85-100 Hz oli jo uudempien/kalliimpien näyttöjen lukemia. 60 Hz SVGA-kuvatila oli ihan tyypillinen edullisimmissa 14-15" näytöissä vielä 90-luvun lopullakin.
Näinpä. Meillä ainakin mentiin hinnat alkaen -malleissa ja muistaakseni vasta Windows 98SE:n aikoihin tuli eka 17" näyttö, jossa oli budjettiluokassa 85 Hz maksimi. Sitä ennen oli 72-75 Hz riippuen näyttömoodista. Tosin näyttiksestä tai näytöstä johtuen se oli vaan matalilla resoluutioilla ja 800x600 taisi olla jo 60 Hz, 1024x768 sitten 43 Hz ja ehkä vielä lomitettuna. Uudemmissa putkissa sitten tuntui jo ihan älyttömältä, että sai 100 Hz tai ylikin. Näillekin löytyi järkevää käyttöä kun Nvidian Geforce DDR:n mukana tuli 3d-lasit, jotka "puolittivat" taajuuden per linssi. Esim. Quake 2 ja Geforce DDR alkoi taas valuttaa silmiä 3d-lasien kanssa, jos taajuus oli alle 150 tai 120 Hz, en tarkkaan muista.
En tiedä, mikä ihmeen meemi tuosta kuvaputkien välkkymisestä on tullut. Ei niissä mitään välkkymistä tapahdu, jos niitä käytetään sillä virkistystaajuudella, jolle kyseinen putki on tarkoitettu. Kuitenkin tietyt ihmiset sitä välkkymistä joka paikassa julistavat.
Mulla ainakin alkoi silmät vuotaa ja mahdollisesti ryppyjä kehittymään kun piti pinnistellä kuvaputkinäytön kanssa. Ekassa litteässä ei ollut ehkä yhtä syviä sävyjä kuin kuvaputkessa, mutta sitä kuvaa oli miellyttävää katsella, kun se oli täysin välkkymätön. Tuo ongelma oli mahdollisesti vaan halvoissa näytöissä, koska esim. koulujen ja virastojen koneissa Nokiat ja Eizot ja muut oli ihan hyviä.
Noissa omissa budjettinäytöissä (CRT) oli kolme merkittävää ongelmaa aina. Eka oli näytön kirkkaus. Uuden näytön kun osti, laitoin kontrastin täysille ja kirkkauden johonkin 50-60 %:iin. Esim. Abuse-peli oli sellainen, että sen kalibroimiseksi budjettinäytön sai uutenakin pistää melkein täysille kirkkaudenkin osalta. Tietenkin kun näyttö kului, se tummeni koko ajan lisää. Käytetyllä näytöllä ko. pelin pelaaminen oli jo tuskaa. Kuvaa litistämällä sai vähän lisää elinaikaa putkelle. Tähän tuli asteittain parannusta ja viimeisenä kun käytin jotain Sonyn 24" serri-Trinitronia, niin siinä oli jo säätövaraa yli tarpeiden.
Toinen oli toi hertsiluku. Silmät särkivät ja valuttivat kyyneliä kun käytti jotain muuta kuin 320x200-resoluutiota ja dos-pelejä. Mulla on hämärä muistikuva, että DOS + DJGPP + Rhide ja 80x30-resoluutio sitä kautta oli toinen suht. käyttökelpoinen moodi.
Ja kolmas oli näyttöjen kuvan muodon säädöt. Budjettinäytöissä oli paljon vähemmän säätöjä ylipäänsä ja kuvan johonkin reunaan saattoi jäädä muotovääristymä ihan keskellekin kuvaa. Oli esim. tyyny- ja tynnyrivääristymän korjaimet ja pystysuuntaan venytys. Tämä siihen aikaan kun ei ollut valikoita vaan joka säätimelle oma analogirulla. Näillä ei saanut kuvan sivuja suoraksi koko alalta.
Kyllä litteissäkin ongelmia on ollut. Esim. mun eka litteä 15" halusi kohdentaa automaattisesti kuvan aina näyttötilan vaihtumisen jälkeen. Sitten jos kuvan yläreunassa oli mustaa, se kohdensi kuvan ekaan ei-mustaan pikseliin. Sai koko ajan manuaalisesti korjata tätä kohdistusta kun osa kuvasta leikkautui pois. Tätä samaa oli myöhemminkin litteissä näytöissä VGA-liittimellä, muttei yhtä pahana. DVI:llä tietenkin toimi ilman ongelmia.