Nykykyajan feministien puheissa ihmetyttää eniten biologisen näkökulman puute. Kovasti aina hössötetään siitä, että yhteiskunnalliset rakenteet ja ajatusmallit ovat se ongelma. Ja, että nämä rakenteet mm. suosivat miehiä ja kannustavat naisia työllistymään matalapalkkaisiin töihin. Ja, että me ollaan loppujen lopuksi ihan samanlaisia ilman näitä rakenteita. Ikinä ei kuitenkaan pysähdytä miettimään, että ehkä nämä erot ovat selitettävissä miesten ja naisten keskinäisillä eroilla. Toisin kuin feministit ajattelevat me ei olla samanlaisia eikä tulla olemaan.
Esimerkiksi testosteronilla on yhteys
ongelmanratkaisu- ja
riskinottokykyyn. Se myös lisää
optimistisuutta. Nämä ovat johtajalle elintärkeitä ominaisuuksia. Sen vähentymisellä iän myötä on todettu olevan
yhteys kognitiivisten kykyjen heikkenemiseen. Näin ollen miehillä, joilla testosteronitasot ovat luonnostaan korkeammat kuin naisilla, on etulyöntiasema työmarkkinoilla kilpailussa johtopaikoista.
Myös miesten ja naisten persoonallisuudet eroavat toisistaan kulttuurista riippumatta. Miehillä
esiintyy enemmän ns. "pimeän triadin" luonteenpiirteitä kuin naisilla. Näitä piirteitä ovat narsistisuus, psykopaattisuus, suorapuheisuus ja machiavellismi. Jälkimmäinen tarkoittaa tarkoittaa yksilön kykyä irrottaa itsensä moraalista ja pettää toisia omien (ja muiden) etujen vuoksi. Tästä esimerkkinä vaikka viime viikon hallituskriisi ja Sampo Terho ja Simon Elo jotka pettivät ystävänsä ja pitkäaikaisen tukijansa Jussi Halla-Ahon oman etunsa takia. Nämä ominaisuudet yhdistettynä tunnekylmyyteen ovat julmassa yritysmaailmassa ominaisia kykyjä huipulle nousuun. Se voikin myös osaksi selittää naisen vähäisen edustuksen pörssiyritysten johdossa. Ja se ennen kaikkea myös selittää miksi naiset kiinnostuvat "pahoista pojista" lyhytaikaisessa pariutumisessa. Ko. miehet menestyvät paremmin.
Miesten ja naisten aivot
eroavat. Miesten aivoissa on käytössä seitsemän kertaa enemmän harmaata ainetta, kun taas naisten aivoissa on käytössä kymmenen kertaa enemmän valkoista ainetta. Harmaa aine toimii spesifeillä aivojen alueilla informaation ja toiminnan käsittelyn keskuksena, kun taas valkoinen aine yhdistää eri aivojen alueita. Kyseisessä artikkelissa on pohdittu tämän eron johtavan siihen, että miehillä on taipumusta "putkiajatteluun" ja naiset taas ovat parempia ns. "multi-taskingissä". Se selittäisi miesten selviämisen aikuisiällä vaativista keskittymistä vaativista yksittäisistä tehtävistä, kun taas naiset ovat parempia hoitamaan monia tehtäviä yhtäaikaa, jotka eivät vaadi niin paljon keskittymistä.
Lisäksi täysin huomiotta on jäänyt kilpailuvietti. Jotkut feministeistä jopa väittävät ettei tälläistä ole tai, että se on vain "toksisen maskuliinisuuden" sivuoire. Tosiasiahan on, että jos me katsomme miesten yliedustusta joukkurheilulajien urheilijoissa ja niiden seuraajissa, yliedustusta uhkapelien pelaajissa ja muissa kilpailuissa, niin on ihan selvää, että miehillä on luonnollisempi taipumus kilpailuun. Onko ihan järjetöntä väittää, että tämä kilpailuvietti olisi olennainen tekijä miesten uravalintojen ja menestyksen kannalta? Nimittäin, jos kilpailuvietistä ei olisi mitään hyötyä, niin miksi se olisi meille, eritoten miehille, kehittynyt? Joku voisi jopa sanoa, että koko kapitalistinen järjestelmä perustuu miesten keskinäiselle kilpailulle.
Olennainen asia tässä on myös naisten omat taipumukset. Suurin osa naisista tykkää itseään pidemmistä miehistä. Ei lyhyemmistä, vaan pidemmistä. Oli yhteiskunta kuinka tasa-arvoinen ja suvaitsevainen tahansa, niin tämä sama preferenssi toistuu. Samaten on myös
tutkittu, että isolla ja joissain tapauksissa suurimmalla osalla naisista on raiskaus- ja alistumisfantasioita. Joku voisi väittää, että nämä kaksi asiaa liittyvät naisten luontaiseen alemmuuskompleksiin jota he ilmentävät tiedostamattomilla preferensseillään. Kumpaakaan yhteiskunnan rakenteet eivät selitä. Tuskin kukaan opettaa naisille miten kivaa on tulla alistetuksi tai miten parempia kumppaneita pitkät miehet ovat. Eli nykyinen feminismi on pitkälti ristiriidassa niin biologisten faktojen kuin myös naisten omien tuntemusten kanssa.
Lopuksi haluan mainita, että pieni osa naisista
tunnistautuu feministeiksi. Britanniassa tämä luku on 9%. Sikäli tämä on ironista, että jos feministit väittävät ajavansa naisten asiaa, niin miksi valtaosa naisista kokee, että nykyfeminismi ei edusta heidän ajatusmaailmaansa? Hauskaa on myös, että Yhdysvaltojen viimeisimmissä presidentinvaaleissa enemmistö valkoisista naisista äänesti mieluummin sovinistia ja kusipäätä presidentiksi kuin feministiksi tunnistautuvaa naista. Ehkäpä myös naiset ovat alkaneet tajuamaan, että feminismi länsimaissa on mennyt tietyn rajan yli ja, että naiset eivät edes halua ajatella itseään täysin tasavertaisina miesten kanssa.
Ollaan me miehet vaan aika velmuja! Alistetaan naisia, jotka haluavat alistamista, luontaisten erojemme kautta ja samalla edesautetaan yhteiskuntien kehitystä mahdollisuuksien tasa-arvon kautta, joka mahdollistaa sen, että jokainen päätyy omia kykyjään ja halujaan vastaaviin töihin.