Ennen kaikki oli paremmin?

[Jurppii]

@E_Mustakari No mutta onneksi vanhat mahdollisuudet on edelleen olemassa. Voi istua kotona kovan näppiksen ääressä tai voi kantaa mukana vaikka minikokoista BT-näppistä ja silti kokonaisuus on pienempi kuin vanha commari. Totuus on kuitenkin, ettei kukaan vaihtaisi siihen Communicatoriin enää ja toisaalta harvalla siihen oli aikoinaan edes varaa. Muut kirjoitti sitten numeronäppiksen ennustavalla syötöllä.

@Monologi mitä nyt Androidilla olen kokeillut niin yllättävänkin hyvin. Ei tosin ole oma juttu joten käytän itse pyyhkäisynäppistä, jolla tulee todella nopeasti tekstiä kun homman omaksuu

 

[hkultala]

Asennevamma tai ajan kultaama muisto haiskahtaa? Nykyisillä älypuhelimilla voit (mallista riippuen) jopa kirjoittaa käsinkirjoitusta suoraan ruudulle nopeasti ja puhelin tunnistaa sen täydellisesti. Tai sanella jos oikein laiskottaa. Communicator oli oikeasti ihan hirveä halko

Vain 9000 oli hirveä halko.

Kaikki myöhemmät mallit olivat pituudeltaan ja leveyeltään PIENEMPIÄ kuin monet nykyiset älypuhelimet.

Ne olivat toki suurempi kuin SEN AJAN peruspuhelimet mutta kännyköiden koko on kasvanut älyttömästi taas tässä viimeisen viiden vuoden aikana.

, kallis ja naurettavan hidas datayhteys,

2005 oli jo ulkona 9300 ja 9500 joissa oli GPRS-tuki. Ja hyvin edullisesti sai jotain datapakettja joissa esim. 100 megaa dataa kuukaudessa. Irkkaamiseen ja sähköpostien käyttämiseen sekä satunnaiseen akataulujen tms. surffailuun tien päältä se riitti silloin mainiosti.

dnalta sai myös rajoittamattoman nettipaketin.

pari kömpelöä sovellusta joilla ei oikeasti mitään huvittanut tehdä jne.

Noissa oli itseasiassa esim. PAREMPI ssh-softa kuin mitä iOS:lle vieläkään olen löytänyt.

Jos ei nykyisillä Applen, Samsungin yms. huippumalleilla saa tekstiä tuotettua ruudulle niin kyse on siitä, ettei halua tai viitsi opetella tai edes yrittää.

Ei, vaan siitä että kosketusnäytöstä puuttuu täysin se tuntoaistiiin perustuva palaute. Kun nappeja ei tunne sormillaan, osuu helpommin hutiin nappien väliin.

Lisäksi kommunikaattorissa sitä pinta-alaa sille näppikselle on paljon enemmän, kuin koko laite aukeaa. Näillä tökkimisruuduilla se näppis on pois ruudun pinta-alasta, ja molemmat jää pieniksi.

 

[Monologi]

@Monologi mitä nyt Androidilla olen kokeillut niin yllättävänkin hyvin. Ei tosin ole oma juttu joten käytän itse pyyhkäisynäppistä, jolla tulee todella nopeasti tekstiä kun homman omaksuu

Oliko ihan erillinen ohjelma? Jotain noita valmiina luurin mukana tulleita ohjelmia tullut hieman kokeiltua niin ei oikein natiivi uponnut.

 

[Jurppii]

Oliko ihan erillinen ohjelma? Jotain noita valmiina luurin mukana tulleita ohjelmia tullut hieman kokeiltua niin ei oikein natiivi uponnut.

Ihan Googlen Home -sovelluksessa olen käyttänyt kun vaikka auton ratissa on halunnut vastata tekstariin. Eihän tuo ihan smootheinta hands free toimintaa ole eli vaikeinta on usein päästä siihen pisteeseen, missä teksti pitäisi sanella mutta toisaalta, itselleni se on vain lisä kaiken muun päällä. Vaatii myös sovelluksilta tukea jos haluaa, että puhelin osaa edes avata haluamasi ja antaa sinne sanelun pohjalta oikeat tiedot. Perushommat kuten navigointikohteen asettaminen, yksinkertaiset kysymykset wikipediasta, musiikin soitto jne. toimii kyllä hyvin.

Mutta pointtini oli, että vaikkei näitä haluaisi käyttää niin vanhat ja perinteisetkin tavat on käytettävissä. Varmasti jostain saa jonkun QWERTY-Blackberryn tai vastaavan, joka pieksee historialliset luurit ihan kaikessa. Tai sitten tosiaan joku erillinen mikronäppis. Ja se kotona istuminen tsättien toimii edelleen, jopa mobiilisovelluksiin esimerkiksi ohjelmilla, joilla voit käyttää kännykkääsi Windows työpöydältä.

 

[hkultala]

Varmasti jostain saa jonkun QWERTY-Blackberryn tai vastaavan, joka pieksee historialliset luurit ihan kaikessa.

Ei saa. Kaikki blackberryt on portrait-moodissa olevalla onnettoman kapealla näppiksellä.

Tai sitten tosiaan joku erillinen mikronäppis.

Useimpia näitä ei saa järkevästi fyysisesti kiinni laitteeseen siten että pystyisi käyttämään ilman pöytää.

Ja monien tällaisten laatu on aivan kamala. Näppistuntuma onnettoman huono jne.

Nokian kommunikaattoreissa ne napit oli tehty mekaanisesti hyvin, ja näppituntuma oli hyvä. Ne toimivat oikeasti.

Ja se kotona istuminen tsättien toimii edelleen, jopa mobiilisovelluksiin esimerkiksi ohjelmilla, joilla voit käyttää kännykkääsi Windows työpöydältä.

Joo, itse tiedän tämän, mutta ne tytöt ei

 

[VuohiKauhu]

Vain 9000 oli hirveä halko.

Kaikki myöhemmät mallit olivat pituudeltaan ja leveyeltään PIENEMPIÄ kuin monet nykyiset älypuhelimet.

Ei ainakaan auki taitettuna. Melkein myös väittäisin, että E90 oli suljettunakin isompi kuin normaali 5" nykyluuri. Noista on kyllä niin kauan aikaa että saattaa olla dementia on tehnyt tepposet.

Fyysinen qwerty oli kyllä täysin ylivoimainen näihin kosketusnäyttöihin verrattuna.

 

[hkultala]

Ei ainakaan auki taitettuna.

Puhelinta ei säilytetä taskussa auki taitettuna.

 

[hkultala]

Ei ainakaan auki taitettuna. Melkein myös väittäisin, että E90 oli suljettunakin isompi kuin normaali 5" nykyluuri.

Minulla on tuossa vierekkäin Xperia X compact ja E90.

X compact on nykyluuriksi pieni (4.6"), ja E90 on sitä n. 2 milliä pidempi, n. 6 milliä kapeampi, ja n. 8 milliä paksumpi.

 

[JCSH]

Täyttä paskaa. Aivan täyttä paskaa."Vaikka muisti tuntuu siltä" siis.
Jos vertaan nykyistä musiikkia, aiva mitä tahansa, pitämääni 70-80-luvun musiikkiin, pidän tästä vanhasta pitämästäni musiikista, vaikka se on tehty ennen syntymääni, muistilla ei ole siis osaa ja aroaa. Samaten 20-30 vuotta ennen syntymääni syntyneet näyttlijättäret näyttävät nuoruudessaan paremmilta kuin nykyiset, ja mitä itse leffoihin tulee, nykyiset kalsarisankari cgi-ripulipaskat on niin 0/100 kuraa vanhoihin ennen syntymääni tehtyihin klassikoihin verrattuna, ettei tosikaan.

No makuasioita tietenkin mutta sanoisin että yksi suuri syy siihen miksi aina toistetaan "vanhat leffat/musiikki ovat parempia kuin uudet" on se että niistä vanhoista pinnalle jää vain ne hyvät. Uusista me nähdään jatkuvasti niin hyviä kuin niitä paskoja.
Musiikin osalta kuuntelen erittäin laajalla skaalalla musiikkia 60-luvulta tähän päivään. En kuuntele radiota koska en tykkää valtaosasta pophittejä joten mielummin kuuntelen niitä biisejä mitä itse haluan kuunnella Spotifysta/Apple Musicista/jne. Mutta olen aika varma että 80-luvulla tilanne olisi ollut sama jos silloin olisi ollut Spotifyta. Jokaista GnR:ää, Springsteeniä, AC/DC:tä, Dire Straitsia jne. vastaan siellä on ainakin yksi Barbara Streisand, Wham, Madonna, Cyndi Lauper, Paula Abdul jne. Puhumattakaan noiden niistä vielä paskemmista, vähemmän kuuluisista versioista.

Leffoista me muistetaan vaan ne klassikot kun uusia leffoja tulee vuosittain satoja. Jos mun pitäisi kasata lista vaikkapa 20 parhaasta elokuvasta ikinä niin veikkaan että tulisi aika tasainen jakauma 60-70 luvulta nykyaikaan. Taaskin jos pitäisi tehdä lista 20 paskimmasta elokuvasta ikinä niin se varmaan painottuisi viimeiseen 20 vuoteen, ei siksi että nykyään tehtäisiin paskoja leffoja vaan siksi että en vain ole nähnyt niitä vanhoja paskoja leffoja.

TV-sarjat lienee se poikkeus, niitä opittiin tekemään kunnolla vasta 90-luvun loppupuolella. Sitä ennen oli toki muutamia poikkeuksia mutta yleensä ottaen aika paskaa. Osittain johtuen rahallisista syistä.

 

[JormaVeitikka]

2005 oli taskutietokoneita ja communikaattoreita, jotka olivat hyödyllisempiä laitteita kuin nykyiset älypuhelimet. Niillä jaksoi oikeasti kirjoittaakin.

Kyllähän nykyajan puhelimet paljon parempia ovat ja kirjoittaminenkin onnistuu ihan hyvin (paitsi autoillessa fyysiset näppäimet oli paremmat ), mutta ihan hyvin mä pärjäsin Symbian-Nokialla vielä reilut kolme vuotta sittenkin... Youtubekin toimi ja perus nettikäyttö muutenkin.

 

[null]

Ei ollu.

 

[Cougar83]

No makuasioita tietenkin mutta sanoisin että yksi suuri syy siihen miksi aina toistetaan "vanhat leffat/musiikki ovat parempia kuin uudet" on se että niistä vanhoista pinnalle jää vain ne hyvät. Uusista me nähdään jatkuvasti niin hyviä kuin niitä paskoja.
Musiikin osalta kuuntelen erittäin laajalla skaalalla musiikkia 60-luvulta tähän päivään. En kuuntele radiota koska en tykkää valtaosasta pophittejä joten mielummin kuuntelen niitä biisejä mitä itse haluan kuunnella Spotifysta/Apple Musicista/jne. Mutta olen aika varma että 80-luvulla tilanne olisi ollut sama jos silloin olisi ollut Spotifyta. Jokaista GnR:ää, Springsteeniä, AC/DC:tä, Dire Straitsia jne. vastaan siellä on ainakin yksi Barbara Streisand, Wham, Madonna, Cyndi Lauper, Paula Abdul jne. Puhumattakaan noiden niistä vielä paskemmista, vähemmän kuuluisista versioista.

Leffoista me muistetaan vaan ne klassikot kun uusia leffoja tulee vuosittain satoja. Jos mun pitäisi kasata lista vaikkapa 20 parhaasta elokuvasta ikinä niin veikkaan että tulisi aika tasainen jakauma 60-70 luvulta nykyaikaan. Taaskin jos pitäisi tehdä lista 20 paskimmasta elokuvasta ikinä niin se varmaan painottuisi viimeiseen 20 vuoteen, ei siksi että nykyään tehtäisiin paskoja leffoja vaan siksi että en vain ole nähnyt niitä vanhoja paskoja leffoja.

TV-sarjat lienee se poikkeus, niitä opittiin tekemään kunnolla vasta 90-luvun loppupuolella. Sitä ennen oli toki muutamia poikkeuksia mutta yleensä ottaen aika paskaa. Osittain johtuen rahallisista syistä.

Hollywoodin leffastudiot ovat joutuneet liiallisen voittojentavoittelun ja varman päälle pelaamisen pauloihin. Kun studioiden vastuu tahkoa tasaista tuottoa osakkeenomistajille on kasvanut entisestään viime vuosina, ei enää haluta ottaa mitään riskejä floppien suhteen, unohtamatta poliittisen korrektiuden hyökyaaltoa joka on kuohinut valtaosan nykyleffoista kilteiksi perhe-elokuviksi, tai maksimissaan PG-13 luokituksella oleviksi.

R-rated luokitus rajoittaa oleellisesti maksavien katsojien määrää joten tavoite on tuottaa ADHD-teineille sopivaa CGI-supersankari-sarjakuva-saagaa tai lähinnä myötähäpeää aiheuttavaa ketäänloukkaamatonta vaniljaista romanttista komediaa. Unohtamatta myöskään kasari-remakeja. Tuttu brändi nääs.

HBO:lla, Netflixillä ja Showtimellä ansaintalogiikka on erilainen, kuukausimaksuja pulittavat asiakkaat eivät irtisano tilaustaan yhden huonon valikoimissa olevan sarjan vuoksi, joten niiden suhteen voidaan ottaa riskejä enemmän. Jokaisen sarjan ei tarvitse valloittaa kaikkia 15-75 vuotiaita joten niitä voidaan suunnata pienemmille nicheille. Sinne se hyvä draama ja jännitys on siirtynyt.

 

[JCSH]

Hollywoodin leffastudiot ovat joutuneet liiallisen voittojentavoittelun ja varman päälle pelaamisen pauloihin. Kun studioiden vastuu tahkoa tasaista tuottoa osakkeenomistajille on kasvanut entisestään viime vuosina, ei enää haluta ottaa mitään riskejä floppien suhteen, unohtamatta poliittisen korrektiuden hyökyaaltoa joka on kuohinut valtaosan nykyleffoista kilteiksi perhe-elokuviksi, tai maksimissaan PG-13 luokituksella oleviksi.

R-rated luokitus rajoittaa oleellisesti maksavien katsojien määrää joten tavoite on tuottaa ADHD-teineille sopivaa CGI-supersankari-sarjakuva-saagaa tai lähinnä myötähäpeää aiheuttavaa ketäänloukkaamatonta vaniljaista romanttista komediaa. Unohtamatta myöskään kasari-remakeja. Tuttu brändi nääs.

HBO:lla, Netflixillä ja Showtimellä ansaintalogiikka on erilainen, kuukausimaksuja pulittavat asiakkaat eivät irtisano tilaustaan yhden huonon valikoimissa olevan sarjan vuoksi, joten niiden suhteen voidaan ottaa riskejä enemmän. Jokaisen sarjan ei tarvitse valloittaa kaikkia 15-75 vuotiaita joten niitä voidaan suunnata pienemmille nicheille. Sinne se hyvä draama ja jännitys on siirtynyt.

Toki jotku 200 miljoonan budjetilla tehdyt supersankari seikkailut on PG13:ia koska ensinnäkin noissa on pirusti rahaa kiinni, niiden ei varsinaisesti tarvi olla mitään R-rated leffoja (tosin poikkeuksiakin on kuten Deadpool) ja muutenkin kohdeyleisö lähtee aika nuoresta. Mutta ei tämä sinänsä ole mitään uutta, alkuperäiset Star Warsit oli PG. Indiana Jonesit oli PG tai PG13 (oikeastaan PG-13 luotiin alunperin juurikin Temple of Doomin takia). Burtonin Batmanit oli PG-13.

Mutta laatuelokuvia tulee jatkuvasti sillä R-ratingillä. Hacksaw Ridge, Mad Max Fury Road, Wolf of Wall Street, Big Short, Spotlight, Birdman, American Hustle, 12 Years a Slave, Zero Dark Thirty, Argo, Django Unchained... Oikeastaan parhaan elokuvan Oscarin voittaneet leffat ovat lähes kaikki olleet R-rated.

 

[petepas]

Ennen todellakin oli jotkut asiat paremmin, olin nuorempi ja paremmassa kunnossa

Tottahan se taitaa olla että ajanjakso jolloin on nuoruutensa viettänyt tuntuu parhaimmalta. Mutta vaikka miten objektiivisesti yritän vertailla esim. 70- ja 80-lukua ja 2000-lukua vaikka musiikin saralla niin parhaus kääntyy kyllä ensiksi mainittuihin. Musiikin saannin helppous on johtanut musiikin kertakäyttöisyyteen. Väitän että kovin harva nykymuusikoista on tunnettu kymmenen vuoden päästä.

Somettaminen ja kännykän käyttö vituttaa joskus ihan kybällä. Ihmisten yhteydenpito on pinnallista kun ennen saattoi saada syntymäpäivänään jopa puhelinsoiton. Oma lukunsa on esim. liikenteessä somettavat idiootit.

Nykyään joutuu olemaan mielipiteidensä kanssa varovainen, kun munankuorilla kulkisi. Ihmiset ovat nykyään niin hanakoita ottamaan kaiken henkilökohtaisesti ja loukkaantumaan. Yhteiskunnallisissa asioissa samanmieliset viettävät aikaa enenemässä määrin omissa porukoissaan... Ihminen on tullut kuplaeläimeksi.

Kaipa sitä kuitenkin nykyajassa jotain hyvääkin on

 

[JormaVeitikka]

Ennen todellakin oli jotkut asiat paremmin, olin nuorempi ja paremmassa kunnossa

Ennen tosin kaikki muutkin oli nuorempia ja paremmassa kunnossa. Enkä tarkoita edes nykyisiä ihmisiä nuorempina versioina itsestään, vaan suomalaisia keskimäärin, kansana. Tottahan se on. Esimerkiksi vuonna 1985 suomalaismiesten mediaani-ikä oli noin 32v, kun taas vuonna 2015 noin 40v! On muuten melkoinen ero... Paino-indeksin kehitys noudattaa varmaan samaa kaavaa suurin piirtein. Ja cooperin testin tulos käänteisesti...

Okei, jos käydään lillukanvarsia halkomaan, niin vanhukset saattaa olla nykyään paremmassa kunnossa. Osittain siksihän se mediaani-ikä on noussutkin, mutta enemmän tietysti johtuen suurten ikäluokkien ikääntymisestä.

 

[jiicoo]

Aluksi pientä pohdintaa vanhoista älypuhelimista.

Jos mietittään vaikka miten asiat olivat vuonna 2005, niin mielestäni älypuhelimet eivät olleet kovinkaan käytettäviä silloin. Myös datayhteydet oli kuraa. Sen aikaiset yhteysnopeudet oli sitä luokkaa, et ne tosiaan kelpasi vain meilien lähettämiseen, irkkaamiseen ja muuhun kevyeen toimintaan. Suoratoistopalveluiden käyttö ei tullut sen aikasilla vehkeillä ja yhteyksillä kuuloonkaan, eikä niitä ollut olemassakaan.

Kamerat oli surkeita, navigointia ei ollut ja käyttikset oli järjestäen melko lagisia ja käyttömukaavudeltaan ei niin kivoja. Tavikset eivät myös siihen aikaan useinkaan osanneet hyödyntää älypuhelimien ominaisuuksia, koska se oli tehty niin hankalaksi. (Sovelluskauppojen puute jne.)

Päävaihtoehdot olivat silloin Symbian (eri versioineen) ja Windows Mobile. Symbian oli auttamattomasti jäänyt ajastaan jälkeen. WM oli jossakin mielessä edistyneempi, mutta koska se oli alkujaan kynällä käytettäväksi suunniteltu, niin käyttömukavuus ei ollut mitään kovin juhlaa. Mieluisin vaihtoehto siihen aikaan (2005) oli juuri julkaistu Nokia 770 (Maemo-laite), mut sepä ei ollutkaan puhelin. Communikaattoreissa hyvää oli qwerty-näppis, mutta muuten laginen S80 ei napannut ja softatarjontakin oli verrattain surkeaa. Nettisurffailu tuon ajan luureilla oli myös täyttä tuskaa ja selaimet sopivat lähinnä jonkun pienen asian tarkastamiseen.

Tähän voisin luetella vaikka miljoona asiaa mitkä nykyään luureissa on paremmin, kuten sovelluskaupat, ilmaiset viestipalvelut, viihdekäyttö noin yleisesti, pankkipalvelut jne. Koon puolesta pidän esim. nykyistä samppaa (S8) mielyttävämpänä kuin vanhoja commuja, joissa paksuus ja tietynlainen halkomaisuus ärsytti.

Pysytään edelleen vuodessa 2005 ja siirrytään musiikkiin. Musiikin hankinta ja erinäisten uusien artistien ja genrejen läpi kahlaaminen oli huomattavasti hankalempaa. Nykyään musasurffailu onnistuu helposti suoratoistopalveluiden avulla, mutta mietitäänpä vuotta 2005. Netissä joutui yleensä turvautumaan laittomiin keinoihin ja näin ollen uusiin artisteihin jne. tutustuminen oli vaivalloisempaa. Laillisena keinona oli kävellä lähimpään levykauppaan tai johonkin divariin tms.

Leffojen katselu kotona oli myös hieman vaivalloisempaa tuohon aikaan. Vaihtoehdot oli samat mitä musiikin kanssa eli joko laittomat keinot tai kävely kauppaan/vuokraamoon. Ei ollut myös mitään HD-telkkareita ja putkitelkkaritkin oli vielä suht yleisiä. Telkkariohjelmat joutui myös itse nauhoittamaan tai katsomaan livenä, koska ei ollut katsomoita, ruutuja tai muita vastaavia.

Video- ja valokuvaustekniikka oli myös toisenlaista verrattuna nykypäivään. Digijärkkärit olivat hirmukalliita ja kehitystäkin on ominaisuuksissa taphtunut huimasti. Videokamerat tallensivat matskunsa kaseteille ja laatu ei todellakan ollut mitään 4K:ta. Editoiminen vei myös oman aikansa, kun matskut joutu capturoimaan kaseteilta koneelle.

Siinäpä oli jotakin muistelua vuodesta 2005.

 

[Admiral General Aladeen]

Tekniikan kehitys on ollut niin kovaa, että vaikea keksiä jotain teknistä laitetta joka oli aikaisemmin paremmin. Tai ehkä aikaisemmin ne tehtiin enempi kestämään ja korjattavaksi, kun nykyään kaikki on kertakäyttöistä. Toisaalta hinnatkin ovat pudonneet samassa suhteessa. 90-luvun alussa perushyvä kotitietokone kustanti yli 10 000 markkaa. Kun otetaan inflaatiot huomioon, niin taitaa olla nykyrahassa lähemmäs 3000 Euroa.


Jos on aivan pakko keksiä huonoja puolia nykytekniikassa, niin:

-Fyysinen QWERTY on aina parempi kuin tunnoton kosketusnäyttö kirjoittamiseen (joo, bluetooth näppiksiä saa joka laitteeseen)

-Älypuhelinkulttuuri on aika vaarallista, kun ihmiset kävelee luuri silmillä huojuen tien laidasta laitaan kuin miljoonan kännissä. Joka päivä meinaan ajaa tällaisten yli niin autolla kuin pyörällä.

-Fysioterapeutit tykkää kun ihmiset luopuu ergonomisista pöytäkoneista ja siirtyy kannettaviin ja vielä kauheampiin tabletteihin. Ennen jopa suositeltiin hiiren ja näppiksen alle rannetukea, mutta nykyään tökitään sitä ipädiä sellaisessa kyttyrässä että pahaa tekee. Onneksi meillä Techkkiläisillä kaikilla on ergonomiset surffinurkkaukset.

-Käyttikset ovat tänäpäivänä aivan julmetun monimutkaisia viritelmiä ja internetin vaarat ja pöpöt arkipäivää. Aina jokupaikka vuotaa. Windows 3.1 aikaan ei kukaan puhunut tietoturvauhista tai päivityksistä, koska niitä ei tarvittu. Jotenkin on DOS:sia ikävä, siinä kun riitti kolme tiedostoa boottilevyllä ja käyttis oli siinä: IO.SYS, MS-DOS.SYS ja COMMAND.COM. Kaikki käyttäjän asetukset oli kahdessa ASCII tiedostossa. Yksinkertainen on kaunista. Kuinka monta miljoonaa tiedostoa ja asetuksia tarvitaan jotta moderni Windows tai Linux käynnistyy? Noh, on se sen arvoista. Ei ole oikeasti Win3.11:llä surffaamista ikävä.

Nostalgia fiilis on tietenkin tällaisella minunkaltaisellani vanhalla hakkerilla suuri. Olen elänyt sen ajan kun ekat tietokoneet tuli kotien pöydille. Monia wau-elämyksiä koettu kun uutta rautaa keksittiin ja niitä pääsi ensimmäisenä kokeilemaan. 90-luvun aikana tietokoneet kehittyivät enemmän kuin ikinä. Ensimmäisen kerran koneen sisuksiin iskettiin kortti, joka pystyi tuottamaan ääntä, eikä vain piippauksia. Sitten keksittiin 3D-kiihdytinpiirit ja voi pojat kuinka Quaken grafiikat parani. Sahalaitainen QVGA-grafiikka muuttui tarkaksi valojen ja varjojen loisteeksi. Ero oli uskomaton ja kaiken sen rahan arvoinen. Tänäpäivänä ei enää tuollaisia harppauksia koeta.

 

[hkultala]

-Käyttikset ovat tänäpäivänä aivan julmetun monimutkaisia viritelmiä ja internetin vaarat ja pöpöt arkipäivää. Aina jokupaikka vuotaa. Windows 3.1 aikaan ei kukaan puhunut tietoturvauhista tai päivityksistä, koska niitä ei tarvittu.

Tosin sen windows 3.1:n pystyi kaatamaan etänä lähettämällä sille koneelle sopivasti rikkinäisen verkkopaketin. Mutta etäkaataminen on vähemmän vaarallista kuin koneelle murtautuminen.

 

[mystikkogames]

Ennen vanhaan tosimiehet kirjoittivat omat kielensä/ajurinsa/softansa C:llä/assemblyllä. Nykyään on vain jotain helvetin somettajia ja tubettajia. Jos joku vähän koodaa, niin se on jollain javascript - frameworkillä some - sovellusta.

Itse jämähdin siihen Amiga-aikaan. Ne pelit toimivat. Ei tarvinnut ikinä ladata patchia, koska peli kunnossa kun ostin sen disketillä. Nykyään myydään täyttä paskaa. Pelistudiot on täynnä Sam Laken kaltaisia "taiteellisia johtajia" laittamassa loputtomia lätinöitä peleihin.

Amigalla laitoin pelin sisään. Ja aloin pelata heti. Nykyään pitää katsoa videoita ja lukea lätinöitä 3 tuntia putkeen ennenkuin pääsee vähänkään pelaamaan. Jos ei kaadu bugeihin sitä ennen.

 

[hkultala]

Itse jämähdin siihen Amiga-aikaan. Ne pelit toimivat. Ei tarvinnut ikinä ladata patchia, koska peli kunnossa kun ostin sen disketillä. Nykyään myydään täyttä paskaa.

Amiga-aikoina ei juuri kukaan ostellut niitä pelejä, vaan ne waretettiin kopioimalla korppuja. Ja niiden pelien wareversioiden mukana levisi virukset ja pelit ei toiminut niiden takia

Ja kyllä amigallakin "guru meditation" oli tuttu ilmiö.

Ja siihen aikaan niitä pelejä ei tosiaan pätchätty, vaan pelien bugit oli "ominaisuuksia" joita ei koskaan korjattu. Nuclear gandhi!

Tai jossain seikkailupeleissä jotain "tämä vaan pitää tehdä tässä järjestyksessä, koska jos sen tekee toisessa järjestyksessä peli kaatuu tai menee sellaisen deadlock-tilan jossa peli ei lopu mutta siinä ei voi päätä eteenpäin".

 

[E_Mustakari]

Vanhoissa peleissä kaipaan eniten sitä pelattavaa. Nykyiset ovat enemmänkin interaktiivisia elokuvia, jotka etenevät kunhan jotain räpeltää.
Kaikki voittavat ja jokaiselle hyvä mieli riippumatta siitä miten huono on.
Isojen studioiden peleissä ei enää ole haastetta.

Muutama päivä sitten virittelin amigaemulaattorin vanhempieni koneeseen kun siskon 9-vuotias poika oli siellä ja hän pelasi SWIViä. Ihmetteli kun peli loppuu vähän väliä.
Puoli tuntia myöhemmin alkoi hymy nousta korviin kun huomasi miten pääsee aina vähän pidemmälle kun OPPII.
Samaa ei Wiin Lego Star Warsissa pääse kokemaan.

 

[an7i5ankar1]

Ennen kaikki toimi paketista. Ei ollut toimivaa (edullista) kanavaa päivityksille niin ohjelmoijien täytyi testata ja viimeistellä koodia tarpeeksi jotta oltiin varmoja että tuote toimi kuten pitää. Pieniä bugeja aina jäi ja niille naurettiin. Pelaamista ne ei yleensä niin haitanneet.

Internetin yleistymisen jälkeen joskus noin 1996 alkaen huomasin selvän pudotuksen pelien, ajurien ja ohjelmien tasossa. Ohjelmistot alkoivat selvästi tulla raakileina levitykseen ja tarvitsivat jatkuvaa päivittämistä ja modeemi huusi pitkät illat kun sieltä tiedostoja imuroitiin.

Noihin aikoihin kun kasasin tietokoneen, niin oheislaitteiden mukana tulleet ajuri-CD:t kannatti suosiolla heittää menemään, koska niillä mukana tulevat ajurit olivat liian bugisia mihinkään käyttämiseen. Äänet pätki äänikortista ja 3D-grafiikat oli välillä aivan täyttä sotkua. Pelit julkaistiin niin ikään keskeneräisinä. Mikähän se yksikin räiskintäpeli oli jossa jäin jokaiseen ovenkarmiin jumiin ennen ekaa patchia

 

[Jurppii]

Ennen vanhaan tosimiehet kirjoittivat omat kielensä/ajurinsa/softansa C:llä/assemblyllä. Nykyään on vain jotain helvetin somettajia ja tubettajia. Jos joku vähän koodaa, niin se on jollain javascript - frameworkillä some - sovellusta.

Itse jämähdin siihen Amiga-aikaan. Ne pelit toimivat. Ei tarvinnut ikinä ladata patchia, koska peli kunnossa kun ostin sen disketillä. Nykyään myydään täyttä paskaa. Pelistudiot on täynnä Sam Laken kaltaisia "taiteellisia johtajia" laittamassa loputtomia lätinöitä peleihin.

Amigalla laitoin pelin sisään. Ja aloin pelata heti. Nykyään pitää katsoa videoita ja lukea lätinöitä 3 tuntia putkeen ennenkuin pääsee vähänkään pelaamaan. Jos ei kaadu bugeihin sitä ennen.

Eiköhän nykyisin kuitenkin tuoteta magnitudin verran enemmän koodia kuin joskus Amiga-aikoina. Ja ihan kovaa koodia.

 

[JormaVeitikka]

Päävaihtoehdot olivat silloin Symbian (eri versioineen) ja Windows Mobile. Symbian oli auttamattomasti jäänyt ajastaan jälkeen. WM oli jossakin mielessä edistyneempi, mutta koska se oli alkujaan kynällä käytettäväksi suunniteltu, niin käyttömukavuus ei ollut mitään kovin juhlaa.

Ei kai Symbiania voi "ajastaan jälkeenjääneeksi" sanoa vuonna 2005, koska mitään parempaakaan ei käytännössä ollut olemassa ja Symbian oli lähestulkoon ainut vaihtoehto älypuhelimissa. Ja älypuhelimet muutenkin oli vielä aika uusi juttu käytännössä, eikä kukaan varsinaisesti vielä tiennyt tuolloin mihin suuntaan kehitys lopulta lähtee kehittymään.

Itse käytin Nokian Symbian-puhelinta vielä vuonna 2014!

Come on, vuonna 2005 Symbian S60 älyluurit olivat pikemminkin state-of-the-art kuuminta hottia kuin mitään antiikkia... Vuonna 2007 Apple tuli ja iski ensimmäisen naulan Symbianin ja Nokia arkkuun, ja siinä vaiheessa sitten Nokialla olisi pitänyt olla jo jotain uutta ja parempaa tarjolla, tai parin vuoden päästä viimeistään. Eihän Android-luuritkaan tulleet markkinoille kuin vasta vuoden 2008 lopusta alkaen.

Leffojen katselu kotona oli myös hieman vaivalloisempaa tuohon aikaan. Vaihtoehdot oli samat mitä musiikin kanssa eli joko laittomat keinot tai kävely kauppaan/vuokraamoon. Ei ollut myös mitään HD-telkkareita ja putkitelkkaritkin oli vielä suht yleisiä. Telkkariohjelmat joutui myös itse nauhoittamaan tai katsomaan livenä, koska ei ollut katsomoita, ruutuja tai muita vastaavia.

Leffojen katselu kotona on ollut erittäin helppoa jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, joskin laillisuus on saattanut olla vähän niin ja näin...

Kyllä vuonna 2005 oli HD-telkkareitakin jo myynnissä, mutta mainstreamiin ne alkoivat yleistyä siinä vuoden-parin päästä.

Kaikki LCD-telkkarit käytännössä olivat HD-telkkareita. Putkitelkkarit olivat taas Suomessa kaikki ei-HD-telkkareita. HD-putkitelkkareitakin oli maailmalla olemassa, mutta Suomessa ei juurikaan. Paitsi tietysti tietokoneen monitorin ominaisuudessa. Siitähän mäkin elämäni ensimmäisen teräväpiirtoelokuvan katsoin (Matrix 2).

 

[Monologi]

Ihan Googlen Home -sovelluksessa olen käyttänyt kun vaikka auton ratissa on halunnut vastata tekstariin. Eihän tuo ihan smootheinta hands free toimintaa ole eli vaikeinta on usein päästä siihen pisteeseen, missä teksti pitäisi sanella mutta toisaalta, itselleni se on vain lisä kaiken muun päällä. Vaatii myös sovelluksilta tukea jos haluaa, että puhelin osaa edes avata haluamasi ja antaa sinne sanelun pohjalta oikeat tiedot. Perushommat kuten navigointikohteen asettaminen, yksinkertaiset kysymykset wikipediasta, musiikin soitto jne. toimii kyllä hyvin.

Androidin asetuksista vaihdoin englannin suomeksi niin ymmärsi kyllä suomea, kun esim. whatsappiin saneli tekstiä. Osasi automaatti heittää välin sanojen väliin. Huikeaa. En olisi uskonut, että olisi tälle natiiville tehty mitään tälläistä.

 

[Dwarf]

Kyllä oli ennen kaikki paremmin, sillon leikittiin käpylehmillä kun nykyään on vain jotain mielettömiä "spinnereitä" ja väkivalta pelejä! Nykyiset pullamössöt pääsee 2km koulumatkan taksilla, kun itse joutui joka päivä hiihtämään 15km kouluun, viiden siskoksen kanssa, yhdellä suksella Ja HEINÄKUUSSA!!!!

sori, tää triidi vaan niin toi mieleen tuon

Edit:
lisätään sen verran (jos täällä on milleniaaleja) että itse olen syntynyt -85, ja nuo oli niitä "ennen kaikki oli paremmin" tarinoita mitä sain kuulla aina kun sain lahjaksi jonkun välkkyvän elektroniikka härpäkkeen... käpylehmät, koulumatkat, töitä 8 vuotiaasta asti (vaikka eläke alkoi kertymään vasta 25v) jnejne......

 

[JormaVeitikka]

Edit:
lisätään sen verran (jos täällä on milleniaaleja) että itse olen syntynyt -85, ja nuo oli niitä "ennen kaikki oli paremmin" tarinoita mitä sain kuulla aina kun sain lahjaksi jonkun välkkyvän elektroniikka härpäkkeen... käpylehmät, koulumatkat, töitä 8 vuotiaasta asti (vaikka eläke alkoi kertymään vasta 25v) jnejne......

Jaa, mä olen kyllä kuullut tuollaisia tarinoita ihan toisenlaisessa eli päinvastaisessa kontekstissa... Tosin sitä ehkä itsekin nyt jotenkin sarkastisesti tarkoitit.

Harva meistä ehkä jonnekin 1950-luvulle tästä nyt haluaisi (tosin sellaisiakin ihmisiä tunnen), mutta myöhemmät vuosikymmenet on sitten jo vähän eri asia ja niissä on ollut puolensa. Kyllä mä voisin tästä ainakin 00-luvulle lähteä, ehkä 90-luvun lopullekin. Ei tuottaisi suurta tuskaa. Voisin keskittyä oleelliseen eli hyvännäköisten naisten nussimiseen.

 

[oestrus taurus]

Kyllä se on välillä kuulijan mielestä varmaan aivan toisenlaista, kuin mitä raportoija yrittää itse selittää.

Jos otan nyt esimerkiksi vaikka mummon kertomat lapsuuden laidunleikit niillä sittisontiaisilla, jotka pesemättömillä käsillä tuoreesta lehmänlantakikkareesta kuulemma löytyi, niin kiistämättä niissä tulee vähän sellainen fiilis kuulijana, että kertoja haluaa tuoda ilmi, että "meillä 30-luvun karjalassa ei ollut mitään vatsatauteja ja flunssia. Ja jos oli, ne sairastettiin hiljaa. ".

 

[JormaVeitikka]

Ainakin allergioita oli vähemmän em. syistä johtuen. Sairauksia kyllä muuten oli ihan riittävästi, poliosta lähtien...

 

[Stargate2017]

Ennen vanhaan tosimiehet kirjoittivat omat kielensä/ajurinsa/softansa C:llä/assemblyllä. Nykyään on vain jotain helvetin somettajia ja tubettajia. Jos joku vähän koodaa, niin se on jollain javascript - frameworkillä some - sovellusta.

Itse jämähdin siihen Amiga-aikaan. Ne pelit toimivat. Ei tarvinnut ikinä ladata patchia, koska peli kunnossa kun ostin sen disketillä. Nykyään myydään täyttä paskaa. Pelistudiot on täynnä Sam Laken kaltaisia "taiteellisia johtajia" laittamassa loputtomia lätinöitä peleihin.

Amigalla laitoin pelin sisään. Ja aloin pelata heti. Nykyään pitää katsoa videoita ja lukea lätinöitä 3 tuntia putkeen ennenkuin pääsee vähänkään pelaamaan. Jos ei kaadu bugeihin sitä ennen.

Kyllä minä tunnen Amiga 500... Isä osti sen kun olin lapsi...

Amiga teknisesti oli aikansa parasta siinä hintaluokassa. Amigassa oli 12 bittinen äänikortti integroitu kun taas PC teknologia oli alussa Internal Speaker ja 8 bit sound.

Jossain vaiheessa kuitenkin tuli ne 16 bittiset äänikortit ja PC murskasi Amigan aikakauden.

Vaikka voi puhua nostalgiasta ei kyllä ole intoa pelata Amiga 500 pelejä kun PC on niin paljon parempia pelejä.

Tässä pelejä josta aikoinaan pidin mutta en tänä päivänä halua pelata: Interceptor, North and South, Defender of the Crown, Elite (se ykkönen)...

Suoraan sanoaan ei uppoa minun tämä retroilu Amigasta enää.

Baldur's Gate PC peli klassikko siitä teki samat tekijät pelin Pillars of Eternity joka tuli ulos vuonna 2015. Pillars of Eternity 2015 released on minulle paras peli mitä olen pelanut minun gaming laptopini kanssa mutta olen myös pelannut muita moderneja pelejä.

 

[petepas]

No ainakin lasten lelujen hittituote 80-luvulta Rubikin kuutio pieksee mennen tullen viime vuoden hittilelun Fidget Spinnerin. Pikkasen kehittävämpää hommaa yrittää ratkaista kuutiota kun pyöritellä vaan jotain dorkaa rinkulaa

Hyvin meni oppi perille kun 35 vuotta myöhemmin saa vielä kuution ratkaistua.

 

[arbees]

Muoti-ilmiöt taitaa tulla ja mennä koko ajan nopeammin. Esimerkiksi tuo spinnerivillitys tapahtui niin nopeasti, että kotimaiset liikkeet eivät ehtineet edes saada tuotetta varastoon ennen kuin ilmiö alkoi jo mennä ohi. Sitten kun tavaraa lopulta tuli, niin ne ei enää kiinnostaneetkaan ketään ja nyt niitä jaellaan kaupanpäällisinä

 

[WaspPike]

Eikä noi spinnerit (en ole kyllä koskaan kokeillut) mitään rubicin kuutioon verrattavia ole, vaan Jojoihin. Kyllä munkin lapsuudessa oli se yks lyhyt aikakausi kun kokisjojot oli se juttu.

Ja jääkiekkokortteihin verrattuna joku spinnerihän on ihan mahtava tuote.

 

[Jurppii]

Muoti-ilmiöt taitaa tulla ja mennä koko ajan nopeammin. Esimerkiksi tuo spinnerivillitys tapahtui niin nopeasti, että kotimaiset liikkeet eivät ehtineet edes saada tuotetta varastoon ennen kuin ilmiö alkoi jo mennä ohi. Sitten kun tavaraa lopulta tuli, niin ne ei enää kiinnostaneetkaan ketään ja nyt niitä jaellaan kaupanpäällisinä

Vähän kuin jojo joskus 80-90 vaihteessa.

 

[Kosamiitti]

Ennen oli oikeasti kaikki paremmin.
Se nyt vaan on niin että vaikka itse vietin lapsuuteni -70-80 luvulla ja varhaisaikuisvuodet 90 luvulla niin näin jälkikäteen on aivan mahdotonta pukea sanoiksi ja kertoa lyhyesti miksi elämä oli paljon parempaa ja kaikin puolin rehellisempää sellaiselle varhaismilleniaanille tai jopa -2000 luvun puolella syntyneelle.

Ero on vaan niin iso ja se että nykyteinien on varmaankin mahdotonta edes kaukaisesti ajatella tai omaksua taii edes kuvitella mitä se elämä oli 20-30-40 vuotta sitten kun verrokkina on vain oma aikakausi.

Nykysuomen meno on jo nyt sellaista että tulis joku ja laittais kakarat ruotuun.
Teknologian kehitys on asia erikseen mutta kun kaikesta muusta on suomessa näemmä jo luovuttu: käytöstavat,vangempien kunnioitus, terve isänmaallisuus, vastuuntunto , rehellisyys työtä kohtaan, turha mamuttaminen ja öyhötys ynnä muka-muka rasismi jne jne jne jne.lista on loputtoman pitkä, niin pitkä että pahaa tekee...

 

[arbees]

Ainakaan kasarilla koulussa ei ollut kovin paljon rauhallisempaa. Olen kotoisin yhdestä sen ajan väkivaltapääkaupungista, ja muistan melko hyvin kun yläasteella naapuriluokassa oppilas puukotti opettajaa keskellä koulupäivää, huuto kuului melko hyvin seinän läpi... Siihen aikaan paikalle ei sännännyt mitään kriisiryhmää ja tsykologia, vaan koulu jatkui business as usual. Ainoastaan reksi taisi seuraavana päivänä sanoa muutaman sanan keskusradiossa ja muistaakseni toivoi ettei asiaa paisuteltaisi.

 

[Kosamiitti]

Ainakaan kasarilla koulussa ei ollut kovin paljon rauhallisempaa. Olen kotoisin yhdestä sen ajan väkivaltapääkaupungista, ja muistan melko hyvin kun yläasteella naapuriluokassa oppilas puukotti opettajaa keskellä koulupäivää, huuto kuului melko hyvin seinän läpi... Siihen aikaan paikalle ei sännännyt mitään kriisiryhmää ja tsykologia, vaan koulu jatkui business as usual. Ainoastaan reksi taisi seuraavana päivänä sanoa muutaman sanan keskusradiossa ja muistaakseni toivoi ettei asiaa paisuteltaisi.

Jaa, kuinkahan monta puukotusta suomen kouluissa tapahtui 70-80 luvulla?
Älä vedä yleisiä johtopäätöksiä oman kokemuksesi oerusteella...

Itse kävin kouluni tuolloin yhdessä suurimmista kouluista (lähes 650 oppilasta)
Ja kyllä se vaan on kuule niin että opettajilla oli auktoriteettiä ja heitä kunnioitettiin.

Oli minunkin koulussa ns. "Tarkkisluokka" ja muistan kyllä miten tarkkiksen erikoisopettaja veteli rehellisesti sanottuna pahimpia tapauksia ympäri korvia...

Tottakai kiusaamista ja tappeluita oli niin koulussa kun kartsalla mutta verrattuna nykyajan meininkiin missä maassa makaava potkitaan tai tappeluissa lähes tapetaan vastustaja niin pitkälle on menty.ennenvanhaan ne tappelutkin pääsääntöisesti loppui kun opponentti putosi...

Ps.en puolustele väkivaltaa, kunhan esitän oman näkemykseni.

 

[Monologi]

Ennen vanhaan tietokonelehdet oli aika pitkälti täynnä aika simppeliä koodia ja ihan huikeaa silloin. Ennen kaikkea aivoja kehittävää ja oli vielä ne kattavat tuotetestit siitä hieman myöhemmin, jos esim. metsästi tehokkainta näytönohjainta.
Sitten alkoi alamäki..maksat mainospläjäyksistäkin Gigantti ja Poweri työntää ilmaiseksikin mainospläjäystä usein.

 

[qwertyu]

Mikähän näivetystauti nykyään vaivaa sitrushedelmiä? En muista että vuosikymmeniä sitten olisi ollut sitä ongelmaa. Nykyään kun ostaa appelsiineja/mandariinejä/klementiinejä, yleensä niiden lohkot on nykyään enemmän tai vähemmän jotenkin kuivettuneet ja maku on muuttunut huonommaksi niin ettei niitä halua syödä. Usein on niin, että hedelmän toisen pään ympäriltä lohkojen osat on kuivettuneet ja toisen pään puoleiset osat on ihan normaaleja ja hyvänmakuisia. Ihan sama onko kyseessä nuoret tai kypsemmät hedelmät, sama tauti niitä vaivaa. Nyt tosin kun ostin vähästä aikaa Bruno-nimisiä klementiinejä niin ilahduttavasti näissä ei ollut yhtään sitä.

 

[mystikkogames]

Eipä tuolta kauppojen hevi-osastoilta saa kuin jotain Puolasta tuotuja omenoita ja Espanjasta veräteltyjä mandariinejä. Itse syön kesällä poimimiani metsämarjoja pakkasesta. Voittaa kauppojen einekset 100-0. Saa kaupan päälle vielä liikuntaa metsässä.

Itsellä on vanhoja tietokonelehtiä. Niissä oli paljon koodilistauksia. Mutta nyttemmin niiden tasosta voi olla montaa eri mieltä. Tosin jossain skrollissa on ihan samantasoista koodia.

 

[Mikkos]

Mikähän näivetystauti nykyään vaivaa sitrushedelmiä? En muista että vuosikymmeniä sitten olisi ollut sitä ongelmaa. Nykyään kun ostaa appelsiineja/mandariinejä/klementiinejä, yleensä niiden lohkot on nykyään enemmän tai vähemmän jotenkin kuivettuneet ja maku on muuttunut huonommaksi niin ettei niitä halua syödä. Usein on niin, että hedelmän toisen pään ympäriltä lohkojen osat on kuivettuneet ja toisen pään puoleiset osat on ihan normaaleja ja hyvänmakuisia. Ihan sama onko kyseessä nuoret tai kypsemmät hedelmät, sama tauti niitä vaivaa. Nyt tosin kun ostin vähästä aikaa Bruno-nimisiä klementiinejä niin ilahduttavasti näissä ei ollut yhtään sitä.

Appelsiinien syömisen olen lopettanut jo aikaa sitten vaikka niistä tykkäänkin. Nykyään niiden kuori on joko sellainen sentin paksuinen mikä ei lähde irti millään tai sitten semmoinen mikroskooppisen ohut mitä ei saa kuin kynnenpään kokoisina biitteinä irti. Muistelisin että lapsena noita pystyi kuoriman ihan neljäsosa kuoresta kerrallaan. Ja irtosi hyvin. Nyt tuntuu olevan mahdotomuus.

 

[xtomppax]

Vähän kuin jojo joskus 80-90 vaihteessa.

Niin, js vähän niinku jojo 70-80 lukujen vaihteessa.

 

[JormaVeitikka]

Hedelmissä on muuten nykyään vähemmän ravinteitakin kuin aiemmin, koska ne pyritään kasvattamaan mahdollisimman nopeasti suuriksi eikä ravintopitoisuus ole prioriteetti.

Eli ainakin kasvikset oli ennen parempia.

Varmaan kyllä kalakin, ei sen puoleen. Lihakaan tuskin huonompaa oli. Suhteessa toki kalliimpaa. Saisi olla nytkin kalliimpaa.

 

[Jurppii]

Heittäkääs esimerkkejä niistä loistavista 80- ja 90-lukujen tietokone- ja konsolipeleistä, joita oikeasti nykyisinkin vielä enemmänkin viitsisi pelata? Mietiskelin tuossa, että jotain Super Mario Worldin kaltaisia muutamia tasohyppelyhelmiä lukuunottamatta nuo ovat kaikki niin ajan runtelemia, että parempi vaan pitää kultaisina muistoina. Ehkä nyt lähinnä sellaista, mitä enää ei ole, olisi kunnon CRPG, jossa ei tartte itse olla reflekseillä mukana tai tähtäillä hiirellä mutta jos niitä vanhoja haluaa pelata niin kaiken saa emuloitua edelleen helposti.

 

[WaspPike]

Heittäkääs esimerkkejä niistä loistavista 80- ja 90-lukujen tietokone- ja konsolipeleistä, joita oikeasti nykyisinkin vielä enemmänkin viitsisi pelata? Mietiskelin tuossa, että jotain Super Mario Worldin kaltaisia muutamia tasohyppelyhelmiä lukuunottamatta nuo ovat kaikki niin ajan runtelemia, että parempi vaan pitää kultaisina muistoina. Ehkä nyt lähinnä sellaista, mitä enää ei ole, olisi kunnon CRPG, jossa ei tartte itse olla reflekseillä mukana tai tähtäillä hiirellä mutta jos niitä vanhoja haluaa pelata niin kaiken saa emuloitua edelleen helposti.

No ite kyllä ainakin myönnän, että peleissä vanhojen aikojen parhaus perustuu pitkälle siihen, että silloin tajunnanräjäyttävät pelit räjäytti paljon enemmän, kuin nykyään parhaatkaan onnistuvat tekemään. Ei System Shock, Thief, Lucasin Seikkailut, Duke3D, Doom, Civilization 2, Master of Orion, Ufo 1, Total Annihilation, Mario 3, Lemmings, Secret of Mana, Final Fantasy 3, jneeeeee. kenties objektiivisesti enää ole parempia kuin nykyiset vastikkeensa, mutta ilmestyessään ne tarjosivat enemmän, mitä nykyään ilmestyvät tekee. Kai siinä tietty oma ikä on yksi tekijä, mutta en ihan pelkästään tähän usko, sillä kyllä itselleni nykyäänkin aina harvoin joskus tulee todella hyviä pelikokemuksia jotka vertautuvat vanhojen aikojen tuomiin kokemuksiin. Nämä ovat tosin harvassa, vaikka perushyviä pelejä tulee nykyään enemmän kuin koskaan.

 

[hkultala]

Heittäkääs esimerkkejä niistä loistavista 80- ja 90-lukujen tietokone- ja konsolipeleistä, joita oikeasti nykyisinkin vielä enemmänkin viitsisi pelata? Mietiskelin tuossa, että jotain Super Mario Worldin kaltaisia muutamia tasohyppelyhelmiä lukuunottamatta nuo ovat kaikki niin ajan runtelemia, että parempi vaan pitää kultaisina muistoina. Ehkä nyt lähinnä sellaista, mitä enää ei ole, olisi kunnon CRPG, jossa ei tartte itse olla reflekseillä mukana tai tähtäillä hiirellä mutta jos niitä vanhoja haluaa pelata niin kaiken saa emuloitua edelleen helposti.

The Ur-quan Masters sisältää tarinan joka pitää ainakin kerran elämässä pelata läpi. (ilmainen uudelleenjulkaisu 90-lvuun Star Control 2sta, itse peli on ilmainen mutta alkuperäinen "star control 2" ei)

Monkey Islandit myös, oli parhaasta päästä olevat seikkailupelit.

 

[Jurppii]

Star Control 2 oli kova sana kieltämättä ja samoin klassiset seikkailut. Lucasin seikkailut ovat kestänee ihan hyvin aikaa, etenkin kun niistä on remasteri tehty monesta mutta Sierran klassikot on valitettavan karuja uusina tuttavuuksina. Jotkut alkupään King's, Police sekä Space Questit ovat jopa suoranaisesti sadistista paskaa.

 

[Wanoch]

Löytyykö nykyisistä peleistä yhtä hauskaa kuin Leisure Suit Larry.
Joskus ensimmäisiä versioita pelatessa nauratti ääneen...

 

[Cereal killah]

Löytyykö nykyisistä peleistä yhtä hauskaa kuin Leisure Suit Larry.
Joskus ensimmäisiä versioita pelatessa nauratti ääneen...

Vähissä on kun seikkailupelit tällä vuosisadalla ottavat yleensä itsensä joko liian vakavasti tai sitten jotain "sata vuotta saksalaista huumorintajua" tyyppistä paskaa.

Mutta tsekkaa Paradigm , pirun hyvä.

 

[WaspPike]

Ei ole seikkailupelejä joten ei ollenkaan sopiva vertailukohde,mutta tän firman peleille olen nauranut, ihan kelpo pelejä eikä mitään youtube-meemiroskaa.
The Deadly Tower of Monsters on Steam
Rock of Ages on Steam