Aluksi pientä pohdintaa vanhoista älypuhelimista.
Jos mietittään vaikka miten asiat olivat vuonna 2005, niin mielestäni älypuhelimet eivät olleet kovinkaan käytettäviä silloin. Myös datayhteydet oli kuraa. Sen aikaiset yhteysnopeudet oli sitä luokkaa, et ne tosiaan kelpasi vain meilien lähettämiseen, irkkaamiseen ja muuhun kevyeen toimintaan. Suoratoistopalveluiden käyttö ei tullut sen aikasilla vehkeillä ja yhteyksillä kuuloonkaan, eikä niitä ollut olemassakaan.
Kamerat oli surkeita, navigointia ei ollut ja käyttikset oli järjestäen melko lagisia ja käyttömukaavudeltaan ei niin kivoja. Tavikset eivät myös siihen aikaan useinkaan osanneet hyödyntää älypuhelimien ominaisuuksia, koska se oli tehty niin hankalaksi. (Sovelluskauppojen puute jne.)
Päävaihtoehdot olivat silloin Symbian (eri versioineen) ja Windows Mobile. Symbian oli auttamattomasti jäänyt ajastaan jälkeen. WM oli jossakin mielessä edistyneempi, mutta koska se oli alkujaan kynällä käytettäväksi suunniteltu, niin käyttömukavuus ei ollut mitään kovin juhlaa. Mieluisin vaihtoehto siihen aikaan (2005) oli juuri julkaistu Nokia 770 (Maemo-laite), mut sepä ei ollutkaan puhelin. Communikaattoreissa hyvää oli qwerty-näppis, mutta muuten laginen S80 ei napannut ja softatarjontakin oli verrattain surkeaa. Nettisurffailu tuon ajan luureilla oli myös täyttä tuskaa ja selaimet sopivat lähinnä jonkun pienen asian tarkastamiseen.
Tähän voisin luetella vaikka miljoona asiaa mitkä nykyään luureissa on paremmin, kuten sovelluskaupat, ilmaiset viestipalvelut, viihdekäyttö noin yleisesti, pankkipalvelut jne. Koon puolesta pidän esim. nykyistä samppaa (S8) mielyttävämpänä kuin vanhoja commuja, joissa paksuus ja tietynlainen halkomaisuus ärsytti.
Pysytään edelleen vuodessa 2005 ja siirrytään musiikkiin. Musiikin hankinta ja erinäisten uusien artistien ja genrejen läpi kahlaaminen oli huomattavasti hankalempaa. Nykyään musasurffailu onnistuu helposti suoratoistopalveluiden avulla, mutta mietitäänpä vuotta 2005. Netissä joutui yleensä turvautumaan laittomiin keinoihin ja näin ollen uusiin artisteihin jne. tutustuminen oli vaivalloisempaa. Laillisena keinona oli kävellä lähimpään levykauppaan tai johonkin divariin tms.
Leffojen katselu kotona oli myös hieman vaivalloisempaa tuohon aikaan. Vaihtoehdot oli samat mitä musiikin kanssa eli joko laittomat keinot tai kävely kauppaan/vuokraamoon. Ei ollut myös mitään HD-telkkareita ja putkitelkkaritkin oli vielä suht yleisiä. Telkkariohjelmat joutui myös itse nauhoittamaan tai katsomaan livenä, koska ei ollut katsomoita, ruutuja tai muita vastaavia.
Video- ja valokuvaustekniikka oli myös toisenlaista verrattuna nykypäivään. Digijärkkärit olivat hirmukalliita ja kehitystäkin on ominaisuuksissa taphtunut huimasti. Videokamerat tallensivat matskunsa kaseteille ja laatu ei todellakan ollut mitään 4K:ta. Editoiminen vei myös oman aikansa, kun matskut joutu capturoimaan kaseteilta koneelle.
Siinäpä oli jotakin muistelua vuodesta 2005.
), mutta ihan hyvin mä pärjäsin Symbian-Nokialla vielä reilut kolme vuotta sittenkin... Youtubekin toimi ja perus nettikäyttö muutenkin.
Gigantti ja Poweri työntää ilmaiseksikin mainospläjäystä usein.
