Hullu 80 -luku

[Mehtikkö]

80-luvulla oli vielä voimissaan ajatus, että töihin aina pääsee, kun vain hakee ja palkalla saa kustannettua itselleen elämän. Tuo kuopattiin siinä 90-luvun alussa, eikä ole takaisin tullut.

 

[Pempula]

Itse näen 80-luvun myös C64:n kulta-aikana (olihan siellä toki muitakin helmiä - vaikka Sinclair Spectrum), pelikonsoleita myös useampia.
Toki loppupuolella Amiga ja ST tulivat vahvasti kuvioihin ja samalla PC-pelitkin tekivät tuloaan (Sierran pelejä ja jonkinlainen suosikki myös Ancient Art of War, jos joku tuon muistaa). Herculus ja CGA (sittemmin EGA/VGA) ihmistä 'upeilla' grafiikoillaan kiusasivat, mutta PC puolen tulo oli helposti nähtävillä, kun prosessorit tasaisesti kehittyivät, ml. tuo grafiikkapuoli (tuolloin puhuttiin siis lähinnä resoluution parannuksista ja värien määrästä, 3D-kortit saivat odottaa vielä vuosia) ja samalla äänipuoli AdLib/Roland monelle varmaan myös tuttuja).

 

[Mikkos]

80-luvulla oli vielä voimissaan ajatus, että töihin aina pääsee, kun vain hakee ja palkalla saa kustannettua itselleen elämän. Tuo kuopattiin siinä 90-luvun alussa, eikä ole takaisin tullut.

Eikä tarvinnut edes hakea. Senkuin käveli tehtaaseen sisään ja pyysi hommia.

 

[Myrkky]

Nyt sukelletaan MTV:n ohjelma-arkistoihin – Pöllötöllö näyttää ikimuistoisimmat ohjelmat

Uutuusohjelma Pöllötöllö penkoo ja näyttää Maikkarin arkiston parhaat, ikimuistoisimmat ja ehkä unohtuneetkin ohjelmat.

www.mtvuutiset.fi

Tälläinen juttu alkaa maikkarilla

 

[root]

80-luvun loppupuolelta, Christina Applegate tv-sarjassa Pulmuset.

 

[Jumi]

Farkkutakit, ne sais tulla takaisin.

 

[Mengele Arkel]

Samantha Fox & Sabrina.

Muut kuumat: Sandra, Kim Wilde, Kikka,

Poke: Ginger Lynn

 

[Erkki_erikeepperi]

Itse näen 80-luvun myös C64:n kulta-aikana (olihan siellä toki muitakin helmiä - vaikka Sinclair Spectrum), pelikonsoleita myös useampia.
Toki loppupuolella Amiga ja ST tulivat vahvasti kuvioihin ja samalla PC-pelitkin tekivät tuloaan (Sierran pelejä ja jonkinlainen suosikki myös Ancient Art of War, jos joku tuon muistaa). Herculus ja CGA (sittemmin EGA/VGA) ihmistä 'upeilla' grafiikoillaan kiusasivat, mutta PC puolen tulo oli helposti nähtävillä, kun prosessorit tasaisesti kehittyivät, ml. tuo grafiikkapuoli (tuolloin puhuttiin siis lähinnä resoluution parannuksista ja värien määrästä, 3D-kortit saivat odottaa vielä vuosia) ja samalla äänipuoli AdLib/Roland monelle varmaan myös tuttuja).

Niin, 1980-luvun lopussa hyvinvarustellut teho-PC:t olivat harvinaisia kodeissa, mutta eihän se estänyt niistä haaveilua, ja kyllähän asioiden kehityskulku näytti jotenkin vääjäämättömältä jo tuolloin.

Muistan Mikro-PC -lehden katsauksen 486-koneisiin oliko vuodelta 1989, ja koneiden hinnat oli henkilöauton luokkaa... Kyllähän sitä tuli unelmoitua, että sitten kun voitan lotossa niin tuollaisen hommaan. Ei mistään Amigasta tai ST:stä tullut ikinä samalla tavalla uneksittua, eikä mulla niitä koskaan ollutkaan. Sen sijaan hommasin seuraavana vuonna karvalakki-perus-PC:n, jolla sai kuitenkin hyvin jo "jalkaa oven väliin" PC-maailmaan ja pääsi käyttämään pitkälti samoja ohjelmia kuin tuollaisella 486:llakin, huomattavasti hitaammin vaan ja paskemmilla grafiikoilla...

PC:t jotenkin tuntui aina "oikeilta tietokoneilta", ja Amiga/ST olivat vaan paranneltuja kuusnelosia periaatteessa... Siis lelukoneita toisin sanoen. Vaikutelma oli osittain ansaittu ja osittain ansaitsematon, mutta elämä on.

 

[Johan_V]

Ensimmäinen oma tietokone oli Atari ST, C64:sta tuli käytettyä ala-asteen tietokonekerhossa. Sierran King's quest sarja tekstiparsereineen jäi lähtemättömästi mieleen. Siinä kyllä oppi englantia ihan väkisin kun tuli pelailtua sanakirjan kanssa. "you can't do that, at least not now!". Ultimat sekä Microprosen simulaattorit olivat parasta lapsuutta. Siinä tuli myös opeteltua koodausta Basicilla, Pascalilla, Lispillä ja C:llä.

Tekstipohjaisen internetin käyttö yläasteella (koko koulussa oli yksi nettiin kytketty kone), linkkilistaukset tietokonelehdissä, sekä ohjelmien kopioiminen korpuille. Sitten 90-luvulla yliopistossa jäin MUDeihin koukkuun, aika meni kuin siivillä. Ylioppilaskylän 10 megan netti joka asunnossa oli jotain ihan ennennäkemätöntä. Toki netti oli aina välissä poikki kun joku uusi asukas kytki väärin säädetyn dns-palvelimen verkkoon.

 

[jobbus]

Itselle muistuu 80-luvulta mieleen kaikenlaista näin -78 syntyneenä- Ei missään aika järjestyksessä.
-BMX-pyörät ja jappisatula
-MSX tietokone/konsoli ja sircus games. Ällö vaikea peli
-Nintendo Game&Watch pelit ja Gameboy+tetris ja siinä käytössä se suurennuslasi/valo että näki myös pimeässä pelata
-RC-autot, ekaksi Nikko ja sitten Tamiya ja Kyosho. Ekat rattiohjaimet ja kiteiden vaihdot + matto-autot ja niiden viritys.
-Iron maiden- Somewhere in time ja Seventh son of the seventh son albumit + pääkköset + nikke T + Bat &ryyd + tukkahevin tuleminen+ Metallica (Alcoholica) Ja kaikki tietenkin kopsattuna c-kaseteilla.
-Moon bootsit
-Tupakan ja karkkien pölliminen paikallisesta maalaiskylän kaupasta ja niistä kiinni jääminen ja rangaistus. Ja ekat yrjöt kun tupakkaa maistoi
-Yamaha yz 80 crossipyörällä ajelu metsässä ja sen jälkeen ajelu tiellä mopoilla, alkaen Honda monkey, Tunturi sport, super sport ja tiger, Helkama raisu, -90 luvun puolella sitten Suzuki S1 80cc ja kevari.
-Commodore 64 ja peleinä IK+ ja Giana sisters kaverin luona ja -90 luvulla sitten mentiin jo Amigalla. Ja ensimmäiset pc-pelailut sierran quest peleillä.

90 luvulla tapahtui sitten paljon enemmän

 

[pekka666]

Eikä tarvinnut edes hakea. Senkuin käveli tehtaaseen sisään ja pyysi hommia.

Olen niin nuori, että mulla ei ole mitään kokemusta työnhausta ennen 2010 lukua, mutta onko tällaista oikeasti ollut joskus tai onko edelleen jossain? Mullekkin on joskus vanhemmat neuvoneet työnhakuun, että pitää vain marssia sisään ja pyytää pääsyä pomon juttusille, mutta mua on jäänyt aina ihmetyttämään että saako näin muka oikeasti töitä jostain? Vai onko tuo joku vanhemman väen myytti?

 

[Tonnin Seteli]

PC:t jotenkin tuntui aina "oikeilta tietokoneilta", ja Amiga/ST olivat vaan paranneltuja kuusnelosia periaatteessa... Siis lelukoneita toisin sanoen. Vaikutelma oli osittain ansaittu ja osittain ansaitsematon, mutta elämä on.

Lyhyen hetken Amiga tietysti oli jopa parempi, mutta etenkin tavoitettavampi pelikone ja harrastuslaite kuin PC. Pohjimmiltaan tällaiset olivat vain eräänlaisia kevytversioita oikeasta henkilökohtaisesta tietokoneesta, tavallaan apple-krääsään rinnastettavia tai vähän niinkuin pelikonsoleita mutta ei pelkästään lapsille ja tyhmille.

Olen niin nuori, että mulla ei ole mitään kokemusta työnhausta ennen 2010 lukua, mutta onko tällaista oikeasti ollut joskus tai onko edelleen jossain? Mullekkin on joskus vanhemmat neuvoneet työnhakuun, että pitää vain marssia sisään ja pyytää pääsyä pomon juttusille, mutta mua on jäänyt aina ihmetyttämään että saako näin muka oikeasti töitä jostain? Vai onko tuo joku vanhemman väen myytti?

Näin ihan oikeasti joskus toimittiin, vielä 80-luvullakin. Minua ei koskaan ole lakannut ihmetyttämästä, että vielä nykyäänkin jotkut luulevat elämän toimivan näin. Tietty ikäluokka sai myös kunnon eläkkeen, osti asunnot halvalla, maksoi lainat duunaripalkalla parissa vuodessa tai kymmenessä jos halusi ajaa hienolla saksalaisella ja rällätä. He eivät pysty ymmärtämään, miksi nelikymppinen nykynuoriso on niin velttoa, ettei saavuta samaa.

Toki poikkeuksia on ollut. Taksialalla voi yhä edelleen soittaa suoraan "pomolle", joka jos sattuu olemaan kielitaitoinen, selvinpäin ja järjissään, tietää ainakin kuka tuttunsa ottaisi töihin jopa fiksun kuuloisen tuntemattoman soittajan. Tietysti koko homma on nyttemmin mennyt aika lujasti vessasta alas, mutta vaikka 5 tai 10 vuotta sitten, jolloin alan töissä oli vielä melkein järkeä.

 

[hahuu]

80-luvusta tulee ekaksi mieleen 80-luvun populaarimusiikki ja kuinka vuonna 1989 musiikki kuulosti aivan erilaiselta verrattuna vuoteen 1979. Syntetisaattorit, samplerit ja muu musiikkiteknologia kehittyivät 80-luvulla kovaa vauhtia, monia soundeja ei ollut aikaisemmin ollut mahdollistakaan käytännössä tehdä ja kun uusia soundeja keksittiin, niin niitä myös käytettiin musiikissa. 80-luvun musiikissa vielä selvästi kuului musiikkiteknologian kehitys.

Oikeastaan 1980-luvun lopussa oli teknologian puolesta jo periaatteessa mahdollista tehdä kaikenlaista mahdollista musiikkia. Vielä silloin siihen tosin tarvittiin ammattilaistason studio täynnä kalliita laitteita, kun taas nykyään halvalla läppärillä ja sopivalla softalla voi tehdä samoja asioita. Lisäksi softapohjaisesti monet asiat ovat paljon helpompia ja nopeampia tehdä.

Eipä sitä musiikin nopeaa kehitystä tosin itse 80-luvulla hoksannut. Silloin kiinnosti enemmän katsella telkkarista Ritari Ässää ja Ihmemies MacGyveria, pelata Commodore 64:llä Winter Gamesia, rakennella tekniikka-Legoilla ja juoda pillillä mehua tetraedrin muotoisesta purkista.

 

[fiarska]

Vuonna -81 piti historian tunnilta lintsata kun Lappeenrannan rautakaupan yläkerrassa oli Commore VIC 20 ensi esittely. Kyllä usealla riitti ihmetystä et mikä ihmeen vekotin tuo.
Tietysti sama vuonna pappa tunturi ja solifer SM.
Tuolla aiemmissa postauksissa on jo niin paljon kerrottu joten turha enään mitä lisätä

 

[Erkki_erikeepperi]

Lyhyen hetken Amiga tietysti oli jopa parempi, mutta etenkin tavoitettavampi pelikone ja harrastuslaite kuin PC. Pohjimmiltaan tällaiset olivat vain eräänlaisia kevytversioita oikeasta henkilökohtaisesta tietokoneesta, tavallaan apple-krääsään rinnastettavia tai vähän niinkuin pelikonsoleita mutta ei pelkästään lapsille ja tyhmille.

Amiga oli käytännössä Amiga 500, eli edistynyt kotitietokone hetken aikaa 1980-luvun historiassa, mutta nopeasti vanhentuva (ja "yksiulotteinen") laite seuraavan vuosikymmenen painaessa päälle.

PC vs. Amiga ei myöskään ollut mikään puhdas apples vs. apples -vertaus edes kotikäytössä, koska monella saattoi olla kotona PC ikäänkuin työhommien vuoksi ja sillä sitten saatettiin pelata pelejäkin, ja toisaalta pelitarjonta oli osittain erilaista. PC:n vahvuudet jo tuolloin oli esimerkiksi lentosimulaattoreissa, joissa vaadittiin paljon raakaa CPU-tehoa. Analoginen joystick myös auttoi asiaa. Ja esimerkiksi Sierra On-Linen pelit tehtiin ensisijaisesti PC:lle, ja ylipäätään amerikkalaiset firmat teki pelejä ensisijaisesti PC:lle (koska 16-bittiset kotitietokoneet ei olleet siellä oikein koskaan mikään "juttu").

Oikeastaan 1980-luvun lopussa oli teknologian puolesta jo periaatteessa mahdollista tehdä kaikenlaista mahdollista musiikkia. Vielä silloin siihen tosin tarvittiin ammattilaistason studio täynnä kalliita laitteita, kun taas nykyään halvalla läppärillä ja sopivalla softalla voi tehdä samoja asioita. Lisäksi softapohjaisesti monet asiat ovat paljon helpompia ja nopeampia tehdä.

Käsittääkseni Atari ST oli tuohon aikaan melko suosittu laite muusikkopiireissä, sisäänrakennetun MIDI-liitännän johdosta. Siihen sitten syntetisaattori tms. äänimoduli kylkeen, niin ei välttämättä puhuta tolkuttoman kalliista laitteistosta, mutta toki esimerkiksi äänen tallennus paremmalle medialle kuin C-kasetille oli myöskin vähän haasteellinen juttu vielä tuohon aikaan...

 

[root]

Olen niin nuori, että mulla ei ole mitään kokemusta työnhausta ennen 2010 lukua, mutta onko tällaista oikeasti ollut joskus tai onko edelleen jossain? Mullekkin on joskus vanhemmat neuvoneet työnhakuun, että pitää vain marssia sisään ja pyytää pääsyä pomon juttusille, mutta mua on jäänyt aina ihmetyttämään että saako näin muka oikeasti töitä jostain? Vai onko tuo joku vanhemman väen myytti?

Nykyään ehkä harvinaisempaa, mutta 80-luvulla varmasti kannatti vain mennä kysymään pomolta tai työnjohdolta. Koululaisten kesätyötkin saattoi hoitua siten, että koulujen loman alettua oli tiedossa aamu jolloin aikaisin piti mennä tehtaan pihalle riviin. Siitä sitten poimittiin kesätyöläiset, nimi paperiin ja aloitus saman tien.

 

[valurauta]

Niin, 1980-luvun lopussa hyvinvarustellut teho-PC:t olivat harvinaisia kodeissa, mutta eihän se estänyt niistä haaveilua, ja kyllähän asioiden kehityskulku näytti jotenkin vääjäämättömältä jo tuolloin.
...
PC:t jotenkin tuntui aina "oikeilta tietokoneilta", ja Amiga/ST olivat vaan paranneltuja kuusnelosia periaatteessa... Siis lelukoneita toisin sanoen. Vaikutelma oli osittain ansaittu ja osittain ansaitsematon, mutta elämä on.

Olisinpa vähän sitä mieltä, että PC:llä ei 80-luvulla ollut juuri mitään roolia kotien pelikoneena, vaan jos sellainen hankittiin niin syynä oli hyötykäyttö. Etenkin tekstinkäsittely oli keskeinen tarve PC:lle samoin kuin vähänkään vakavampi koodaaminen. WP ja Turbo Pascal, anyone?

Toki PC-pelejäkin oli olemassa mutta aika aneemisia ne olivat jopa 64:ään verrattuna, kun äänet ja grafiikka oli niin surkeita. Hyötykäyttöön sen sijaan 1-värinäyttö oli parhaimmillaan erinomainen. Mikromikkoon sai jopa litteän LCD-näytön.

Kotitietokoneet muodostuivat hyötykäytön sijasta lähinnä peli- ja harrastusalustoiksi. Kaikissa taisi olla jonkinlainen BASIC-ohjelmointikieli vakiona. Viimeisetkin kotitietokoneet kuopattiin 90-luvun alussa, kun Playstation & kumppanit valtasivat pelimarkkinat. 90-luvun jälkipuoliskolla peli-PC:t alkoivat nostaa päätään.

 

[Tonnin Seteli]

Käsittääkseni Atari ST oli tuohon aikaan melko suosittu laite muusikkopiireissä, sisäänrakennetun MIDI-liitännän johdosta. Siihen sitten syntetisaattori tms. äänimoduli kylkeen, niin ei välttämättä puhuta tolkuttoman kalliista laitteistosta

Kyllä, ja niillä kotivehkeilläkin sai aikaiseksi jotain chiptunea, anteeksi liioitteluni. "Mitä tahansa musiikkia" tehtiin silloin kalliisti studiovehkeillä ja isolla porukalla. Nykyään periaatteessa hyvin halvoilla kuluttajavehkeillä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Olisinpa vähän sitä mieltä, että PC:llä ei 80-luvulla ollut juuri mitään roolia kotien pelikoneena, vaan jos sellainen hankittiin niin syynä oli hyötykäyttö. Etenkin tekstinkäsittely oli keskeinen tarve PC:lle samoin kuin vähänkään vakavampi koodaaminen. WP ja Turbo Pascal, anyone?

Toki PC-pelejäkin oli olemassa mutta aika aneemisia ne olivat jopa 64:ään verrattuna, kun äänet ja grafiikka oli niin surkeita. Hyötykäyttöön sen sijaan 1-värinäyttö oli parhaimmillaan erinomainen. Mikromikkoon sai jopa litteän LCD-näytön.

Kotitietokoneet muodostuivat hyötykäytön sijasta lähinnä peli- ja harrastusalustoiksi. Kaikissa taisi olla jonkinlainen BASIC-ohjelmointikieli vakiona. Viimeisetkin kotitietokoneet kuopattiin 90-luvun alussa, kun Playstation & kumppanit valtasivat pelimarkkinat. 90-luvun jälkipuoliskolla peli-PC:t alkoivat nostaa päätään.

PC oli ensisijaisesti hyötykone 1980-luvulla ja aivan toissijaisesti pelikone. Mutta kyllä pelitarjontakin alkoi olla jo aika runsasta 1980-luvun lopussa, ja osittain myös grafiikan ja äänten osalta "kilpailukykyistä", mutta toki puhutaan aika kovan hintaluokan laitteistosta sitten. Ja juuri sellaisesta laitteistosta mä haaveilin, koska tiesin, että sillä pyörii tietyt pelit paljon paremmin kuin millään "kotimikrolla" konsanaan. Esimerkiksi MicroProsen simulaattorit.

Mun ensikosketus PC-pelien maailmaan oli sukulaismiehen luona pelattu Leisure Suit Larry. Sekin tuli PC:lle ensin ja muille alustoille vasta joskus myöhemmin.

 

[alakääntö]

Eikä tarvinnut edes hakea. Senkuin käveli tehtaaseen sisään ja pyysi hommia.

Tämä siis ihan kirjaimellisesti näin. Näet tehtaan jossain. Menet sinne. Kävelet vain suoraan tehtaaseen sisään ja hortoilet siellä hitsaajien, trukkien ja rälläköijien seassa ilman mitään suojavaatteita tai -varusteita kunnes löydät lähimmän vuoromestarin taukohuoneen tai muun toimiston. Esittelet itsesi kättäpäivää (luja puristus) ja sanot millä asioilla olet. Kehut että kersana olet ajanut traktorilla ja tykkäsit tehdä metallitöitä yläasteella, ja kehut että tykkäät tehdä töitä, rakastat - tämä riittää että olet hyvä kandidaatti. Ehkä paikka irtoaa tai sitten käskevät tulla takaisin kun vastaava henkilö z on paikalla. Jos tuntee ketään niin sanonta "pidetään nimi mielessä" tarkoittaakin jotain muuta kuin hyvästi.

Nykyään siellä on koko tehdasalue aidattu ja portitettu. Vartijat on portilla ja kamerat pyöröporteilla. Vieraana et saa autoasi muualle parkkiin kuin yhteen paikkaan. Kaikki on suunniteltu siten että auttavainen ei voi toista edes päästää alueelle. Menet pääportille juttelemaan vartijalle, joka kertoo vain nounou jos yrität ilman audienssia päästä minnekään. Jos nimen tiedät niin vartija saattaa soittaa ja kysyä mutta siinä se. Tehdasalueelle ei edes pääse ilman että joku tulee sinut portilta hakemaan. En tiedä onko tehdasalueellakin vaatimus jo joistain suojavaatteista. Mutta jos sisälle johonkin tehdasrakennukseen pitäisi päästä niin korvasuojat ja silmäsuojat ovat ainakin pakolliset. Ehkä kypäräkin.

Eivätkä esimerkiksi vuoromestarit ota enää ketään vastaan. Korkeintaan haastattelu on pitkälle etukäteen sovittu jonnekin hr-tiloihin, missä paikalla on joku sen tehtaan osan esimiehistä, joku rekryhenkilö ja sinä. Siivoojasta alkaen pitää jokaiseen hommaan olla koulutus ja vuosien ammattitaito. He ovat siinä vaiheessa läpikäyneet ehkä satojakin sähköisiä hakemuksia siihen paikkaan, sinä olet todennäköisesti ensimmäinen hakija johon ottavat ns. ihmiskontaktin. Lopulta pääset siihen paikkaan vuokratyöfirman kautta.

 

[Mehtikkö]

Mullekkin on joskus vanhemmat neuvoneet työnhakuun, että pitää vain marssia sisään ja pyytää pääsyä pomon juttusille, mutta mua on jäänyt aina ihmetyttämään että saako näin muka oikeasti töitä jostain? Vai onko tuo joku vanhemman väen myytti?

Kaksi kesätyötä olen tuolla metodilla 80-luvulla saanut, silloin oli teollisuutta jossa tarvittiin paljon kouluttamattomiakin käsipareja tehtaan lattialle. Myös onnettomuuksia sattui useammin, kun häärättiin duunissa vaiston varassa. Sittemmin tuotantoa on tehostettu, sertifikaatteja + koulutusta alettu vaatimaan ja peltihallit siirretty muihin maihin. Kyllä, maailma on muuttunut ja työnhaku siinä ohessa.

 

[PotilasK]

80-luvun loppupuolella ensimmäisen työpaikkani sain, kun sanoin kaverilleni että kysypäs isältäsi (joka oli kyseisessä makkaratehtaassa esimiehenä) että oliskos töitä, niin kaveri sanoi seuraavana päivänä isältään terveisiä että maanantaina töihin ja kumisaappaat mukaan jos on ei siis tarvinnut edes nähdä ketään, ei kyselty mitään, töihin vaan. Tilinauha oli oikeesti nauha, puolitoista senttiä leveä ja 40 senttiä pitkä lirpake. Käsin kirjoitettu tunnit ja verot, itse palkka käteisenä kirjekuoressa hiluja myöden. Sillä tiellä vierähti 7 vuotta.

 

[PotilasK]

Olen niin nuori, että mulla ei ole mitään kokemusta työnhausta ennen 2010 lukua, mutta onko tällaista oikeasti ollut joskus tai onko edelleen jossain? Mullekkin on joskus vanhemmat neuvoneet työnhakuun, että pitää vain marssia sisään ja pyytää pääsyä pomon juttusille, mutta mua on jäänyt aina ihmetyttämään että saako näin muka oikeasti töitä jostain? Vai onko tuo joku vanhemman väen myytti?

Tuossa ylempänä oman työpaikan saamisen jo kerroinkin, mutta emännällä sama kaava. Juuri koulusta valmistuneena nuorena tyttönä paineli paikallisen pankinjohtajan juttusille kyselemään kesätöitä. Toki tapaamisaika oli sovittu etukäteen, koska pankinjohtaja oli siihen aikaan jumalasta seuraava ylöspäin. Äitinsä sitä kauhisteli että ei sellaseen paikkaan voi vaan marssia sisään, mutta yli 30 vuotta tuosta on aikaa jo ja sama työnantaja edelleen.

Edit. Ja tupakoida sai tuohon aikaan pankeissakin. Virkailijoiden omissa kopeissa lainaneuvottelujen alkajaisiksi jopa tarjottiin tupakkaa asiakkaille

 

[vialho]

Radio-ohjattaviin autoihin tarvittiin tuolloin (maksullinen?) lupa joltain virastolta..

Nyt juuri tämän vuoden alussa tuli lupapakko radio-ohjattaville lennokeille/droneille, joten ympyrä on sulkeutunut, I guess...

Okei, vähän eri asia, 1980-luvun lupa liittyi radiotaajuuksien käyttöön ja tämä nykyinen lupa liittyy laitteen turvalliseen käyttöön.

Jep ja polttomoottoiden metanolia varten lupalappu poliisiasemalta. En kyllä muista maksoiko se jotain

 

[vialho]

Treffilinja tai joku sinnepäin missä puhuttiin päällekkäin ja vaihdeltiin numeroita että voi sitten ihan kaksistaan kuherrella. Oli myös priva mutta minuuttitaksa oli kovempi.

Tämähän oli puhelinnumero 059.

 

[Melvin Frohike]

Olen niin nuori, että mulla ei ole mitään kokemusta työnhausta ennen 2010 lukua, mutta onko tällaista oikeasti ollut joskus tai onko edelleen jossain? Mullekkin on joskus vanhemmat neuvoneet työnhakuun, että pitää vain marssia sisään ja pyytää pääsyä pomon juttusille, mutta mua on jäänyt aina ihmetyttämään että saako näin muka oikeasti töitä jostain? Vai onko tuo joku vanhemman väen myytti?

Minä olin joskus töissä suklaatehtaalla. Jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis että sinne otettiin kuka tahansa hampaaton pultsari joka vaan käveli ovesta sisään..... Myöhemmin tuntui seula tarkentuneen ja aika suuri oli myös porukan vaihtuvuus.

 

[alakääntö]

Sinällään tuo tehtaiden aitaaminen ja portittaminen on aika uus juttu. Tais olla 2001 terrori-iskut aloittaa sen ("tännehän voi kuka tahansa tulla") ja sitten hiljaa levisi myös Suomeen vakuutusyhtiöiden painostuksesta tuossa 2005-2010 aikana.

 

[debuggeri]

Tulee kaksijakoinen fiilis tästä ketjusta. Toisaalta tuntee itsensä teiniksi kun on vasta 70-luvun lopulla syntynyt, kun täällä on selvästi wanhempaakin porukkaa. Sitten taas toisaalta tuntee itsensä wanhaksi setämieheksi kun miettii noita parikymppisiä jotka ovat hädintuskin edes syntyneet esim. noiden mainittujen terrori-iskujen aikaan.

Kasarista itsellä nyt ei muuta erikoista mielessä kuin C64, lämpimät kesät ja huoleton lapsuus.

 

[Reivn]

Sinällään tuo tehtaiden aitaaminen ja portittaminen on aika uus juttu. Tais olla 2001 terrori-iskut aloittaa sen ("tännehän voi kuka tahansa tulla") ja sitten hiljaa levisi myös Suomeen vakuutusyhtiöiden painostuksesta tuossa 2005-2010 aikana.

Tähän vaikuttanu aika vahvasti myös työturvallisuuslakien ja määräysten kiristyminen sekä vastuuasioiden selkeytyminen. Ennen jos joku ulkopuolinen jäi trukin alle niin se oli helpompi selvittää kyseisen ihmisen omaksi viaksi, nykyään tehdas on herkemmin vastuussa vaikka kyseessä ois luvattomasti alueella kuljeskeleva. Tehdasalueella on oltava tietyt pätevyydet suoritettuna, henkilökohtaiset suojaimet sekä opastus/perehdytys tehtynä joista työnantaja on ja voi joutua vastuuseen. Mutta eihän tää oo uutta, nykyään kaikki on jotenkin niin kauhean vakavaa, muodollisempaa, byrokraattisempaa ja paljon monimutkasempaa, niin hyvässä kuin pahassa, omasta mielestä enemmän kallistuu jälkimmäiseen...

Ite en kerenny 80-luvulla ees tarhaan, mutta kyllä sieltä on jääny hyvin muutamia asioita mieleen. Ensimmäisenä tulee suomimusiikin kasarihitit, Paula Koivuniemestä Matti Eskoon ja niin pois päin joita kuunneltiin aina autoradiosta mökkimatkoilla, ja Europen Final Countdown jonka jonkinlainen demokasetti kulutettiin puhki viimeistään 90-luvun alussa Toisena Miami Vicen pinkit flamingot ja tunnari, kolmantena oman asuinalueen spraymaalitägit joita alueen punkkarit kävi maalailemassa jokaiseen taloon ja leikkipuiston kopin seinään kaljanjuonnin lomassa. Leikkiä sai missä huvitti, 90-luvun taitteessa tarhaan sai kävellä 2km matkan kavereiden kanssa ihan huoletta, nykyään vanhemmat ois jo linnassa moisesta välinpitämättömyydestä.

 

[Hyrava]

Tähän vaikuttanu aika vahvasti myös työturvallisuuslakien ja määräysten kiristyminen sekä vastuuasioiden selkeytyminen. Ennen jos joku ulkopuolinen jäi trukin alle niin se oli helpompi selvittää kyseisen ihmisen omaksi viaksi, nykyään tehdas on herkemmin vastuussa vaikka kyseessä ois luvattomasti alueella kuljeskeleva. Tehdasalueella on oltava tietyt pätevyydet suoritettuna, henkilökohtaiset suojaimet sekä opastus/perehdytys tehtynä joista työnantaja on ja voi joutua vastuuseen. Mutta eihän tää oo uutta, nykyään kaikki on jotenkin niin kauhean vakavaa, muodollisempaa, byrokraattisempaa ja paljon monimutkasempaa, niin hyvässä kuin pahassa, omasta mielestä enemmän kallistuu jälkimmäiseen...

Juu, ennen pystyi vaan marssimaan työmaalle tekemään jonkun 5min pikkuhomman ja lähteä pois. Nykyään pahimmillaan viikkoja ennalta varataan perehdytys, täytellään netissä joku esiperehdytys, mennään istumaan sinne perehdytystilaisuuteen tunniksi (tai pahimmillaan useammaksikin), mahdollisesti täytellään jotain ihmelomakkeita pino ja sitten kaikki turvavarusteet päällä päästään mahdollisesti saattajan kanssa työkohteeseen tekemään se 5min homma.

On tuossa paljon hyvää mutta välillä tuo menee jo vähän yli kun kaikenmaailman byrokratia vie moninkertaisen määrän aikaa kuin itse työ. Tuonkin edellisen kappaleen kauhean säätämisen olisi voinut terveellä järjellä hoitaa vaikka niin että joku herra isoherra olisi saattanut mut käymään siellä työkohteessa, olisin painanut paria nappia ja katsonut vikakoodin ja sitten olisi saatettu takaisin portin ulkopuolelle. No, pääsipähän työnantaja laskuttamaan aika monesta tunnista asiakasta

 

[Moloch]

80-luvun peruskoulua käyneenä on jäänyt muistiin tietyt asiat.
kotimikrot: C64, Sinclair Spectrum 48k ja Amstrad CPC464
tv-sarjat: Ritari Ässä, Katuhaukka, Taisteluplaneetta Galactica, Miami Vice, Hill Street Blues, Dallas ja Lemmenlaiva
Stiga -rattikelkka
He-Man action figuurit ja Legot sekä muoviset pienoismallit
Matchbox metalliset pikkuautot
Matti Nykänen
Scotch ja TDK C-kasetit sekä kasettiradiot ja -mankat

 

[Tommy Goldfish]

Olen niin nuori, että mulla ei ole mitään kokemusta työnhausta ennen 2010 lukua, mutta onko tällaista oikeasti ollut joskus tai onko edelleen jossain? Mullekkin on joskus vanhemmat neuvoneet työnhakuun, että pitää vain marssia sisään ja pyytää pääsyä pomon juttusille, mutta mua on jäänyt aina ihmetyttämään että saako näin muka oikeasti töitä jostain? Vai onko tuo joku vanhemman väen myytti?

Itse olen tuolla tapaa mennyt töihin vielä 2010-luvulla. Sen verran iso firma etten nyt pomon juttusille mennyt mutta kävelin paikallispomon luokse ja ilmoitin että olisin kiinnostunut aloittamaan työt teillä huomenna. Työt alkoi huomenna.

 

[Mikkos]

Itse olen tuolla tapaa mennyt töihin vielä 2010-luvulla. Sen verran iso firma etten nyt pomon juttusille mennyt mutta kävelin paikallispomon luokse ja ilmoitin että olisin kiinnostunut aloittamaan työt teillä huomenna. Työt alkoi huomenna.

Riippuu varmaan aika paljon ammatistakin.. mä luulen että jos lääkäri kävelee kunnan sairaalaan kyselee hommia ni saa aloittaa vaikka heti..

 

[arthur3.0]

Tuliko ne tissi-baarit 80-90 -luvun taitteessa

Näiden yleistyminen oli 90-luvun laman seurauksia. 90-luvun alkupuolella näitä alkoi ilmestyä isommassa määrin

 

[finWeazel]

PC:t jotenkin tuntui aina "oikeilta tietokoneilta", ja Amiga/ST olivat vaan paranneltuja kuusnelosia periaatteessa... Siis lelukoneita toisin sanoen. Vaikutelma oli osittain ansaittu ja osittain ansaitsematon, mutta elämä on.

Konesodat tulee mieleen 80-luvulta. Se oli kovaa vääntöä mikä laite on paras, msx, c64, amiga, atari, pc,... Nyt kun on ikää ja rahaa enempi niin ei jaksa konesotia. Ostaa kaikki vermeet, mitkä kokee tarpeelliseksi niin ei tarvi olla kateellinen kenellekään.

Mulla oli amiga 1200 loppuajasta 68060 prosessorilla(pentium1 50Mhz vastaava), kiintolevy, zip-asema, cd-asema jne.

Konesodasta, jos jotain sanoo niin muistuu 80-luvulta mieleen, kun pc:ssa oli ms-dos ja amigassa parempi graafinen ja moniajava käyttöjärjestelmä. Olihan se luksusta kun koodieditori ja komentokehote oli samalla ruudulla yhtä aikaa päällä. PC kaverit elivät ms-dos promptissa Toki se amigan moniajo oli silleen kälynen ettei laitteessa ollut muistinsuojausta niin, jos sai pointterin vinoon niin siinähän meni sit koko kone nurin tai korruptoi ainakin satunnaisia alueita muistista. Saattoi esim. koodi editorissa muuttua mössöksi vaikka itse kone pysyi pystyssä. Levyt oli niin hitaita, että piti sitä vähäistä muistia käyttää ram disk:na. Voi sitä vitutusta, kun kone kaatui ja piti latailla levyltä kamat uudestaan ram disk:lle jemmaan ja eikun puuhailemaan.

 

[Ad_Astra]

1981 olen itse syntynyt ja lapsuuden muistot Colecovisioin/C64 sekä musiikki. Heviä olen kuunnellut sieltä eskari-ikäisestä asti vanhempien veljien musamieltymysten takia. Dingo tottakai oli kova myös. Edelleen muistan kun joku veljen kaveri oli tuonut Skid Rown ekan jenkeistä ja koulun aamunavauksessa tuuttasivat Youth Gone Wildin. Alice Cooperin Constrictor/RaiseYourFistAndYell/Thrash oli kova sekä Helloweenin Keeper of The Seven Keys Part II.

Veli toi Maltan reissulta Metallican Justicen kasetin ja mun mielestä oli täyttä paskaa. Kuinka väärässä sitä olinkaan silloin... Iron Maidenin LP-levyjä ihastelin.

Toinen veli Whitesnake fanina osti Steve Vain Passion & Warfaren vuonna 1990 ja se vei mua sen verran, että nyt on noin 30v soitettu kitaraa.

Mitä pelaamiseen tulee niin Colecovisionin Donkey Kong Junior, Mouse Trap ja Venture oli mahtavia. C64 puolelta Beach Head II, Boulder Dashut, Winter/Summer/World Games, Infiltrator, Cauldron 2, Barbarian...

Ai niin, se tärkein eli:
MASTERS OF THE UNIVERSE

 

[Erkki_erikeepperi]

Konesodat tulee mieleen 80-luvulta. Se oli kovaa vääntöä mikä laite on paras, msx, c64, amiga, atari, pc,... Nyt kun on ikää ja rahaa enempi niin ei jaksa konesotia. Ostaa kaikki vermeet, mitkä kokee tarpeelliseksi niin ei tarvi olla kateellinen kenellekään.

Mulla oli amiga 1200 loppuajasta 68060 prosessorilla(pentium1 50Mhz vastaava), kiintolevy, zip-asema, cd-asema jne.

Konesodasta, jos jotain sanoo niin muistuu 80-luvulta mieleen, kun pc:ssa oli ms-dos ja amigassa parempi graafinen ja moniajava käyttöjärjestelmä. Olihan se luksusta kun koodieditori ja komentokehote oli samalla ruudulla yhtä aikaa päällä. PC kaverit elivät ms-dos promptissa Toki se amigan moniajo oli silleen kälynen ettei laitteessa ollut muistinsuojausta niin, jos sai pointterin vinoon niin siinähän meni sit koko kone nurin tai korruptoi ainakin satunnaisia alueita muistista. Saattoi esim. koodi editorissa muuttua mössöksi vaikka itse kone pysyi pystyssä. Levyt oli niin hitaita, että piti sitä vähäistä muistia käyttää ram disk:na. Voi sitä vitutusta, kun kone kaatui ja piti latailla levyltä kamat uudestaan ram disk:lle jemmaan ja eikun puuhailemaan.

Konesodathan jatkui vielä 1990-luvullakin ja toki paljon myöhemminkin ja yhä edelleen (lähinnä PC vs. Mac, Linux myös toki).

Vuosikymmenen vaihteen kieppeillä alkoi kuitenkin olla selvää, että "16-bittiset kotitietokoneet" on häviämässä sitä taistelua ja se oli aika huvittavaakin katsella miten jotkut amigistit elivät itsepetoksessa ja selittelivät asioita parhain päin, vaikka tilanne alkoi näyttää toivottomalta.

C-lehdessähän oli se joku Marin vai peräti Marinin veljekset, jotka olivat fanaattisia Amiga-faneja ja jopa uhosivat, etteivät koskaan tule PC:tä käyttämään. Näinköhän ovat sukua pääministerille... Sen verran vanhoista asioista puhutaan, että ovat suurin piirtein pääministerin vanhempien ikäluokkaa. Huh huh. Tässä tuntee itsensä vanhaksi.

Amigan ja Atari ST:n tilannehan oli oikeastaan kestämätön jo heti kättelyssä, koska ne eivät koskaan saaneet mitään merkittävää jalansijaa Pohjois-Amerikassa. Tulee ihan Nokia mieleen. Ja toisin kuin Nokialla, niin globaalitkin myyntivolyymit oli aika vaatimattomat loppujen lopuksi, eli näiden suosio keskittyi vain muutamiin Euroopan maihin lähinnä.

Mitä moniajoon tulee, niin PC:llekin oli kyllä esimerkiksi DOS-pohjaisia moniajo-ohjelmia, oliko esimerkiksi Desqview tai joku sellainen... Lisäksi tiedettiin, että uusi graafinen moniajokäyttöjärjestelmä on tulossa eli lähinnä OS/2, mutta toki historia sitten toteutui aavistuksen eri tavalla. Tai no, tulihan OS/2, mutta ei siitä kovin suosittua tullut, vaan Windows kiilasi väliin.

 

[finWeazel]

Konesodathan jatkui vielä 1990-luvullakin ja toki paljon myöhemminkin ja yhä edelleen (lähinnä PC vs. Mac).

Vuosikymmenen vaihteen kieppeillä alkoi kuitenkin olla selvää, että "16-bittiset kotitietokoneet" on häviämässä sitä taistelua ja se oli aika huvittavaakin katsella miten jotkut amigistit elivät itsepetoksessa ja selittelivät asioita parhain päin, vaikka tilanne alkoi näyttää toivottomalta.

C-lehdessähän oli se joku Marin vai peräti Marinin veljekset, jotka olivat fanaattisia Amiga-faneja ja jopa uhosivat, etteivät koskaan tule PC:tä käyttämään. Näinköhän ovat sukua pääministerille... Sen verran vanhoista asioista puhutaan, että ovat suurin piirtein pääministerin vanhempien ikäluokkaa. Huh huh. Tässä tuntee itsensä vanhaksi.

Amigan ja Atari ST:n tilannehan oli oikeastaan kestämätön jo heti kättelyssä, koska ne eivät koskaan saaneet mitään merkittävää jalansijaa Pohjois-Amerikassa. Tulee ihan Nokia mieleen. Ja toisin kuin Nokialla, niin globaalitkin myyntivolyymit oli aika vaatimattomat loppujen lopuksi, eli näiden suosio keskittyi vain muutamiin Euroopan maihin lähinnä.

Tiedän hyvin tuon tilanteen. Mä sinnittelin läpi 90-luvunkin amigalla + demoscenessä. Vaihdoin pc:een 98. Tilanne oli hitaammallekin selvä, kun c= lehti kuopattiin ja tilalle tuli pelit lehti. Samoihin aikoihin oli commodoren konkurssi. Suurin syy sinnittelyyn viritetyllä amigalla oli raha. Ei ollut rahaa vaihtaa parempaan. Tosin en jälkikäteen vaihtaisi noita kokemuksia pois. Opin hyvin low level+assembler ohjelmoinnin ja c:takin pystyi amigalla vääntämään. Linuxiakin ajoin amigalla yhteen väliin. Siinä oppi, kun sääti linuxin amigaan tulille Mut nämä lienee off topiccia, kun ne oli 90-luvulla ja threadin aihe on 80-luku.

Alla olevat kirjat olivat sangen mielenkiintoisia lukea. Commodore oli melko itsetuhoinen yritys sisältäen outoja persoonia ja johtajia. Varsinkin tuo eka kirja on mielenkiintoinen, joskin vaikea luettava. Kiinnostavaa kamaa esim. siitä miten piirejä suunniteltiin ja valmistettiin pioneerivuosina. Jos siellä olisi ollut fiksummat johtajat amiga olisi voinut mennä jonnekin, mutta nyt ne sössi about kaiken ennen lähtötelineisiin pääsemistä. Kirjat kertovat hyvin taustat ja tapahtumat firman sisällä 70 ja 80-lukujen aikana. Hulluin juttu oli sen seinähullun johtajan siirtyminen commodorelta atarille, josta seurasi todella ilkeä ja katkera sota atari vs . commodore, joka säteili monella tapaa molempien yritysten toimintaan. Se oli ihan pienen varassa ettei atari saanut ostettua amigaan oikeuksia. Commodorehan ei siis kehittänyt amigaa oikeasti vaan osti ip:t ja tekijät.

Commodore: A Company on the Edge: Bagnall, Brian: 8601200454680: Amazon.com: Books

Commodore: A Company on the Edge [Bagnall, Brian] on Amazon.com. *FREE* shipping on qualifying offers. Commodore: A Company on the Edge

www.amazon.com

Amazon.com

 

[Erkki_erikeepperi]

Tiedän hyvin tuon tilanteen. Mä sinnittelin läpi 90-luvunkin amigalla + demoscenessä. Vaihdoin pc:een 98. Tilanne oli hitaammallekin selvä, kun c= lehti kuopattiin ja tilalle tuli pelit lehti. Samoihin aikoihin oli commodoren konkurssi. Suurin syy sinnittelyyn viritetyllä amigalla oli raha. Ei ollut rahaa vaihtaa parempaan. Tosin en jälkikäteen vaihtaisi noita kokemuksia pois. Opin hyvin low level+assembler ohjelmoinnin ja c:takin pystyi amigalla vääntämään. Linuxiakin ajoin amigalla yhteen väliin. Siinä oppi, kun sääti linuxin amigaan tulille Mut nämä lienee off topiccia, kun ne oli 90-luvulla ja threadin aihe on 80-luku.

Alla olevat kirjat olivat sangen mielenkiintoisia lukea. Commodore oli melko itsetuhoinen yritys sisältäen outoja persoonia ja johtajia. Varsinkin tuo eka kirja on mielenkiintoinen, joskin vaikea luettava. Kiinnostavaa kamaa esim. siitä miten piirejä suunniteltiin ja valmistettiin pioneerivuosina. Jos siellä olisi ollut fiksummat johtajat amiga olisi voinut mennä jonnekin, mutta nyt ne sössi about kaiken ennen lähtötelineisiin pääsemistä. Kirjat kertovat hyvin taustat ja tapahtumat firman sisällä 70 ja 80-lukujen aikana. Hulluin juttu oli sen seinähullun johtajan siirtyminen commodorelta atarille, josta seurasi todella ilkeä ja katkera sota atari vs . commodore, joka säteili monella tapaa molempien yritysten toimintaan. Se oli ihan pienen varassa ettei atari saanut ostettua amigaan oikeuksia. Commodorehan ei siis kehittänyt amigaa oikeasti vaan osti ip:t ja tekijät.

Commodore: A Company on the Edge: Bagnall, Brian: 8601200454680: Amazon.com: Books

Commodore: A Company on the Edge [Bagnall, Brian] on Amazon.com. *FREE* shipping on qualifying offers. Commodore: A Company on the Edge

www.amazon.com

Amazon.com

Pienellä tuurilla Atarista TAI Amigasta olisi voinut tulla Apple Applen tilalle, mutta eipä tullut. Markkinoilta ei vaan selvästi löytynyt kysyntää kovin monelle suljetulle alustalle. Olihan näitä muitakin pyrkyreitä, esimerkiksi Steve Jobsin NeXT (jollaisella muuten pyöritettiin maailman ensimmäistä web-serveriä!).

PC muuttui avoimeksi ekosysteemiksi jo 1980-luvun alkupuoliskolla, osittain IBM:n tahdosta riippumatta, mutta sen ansiosta että IBM käytti PC:ssään aika geneerisiä osia ja kloonivalmistajien ei tarvinnut muuta kuin suunnitella BIOS loukkaamatta tekijänoikeuksia.

Kun vaihtoehtoina on tällainen avoin systeemi vastaan suljetut systeemit, joista ensimmäinen sai kaiken lisäksi monen vuoden etumatkan, niin tietäähän sen miten siinä käy. Macintosh sinnitteli ja selvisi, mutta sekin on välillä ollut hyvin pienestä kiinni.

 

[zepi]

Juu, ennen pystyi vaan marssimaan työmaalle tekemään jonkun 5min pikkuhomman ja lähteä pois. Nykyään pahimmillaan viikkoja ennalta varataan perehdytys, täytellään netissä joku esiperehdytys, mennään istumaan sinne perehdytystilaisuuteen tunniksi (tai pahimmillaan useammaksikin), mahdollisesti täytellään jotain ihmelomakkeita pino ja sitten kaikki turvavarusteet päällä päästään mahdollisesti saattajan kanssa työkohteeseen tekemään se 5min homma.

On tuossa paljon hyvää mutta välillä tuo menee jo vähän yli kun kaikenmaailman byrokratia vie moninkertaisen määrän aikaa kuin itse työ. Tuonkin edellisen kappaleen kauhean säätämisen olisi voinut terveellä järjellä hoitaa vaikka niin että joku herra isoherra olisi saattanut mut käymään siellä työkohteessa, olisin painanut paria nappia ja katsonut vikakoodin ja sitten olisi saatettu takaisin portin ulkopuolelle. No, pääsipähän työnantaja laskuttamaan aika monesta tunnista asiakasta

Tämä on pääosin kait työntekijäpuolen vaatimusten seurausta. Työturvallisuuden parantamista on vaadittu ja parantamiseen tähtäävää lainsäädäntöä on sitten säädetty eduskunnassa. Se taas pakottaa työnantajat tarjoamaan kaikenlaisia koulutuksia ja turvajuttuja, jotta pomot eivät joudu poseen kun jotain sattuu.

Kääntöpuolena sitten se, että mitään ei voi tehdä ilman perehdytyksiä ja palkkauskynnys on noussut törkeästi. Mutta sehän on myös työntekijäpuolen kannalta lähinnä etu. Ammattiliitot kun lähtökohtaisesti neuvottelevat niiden puolesta joilla on jo työpaikka ja tuo porukka luonnollisesti hyötyy siitä, että uusien työntekijöiden ottamista vaikeutetaan. Silloin ne omat työpaikat ovat paremmin turvassa, kun korvaaminen on hankalampaa.

Työnantajapuoli tuskin tätä byrokratiaa olisi halunnut jos olisi saanut valita, mutta minkä mahdat kun eduskunta säätää lait ja niitä sitten noudatetaan.

 

[finWeazel]

Pienellä tuurilla Atarista TAI Amigasta olisi voinut tulla Apple Applen tilalle, mutta eipä tullut. Markkinoilta ei vaan selvästi löytynyt kysyntää kovin monelle suljetulle alustalle. Olihan näitä muitakin pyrkyreitä, esimerkiksi Steve Jobsin NeXT (jollaisella muuten pyöritettiin maailman ensimmäistä web-serveriä!).

Jos tuo asia kiinnostaa niin kannattaa lukea ne mun linkkaamat kirjat. Commodoren ja amigan tuhossa ei ollut mitään tuuria. Se oli tuhoontuomittu yritys alkuunsa alkaen c64 ajoista, koska siellä oli ihan käsittämätöntä pelleilyä yrityksen sisällä. Varsinkin se eka kirja on mielenkiintoinen, kun siinä käydään mikropiirien valmistamista ja eri mikropiirejä läpi. Esim. se, että c64:een tuli 6502 ei ollut mikään itsestäänselvyys. Kävivät läpi myös motorolan ja intelin vaiheita ja tarjontaa. Ataria kirjat käsittelevät pintapuolisesti lähinnä jack tramielin ja kilpailevien tuotteiden vuoksi. Atarista mulla on alla oleva kirja ostettuna, mutta en ole vielä kerennyt lukea. Mua nuo asiat on kiinnostaneet kovasti ja olen yrittänyt ainakin löytää ja lukea kaikki kiinnostavat kirjat tietokoneiden ja mikropiirien historiasta.

Amazon.com: Once Upon Atari: How I made history by killing an industry eBook : Warshaw, Howard Scott, Cline, Ernest: Kindle Store

Once Upon Atari: How I made history by killing an industry - Kindle edition by Warshaw, Howard Scott, Cline, Ernest. Download it once and read it on your Kindle device, PC, phones or tablets. Use features like bookmarks, note taking and highlighting while reading Once Upon Atari: How I made...

www.amazon.com

 

[Erkki_erikeepperi]

Jos tuo asia kiinnostaa niin kannattaa lukea ne mun linkkaamat kirjat. Commodoren ja amigan tuhossa ei ollut mitään tuuria. Se oli tuhoontuomittu yritys alkuunsa, koska siellä oli ihan käsittämätöntä pelleilyä yrityksen sisällä. Ataria nuo kirjat käsittelevät pintapuolisesti lähinnä jack tramielin vuoksi. Atarista mulla on alla oleva kirja ostettuna, mutta en ole vielä kerennyt lukea. Mua nuo asiat on kiinnostaneet kovasti ja olen yrittänyt ainakin löytää ja lukea kaikki kiinnostavat kirjat tietokoneiden ja mikropiirien historiasta.

Amazon.com: Once Upon Atari: How I made history by killing an industry eBook : Warshaw, Howard Scott, Cline, Ernest: Kindle Store

Once Upon Atari: How I made history by killing an industry - Kindle edition by Warshaw, Howard Scott, Cline, Ernest. Download it once and read it on your Kindle device, PC, phones or tablets. Use features like bookmarks, note taking and highlighting while reading Once Upon Atari: How I made...

www.amazon.com

No, tuurin kanssa sikäli, että vaikka firmojen asiat olisi hoidettu hyvinkin, niin siltikin olisi tarvittu tuuria että kyseiset alustat olisivat voineet haastaa Macintoshia ja PC:tä pitkässä juoksussa.

Suljetun alustan selviäminen pitkässä juoksussa on hankalaa. Tämä nähtiin toki jo aiemminkin 1980-luvulla kun 8-bittisiä kotitietokoneita oli niin montaa erilaista (keskenään yhteensopimatonta) merkkiä, että harva edes pysyy laskuissa mukana, ja "voittajina" selviytyi vain harva ja etenkin Commodore 64. Se olikin oikeastaan ainoa globaali menestyjä. 8-bittisissä koneissakin oli muuten olemassa avoimempi alusta eli MSX, mutta sekään ei suurta globaalia suosiota saavuttanut, ja ehkä kyse on vähän myös yrityksen puutteesta. Japanissa oli kai suosittu ja Euroopassa jossain määrin suosittu. USA:ssa ei.

Toki myös CP/M oli "avoin" järjestelmä, mutta aika raakile ja enemmänkin 1970-luvun juttuja. Jos historia olisi mennyt toisella tavalla niin toki toikin olisi voinut kehittyä ja korvata DOS:n. Pienestähän se kiinni olikin.

 

[j7u]

Talvet olivat vielä talvia ja talvella -85 intissä. IT-ampumaleiri lohtajalla, telttamajoituksella. Voin sanoa, että oli kylmä...

Vuosisadan talvi 1985

Pakkastalvea 1985 kutsuttiin "vuosisadan talveksi".

yle.fi

 

[valurauta]

Jos tuo asia kiinnostaa niin kannattaa lukea ne mun linkkaamat kirjat. Commodoren ja amigan tuhossa ei ollut mitään tuuria. Se oli tuhoontuomittu yritys alkuunsa alkaen c64 ajoista, koska siellä oli ihan käsittämätöntä pelleilyä yrityksen sisällä. Varsinkin se eka kirja on mielenkiintoinen, kun siinä käydään mikropiirien valmistamista ja eri mikropiirejä läpi. Esim. se, että c64:een tuli 6502 ei ollut mikään itsestäänselvyys. Kävivät läpi myös motorolan ja intelin vaiheita ja tarjontaa. Ataria kirjat käsittelevät pintapuolisesti lähinnä jack tramielin ja kilpailevien tuotteiden vuoksi. Atarista mulla on alla oleva kirja ostettuna, mutta en ole vielä kerennyt lukea. Mua nuo asiat on kiinnostaneet kovasti ja olen yrittänyt ainakin löytää ja lukea kaikki kiinnostavat kirjat tietokoneiden ja mikropiirien historiasta.

Tässä pitäisi katsoa myös kolmatta laiteryhmää, nimittäin pelikonsoleita. Niiden ensimmäinen kulta-aika oli 70-80-luvun vaihteessa, kunnes avoimemmat ja yleiskäyttöisemmät kotitietokoneet vei niiden markkinat. 90-luvulle tultaessa kävi sitten toisin päin, ja Nintendot ja Playstationit ajoivat kotitietokoneiden rippeet markkinoilta.

Tämmöinenkin on näemmä ollut:

Video game crash of 1983 - Wikipedia

en.wikipedia.org

Markkinat kutistuivat $3,2 miljardista 1983 $100 miljoonaan 1985.

 

[finWeazel]

Tässä pitäisi katsoa myös kolmatta laiteryhmää, nimittäin pelikonsoleita. Niiden ensimmäinen kulta-aika oli 70-80-luvun vaihteessa, kunnes avoimemmat ja yleiskäyttöisemmät kotitietokoneet vei niiden markkinat. 90-luvulle tultaessa kävi sitten toisin päin, ja Nintendot ja Playstationit ajoivat kotitietokoneiden rippeet markkinoilta.

Tämmöinenkin on näemmä ollut:

Video game crash of 1983 - Wikipedia

en.wikipedia.org

Markkinat kutistuivat $3,2 miljardista 1983 $100 miljoonaan 1985.

Tuo on tuttua juttua. Siinä mun linkkaamassa kirjassa(kin) tuo on käyty läpi. Commodorehan taisteli sisäisesti paljon sen välillä pitääkö tehdä pelikoneita vai bisneskoneita. Hauskasti nuo atarin romahduksen aikana haudatut pelit löytyivät autiomaasta. Jos nyt jatkan vielä sen verran commodoresta, että siellä sisällä oli myös "amiga" mikä oli pc. Lähinnä niitä amiga-ostoksesta tulleita piirejä olisi käytetty yhdistettynä ääni ja grafiikkakorttina pc:ssa. Se idea ei saanut tuulta allensa. Myöhemminhän tuollaiset erilliset kortit nousivat hitiksi. Commodoren johto ei asiaa ymmärtänyt.

Jos commodore olisi ollut fiksu niin c64:lle olisi kehitetty ajoissa seuraava versio, mikä olisi voinut viedä kotikonsolimarkkinat. Commodore kuitenkin minimoi insinöörityön ja maksimoi lyhyenajan voitot. Iso osa tuota ei kehitetty jatkajaa c64:lle liittyi atarin romahdukseen. Siellä ei uskottu, että ihmiset enää ostaisivat tietokoneita lähinnä huvikäyttöön.

Alamogordo sells its unburied treasure of Atari games

"E.T." from Atari, the worst video game ever, sells for $1,535.

money.cnn.com

 

[valurauta]

Jos commodore olisi ollut fiksu niin c64:lle olisi kehitetty ajoissa seuraava versio, mikä olisi voinut viedä kotikonsolimarkkinat. Commodore kuitenkin minimoi insinöörityön ja maksimoi lyhyenajan voitot. Iso osa tuota ei kehitetty jatkajaa c64:lle liittyi atarin romahdukseen. Siellä ei uskottu, että ihmiset enää ostaisivat tietokoneita lähinnä huvikäyttöön.

Toisaalta ehkä sittenkin ymmärrettävä suhtautuminen. Harva alan yritys osui kultasuoneen kahdesti, joten kultakaivoksesta kannatti ottaa kaikki irti mutta uusien etsimiseen ei voittoja juuri kannattanut kuluttaa.

Toki myös CP/M oli "avoin" järjestelmä, mutta aika raakile ja enemmänkin 1970-luvun juttuja. Jos historia olisi mennyt toisella tavalla niin toki toikin olisi voinut kehittyä ja korvata DOS:n. Pienestähän se kiinni olikin.

CP/M oli 8-bittinen käyttöjärjestelmä. Ei tainnut monikaan 8-bittisen maailman menestystuote olla enää hitti 16-bittisessä tai 32-bittisessä maailmassa?

 

[finWeazel]

Toisaalta ehkä sittenkin ymmärrettävä suhtautuminen. Harva alan yritys osui kultasuoneen kahdesti, joten kultakaivoksesta kannatti ottaa kaikki irti mutta uusien etsimiseen ei voittoja juuri kannattanut kuluttaa.

Tietämättä taustoja juurikin noin. Jos perehtyy commodoren historiaan ja johtoon tarkemmin niin sieltä paljastuu nokiaakin isompaa sössimistä. Sillä firmalla ei ollut tulevaisuutta missään ulottuvuudessa.

 

[Erkki_erikeepperi]

CP/M oli 8-bittinen käyttöjärjestelmä. Ei tainnut monikaan 8-bittisen maailman menestystuote olla enää hitti 16-bittisessä tai 32-bittisessä maailmassa?

CP/M:stä tehtiin myös 16-bittinen versio ja oli hilkulla, ettei siitä tullut IBM PC:n käyttöjärjestelmää. Digital Researchin Gary Kildall oli tästä ikuisesti katkera ja tämähän onkin sitten isompi sivujuoni itsessään.

Mutta siis mä pohdin tuota CP/M:ää tuossa aiemmin etenkin juuri 8-bittisten tietokoneiden näkökulmasta, eli olisihan siitäkin voinut tulla standardi siinä maailmassa, mutta ei oikein tullut. Kuitenkin esimerkiksi Commodore 128 tuki CP/M:ää. Siinä oli ihan erillinen Z80-prosessori juuri sitä varten.

Tässä pitäisi katsoa myös kolmatta laiteryhmää, nimittäin pelikonsoleita. Niiden ensimmäinen kulta-aika oli 70-80-luvun vaihteessa, kunnes avoimemmat ja yleiskäyttöisemmät kotitietokoneet vei niiden markkinat. 90-luvulle tultaessa kävi sitten toisin päin, ja Nintendot ja Playstationit ajoivat kotitietokoneiden rippeet markkinoilta.

Mielestäni 8-bittiset toisen sukupolven pelikonsolit eivät koskaan olleet mikään kovin iso juttu Suomessa. Eikä ehkä oikein muuallakaan Euroopassa, vaan täällä suosittiin enemmänkin tietokoneita kuten C64. Ja olihan tietokoneilla yksi erittäin merkittävä valttikortti eli pelien piraattikopiot!

Mielestäni pelikonsolit alkoi olla Suomessa "juttu" enemmänkin vasta Playstationin myötä 1990-luvun lopussa, ja lieneekö heti silloinkaan ollut mielettömän suosittu. Mielestäni ei. Toki myös 16-bittisiä konsoleita kuten Sega Megadrive meni kaupaksi jonkin verran 1990-luvulla, mutta ei voitane puhua mistään kovin suuresta suosiosta. Pelimoduulit oli kalliita. Todella kalliita. Siis tyyliin 100 euroa nykyrahassa jopa. Siis jotain 400 markkaa esimerkiksi. Ja puhutaan sentään lama-ajan Suomesta. Tietokoneille puolestaan sai pelejä joko ilmaiseksi kaverilta tai kohtuullisempaan hintaan kaupasta...

 

[Mawerick]

Mä oon '77 syntynyt, joten ihan kasarin alkuvuosista ei ole kovin paljoa mieleen jäänyt. Puolivälistä jo sitten enemmän. Tsernobyl oli iso juttu silloin. Onhan se toki vieläkin, mutta muistan kun niistä kohonneista säteilyarvoista alettiin ekaa kertaa uutisoimaan ja Neuvostoliitto pysytteli vielä ihan hiljaa koko asiasta.

 

[Mikkos]

Mä oon '77 syntynyt, joten ihan kasarin alkuvuosista ei ole kovin paljoa mieleen jäänyt. Puolivälistä jo sitten enemmän. Tsernobyl oli iso juttu silloin. Onhan se toki vieläkin, mutta muistan kun niistä kohonneista säteilyarvoista alettiin ekaa kertaa uutisoimaan ja Neuvostoliitto pysytteli vielä ihan hiljaa koko asiasta.

Joo ton mäkin muistan. Samoin muistan kun aamukahvipöydässä mutsi luki sanomalehdestä juttua sen sukkulan räjähdyksestä, oliskohan ollu -86?
Ja mulle tuli vuonna -86 Nalle Puh kun kavereille tuli Aku Ankka mutta se oli liian kallis.