Se on kyllä totta, että ennen vanhaan sananvapautta oli toisaalta enemmän kuin nyt. Toisaalta vähemmän.
Mun on vaikea keksiä aihetta, josta ei olisi saanut heittää herjaa 1980- ja 1990-luvuilla. Neuvostoliitostakin kyllä vitsailtiin, aika varovaisen kesysti tosin, mutta vitsailtiin kuitenkin. Ehkä sitten Jeesus oli sellainen aihe, josta ei sopinut laskea leikkiä?
Nykyaikana kaikki pahastuu kaikesta, eivätkä osaa pitää pahastumistaan omana tietonaan.
1980-luvulla ainakin Neuvostoliiton arvostelu ja sille ja sen johtajille nauraminen oli kyllä ankarasti kiellettyä. Suunnilleen yhtä kiellettyä kuin nykyään kritisoida kehitysmaalaisten värväämistä Suomeen ja niille kehareille naureskelu ja homman kritisointi.
Toinen yhtä tabu aihe oli Suomen Isä Aurinkoisen eli Kekkosen kritisointi. Kekkosen henkilökultti oli Suomessa suunnilleen samanlainen kuin nykyään jollakin Pohjois-Korean Kim Jong-il:illä tai Venäjän Putinilla. Kekkonen oli loppuvuosina niin dementoitunut huru-ukko ettei enää tajunnut mikä maa ja valuutta ja paskoi alleen ja julkisuuteen kerrottiin tarinaa miten Kekkonen on nelikymppisen urheilijan kunnossa ja kiipeää perse-edellä puuhunkin ja hiihtää sata kilometriä päivässä lumihangessa eikä kukaan pysy perässä. En muista että kukaan olisi edes uskaltanut ääneen nauraa moisille paskajutuille.
