90-luvulla oli jo lukittavat wc-kopit ja suihkuissa väliseinät. Toki erillinen suihkuhuone tai -vuoro nyt kuuluu vähän kaikkiin paikkoihin, joissa on eri sukupuolet sekaisin.
Ainakin vielä 2004 oli noita ovettomia vessoja toisissa paikoissa. Ne menivät itselle vähän kurjuuden maksimointiin, kun en keksinyt sille mitään järkevää syytä.
Vielä 2008–2009 aikoihin oli noita täysin väliseinättömiä suihkuhuoneita osassa rakennuksia (ja ainakin yhden ovettoman vessan näin, yhdessä kasarmirakennuksista – oletan noita ominaisuuksia lisätään vain peruskorjausten yhteydessä).
Mutta tuosta Norjan mallista:
- Ehdottomasti positiivista, jos saadaan se kaikkein motivoitunein porukka inttiin
- Aivan turha läskien käydä kääntymässä varuskunnissa, kun on päivän selvää miten siinä käy (puhun siis kunnon läskeistä, joilla ei polvet kestä edes sitä marssimista)
- Tasa-arvon kannalta aina parempi, kun miehet ja naiset ovat samalla viivalla maanpuolustuksessa
- Ainoa asia joka tuossa mietityttää: miten pitkälle Norjassa on menty sukupuolikiintiöissä? Sopivin henkilö pitää jatkossakin valita tehtävään.
Jep. Tasa-arvosta ei liene tuossa suuremmin haittaa. Valtio voi poimia rusinat koko pullasta eikä vain sen toisesta puolikkaasta. Parhaiten sopivat tyypit, kaikki samalla viivalla pakon edessä palvelemassa jne.
Jos ja kun tuo naisten osuus siellä on oikeasti tuota neljänneksen luokkaa (ja osassa aselajeja se 50 %), niin niitä johtotehtäviin päätyviä kyllä löytynee isossa määrin ilman syrjintääkin molemmista sukupuolista.
2005 aukin leirillä naispuolinen oppilas ilmoitti, ettei halua mitään omaa saunavuoroa, vaan voi aivan hyvin saunoa sen saman ryhmän kanssa, jonka kanssa kaikki muukin tehtiin. Alikessu kysyi monta kertaa onko varma asiastaan ja kävi luutnantiltakin kysymässä vahvistuksen, että näin voidaan menetellä. Siellä me saunottiin ja uitiin sitten vahvuudella 3m+1n. Kukaan ei käsittäkseni saanut traumoja.
Yliopistopuolella tuota näkee kanssa. Osa naisista ei halua omaa vuoroa (etenkin jos ihmisten määrä on pieni, tai jos tuntevat muun porukan). Voisi myös hyvin kuvitella, että yksin saunominen olisi tylsää (ja muistaakseni olen tämän perustelun kerran ohimennen kuullutkin useampaan otteeseen). Tämä ei toki yleisty kaikkiin (ei edes kaikkin miehiin – niitäkin miehiä on jotka eivät sekasauno puolituttujen kanssa).
Eikös jossain Ruotsissa tuo yhteissauna ollut ihan normi, vai muistanko väärin?
En sanoisi näin; yliopistopuolella saunaillat oli naisten sauna ja sitten sekasauna. Otoskoko on toki pieni (muutama ainejärjestö), ja toivottavasti ei edusta koko maata (ts. yhden tässä nimeltä mainitsemattoman ruotsalaisen opiskelija-ainejärjestön piirissä oli useampi ihminen joita naiset joutuivat varomaan ja joilla oli hyvin ei-stereotyyppisen ruotsalainen suhtautuminen naisiin – ongelmat olivat myös toistuvia vuosien ajan). [Koska nykyaika, ja väärinymmärtäjiä, pitänee lisätä, että nämä ongelmahenkilöt olivat kaikki ihan ns. kantaväestöä.]
On Killing - Wikipedia
Suosittelen lukemaan. Todella mielenkiintoinen kirja. En muista enää tarkkaan, mutta: Vain joka kymmenes suostuu ampumaan vihollista kohti. Muut lähinnä hommailevat omiansa rintamalla: Räiskivät seiniä, näyttelevät sotimista, toimivat omapäisinä viestimiehinä. Myytti muskettien epätarkkuudesta tulee siitä, kun ihmiset tähtäilevät muualle kuin viholliseen. Jopa kohti tuleva tulitus on hämmentänyt sotilaita: mitä tuolla tyypillä on minua vastaan kun noin ampuu.
Ja että yleensä niillä jotka pystyvät ampumaan kohti, löytyy sitten psykopaatin oireita lopulta kun henkilön taustaa on tutkittu.
Tiivistelmä aiheesta, lähteet vaihtelevia: ongelma oli, ongelma tunnistettiin, ongelma korjatiin, tai no ”korjattiin”.
Toisen maailmansodan jälkeen tutkittuna, noin joku 2 % ampui oikeasti tappaakseen. Näistä noin puolet, koska jonkin asteinen psykopaatti (ei näe vihollisen katseessa pelkoa); toinen puoli taas oli oleellisesti ihmisiä, jotka olivat joutuneet jo lapsuudessaan huolehtimaan (nuoremmista) sisaruksistaan. Jälkimmäisten osalta ilmeisesti sitten kokivat palvelustoverit uudeksi laajennetuksi perheekseen (ja ampuivat vihollista tappaakseen tämän ennen kuin tämä tappaa nuo uudet ”veljet”).
Tämä toki oli suuri ongelma tutkimuksen teettäneiden (amerikkalaisten) silmin. Aloitettiin koulutuksen kehittäminen, ja jo Korean sodassa tuo luku oli moninkertainen. (Vietnamiin mennessä luku taisi olla lähemmäs 100 %.) Siinä voikin sitten miettiä, miksi näiden myöhempien sotien sotilailla on ollut vieläkin vaikeampaa palata takaisin normaaliin elämään.
Näin jälkikäteen sen tajusi kuinka kotimaisessa varusmiespalveluksessakin on käytössä nuo Samuel Marshallin ja kumppanien tutkimusten löydökset. (Kääntyvät taulut, ihmistä muistuttavat maalitaulut, osumasta putoavat maalilaitteet, ...) Saadaan opetettua pois se luontainen vaisto olla tapamatta jo alistuvaa osapuolta... ja korvattua se ns. luonnottamalla reaktiolla.