Ei liity 80-lukuun, mutta taitaa olla amerikan juttuja noi, ettei saisi käyttää oikeudessa "väärin hankittuja" todisteita. Suomessa käsittääkseni kaikkia todisteita saa käyttää riippumatta, miten ne on hankittu (erikseen prosessi puuttua laittomiin kotietsintöihin tms.)
Suomessa voi. Aiheesta enemmän politiikka-alueen keskustelussa poliisien ylilyönneistä, ettei mene offtopiciksi.
Miten niin et voi? Ei Suomi mikään Yhdysvallat ole.
Ei me ainakaan 2000-luvun alkupuolella päästetty tv-lupatarkastajaa kommuunikämppään sisälle, vaikka ovella kävi ja ois halunnut tulla. Ts. ei niillä mitään oikeutta ollut väkisin sisään tulla.
Kuulostaa samanlaiselta natsimeiningiltä kuin omana aikana ala-asteella. Toisella luokalla kokeessa piti esimerkiksi muistaa ulkoa, mistä kohdasta mikäkin raamatun pätkä on. Esimerkiksi menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni. Siihen piti sitten osata vastata, että Matteus 28 ja 19. Esimerkki ei ole vedetty hatusta, vaan jäi silloin mieleen, kun oli sen verran vaikeita että en tahtonut osata niitä. Koulupäivän aikana laulettiin tyypillisesti noin viidellä eri kerralla jotain siionin virsiä. Päälle sitten ruokarukous ja esimerkiksi äidinkielen tunnilla kuunneltiin kun opetteja luki sepitteellistä tarinaa siitä, että millaisia päivät olivat Jeesus pojalla kun Jeesus oli lapsi. Koulukavereista yksi oli "Pekka", joka oli Jehovan todistajia. "Pekka" pistettiin käytävään yksin odottelemaan ne ajat kun opettajalta tuli jeesus-asiaa tai virrenveisuuta tms. uskonnollista sisältöä oli. Vähintään sen viitisen kertaa päivässä siis "Pekka" joutui sinne käytävään istumaan yksin luokan ulkopuolelle ja vähintään sellaisen tunnin siellä joka päivä yksin istui. Itsestä tämä tuntui kyllä väärältä siihen aikaan. Joskus "Pekka" oli kyllästynyt ilmeisesti siihen yksin käytävässä istumiseen ja lähtenyt kotiin omalla luvallaan. Ilmeisesti siitä tuli sitten joku selkkaus kun "Pekka" taidettiin siirtää sen jälkeen rinnakkaisluokalle. Sitä en tiedä jatkuiko se samanlainen kohtelu myös siellä uudella luokalla.
Vaikka kävinkin ala-asteen 90-luvulla, niin kyllä kuulostaa erittäin tutulta. Pieni kyläkoulu, jossa 90% oppilaista ja opettajista vanhoillislestadiolaisia ja itse ihan "normaali" ev.lut tapakristitty. Meidät ei-lestat poltettiin helvetissä kyllä niin monta kertaa, kun puhuttiin vaikka musiikista tai telkkarista. Jännä kyllä, erosin kirkosta heti kun se oli mahdollista.
Pillupoliittisessa mielessä toi on kyllä ollut ihan pelimiehen veto.Menneiden siipien havinaa on myös siinä, että iso osa yläasteen tytöistä meni opiskelemaan läheiseen emäntäkouluun! Huhujen mukaan sinne haki yhtenä vuotena yksi poikakin, jota sitten yritettiin suurella vaivalla saada peruuttamaan hakemuksensa - ilmeisesti peruutuksen vaatiminen oli lakipykälien vastaista
Se oli valinnaisena aineena ja hyvä että otin sen. Mukava osata sujuvasti kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä. Käytettiin vanhan ajan kirjoituskoneita, joilla on työläämpää kirjoittaa kuin tietokoneen näppäimistöllä. Sain ysejä todistukseen siitä, tosin käytin vilppiä kokeissa. Piti kopioida jotain annettua tekstiä kirjoittamalla sitä paperille mahdollisimman paljon annetussa ajassa ja virheistä tuli miinusta. Kirjoitin jo ennen kokeen alkua jonkun matkaa sitä tekstiä valmiiksi ja kokeen alettua jatkoin siitä. Onneksi opettaja ei huomannut kusetusta.
Oikeaoppisesta kymmensormijärjestelmästä on ollut kyllä helkutin paljon enemmän hyötyä kuin mistään, mitä opin käsityötunneilla. Julkaistua tekstiäkin on tullut naputeltua useampia satoja sivuja, jossain vaiheessa pitää sitä kaunokirjallisuuttakin vielä yrittää tosissaan...
Tästä eri mieltä. Kun osaa kirjoittaa sujuvasti katsomatta näppäimistöä, ei ajatus katkea samalla lailla. Itsekin konekirjoitustunneilla istuneena en koe niiden menneen hukkaan.
Kyllä ja ei. Etenkin ideointivaiheessa teen kaikessa rauhassa paljon merkintöjä kynällä vihkoon, mutta sitten kun alkaa tekstin varsinainen työstäminen niin enemmänkin nopeutta olisi paikallaan. Sama ongelma puhumisen kanssa, suu ei aina ennätä pysyä pään mukana, vaikka minua pidetään hyvin nopeana puhujanaLuovassa työssä kuten kirjojen kirjoittamisessa tai ohjelmoinnissa kymmensormijärjestelmän hyödyt lienee kyllä aika teoreettiset, koska pääasiassa nopeutta ei rajoita sormet vaan se mitä tapahtuu korvien välissä...
Enemmän toi varmaan hyödyttää "mekaanisessa" kirjoitustyössä, jossa ei tarvitse ajatella.
Itse en koe että olisin jäänyt paljosta paitsi vaikken tuota järjestelmää osaakaan... Aika hyvin onnistuu näin 5-7 sormellakin...
Kymmensormijärjestelmä toimii chättailyssä ym, missä ei kovin monimutkaista tekstiä tarvitse muodostaa. Itsellä ainakin kestää sen verran kauan jäsentää ajatukset kieleksi ja siitä edelleen siistiksi kirjakieliseksi tekstiksi, ettei kymmensormijärjestelmästä olisi paljonkaan tehokkuusetua.Luovassa työssä kuten kirjojen kirjoittamisessa tai ohjelmoinnissa kymmensormijärjestelmän hyödyt lienee kyllä aika teoreettiset, koska pääasiassa nopeutta ei rajoita sormet vaan se mitä tapahtuu korvien välissä...
Enemmän toi varmaan hyödyttää "mekaanisessa" kirjoitustyössä, jossa ei tarvitse ajatella.
Itse en koe että olisin jäänyt paljosta paitsi vaikken tuota järjestelmää osaakaan... Aika hyvin onnistuu näin 5-7 sormellakin...
Olin 12v vuonna -84. Muistan heränneenni katsomaan suomalaisten superyötä, Juha Tianen, kultaa, Martti Vainio (10 000m) ja Tiina Lillak, hopeaa, Artsi Bryggare, pronssia.
Mitä olen akateemisia tutkimuksia lukenut doping-käytöstä urheilussa, niin niiden mukaan Suomessa dopingia käytettiin 1970- ja 1980-luvulla enemmän kuin Länsi-Euroopassa. Douppaus oli Suomessa siihen aikaan jotain Länsi-Euroopan maiden ja DDR:n ja Neuvostoliiton väliltä. DDR:ssä se douppaus meni pisimmälle kun alettiin anabolisia steroideja syöttää murrosikäisille tytöillekkin.
Saati mäkihyppyä. Tai sitä kun Kirvesniemet hiihti.
Suomi teki urheilulääketieteellistä yhteistyötä DDR:n kanssa ja Meilahden sairaalassa oli yksi kerros varattu urheilijoille aina arvokisojen alla. Siitä voi tietysti tehdä johtopäätöksiä. Veridoping kiellettiin vasta 1980-luvun puolivälissä, joten "kielletyn dopingin" rajakin oli eri.
Kiekkoa, moukaria ja kuulaa, itäeurooppalaisten urheilijoiden nimissä
Ei näppäinten sijainnin hahmottaminen edellytä kymmensormijärjestelmää.
Ei vaadi, eikä kymmensormijärjestelmän oppiminen vaadi konekirjoitus-nimistä kouluainetta.Ei näppäinten sijainnin hahmottaminen edellytä kymmensormijärjestelmää.
Näinkin - tai sitten se katse voi olla kirjassa / toisella ruudulla auki olevassa web-artikkelissa tai ihan missä vaan.
Eikö suurin osa opi tuon ilman kurssejakin?
Tuolla kurssilla oli muutakin kuin kymmensormijärjestelmän oppiminen. Käytiin läpi mm. erilaisia asiakirjojen malleja jne. Monet kurssin käyneethän tähtäsivät ehkä sihteerin tehtäviin.
Sama juttu, en ikinä omistanut tv-lupaa. Pari kertaa soitti ovikelloa, en avannut kun en ketään odottanut käymään. Jotain mainoksia se postiluukusta tiputti ja sen jälkeen luovutti.
Tämähän nyt menee siihen 90-luvun aivan alkuun mutta meillä oli samoja äijiä konekirjoitusluokka täynnä kuin kellä oli ATK valinnaisena. Ja voin sanoa että tietääkseni kukaan ei lähtenyt sihteeri-opistoon
Mä valehtelin kerran, että mulla on "seuralainen" kylässä ja on vähän huono hetki...
No en mä ainakaan itse lyö kuin seitsemällä sormella. Vasen peukalo ei tee mitään ja pikkusormet shift/ctrl. Paljon nopeammin ja virheettömämmin voisi kirjoittaa mutta toisaalta ei ole tarvetta.
Minä olin kurssilla vuosina 1984-1985. Toki lukiossa jo syksyllä 1985 oli ATK valinnaisena, mutta se oli yksi harvoja kokeilukouluja Suomessa, missä tuo oli tuolloin mahdollista. Viitisen vuotta lisää aikaa teki jo ison muutoksen.Tämähän nyt menee siihen 90-luvun aivan alkuun mutta meillä oli samoja äijiä konekirjoitusluokka täynnä kuin kellä oli ATK valinnaisena. Ja voin sanoa että tietääkseni kukaan ei lähtenyt sihteeri-opistoon
Sama juttu, koskaan ole omistanut tv-lupaa. Kerran olin lähdössä kämpästä, ovikello soi ja avasin oven, kengät jo jalassa. Mies kyseli tv:n perään, sanoin, että ei ole. "Ei löydy, vaikka kissojen ja koirien kanssa etsittäisiin?". Minä tähän, että ei. Hyvin oli selvää, että valehtelen, mutta sisälle mies ei edes pyrkinyt.
Meillä oli kyllä mielestäni konekirjoitusluokassa pitkälti eri porukkaa kuin ATK:n valinnaistunneilla. En tosin käynyt katsomassa, joten en tiedä varmuudella, mutta sellainen käsitys on että se oli enemmän "sihteerikköjen" juttu.Tämähän nyt menee siihen 90-luvun aivan alkuun mutta meillä oli samoja äijiä konekirjoitusluokka täynnä kuin kellä oli ATK valinnaisena. Ja voin sanoa että tietääkseni kukaan ei lähtenyt sihteeri-opistoon
Sama kokemus. Tai ihan kaikista en ole varma / ei muistikuvaa. Muistan kyllä, että konekirjoitus oli niitä aineita, joihin ei ihan joka kerralla jaksanut mennä (todistus kirjoitusnopeudesta ei ollut se juttu, vaan kymmensormijärjestelmä ylipäätään)
TV-tarkastajathan vaikutti jopa asuntojen sisustamiseen. TV ei saanut (sen ei kannattanut) näkyä ulko-ovelle tai suoraan kadulta, mikäli TV-lupa oli "unohtunut"
Kehtaatko ehdottaa, että esim. Jarmon naisten 800 metrin maailmanennätys tapahtui vilunkipelillä?
Rypyläpintainen liitokeihäs oli laajemmassa käytössä käytännössä vain vuonna 1991, jonka jälkeen sillä tehdyt ennätykset mitätöitiin. Muiden heittolajien (kiekko, kuula, moukari) välineet eivät ole muuttuneet tänä aikana.
Pitää lisätä
Challengerin räjähdyksen jälkeen (viikko/pari?) pidettyjä penkinpainajaisia Esplanadilla seuratessani pisti silmään anarkistista huumoria sopivan huonolla maulla viljellyt (en muista enää minkä lukion) kuorma-auton sivukyltti, missä oli sukkulan räjähdyksestä karkeahko maalaus ja kuvateksti 'Lisää opettajia avaruuteen' (Challengerin mukanahan piti avaruuteen mennä ensimmäistä kertaa siviili eli naisopettaja).
