Hullu 80 -luku

Jossain vaiheessa testikuvan äänenä lähetettiin myös korville vittumaista siniaaltosignaalia, en tiedä miksi mutta kiire tuli kiertää volumet nollille :giggle:

Olikohan 1 kHz sini, en ole niin audiomies että tietäisen miten tuollaisen avulla voi äänentoistoaan helposti säätää :hmm:

Oliko jossain testikuvassa äänen ja kuvan synkronointi? Eli molemmissa tuli samaan aikaa muutos ja näki onko audio ja video synkassa...

Ja en tiedä oliko kumpaakaan kasarilla tarjolla, ei pysty muistamaan millainen piipitys ollut milläkin vuosikymmenellä :cigar2:
 
Videohaastatteluhan on ihan luksusta, etenkin jos se tehdään omassa rauhassa tiedossa oleviin kysymyksiin. Voi miettiä rauhassa vastaukset ja ottaa uusiksi jos menee sanat sekasin.

Etenkin kuluneen vuoden aikana ei marssittu edes kutsusta konttorille. Kyllä teknologia lähinnä tässä tekee palveluksen 80-lukuun verrattuna.
Luksusta se on myös livenä kesämökin terassilta. Kasarilla tuo olisi ollut tieteisleffassa.
 
Ketjun innoittamana kaivelin kaappeja ja mitäs sitä löytyikään:
IMG_3109.JPEG

Kyllä, jopa 16 kiloa muistia.

IMG_3112.JPEG

Maalarinteippipala kirjoitussuojausta varten. Tanskassa valmistetut lerput. 80-luvulla oli kunnollista.

Itse laitteet ovat löytäneet tiensä SER-lavalle aikoja sitten, mutta jotain piti säästää muistoksi.
 
Live Aid 1985 ja tämä biisi, yksi parhaista muistoista.
Moni muukin sai muiston Freddieltä. Sillä oli varmaan jo tuolloin HIV ja luin, ettei se käyttänyt kortsuja eikä testauttanut itseään ennenkuin se oli selvästi sairas ja silloin sillä oli jo AIDS täydessä vaiheessa.

Bohemian Rhapsodyssa se laulaa heittäneensä elämänsä hukkaan tapettuaan jonkun miehen. Tosielämässä se taisi tappaa kymmeniä tai satoja.
 
Olin jo itse unohtunanut tämän. Nena nyt 60 -kymppinen.



Kyllähän Nenan "ilmapallot" soi silloin tällöin radiossa, olisko Helmi-radiossa?

Tässä toinen biisi häneltä. Meinaa tulla tippa linssiin kertsin alkaessa 1:08. Muistot tulvahtaa mieleen. Snif, noni Puppe, kerää ittes!
 
Pari Nintendoa löytyi laatikosta. Ovat Made in Japan, joten saattavat jopa toimia, jos kahden LR44:n asentaisi. Tartttis kokeilla. Vaikeustaso meni siten, että peli nopeutui vähitellen mahdottomaksi.
20210516_231724.jpg
Tuollaista ylemmän näköistä tuli joskus kauan sitten pelattua. Eikös tuossa lastattu jotain laatikoita auton lavalle ellen ihan väärin muista?
 
Pari Nintendoa löytyi laatikosta. Ovat Made in Japan, joten saattavat jopa toimia, jos kahden LR44:n asentaisi. Tartttis kokeilla. Vaikeustaso meni siten, että peli nopeutui vähitellen mahdottomaksi.
20210516_231724.jpg

Aah, Green house löytyy ainakin, muitakin. Alkuperäispakkaukset on, joka peli toimii kun en ole jättänyt pattereita porsimaan. Tai ainakinpitäis toimia. Pitääkin kaivella esille jossain kohtaa.
 
Eikös nuo ole ihan hinnoissaan hyväkuntoisina nykyisin? Harva taitaa raskia luopua moisista aarteista.

Onhan ne, huutokauppakeisaria tullut katseltua (heh), niin siellä oli samoa nintendoja myytävänä mitä itselläkin. Katselin sitten netistä, niin kyllähän niillä hintaa on. Mulla on lapsesta lähtien tapana ollut pitää tavarat hyvässä kunnossa, niin eipä noista juuri käytön jälkiä löydy. En ole myymässä:)

Parit Sony walkmanitkin löysin, niiden kunnosta en tiedä. Toinen tosiaan kasaria, toinen ysäriä.
 
"Elektroniikkapeli" oli se virallinen termi, jota noista peleistä käytettiin tuohon aikaan...

Noitahan oli muuten muitakin merkkejä kuin Nintendo, mulla oli esimerkiksi joku flipperipeli, joka ei ollut Nintendon, mutta vastaavan tyyppinen ja oli muistaakseni aika hyvä! Eli ihan vertailukelpoinen noiden Nintendon pelien kanssa.

Saattaa se vieläkin olla jossain. Saattaa ne kaikki olla vielä jossain. Mutta ei hajuakaan missä...
 
Oli ja tämä peli oli omalla kohdalla näiden vehkeiden huipentuma, ennen tietokoneen saantia :cool:
Mulla oli tosta samasta pelistä sellanen "taskumalli" jossa pelikuva heijastettiin peilin kautta. Ja kyllä sitä pelattiin
 
Minulla oli tuosta edellisestä pelistä Kippari-Kalle-versio. Simppeli pelihän se, mutta tuli silti hakattua. Niitä taskuversioita oli pari, serkulla vielä useampi. Sitten kun -85 vain kuusnepan, niin nuo jäi. Jösses että sillä tehtiin tekniikka huomioiden hienoja pelejä. Sellaisia fiiliksiä on enää nykyään mahdoton saada peleistä, varsinkin kun jokainen kiinnostava peli on jo netissä analysoitu puhki ennen julkaisua. Siihen aikaan sai jonkun warekasetin tai -levyn ja pelkkien nimien perusteella piti arvata millainen peli on kyseessä, ellei sattunut olemaan joku niistä harvoista peleistä, mitkä MikroBitissä oli arvosteltu.

Muistan muuten hyvin sen Bitin numeron, jossa oli kotimikrotestejä ja mikrot oli kääritty ikään kuin karkkipapereihin. Silloin ei vielä ollut itsellä konetta, joten sitä lehteä tuli kuolattua...

Kasarin TV-sarjoissa oli kanssa sitä jotain: Miami Vice, Ritari Ässä, Taistelupari, Bergerac, Dallas jne. Tietenkin kanavia oli kaksi tai kolme, joten kanavasurffailua ei pahemmin harrastettu, mutta olihan kuitenkin käytössä mahtava uutuus: videonauhuri!

Koko vuosikymmen oli sellaista optimistista aikaa ja se huipentui muurin murtumiseen. Sitten iski lama.
 
80-luvulla oli Taffel Chipsin järjestämä arvonta, jossa arvottiin Taffel-teemaisia elektroniikkapelejä jotain 10 tai 20 kappaletta. Jossain lehdessä oli ilmoitus siitä arvonnasta ja siinä oli kuva laitteesta, se oli suunnilleen saman kokoinen ja muotoinen kuin tuo Taperin kuvassa oleva Donkey Kong Jr. Niitä ei ollut saatavana mistään kaupasta, kai niitä oli tehty vain se pieni erä arvontaa varten. Harmitti kun en voittanut. Sellainen kun olisi nyt tallessa avaamattomassa paketissa, saisi varmaan kovan hinnan pyydettyä.

Ihmettelin jo silloin, että eikö se ole tullut kalliiksi suunnitella ja valmistaa niitä pelejä vain pientä arvontaa varten. Varmaan joku pelien valmistaja tarjosi firmoille mahdollisuutta saada edullisesti heidän laitettaan firman brändiin sovitettuna.
 
Ihmettelin jo silloin, että eikö se ole tullut kalliiksi suunnitella ja valmistaa niitä pelejä vain pientä arvontaa varten. Varmaan joku pelien valmistaja tarjosi firmoille mahdollisuutta saada edullisesti heidän laitettaan firman brändiin sovitettuna.
Varmaankin tehtiin valmiiksi tähän tarkoitukseen tuunattavaksi. Joillakin isoilla pikaruokaketjuilla näyttää olleen myös sellaisia elektroniikkapelejä, jotka on tehty vähän enemmän heidän brändiinsä muotoiltuna. Pelit lienevät niissäkin olleen varsin geneerisiä, ehkä ohjattavaan muutaman pikselin hahmoa epämääräisesti brändin maskotiksi muokaten ja vastaavaa.
 
Kasarin TV-sarjoissa oli kanssa sitä jotain: Miami Vice, Ritari Ässä, Taistelupari, Bergerac, Dallas jne. Tietenkin kanavia oli kaksi tai kolme, joten kanavasurffailua ei pahemmin harrastettu, mutta olihan kuitenkin käytössä mahtava uutuus: videonauhuri!

Sain lainaksi Dallas-DVD boksin ja katsoin kolme tuotantokautta. Vähän oli erilainen kuin muistin. Ensinnäkin sarja oli aikanaan todella kovalla rahalla tehty, tuotantoarvot olivat korkealla ja vieläkään ei näytä köyhältä toisin kuin monet aikalaisensa. Merkillepantavaa oli todella karkealla tavalla tehty Mercedes-tuotesijoittelu. Kaikilla Ewingeillä oli eri segmentin mersu jonka merkki ei totisesti jäänyt epäselväksi. JR:ää juonikkuus oli melko lapsellista ja hän hävisi joka ikinen kerta, paitsi kun olikin salaa moraalisesti oikeassa. Hänestä myös puhuttiin aina "se juonikas JR" ettei katsojalle jäänyt luonne epäselväksi. Jaksot olivat kokonaisuuksia ja kaikki juonenlangat solmittiin lopuksi. Pitkiin kaariin tottuneelle nykykatsojalle oli outoa että tilanne alkoi aina nollasta. Kaikkiaan ihan hauska nostalgiatrippi, ei sen enempää. Ei ollutkaan salaa älyttömän hyvä.
 
Sain lainaksi Dallas-DVD boksin ja katsoin kolme tuotantokautta. Vähän oli erilainen kuin muistin. Ensinnäkin sarja oli aikanaan todella kovalla rahalla tehty, tuotantoarvot olivat korkealla ja vieläkään ei näytä köyhältä toisin kuin monet aikalaisensa. Merkillepantavaa oli todella karkealla tavalla tehty Mercedes-tuotesijoittelu. Kaikilla Ewingeillä oli eri segmentin mersu jonka merkki ei totisesti jäänyt epäselväksi. JR:ää juonikkuus oli melko lapsellista ja hän hävisi joka ikinen kerta, paitsi kun olikin salaa moraalisesti oikeassa. Hänestä myös puhuttiin aina "se juonikas JR" ettei katsojalle jäänyt luonne epäselväksi. Jaksot olivat kokonaisuuksia ja kaikki juonenlangat solmittiin lopuksi. Pitkiin kaariin tottuneelle nykykatsojalle oli outoa että tilanne alkoi aina nollasta. Kaikkiaan ihan hauska nostalgiatrippi, ei sen enempää. Ei ollutkaan salaa älyttömän hyvä.
Tuo olisi toisaalta nykypäivänäkin ihan kiva että jaksot olisivat erillisiä teoksia vaikka joku taustatarina jatkuisikin jaksosta toiseen. Itselläni monien sarjojen katsominen on aika katkonaista että katson välillä yhden tai kaksi jaksoa putkeen kun on aikaa ja sitten saattaa olla viikkojen tai jopa kuukauden tauko välillä ja joissakin sarjoissa ärsyttää kun aina asiat jää kesken kun jakso päättyy. Tuo ei olisi tietty ongelma jos katselisi vähän säännöllisemmin mutta nykyään tulee telkkaria ja tallenteita katsottua erittäin satunnaisesti.
 
Eikö tosiaan ollut pidempiä juonilankoja? Ainakin se JR:n murhahommahan meni kauden yli, mutta selvisikö se heti seuraavan kauden ekassa jaksossa? Sen muistan, että oli niin iso juttu, että lööpitkin kyselivät, että kuka murhasi JR:n? Ja olihan se yksi kausi vain Pamelan unta...

Totta kai nuo sarjat ovat nykypäivän silmin suurin osa aika köpöjä. Tuskin Ritari Ässäkään enää toimisi. Mutta nimenomaan tuohon aikaan Dallas oli hyvä sarja, jota kaikki katsoivat. Dynastia ja Falcon Crest eivät vedonneet alkuunkaan samalla tavalla. Ja Dallasissa kuitenkin jonkun verran asetelmat muuttuivatkin. Se JR:n kilpakumppani (Cliff?) esimerkiksi meni konkurssiin jossain vaiheessa. Yleinen sarja tuohon aikaan oli sellainen, että jokaisen jakson aluksi kaikki tapahtumat käytännössä resetoitiin.
 
No oli siellä muutamia teemoja jotka kehittyivät, kuten Sue Ellenin alkoholismi. ja JR:n ylikautinen ampuminen. Nämä kuitenkin olivat kyllä selvästi alisteisia näille yhden kerran "Barnes yrittää varastaa öljylähteen" -jutuille.
 
Eihän Dallas mikään äärimmäisen loistava sarja ollut, mutta mikä sitten on... Mä olen aika vähän mitään draamasarjoja jaksanut ylipäätään katsella, eikä mitään erityisen loistavaa tule ehkä edes mieleen paitsi Lostin alkukaudet. Sekin lässähti loppua kohti.

Dallas oli parasta mitä tuolloin oli tarjolla, ja lisäksi siinä oli kielletyn hedelmän makua koska sitä ei varsinaisesti oltu lapsille tarkoitettu mutta kiinnosti kuitenkin.. ;)

1990-luvulla periaatteessa vastaava sarja oli joku Kauniit ja rohkeat, ja eihän noista voi edes puhua samana päivänä vaikka puhuinkin nyt..
 
Onhan noita tullut ysäriltä alkaen. Oma suosikkini on Deadwood, toiset tykkää esimerkiksi Sopranosista tai Wirestä. Tuolta noin vuosituhannen vaihteesta alkoi tv-sarjojen kultakausi, kun niihin alettiin laittamaan elokuvamaisia summia rahaa kiinni ja tekijöiksi tuli mukaan alan parhaita nimiä. Moni tekijä tykkää siitä, että sarjassa erilaisia teemoja voi käsitellä ihan eri tavalla kuin parin tunnin elokuvassa.

Epäilen myös, että jatkuvajuonisuus on myös hyvä keino sitouttaa katsojat. Tuollaiset yksittäisiä jaksoja sisältävät sarjat on sellaisia että ne on helpompi jättää kesken. Jatkuvajuonisten kanssa tulee sinniteltyä, että näkisi, miten sarjassa käy, vaikka taso laskee. Katson sinua, Game of Thrones.
 
Onhan noita tullut ysäriltä alkaen. Oma suosikkini on Deadwood, toiset tykkää esimerkiksi Sopranosista tai Wirestä. Tuolta noin vuosituhannen vaihteesta alkoi tv-sarjojen kultakausi, kun niihin alettiin laittamaan elokuvamaisia summia rahaa kiinni ja tekijöiksi tuli mukaan alan parhaita nimiä. Moni tekijä tykkää siitä, että sarjassa erilaisia teemoja voi käsitellä ihan eri tavalla kuin parin tunnin elokuvassa.

Epäilen myös, että jatkuvajuonisuus on myös hyvä keino sitouttaa katsojat. Tuollaiset yksittäisiä jaksoja sisältävät sarjat on sellaisia että ne on helpompi jättää kesken. Jatkuvajuonisten kanssa tulee sinniteltyä, että näkisi, miten sarjassa käy, vaikka taso laskee. Katson sinua, Game of Thrones.
Kultakausi tai ei, niin mua ei ole TV-draama juuri koskaan jaksanut kiinnostaa, mutta Dallas sentään vähän kiinnosti, joten propsit siitä sille. :)

Tällä vuosituhannella olen katsonut tasan Lostin, ja muuta en. Ei siis oikeasti ei ole kiinnostanut eikä kiinnosta. Tavallaan toi Lost vielä vähensi kiinnostusta, koska piti sinnitellä se läpi eikä lopussa varsinaisesti kiitos seisonut eikä katsojaa palkittu kaikesta vaivannäöstä.
 
Saippuasarjaksi Dallas oli oikein laadukasta tuotantoa, samoin Dynastia. Mutta eivät nuokaan varsinaisesti omia suosikkejani olleet, tulipahan katsottua kun kanavia oli tarjolla kaksi kappaletta. Jo varhaisessa teini-iässä tajusi kyllä hyvin sen, että jokin Hill Streat Blues oli parikin kertaluokkaa paremmin kirjoitettua tavaraa. Ja siinä oli todella hienoja hahmojakin kuten hienot peruspoliisit Hill ja Renko tai syvällä harmaalla alueella liikkuvasta Norman Buntzista. Puhumattakaan soluttautujana toimivasta Mick Belkeristä, joka oli tarvittaessa täysi eläin. Monet näistä tyypeistä esiintyvät vieläkin muunnelmina nykyisissä sarjoissa.
 
Olihan niitä sarjoja sen verran ettei dallasia sentään tarvinnut katsoa. Miami vice jne. Matlock. Tyttökullat. Koira haudattuna. Reinikainen.
 
Mutta kun kanavia oli kaksi, niin sopivalla katsomishetkellä ei tosiaan ollut aina sitä valinnanvaraa. Joo, meillä ei ollut videonauhuria. Dallas tuli muistaakseni perjantai-iltana kymmeneltä, eikä pienellä maaseutukirkonkylällä ollut vähän toisella kymmenellä olevalle paljon toimintaa. Vähän vanhemmat imppasivat tai harrastivat puukkohippasta. Kun Miami Vice tuli ohjelmistoon, niin Dallas oli ollut jo monta vuotta.

Mutta lisää tv-muistoja: Kupla. Hieno parodia saippuaoopperasta.
 
Oli Dallas aikanaan ihan eri tasoa kuin monet muut sarjat. Paljon ulkokuvaa, ilmakuvia ja muutenkin tyyristä setuppia. Sarjathan olivat useimmiten parissa kulississa hiihtelyä, kotimaiset yhdessä kulississa. Katsoin Merilinjaa joka tuli suomessa kasarilla. Se muuten oli nykysilmin KÖYHÄ! Välillä näytettiin samaa filmattua kuvaa purjelaivasta, sitten hypättiin studioon jossa kuvattiin pulisonkien pärinää huonolle videolle. Laivalavasteet olivat aivan koomisen huonoa koulunäytelmätasoa. Itse juoni oli oikein mukava ja tunnusmusan muistavat kyllä kaikki aikalaiset.
 
Muistu mieleen Jyrkkäkosken juhannusfestari missä lähdettiin hakemaan keskaria kaupasta täydentämään varastoa seuraavaa päivää ajatellen. No sehän oli keskarikielto kunta se senaikainen Pudasjärvi ja täytyi tyytyä mannen myymäläauton valikoimaan.
Festarialueella sitä ei huomannut ja järkkäritkin ottivat huikkaa jos tarjos.
 
Muistu mieleen Jyrkkäkosken juhannusfestari missä lähdettiin hakemaan keskaria kaupasta täydentämään varastoa seuraavaa päivää ajatellen. No sehän oli keskarikielto kunta se senaikainen Pudasjärvi ja täytyi tyytyä mannen myymäläauton valikoimaan.
Festarialueella sitä ei huomannut ja järkkäritkin ottivat huikkaa jos tarjos.
Itse en ole kasarilla ollut elossa, mutta olen lukenut että Kuusamo oli kans kuiva kunta, vaikka heillä matkailu lähti kovalle laukalle jo silloin. Kuusamon ja Sallan kunnanrajalle Sallan puolelle muodostui kuulemma tämän ansiosta vilkas kauppapaikka kun Kuusamolaiset ja turistit ajoi Hautajärvelle ostoksille. Rukalle matkaa 44km ja keskustaan 68km.

Nykyään tuntuisi absurdilta ajaa 68km hakemaan keskaria lähimmästä kaupasta.

Tuolla Hautajärvellä oli ilmeisesti kaksikin kauppaa, pankki, posti jne palveluja. Nykyään ei taida olla enää mitään.
 
Nykyään tuntuisi absurdilta ajaa 68km hakemaan keskaria lähimmästä kaupasta.
Sen lyhyen hetken kun taajaman ulkopuolella sai myydä keppanaa ympäri vuorokauden ei ollu mitenkään harvinaista että Joensuusta pärähti joku porukka hakees kaljaa Simpeleen Tebarilta. Äkkiä 150 kilsaa / suunta. Tais mennä jo ysärin puolelle, joten muutman vuoden off-topic. Mutta ei kannata väheksyä keskioluen houkutusta...
 
Sen lyhyen hetken kun taajaman ulkopuolella sai myydä keppanaa ympäri vuorokauden ei ollu mitenkään harvinaista että Joensuusta pärähti joku porukka hakees kaljaa Simpeleen Tebarilta. Äkkiä 150 kilsaa / suunta. Tais mennä jo ysärin puolelle, joten muutman vuoden off-topic. Mutta ei kannata väheksyä keskioluen houkutusta...

Keimolan Kesoililla tuli eräänkin kerran käytyä aamuyön tunteina ja ladattua kavereiden kanssa auto täyteen käljaa.
 
Valiolla oli 1988 kiva maitopoika edustavana ja varmaankin kalliinpuoleisena mannekiinina juoksemassa maitoa maailmankartalle.
Pikajuoksija Ben Johnsonilla oli silloin 100 metrin maailmanennätys siihen asti kunnes kävi todeksi ettei maito ollut ainoa voimanlähde. Valio joutui vetämään mainoksen pois käryn käytyä.

 
Maito nyt ei muutenkaan taida olla erityisesti mustien ihmisten juoma, niistähän suurin osa on laktoosi-intolerantteja...

Ei sillä, että se erityisen suositeltava juoma olisi muillekaan paitsi korkeintaan lapsille.
 
Kyllä maito on maistunut sieltä 80-luvulta saakka ja loppua ei näy. Paras ruokajuoma imho.
Ei sillä, että se erityisen suositeltava juoma olisi muillekaan paitsi korkeintaan lapsille.
Vai onko nykyään jotain maitoa vastaan, jos se ei ole (erityisen) suositeltu juoma?
 
Kyllä maito on maistunut sieltä 80-luvulta saakka ja loppua ei näy. Paras ruokajuoma IMO.

Vai onko nykyään jotain maitoa vastaan, jos se ei ole (erityisen) suositeltu juoma?

Maito on ainakin oman käsitykseni mukaan parasta AAA-luokan ravintoa muun muassa erinomaisen proteiinikoostumuksensa vuoksi.

Maidon terveysvaikutuksista tai haitoista keskustelu ei taida kuitenkaan kuulua tähän 1980-luvun viestiketjuun.
 
Maito on ainakin oman käsitykseni mukaan parasta AAA-luokan ravintoa muun muassa erinomaisen proteiinikoostumuksensa vuoksi.

Maidon terveysvaikutuksista tai haitoista keskustelu ei taida kuitenkaan kuulua tähän 1980-luvun viestiketjuun.
Maito on erinomaista ravintoa vasikoiden nopeaan kasvatukseen isoiksi.

Nykyään taitaa kyllä konsensus olla, ettei toi välttämättä ole aikuisille erityisen suositeltava juoma, johtuen syistä, joita ei ehkä tässä kannata käydä enempää käsittelemään.

Mutta mitä tulee 1980-lukuun, niin ainakin mä muistelen, että iät ja ajat on hoettu fraasia että vesi on paras ruokajuoma... Kuten se onkin. Ravintoa kannattaa syödä, ei juoda. Edes tuoremehu ei ole kovin terveellistä.
 
Viimeksi muokattu:
Ainakin yksi asia on nykyään paremmin: nykyään hyvin harvoin törmää julkisilla paikoilla ihmisiin jotka haisevat hielle ja lialle tai joilla henki haisee pahalle. 80-luvulla sellaisia oli paljon enemmän.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
261 846
Viestejä
4 548 980
Jäsenet
74 855
Uusin jäsen
Nåksuu

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom