Olihan sekin saatavilla PC:lle vaan eipä ottanut tuulta alleen:
en.wikipedia.org
Voisiko syy vähäiseen suosioon olla niin yksinkertainen kuin eri TV-järjestelmät? NTSC-laitteet kattoivat USA:n ja Japanin mutta Euroopassa oli PAL ja SECAM monine eri versioineen. Ainakaan kaikkea ei kannattanut tuoda Euroopan markkinoille. Oliko PAL-modulaattoreita alkuun edes saatavilla?Mielestäni 8-bittiset toisen sukupolven pelikonsolit eivät koskaan olleet mikään kovin iso juttu Suomessa. Eikä ehkä oikein muuallakaan Euroopassa, vaan täällä suosittiin enemmänkin tietokoneita kuten C64. Ja olihan tietokoneilla yksi erittäin merkittävä valttikortti eli pelien piraattikopiot!
fi.wikipedia.org
Tätä oli muuallakin, ei se Melrose suotta Gang Waria soittanut
Kai tuo liittyi jotenkin 70-luvulla syntyneiden maaltamuutajien lasten juurettomuuten, haettiin yhteisöllisyyttä oman "kylän" nuorista joka siten purkautui pikkuisina hönöttimeenlyöntikisoina. Telkkarissa alkoi olla myös tv-sarjoissa jengimeininkiä jota sitten kopioitiin.
Tähän liittyy myös ajasta kertova elokuva. Vaikka oli tehty 1979. Pari sen aikaista tuttua mukana itse elokuvassa.Tätä oli muuallakin, ei se Melrose suotta Gang Waria soittanut
Oli tuohon aikaan noissa hommissa tietääkseni niitä ylilyöntejäkin reilusti, mutta suurimmaksi osaksi taisivat vielä selvitä ilman ampuma-aseita ja puukkohippasia mihin nuo tänä päivänä tuntuu kärjistyvän turhan helposti.
Oli saatavilla, mutta siitä ei tullut PC:n oletuskäyttöjärjestelmää, vaikka hilkulla oli. Saattoi johtua yksinkertaisesti siitä, että Gary Gildall halusi juhlia vaimonsa synttäreitä sinä päivänä kun piti mennä neuvottelemaan IBM:n kanssa...Olihan sekin saatavilla PC:lle vaan eipä ottanut tuulta alleen:
CP/M-86 - Wikipedia
Toi nyt on ihan höpöhöpöä.
Kyllä konsoleita oli saatavilla Suomessa, mutta eivät olleet niin suosittuja kuin C-64 ja muut. Syynä ollut varmaankin juuri tietokoneiden helppo piratismi, ja olihan ne toki muutenkin monipuolisempia laitteita. Konsolit oli vähän "leluja"... Eikä tekniset ominaisuudet olleet sen paremmat kuin tietokoneissa, eli siinä ei oikeastaan "voittanut" mitään että osti konsolin, paitsi ehkä se että pelivalikoima oli hieman erilainen (=lapsellisempi). Ehkä ne siis sopi 5-vuotiaille paremmin kuin C-64. Ehkä.Jotain tämänsuuntaista on varmasti ollut ilmiön suosion ja paikallisten ominaispiirteiden taustalla, mutta toisaalta kuulemani perusteella noita nuorten kylätappeluita oli myös pienissä kunnissa ja suoranaisella maaseudulla.Tätä oli muuallakin, ei se Melrose suotta Gang Waria soittanut
Tarkoitin ennen kaikkea aikaa ennen videopeliromahdusta. Myöhemmin kasarilla oli toki konsolit myös meillä markkinoilla. ROM-modulipelejä sai muuten myös C64:lle.Toi nyt on ihan höpöhöpöä.
de.wikipedia.org
No joo, ensimmäisen sukupolven konsolit on erikseen, niitä ei juuri Suomessa ollut, mutta eipä ollut kyllä ensimmäisen sukupolven mikrojakaan juurikaan (kuten Apple II, Atari 400/800 ja muut).Tarkoitin ennen kaikkea aikaa ennen videopeliromahdusta. Myöhemmin kasarilla oli toki konsolit myös meillä markkinoilla. ROM-modulipelejä sai muuten myös C64:lle.
Esim. saksankielisessä Atari 2600 -artikkelissa kerrotaan, että USAssa se tuli markkinoille 1977 mutta Euroopassa vasta 1980. NTSC:llä oli 128 väriä, PAL:lla 104 mutta SECAMilla vain 8. Koodin suoritus piti synkronoida videoon ja eri TV-järjestelmille pelit piti tuunata erikseen. Kyllä nämä videojärjestelmien erot näyttävät jonkinlaista päänsärkyä aiheuttaneen.
Atari 2600 – Wikipedia
Noi on siis 1970-luvun peruja mutta en kyllä tiedä miten paljon niitä myytiin Suomessa...
Heh, taidan sitten olla poikkeus. Työelämässä ollut vähän laskentatavasta riippuen 15-19 vuotta ja jokainen työpaikka on tuolla "kävele sisään ja kysy töitä" -metodilla hankittu
Vissiin käynyt sitten vaan jäätävä tuuri.
Oli todellakin!Toi oli KOVA! Ja se loppu traaginen Makkaratalossa kuvattu
Pikkuveli sai joululahjaksi 1979 Philips Videopac G7000 jossa oli mukana ainakin Pac Man jossa pystyi rakentelemaan omia kenttiä.Tässä pitäisi katsoa myös kolmatta laiteryhmää, nimittäin pelikonsoleita. Niiden ensimmäinen kulta-aika oli 70-80-luvun vaihteessa, kunnes avoimemmat ja yleiskäyttöisemmät kotitietokoneet vei niiden markkinat. 90-luvulle tultaessa kävi sitten toisin päin, ja Nintendot ja Playstationit ajoivat kotitietokoneiden rippeet markkinoilta.
Tämmöinenkin on näemmä ollut:
Markkinat kutistuivat $3,2 miljardista 1983 $100 miljoonaan 1985.Video game crash of 1983 - Wikipedia
en.wikipedia.org
Ilmeisesti mulla jäi asia vaivaamaan alitajuisesti kun aamulla tuli heti mieleen että sehän oli senssilinja. Numeroa ei ole vielä lävähtänyt silmille.
Kentin muistan tuolloin olleen juuri tuollaisessa askissa, (sekä pehmeässä että kovassa) Erikoisen maun saattoi antaa luumuaromi - sitä joskus lisätään tupakkaan ja tässä sen pystyi haistamaan.
Tuota kutsuttiin "swappaamiseksi" ja mäkin harrastin sitä postitse sekä C64 että PC-aikana.
Meiltä löytyi sama vehje, siis tuo Philips.Pikkuveli sai joululahjaksi 1979 Philips Videopac G7000 jossa oli mukana ainakin Pac Man jossa pystyi rakentelemaan omia kenttiä.
Jokainen peli oli semmosessa kahvallisessa mustassa boxissa muitakin pelejä hankittiin mutta ei muistikuvaa.
Tikut meni kovassa käytössä rikki ja ostettiin jonkun toisen merkin tikut jotka ei sopineet ennenkä vaihdoin liittimien sisältä pinnit oikeaan järjestykseen.
Olihan upea peli ja kavereista oli ylitarjontaa.
Tässä sama laite mutta eri nimellä:
Magnavox Odyssey 2 - Wikipedia
Kyllä Lahdessa ainakin oli kova hinku jollekin myyttiselle 50-luvulle. Ei siihen oikeaan potkukelkka-Annikki Tähti aikaan, vaan sellaiselle kuvitteelliselle fiftarille jossa ajeltiin suovet tukassa hienoilla jenkkiautoilla rokkia kuunnellen.
En ollutkaan tullut ajatelleeksi tuota aiemmin. Nyt kun muistelen, niin ei meilläpäin minun ikäiseni ainakaan kaivanneet menneisyyteen. Pikemminkin tulevaisuuteen, kehitys oli tuomassa uusia elämää helpottavia asioita, viihdelaitteita ja parempaa elintasoa, ja olisi halunnut olla jo nauttimassa niistä.
Space Invaders on todellakin tuttu kun näki sen tuosta pätkästä niin tuli heti mieleen.
Nyt muuten eletään jo sellaisia aikoja, että hyväkuntoisina noi em. laitteet olisivat jo arvossa arvaamattomassa, paitsi ehkä NMT-puhelimet, joilla ei ole mitään käyttöarvoa.
C-kasetti oli aikanaan pikkunäppärä keksintö mutta vaikka minkälaista laatunauhaa osti niin aina samat probleemit: nauha kohisi, leikkasi diskanttihuiput ja dynamiikan, huojui, ennen pitkää sotkeutui tai meni poikki, ja pitkässä säilytyksessä demagnetoitui vähitellen. Päällekäiset magneetiraidat kopioivat jännän kaikuefektin seuraavaan nauhakerrokseen. Kaupalliset nauhat saattavat olla arvokkaita iskemättöminä mutta harvoin ne enää on kunnossa. Lisäksi, yhtänhittiä varten oli syytä kuunnella koko levy tai kelata täsmälleen oikea määrä tasksepäin. Eikä ne vinyylit olleet parempia. Olin todella kiitollinen kun c-kasetti vaihtui minidisciin - joka sekään ei ollut yhtä näppärä kuin mp3
Olin äärettömän kateellinen kaverilla jossain ysärin alussa kun sillä oli sellainen tupladekkimankka mikä osas skipata biisejä niinkuin CD levy. Huikeeta. Mulla oli vaan joku vanha stereo jossa runnottavat napit. Sitten jossain ysärin alussa sain sellaisen Sonyn minihifin missä oli logiikkaohjatut kasettinapit mitä pysty käytää KAUKOSÄÄTIMELLÄ. Siihen aikaan aika kova juttu kasetti maailmassa. Eikä tarvinnut kääntää kasettia vaan äänipää kääntyi. Sai kuunnella taukoamatta samaa kasettia. Samassa laitteessa oli jopa kolmen CD levyn karuselli ja muistan aina kun siitä oli sellainen ylellisyys kuin herätystoiminto. Eli sai sen ajastettua herättämään aamulla millä tahansa äänilähteellä. Mukavan pehmoinen herätys luulis. Ainoo vaan että aina kun se mylly käynnisty niin se kelas karusellin läpi. Aivan perkeleellisellä metelillä. Oli sitten tosi kiva herätä siihen kun hirvee kolina ja kilinä ennenkuin se CD levy alko "herättämään".
Noin mäkin vähän C-kasetista ajattelin, mutta Techmoanin video sai mut vähän muuttamaan mielipidettä.
Tuollainen löytyi myös itseltäni.Random-muisto 1980-luvulta: kuponkiuutisissa (postimyyntiläpyskä) mainostettiin usein tätä halpaa tietokonetta ("Basic 2000") noin vuonna 1984, ehkä aiemminkin ja hinta oli jotain 400-500 markan luokkaa.
Kone oli Sinclair ZX81-klooni, eli ei todellakaan mikään erikoinen. Mutta olisi toikin kelvannut, koska en minkäänlaista tietokonetta omistanut silloin...
Muistikuvien mukaan jostakin löytyi aikoinaan pelilistauksia, joita sitten naputeltiin ja jos oli onnekas niin peli saattoi jopa toimiakin. Muussa tapauksessa joutui etsimään omia kirjoitusvirheitä.
En ole raaskinut luopua vieläkään
Noilla ei taida hirveästi keräilyarvoakaan olla, koska noista on varmaan ylitarjontaa ja ovat vähän hankalia säilyttää...?80-luvun lopulla lähdin rapulapäissäni silloisen vaimoni kanssa torikahville ja joku myyjä siinä sitten houkutteli meidät pieneen asuntovaunuun ilmaisille kupposille. Vartin siinä keskusteltiin tietosanakirjojen tärkeydestä ja lopputulemana postissa tuli sitten rivi Facta 2001-kirjasarjaa. Täydennysosia tuli myöhemmin lisää ja osamaksunauha oli lähemmäs 4 metriä pitkä. Kokonaishinta oli jotain 8000 mk luokkaa
joskus ysärillä taisi muuttua, muistan kun kauppoihin ja kioskeihin tuli niitä "noudatamme tupakkalakia, ei alle 18-vuotiaalle"-merkkejä.
Keräilyarvo 0-5€ luokkaa/koko sarja
Tietosanakirjat 80-luvulla oli kuitenkin tärkeitä tietolähteitä. Myös karttakirjat olivat mielenkiintoisia ja itseasiassa pelkästään karttapallo oli kiva tutkiskeltava.
Niinhän ne, mä olin onneksi niin nuori, ettei mun tiedonhalua tyydyttämään tarvittu sentään tietosanakirjasarjaa..Keräilyarvo 0-5€ luokkaa/koko sarja
Pankeilla oli kyllä BBS-tyyliset kotipankkisysteemit jo 1980-luvulla, ja Suomi oli tällä alalla varmaan edelläkävijöitä, mutta eihän noi toki kovin yleisessä käytössä olleet.
En mä siitä kersana mitään ymmärtänyt...
Angel of Death toimii yhä kuten koko Reign in Blood sekä Seasons in the Abyss, joka tuli 1990. Mahtavia molemmat, vasta reilut 30 vuotta sitten julkaistuja. Sama juttu Iron Maidenin ja vaikka Judas Priestin kanssa, toki matkan varrella on tullut paljon muutakin kuunneltavaa eri tyylilajeista mutta hyvä musiikki kestää kuuntelua pitempäänkin.
Kyllä luottokortteja oli aiemminkin, VISA tuli Suomeen 1980-luvun alussa ja jotain kauppakohtaisia luottokortteja oli jo 1960-luvulla:
Korttihöylät oli ihan yleinen jokaisessa kaupassa (itselläkin vielä kaapissa pari tuolta ajalta). Olivat vielä 90-luvun lopullakin tarpeellisia kun netit oli mitä oli joten niitä tarvittiin backuppina.
Luottokortti – Wikipedia
1980-luvun lopulla tullut NICAM stereoääni televisiossa oli todella laadukas. 14-bittinen kvantisointi ja 32 kilohertzin näytteeottotaajuus. Olihan se pakattu häviöllisesti 10 bitin kaistalle lähetyksen ajaksi, mutta dynamiikka on tyypillisellä musiikilla ja puheohjelmilla sellainen että sillä ei ole mitään merkitystä. Väittäisin että esimerkiksi kohinaa pakatessa sen laatu oli parempi mitä nykyisillä mp3 pakkauksilla.Analogi-TV, kolmas TV-kanava ja videonauhurit olivat ehtaa kasaria. Aivan 80-luvun lopulla mukaan tuli jopa digitaalinen stereoääni:
NICAM – Wikipedia
Ne luottokortit ja pankkikortit yleistyivät joskus hieman 1980-luvun puolivälin jälkeen. Luottokorttien ja luottojen mainostus oli siihen aikaan todella aggressiivista. Samaan aikaan vuosikymmenen puolivälissä alkoivat ne shekit kadota maksuvälineinä.Kyllä luottokortteja oli aiemminkin, VISA tuli Suomeen 1980-luvun alussa ja jotain kauppakohtaisia luottokortteja oli jo 1960-luvulla:
