Koska kuitenkin taloudellinen hyöty tulee varsin pitkän ajan kuluessa, on valtio maksanut kunnille tukea suomi toisena kielenä koulutukseen. Tämän vuoksi kunnat ovat usein hyvin halukkaita sitä järjestämään, muuttotappiokunnat toki muutenkin mielellään ottavat maahanmuuttajia taloutta paikatakseen (mutta se ei liity tähän sen kummemmin).
Tuossapa tuleekin ilmi positiivisen syrjinnän ilmeinen haitta: joku muu joutuu kärsimään siitä tavalla tai toisella. Tässä tapauksessa kustannukset kollektivisoitiin veronmaksajille. Vaikka koulutus yleisesti olisikin yhteiskuntataloudellisesti kannattava investointi, ei siitä voi suoraan päätellä, että näin olisi yksittäistapauksissakin.
Tämä pätee positiiviseen syrjintäänkin: vaikka voitaisiin rakentaa esimerkki, jossa positiivisesta syrjinnästä olisi todella ollut yleistä hyötyä, ei tästä voi päätellä, että positiivinen syrjintä olisi yleisesti hyödyllistä - eikä pelkkä hyöty tee syrjinnästä hyväksyttävää. Ei pidä unohtaa, että Etelä-Afrikan apartheid-politiikka oli positiivisen syrjinnän ikoninen täyttymys: valkoisella vähemmistöllä oli runsaat erityisedut kantaväestöön nähden. Tätäkö halutaan meillekin?