• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Feminismi ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus

Kannattanee kuitenkin tutustua siihen, mitä tieteellä ja tieteellisellä menetelmällä yleensä, ja humanistisesta tieteissä erityisesti, ylipäätään käsitetään.
Tee vertailu teologia ja sukupuolen tutkimuksen välillä ja huomaat että teologia on varsin neutraalia ainakin jos verrataan sukupuolen tutkimukseen. Sillä kuten olen aiemmin sanonut teologeja löytyy niin Raamatun luotettavuutta puolustavia, kuin täysin myytiksi väittäviä ja kaikkea siltä väliltä. Sukupuolen tutkimus on yksisilmäistä propagandaa. Vai missä on eriävät mielipiteet, missä on ne sukupuolen tutkiat joiden mielestä on vain 2 sukupuolta ja kaikki muu on vain pään sisäistä harhaa/illuusiota/mielenterveysongelmia/yms.?
Etkai väitä että vain 3. aallon feminismi gender ideologioineen on tieteellisesti kestäävää ja muut ei tiedä asiasta mitään? Vain tämä on ainut selitys tutkioiden yksimielisyydelle sen lisäksi että koko tieteen ala on ideologista soopaa.
 
Tee vertailu teologia ja sukupuolen tutkimuksen välillä ja huomaat että teologia on varsin neutraalia ainakin jos verrataan sukupuolen tutkimukseen. Sillä kuten olen aiemmin sanonut teologeja löytyy niin Raamatun luotettavuutta puolustavia, kuin täysin myytiksi väittäviä ja kaikkea siltä väliltä. Sukupuolen tutkimus on yksisilmäistä propagandaa. Vai missä on eriävät mielipiteet, missä on ne sukupuolen tutkiat joiden mielestä on vain 2 sukupuolta ja kaikki muu on vain pään sisäistä harhaa/illuusiota/mielenterveysongelmia/yms.?
Etkai väitä että vain 3. aallon feminismi gender ideologioineen on tieteellisesti kestäävää ja muut ei tiedä asiasta mitään? Vain tämä on ainut selitys tutkioiden yksimielisyydelle sen lisäksi että koko tieteen ala on ideologista soopaa.
En väitä, sillä en ylipäätään ole teologian enkä sukupuolentutkimuksen asiantuntija. Lisäksi teologithan voivat omassa kehikossaan tutkia melkein mitä tahansa.
Esim. akatemiaprofessori Elina Vuola on tehnyt sekä teologista, että sukupuolitutkimusta, ja lisäksi vielä tarkastellut sukupuolitutkimusta tieteenalana teologisessa kehikossa ja (tämä nyt muistinvaraisesti) laajojen tekstimassoja perusteella teki ihan tarkkasilmäisen havainnon, että esimerkiksi naistutkimus tuppaa häivyttämään uskonnon tai käsittelee sitä niin, että se jää taka-alalle (tjsp,).

Se mitä väitän, on, että myös sukupuolentutkimuksen saralla tehdään laadukasta ja metodologisesti ehjää ja kurinalaista tutkimusta, joka käy läpi normaalin vertaisarvioinnin.
Lisäksi vaikkapa sosiologit ja sosiaalipsykologit tekevät paljonkin tutkimusta, jonka voisivat nimetä sukupuolitutkimukseksi, mikäli haluaisivat. Useimmiten näin ei tehdä siitä yksinkertaisesta syystä, että tutkija ei itse halua profiloitua tai lokeroitua nimenomaan sukupuolitutkijaksi, tai miestutkijaksi tms.

Mutta kuten muillakin tieteenaloilla, kaikki tutkimus (tai edes suurin osa tutkimuksesta) ei tietenkään sitä ole.
Silti on niin, että laadukkaasti toteutettu tutkimus on laadukasta, vaikka se nimettäisiin esim. poikatutkimukseksi tai tyttötutkimukseksi sen sijaan, että asiasanana olisi yleisemmin nuorisotutkimus.

Mutta kuten totesin, en ole sukupuolentutkimuksen tai teologian asiantuntija.
 
Kerro toki sinä, millä tavalla kriittinen suhtautuminen tai tutkimukset ryhmään <x> on linjassa tasa-arvoiseen sukupuolitutkimukseen.
Saadaan oikein kunnon oksymoron kerralla selvitettyä.


Voisitko antaa esimerkin tälllaisesta sukupuolentutkimuksen laadukkaasta tutkimuksesta?

Olen käsittänyt, että pääosin kriittinen miestutkimus ei suhtaudu kriittisesti miehiin, vaan niihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja sukupuolittuneisiin lokeroihin, joissa miehet elävät ja elämänsä kokevat.
Ymmärrän kyllä, että muunkinlaista tutkimusta varmaan on. Mutta esimerkinomaisesti moni huippuhieno miestutkimus ei edes ole lokeroitu pelkästään miestutkimukseksi, vaikkapa palkittu Suomen historian prof. Juha Siltalan Miehen Kunnia tai nyt en muista kenen, mutta klassikko kymmenien vuosien takaa eli Miksi jeppe juo, tai sosiologi, kaupunkitutkimuksen prof. Matti Kortteisen vanha väikkäri Suomen mies työelämän sankarina jne.
Pahoittelen, että esimerkit on jo aika vanhoja, mutta en tosiaan ole aihealueen asiantuntija ja lähinnä kotimaisista tulee tuollaiset tunnetuimmat klassikot nyt mieleen.
Kortteisen väikkäri 90-luvulta teki itseeni aikanaan vaikutuksen (kuten myös hänen tutkimuksensa Lähiö, sekä Työtön).
Tässä emeritaprofessori Raija Julkusen (joka muun ohella oli myös sukupuolitutkija) arvio, joka kuvaa hyvin mistä siinä on kysymys.

”LOGO: KIRJAT Suomen mies työelämän sankarina Matti Kortteinen kiteyttää väitöskirjassaan monien suomalaisten kokemukset työpaikan nöyryytyksistä ja pakosta pärjätä vaikka veren maku suussa Matti Kortteisen Lähiö (1982) on puhutellut suomalaisia kymmenen vuotta. Se tuntui antavan osuvan ilmaisun yhteiselle kokemukselle maaltamuutosta, lähiöstä, sukupuolten suhteesta. Uskon, että Kortteinen on tehnyt sen taas: Kunnian kenttä kiteyttää monen kokemukset työelämästä.

Kortteisen varsinaisena kohteena on ns. joustavan tuotannon strategia ja sen vaikutukset työn sisältöihin ja työelämän suhteisiin. Mutta etsiessään vastausta tähän Kortteinen kertoo yhden ison tarinan suomalaisuudesta ja pienempiä tarinoita työelämästä ja sukupuolesta.

Tutkimus lähtee liikkeelle siitä, että Suomen teollisuutta ja muutakin elinkeinoelämää pyritään modernisoimaan asiakasmyötäisen joustavan tuotantomallin mukaisesti. Samalla sen luvataan tarjoavan itsenäisempää ja vaativampaa työtä sekä suurempaa yhteisymmärrystä yritysjohdon ja työläisten välillä. Näyttää siis siltä kuin modernisoitumisen eri tasot - palkkatyöntekijöiden yksilöityminen ja tuotannon joustavoittaminen - kohtaisivat.

Toisaalta Kortteisella kuitenkin on tutkimusnäyttöä siitä, että ristiriidat työssä koetaan sitä yleisemmiksi mitä modernimmasta ja automatisoidummasta tuotannosta on kysymys. Kortteinen kysyy miksi - ja rakentaa vastaukseksi kertomuksen suomalaisesta eetoksesta.

Vastaus syntyy "aidolla antropologisella tutkimusretkellä" kehityksen kärjessä olevien metallitehtaiden koneistajien sekä pankkien naisten (työ)elämään. Kirjan takakannen mukaan tutkimus on "ensimmäinen pitkäaikaisiin kenttätöihin ja syvähaastatteluihin perustuva selvitys siitä, mistä työelämän ristiriidoissa perustaltaan on kysymys".

Ja toki Kortteinen on tehnyt poikkeuksellisen paljon työtä, juonut viinaa ja laskenut koskea, saadakseen koneistajat puhumaan asioita, joita ei puhuta edes vaimolle. Naiset nyt kertovat itsestään sujuvasti ilman tutkijan erityisiä ponnisteluja.


Tuntematon työläinen
Kunnian kenttä on suomalaisen miehen kuva, joka lukijasta tuntuu aidolta ja tutulta.

Työtarinoista, kertoivat niitä metallimiehet tai pankkinaiset, vanhemmat tai nuoremmat, Kortteinen löytää saman kertomuksen kuin Väinö Linnalta tai koko suomalaisuusmyytistä: on kovaa, on pakko yrittää selvitä, on selvinnyt ja on siitä ylpeä. Tämän Kortteinen nimeää selviytymisen eetokseksi. Tältä pohjalta asettuvat henkilökohtaiset pärjäämispakot sosiaalisissa asteikoissa ja itsellisyyttä arvottava palkansaajakulttuuri.

Kunnian kentällä pärjätään veren maku suussa, ja samanlaisella veren maulla Kortteinen kirjoittaa työstä. Kirjassa vilisevät kunnia, häpeä, selviäminen, pärjääminen, uhrautuminen, ihmisuhri, alemmuus, nöyryytys, vitutus, kusetus, viha, kiukku . . . Tämä kuva ihmisten työelämästä on kovin erilainen verrattuna moniin työn sosiologian siloisiin suuntauksiin.

Toisaalta tässä ei ole mitään erityisesti suomalaista. Saman kuvan piirtää koko etnografinen tehdassosiologia. Tehtaan lattiaa, suorittavaa työtä ja hierarkioiden pohjia hallitsevat ihmisten yritykset selvitä nöyryytyksestä ja säilyttää kasvonsa.

Kunnian kenttä sisältää kertomuksen kertomuksessa, eli Kortteisen oman selviämistarinan: miten kovaa oli löytää oikeat tavat saavuttaa metallimiesten luottamus, mutta selvisin ja olen ylpeä.
. . ja hänen naisensa

Kun miehet uhraavat itseään työlle, niin naiset tekevät kaikkensa muiden ihmisten eteen. Vanhemmilla naisilla tämä muiden eteen eläminen on itsestään selvää, nuoremmat taas kyseenalaistavat sitä ja pohtivat, mikä on heidän oikeutensa elää itselleen.

Mutta ylipäätänsä metallimiesten vittusaatanaörähtelyt ja pankkinaisten sivistyneempi puhe ovat niin kaukana toisistaan, että oikein jää miettimään, miten ne puhuvat samassa keittiössä ja samassa sängyssä, kun suomalaisessa luokkarakenteessa kuitenkin joutuvat naimisiin keskenään.

Muutenkin tutkija heittää jännittävän ajatuksen suomalaisen sukupuolijärjestelmän epäeroottisuuden ymmärtämiseksi. Sukupuoltenkin suhde on rakentunut yhteisessä selviämisen eetoksessa, jossa ennen kaikkea kysytään, tekeekö kumpikin osuutensa selviämisen eteen. Ja se, jonka ainakin on ollut selvittävä, on nainen, sillä miehet ovat voineet häipyä kuvioista menehtymällä kunnian kentillä.


Köyhtyy, ei köyhdy . . .

Nyt Kortteinen siteeraa itseään vuodelta 1987 ja toteaa, että nyt esitetyn aineiston valossa tuskin kukaan voisi osua pahemmin harhaan.

Nyt Kortteinen on kuin itse Harry Braverman, työn köyhtymisteesin vimmaisin esittäjä. "Kysymys ei siis enää ole siitä, että koneistajat hallitsevat työpistettään. Työpistettä hallitsee automaattisesti toimiva integroitu koneryhmä, jonka toimintaa toimihenkilöt ohjaavat ja työntekijät avustavat", hän kirjoittaa.

Tutkijan olisi toivonut enemmän pohtivan sitä, miksi erilaiset aineistot tuottavat niin erilaisia johtopäätöksiä, sillä Kortteinen vuonna 1987 oli yhtä hyvä ja rehellinen tutkija kuin vuonna 1992.

Viime kädessä joustavan tuotannon sisältämä lupaus kariutuu siihen, että se ei ylitä työelämän sisäänrakennettuja hierarkioita, säätyrajoja ja työnjakoa. Markkinoiden ääni onkin johdon ääni. Koneistajan elämässä ylittämätön säätyraja kulkee matalalla ja lähellä, toimihenkilön kohdalla. Pankkitoimihenkilöiden työtä taas joustavoittamisen yhteydessä organisoidaan hyvin klassisen kaavan mukaan, jakamalla heidät kahtia, "parempiin" neuvojiin ja kassojen liukuhihnalle.


Joutuminen jakolinjojen väärälle puolelle yhteiskunnassa, jossa kaikilla periaatteessa on samat pärjäämisen mahdollisuudet, synnyttää koko elämää leimaavaa alemmuutta. Työelämän alistusrakenteiden purkaminen edellyttäisi paljon radikaalimpaa työpolitiikkaa, sellaista, jota insinöörit, johtajat tai ammattiyhdistysliike eivät koskaan visioi.



RAIJA JULKUNEN Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori, joka on tutkinut työelämää, hyvinvointivaltiota ja sukupuolijärjestelmää. Hän työskentelee yhteiskuntapolitiikan lehtorina Jyväskylän yliopistossa.

Kunnian kenttä. Suomalainen palkkatyö kulttuurisena muotona. Hanki ja jää 1992.
Kirjailija: Kortteinen Matti ”


Oikeastaan nämä esimerkit tutkivat sitä ahdasta lokeroa, missä miehinä elämme ja erityisesti katsovat asioiden taakse: jotkut tai monetkin miehen elämään kuuluvat etuoikeudet saattavat itseasiassa ollakin monelle miehelle taakka tai vastus elämässä.

Mutta joo, en tosiaan ole aihealueen asiantuntija, eli saatan olla väärässäkin (olen usein ollut).
Tarkoitus on lähinnä pointata, että kaikki sukupuolitutkimus ja kaikki miestutkimus ei ole vain sitä, mitä moni tässä ketjussa taivastelee, naureskelee tai josta polttaa proppujaan.
 
Viimeksi muokattu:
Olen käsittänyt, että pääosin kriittinen miestutkimus ei suhtaudu kriittisesti miehiin, vaan niihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja sukupuolittuneisiin lokeroihin, joissa miehet elävät ja elämänsä kokevat.
Ymmärrän kyllä, että muunkinlaista tutkimusta varmaan on. Mutta esimerkinomaisesti moni huippuhieno miestutkimus ei edes ole lokeroitu pelkästään miestutkimukseksi, vaikkapa palkittu Suomen historian prof. Juha Siltalan Miehen Kunnia tai nyt en muista kenen, mutta klassikko kymmenien vuosien takaa eli Miksi jeppe juo, tai sosiologi, kaupunkitutkimuksen prof. Matti Kortteisen vanha väikkäri Suomen mies työelämän sankarina jne.
Pahoittelen, että esimerkit on jo aika vanhoja, mutta en tosiaan ole aihealueen asiantuntija ja lähinnä kotimaisista tulee tuollaiset tunnetuimmat klassikot nyt mieleen.
Kortteisen väikkäri 90-luvulta teki itseeni aikanaan vaikutuksen (kuten myös hänen tutkimuksensa Lähiö, sekä Työtön).
Tässä emeritaprofessori Raija Julkusen (joka muun ohella oli myös sukupuolitutkija) arvio, joka kuvaa hyvin mistä siinä on kysymys.

”LOGO: KIRJAT Suomen mies työelämän sankarina Matti Kortteinen kiteyttää väitöskirjassaan monien suomalaisten kokemukset työpaikan nöyryytyksistä ja pakosta pärjätä vaikka veren maku suussa Matti Kortteisen Lähiö (1982) on puhutellut suomalaisia kymmenen vuotta. Se tuntui antavan osuvan ilmaisun yhteiselle kokemukselle maaltamuutosta, lähiöstä, sukupuolten suhteesta. Uskon, että Kortteinen on tehnyt sen taas: Kunnian kenttä kiteyttää monen kokemukset työelämästä.

Kortteisen varsinaisena kohteena on ns. joustavan tuotannon strategia ja sen vaikutukset työn sisältöihin ja työelämän suhteisiin. Mutta etsiessään vastausta tähän Kortteinen kertoo yhden ison tarinan suomalaisuudesta ja pienempiä tarinoita työelämästä ja sukupuolesta.

Tutkimus lähtee liikkeelle siitä, että Suomen teollisuutta ja muutakin elinkeinoelämää pyritään modernisoimaan asiakasmyötäisen joustavan tuotantomallin mukaisesti. Samalla sen luvataan tarjoavan itsenäisempää ja vaativampaa työtä sekä suurempaa yhteisymmärrystä yritysjohdon ja työläisten välillä. Näyttää siis siltä kuin modernisoitumisen eri tasot - palkkatyöntekijöiden yksilöityminen ja tuotannon joustavoittaminen - kohtaisivat.

Toisaalta Kortteisella kuitenkin on tutkimusnäyttöä siitä, että ristiriidat työssä koetaan sitä yleisemmiksi mitä modernimmasta ja automatisoidummasta tuotannosta on kysymys. Kortteinen kysyy miksi - ja rakentaa vastaukseksi kertomuksen suomalaisesta eetoksesta.

Vastaus syntyy "aidolla antropologisella tutkimusretkellä" kehityksen kärjessä olevien metallitehtaiden koneistajien sekä pankkien naisten (työ)elämään. Kirjan takakannen mukaan tutkimus on "ensimmäinen pitkäaikaisiin kenttätöihin ja syvähaastatteluihin perustuva selvitys siitä, mistä työelämän ristiriidoissa perustaltaan on kysymys".

Ja toki Kortteinen on tehnyt poikkeuksellisen paljon työtä, juonut viinaa ja laskenut koskea, saadakseen koneistajat puhumaan asioita, joita ei puhuta edes vaimolle. Naiset nyt kertovat itsestään sujuvasti ilman tutkijan erityisiä ponnisteluja.


Tuntematon työläinen
Kunnian kenttä on suomalaisen miehen kuva, joka lukijasta tuntuu aidolta ja tutulta.

Työtarinoista, kertoivat niitä metallimiehet tai pankkinaiset, vanhemmat tai nuoremmat, Kortteinen löytää saman kertomuksen kuin Väinö Linnalta tai koko suomalaisuusmyytistä: on kovaa, on pakko yrittää selvitä, on selvinnyt ja on siitä ylpeä. Tämän Kortteinen nimeää selviytymisen eetokseksi. Tältä pohjalta asettuvat henkilökohtaiset pärjäämispakot sosiaalisissa asteikoissa ja itsellisyyttä arvottava palkansaajakulttuuri.

Kunnian kentällä pärjätään veren maku suussa, ja samanlaisella veren maulla Kortteinen kirjoittaa työstä. Kirjassa vilisevät kunnia, häpeä, selviäminen, pärjääminen, uhrautuminen, ihmisuhri, alemmuus, nöyryytys, vitutus, kusetus, viha, kiukku . . . Tämä kuva ihmisten työelämästä on kovin erilainen verrattuna moniin työn sosiologian siloisiin suuntauksiin.

Toisaalta tässä ei ole mitään erityisesti suomalaista. Saman kuvan piirtää koko etnografinen tehdassosiologia. Tehtaan lattiaa, suorittavaa työtä ja hierarkioiden pohjia hallitsevat ihmisten yritykset selvitä nöyryytyksestä ja säilyttää kasvonsa.

Kunnian kenttä sisältää kertomuksen kertomuksessa, eli Kortteisen oman selviämistarinan: miten kovaa oli löytää oikeat tavat saavuttaa metallimiesten luottamus, mutta selvisin ja olen ylpeä.
. . ja hänen naisensa

Kun miehet uhraavat itseään työlle, niin naiset tekevät kaikkensa muiden ihmisten eteen. Vanhemmilla naisilla tämä muiden eteen eläminen on itsestään selvää, nuoremmat taas kyseenalaistavat sitä ja pohtivat, mikä on heidän oikeutensa elää itselleen.

Mutta ylipäätänsä metallimiesten vittusaatanaörähtelyt ja pankkinaisten sivistyneempi puhe ovat niin kaukana toisistaan, että oikein jää miettimään, miten ne puhuvat samassa keittiössä ja samassa sängyssä, kun suomalaisessa luokkarakenteessa kuitenkin joutuvat naimisiin keskenään.

Muutenkin tutkija heittää jännittävän ajatuksen suomalaisen sukupuolijärjestelmän epäeroottisuuden ymmärtämiseksi. Sukupuoltenkin suhde on rakentunut yhteisessä selviämisen eetoksessa, jossa ennen kaikkea kysytään, tekeekö kumpikin osuutensa selviämisen eteen. Ja se, jonka ainakin on ollut selvittävä, on nainen, sillä miehet ovat voineet häipyä kuvioista menehtymällä kunnian kentillä.


Köyhtyy, ei köyhdy . . .

Nyt Kortteinen siteeraa itseään vuodelta 1987 ja toteaa, että nyt esitetyn aineiston valossa tuskin kukaan voisi osua pahemmin harhaan.

Nyt Kortteinen on kuin itse Harry Braverman, työn köyhtymisteesin vimmaisin esittäjä. "Kysymys ei siis enää ole siitä, että koneistajat hallitsevat työpistettään. Työpistettä hallitsee automaattisesti toimiva integroitu koneryhmä, jonka toimintaa toimihenkilöt ohjaavat ja työntekijät avustavat", hän kirjoittaa.

Tutkijan olisi toivonut enemmän pohtivan sitä, miksi erilaiset aineistot tuottavat niin erilaisia johtopäätöksiä, sillä Kortteinen vuonna 1987 oli yhtä hyvä ja rehellinen tutkija kuin vuonna 1992.

Viime kädessä joustavan tuotannon sisältämä lupaus kariutuu siihen, että se ei ylitä työelämän sisäänrakennettuja hierarkioita, säätyrajoja ja työnjakoa. Markkinoiden ääni onkin johdon ääni. Koneistajan elämässä ylittämätön säätyraja kulkee matalalla ja lähellä, toimihenkilön kohdalla. Pankkitoimihenkilöiden työtä taas joustavoittamisen yhteydessä organisoidaan hyvin klassisen kaavan mukaan, jakamalla heidät kahtia, "parempiin" neuvojiin ja kassojen liukuhihnalle.


Joutuminen jakolinjojen väärälle puolelle yhteiskunnassa, jossa kaikilla periaatteessa on samat pärjäämisen mahdollisuudet, synnyttää koko elämää leimaavaa alemmuutta. Työelämän alistusrakenteiden purkaminen edellyttäisi paljon radikaalimpaa työpolitiikkaa, sellaista, jota insinöörit, johtajat tai ammattiyhdistysliike eivät koskaan visioi.



RAIJA JULKUNEN Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori, joka on tutkinut työelämää, hyvinvointivaltiota ja sukupuolijärjestelmää. Hän työskentelee yhteiskuntapolitiikan lehtorina Jyväskylän yliopistossa.

Kunnian kenttä. Suomalainen palkkatyö kulttuurisena muotona. Hanki ja jää 1992.
Kirjailija: Kortteinen Matti ”


Oikeastaan nämä esimerkit tutkivat sitä ahdasta lokeroa, missä miehinä elämme ja erityisesti katsovat asioiden taakse: jotkut tai monetkin miehen elämään kuuluvat etuoikeudet saattavat itseasiassa ollakin monelle miehelle taakka tai vastus elämässä.

Mutta joo, en tosiaan ole aihealueen asiantuntija, eli saatan olla väärässäkin (olen usein ollut).
Tarkoitus on lähinnä pointata, että kaikki sukupuolitutkimus ja kaikki miestutkimus ei ole vain sitä, mitä moni tässä ketjussa taivastelee, naureskelee tai josta polttaa proppujaan.
En minä nyt tässä litaniassa saanut vastausta siihen alkuperäiseen kysymykykseen.

Mielestäni tältä pohjalta lähtee funktio, jos me aletaan erittelemään ihmisryhmiä, sukupuolia tai rotuja sillä perusteella, että toisiin täytyy suhtautua kriittisemmin. Tämähän on nimenomaan sitä rasismia yksinkertaisuudessaan.

Mutta, väännä toki rautalangasta, kun olet kääntänyt tämän oksymoronin päässäsi selkokieleksi.
 
[
En minä nyt tässä litaniassa saanut vastausta siihen alkuperäiseen kysymykykseen.

Mielestäni tältä pohjalta lähtee funktio, jos me aletaan erittelemään ihmisryhmiä, sukupuolia tai rotuja sillä perusteella, että toisiin täytyy suhtautua kriittisemmin. Tämähän on nimenomaan sitä rasismia yksinkertaisuudessaan.

Mutta, väännä toki rautalangasta, kun olet kääntänyt tämän oksymoronin päässäsi selkokieleksi.

Alkuperäinen kysymyksesi ”Kerro toki sinä, millä tavalla kriittinen suhtautuminen tai tutkimukset ryhmään <x> on linjassa tasa-arvoiseen sukupuolitutkimukseen.” sisältää väitteen, että kyseessä olisi kriittinen suhtautuminen ryhmään (1).
Lisäksi uudelleenmuotoilusi vie sen pitemmälle ”Mielestäni tältä pohjalta lähtee funktio, jos me aletaan erittelemään ihmisryhmiä, sukupuolia tai rotuja sillä perusteella, että toisiin täytyy suhtautua kriittisemmin.”

Vastasin, että pääosin kriittinen miestutkimus ei suhtaudu kriittisesti miehiin, vaan se tarkastelee kriittisesti niitä yhteiskunnallisia (ja kulttuurisia) rakenteita ja sukupuolittuneita lokeroita, joissa miehet elävät ja elämänsä kokevat.

Lisäksi huomautan, että tieteen kielessä sana kriittinen ei sisällä negatiivista konnotaatioita samalla tavalla, kuin arkikielessä.
Koska olen laiska, niin googlasin esimerkin, enkä jaksa lähteä itse purkamaan sen tarkemmin, mutta vaikkapa tuossa on selitetty kriittisen keskustelun mallia ja sitä kautta avattu sanan kriittinen merkitystä.

Mutta siis ei minun ensisijainen tavoite ole vakuuttaa sinua tai ketään muutakaan sukupuolitutkimusfaniksi. Yritän edelleen vain todeta, että sukupuolentutkimusta on monenlaista ja sitä on myös moni piinkova ammattilainen tehnyt.

(Tässä muuten tuli nyt mieleen vielä prof. Pertti Alasuutari, joka on yksi yhteiskuntatieteiden kvalitatiivisen menetelmien tunnetuimpia metodologisen osaamisen asiantuntijoita maassamme. Hänkin teki aikanaan miestutkimusta.)
 
Viimeksi muokattu:
Lisäksi huomautan, että tieteen kielessä sana kriittinen ei sisällä negatiivista konnotaatioita samalla tavalla, kuin arkikielessä.
Koska olen laiska, niin googlasin esimerkin, enkä jaksa lähteä itse purkamaan sen tarkemmin, mutta vaikkapa tuossa on selitetty kriittisen keskustelun mallia ja sitä kautta avattu sanan kriittinen merkitystä.
Jos tässä nyt tarkoitetaan kriittisellä tätä tieteellistä näkökulmaa, niin pitääkö asia ymmärtää siten, että noi muut tutkimusalueet vedetään vähän vasemmalla kädellä, kun taas tämä miestutkimus hoidetaan moitteitta? Jos ei, niin mitä tekemistä tällä sitten on asian kanssa?
 
Jos tässä nyt tarkoitetaan kriittisellä tätä tieteellistä näkökulmaa, niin pitääkö asia ymmärtää siten, että noi muut tutkimusalueet vedetään vähän vasemmalla kädellä, kun taas tämä miestutkimus hoidetaan moitteitta? Jos ei, niin mitä tekemistä tällä sitten on asian kanssa?
En tarkoita mitään tuollaista. Se vaan nyt oli se, mistä Naamapalmu kysyi, siis tarttui juuri siihen kriittiseen miestutkimukseen.
Hänen kysymyksensä olikin siinä postauksen alussa lainausmerkeissä, mutta leikkasit sen jostain syystä pois.
 
Viimeksi muokattu:
En tarkoita. Se vaan nyt oli se, mistä Naamapalmu kysyi.
Ok. Eli ei siis liittynyt asiaan mitenkään tuo kriittisyys tieteissä.

Mun mielestä on ihan aiheellista ihmetellä, jos joku tieteenala luettelee alansa tutkimuksen kohteita, ja ainoastaan yhden kohdalla mainitaan kriittisyys. Tarkoitettiin tuolla kriittisyydellä mitä hyvänsä.
 
Ok. Eli ei siis liittynyt asiaan mitenkään tuo kriittisyys tieteissä.

Mun mielestä on ihan aiheellista ihmetellä, jos joku tieteenala luettelee alansa tutkimuksen kohteita, ja ainoastaan yhden kohdalla mainitaan kriittisyys. Tarkoitettiin tuolla kriittisyydellä mitä hyvänsä.
Öö... näitähän on monilla tieteenaloilla. Esim. lapsiasi saattaa opettaa kriittinen kasvattaja, siis jos sulla niitä on.
Kasvatustieteissäkin taitaa olla muutama kymmenen muutakin taustateoriaa, mutta yksi on nimetty kriittiseksi.
 
Öö... näitähän on monilla tieteenaloilla. Esim. lapsiasi saattaa opettaa kriittinen kasvattaja, siis jos sulla niitä on.
Kasvatustieteissäkin taitaa olla muutama kymmenen muutakin taustateoriaa, mutta yksi on nimetty kriittiseksi.
Joo, mutta mielestäni on hieman eri asia, kun puhutaan erilaisista kasvatusmetodeista, joista yksi on kriittinen, kuin se, että tutkitaan erilaisia ihmisryhmiä, mutta ainoastaan yhteen ihmisryhmään liitetään kriittisyys. Tätä hain takaa.
 
Joo, mutta mielestäni on hieman eri asia, kun puhutaan erilaisista kasvatusmetodeista, joista yksi on kriittinen, kuin se, että tutkitaan erilaisia ihmisryhmiä, mutta ainoastaan yhteen ihmisryhmään liitetään kriittisyys. Tätä hain takaa.
Toistan nyt vielä kolmannen kerran, että vaikka en ole sukupuolentutkimuksen asiantuntija, enkä myöskään miestutkimuksen, mutta kun joitain olen lukenut, niin se sana kriittinen ei edelleenkään viittaa miehiin ihmisryhmänä.
”Kriittinen miestutkimus yleensä tarkastelee kriittisesti niitä yhteiskunnallisia (ja kulttuurisia) rakenteita ja sukupuolittuneita lokeroita, joissa miehet elävät ja elämänsä kokevat.”

Sama juttu on siinä kriittisessä kasvatuksessa. Siinä korostetaan kasvatuksen ja yhteiskunnan kriittistä erittelyä. Samoin tehdään sellaista moraalista arviointia ja ajattelu- ja toimintavälineiden kehittelytyötä, joilla voidaan kyseenalaistaa vakiintuneita oletuksia ja parhaimmillaan muuttaa maailmaa paremmaksi.

Kriittinen eläintutkimus on vielä raflaavampi esimerkki. Siinä ei tutkita varsinaisesti eläimiä ollenkaan, vaan sitä, miten eläimiä on tutkittu, kyseenalaistetaan vallitsevia ja historiallisesti muodostuneita ihmisen ja muiden eläinten suhteita, etsien eläimien tutkimisen taustalla olleita rakenteita, arvoja ja asenteita ja niiden vaikutusta tutkimukseen, metodeihin ja tuloksiin.

Mutta nyt lähden saunan lämmitykseen.
 
Toistan nyt vielä kolmannen kerran, että vaikka en ole sukupuolentutkimuksen asiantuntija, enkä myöskään miestutkimuksen, mutta kun joitain olen lukenut, niin se sana kriittinen ei edelleenkään viittaa miehiin ihmisryhmänä.
”Kriittinen miestutkimus yleensä tarkastelee kriittisesti niitä yhteiskunnallisia (ja kulttuurisia) rakenteita ja sukupuolittuneita lokeroita, joissa miehet elävät ja elämänsä kokevat.”

Sama juttu on siinä kriittisessä kasvatuksessa. Siinä korostetaan kasvatuksen ja yhteiskunnan kriittistä erittelyä. Samoin tehdään sellaista moraalista arviointia ja ajattelu- ja toimintavälineiden kehittelytyötä, joilla voidaan kyseenalaistaa vakiintuneita oletuksia ja parhaimmillaan muuttaa maailmaa paremmaksi.

Kriittinen eläintutkimus on vielä raflaavampi esimerkki. Siinä ei tutkita varsinaisesti eläimiä ollenkaan, vaan sitä, miten eläimiä on tutkittu, kyseenalaistan vallitsevia ja historiallisesti muodostuneita ihmisen ja muiden eläinten suhteita, etsien eläimien tutkimisen taustalla olleita rakenteita, arvoja ja asenteita ja niiden vaikutusta tutkimukseen, metodeihin ja tuloksiin.

Mutta nyt lähden saunan lämmitykseen.
Ymmärrän tämän hyvin, mutta miksi ei ole kriittistä naistutkimusta, tai kriittistä homotutkimusta? Kasvatusta ja eläintutkimusta on muunkinlaista kuin kriittistä. Miestutkimusta ei.

Mielestäni tämä kertoo jo hyvin paljon:

"Miehisyyttä pyritään pohtimaan uudelleen siltä pohjalta, miten miehet ovat osana naisten alistamisen ketjua ja miten se näkyy maskuliinisuuden rakentamisessa. "
 
Ymmärrän tämän hyvin, mutta miksi ei ole kriittistä naistutkimusta, tai kriittistä homotutkimusta? Kasvatusta ja eläintutkimusta on muunkinlaista kuin kriittistä. Miestutkimusta ei.

Mielestäni tämä kertoo jo hyvin paljon:

"Miehisyyttä pyritään pohtimaan uudelleen siltä pohjalta, miten miehet ovat osana naisten alistamisen ketjua ja miten se näkyy maskuliinisuuden rakentamisessa. "
Jännästi muuten poikia ei ilmeisesti sitten tutkita lainkaan tuon wikipedian tiivistyksen perusteella...

Ehkä olisi liian epäkorrektia tutkia poikia "kriittisesti", joten teeskennellään mieluummin, ettei poikia ole olemassakaan, ainakaan heteropoikia.
 
Kannattanee kuitenkin tutustua siihen, mitä tieteellä ja tieteellisellä menetelmällä yleensä, ja humanistisesta tieteissä erityisesti, ylipäätään käsitetään.
Arvostukseni humanistista piiripienipyörii tutkimusta kohtaan ei toki ole lähtökohtaisestikaan kovin korkealla, mutta kuvittelen sen olevan edes aavistuksen laadukkaampaa mitä tämä tieteen savuverhon takana harjoitettava miesmollaus.

Toki voihan se olla kaikkikin ihan samantasoista paskaa.
 
(Tässä muuten tuli nyt mieleen vielä prof. Pertti Alasuutari, joka on yksi yhteiskuntatieteiden kvalitatiivisen menetelmien tunnetuimpia metodologisen osaamisen asiantuntijoita maassamme. Hänkin teki aikanaan miestutkimusta.)

Kyse ei ole oikeastaan ammattitaidosta, vaan siitä, että noiden tutkimusten premissi tuntuu järjestään olevan "mies on sika".

Ja se, jonka ainakin on ollut selvittävä, on nainen, sillä miehet ovat voineet häipyä kuvioista menehtymällä kunnian kentillä.

Sieltähän se löytyi taas: Sotaan ei tietenkään lähdetty selviämään aivan hirvittäviin olosuhteisiin läheisten ja perheen puolesta vaan, koska päätettiin vain häipyä kuvioista.
 
Viimeksi muokattu:
Ymmärrän tämän hyvin, mutta miksi ei ole kriittistä naistutkimusta, tai kriittistä homotutkimusta? Kasvatusta ja eläintutkimusta on muunkinlaista kuin kriittistä. Miestutkimusta ei.

Mielestäni tämä kertoo jo hyvin paljon:

"Miehisyyttä pyritään pohtimaan uudelleen siltä pohjalta, miten miehet ovat osana naisten alistamisen ketjua ja miten se näkyy maskuliinisuuden rakentamisessa. "
Niin ja eikös tieteellisen tutkimuksen pitäisi lähtökohtaisestikin olla "kriittistä", oli aihepiiri mikä hyvänsä... Vai millaista on "ei-kriittinen tutkimus"?

"Naisten alistaminen" on kyllä teemana ihan jotain muuta kuin tätä päivää, ottaen huomioon, että Suomen naisilla menee useimmilla mittareilla paremmin kuin miehillä ja maata jopa johtaa naishallitus. Pitäisi pikemminkin alkaa tutkimaan naiseutta uudelleen siltä pohjalta, miten naiset ovat osana miesten alistamisen ketjua ja miten se näkyy feminiinisyyden rakentamisessa.

Vaikka eihän tämä uusi asia ole sikäli, että ainahan naiset ovat käyttäneet pillua vallan välineenä. Nyt vaan ne on sitten sen lisäksi saaneet kaiken muunkin vallan.
 
Niin ja eikös tieteellisen tutkimuksen pitäisi lähtökohtaisestikin olla "kriittistä", oli aihepiiri mikä hyvänsä... Vai millaista on "ei-kriittinen tutkimus"?
Joo, tämä itseasiassa käytiinkin jo läpi tuossa ylempänä.
"Naisten alistaminen" on kyllä teemana ihan jotain muuta kuin tätä päivää, ottaen huomioon, että Suomen naisilla menee useimmilla mittareilla paremmin kuin miehillä ja maata jopa johtaa naishallitus. Pitäisi pikemminkin alkaa tutkimaan naiseutta uudelleen siltä pohjalta, miten naiset ovat osana miesten alistamisen ketjua ja miten se näkyy feminiinisyyden rakentamisessa.

Vaikka eihän tämä uusi asia ole sikäli, että ainahan naiset ovat käyttäneet pillua vallan välineenä. Nyt vaan ne on sitten sen lisäksi saaneet kaiken muunkin vallan.
Joo vähänhän tuo tuntuu vanhahtavalta ajattelulta. Ehkä joskus on naisia alistettu, mutta kyllä ne ajat on hyvinkin takana. Juuri näiden juttujen takia näitä sukupuolentutkimuksia on hirveä hankala ottaa vakavasti.
 
Eikös se Persujen ajatushautomo jotain tämän kaltaista tutkimusta pihalle suoltanut? Lue se ;)
Niinpä niin, kirjoittaja oli siinä ihan oikeilla jäljillä, mutta ilmaisi itseään ehkä vähän tökerösti.

Tosin eipä näistä asioista oikeastaan "ole sopivaa" puhua ylipäätään, paitsi anonyymisti webbipalstoilla. Toisin päin sen sijaan yhteiskunta rahoittaa tieteellistä tutkimusta yliopistoissa. On se vaan jännä.

Ja jopa täällä webbipalstoilla saa helposti valkoiset ritarit kimppuunsa, jos alkaa vihjata että naisilla on pilluvaltaa ja naiset pihtaa. (PS. En ole incel. Mulla on oikeastaan päinvastainen ongelma. Liikaa pillua elämässä.)
 
Ok. En ymmärtänyt, että täällä katsotaan asiaa sen perusteella, miellyttääkö tutkimusten aiheet ja tekstisisällöt, eikä, (nyt rajusti yksinkertaistaen) kuten tieteessä yleensä, onko tutkimus toteutettu laadukkaasti, keskusteleeko se aikaisemman tutkimuksen kanssa, ja millaisia löydöksiä ja jatkotutkimusaiheita on noussut esiin.
 
Ok. En ymmärtänyt, että täällä katsotaan asiaa sen perusteella, miellyttääkö tutkimusten aiheet ja tekstisisällöt, eikä, (nyt rajusti yksinkertaistaen) kuten tieteessä yleensä, onko tutkimus toteutettu laadukkaasti, keskusteleeko se aikaisemman tutkimuksen kanssa, ja millaisia löydöksiä ja jatkotutkimusaiheita on noussut esiin.

Uskoakseni täällä katsotaan asiaa sen turhauman läpi, että sukupuolentutkimus on todistettu pitkälti täysin politikoituneeksi propagandatuutiksi, jossa mies ja miehisyys = paha ja jolla ei ole tieteen tekemisen kanssa mitään tekemistä.
 
Ok. En ymmärtänyt, että täällä katsotaan asiaa sen perusteella, miellyttääkö tutkimusten aiheet ja tekstisisällöt, eikä, (nyt rajusti yksinkertaistaen) kuten tieteessä yleensä, onko tutkimus toteutettu laadukkaasti, keskusteleeko se aikaisemman tutkimuksen kanssa, ja millaisia löydöksiä ja jatkotutkimusaiheita on noussut esiin.
Yleensä tieteessä hyvän tutkimuksen peruslähtökohta on, että se on objektiivista ja puolueetonta. Jos taas tutkimuksen lähtökohta on, että sillä pyritään todistamaan jo etukäteen päätetty poliittis-ideologinen suuntaus lienee melko yhdentekevää kuinka ammattimaisella otteella tämä ennakolta päätetty lopputulos on saavutettu. Myös Goebbels oli rautainen ammattilainen. Vaihtoehtoisesti voit verrata tätä vaikkapa tupakkayhtiöiden tutkimuksiin tupakan terveysvaikutuksista.
 
Yleensä tieteessä hyvän tutkimuksen peruslähtökohta on, että se on objektiivista ja puolueetonta. Jos taas tutkimuksen lähtökohta on, että sillä pyritään todistamaan jo etukäteen päätetty poliittis-ideologinen suuntaus lienee melko yhdentekevää kuinka ammattimaisella otteella tämä ennakolta päätetty lopputulos on saavutettu. Myös Goebbels oli rautainen ammattilainen. Vaihtoehtoisesti voit verrata tätä vaikkapa tupakkayhtiöiden tutkimuksiin tupakan terveysvaikutuksista.
Tavallaan kaikki tiede on poliittista (ei tietenkään puoluepoliittista, vaan laajasti katsoen). Ja varsinkin monet humanistiset, yhteiskunta- ja ihmistieteet pyrkivät uuden tiedon tuottamisella muuttamaan maailmaa, ei pelkästään ymmärtämään.

Tällöin olennaista on, että se on aukikirjoitettu ja lukija voi ottaa sen lukiessaan huomioon.
 
Tavallaan kaikki tiede on poliittista (ei tietenkään puoluepoliittista, vaan laajasti katsoen). Ja varsinkin monet humanistiset, yhteiskunta- ja ihmistieteet pyrkivät uuden tiedon tuottamisella muuttamaan maailmaa, ei pelkästään ymmärtämään.

Tällöin olennaista on, että se on aukikirjoitettu ja lukija voi ottaa sen lukiessaan huomioon.
Kuten sanoin aiemmin, arvostukseni humanistista tiedettä kohtaan ei ole lähtökohtaisestikaan korkealla, mutta toivon sen olevan edes vähän laadukkaampaa kuin tämä ns. sukupuolentutkimus.

Luonnontieteissä ei ole sijaa todellisuuden muuttamiseen. Luontoa voi vain ymmärtää.
 
Kielletään kaikki, koska joku kuitenkin pahoittaa mielensä.

Hitler oli vegaani, joten kielletään kaikki kasviruoka koska se on nazismia.

Kielletään nimet. Varmaan 99% suomalaisten ihmisten nimistä viittaa Kristinuskoon josta muhamatit ja vasemmistolaiset varmasti pahoittavat mielensä. Aletaan kutsumaan toisiamme vain geneerisillä numeroilla, joissa ei saa tietenkään esiintyä nollia, koska se olisi syrjivää kutsua nollaksi. 69 on myös kielletty.

Eikun mitä jos kiellettäsiin kaikki kommunikointi. Se on varmin tapa ettei kukaan loukkaannu. Erakoidutaan jokainen omaan luolaan ja ovi kiinni. Korkeintaan samassa luolassa saisi olla vain sellaisia jotka jakavat saman ajattelumallin, kulttuurin. Jos alkaa tulla ahdasta, niin luolaa voi laajentaa sen ulkopuolelle, mutta rajat pitää pystyttää ettei vieras kulttuuri tulee aukomaan päätään toisen puollelle. Jos täten saadaan tarpeeksi iso porukka saman kulttuurin ihmisiä yhteen, niin sitä voitaisiin alkaa kutsumaan vaikka valtioksi.
 

Ehdotankin, että tästä lähin tuotenimet toimivat puhtaasti neutraalilta pohjalta vakavien loukkaantumisten ja kaikenlaisten muka-konfliktien välttämiseksi: Jäätelö 1, Jäätelö 2, Karkkipussi 5 jne.
 
Kenttäpiispa näemmä halusi antaa feministeille syytä miksi heitä tarvitaan yhä.
 
Kenttäpiispa näemmä halusi antaa feministeille syytä miksi heitä tarvitaan yhä.
Nyt pitäs sitten tarkentaa, että tarkoitatko sukupuolten välistä tasa-arvoa, vai sosialismia (nykyinen feminismi).
 
Vaadin Elovena-tytön poistamista kaurahiutalepaketin kyljestä koska joku kehopositiivinen feministi voi hoikasta blondista tytöstä loukkaantua.

Edit: muokattu feministin adjektiivi
 
Ehdotankin, että tästä lähin tuotenimet toimivat puhtaasti neutraalilta pohjalta vakavien loukkaantumisten ja kaikenlaisten muka-konfliktien välttämiseksi: Jäätelö 1, Jäätelö 2, Karkkipussi 5 jne.
Neuvostoliitossahan nimettiin esimerkiksi kouluja ja muita laitoksia tuohon tyyliin... Saattaa olla Venäjällä vieläkin systeemi käytössä.

Ideana varmaan oli kaikenlaisen individualismin minimointi ja kaikkien pakottaminen samaan yhteiseen muottiin.
 

Alkuun olin totutun skeptinen tämän BLM-porukan suhteen, mutta nyt alkaa tosiaan näyttää siltä että ihan oikeasti suuri yhteiskunnallinen muutos on alkanut. Pienistä puroista kasvaa kuohuvia koskia jotka muuttavat vanhojen jäätelöpuikkojen brändäystä Suomenniemellä asti.
 
Entäs Vihreät Kuulat? Varmasti joku pienistä vihreistä miehistä tai ainakin joku heidän puolesta pahastuu niistä. :alien:
 

Mitä rasistista tossa Uncle Benissä on?

Varmaan ainakin tuo "uncle" osuus:

Blacks were expected to refer to white males in positions of authority as "Boss" or "Cap'n"--a title of respect that replaced "Master" or "Marster" used in slave times. Sometimes, the white children of one's white employer or a prominent white person might be called "Massa," to show special respect. If a white person was well known, a black servant or hired hand or tenant might speak in somewhat intimate terms, addressing the white person as "Mr. John" or "Miss Mary." All black men, on the other hand, were called by their first names or were referred to as "Boy," "Uncle," and "Old Man"--regardless of their age. If the white person did not personally know a black person, the term "nigger" or "nigger-fellow," might be used. In legal cases and the press, blacks were often referred to by the word "Negro" with a first name attached, such as "Negro Sam." At other times, the term "Jack," or some common name, was universally used in addressing black men not known to the white speaker. On the Pullman Sleeping cars on trains, for example, all the black porters answered to the name of "boy" or simply "George" (after the first name of George Pullman, who owned and built the Pullman Sleeping Cars).

Sama pätee myös sanaan "aunt":
Black women were addressed as "Auntie" or "girl." Under no circumstances would the title "Miss." or "Mrs." be applied. A holdover from slavery days was the term "Wench," a term that showed up in legal writings and depositions in the Jim Crow era. Some educated whites referred to black women by the words "collared ladies." Sometimes, just the word "lady" was used. White women allowed black servants and acquaintances to call them by their first names but with the word "Miss" attached as a modifier: "Miss Ann," "Miss Julie" or "Miss Scarlett," for example.
 

Mitä rasistista tossa Uncle Benissä on?

Itsekään en ymmärrä mitä rasistista tuossa on. Jos pakkauksessa olisi mustia orjia keräämässä riisiä ymmärtäisin. Luulisi että tuon mustan miehen poistaminen logosta olisi loukkaavaa hänen lähiomaisilleen ja jälkeläisille.
Ja luulevatko nuo firman päättäjät että mustia mielenosoittajia kiinnostaa paskan vertaa jos jonkun siirappipurkin tai riisipaketin logo vaihtuu näiden mielenosoitusten takia. :D

Sopivampi logo tilalle:
vittumitapaskaa-1.png

Vakavasti puhuen, löyhkää puhtaasti pr-tempauksilta nuo logon/nimen muutokset.
 
Eli poistetaan suomenkielestä eno ja täti.
Miten tuo suomenkieleen liittyy, kyse oli sanasta uncle, lisäksi silloin kun se liittyi mustaan tuotteen nimenä. Ei varmaan Uncle Sam ole heilläkään huono, mutta aina voit pyytää tasapuolisuuden nimissä heitä sitä poistamaan.
 
Miten tuo suomenkieleen liittyy, kyse oli sanasta uncle, lisäksi silloin kun se liittyi mustaan tuotteen nimenä. Ei varmaan Uncle Sam ole heilläkään huono, mutta aina voit pyytää tasapuolisuuden nimissä heitä sitä poistamaan.
Mistana miehenä olisin erittäin vihainen, että valkoiset SJW pellet tulevat kertomaan, että setä ei ole hyväksytty heille joilla ruskea iho. Tosellista rasismia ja valkoisten ylivaltaa tuollainen
 
Mistana miehenä olisin erittäin vihainen, että valkoiset SJW pellet tulevat kertomaan, että setä ei ole hyväksytty heille joilla ruskea iho.
Sen saa nähdä nousevatko mustat miehet jaloilleen. Valkoisena miehenä minulle ei ole väliä, ei tuota minun takia tehdäkään.
 
Jos musta mies korvataan valkoisella miehellä, niin ei tule paha mieli kenelläkään?
Se on vasta se seuraava vaihe, jahka on kaikki ei-valkoisten kuvat saatu poistettua. Jännityksellä jäämme odottamaan mikä on sitten se tuleva hyväksytty ihmishahmo pakkauksen kyljessä.
 
Täällä on taas kontekstin unohtamisen olympialaiset käynnissä.

Eli kertauksena:
Kyseessä on teksasilaisen yrityksen 40-luvulla lanseeraama tuotemerkki jossa on ajan tapaan pukeutunut musta mies ja tuotemerkin nimi on "Uncle Ben's" joka vastaa tuon ajan ja paikan rasistista tapaa puhutella mustia.
Se että tuossa kontekstissa tuon kuvan ja nimen yhdistelmä on nykyaikana vähintäänkin kyseenalaista ei tarkoita että muut ihmishahmot täysin erilaisissa konteksteissa olisi jotenkin kyseenalaisia.
 
Se on vasta se seuraava vaihe, jahka on kaikki ei-valkoisten kuvat saatu poistettua. Jännityksellä jäämme odottamaan mikä on sitten se tuleva hyväksytty ihmishahmo pakkauksen kyljessä.

Heittäen tästä vasemmistomallisen täydellisen logiikan kuperkeikan herkuttelen tällä ajatuksella --> Ottaen huomioon, että niin feministit kuin koko muukin vasemmiston roskaväki ihannoi ja kumartelee islamilaista kulttuuria kohti, menee homma lopulta 2x kovemmaksi kuin yhdessäkään islamilaisessa maassa. = Täydellinen ihmiskuvakielto kaikkialle.

Miten tämä liittyy rasismiin ja muuhun sellaiseen? Ei mitenkään, mutta ei tarvitsekaan, koska nämäkään tyypit eivät käytä logiikkaa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 307
Viestejä
4 508 767
Jäsenet
74 351
Uusin jäsen
Hopis

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom