George Orwell ennusti pelottavan tarkasti suunnan, jota kohti jopa länsimaiset demokratiat ovat matkalla, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
www.iltalehti.fi
Ihanan tututlta tosiaan kuulostaa, mutta nautitaan nyt koska tarkoitus on hyvä.
”Jokainen kirja on kirjoitettu uudestaan, jokainen taulu maalattu uudestaan, jokainen patsas, katu ja rakennus nimetty uudestaan, jokainen ajankohta on muutettu toiseksi. Historia on pysähtynyt. Ei ole muuta kuin loputon nykyhetki, jossa puolue on aina oikeassa”, kirjoitti George Orwell teoksessaan Vuonna 1984.
Romaani kertoo dystooppisesta yhteiskunnasta, jossa valtava virkamiesjoukko käy läpi vanhoja kirjoja ja poistaa epäsopivia sanoja ja ajatuksia.
Orwellin yhteiskunnan uuskieli on virallisesti ohjattua ja rajoitettua. Siitä on poistettu vahingolliset sanat, ja kiellettyjen sanojen lista kasvaa jatkuvasti. Tarkoitus on estää toisinajattelu viemällä ihmisiltä käsitteet, joilla he voisivat ilmaista vääräoppisia näkemyksiään.
Pelkästään väärästä ajatuksesta voi joutua tuomiolle; pahimpia rikollisia ovat ajatusrikolliset.
Juttelin hiljattain ystäväni kanssa, joka tekee lukioon kirjoja.
Hän kertoi, kuinka kirjan tekijöitä opastettiin olemaan puhumatta kahdesta sukupuolesta, naisista ja miehistä, vaan kaikista sukupuolista, ja käyttämään kirjan esimerkeissä sellaisia nimiä, joista ei selviä henkilön sukupuoli.
Jatkuvasti saamme lukea, kuinka yhä uusia kirjoja sensuroidaan ja yhä uudet sanat ja käsitteet mielletään epäsopiviksi, haitallisiksi, ongelmallisiksi.
Legendaarisista James Bond -kirjoista julkaistaan nyt uudet painokset, joissa
kirjojen sisältöä on muokattu rajusti.
Esimerkiksi viittaukset ihmisen etniseen taustaan on pitkälti poistettu, samoin naisia halventaviksi katsotut termit.
Bond esimerkiksi vierailee newyorkilaisella strippiklubilla. Alkuperäisversiossa Bond kuulee kuinka miehet mylvivät kuin siat ja tuntee suunsa kuivuvan. Uudessa versiossa Bond tuntee huoneen sähköisen tunnelman.
Mikäpä siinä. Bond on aina ollut porukkaa liukuhihnalta murhaava sosiopaatti. Nyt hän on poliittisesti korrekti sosiopaatti, joka murhaa porukkaa liukuhihnalta.
Myös Agatha Christien rakastetut murhamysteerit
ovat joutuneet silppuriin.
Niin sanotut sensitiivisyyslukijat ovat poistaneet kirjoista rasistiset viittaukset mutta myös melkein kaiken muun, mikä saattaa loukata edistyksellistä lukijaa. (Minua muuten loukkaa ajatus sensitiivisyyslukijasta.)
Kirjoista on poistettu muun muassa runsaasti viittauksia henkilöhahmojen etniseen alkuperään, ja esimerkiksi termi itämainen on poistettu kokonaan. Sana ”alkuperäinen” on korvattu sanalla ”paikallinen”.
Kirjoista on poistettu kuvailuja naisten vartaloista ja viittaus hotellityöntekijän ”ihanista valkoisista hampaista”.
Disney puolestaan päätti olla julkaisematta uudelleen kahta Roope-setä tarinaa ja
selitti päätöstä yhtiön sitoutumisella moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden esittämiseen.
Tarinoissa esiintyvän Bombi Zombi -hahmon on katsottu pitävän yllä haitallisia stereotypioita.
The Telegraph -lehti kävi läpi lastenkirjailija Roald Dahlin teoksia ja löysi satoja muutoksia, joita kustantaja on niihin tehnyt.
Kirjoista oli sensuroitu kohtia, poistettu virkkeitä ja kirjoitettu joukkoon täysin keksittyjä asioita. Rakastettuja lastenkirjoja on pahoinpidelty ja raadeltu brutaalisti, eivätkä kirjan sanat edes enää välttämättä ole Dahlin omia.
Esimerkiksi painoon, mielenterveyteen, väkivaltaan, sukupuoleen ja etnisyyteen liittyvää kieltä on teurastettu tai kirjoitettu kokonaan uudelleen. Telegraphin mukaan näyttää siltä, että uudessa Dahl-maailmassa koneita ja eläimiä ei enää kuvailla väreillä lainkaan.
Jaakko ja jättipersikan pilviveikot (englanniksi pilvimiehet) on käännetty uudessa versiossa pilvi-ihmisiksi. Huudahdus “Olet varmaan vihainen, nainen!” on korvattu “sinun täytyy olla poissa tolaltasi” -fraasilla. Lihava, pieni ruskea hiiri on nyt ainoastaan pieni hiiri. Kastemadon iho ei ole enää vaaleanpunainen vaan sileä.
Outo, afrikkalainen kieli on nyt vain afrikkalainen kieli. Kamarineito on muuttunut siivoojaksi. Traktorit eivät ole uudessa versiossa enää mustia.
Kuka pelkää noitia -kirjassa on kohta, jossa puhutaan naisten nykimisestä hiuksista, jotta selviäisi, ovatko he noitia. Tarinassa noidat ovat kaljuja ja käyttävät hanskoja peittääkseen kyntensä.
Vuoden 2001 versio kuuluu näin:
“Älä ole hupsu”, isoäitini sanoi. “Et voi kulkea ympäriinsä nykimässä hiuksista jokaista kohtaamaasi naista, vaikka hänellä olisi hanskat kädessä.”
Vuoden 2022 versiossa puolestaan lukee vapaasti suomennettuna:
“Älä ole hupsu”, isoäitini sanoi. “Sitä paitsi naiset voivat käyttää peruukkia monesta syystä, eikä siinä ole mitään väärää.”
Kommentti “vaikka nainen työskentelee kassana tai koneenkirjoittajana liikemiehille” on muuttunut muotoon “vaikka nainen työskentelee huippututkijana tai yritysjohtajana”.
Eräässä kirjassa Dahl kertoo naisesta, joka oli purjehtimassa Joseph Conradin, Ernest Hemingwayn ja Rudyard Kiplingin kanssa. Uudessa versiossa hän menee katsomaan taloja Jane Austenin kanssa. Hän pääsee silti purjehtimaan Hemingwayn kanssa, mutta Conrad ja Kipling on deletoitu. Näitä 1800-luvun kirjailijoita syytetään nykyään kolonialismista.
Kirjojen sensurointi on pyhäinhäväistys. Muokkaamme romaaneista hajuttomia ja mauttomia, hegemonian kuohitsemia raajarikkoja – ja samalla valitamme, että nuoret eivät enää lue. Kirjat ilman teräviä reunoja eivät taatusti siivitä ketään lukemaan.
Kirjoja stilisoi nykyään joukko sensitiivisyyslukijoita, joita saattavat olla poliitikoita tai aktivisteja. Suomessa sensitiivisyyslukijana on toiminut muun muassa vihreiden kansanedustaja ja vihreä kansalaisaktivisti.
Kirjan maailma on fantasia, jossa mikä tahansa on mahdollista. Kirjat ovat aikakapseleita, muistiinpanoja tietyltä ajanjaksolta, ihmiskunnan kollektiivista historiaa. Ne opettavat meille menneestä, meitä ennen eläneiden ihmisten synkistäkin puolista, ennakkoluuloista, arvoista, aatteista.
Miksi pitäisi yrittää kaunistella todellisuutta ja antaa kuva, että kauan sitten eläneillä ihmisillä oli täsmälleen samat arvot kuin nykyihmisillä?
Se on valehtelua, historian vääristelyä.
Kirjojen muokkaaminen ideologisesti puhdasoppisiksi on vaarallista, sillä se kaventaa ilmaisunvapautta.
Menkää seuraavaksi museoihin tuhoamaan kivikirveitä, jos te pelkäätte luolamiesten brutaaliutta. Repikää alas renessanssinero Leonardo da Vinci, tuo inha partainen setämies, ja korvatkaa hänet alkufeministillä.
Ihan oikeasti. Kuinka te kehtaatte mennä sörkkimään mestareiden teoksia?
Se, jolla on pokkaa mennä räpeltämään maailmanhistorian kirkkaimpia klassikoita, koska ne eivät edusta juuri sen hetken poliittisia virtauksia, voisi hetken miettiä, onko hän oikealla alalla. Tämä ei ole kulttuurin luomista, vaan sen brutaalia tuhoamista. Tulevaisuus tulee teidät tuomitsemaan.
“Päivä päivältä, suorastaan minuutti minuutilta saatettiin menneisyys ajanmukaiseksi. Tällä tavoin jokainen puolueen taholta lausuttu ennustus voitiin asiakirjoilla osoittaa oikeaksi; ei ollut ainoatakaan uutista, ei ainoatakaan mielipiteen ilmaisua, joka olisi ollut ristiriidassa hetken tarpeen kanssa.” George Orwell, Vuonna 1984.