Niinpä. Nykyisin on ennenkaikkea mahdollisuuksia paljon enemmän ja entispäivien ankeus on vieläpä yksi helpoiten toteutettavia sellaisia. Jos oikein tahtoo niin sitä voi muuttaa johonkin kainuuseen mummonmökkiin tai elementtihelvettiin pikkukaupungin laidalle emuloimaan C64-pelejä ja syömään ruskeaa kastiketta ja perunoita. Kirpputorilta ghettoblasteri ja C-kasetteja soimaan.Eipä tarvinnut kuin muistella mitä omat isovanhemmat ovat kertoneet tehneensä sodan jälkeen, ja mitä heidän lapsensa, joita alkoi putkahdella maailmaan pitkin 50-lukua. Jälleenrakentamisen aika rajoitti mahdollisuuksia olla suuri individualisti, joten omien vanhempien tarinat vastannevat melko pitkälti yleistä ajankuvaa.