden lapsilla tietysti kaipuuta on ihan siitä syystä, että on ollut nuori silloin. Mutta onko tuo joku nykypäivän juttu vai kaipasiko kasarillakin nuoret jonnekkin 60- tai 50-luvuille?

 

[McMaster]

Pikkuveli sai joululahjaksi 1979 Philips Videopac G7000 jossa oli mukana ainakin Pac Man jossa pystyi rakentelemaan omia kenttiä.
Jokainen peli oli semmosessa kahvallisessa mustassa boxissa muitakin pelejä hankittiin mutta ei muistikuvaa.
Tikut meni kovassa käytössä rikki ja ostettiin jonkun toisen merkin tikut jotka ei sopineet ennenkä vaihdoin liittimien sisältä pinnit oikeaan järjestykseen.
Olihan upea peli ja kavereista oli ylitarjontaa.

Tässä sama laite mutta eri nimellä:

Magnavox Odyssey 2 - Wikipedia

en.wikipedia.org

Meiltä löytyi sama vehje, siis tuo Philips.
Vaikka nuori olinkin, niin yllättävän hyvät muistikuvat vehkeestä silti on.

Meillä oli peleistä Space Invaders klooni Alien Invaders Plus

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Casino Slot Machine

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

ja sitten oli joku timantinkaivuupeli jonka nimeä en äkkiseltään löytänyt.

 

[Tinsku]

Mutta onko tuo joku nykypäivän juttu vai kaipasiko kasarillakin nuoret jonnekkin 60- tai 50-luvuille?

Kyllä Lahdessa ainakin oli kova hinku jollekin myyttiselle 50-luvulle. Ei siihen oikeaan potkukelkka-Annikki Tähti aikaan, vaan sellaiselle kuvitteelliselle fiftarille jossa ajeltiin suovet tukassa hienoilla jenkkiautoilla rokkia kuunnellen.

 

[namlepo]

Ainahan se nelikymppisillä on kaipuu lapsuuden. Kasarin kasari oli tietenkin 60-luku. Ei todellakaan ysärillä millekään kasarille kaivattu. Sehän oli ihan landee.

 

[j7u]

Kyllä Lahdessa ainakin oli kova hinku jollekin myyttiselle 50-luvulle. Ei siihen oikeaan potkukelkka-Annikki Tähti aikaan, vaan sellaiselle kuvitteelliselle fiftarille jossa ajeltiin suovet tukassa hienoilla jenkkiautoilla rokkia kuunnellen.

Meni tietty rockabilly boomin piikkiin

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[qwertyu]

Haikailtiinko kasarilla menneiden vuosikymmenten perään?

En ollutkaan tullut ajatelleeksi tuota aiemmin. Nyt kun muistelen, niin ei meilläpäin minun ikäiseni ainakaan kaivanneet menneisyyteen. Pikemminkin tulevaisuuteen, kehitys oli tuomassa uusia elämää helpottavia asioita, viihdelaitteita ja parempaa elintasoa, ja olisi halunnut olla jo nauttimassa niistä.

 

[poskiholisti]

Olin hiukan liian nuori kasarilla, mutta isot pojat muistelivat mm. tätä: Silikoni lähetti radiossa surisevia ja piipittäviä tietokoneohjelmia

Radioaalloilla lähetettiin siis tietokoneohjelmia, joita pystyi nauhoittamaan C-kasetille ja sitä kautta ajamaan omalla koneella. Kuulemma hiukan vaihtelevasti toimivat, kun esim. signaalihäiriöt aiheuttivat ongelmia.

Kasettien kanssa tuli itsekin tapeltua Commodore 64:n parissa ysärin alussa.

 

[Mengele Arkel]

Ylä-asteella järjestettiin levyraati johon sai tuoda lempi biisinsä. Vein sitten ihan just tulleen Slayerin Angel of deathin kuunneltavaksi. Kun biisi lähti soimaan opettajalla tuli hirveä hätä laittaa voluumit lähelle nollaa. Antokohan minuutin kappaleen soida ja stoppas sen. Ja kysy hämmentyneenä, että 'kuunteletko oikeasti tällaista musiikkia?'. Noh levyraati hävittiin sit roimasti kun melkein kaikki anto ykköstä. Ei ollut pieni kylä vielä valmis Slayerille.

 

[”diginatiivi”]

Meiltä löytyi sama vehje, siis tuo Philips.
Vaikka nuori olinkin, niin yllättävän hyvät muistikuvat vehkeestä silti on.

Meillä oli peleistä Space Invaders klooni Alien Invaders Plus

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Casino Slot Machine

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

ja sitten oli joku timantinkaivuupeli jonka nimeä en äkkiseltään löytänyt.

Space Invaders on todellakin tuttu kun näki sen tuosta pätkästä niin tuli heti mieleen.
Ja se äänimaailman syvyys...

 

[Romuvarasto]

Muistan 80-luvulla suomenkielisen musiikin nousun. Juide oli tehnyt suomen kielestä vakavasti otettavaa jo 70-luvun puolella ja kun olin ollut vaihto-oppilaana vuoden ja tulin takaisin v. -79, kaikkialla soi punk ja sen sen kevytversio uusi aalto suomeksi. Oin aika pihalla. Bändejä josta en ollut kuullutkaan, Eput ja Hassiset ja muut.

Toki torttuotsaiset rockabilly rebelit jenkkiautoineen ja hyvin pukeutuneet diskohileet ylenkatsoivat suomen kieltä, mutta nämä uudet suomirokkia soittavat bändit menestyivät, ja kun suomi olin nyt uskottava kieli, se levisi muutenkin viihteeseen ja punk-henki näkyi muussakin taiteessa ja muodissakin.

Myös uuskonservatiivisuus liberalismi nousivat. Reagan, Thathcer ja meilläkin oikeistohallitus johtivat siihen että meilläkin liberalisoitiin rahamarkkinoita lähellä nousun huippua Finanssiala oli nyt pop: maihareissa kauppikseen ja Hankeniin laahustaneet nuoret laittoivat valmistuttuaan Armanin puvun päälle ja menivät suoraan meklareiksi ja diilereiksi - ala työllisti paljon vastavalmistuineita nuoria, baarit olivat iltaisin täynnä, uusi Adlon avattiin pörssin alakerrassa ja City-lehti raportoi ahkerasti siitä elämästä mitä nämä tavoittelivat.
Nokian MIkro-Mikko-tietsikat ja kalliit NMT-luurit, korvalappustereot (tosiaan, kasettisoittimet) ja videonauhurit (nekin kasetti-) tulevat mulle mieleen 80-luvun teknologiasta.

 

[Erkki_erikeepperi]

Nokian MIkro-Mikko-tietsikat ja kalliit NMT-luurit, korvalappustereot (tosiaan, kasettisoittimet) ja videonauhurit (nekin kasetti-) tulevat mulle mieleen 80-luvun teknologiasta.

Nyt muuten eletään jo sellaisia aikoja, että hyväkuntoisina noi em. laitteet olisivat jo arvossa arvaamattomassa, paitsi ehkä NMT-puhelimet, joilla ei ole mitään käyttöarvoa.

Kunnollisia korvalappustereoita ja videoita ei enää edes valmisteta, vaikka kyllä niille käyttöä on. C-kasetit ovat tulleet vähän muotiin uudestaan ja vanhoja videokasetteja on myös tarpeen digitoida, koska niitä ihmisten kaapeista aina löytyy.

Nythän jopa C-kaseteillakin (kaupallisilla äänitteillä ja toisaalta tyhjillä laatunauhoilla) on arvoa, vaikka vielä joskus takavuosina ne olivat käytännössä arvottomia.

Sama tietysti pätee myös tietokoneisiin. Joskus 1990-luvulla joku C-64 oli lähinnä verkonpainon arvoinen, mutta nyt voi olla satasia.

 

[Romuvarasto]

Nyt muuten eletään jo sellaisia aikoja, että hyväkuntoisina noi em. laitteet olisivat jo arvossa arvaamattomassa, paitsi ehkä NMT-puhelimet, joilla ei ole mitään käyttöarvoa.

Kunnollisia korvalappustereoita ja videoita ei enää edes valmisteta, vaikka kyllä niille käyttöä on. C-kasetit ovat tulleet vähän muotiin uudestaan ja vanhoja videokasetteja on myös tarpeen digitoida, koska niitä ihmisten kaapeista aina löytyy.

Nythän jopa C-kaseteillakin (kaupallisilla äänitteillä ja toisaalta tyhjillä laatunauhoilla) on arvoa, vaikka vielä joskus takavuosina ne olivat käytännössä arvottomia.

Sama tietysti pätee myös tietokoneisiin. Joskus 1990-luvulla joku C-64 oli lähinnä verkonpainon arvoinen, mutta nyt voi olla satasia.

C-kasetti oli aikanaan pikkunäppärä keksintö mutta vaikka minkälaista laatunauhaa osti niin aina samat probleemit: nauha kohisi, leikkasi diskanttihuiput ja dynamiikan, huojui, ennen pitkää sotkeutui tai meni poikki, ja pitkässä säilytyksessä demagnetoitui vähitellen. Päällekäiset magneetiraidat kopioivat jännän kaikuefektin seuraavaan nauhakerrokseen. Kaupalliset nauhat saattavat olla arvokkaita iskemättöminä mutta harvoin ne enää on kunnossa. Lisäksi, yhtänhittiä varten oli syytä kuunnella koko levy tai kelata täsmälleen oikea määrä tasksepäin. Eikä ne vinyylit olleet parempia. Olin todella kiitollinen kun c-kasetti vaihtui minidisciin - joka sekään ei ollut yhtä näppärä kuin mp3

 

[Mikkos]

C-kasetti oli aikanaan pikkunäppärä keksintö mutta vaikka minkälaista laatunauhaa osti niin aina samat probleemit: nauha kohisi, leikkasi diskanttihuiput ja dynamiikan, huojui, ennen pitkää sotkeutui tai meni poikki, ja pitkässä säilytyksessä demagnetoitui vähitellen. Päällekäiset magneetiraidat kopioivat jännän kaikuefektin seuraavaan nauhakerrokseen. Kaupalliset nauhat saattavat olla arvokkaita iskemättöminä mutta harvoin ne enää on kunnossa. Lisäksi, yhtänhittiä varten oli syytä kuunnella koko levy tai kelata täsmälleen oikea määrä tasksepäin. Eikä ne vinyylit olleet parempia. Olin todella kiitollinen kun c-kasetti vaihtui minidisciin - joka sekään ei ollut yhtä näppärä kuin mp3

Olin äärettömän kateellinen kaverilla jossain ysärin alussa kun sillä oli sellainen tupladekkimankka mikä osas skipata biisejä niinkuin CD levy. Huikeeta. Mulla oli vaan joku vanha stereo jossa runnottavat napit. Sitten jossain ysärin alussa sain sellaisen Sonyn minihifin missä oli logiikkaohjatut kasettinapit mitä pysty käytää KAUKOSÄÄTIMELLÄ. Siihen aikaan aika kova juttu kasetti maailmassa. Eikä tarvinnut kääntää kasettia vaan äänipää kääntyi. Sai kuunnella taukoamatta samaa kasettia. Samassa laitteessa oli jopa kolmen CD levyn karuselli ja muistan aina kun siitä oli sellainen ylellisyys kuin herätystoiminto. Eli sai sen ajastettua herättämään aamulla millä tahansa äänilähteellä. Mukavan pehmoinen herätys luulis. Ainoo vaan että aina kun se mylly käynnisty niin se kelas karusellin läpi. Aivan perkeleellisellä metelillä. Oli sitten tosi kiva herätä siihen kun hirvee kolina ja kilinä ennenkuin se CD levy alko "herättämään".

Mutta nää oli ysärin alussa nää.

 

[Erkki_erikeepperi]

C-kasetti oli aikanaan pikkunäppärä keksintö mutta vaikka minkälaista laatunauhaa osti niin aina samat probleemit: nauha kohisi, leikkasi diskanttihuiput ja dynamiikan, huojui, ennen pitkää sotkeutui tai meni poikki, ja pitkässä säilytyksessä demagnetoitui vähitellen. Päällekäiset magneetiraidat kopioivat jännän kaikuefektin seuraavaan nauhakerrokseen. Kaupalliset nauhat saattavat olla arvokkaita iskemättöminä mutta harvoin ne enää on kunnossa. Lisäksi, yhtänhittiä varten oli syytä kuunnella koko levy tai kelata täsmälleen oikea määrä tasksepäin. Eikä ne vinyylit olleet parempia. Olin todella kiitollinen kun c-kasetti vaihtui minidisciin - joka sekään ei ollut yhtä näppärä kuin mp3

Noin mäkin vähän C-kasetista ajattelin, mutta Techmoanin video sai mut vähän muuttamaan mielipidettä.

C-kasetti voi siis parhaimmillaan ja teoreettisimmillaan kuulostaa tosi hyvältä, mutta toki käytäntö oli normaalielämässä vähän toinen ja nykyään vielä enemmän, koska nykyään valmistettavat nauhurit ovat huonolaatuisia ja vanha antiikki voi olla myös huollon tarpeessa, eikä hyvälaatuisia metallinauhoja juuri edes saa mistään. Paitsi juuri jos ihmisten kaapeista löytyy. Ja noi vanhat laitteet voi olla arvokkaita, jos ovat hyväkuntoisia. En minä C-kasettia mitenkään isommin fanita, tai yhtään, mutta jonkin verran tuntuu olevan ihmisiä, jotka noita taas "harrastaa".

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[GuntherPrien]

Random-muisto 1980-luvulta: kuponkiuutisissa (postimyyntiläpyskä) mainostettiin usein tätä halpaa tietokonetta ("Basic 2000") noin vuonna 1984, ehkä aiemminkin ja hinta oli jotain 400-500 markan luokkaa.

Kone oli Sinclair ZX81-klooni, eli ei todellakaan mikään erikoinen. Mutta olisi toikin kelvannut, koska en minkäänlaista tietokonetta omistanut silloin...

Tuollainen löytyi myös itseltäni. Muistikuvien mukaan jostakin löytyi aikoinaan pelilistauksia, joita sitten naputeltiin ja jos oli onnekas niin peli saattoi jopa toimiakin. Muussa tapauksessa joutui etsimään omia kirjoitusvirheitä.

Vehes tuli vastaan, kun kaappien "aarteita" tongin joku 10 vuotta sitten. En muista, että viime muutossa olisi enää sattunut käsiin. Muistikuvien mukaan olisi ollut aika kaamea laite, varsinkin tuo lisämuistipalikka. Lisämuisti (koneiden välissä oleva mötikkä) oli muistaakseni tosi tarkka asennosta, hiemankin väärässä asennossa tai pääsi liikkumaan, niin eipä toiminut enää.

 

[PotilasK]

80-luvun lopulla lähdin rapulapäissäni silloisen vaimoni kanssa torikahville ja joku myyjä siinä sitten houkutteli meidät pieneen asuntovaunuun ilmaisille kupposille. Vartin siinä keskusteltiin tietosanakirjojen tärkeydestä ja lopputulemana postissa tuli sitten rivi Facta 2001-kirjasarjaa. Täydennysosia tuli myöhemmin lisää ja osamaksunauha oli lähemmäs 4 metriä pitkä. Kokonaishinta oli jotain 8000 mk luokkaa En ole raaskinut luopua vieläkään

 

[Erkki_erikeepperi]

80-luvun lopulla lähdin rapulapäissäni silloisen vaimoni kanssa torikahville ja joku myyjä siinä sitten houkutteli meidät pieneen asuntovaunuun ilmaisille kupposille. Vartin siinä keskusteltiin tietosanakirjojen tärkeydestä ja lopputulemana postissa tuli sitten rivi Facta 2001-kirjasarjaa. Täydennysosia tuli myöhemmin lisää ja osamaksunauha oli lähemmäs 4 metriä pitkä. Kokonaishinta oli jotain 8000 mk luokkaa En ole raaskinut luopua vieläkään

Noilla ei taida hirveästi keräilyarvoakaan olla, koska noista on varmaan ylitarjontaa ja ovat vähän hankalia säilyttää...?

Mä omistan vaan "pienen" "taskutietosanakirjan" (on siinä varmaan 1000 sivua (edit: 2432) tai jotain..), se on kyllä vähän käytännöllisempi.

Joo se on tosiaan nimeltään "Tasku Tieto Jätti". Ei kyllä ihan taskuun mahdu, ainakaan mun taskuihin... 60.000 hakusanaa.

 

[huglo]

-Röökiä sai polttaa 16 vuotilaana (ei koskenut itseä)

joskus ysärillä taisi muuttua, muistan kun kauppoihin ja kioskeihin tuli niitä "noudatamme tupakkalakia, ei alle 18-vuotiaalle"-merkkejä.

 

[PotilasK]

Noilla ei taida hirveästi keräilyarvoakaan olla, koska noista on varmaan ylitarjontaa ja ovat vähän hankalia säilyttää...?

Keräilyarvo 0-5€ luokkaa/koko sarja Tietosanakirjat 80-luvulla oli kuitenkin tärkeitä tietolähteitä. Myös karttakirjat olivat mielenkiintoisia ja itseasiassa pelkästään karttapallo oli kiva tutkiskeltava.

 

[Erkki_erikeepperi]

Keräilyarvo 0-5€ luokkaa/koko sarja Tietosanakirjat 80-luvulla oli kuitenkin tärkeitä tietolähteitä. Myös karttakirjat olivat mielenkiintoisia ja itseasiassa pelkästään karttapallo oli kiva tutkiskeltava.

Niinhän ne, mä olin onneksi niin nuori, ettei mun tiedonhalua tyydyttämään tarvittu sentään tietosanakirjasarjaa..

Toisaalta 1990-luvun puolivälissä hommasin Microsoftin Encarta CD-ROM -tietosanakirjan. Sellainen oli tietenkin äärimmäisen kätevä perinteisiin tietosanakirjoihin verrattuna, mutta noiden kulta-aika kesti vain muutaman vuoden, sattuneesta syystä. Silläkin kyllä saattaa olla enemmän keräilyarvoa kuin tolla sun kirjasarjalla...

CD-ROM tietosanakirjoja oli kyllä periaatteessa olemassa jo 1980-luvullakin.. Microsofting Bookshelf julkaistiin 1987.

 

[alakääntö]

Se oli koulussakin jos piti joku esitelmä kirjoittaa niin kirjastoon oli pakko mennä tietoa hakemaan. Siellä sitten käytiin kaikki tietosanakirjat läpi toivoen että yhdessä olisi pitempi stoori omasta aiheesta. Tyhmemmät joutuivat käsin kopioimaan tekstinsä, fiksummat ottivat kopiokoneella talteen ja kirjoittelivat kotona. Ei tainnut oikein kellään olla tietosanakirjoja kotona. Ja vaikka oli, niin eivät ihan uunituoreita olleet.

Niin ja kirjastoissa aikana ennen tietokoneita tapahtui kirjan lainaaminen siten, että kirjastotäti käsipelillä kirjoitti ylös mitä kirjoja lainasit ja keräsi niistä kirjoista sellaiset lainauslappuset talteen. Tosin taisi olla niin, että oli sellainen leimasin, mihin pystyi laittamaan nimen niin ei tarvinnut käsin kirjoitella. Tosin käsinhän sen kirjoittaa nimen nopeammin, jos on vain yksi tai kaksi kirjaa.

Ja pankissakin oli pankkikirjat mihin kirjoitettiin nostot ja panot. Piti muistaakseni itse pitää huoli että saldot on kohdillaan jos vaikka nosti rahaa automaatista, pankissa kyllä merkkasivat pankikirjaan ainakin saldon. Samaten piti laskutkin käydä pankissa maksamassa. Myöhemmin tuli ihan omanlaisensa laskun maksulaitteet, joilla pystyi laskuja maksamaan. Muistan penskana kun pankissa käytiin ja niitä pankkejakin oli vähän joka paikassa.

 

[Hopeapaa]

80 luvulla lapsuuden eläneenä tulee ensimmäisenä mieleen ”äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa [nimi]”.

Kun ketään ei varmuudella saanut kiinni, niin asioista piti sopia. Toki lankapuhelimilla soiteltiin porukkaa kasaan, mutta etukäteen yleensä sovittiin missä nähään. Nykyään tuon ajan kasvatusmenetelmiä katsottaisiin vähän kieroon, mutta jotenkin maailma tuntui tuolloin turvallisemmalta.

Toisena tulee mieleen television Hittimittari. Kasettimankalla nauhoitettiin telkkarin monokaiuttimesta musiikkia. Noiden pariin on kiva palata YLE areenan kautta. Aika harvakseltaan tuli ohjelmat tuolloin - musiikkia kuultiin kahden viikon välein. Levyraati oli suunnattu hieman vanhemmalle yleisölle, mutta sitä oli pakko katsoa, kun välillä saattoi tulla jopa yksi kappale nuorisomusiikkia per jakso.

Kasarin loppupuolelta on jäänyt mieleen erään kaverin isän 120000mk maksanut 386 33MHz tietokone (satakaksikymmentätuhatta). Ensimmäiset 486 16/25MHz koneet oli tuota hitaampia. Aika pienessä roolissa ATK oli kasarilla - peleistä on jääneet mieleen musiikit, muutoin nostalgiointi paljastaa kuinka karuja nuo oikeasti olivatkaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ja pankissakin oli pankkikirjat mihin kirjoitettiin nostot ja panot. Piti muistaakseni itse pitää huoli että saldot on kohdillaan jos vaikka nosti rahaa automaatista, pankissa kyllä merkkasivat pankikirjaan ainakin saldon. Samaten piti laskutkin käydä pankissa maksamassa. Myöhemmin tuli ihan omanlaisensa laskun maksulaitteet, joilla pystyi laskuja maksamaan. Muistan penskana kun pankissa käytiin ja niitä pankkejakin oli vähän joka paikassa.

Pankeilla oli kyllä BBS-tyyliset kotipankkisysteemit jo 1980-luvulla, ja Suomi oli tällä alalla varmaan edelläkävijöitä, mutta eihän noi toki kovin yleisessä käytössä olleet.

Pankeilla oli myös "yölokerot", joihin aikuiset kai tiputteli laskujaan tai mitä lie shekkejään... En mä siitä kersana mitään ymmärtänyt...

 

[alakääntö]

En muista oliko jo ysäriä, mutta jos maksoi pankkikortilla ostokset kaupasta niin se myyjä otti sellaisella mustetelakalla sen pankkikortin numeron talteen kuittiin. Eli se oli sellainen eräänlainen leimasin ja sillä sai ne pankkikortin kohokirjaimet kopioitua paperille. Eikä tainut kellään olla luottokortteja ennenkuin yleistyivät tuossa 2000-luvun alussa kun pystyi netistä ostamaan tavaraa.

 

[SS_Elite_Guard]

Ylä-asteella järjestettiin levyraati johon sai tuoda lempi biisinsä. Vein sitten ihan just tulleen Slayerin Angel of deathin kuunneltavaksi. .... Ei ollut pieni kylä vielä valmis Slayerille.

Angel of Death toimii yhä kuten koko Reign in Blood sekä Seasons in the Abyss, joka tuli 1990. Mahtavia molemmat, vasta reilut 30 vuotta sitten julkaistuja. Sama juttu Iron Maidenin ja vaikka Judas Priestin kanssa, toki matkan varrella on tullut paljon muutakin kuunneltavaa eri tyylilajeista mutta hyvä musiikki kestää kuuntelua pitempäänkin.

 

[Erkki_erikeepperi]

En muista oliko jo ysäriä, mutta jos maksoi pankkikortilla ostokset kaupasta niin se myyjä otti sellaisella mustetelakalla sen pankkikortin numeron talteen kuittiin. Eli se oli sellainen eräänlainen leimasin ja sillä sai ne pankkikortin kohokirjaimet kopioitua paperille. Eikä tainut kellään olla luottokortteja ennenkuin yleistyivät tuossa 2000-luvun alussa kun pystyi netistä ostamaan tavaraa.

Kyllä luottokortteja oli aiemminkin, VISA tuli Suomeen 1980-luvun alussa ja jotain kauppakohtaisia luottokortteja oli jo 1960-luvulla:

Rahat kortilla

Ensimmäinen muovirahan muoto oli kauppojen tarjoama maksuaikakortti, jota seurasivat myöhemmin varsinaiset luottokortit sekä pankkikortit ja pankkiautomaattikortit.

yle.fi

Itse hommasin luottokortin juuri 2000-luvun alussa juuri tuosta mainitsemastasi syystä, mutta en nyt todellakaan kokenut mikään "edelläkävijä" olleeni... Mutta se on kai totta, että erityisen suosittuja niistä on tullut vasta nettikaupan myötä.

edit: Itse asiassa nyt kun tarkemmin muistellaan, niin oli mulla Akateemisen Kirjakaupan luottokortti jo 10 vuotta aiemmin koulukirjoja varten. Sen perintönä mulla on Stockmannin Mastercard tänäkin päivänä.

 

[InarinIhme]

En muista oliko jo ysäriä, mutta jos maksoi pankkikortilla ostokset kaupasta niin se myyjä otti sellaisella mustetelakalla sen pankkikortin numeron talteen kuittiin. Eli se oli sellainen eräänlainen leimasin ja sillä sai ne pankkikortin kohokirjaimet kopioitua paperille. Eikä tainut kellään olla luottokortteja ennenkuin yleistyivät tuossa 2000-luvun alussa kun pystyi netistä ostamaan tavaraa.

Korttihöylät oli ihan yleinen jokaisessa kaupassa (itselläkin vielä kaapissa pari tuolta ajalta). Olivat vielä 90-luvun lopullakin tarpeellisia kun netit oli mitä oli joten niitä tarvittiin backuppina.

 

[qwertyu]

Eikä tainut kellään olla luottokortteja ennenkuin yleistyivät tuossa 2000-luvun alussa

Luottokortti – Wikipedia

"Suomen ensimmäiset maksukortit olivat kansainvälisten öljy-yhtiöiden niin sanottuja bensakortteja, jotka tulivat markkinoille 1950-luvulla. 1960-luvulla saapuivat ensimmäiset luottokortit.[1]

1960-luvulla lanseerattiin Suomessa Luottokunnan OK-kortti.[4]

Suomessa luottokortit yleistyivät 1980-luvulla. Luottokorttia pidettiin jopa statussymbolina. Sillä voi näyttää, että menee hyvin."

 

[Lucas]

Analogi-TV, kolmas TV-kanava ja videonauhurit olivat ehtaa kasaria. Aivan 80-luvun lopulla mukaan tuli jopa digitaalinen stereoääni:

NICAM – Wikipedia

fi.wikipedia.org

1980-luvun lopulla tullut NICAM stereoääni televisiossa oli todella laadukas. 14-bittinen kvantisointi ja 32 kilohertzin näytteeottotaajuus. Olihan se pakattu häviöllisesti 10 bitin kaistalle lähetyksen ajaksi, mutta dynamiikka on tyypillisellä musiikilla ja puheohjelmilla sellainen että sillä ei ole mitään merkitystä. Väittäisin että esimerkiksi kohinaa pakatessa sen laatu oli parempi mitä nykyisillä mp3 pakkauksilla.

1980-luku oli sitten sellainen, että radiossa kuului tasan kaksi suomalaista radiokanavaa vuosikymmenen alkupuoli. Ja niiltä tuli rock- ja pop-musaa noin kaksi kappaletta päivässä. Paitsi kerran viikossa tuli joku Nuorten sävellahka, jossa kuului koko tunti suomalaista ja ulkomaista rock- ja pop-musiikkia. Nekin kappaleet piti tehokkaasti paskoa sillä, että ohjelman juontaja huusi ja puhui mitä sattuu biisien alun ja lopun päälle ja usein keskellä biisiäkin huuteli mitä sattuu. On sen juontajan pitänyt olla kyllä todellinen mulqvisti. Erityisesti joku Ripatti niminen huutelija oli ehkä pahin sikailija niistä.

Televisiossakin näkyi vuosikymmenen alkupuolella vain kaksi tv-kanavaa. Esimerkiksi puoli yhdeksän tv-uutiset piti lähettää molemmilla kanavilla yhtä aikaa, ettei ihmiset voisi katsoa telkkarista mitään muuta kuin Yleisradion valtiollista propagandaa.

Yhteisantennissa näkyi onneksi myös Ruotsin molemmat SVT:n kanavat jo ainakin 1970-luvulla saakka joista tuli vähemmän propagandaa kuin Suomen televiosiosta ja McGyverit ja Ritari Ässät taisi näkyä SVT:llä ainakin vuoden Suomea edellä jaksot. Yhteisantennit taisivat vaihtua kaapeliin samoihin aikoihin kuin Sky Channel alkoi näkyä Suomessa kaapelissa eli joskus 1984 vuonna kenties. Brittien Skyn pääkanava tosiaan näkyi siihen aikaan Suomessa kaapelissa salaaamattomana. Kanavalta tuli musavideoita varmaan 12 tuntia vuorokaudessa ja WWF vapaapainia lähes päivittäin. Kaapelissa taisi näkyä niihin aikoihin myös ainakin täällä Moskovan TV venäjän kielellä. En tiedä kuka sitä katsoi vai katsoiko kukaan. Kenties poliittisista syistä sitäkin neuvostopropagandakanavaa piti välittää Suomessa kaapeliverkossa YYA-hengessä.

1980-luvun alkupuolella paska haisi kaupungeissa. Esimerkiksi sellu- ja paperitehtaat haisivat aina samalla tavalla kuin nykyään pahimpien käyntihäiröiden aikana. Kaupungin puistoihin ajoivat myös säännöllisesti kananpaskaa nurmikot täyteen. Paskan haju oli sen jälkeen viikkoja melkoinen puistoissa. Samoin petroliautot haisivat aika tavalla. Toki ne bensa-autotkin haisivat eri tavalla kuin nykyautot kun palamistapahtuma ei ollut niin puhdas kuin nykyään ja varmaan melkoisesti palamattomia hiilivetyjäkin tuli pakoputkista kun autojen kaasuttimet eivät olleet oikein säädöissään.

 

[Lucas]

Eikä tainut kellään olla luottokortteja ennenkuin yleistyivät tuossa 2000-luvun alussa kun pystyi netistä ostamaan tavaraa.

Kyllä luottokortteja oli aiemminkin, VISA tuli Suomeen 1980-luvun alussa ja jotain kauppakohtaisia luottokortteja oli jo 1960-luvulla:

Rahat kortilla

Ensimmäinen muovirahan muoto oli kauppojen tarjoama maksuaikakortti, jota seurasivat myöhemmin varsinaiset luottokortit sekä pankkikortit ja pankkiautomaattikortit.

yle.fi

Ne luottokortit ja pankkikortit yleistyivät joskus hieman 1980-luvun puolivälin jälkeen. Luottokorttien ja luottojen mainostus oli siihen aikaan todella aggressiivista. Samaan aikaan vuosikymmenen puolivälissä alkoivat ne shekit kadota maksuvälineinä.

Tämmöisihän suunnilleen ne shekit olivat kuin alla olevassa kuvassa. Shekin antaja kirjoitti vain shekin saajan, summan ja päivämäärän siihen ja laittoi allekirjoituksen, niin sillä sai sitten ne rahat omasta pankistaan. Edellyttäen toki että tilillä oli katetta eikä kyseessä ollut katteeton shekki. Shekin kirjoittajan pankkikonttoriin soittamalla sen katteen saattoi halutessaan varmistaa, mutta vain silloin kun konttori sattui olemaan auki. Oli siihen aikaan käsittääkseni aika yleisiä kaikenlaiset shekkipetokset.

 

[qwertyu]

Ei sisämaassa ikinä näkynyt antennin kautta 80-luvulla mitään muita kanavia kuin 1, 2 ja sitten kolmonen kun se tuli. Kaapeli tuli saataville vasta 90-luvulla meilläpäin ja lautasantenneja ei ollut kellään.