Oikeusvaltioperiaatekin kuulostaa hienolta ja ylevältä, eikö vain? Sen tosiasiallinen sisältö tosin vaikuttaa mielipiteenvapautta pilkkaavalta tyrannialta: jos jossain maassa kansalaiset äänestävät väärä ideologiaa edustavat johtajat valtaan, niin *poliittisella päätöksellä* maalta voidaan evätä EU-tuet. Suomi ajoi tässä suorastaan täyttä tyranniaa, jossa jäsenmaiden vähemmistönkin tuki (käänteinen enemmistö) olisi riittänyt tukien epäämiseen.
Suomalaiset poliitikot eivät siis vain tyydy siihen, että pääsisivät rakentamaan EU:sta liittovaltiota Suomen kustannuksella, vaan EU:sta pitäisi näiden mielestä tehdä täysiverinen tyrannia, jossa on vain yksi sallittu mielipide ja yksi ajattelutapa.
Höpö höpö, eihän se nyt sitä tarkoita, kuka on vallankahvassa. Mielipiteitä ja ajattelutapoja toki saa olla.
Itse asiassa EU:ssa on 27 jäsenmaata. Niistä 18:ssa pääministeripuolueena on EPPn eli kokoomuksen veljespuolueen edustaja. Belgian pääministeri on liberaali, Liettuassa on vihreä ja Italiassa sitoutumaton pääministeri. Kuudessa maassa hallitusta johtaa sosialidemokraatti (Suomi, Ruotsi, Tanska, Espanja, Portugal ja Malta).
Se tarkoittaa sitä, että sieltä vallankahvasta ei saa puuttua oikeuslaitokseen antamalla mielivaltaisesti potkuja joillekin tuomareille ja nimittää tilalle oman puolueen väkeä, ottaa mediaa omaan haltuunsa jne., kuten joissakin maissa on tehty, Unkari nyt ehkä rumimpana esimerkkinä, mutta se Puolakin toki.
Ihan sama tekeekö sen oikeistolainen tai vasemmistolainen puolue, on täysin oikein, että siihen puututaan unionista käsin. Jos on sitoutunut EU:n periaatteisiin ja arvoihin, on syytä myös pyrkiä noudattamaan niitä. Ja jos pissii yhteisön kintuille, ei edes pyri noudattamaan vaan tieten tahtoen rikkoo, ehkä silloin on hyvä olla joitakin sanktiojärjestelyjä, joita muut voi yhdessä käyttää.
Pauli Vahtera kirjoitti osuvasti järjestelmäkorruptiosta kolumnissaan "Euroopan velkaunioni".
Vaaditaan kiistämättä jonkinlaista älyä, jotta pystyy nousemaan Suomessa ministeriksi. Älykkään ihmisen pitäisi kyetä ajamaan Suomen etua paremmin kuin mitä Suomen viime aikaiset hallitukset ovat tehneet. Suomen talouden kehitys on viimeiset 12 vuotta ollut sellaista, että lauma keskimääräistä älykkäämpiä teinejä olisi luultavasti kyennyt parempaan.
Ainoa järkevä selittävä tekijä tapahtuneelle voi olla järjestelmäkorruptio. Tässä korruptiossa raha ei siirry yht'äkkisesti henkilökohtaisille tileille veroparatiiseissa (vaikka sitäkin varmaan joskus tapahtuu). Kyse on lupaus korkeasta kovapalkkaisesta virasta ja virkaurasta, jolla ihminen saadaan tekemään maalleen käsittämättömiä päätöksiä.
Edes lupausta ei välttämättä tarvita, päätöksentekijän haave hallituskauden jälkeisestä hienosta virkaurasta riittää: jos kerran kaikki muutkin aiemmin palkittiin, kaipa sitten minäkin.
Ketä on palkittu? Puolueet itse päättää, ketkä vuorollaan mihinkin maapaikoille nimittää. Esim. Katainen puolueen puheenjohtajana käytännössä nimitti itse itsensä. Urpilaisesta Rinne halusi päästä eroon, ja käytti oman nimitysvuoronsa siihen. Tuo ei itsessään ole poliittista korruptiota, kun poliitikko menee poliittiseen paikkaan.
Sen sijaan jos haluaa katsoa poliittista korruptiota, niin heti ekaksi mieleen tulee mieleen Soinin junailema Hanna Mäntylän (ps) Suomen Kriisinhallintakeskuksen lähettämä ja Suomen itse maksama viranhaltijan paikka Euroopan Neuvoston sektetariaatissa. Siinähän luotiin positio, jota ei aiemmin ollut olemassa, ja jossa ei ollut Mäntylälle edes töitä, joita olisi kyennyt tekemään. Ja joka vähin äänin purettiin heti Mäntylän irtisanouduttua.
Onhan näitä muillakin tietysti. Mutta useimmiten se on näitä poliitikkojen erityisavustajia tai entisiä valtiosihteereitä, ei varsinaisia kansanedustajatason tai ministeritason poliitikkoja siinä määrin.