Hullu 80 -luku

[Erkki_erikeepperi]

Kaapelissa taisi näkyä niihin aikoihin myös ainakin täällä Moskovan TV venäjän kielellä. En tiedä kuka sitä katsoi vai katsoiko kukaan. Kenties poliittisista syistä sitäkin neuvostopropagandakanavaa piti välittää Suomessa kaapeliverkossa YYA-hengessä.

Samahan se on vieläkin, kaapelissa näkyy useita Venäjän TV-kanavia salaamattomana ilmeisesti, myös englanninkielinen RT... Väkisinkin herää kysymys, että mikä on motiivi. Asiakkaiden palveleminen ehkä, mutta voisi vähän olla moraalista selkärankaa silti...

Venäjän TV taisi kyllä näkyä itärajalla ilman kaapeliakin, mutta televisioon tarvittiin SECAM-adapteri. Toisaalta kosto oli suloinen kun tallinnalaiset pääsivät katsomaan Suomen televisiota, ja hyvin innoissaan katsoivatkin. Siinä määrin innoissaan, että pari sukupolvea oppi suomen kielen siinä sivussa. Että toimii se "propaganda" näinkin päin.

 

[Myrkky]

Ei sisämaassa ikinä näkynyt antennin kautta 80-luvulla mitään muita kanavia kuin 1, 2 ja sitten kolmonen kun se tuli. Kaapeli tuli saataville vasta 90-luvulla meilläpäin ja lautasantenneja ei ollut kellään.

Kolmoskanavan metsästäminen oli jotain vaateripustinhegarilla tehtävää hommaa, jännää kun naapurikaupungissa näkyi jotenkin. Sitten kaverin kaapeliverkossa MTV (music television) näkyi satunnaisesti, jotain salattua kait, eipä ollut meillä kaapelia.

 

[Tonnin Seteli]

1980-luvun alkupuolella paska haisi kaupungeissa. Esimerkiksi sellu- ja paperitehtaat haisivat aina samalla tavalla kuin nykyään pahimpien käyntihäiröiden aikana.

Voin uskoa, että tehdaskaupungeissa haju oli kuin Venäjällä. Onhan muutos viimeisen 20 vuoden aikanakin ollut valtava. Ainakin Nokialla haisi vielä vuosituhannen vaihteessa aina helvetin kuvottava paska, joka kerta kun kävin. Nykyään sama haju on silloin tällöin ja selvästi miedompi.

 

[qwertyu]

Kun kolmoskanavaa puuhattiin, osa kansaa vastusti sitä. "Mitä sillä tekee, siellähän on jo 2 kanavaa joilta tulee enemmän ohjelmaa kuin ehtii katsoa! Sitten ihmiset ei muuta tee kuin tuijottavat telkkaria! Ei sellaista tarvita!" Suomi oli täynnä vanhoja kusipäitä jotka halusivat pitää Suomen ankeana ja se naamioitiin muka järkeväksi varovaisuudeksi, jotain kauheaa tapahtuisi jos sitä tai tätä sallitaan. Vieläkin niitä on paljon.

 

[SS_Elite_Guard]

Ehdottomasti liikaa katsottavaa kun 20:30 uutiset tulivat molemmilta kanavilta. SKDL ja SDP vastustivat kaupallisia TV-uutisia ja päätösvalta oli Yleisradion hallintoneuvostolla mutta hyvin kävi vastustuksesta huolimatta ja ruutuun saatiin mm. Kaj Lindén ja Pirkko Arstila. Muistan kyllä heidät, tosin en ihan alusta alkaen. Oli se ihmeellistä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kun kolmoskanavaa puuhattiin, osa kansaa vastusti sitä. "Mitä sillä tekee, siellähän on jo 2 kanavaa joilta tulee enemmän ohjelmaa kuin ehtii katsoa! Sitten ihmiset ei muuta tee kuin tuijottavat telkkaria! Ei sellaista tarvita!" Suomi oli täynnä vanhoja kusipäitä jotka halusivat pitää Suomen ankeana ja se naamioitiin muka järkeväksi varovaisuudeksi, jotain kauheaa tapahtuisi jos sitä tai tätä sallitaan. Vieläkin niitä on paljon.

Samahan se on ollut aina, konservatiiviset tahot vastustaa muutosta. Nyt vasta oli puhetta siitä, että voisi vaikka THL myöntää olleensa väärässä siitä mitä tapahtuu kun nelosoluet tulee kauppoihin.

Televisiossa (ja radiossa) oli toki se, että se oli vallan väline, eikä sitä valtaa mielellään haluttu jakaa. Toisaalta, Suomessa oli sentään MTV toiminut (YLE:n kanavilla tosin) jo 1950-luvulta lähtien, mikä oli eurooppalaisittain ihan edistyksellistä. Esimerkiksi Ruotsissa aloitti ensimmäinen maanpäällinen mainos-TV vasta 1990-luvulla! Kaapelikanavia oli toki ollut jo aiemmin.

Vielä 1990-luvulla käytiin keskustelua siitä, että riittääkö neloskanavalle muka yleisöä...

 

[finWeazel]

Ihmemiehestä jäi pitkäksi aikaa trauma. Sehän alkoi suomen televisiossa kesällä. Eka jakson näin. Seuraavana viikonloppuna oli kesäleirihommaa ja jäi jakso välistä. Saaressa ei ollut televisiota. Ei ollut myöskään kenellekään vhs-nauhuria meilläpäin siihen aikaan. Meni todella pitkään, että näki sen toisen jakson ja miten kiperään paikkaan jäänyt tilanne selvisi.

 

[Lucas]

Samahan se on ollut aina, konservatiiviset tahot vastustaa muutosta. Nyt vasta oli puhetta siitä, että voisi vaikka THL myöntää olleensa väärässä siitä mitä tapahtuu kun nelosoluet tulee kauppoihin.

Televisiossa (ja radiossa) oli toki se, että se oli vallan väline, eikä sitä valtaa mielellään haluttu jakaa. Toisaalta, Suomessa oli sentään MTV toiminut (YLE:n kanavilla tosin) jo 1950-luvulta lähtien, mikä oli eurooppalaisittain ihan edistyksellistä. Esimerkiksi Ruotsissa aloitti ensimmäinen maanpäällinen mainos-TV vasta 1990-luvulla! Kaapelikanavia oli toki ollut jo aiemmin.

Ruotsissaja muissa Pohjoismaissa (pl. Suomi ja Islanti), TV3 alkoi lähettää Lontoosta ohjelmaa ruotsiksi satelliitin kautta vuonna 1987. Ohi Ruotsin valtion sensuurin ja mainoskiellon.

TV3 (Swedish TV channel) - Wikipedia

en.wikipedia.org

Porukka äänesti Ruotsissa jaloillaan ja kenties joka toisessa omakotitalossa oli 1980-luvun lopulla jo oma satelliittiantenni.

Suomeen kolmoskanavaa (MTV3) alettiin puuhaamaan ilmeisesti sen takia niin kiireellä samoihin aikoihin, ettei Suomessa kävisi samoin ja porukka siirtyisi katselemaan valtiollisen propagandan ohi laajasti satelliitin kautta televisiota kun sieltä näkyy samoilla tulilla kaikenlaisia ulkomaisiakin tv-kanavia.

Suomen MTV3 kanavalla ja tuolla muiden Pohjoismaiden TV3 kanavalla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Noista ajoista jäänteenä muissa Pohjoismaissa varmaan 30+ prosenttia katselee väestöstä televisiota edelleen satelliitin kautta vuonna 2021 ja Suomessa sen katselutavan osuus lienee jossakin yhden prosentin korvilla. Saksassa ja Iso-Britanniassa noin puolet kotitalouksista katselee televisiota satelliitin kautta nykyään ja toinen puolikas suunnilleen kaapelitelevision kautta ja maanpäällisen harava-antenniverkon osuus katselijoista on luokkaa alle 5 prosenttia jos sitäkään.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ruotsissaja muissa Pohjoismaissa (pl. Suomi ja Islanti), TV3 alkoi lähettää Lontoosta ohjelmaa ruotsiksi satelliitin kautta vuonna 1987. Ohi Ruotsin valtion sensuurin ja mainoskiellon.

TV3 (Swedish TV channel) - Wikipedia

en.wikipedia.org

Porukka äänesti Ruotsissa jaloillaan ja kenties joka toisessa omakotitalossa oli 1980-luvun lopulla jo oma satelliittiantenni.

Suomeen kolmoskanavaa (MTV3) alettiin puuhaamaan ilmeisesti sen takia niin kiireellä samoihin aikoihin, ettei Suomessa kävisi samoin ja porukka siirtyisi katselemaan valtiollisen propagandan ohi laajasti satelliitin kautta televisiota kun sieltä näkyy samoilla tulilla kaikenlaisia ulkomaisiakin tv-kanavia.

Suomen MTV3 kanavalla ja tuolla muiden Pohjoismaiden TV3 kanavalla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Noista ajoista jäänteenä muissa Pohjoismaissa varmaan 30+ prosenttia katselee väestöstä televisiota edelleen satelliitin kautta vuonna 2021 ja Suomessa sen katselutavan osuus lienee jossakin yhden prosentin korvilla. Saksassa ja Iso-Britanniassa noin puolet kotitalouksista katselee televisiota satelliitin kautta nykyään ja toinen puolikas suunnilleen kaapelitelevision kautta ja maanpäällisen harava-antenniverkon osuus katselijoista on luokkaa alle 5 prosenttia jos sitäkään.

Mulla on se käsitys, että Ruotsissa TV4 oli/on vähän vastaava kuin Suomessa MTV3. TV4 aloitti Ruotsissa 1992, ja ennen tuota ei siis mun käsittääkseni maanpäällisessä verkossa mainoksia oltu nähty, mutta Suomessa oltiin vuodesta 1957 lähtien ja ehkä jo aiemminkin Tesvision toimesta...

Nyt toki tänä päivänä vuonna 2021 alkaa koko television merkitys olla vähäinen entisaikoihin verrattuna. Voin valehtelematta sanoa, että itse en ole katsonut tavallisia televisiolähetyksiä juuri lainkaan noin 15 vuoteen. Ihan satunnaisesti hyvin harvoin, jos on joku erityinen suora lähetys. Eipä ole telkkari enää mikään välttämätön media tai sähköisen median kuningas kuten silloin joskus. Radiosta puhumattakaan. Venäjälläkin Putin alkaa tämän yhä karvaammin kokea koko ajan.

1980-luvulla sen sijaan tuli katsottua televisiosta kaikkea p*skaa ihan vaan koska ei oikein muutakaan viihdettä ollut. Oli mulla sentään oma telkkari suuren osan vuosikymmenestä, eikä siis tarvinnut vanhempien kanssa katsella..

 

[Centteri]

Kolmoskanavan metsästäminen oli jotain vaateripustinhegarilla tehtävää hommaa, jännää kun naapurikaupungissa näkyi jotenkin. Sitten kaverin kaapeliverkossa MTV (music television) näkyi satunnaisesti, jotain salattua kait, eipä ollut meillä kaapelia.

Täällä helsingissä onnekkaimmilla näkyi kaapeliverkossa HTV (Helsinki Televisio Oy). Se välitti joitain sateliittikanavia, ainakin Sky Channel. Sieltä tuli myös amerikkailia sarjoja ja elokuvia joita ei vielä pääkanavilla nähty. Televisioon piti liittää sellainen musta boxi jonka sai vuokrata yhtiöltä. Taitavimmat rakensivat itse kopion tuosta boxista.

Nykyään tuo sama HTV tunnetaan nimellä Nelonen kun Sanoma osti toiminnan.

 

[poskiholisti]

Kun kolmoskanavaa puuhattiin, osa kansaa vastusti sitä. "Mitä sillä tekee, siellähän on jo 2 kanavaa joilta tulee enemmän ohjelmaa kuin ehtii katsoa! Sitten ihmiset ei muuta tee kuin tuijottavat telkkaria! Ei sellaista tarvita!" Suomi oli täynnä vanhoja kusipäitä jotka halusivat pitää Suomen ankeana ja se naamioitiin muka järkeväksi varovaisuudeksi, jotain kauheaa tapahtuisi jos sitä tai tätä sallitaan. Vieläkin niitä on paljon.

Jotenkin itsellenikin jäänyt sellainen kuva aikalaiskuvauksista ja omista hatarista muistikuvista, että elintason nousu ja ylipäätään elämästä nauttiminen nähtiin jonkinlaisena mörkönä tietyissä piireissä. Luterilainen työmoraali ja kekkoslovakialainen harmaa ankeus, niistä muodostui kunnon kansalaisen kivijalka.

Ajattelutapa elää vielä ns. vanhoissa jäärissä, jotka keskittyvät kauhistelemaan maailman menoa ja muistelevat "vanhoja hyviä aikoja" vastustaen kaikenlaista kehitystä ihan pelkästä periaatteesta. Toki osa asioista oli aidosti paremmin ennen, mutta tuota ankeuden tavoittelua ja sen palvomista en käsitä.

Suomi on muuttunut tässä 30-40 vuoden aikana melkoisesti. Neuvostoliiton hajoaminen, liittyminen Euroopan Unioniin, lamasta toipuminen ja Nokian nousu lienevät jonkinlaisia merkkipaaluja.

 

[Overij]

Korttihöylät oli ihan yleinen jokaisessa kaupassa (itselläkin vielä kaapissa pari tuolta ajalta). Olivat vielä 90-luvun lopullakin tarpeellisia kun netit oli mitä oli joten niitä tarvittiin backuppina.

Vielä 2003-2004 tuommoista käytin metsän keskellä olevan leirikeskuksen kioskilla ollessa. Aina jännitti että nytkö sen kortin saa halki

 

[MrB]

Vielä 2003-2004 tuommoista käytin metsän keskellä olevan leirikeskuksen kioskilla ollessa. Aina jännitti että nytkö sen kortin saa halki

On tästä nyt joitakin vuosia, mutta vahvasti 20xx kun taksissa kuski taikoi jostakin sen kalkkerikuitin ja hankasi kynällä sen verran korttia että numerot tarttui paperiin. Oli joku yhteysongelma kortinlukijassa. Melkoinen paluu historiaan.

 

[”diginatiivi”]

En muista oliko jo ysäriä, mutta jos maksoi pankkikortilla ostokset kaupasta niin se myyjä otti sellaisella mustetelakalla sen pankkikortin numeron talteen kuittiin. Eli se oli sellainen eräänlainen leimasin ja sillä sai ne pankkikortin kohokirjaimet kopioitua paperille. Eikä tainut kellään olla luottokortteja ennenkuin yleistyivät tuossa 2000-luvun alussa kun pystyi netistä ostamaan tavaraa.

Täällä onkin jo vastailtu mutta vuonna 1987 sain ensimmäisen Visa ja Unionin luottokortin. Silloin oli paljon Unioneita ympäri maata ja Helsingissä joka kulmalla. Itse kävin yleensä
eltsun, sofianlehdon ja ogelin asemilla kun siellä näkyi paljon tuttujakin.
Sattuipa näinkin: Ympyrätalosta kun noustaan porthanikadulle niin siinä lähellä oli miesten pukimo jonka ikkunasta näin beigenvärisen bleiserin jossa oli tietenkin kunnon olkatoppaukset.
Sisällä avulias 70v rouva valitsi vielä kanssani bleiseriin sopivat housut ja paidan.
Kun maksun aika tuli annoin kortin ja ihmettelin kun hän kysyi nimeni ja kirjoitti kortin numerot kuittiviholle (en muista oliko korteissa nimi tuohon aikaa).

Minä varovasti kysyin että mahtaako kone olla rikki? Hän vastasi että kyllä tämä onnistuu ja kone on huollossa jonka jälkeen sain kuitin ja toivotukset jne.
Ovesta lähtiessä huomasin siinä ovessa oli Visa tarra joten arvelin rouvan tietävän asiasta.
Jatkossa asion siinä liikkeessä useamminkin ja sinne oli jo höylä hankittu. Sitä en muista että menikö se veloitus läpi mutta ainakaan karhukirjeitä ei tullut.
Palvelu oli hyvää ja asiantuntevaa.

 

[”diginatiivi”]

Luottokortti – Wikipedia

"Suomen ensimmäiset maksukortit olivat kansainvälisten öljy-yhtiöiden niin sanottuja bensakortteja, jotka tulivat markkinoille 1950-luvulla. 1960-luvulla saapuivat ensimmäiset luottokortit.[1]

1960-luvulla lanseerattiin Suomessa Luottokunnan OK-kortti.[4]

Suomessa luottokortit yleistyivät 1980-luvulla. Luottokorttia pidettiin jopa statussymbolina. Sillä voi näyttää, että menee hyvin."

Näinhän se oli mikä sinänsä on huvittavaa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Suomi on muuttunut tässä 30-40 vuoden aikana melkoisesti. Neuvostoliiton hajoaminen, liittyminen Euroopan Unioniin, lamasta toipuminen ja Nokian nousu lienevät jonkinlaisia merkkipaaluja.

Kaikki maat ovat muuttuneet melkoisesti 30-40 vuoden aikana, ja Suomi luultavasti aika paljon keskivertoa vähemmän. Karttapallolta voi katsoa minkä tahansa random-maan, niin todennäköisesti siellä on kehitys ollut paljon voimakkaampaa kyseisellä ajanjaksolla.

Huomattavasti kovempaa kehitys oli Suomessa vuosina 1941-1981 kuin 1981-2021, sanomattakin selvää... 1980-luku oli monilta osin jo hyvin "nykyaikaista", ja se tuotettiin täysissä väreissä eikä enää mustavalkoisena, muutamaa Speden leffaa lukuunottamatta kai.

Lisäksi esimerkiksi terveyspalvelut toimi käsittääkseni paljon näppärämmin tuolloin kuin nyt, esimerkiksi lääkärille pääsi helposti. Toki tekninen kehitys on osaltaan parantanut terveydenhuoltoa sen koommin, mutta se on sitten eri juttu taas. Silläkin saralla tosin kehitys oli paljon kovempaa 1941-1981 kuin sen jälkeen...

 

[arthur3.0]

Täällä helsingissä onnekkaimmilla näkyi kaapeliverkossa HTV (Helsinki Televisio Oy). Se välitti joitain sateliittikanavia, ainakin Sky Channel. Sieltä tuli myös amerikkailia sarjoja ja elokuvia joita ei vielä pääkanavilla nähty. Televisioon piti liittää sellainen musta boxi jonka sai vuokrata yhtiöltä. Taitavimmat rakensivat itse kopion tuosta boxista.

HTV:llä oli oma ilmaiskanava, josta tuli lähinnä amerikkalaisia sarjoja pari tuntia illassa (ainakin A-Team oli kovaa kamaa) ja osa satelliittikanavista salaamattomana (aikojen saatossa tärkeimpinä SuperChannel ja Eurosport tuon SKY:n lisäksi, muistaakseni myös CNN jossain vaiheessa). Tuo musta boksi vaadittiin sitten maksukanaviin (ainankin joku FilmChannel taisi olla).

HTV (kanava) muuttui jossain vaiheessa PTV:ksi, kun alueelliset kaapelitvoperaattorit yhdistivät omat kanavansa yhdeksi. PTV:n kova ponnistus oli hankkia jääkiekon MM-kisat omalle kanavalleen, jolloin ne näkyivät vain kaapelissa (tämä taisi kyllä olla jo 90-lukua?)

 

[poskiholisti]

Kaikki maat ovat muuttuneet melkoisesti 30-40 vuoden aikana, ja Suomi luultavasti aika paljon keskivertoa vähemmän. Karttapallolta voi katsoa minkä tahansa random-maan, niin todennäköisesti siellä on kehitys ollut paljon voimakkaampaa kyseisellä ajanjaksolla.

Huomattavasti kovempaa kehitys oli Suomessa vuosina 1941-1981 kuin 1981-2021, sanomattakin selvää... 1980-luku oli monilta osin jo hyvin "nykyaikaista", ja se tuotettiin täysissä väreissä eikä enää mustavalkoisena, muutamaa Speden leffaa lukuunottamatta kai.

Tämä lienee toki vähän katsantokannastakin kiinni, mutta ihan parinkymmenen vuoden aikanakin on tapahtunut erittäin isoja muutoksia usealla eri elämänalueella. Esimerkiksi ravintolakulttuuri on aivan jotain muuta kuin vuosituhannen vaihteessa. Keskikaljaa ja villevallattomia luukuttavien eurodance-yökerhojen ja räkälöiden rinnalle on noussut fiksuja ravintoloita, joissa voi poiketa vaikkapa päiväsaikaan nauttimassa hyvä oluen. Ja herra siunaa jos olisit tuolloin mennyt terassille nauttimaan sen saman oluen lapsen kanssa. Joku olisi varmaan soittanut poliisit, koska sosiaalisesti hyväksyttävämpää oli vetää kolmen vartin kossupullo kotona ja purkaa sen jälkeen patoutumia perheeseen. Kaikki kun tapahtui siellä kotilieden ääressä. Ruokaravintoloissakin tarjonta on pienemmissäkin kaupungeissa aivan jotain muuta kuin kourallinen nakkikiskoja ja se yksi puolivalmisteita luukuttava osuuskaupan Rosso.

Teknologian osalta harppauksia on tapahtunut, mutta tämä toki lienee globaalimpi ilmiö. Suomi tosin on ollut esim. sähköisen taloushallinnon osalta edelläkävijä jo pitkään, joten muutokset saattavat olla radikaalimpia muualla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tämä lienee toki vähän katsantokannastakin kiinni, mutta ihan parinkymmenen vuoden aikanakin on tapahtunut erittäin isoja muutoksia usealla eri elämänalueella. Esimerkiksi ravintolakulttuuri on aivan jotain muuta kuin vuosituhannen vaihteessa. Keskikaljaa ja villevallattomia luukuttavien eurodance-yökerhojen ja räkälöiden rinnalle on noussut fiksuja ravintoloita, joissa voi poiketa vaikkapa päiväsaikaan nauttimassa hyvä oluen. Ja herra siunaa jos olisit tuolloin mennyt terassille nauttimaan sen saman oluen lapsen kanssa. Joku olisi varmaan soittanut poliisit, koska sosiaalisesti hyväksyttävämpää oli vetää kolmen vartin kossupullo kotona ja purkaa sen jälkeen patoutumia perheeseen. Kaikki kun tapahtui siellä kotilieden ääressä. Ruokaravintoloissakin tarjonta on pienemmissäkin kaupungeissa aivan jotain muuta kuin kourallinen nakkikiskoja ja se yksi puolivalmisteita luukuttava osuuskaupan Rosso.

Kyllä toki, mutta onko se sitten pelkästään hyvä asia, että ruokaa tyrkytetään joka kulman takana ja sitä myös liikaa syödään... 1980-luvulla ihmisten painoindeksi oli huomattavasti terveempi kuin nyt. Kuitenkin sinänsä monipuolista ruokaa oli jo hyvin tarjolla, eikä syöminen ja ruuan laatu enää sillä tavalla ollut rahasta kiinni kuin ehkä joskus aiemmin. Esimerkiksi pihvit eivät olleet edes mikään "juttu" vielä joskus 1950-1960 -luvuilla, ja liha ylipäätään oli enemmänkin ravitsemuksen sivujuoni kuin mikään pääosa. 1980-luvulla lihaa syötiin jo reilummin ja se oli ihan jo arkiruokaa.

Alkoholipolitiikka on tosiaan kehittynyt parempaan suuntaan, mutta aika pieni juttu tämäkin on asioiden laajassa kuvassa. Ja yhä edelleen Suomen alkoholipolitiikka on aika takakireää.

Yksi asia mikä ei ole merkittävästi kehittynyt 30-40 vuodessa on infrastruktuuri, vaan siinä asiassa Suomi oli jo hyvin "valmis" eli kehittynyt maa 1980-luvulla. Talot, tiet, kunnallistekniikka ja kaikki sellainen on kehittynyt vain marginaalisesti sen koommin eikä mitenkään dramaattisesti.

 

[Lucas]

Mulla on se käsitys, että Ruotsissa TV4 oli/on vähän vastaava kuin Suomessa MTV3. TV4 aloitti Ruotsissa 1992, ja ennen tuota ei siis mun käsittääkseni maanpäällisessä verkossa mainoksia oltu nähty, mutta Suomessa oltiin vuodesta 1957 lähtien ja ehkä jo aiemminkin Tesvision toimesta...

TV4 taisi aloittaa Tele-X satelliitissa lähetykset 1990. Näkyi Suomessakin salaamattomana satelliitista kattilan kannen kokoisella antennilla. TV4 on Ruotsin katsotuin kaupallinen tv-kanava ja sen omistaja Bonnier tainnut omistaa todella monta vuotta Suomen MTV3 kanavan ja Maikkarin. Taitaa olla nyt Telian omistama Bonnier.

Täällä helsingissä onnekkaimmilla näkyi kaapeliverkossa HTV (Helsinki Televisio Oy). Se välitti joitain sateliittikanavia, ainakin Sky Channel. Sieltä tuli myös amerikkailia sarjoja ja elokuvia joita ei vielä pääkanavilla nähty. Televisioon piti liittää sellainen musta boxi jonka sai vuokrata yhtiöltä. Taitavimmat rakensivat itse kopion tuosta boxista.

Nykyään tuo sama HTV tunnetaan nimellä Nelonen kun Sanoma osti toiminnan.

HTV kanavan nimi taisi vaihtua Paikallistelevisioksi (PTV) samaan aikaan kun se muuttui Neloseksi ja alkoi näkyä valtakunnallisesti harava-antenniverkossa.

SSAVI taisi olla se analoginen salausjärjestelmä Suomen kaapelitelevisioissa.

Elisa Sähköpostipalvelun kotisivutila

Täältä löydät ohjeita Elisa Sähköpostipalvelun kotisivujen käyttöönottoon, luontiin ja päivittämiseen.

www.kolumbus.fi

Noitahan käsittääkseni rakenneltiin itsekkin jolloin kaikki kaapelin maksukanavat aukesivat ilman kuukausimaksuja.

 

[alakääntö]

Kyllä luulen että se perus 80-luvun ruoka oli normiperheissä melko yksitoikkoista. Mikrojakaan ei monessa perheessä ollut ennen ysäriä. Tämä myös tarkoitti sitä, että ei ollut ruokia, joita voi nopeasti mikrossa tehdä. Maustepuolikin oli todella alkeellinen joten sen jauhelihakastikkeenkaan tuunaaminen ei ollut niin itsestäänselvyys. Myös kauppojen valikoima oli pienempää. Jo siitäkin syystä että pieniä kauppoja oli paljon enemmän, joissa ihmiset kävi. Ja niissä pienissä kaupoissa tietenkin pienempi valikoima. Toki lihatiski oli ihan hyvä monissa pikkukaupoissakin, mutta vastaavasti ei sieltä kaupasta saanut ostettua esimerkiksi munkkeja tai mitään lämmintä. En tiedä milloin esim. palvikalat tuli tarjolle, mutta ei niitäkään tainnut kasarilla olla kuin isommissa marketeissa. Karkkihyllykin oli suht pieni. En ole itse ollut kaupassa töissä, mutta väitän että karkkihyllyn koko on moninkertaistunut vaikka 30 vuoden aikana.

 

[”diginatiivi”]

Tämä lienee toki vähän katsantokannastakin kiinni, mutta ihan parinkymmenen vuoden aikanakin on tapahtunut erittäin isoja muutoksia usealla eri elämänalueella. Esimerkiksi ravintolakulttuuri on aivan jotain muuta kuin vuosituhannen vaihteessa. Keskikaljaa ja villevallattomia luukuttavien eurodance-yökerhojen ja räkälöiden rinnalle on noussut fiksuja ravintoloita, joissa voi poiketa vaikkapa päiväsaikaan nauttimassa hyvä oluen. Ja herra siunaa jos olisit tuolloin mennyt terassille nauttimaan sen saman oluen lapsen kanssa. Joku olisi varmaan soittanut poliisit, koska sosiaalisesti hyväksyttävämpää oli vetää kolmen vartin kossupullo kotona ja purkaa sen jälkeen patoutumia perheeseen. Kaikki kun tapahtui siellä kotilieden ääressä. Ruokaravintoloissakin tarjonta on pienemmissäkin kaupungeissa aivan jotain muuta kuin kourallinen nakkikiskoja ja se yksi puolivalmisteita luukuttava osuuskaupan Rosso.

Teknologian osalta harppauksia on tapahtunut, mutta tämä toki lienee globaalimpi ilmiö. Suomi tosin on ollut esim. sähköisen taloushallinnon osalta edelläkävijä jo pitkään, joten muutokset saattavat olla radikaalimpia muualla.

Jo 80-luvun loppupuolella oli kyllä varaa valita menetkö räkälään vai viihtyisämpään paikkaan. Etnisiä ravintoloita oli runsaasti ja hyviä kotimaisia ruokaravintoloita löytyi myös. Ja toki sinne Veijo essollekkin voi mennä nauttimaan perinteisiä nakit ja muusit nautintoja.
Monilla ihmisillä on kuvitelma että 80-luku oli kivikautista aikaa, sehän riippui paljolti siitä mitä teki ja missä oli.

Väitän että se oli yleisesti onnellista aikaa vaikka ihmisressukat joutuivat elämään ilman niin rakkaita kännyköitään joita hyväillään peiton alla siihen asti kunnes
lyhty sammuu. Ei ihmisten tarvinnut narsistisesti ihailla itseään ja kuvata omaa persettään päivät pitkät. Jos aika riitti seuraavaksi vuorossa olivat hienosti sommitellut annokset, jonka jälkeen onkin aika hämmästyttää maailma omasta haave elämästään.

Todellakin ihmisillä oli aikaa elää omaa elämäänsä.

 

[alakääntö]

Jonkun verran oli penskana sairaalakokemuksiakin 80-luvulta. Mieleen ovat jääneet mm. se, että labratuloksia sai odottaa muistaakseni viikkoja tai ehkä kuukaudenkin. Joitakin testejä, mitkä nyt näkee about 10 minuutissa, piti odottaa ennen viikkoja kun menivät jonnekin isompaan systemalaboratorieeheen, jossa varmaan käsin tehtiin kaikki. Näytteenotossa oli aina jotain 3-4 hoitajaa per potilas. Nykyisinhän verinäytettä on vain yksi hoitaja ottamassa, kun voi tekniikan avulla tehdä kaiken. Ennen piti varmaan tehdä sata lippulappua per näyte. Vertakin otettiin enemmän ennen.

Lääkärikäynnistä on sellaisia juttuja jäänyt mieleen että esimerkiksi vaakoja ja mittalaitteita ei ollut jokaisessa huoneessa. Ainakin yhdessä sairaalassa oli lääkärinhuoneiden takana sellainen käytävä, missä oli yksi vaaka ja pituusmittari useammalle lääkärille. Ennen mittauksia lääkäri vilkaisi sinne käytävälle, oliko siellä joku muu vai oliko käytävä vapaa. Lääkäri mittasi pulssin sormituntumalla ja verenpainemittarikin oli sellainen täysin analoginen malli.

 

[”diginatiivi”]

Kyllä luulen että se perus 80-luvun ruoka oli normiperheissä melko yksitoikkoista. Mikrojakaan ei monessa perheessä ollut ennen ysäriä. Tämä myös tarkoitti sitä, että ei ollut ruokia, joita voi nopeasti mikrossa tehdä. Maustepuolikin oli todella alkeellinen joten sen jauhelihakastikkeenkaan tuunaaminen ei ollut niin itsestäänselvyys. Myös kauppojen valikoima oli pienempää. Jo siitäkin syystä että pieniä kauppoja oli paljon enemmän, joissa ihmiset kävi. Ja niissä pienissä kaupoissa tietenkin pienempi valikoima. Toki lihatiski oli ihan hyvä monissa pikkukaupoissakin, mutta vastaavasti ei sieltä kaupasta saanut ostettua esimerkiksi munkkeja tai mitään lämmintä. En tiedä milloin esim. palvikalat tuli tarjolle, mutta ei niitäkään tainnut kasarilla olla kuin isommissa marketeissa. Karkkihyllykin oli suht pieni. En ole itse ollut kaupassa töissä, mutta väitän että karkkihyllyn koko on moninkertaistunut vaikka 30 vuoden aikana.

Jos mikroja ei ollut niin sehän tarkoitti silloin sitä että laitettiin hyvää kotiruokaa. Mikroja kyllä oli mutta niitä alkoi ilmestymään talouksiin vasta 90-luvulla.
Mausteitakin löytyi kunhan osasi etsiä mutta ei tietenkään siinä määrin kuin nykyisin.
Eikä sitä jauhelihaa ole pakko mättää. Jotain on vialla jos kaupasta ei löydä muuta kuin jauhelihaa.

Syön mieluimmin ruokaa kuin mausteita.

 

[”diginatiivi”]

Jonkun verran oli penskana sairaalakokemuksiakin 80-luvulta. Mieleen ovat jääneet mm. se, että labratuloksia sai odottaa muistaakseni viikkoja tai ehkä kuukaudenkin. Joitakin testejä, mitkä nyt näkee about 10 minuutissa, piti odottaa ennen viikkoja kun menivät jonnekin isompaan systemalaboratorieeheen, jossa varmaan käsin tehtiin kaikki. Näytteenotossa oli aina jotain 3-4 hoitajaa per potilas. Nykyisinhän verinäytettä on vain yksi hoitaja ottamassa, kun voi tekniikan avulla tehdä kaiken. Ennen piti varmaan tehdä sata lippulappua per näyte. Vertakin otettiin enemmän ennen.

Lääkärikäynnistä on sellaisia juttuja jäänyt mieleen että esimerkiksi vaakoja ja mittalaitteita ei ollut jokaisessa huoneessa. Ainakin yhdessä sairaalassa oli lääkärinhuoneiden takana sellainen käytävä, missä oli yksi vaaka ja pituusmittari useammalle lääkärille. Ennen mittauksia lääkäri vilkaisi sinne käytävälle, oliko siellä joku muu vai oliko käytävä vapaa. Lääkäri mittasi pulssin sormituntumalla ja verenpainemittarikin oli sellainen täysin analoginen malli.

Sillä mentiin mitä oli ja oltiin tyytyväisiä koska paremmasta ei ollut tietoa.

 

[Hyrava]

Kyllä luulen että se perus 80-luvun ruoka oli normiperheissä melko yksitoikkoista. Mikrojakaan ei monessa perheessä ollut ennen ysäriä. Tämä myös tarkoitti sitä, että ei ollut ruokia, joita voi nopeasti mikrossa tehdä. Maustepuolikin oli todella alkeellinen joten sen jauhelihakastikkeenkaan tuunaaminen ei ollut niin itsestäänselvyys. Myös kauppojen valikoima oli pienempää. Jo siitäkin syystä että pieniä kauppoja oli paljon enemmän, joissa ihmiset kävi. Ja niissä pienissä kaupoissa tietenkin pienempi valikoima. Toki lihatiski oli ihan hyvä monissa pikkukaupoissakin, mutta vastaavasti ei sieltä kaupasta saanut ostettua esimerkiksi munkkeja tai mitään lämmintä. En tiedä milloin esim. palvikalat tuli tarjolle, mutta ei niitäkään tainnut kasarilla olla kuin isommissa marketeissa. Karkkihyllykin oli suht pieni. En ole itse ollut kaupassa töissä, mutta väitän että karkkihyllyn koko on moninkertaistunut vaikka 30 vuoden aikana.

Kieltämättä, nyt kun rupesi muistelemaan niin ruoka oli kyllä vähän yksitoikkoisempaa silloin joskus alakouluikäisenä. Aika pitkälti peruna oli hyvin monessa ruoassa yhtenä raaka-aineena, lähinnä kokonaisena, muusina tai tietty keitossa paloina, esim riisiä oli hyvin harvoin. Sama juttu vähän salaateissakin, aika pitkälti oli rurkku, tomaatti, salaatinlehti -settiä. Lihaakin muistan oikeastaan vain jauhelihana ja kyljyksinä tai karjalanpaistissa, mitään pihvejä sun muita vastaavia ei liiemmin taidettu tehdä.

Mikroaaltouuni taisi tulla jossakin aikalailla vuoden 1990 kieppeillä, vuosi-pari sinne tänne. Muistan kun mukana tuli järkyttävän paksu mikrokeittokirjakin

 

[Lucas]

Jos mikroja ei ollut niin sehän tarkoitti silloin sitä että laitettiin hyvää kotiruokaa. Mikroja kyllä oli mutta niitä alkoi ilmestymään talouksiin vasta 90-luvulla.

Mikroaaltouunit alkoivat yleistyä 1980-luvun puolivälissä todella voimakkaasti ja mikroaaltouuni oli suunnilleen jokaisessa kodissa jo 1980-luvun lopulla.

1980-luvun alkupuolella valmiiksi pakattuja lihoja ei kaupoissa juurikaan ollut vaan kaikki ostettiin irtotavarana lihatiskiltä pienessäkin kaupassa. Siihen aikaan pienissäkin ruokakaupoissa myytiin esimerkiksi lehmän kieltä ja muita sisäelimiä. Niin ja ruokakaupat taidettiin sulkea lain voimalla siihen aikaan arkisin jo kello 18 ja lauantaisin jo paljon aikaisemmin.

 

[alakääntö]

Jos mikroja ei ollut niin sehän tarkoitti silloin sitä että laitettiin hyvää kotiruokaa. Mikroja kyllä oli mutta niitä alkoi ilmestymään talouksiin vasta 90-luvulla.
Mausteitakin löytyi kunhan osasi etsiä mutta ei tietenkään siinä määrin kuin nykyisin.
Eikä sitä jauhelihaa ole pakko mättää. Jotain on vialla jos kaupasta ei löydä muuta kuin jauhelihaa.

Syön mieluimmin ruokaa kuin mausteita.

Pointti oli, että syötiin vähemmän ja kyllä se oli myös yksitoikkoisempaa kun reseptejäkään ei ollut niin helposti saatavilla. Ehkä ainoat reseptimahdollisuudet olivat joku kokkailuohjelma, teksti-tv ja lehtien ruokasivut. Ja varsinkin karkki- ja herkkuvalikoima oli paljon pienempi. Ja kun ei paremmasta tiedä niin ei monessakaan normiperheessä hirveästi kokeiltu ruoanlaiton kanssa. Kun se ruoanlaittokin kesti pitempään. Nykyään kun menee kauppaan nälissään niin sieltä saa ihan kaikkea valmiiksi tehtynä ja melkein lämmitettynäkin. Jauhelihankin saa valmiiksi pihviksi painettuna lättynä. Karkkia ja herkkua on rajaton valikoima. Ennen sipsejä oli 3 eri makua kolmessa eri pussikoossa. Nykyään jo ihan pikkukaupoissa on karkkia todella paljon jos vertaa vaikka mitä se oli vielä kasarilla.

Ja mausteiden syöminen on vähän outo näkökanta. Maustehyllyllä varmaan 95% kamaa on ihan kuivattuja vihanneksia, esim valkosipulia saa kokonaisena tai rouheena, onko se nyt mauste? Lihaliemenkin voi itse tehdä tai laitaa kuutiona sekaan.

 

[”diginatiivi”]

Pointti oli, että syötiin vähemmän ja kyllä se oli myös yksitoikkoisempaa kun reseptejäkään ei ollut niin helposti saatavilla. Ehkä ainoat reseptimahdollisuudet olivat joku kokkailuohjelma, teksti-tv ja lehtien ruokasivut. Ja varsinkin karkki- ja herkkuvalikoima oli paljon pienempi. Ja kun ei paremmasta tiedä niin ei monessakaan normiperheessä hirveästi kokeiltu ruoanlaiton kanssa. Kun se ruoanlaittokin kesti pitempään. Nykyään kun menee kauppaan nälissään niin sieltä saa ihan kaikkea valmiiksi tehtynä ja melkein lämmitettynäkin. Jauhelihankin saa valmiiksi pihviksi painettuna lättynä. Karkkia ja herkkua on rajaton valikoima. Ennen sipsejä oli 3 eri makua kolmessa eri pussikoossa. Nykyään jo ihan pikkukaupoissa on karkkia todella paljon jos vertaa vaikka mitä se oli vielä kasarilla.

Ja mausteiden syöminen on vähän outo näkökanta. Maustehyllyllä varmaan 95% kamaa on ihan kuivattuja vihanneksia, esim valkosipulia saa kokonaisena tai rouheena, onko se nyt mauste? Lihaliemenkin voi itse tehdä tai laitaa kuutiona sekaan.

Ymmärsit varmaan mitä tarkoitin tarkoitin mausteilla, olenko nimennyt mainisemasi maustehyllyn tuotteet jotka esittelet? jokainen kutsukoon niitä miksi haluaa.
Olkoon ruoka toisille maustetta ja mauste toisille ruokaa. Täysin omassa harkinnassa.

 

[PotilasK]

Lottokupongin täyttäminen nykyaikaan nähden oli vielä 1980-luvulla melkoista näpräämistä. Kolmeosaisen kupongin päällimmäiseen osaan ruksittiin numerot, kesto, viikkonumero, nimi, osoite, postinumero ja postitoimipaikka. Keskiosa oli kalkkeeripaperi (hiilipaperi), joka jäljensi itselle jäävään kuittiosaan täyttämäsi tiedot. Kuponki palautettiin veikkauksen asiamiespisteeseen. Forssassa, jossa tuolloin asuin, oli ihan oma rakennuskin tälle ja tuota kutsuttiin veikkaustoimistoksi. Ensimmäiset raaputusarvat tulivat markkinoille 80-luvulla. Ässä-arpa taisi olla ensimmäinen ja siinä taisi olla heti jotain huijausmahdollisuutta; arvan myyjä pystyi huomaamattomalla terävällä raapaisulla tiettyyn kohtaan raapaisupintaan (jota ei arvan ostanut pystynyt huomaamaan) toteamaan onko arvassa voittoa vai ei, eli myyjä pystyi jemmaamaan itselleen voittoarvat

 

[Mikkos]

Lottokupongin täyttäminen nykyaikaan nähden oli vielä 1980-luvulla melkoista näpräämistä. Kolmeosaisen kupongin päällimmäiseen osaan ruksittiin numerot, kesto, viikkonumero, nimi, osoite, postinumero ja postitoimipaikka. Keskiosa oli kalkkeeripaperi (hiilipaperi), joka jäljensi itselle jäävään kuittiosaan täyttämäsi tiedot. Kuponki palautettiin veikkauksen asiamiespisteeseen. Forssassa, jossa tuolloin asuin, oli ihan oma rakennuskin tälle ja tuota kutsuttiin veikkaustoimistoksi. Ensimmäiset raaputusarvat tulivat markkinoille 80-luvulla. Ässä-arpa taisi olla ensimmäinen ja siinä taisi olla heti jotain huijausmahdollisuutta; arvan myyjä pystyi huomaamattomalla terävällä raapaisulla tiettyyn kohtaan raapaisupintaan (jota ei arvan ostanut pystynyt huomaamaan) toteamaan onko arvassa voittoa vai ei, eli myyjä pystyi jemmaamaan itselleen voittoarvat

Voin vaan kuvitella kuinka paljon tuon aikainen Veikkauksen himmeli makso printattuine lappuineen ja kuljetuksinen ja leimoineen ja systeemeineen
Saattanu PIKKUSEN online systeemit halventanu tuotakin prosessia.

 

[Tonnin Seteli]

Jonkun verran oli penskana sairaalakokemuksiakin 80-luvulta. Mieleen ovat jääneet mm. se, että labratuloksia sai odottaa muistaakseni viikkoja tai ehkä kuukaudenkin. Joitakin testejä, mitkä nyt näkee about 10 minuutissa, piti odottaa ennen viikkoja kun menivät jonnekin isompaan systemalaboratorieeheen, jossa varmaan käsin tehtiin kaikki. Näytteenotossa oli aina jotain 3-4 hoitajaa per potilas. Nykyisinhän verinäytettä on vain yksi hoitaja ottamassa, kun voi tekniikan avulla tehdä kaiken. Ennen piti varmaan tehdä sata lippulappua per näyte. Vertakin otettiin enemmän ennen.

Lääkärikäynnistä on sellaisia juttuja jäänyt mieleen että esimerkiksi vaakoja ja mittalaitteita ei ollut jokaisessa huoneessa. Ainakin yhdessä sairaalassa oli lääkärinhuoneiden takana sellainen käytävä, missä oli yksi vaaka ja pituusmittari useammalle lääkärille. Ennen mittauksia lääkäri vilkaisi sinne käytävälle, oliko siellä joku muu vai oliko käytävä vapaa. Lääkäri mittasi pulssin sormituntumalla ja verenpainemittarikin oli sellainen täysin analoginen malli.

Juu, siinä missä julkiseen terveydenhoitoon pääsi ilman nykyistä siilipuolustusta eikä kaikki ollut pelkkää niukkuutta, lääketiede ja hoito oli paljon alkeellisemmalla tasolla kuin nyt tai 20 vuotta sitten.

Yksittäisenä esimerkkinä helicobacter-infektion parantaminen lääkkeillä oli 1980-luvulla uusi juttu. Siihen saakka oli leikkaushoidon välttämiseksi pikku hiljaa kehitelty parempia mahalääkkeitä joita potilaat söivät lopun ikäänsä ellei tautia satuttu vahingossa parantamaan muun sairauden ohessa. Siinä oli siis yksi kestotuote sydän-, diabetes- ja päälääkkeiden tapaan. Lääkefirmoille toki tämä oli pieni menetys, mutta paljon uusia naposteltavia on keksitty korvaamaan kassavajetta.

Pulssin ja verenpaineen mittaus olskool-vehkein ei toisaalta ole paha juttu. Se on samalla myös hyvää perinteistä kliinistä arviota, jossa vastaanotolla ehtii jutella ja jopa koskea potilasta, eikä teipata 5 minuutissa burana polveen, SSRI-resepti kouraan, ulos ja seuraava, enne kuin potilas ehtii kertoa että käynnin aiheena oli epäily kuulonalenemasta. Potilasta kun voi tutkia lievemmin ja spesifimminkin kuin lähettämällä heti jenkkityyliin kokovartalon tt-kuvaan jos mahaan vähän sattuu. Ainoana vaihtoehtona tälle kylmänä all inille ei pitäisi olla "mee kotiis siitä, soittele neuvontaan jos jatkuu".

 

[PotilasK]

Voin vaan kuvitella kuinka paljon tuon aikainen Veikkauksen himmeli makso printattuine lappuineen ja kuljetuksinen ja leimoineen ja systeemeineen
Saattanu PIKKUSEN online systeemit halventanu tuotakin prosessia.

Ja itseasiassa kun miettii muitakin systeemejä, niin oli kaikenlaisia arvontoja ja äänestyksiä joihin vastattiin postikortilla. Televisiossa sitten virallisen valvojan (usein poliisi virkapuvussa) läsnäollessa kahlattiin valtavaan postikorttialtaaseen ja sieltä noukittiin voittaja

 

[Tonnin Seteli]

Kun maksun aika tuli annoin kortin ja ihmettelin kun hän kysyi nimeni ja kirjoitti kortin numerot kuittiviholle (en muista oliko korteissa nimi tuohon aikaa).

Minä varovasti kysyin että mahtaako kone olla rikki? Hän vastasi että kyllä tämä onnistuu ja kone on huollossa jonka jälkeen sain kuitin ja toivotukset jne.
Ovesta lähtiessä huomasin siinä ovessa oli Visa tarra joten arvelin rouvan tietävän asiasta.
Jatkossa asion siinä liikkeessä useamminkin ja sinne oli jo höylä hankittu. Sitä en muista että menikö se veloitus läpi mutta ainakaan karhukirjeitä ei tullut.

Näin olen käsittänyt homman toimineen, kaipa tuokin on kelvannut asiakaspalvelun nimessä. 2010-luvulla vielä joillakin vanhoilla taksi-isännillä oli mekaaninen korttikone varalla. Yksi kertoi ei-niin-vanhana juttuna, että joku korttifirma, muistaakseni Amex, oli kysyttäessä kertonut, ettei yhtään haittaa vaikka on lappujen loputtua yksi maksu mankeloitu vanhalle vääränmalliselle Visan lomakkeelle. Sen suuntaisella evästyksellä, että tilanteen ollessa päällä "leimaa vaikka vessapaperille, kunhan kortin tekstit on luettavissa".

Itsehän en ole mekaanisella leimauksella tehnyt korttimaksua kassan käyttäjänä koskaan enkä asiakkaanakaan kuin ihan pari hassua kertaa. Niinkin retroissa paikoissa kuin sotilaskodin kioskilla ja kauppa-autolla. Jälkimmäistä kokemusta kuvittelisin ihan 80-lukua vastaavaksi, vaikka se selvästi 2000-luvun puolella tapahtuikin enkä ole edes varma, oliko korttinikaan enää kansallinen pankkikortti vai jo Visa Debit. Auto tietysti olisi aikanaan ollut vielä vanhempi, vaikka vanha olikin. Ja tietenkin verrantona sellaiseen kauppa-autoon, jolla kortti on jo aikanaan ylipäänsä kelvannut. Ei kai niitä aluksi paljon ole tarjottu jossain ydinmaaseudulla.

Ja itseasiassa kun miettii muitakin systeemejä, niin oli kaikenlaisia arvontoja ja äänestyksiä joihin vastattiin postikortilla. Televisiossa sitten virallisen valvojan (usein poliisi virkapuvussa) läsnäollessa kahlattiin valtavaan postikorttialtaaseen ja sieltä noukittiin voittaja

Eikö noita muka enää ole? Voisin vannoa että olen sattumalta telkkarissa nähnyt jonkin tuollaisen tilanteen suht äskettäin, toki ilman sitä poliisia. Vai liekö astiassa ollut johonkin lisäarvontaan osallistuvia arpoja.

 

[Mikkos]

Noista kaapelikanavista tuli mieleen että olikoha Fun Factory tai joku missä tuli lastenohjelmaa ja olikohan se Sky Channel..?
Sieltä tuli DJ Cat show muistan että olin niin pieni että en ymmärtäny englannista mitään mutta seuraavana vuonna piti alkaa enkku ja muistan showta kattoessa että kohat mä ymmärrän mitä noi tossa puhuu
Ja nythän sitä toki kuuntelee englantia täysin sujuvasti ja ymmärtää kaiken, mutta kyllä ne oli kaukaisia haaveita vielä tuohon aikaan.

Mä halusin aina semmosen kalanruotokaulakorun mikä tolla oli.

Ja sitä näin vanhemmiten alkaa arvostamaan suomalaista koululaitosta ja kuinka käytännössä kaikki suomalaiset ainakin ymmärtää englantia joka ei monessakaan maassa ole todellakaan itsestään selvyys.

 

[luuponen]

kioskilta nuuskaa (punasta tai kultasta puussia, tre ankarepusseja) ja tupakkia. irtiksiä lasimaljat täynnä alkaen 5pennistä, olikos pennin karkkeja enää kasarilla, ei tainnu olla.
puhelinkopeista "resetillä" ilmaisia puheluita.
lennättimestä puhelut kätevästi esim. sukulaisille ruotsiin.
raksoilta paskakasoista aspilankaa ja ritsoja tekemään. nalleja ammuntaradalta ja ei kun paristolla virtaa ja pum!
senssiluureissa tuli notkuttua ja opeteltua numeroon soittaminen rämpyttämällä katkaisinta koska valintakiekko oli lukossa.
fillareilla JOKA paikkaan. samalla fillareiden tuunausta esim. minimaalinen takarengas jne.
tarroja kerättiin ja haettiin liikkeistä. divarit oli ihan helvetin kova sana. harrastettiin melkein kaikenlaista "urheilua" satoi tai paistoi.
tykäreitä ja lyijykiinalaisia sai urheilukaupoista ympäri vuoden.
kiljua tehtiin perunoista.
starttipistooleista avattiin piippua ja ammuttiin niillä sen jälkeen esim. kuulia tai kovia marjoja. näitä sai joka kaupasta.
kapakoissa ekat arcadepelit ja siellä tupakansavussa ja kaljankatkussa niitä pelattiin. kukaan ei välittänyt. (pong, space invaders jne)
zx81 tullessa kauppoihin lähti järki ja vanavedessä kesätyömasseilla vic20 kotiin ja siitäpä se sitten hakkeroiminenkin sai oikeastaan
kunnolla alkunsa.
philips videopäkkejä ja colecovisioneita sekä atarin matolaatikkoa frendeillä pelaten. beta-nauhurit, v2000-nauhurit (tms) eka
VHS leffa tais olla exterminator missä katkaistiin jonkun jäbän pää tai joku kauhuleffa.
bändihommia ihan kakarasta asti jos vaikka missä kokoonpanoissa heviä, punkkia, hooceeta ja sen semmosta.
oli kyllä vitun leppoista näin jälkikäteen muistellen ja vaikka en rahaperheestä ollutkaan niin ruotsinmaan vierailut ja siellä sukulaiset
toivat maustemaailmaan esim. curryjauheet ja chilin.
kouluissa ihan jees tasapaskaa safkaa. perunavelli ja lihapiirakkapäivä, pitsapäivä(oranssi roiskeläppä) kohokohtina. sit oli iltapäivällä joku buffetti
mistä sai banaanisuklaamunkkeja ja limpparia.

ja ne ekat kokemukset vastakkaisen sukupuolen kanssa...

 

[Romuvarasto]

Olin pankissa töissä 80-luvulla. Yritykset olivat usein avoinna pitempään kuin pankit, ja käteisvarojen hilloaminen jossain spudarin kassalaatikossa on riski. Siksi oli nuo yösäilöt. Ne olivat harmaita muovilaatikoita joihin yrityksen kassan sulkenut henkilö laittoi lasketut rahat ja pankkikorttitositteet (niitä mankeloituja kalkeerilappuja) ja työnsi ne sitten pankin luukusta edelleen kassakaappimaiseen postilokeroon. Vieläkin näkee näitä metallisia "yösäilö - nattfack"-luukkuja entisten pankinkonttorien seinissä.

Illalla mankeloidut pankkikorttitositeett ja kerätyt käteiset menivät sitten firman tilille aamusta. Sisustuliikkeen boksista tuli sileitä viissatasia ja vain pieni paryymin tuoksahdus, jostain kansanomaisesta kaljakuppilasta tuli ruttuisia vitosia (viiden markan seteleitä) ja vähäisiä pankkikorttitositteita joista osa katteettomia - sekä raskas röökinsavun odööri.Konttorissa oli siihen aikaan pöytään upotetut matriisikirjoittimet ja tyhmät päätteet joissa ei ollut normaali näppistä, vaan numerot ja komennot. Näytön virkaa toimitti muistaakseni muovin alla pyörinyt kassanauha. Konttorilla oli sitten Nokian Mikko-minitietokone, joka oli enemmän tai vähemmän reaaliaikaisessa yhteydessä pankin pääköneeseen.

 

[Melvin Frohike]

Silloin voi muistaakseni pankkiin viedä myös melkoisen määrän käteistä ja pyytää laittamaan tililleen, kukaan ei välittänyt. Nyt kun viet tietyn summan niin on kovat kyselyt niiden alkuperästä jne.

 

[Romuvarasto]

Vaikka YYA-Suomessa oltiinkin niin näkisin sen kanaviern rajoittamisen lähinnä alempana elintasona ja TV-.lähetysten kalleutena. MIelipiteenvapautta sallittiin kohtuullisesti, vaikka YYA jotain reunaehtoja sanelikin - ja muun muassa sen, että jokunen luottokommunisti istui joka hallituksessa. Amerikan viihdettä ostettiin telkkariin siinä määrin kun verovaroilla kehdattiin ja olihan MTV:llä oma timeslottinsa valtion kanavilla ihan tosi varhain.

 

[alakääntö]

Ja tietysti pornolehtikätköt metsissä.

 

[Tonnin Seteli]

-----

 

[Tonnin Seteli]

Olin pankissa töissä 80-luvulla. Yritykset olivat usein avoinna pitempään kuin pankit, ja käteisvarojen hilloaminen jossain spudarin kassalaatikossa on riski. Siksi oli nuo yösäilöt. Ne olivat harmaita muovilaatikoita joihin yrityksen kassan sulkenut henkilö laittoi lasketut rahat ja pankkikorttitositteet (niitä mankeloituja kalkeerilappuja) ja työnsi ne sitten pankin luukusta edelleen kassakaappimaiseen postilokeroon. Vieläkin näkee näitä metallisia "yösäilö - nattfack"-luukkuja entisten pankinkonttorien seinissä.

Luulin, että tuo on yhä ihan normaalia. Toki murtohidastetut kassakaapit tai rahakuljetukset ovat normi vähänkin isommissa kaupoissa tai isomman ketjun liikkeiden takahuoneessa (käsittääkseni esim. ärrällä), mutta onhan niitä muitakin paikkoja joissa vielä käsitellään käteistä. Ei siitä niin kauan ole, kun olen viimeksi vienyt taksilla kyypparin pubin sulkemisajan jälkeen yösäilön kautta kotiinsa.

Silloin voi muistaakseni pankkiin viedä myös melkoisen määrän käteistä ja pyytää laittamaan tililleen, kukaan ei välittänyt. Nyt kun viet tietyn summan niin on kovat kyselyt niiden alkuperästä jne.

Sehän onkin jännä, miten toiseen ääripäähän on menty. Nykyinen teatteri on kyllä hyvin lapsellista, kun jostain alle kymppitonnin(kuulemma jo alle tonninkin) käteissummista tivataan kuin terroristilta, vaikka ihan selvästi asiakas tunnetaan jo maksuliikenteensä kautta ja hyvin tiedossa on, että käteissumma ei ole mitenkään epäsuhdassa asiakkaan varoihin, rahaliikenteeseen, tuloihin ja menoihin.

Valtiovallan tasolla on varmaan helvetin vaikea ymmärtää, että tonnin käteistalletuksista on turha kysellä muilta kuin terroristeilta ja narkkareilta edes lipsahduksen toivossa. Tuskin kukaan pottunokka putkimies vie pimeästä hommasta saatua tonnia pankkiin tililleen talletettavaksi ylipäänsä, saati ettei tajuaisi kysyttäessä kertoa alkuperäksi, että myi tallin nurkasta vanhan krossipyörän. Pankit sitten leikkivät hullujen houreita mukana muna tanassa tippa päässä.

Liittynee laajemminkin "entisaikojen" kuten 80-luvun hyviin puoliin. Typerän mutta melko harmittoman jutun tekeminen järjettömällä perusteella ei haittaa pelkästään siksi, että se typerä harmiton juttu tulee tehdyksi. Se haittaa siksi, että huono ja väärä perustelu tulee tällöin vahvistetuksi ja yleisesti hyväksytyksi, eli se lakkaa olemasta huono ja väärä. Se on siis siitä eteenpäin totuus, vaikka järjettömänä pysyykin. Näin muodostuu uuskieli ja kaksoisajattelu. Tämä mielisairauden normalisointi on pohjana kaikenlaiselle parodiahorisontin ylittävälle uustotalitariselle modernille dystopialle, intersektionaaliselle feminismille, punavihreydelle ja muulle kukkahattunatsien ja liimanhaistelijoiden 1984 nannystate-paskalle, jota ei todellakaan olisi 80-luvulla katseltu.

 

[arthur3.0]

HTV kanavan nimi taisi vaihtua Paikallistelevisioksi (PTV) samaan aikaan kun se muuttui Neloseksi ja alkoi näkyä valtakunnallisesti harava-antenniverkossa.

Ei, vaan HTV vaihtui Helsingissä PTV:ksi alkoi näykyä myös muissa kaapeliverkoissa (korvaten ehkä jotain paikallisia kanavia?) vuonna 1990 ja korvautuminen Nelosella vuonnan 1997.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kyllä luulen että se perus 80-luvun ruoka oli normiperheissä melko yksitoikkoista. Mikrojakaan ei monessa perheessä ollut ennen ysäriä. Tämä myös tarkoitti sitä, että ei ollut ruokia, joita voi nopeasti mikrossa tehdä.

Ei 1980-luvun ruoka 1980-luvun näkökulmasta ollut yksitoikkoista vaan päinvastoin monipuolista ja modernia verrattuna aiempiin vuosikymmeniin... Eihän silloin mistään paremmastakaan tiedetty. Mutta sitten taas toisaalta, pikälti aika samaa ruokaa suomalaiset yhä edelleen syö, pizzaa, pastaa, perunaa, ruisleipää, pihviä, broileria ja niin edelleen, ei nyt kaikkea listata, mutta siis nykyään on vaan paremmat mahdollisuudet tutustua uusiin kansainvälisiin juttuihin.

Mikrot kyllä oli melko yleisiä jo 1980-luvun loppupuolella ja niissä lämmitettiin välipalaksi esimerkiksi roiskeläppäpizzoja.

Aihe onkin näköjään ajankohtainen: Syötkö sinäkin? Suomalaisella kulttipizzalla hurjat miljoonamyynnit – täyttää jo 40 vuotta: "Ensimmäinen tuote edelleen selkeä ykkönen"

Muutenkin pizza oli aika trendikästä ruokaa 1980-luvulla.

 

[Mikkos]

Olin pankissa töissä 80-luvulla. Yritykset olivat usein avoinna pitempään kuin pankit, ja käteisvarojen hilloaminen jossain spudarin kassalaatikossa on riski. Siksi oli nuo yösäilöt. Ne olivat harmaita muovilaatikoita joihin yrityksen kassan sulkenut henkilö laittoi lasketut rahat ja pankkikorttitositteet (niitä mankeloituja kalkeerilappuja) ja työnsi ne sitten pankin luukusta edelleen kassakaappimaiseen postilokeroon. Vieläkin näkee näitä metallisia "yösäilö - nattfack"-luukkuja entisten pankinkonttorien seinissä.

Illalla mankeloidut pankkikorttitositeett ja kerätyt käteiset menivät sitten firman tilille aamusta. Sisustuliikkeen boksista tuli sileitä viissatasia ja vain pieni paryymin tuoksahdus, jostain kansanomaisesta kaljakuppilasta tuli ruttuisia vitosia (viiden markan seteleitä) ja vähäisiä pankkikorttitositteita joista osa katteettomia - sekä raskas röökinsavun odööri.Konttorissa oli siihen aikaan pöytään upotetut matriisikirjoittimet ja tyhmät päätteet joissa ei ollut normaali näppistä, vaan numerot ja komennot. Näytön virkaa toimitti muistaakseni muovin alla pyörinyt kassanauha. Konttorilla oli sitten Nokian Mikko-minitietokone, joka oli enemmän tai vähemmän reaaliaikaisessa yhteydessä pankin pääköneeseen.

Juuri näin

 

[Centteri]

Pizzasta puheen ollen. Helsingissä oli Pizzataxi -niminen ketju joka taisi ensimmäisenä suomessa toimittaa pizzat myös kotikuljetuksena.

 

[qwertyu]

Yläasteella saksan opettaja jakoi meille ilmaiseksi jotain saksalaisia nuortenlehtiä silloin tällöin. Joka numerossa oli muun sisällön lisäksi kuva jossa oli noin 15-16 vuotiaat poika ja tyttö yläruumiit paljaana, joko katsoen toisiaan eroottissävytteisesti tai syleilemässä toisiaan. Ne oli varmaan jotain malleja, palkattu vaan sitä kuvan ottoa varten. Vartalot oli kunnossa

 

[Tonnin Seteli]

Yläasteella saksan opettaja jakoi meille ilmaiseksi jotain saksalaisia nuortenlehtiä silloin tällöin. Joka numerossa oli muun sisällön lisäksi kuva jossa oli noin 15-16 vuotiaat poika ja tyttö yläruumiit paljaana, joko katsoen toisiaan eroottissävytteisesti tai syleilemässä toisiaan. Ne oli varmaan jotain malleja, palkattu vaan sitä kuvan ottoa varten. Vartalot oli kunnossa

Kuulemma joskus 80-luvulla tuollainen kevyt... no, nykykäsityksen mukaan lapo, oli alan lehdiksi saakka vain yksi erikoisuus, jota ei sen kummemmin ihmetelty. Tietysti ihmeteltiin siinä missä vanhoja naisia, läskipornoa, neekerisihmisiä tai homostelua, mutta ei juuri enempää.

Pitääkö paikkansa?

Erotiikkalehtisukupolvea nuorempana ylipäänsäkin mielikuvat 80-luvun jutuista herättävät hilpeyttä. Erilaiset puskarunkkarit, puhelinrunkkarit sun muut ovat pääosin kadonnutta kansanperinnettä eikä pornolehtiäkään taida enää juuri kioskeilla olla. Iltapäivälehdistäkin seksipuhelinmarjatat ovat kadonneet naurattamasta. Sen ajan pornofilmitkin ovat todella kämäisiä. Vanhoja lehtiä en juuri ole edes nähnyt muita kuin kuuluisan Kallen runkkaamisen SM-jutun ja Jörnin mustasta alaikäisestä vosusta kertovan leikkeen.

 

[M.P.T]

80-Luvulla nuoret käyttäytyi paremmin.
Kolmio Tripit oli hienoja. Saisipa takaisin...
Scorpions ja Iron Maiden albumit.
VHS nauhurit ja videovuokraamot. 10-35mk vrk
Suomen Kolikkopelihallit (Japanissa vaimon kodin vieressä on vieläkin)
Koulussa pommariin meno harjoitukset 1987-1989 (Poika opetteli 2018 Japanissa näitä)
NES/Famicom pelit. Blaster Master, Blades of Steel yms...
Autolomat ja Saksassa Zimmer frei pysähdykset...
Hirvaskankaan Shell ja Esso. Oli huoltoasema meininkiä. Nyt kaikki tylsää....

 

[Erkki_erikeepperi]

Jörnin mustasta alaikäisestä vosusta kertovan leikkeen.

Eikös toi ollut ihan Hymy-lehdessä... 15-vuotiaan tytön kanssa piehtaroi alasti kuvassa.

Myöhemmin näköjään on selitelty, että se olikin oikeasti 18-vuotias. Uskokoon ken tahtoo.

Mutta tosiaan 1980-luvulla kaikki porno oli aika tasapuolisesti paheksuttua, eli erilaiset "erikoisuudet" eivät välttämättä sillä tavalla nousseet valokeilaan muita pahempina. Videoporno oli laissa kielletty kautta linjan, joten lapo ei kai sitten ollut juuri sen kummempi juttu kuin mikään muukaan porno, jos vähän liioitellaan. Ainakaan aiheesta ei juuri koskaan puhuttu missään mun käsittääkseni.