Kristinuskon peruskonsepti siitä, että Jumala itse tulee ihmiseksi sovittamaan ihmisten pahuuden mitä nämä itse eivät kykene tekemään on aikalailla uniikki. Sen pohjalle perustuu kristinuskon käsitys ihmisarvosta, antiikin aikana ajatus siitä että jokaisella ihmisellä on ulkoisesta statuksesta/yhteiskunnallisesta asemasta ja omista tekemisistä riippumaton ihmisarvo oli aikalailla vallankumouksellinen. Ja se erottaa kristinuskon hyvin pitkälle muista (olkoonkin että juutalaisuudessa on erittäin paljon samaa, mutta se ei ole samalla tavalla universtaali kuin kristinukso). Tuolle periaatteelle perustuvat niin nykyinen ihmisoikeusjulistus kuin USA:n perustuslain taustalla oleva valistusaatteen peruja oleva ajatus luonnollisista oikeuksista, jotka vain ovat ja joita esim. valtiovallalla ei ole oikeutta ottaa pois. Siinä missä jossain Kiinassa hierarkian ylimpänä olevalla on kaikki valta eikä sitä järjestelmää hirveästi sovi kyseenalaistaa.
Niitä ei oikeastaan ole yhtään, samoihin päätelmiin on päästy useissa maailman kulttuureissa ilman mitään kristinuskon vaikutusta.
Alkuperäinen väitteesi oli kylläkin että kyse olisi universaaleista arvioista, jotka olisivat voineet syntyä missä tapansa kulttuurissa ilman mitään kristinuskon vaikutusta mihinkään - jostain syystä näin ei kuitenkaan käytännössä ole tapahtunut ja maailman monissa kulttuureissa esimerkiksi ihmisarvoon liittyvät asiat eivät suinkaan ole mitenkään universaalisti samanlaisina ymmärrettyjä. En siis oikein voi pitää väittämääsi millään tavalla uskottavana.
Lisäksi kristinusko on historiansa aikana sallinut ja myös aktiivisesti tukenut orjuutta, ristiretkiä, uskonnon nimessä tapahtuvia vääräuskoisten (usein toisia kristittyjä) massamurhia, vääräuskoisten kidutusta, noitavainoja, kolonialismia, räikeää kansan hyväksikäyttöä eliitin eduksi (ja kirkko kuului eliittiin).
Kovin yksisilmäistä. Mikä ei sinänsä yllätä, ottaen huomioon miten kiihkomielinen aatteen mies vaikutat olevan. Lisäksi sotket toisiinsa kristinuskon etiikan ja moraalin (ideaalit), sekä kirkkolaitoksen, mutta toisaalta kieltäydyt jyrkästi kohtelemalla lemppariaatettasi samoilla kriteeristöillä. Sillä saa tietysti näppärästi käännettyä asiat sopivasti valikoimalla juuri sellaiseksi kuin haluaa kun jättää huomiotta kaiken muun ja ennen kaikkea ison kuvan. Mutta kommentoidaan nyt lyhyesti (vaikkakin tästä tulee väkisinkin vähän pitkä)....
Orjuus oli antiikissa ja kauan ennen sitä enemmän tai vähemmän normi suunnilleen kaikkialla maailmassa. Orjuuden tasot toki vaihtelivat, samoin se minkälaisia sääntöjä orjien pitämisessä oli, toisaalla orjuus oli määräaikainen, toisaalla pysyvä. Toisaalla oli säädelty miten orjia tulee kohdella, toisaalla (kuten antiikin Roomassa) orja oli enemmänkin "kalustoa". Kristinuskon pääpointti ei kuitenkaan ollut tehdä vallankumousta vaan pyrkiä elämään muiden kanssa niin kuin Jumalan kuvaksi luodun kanssa eletään siinä yhteiskunnassa ja asemassa missä satuttiin olemaan - ajan mittaan ajatus jalostui pidemmälle ja esim. Yhdysvalloissa orjuuden loppumiseen vaikutti suuresti toisaalta kveekkarit ja toisaalta vähän hanakammin omia näkemyksiään yhteiskunnassa eteenpäin ajanut evankelikaalinen liike. Huomion arvoista on, että vaikka samat ajatukset oli kirjoitettu perustuslakiin joidenkin valistuksen ideaalien pohjalta (joskaan kaikki valistusfilosofit eivät suinkaan olleet sitä mieltä että orjuus olisi sinänsä mitenkään väärin), se oli uskonnollinen vaikutus mikä orjuuden lopulta sisällissodan jälkeen lopetti. Valistusaatteella taas ei oikeastaan ole mitään erityistä rajoitetta asian suhteen, koska täysin rationaalisesti voitiin argumentoida miten erilaiset ihmiset voidaan asettaa hierarkiaan ja arvottaa sen perusteella.
Ristiretket olivat ensisijaisesti vastauksia muslimien valloitusretkiin. Ehkä kannattaisi olla vähän kiitollinen että joku laittoi niillekin kampoihin, ilman sitä ei välttämättä olisi sitä sinun rakastamaasi valistusaatetta koskaan syntynytkään. Toki on porukkaa joiden mielestä kristityn ei sovi puolustautua, sen takia nykyinen paikoin kansanmurha-asteelle mennyt kristittyjen vainokin vaietaan kovin mielellään.
Noitavainot ovat myös asia mikä on aika yksioikoisesti laitettu vain kirkon niskoille, vaikka niistä olivat vastuussa aika pitkälti maallinen valta. Maalliset tuomioistuimet olivat myös erittäin paljon julmempia kuin kirkon kurinpitoelimet, mutta se oli vihaamasi katolinen kirkko mikä säilytti roomalaisen lain ja siinä olevan syyttömyysolettaman, mikä tuli sittemmin länsimaisen oikeuskäytännön kulmakiveksi (ja mitä liberaalit hieman eri asiayhteyksissä kyllä ovat yrittäneet romuttaa).
Kolonialismin juuret taas ovat suoraan valistusaatteessa.
On täysin turha yrittää jotenkin nostaa kristittyjen moraalia jollekin jakkaralle kun katsoo kaikkea sitä paskaa mitä kristityt ovat tehneet Jumalan ja Jeesuksen nimessä vuosisatojen saatossa.
Edelleen, ilman judeokristillistä perintöä ei olisi länsimaita sellaisena kuin ne tunnemme, ei olisi sitä rakastamaasi valistusaatetta sellaisenaan ja maailma näyttäisi muutenkin aika erilaiselta. Näin ihan riippumatta siitä miten leppymättömän mielipuolisesti vihaat kristittyjä. Se estää sinua myös katsomasta asiaa historian kontekstissa. Pääasiahan on että saat haluamasi syyllisen.
Eli se kun alettiin hylkäämään sitä kristinuskon moraalia ja alettiin korvaamaan sitä sekulaarilla, järkipohjaisella moraalilla.
Jep. Saatiin eugeniikka, kolonialismi, pari maailmansotaa ja niiden äpärälapsiksi kommunismi ja raunioille postmodernismi. Jälkikin on ollut ihan valtavan hyvää...
Väite että valistusta ei olisi syntynyt ilman kristinuskoa on perustelematon. Joo, se syntyi kristinuskoisessa Euroopassa mutta tuo ei tarkoita että kristinusko olisi ollut jotenkin olennainen sen synnyn osalta.
Liberalism’s Christian Roots | National Review
Loving the Enemy: Christianity and the Enlightenment
Liberalism Has Lost Its Way
Väittämä on siis varsin perusteltu. Päin vastoin kuin olettama että samat asiat voivat syntyä missä tahansa ikään kuin tyhjiössä.
Valistuksen syyttäminen maailmansodista on absurdia. On suht selvää että esim. Hitler ei millään tasolla noudattanut valistuksen periaatteita vaan enemmänkin lähti sotimaan niitä vastaan. Toinen maailmansota oli hetki jolloin valistuksen aatteiden kimppuun käytiin mutta lopputuloksena oli se että valistus voitti.
Valistus pyrki hylkäämään kaiken mikä "ei käy järkeen" ja otti yltiöoptimistisen näkemyksen ihmisestä ja ihmisen järjestä. Toki valistuksen ajalla tapahtui paljon tieteellistä kehitystä (mikä tosin rakensi hyvin paljon kirkon aikanaan rakentaman koululaitoksen ja kirkon säilyttämän historian/tiedon pohjalle), mutta siinä vaiheessa kun ihmisarvo muuttui ylhäältä annetusta pelkäksi rationalisoinnin kohteeksi, niin sitä rationalisointia voitiin käyttä paljon muillakin tavoilla kuin niillä, mitä jotkut aikaisemmat valistusfilosofit olivat ajatelleet. Tämä taas avasi oven ajatukselle siitä että kehittyneemmät valloittavat ja hallitsevat vähemmän kehittyneet, mistä sitten päästiin lisääntyneen militarismin kautta maailmansotiin, eugeniikkaan ja erinäisiin muihin hirmutöihin. Huomion arvoista on se, että nuo ovet aukesivat nimenomaan siitä kun kristinuskon aivan perustavanlaatuinen eettinen näkemys ihmisestä Jumalan kuvana murrettiin. Valistus ei selvinnyt voittajana kummastakaan maailmansodasta, tosiasia on että kaikkialla länsimaissa katolista maailmaa lukuun ottamatta oli menossa erinäisiä eugeniikkaohjelmia - saksalaiset vain veivät sen loogiseen loppuunsa tehokkaammin ja järjestelmällisemmin kuin muut ja se oli paljastuttuaan vähän liian hapokasta suurelle osalle normaaleista ihmisistä. Sodan hävinneet sitten tuomittiin ja omat eugeniikkaohjelmat lakaistiin parhaan mukaan piiloon, jotta ei jäisi niin pahaa tarhaa omaan julkikuvaan.
Ei todellakaan tarkoita sitä. Vastuu ja toimivuus sisältyvät olennaisina osina valistuksesta lähteneisiin sekulaareihin arvoihin.
Eipä se siltä näytä, ottaen huomioon millaisella raivolla käydään kaikkien niiden kimppuun jotka kyseenalaistavat millään tasolla tiettyjen muoti-ideaalien toimivuutta sen enempää lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Olet aivan ylioptimistinen ja uskot haavekuvaan. Taas kerran.
Kyseessä ei ole mikään anarkistinen, rajoittamaton liberaalilinja vaan linja jossa rajoitukset pitää perustella järkeen pohjautuen. Sen sijaan että ne pohjautuisi joihinkin pari tuhatta vuotta vanhoihin satukirjoihin.
Kyseessä on nimenomaan se ja siihen suuntaan se on yhä enemmän menossa, kiitos postmodernismin jota vastaan se sinun valistusaatteesi kuoli aikaa sitten. Mikään järkipuhe ei sovi, vaan kaikki väännetään siihen satukirjanarratiiviin vaikka väkisin täysin riippumatta tutkimustiedosta jos se ei vain satu miellyttämään - jos et ole huomannut, niin länsimaissa narratiivit kulkevat yhä enenevässä määrin tunnepohjalla vaikka sille yritettäisiinkin naamioida joitain näennäisrationalistisia argumentteja. Jos ei miellytä ja sovi omaan maailmankuvaan, mutta ei pystytä argumentoimaan kumoon niin sitten yritetään erinäisiä reittejä vain saada epämiellyttävät äänet vaiennettua ja leimattua (itsekin käytät leimakirveitä kovin mielelläsi). Ja se tulee jatkumaan ja pahenemaan niin kauan, kunnes sille käy vähän niin kuin valistusaatteellekin: suurehkon inhimillisen kärsimyksen ja koottujen pelletemppujen jälkeen todetaan että vituiks meni tämäkin. Brave new world...
Tämä jääköön tältä erää tähän, on sen verran kiireisenä tuota ihan oikeaa elämää tällä hetkellä etten jaksa ihan hirveän syvältä ja aikaa vievästi kaivaa tietoa pelkän foorumitappelun takia. Kiitos ja anteeksi.