Taloussanomissa on viime päivinä ollut pari hyvää Jan Hurrin kirjoitusta elvytyspaketista. Ihan Junckerin käsikirjoituksen mukaan mennään:
Elvytyspaketti muuttaa EU:ta tavalla, jota ei ole tarkoituskaan tajuta – ja josta on vaikea kieltäytyä ja liki mahdotonta perääntyä. Kaava on tuttu mutta kyseenalainen, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
www.is.fi
Kuin sattumalta syntyvä muutos voi päältä päin vaikuttaa evoluution kaltaiselta luonnolliselta kehitykseltä, mutta se on määrätietoisen ohjauksen tulosta eikä suinkaan sattumaa.
Siitä on pohjimmiltaan kyse myös nyt käsillä olevassa EU:n koronaelvytyspaketissa.
Toteutuessaan elvytyspaketti synnyttäisi osiaan suuremman vaikutuksen – mutta varmemmin EU:n muodon pitkäaikaiseksi ja todennäköisesti peruuttamattomaksi muuttamiseksi kuin unionin tai varsinaan Suomen talouden elvyttämiseksi.
...
Kriisitoimet ovat tarjonneet – ja näyttävät taas tarjoavan – tilaisuuden muuttaa EU:ta sellaisillakin tavoilla, jotka olisivat poliittisesti vaivalloisia, hitaita tai jopa mahdottomia ilman kriisin synnyttämää uhkaa ja välttämättömän pakon painostavaa tunnelmaa.
...
Vaikeaselkoisuus ei kuitenkaan ole tälläkään kerralla kiireessä sattunut vahinko saati sattuma, vaan se on kriisitoimien – ja EU:n muokkaamisen – keskeisiä työkaluja ja peruspiirteitä.
Elvytysrahasto toistaa tältä osin prikulleen niin sanottua "Junckerin mallia", jossa vaikeaselkoisuus ja viekkaus ovat toimien tarkoituksenmukaisia ominaispiirteitä eivätkä vikoja.
Ainakin omasta mielestäni tällainen kriisien varjolla tehtävä, normaalin poliittisen päätöksenteon ohittava ja opportunistisiin tulkintoihin nojaava toimintatapa EU:n olemuksen muuttamisessa vie legitimiteetin EU:lta. EU ei ole enää ystävä vaan vihollinen, joka pyrkii tuhoamaan jäsenmaiden suvereniteetin pala palalta. Ei missään nimessä voi enää väittää, että tämä olisi EU, johon liittymiselle kansa antoi mandaatin kansanäänestyksessä.
Muutama päivä aiemmin Jan Hurri kirjoitti maksuosuuksista ja niiden epämääräisyydestä:
Suomen osuus EU:n elvytysrahastosta perustuu arvailuun ja hyvään uskoon, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
www.is.fi
Suomenkin eduskunta joutuu vaikean kysymyksen eteen, tulkitako elvytysrahasto kielletyksi velkajärjestelyksi – vai katsoako kieltoa läpi sormien ja hyväksyäkö elvytysrahaston malli, jossa velkarahoitus kiertää budjetin ulkopuolelta ja yksinkertaisesti kirjataan budjettiin tuloksi.
...
Suomenkin saamisia, maksuja ja näiden yhdistelmänä syntyvää nettomaksajan tai -saajan asemaa ei voi ennalta kuin arvioida.
Päätökset on tehtävä hyvän uskon ja arvailun varassa siksi, että elvytysrahastosta jaettavien avustusten tarkka kohdentuminen maittain lyödään lukkoon vasta parin vuoden kuluttua.
Kaikki on siis hyvin epämääräistä, kuten EU-asoilla on tapana. Ollaanko tässä nyt ihan oikeasti Brysselille valta päättää Suomen vastuista ja saamisista?
Olisikin tiukka paikka ruotia, että onko "hyvälle uskolle" tosiasiallisia perusteita.