- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 16 512
No itse puhuin HSL-applikaatiosta ja sen kanssa lippu pitää ostaa todellakin ennen kuin nousee kulkuvälineeseen/metron laiturialueelle.
Digitalisaatio - hyvät ja huonot puolet
- Keskustelun aloittaja Ylläpito
- Aloitettu
No itse puhuin HSL-applikaatiosta ja sen kanssa lippu pitää ostaa todellakin ennen kuin nousee kulkuvälineeseen/metron laiturialueelle.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 2 451
Katsastatko autoasi? Siellä ne ajokilometrit tilastoidaan.
Viimeksi muokattu:
Meinasitko jotenkin autoa myydessä palauttaa sen oikean mittarin lukeman vai myydä pokkana väärennetyllä mittarinlukemalla? Uskoisin jälkimmäisen täytävän petoksen tunnusmerkit.
- Liittynyt
- 20.04.2018
- Viestejä
- 602
Nyt rohkenen olla eri mieltä. Eihän tilastointi tarkoita sitä, että sillä johonkin vaikutusta on. Se tarkoittaa sitä että se otetaan talteen.
Ja kyllä ne vaan talteen jäävät, jos epäilyttää niin käypä hakemassa autosi valmistenumerolla raportti esim Carverticalista ja hämmästy, kuinka paljon dataa siellä onkin. Tai ehkä parempi ettet käykään katsomassa...
Ja esim pelkällä rekisterinumerolla kuka tahansa voi käydä ilmaiseksi katsomassa sinun auton verotustiedot, jossa näkyy myös viimeisin katsastus mittarilukemineen ja vikalistoineen.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 2 451
Tilastoidaan, halusit tai et.
Julkiset ajoneuvotiedot ja veronmaksu -palvelu auttaa varmentamaan tiedot autokaupan yhteydessä | Traficom
Julkiset ajoneuvotiedot ja veronmaksu -palvelussa voi tarkistaa minkä tahansa ajoneuvon rekisteriin merkityt tekniset- ja verotiedot sekä ajoneuvon omistaja- ja historiatiedot. Palvelun kautta on myös mahdollista maksaa ajoneuvon ajoneuvoverot.
www.traficom.fi
Lopeta nyt tämä lapsellinen kiukuttelu ja trollaaminen.
- Liittynyt
- 22.10.2016
- Viestejä
- 12 134
Joko valehtelet tai ajat katsastamattomalla autolla.
Auton kilometrilukema tilastoidaan jokaisen katsastuksen yhteydessä.
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 507
No tää, piti vielä varmuuden vuoksi käydä katsomassa ja omallakin kotterolla näkyy viimeisen 10 vuoden ajalta mittarilukemat. Noi laajemmat historiatiedot rekisterinumeron perusteella saa ihan maksamalla.Tilastoidaan, halusit tai et.
Julkiset ajoneuvotiedot ja veronmaksu -palvelu auttaa varmentamaan tiedot autokaupan yhteydessä | Traficom
Julkiset ajoneuvotiedot ja veronmaksu -palvelussa voi tarkistaa minkä tahansa ajoneuvon rekisteriin merkityt tekniset- ja verotiedot sekä ajoneuvon omistaja- ja historiatiedot. Palvelun kautta on myös mahdollista maksaa ajoneuvon ajoneuvoverot.
Lopeta nyt tämä lapsellinen kiukuttelu ja trollaaminen.
Ajokilometrejä käytetään ainakin katsastustilastojen julkaisuissa vuodesta 2017 lähtien (eli ne erilliset ladattavat liitetiedostot ko. sivulla), kilometritiedot on tallennettu katsastuksessa joitain vuosia pidempään.
- Liittynyt
- 24.11.2016
- Viestejä
- 208
Sompia ei laillisuusnäkökulmat juuri kiinnosta...
- Liittynyt
- 28.07.2022
- Viestejä
- 684
Harmillisesti sangen mielenkiintoinen ketjun aihe jää nyt täysin aloittajan foliohattuhörhöilyjen alle. Olisikohan tuo Räpellys ja Testaus parempi alusta käydä läpi ajonaikaisia harmonipoljentoja, Iisalmen poliisipäällikön salaisia operaatioita, junan matkustusmukavuutta ja takavetoladan kolariturvallisuutta?
- Liittynyt
- 24.11.2016
- Viestejä
- 208
Selitetäänpä se vielä kerran, vaikka et varmaan edelleenkään ymmärrä. Jos käytät sitä telnettiä ”vain” lähiverkossasi ja sulla on Wlan. Joku naapuri murtaa wlan salaukset helposti muutamassa minuutissa. Sen jälkeen on helppo salakuunnella salaamatonta telnetiä. Ja kohta on sen telnet-session salasana tiedossa. Tai..käyttääkö se sun itse koodaama protokollapino salasanoja. Turhuutta nekin?
ei ongelmaa? Mikä ongelma siinä VR lähiverkossa oli, että sitä piti laittomasti skannailla?
Nykyään esim Suomessakin ehdottomasti yleisimmän WIFI-salauksen, WPA2:n pystyy murtamaan nykytekniikalla jo minuuteissa. Ennen tuo saattoi ottaa jopa päiviä mutta tuosta WPA2:sta on löytynyt joitain heikkouksia joiden avulla sen tosiaan murtaa minuuteissa. WPA3 ei ole vielä ihan hirveästi yleistynyt, varmaan aika pitkälti siksikin että läheskään kaikki nykyään käytössä olevat laitteet eivät vielä tue sitä, eikä varmaan tavallinen tallaaja tajua edes omasta wifi-purkistaan katsoa saati sitten muuttaa käytettyä salausta.
- Liittynyt
- 08.12.2017
- Viestejä
- 1 729
Ostin itse asiassa uuden wifi-kortin HTPC:hen Black Fridaynä. Laitteessa luvattiin olevan WPA3-tuki kuten myös toisessa päässä Netgearin reitittimellä. Kun korvasin vanhan WPA2-laitteen tuolla uudella, yhteys alkoi pätkiä aika nopeasti. Leffojen katsominen muuttui mahdottomaksi. Netin foorumien kahlailun jälkeen selvisi, että tuossa kortin Intelin wifi-piirillä / ajureissa WPA3-tuki on buginen. Sain yhteyden taas toimimaan disabloimalla WPA3-tuen reitittimeltä. En ehtinyt kokeilla, onko ongelma WPA3-tuki vai WPA2/WPA3-yhteensopivuustila. Joka tapauksessa ei tullut vielä siirtymää WPA3:een.
Viittaatko tässä KRACKiin, KRØØKiin vai johonkin muuhun?
- Liittynyt
- 24.11.2016
- Viestejä
- 208
Olet kyllä niin pihalla kuin voi olla. Googlaa "WPA2 hacking". Ja tolla layer2 viitannet siihen, että käytetään kytkimiä, eikä hubeja. Hubit on 90-luvun tekniikkaa, tosin sehän sopisi sulle kun sitä ei digitalisaatio ole ehinyt pilata? Miten Langattomassa verkossa ne paketit menee vain kohdekoneelle? Siinä on vissiin joku supersuuntaava antenni jokaiselle päätelaitteelle?
Olet vähäsen ymmärtänyt väärin. Wlan-liikennettä voi kuka tahansa passiivisesti kuunnella ja riittävän määrän paketteja kuunneltuaan purkaa sen.
Sen vuoksi pitäisi käyttää PKI-salauksia/sessiokohtaisia salauksia. Telnetissä näitä ei edelleenkää ole.
Välillä esität tosiosaajaa, joka koodailee bugittomia protokollapinoja. Sitten toisaalla tulee ihan älyttömiä sammakoita. "jos lähiverkko on tehty oikealla layer2-reitittimellä (kuten WLANissa aina)"
Tämän KKO:n tuomion soveltuvuus nykypäivän verkkoympäristössä ei taida olla aivan ilmeistä. Teko on tehty 1998 ja tuomio siis vuodelta 2003. 90-luvulla verkossa saattoi olla ulos avoimia palveluita, joita nykyään kai pidettäisiin lähinnä Vastaamo-tasoisena leväperäisyytenä tietoturva-asioissa. Olen mm. asoinut verkkopankissa Telnetillä.
Tuomiossa oli oleellista se, että pelkkää porttiskannausta pidettiin uskottavana näyttönä aikomuksesta tunkeutua luvattomasti toisen tietojärjestelmään. Olisinpa sitä mieltä, että nykyään pelkkä tieto avoimesta portista ei voi/saa riittää tunkeutumiseen vaan lisäksi pitäisi olla jotain näyttöä yrityksestä selvittää käyttäjätietoja tai muuta kirjautumiseen tarvittavaa.
Porttiskannausta pahempi tietomurto on minusta se, että esim. Windows selvittää aliverkossa avoimina olevat palvelut omaehtoisesti - vaikka se käyttääkin siihen vain yhtä porttia. Tämä voi aidosti yllättää, jos käyttää julkisia WLAN-verkkoja.
- Liittynyt
- 21.02.2019
- Viestejä
- 2 480
Sä näet kyllä korruptiota ja salaliittoa joka puolella. Etälaukaistavista turvatyynyistä lähtien. Mä olen oikeasti hiukan huolissani.
90-luvun kontekstissa tuomio on jotenkin ymmärrettävä vaikka ymmärrystä joutuukin vähän venyttämään. Nykymaailmassa, jossa vahva tietoturva on pakko ja välttämättömyys monestakin syystä, KKO:n 20 vuoden takainen argumentaatio on suurelta osin menettänyt merkityksensä.
Se on vähän eri asia koputella jonkun yksittäisen osoitteen 80 (http) -porttia (tai nykypäivänä https) kuin skannata kaikki 65535 porttia läpi. Toki tuo oli aikanaan aikalailla villiä meininkiä ja skannailtiin tunnettuja portteja mutta silloin kolkuteltiin vain niitä tunnettuja portteja missä saattoi olla julkisia palveluita eikä koko 64k porttiavaruutta joka osoitteesta. Ja aika monet hakukoneet eivät satunnaisia osoitteita skannailleet vaan niille piti erikseen kertoa että "käypäs kurkkaamassa tämä osoite, siellä on nettisivu".
Itse asiassa, ei ole, koska näiden porttien koputtelulle on hyväksyttävä syy: julkisiksi tarkoitettujen palveluiden löytäminen, eikä tietojärjestelmiin tunkeutuminen. Tuomion olennainen peruste nimittäin oli siinä, että porttiskannaukselle ei nähty muuta uskottavaa syytä kuin tietomurron yrittäminen.
Kovin montaa porttia ei voi lukea julkisiksi tarkoitettujen palvelujen löytämiseksi, ehkä HTTP, HTTPS ja sähköpostin lähtevän postin portit (salaamaton ja salattu liikenne). Mitä muita portteja pitäisi oletettavasti olla auki? Julkisessa verkossa ei käsittääkseni ole vaatimuksia mitä palveluita siellä pitäisi olla auki. En näe yhtään hyväksyttävää syytä että jotain porttiskannausta ajetaisiin missään julkisessa verkossa (VR:n junaverkko, kirjaston verkko, oppilaitoksen verkko)...
Toisaalta näin mutta mitä portteja voisi olla auki niin, että pelkällä yhteydenotolla ko. porttiin pääsisi sisään johonkin tietojärjestelmään? Minusta se, että jostain vastaa login-prompt, ei ole vielä tietomurto eikä sen yritys. Tunnusten kokeilu sen sijaan on.
Jonkinlaista suhteellisuudentajuakin olisi syytä ylläpitää. Tiedätkö miten usein Internetiin avoimesta SSH-portista yritetään tulla root:na sisään?
Näköjään meidän firman erääseen palvelimen on yritetty 73 kertaa sisään viimeisen 24h aikana, roottina tosin ei (tallä kertaa) kertaakaan mutta muilla tunnuksilla. Tosin, salasanalla pääsy on estetty ja vain publickeyllä pääsee ja vain tietyistä osoitteista.
Eli varsin hyvin on nuo SSH-kolkuttelut tiedossa, kuitenkin olen yhtenä ylläpitäjänä firman tietyissä palveluissa ja lokeja käyn kurkkailemassa parin päivän välein. Käytännössä kaikissa palveluisa kaikki ylimääräiset portit on blokattu useammallakin palomuurilla mutta esim tuohon kyseiseen palveluun on pakko päästä ssh:lla "hätätilanteessa" mistä vaan niin on pakko olla SSH auki julkiverkosta tuonne, tosin vain publickeyllä.
Eikö tuo ole aika itsestäänselvää? Ensimmäisenä blokataan kaikki turha liikenne internet-intranet -rajapinnassa ja jos se jostain syystä vuotaa niin sisäverkossa on myös oma muuri että portista x liikennettä ei reititetä aliverkkoon x ja aliverkossa x on vielä palomuuri joka blokkaa kaiken joka ei tule vain sallituista osoitteista. Tuo on ihan normaalia nykyään, ei luoteta että se ensimmäinen palomuuri blokkaa kaiken vaan jos se vuotaa niin on kerroksia joihin se liikenne pysähtyy. Tuohan on ihan itsestäänselvyys.
Ei olisi mikään ihme että ensimmäisen tason palomuurissa olisi joku konfiguraatio-kämmi että joku asia pääseekin siitä läpi. Siksi joka koneella matkan varrella on oma palomuuri joka suodattaa vain sallitun liikenteen läpi joten jos yksi kerros pettää niin ei päästä suoraan läpi vaan liikenne pysähtyy seuraavaan kerrokseen.
Lisäksi joka kerroksessa on monitorointi että jos jotain odottamatonta liikennettä havaitaan niin siitä annetaan hälytys.
Jos tuo ei ole tuttu, niin kannattaa varmaan mennä takaisin koulun penkille opiskelemaan asioita...
Ilmeisesti et ole ikinä ollut tekemisissä oikeiden yritysverkkojen kanssa... Ja kerroksellinen tietoturva on ihan nykypäivää. Vai onko sinun mielestäsi ok että jos palveluntarjoaja lupaa tarjota esim vain portin 80 läpi (eli blokkaa kaiken muun palomuurissaan) ja jossain päivityksessä kämmääkin että kaikki portit on auki niin se on ihan ok että kaikki perässä olevat palvelut on auki nettiin? Entäs jos siellä julkisen IP:n perässä onkin joku reitittävä palvelu jossa on rajauksia? Onko se ok että yhden (itsestä riippumattoman) palomuurin virhekonfiguraatio päästää kaikki hakkeritkin läpi? Tottakai pitää olla keroksittaista suojausta, jos yksi kerros jostain (omasta ai jonkun tosien tahon virheestä) pettää niin on ne toiset kerrokset suojaamassa. Et ole kuullut "onion skin security" -termistä?
Tämä jäi kiinnostamaan myös itseäni. Käsitykseni mukaan wpa2 salauksen murtamiseen ovat tapoina puhdas bruteforce, sanakirjahyökkäys, tai wps:n murtaminen joka taitaa olla se kaikkein nopein ja helpoin reitti, jos se on verkossa käytössä, kuten 99% kuluttajapurkeista varmasti on. Toki valmistajien toteutuksissa voi olla myöskin haavoittuvuuksia, jotka lisäävät hyökkäyspintaa.
Edittiä Kirjoittaja taitaa viitata KRACKiin, ainakaan tietooni ei ole tullut uusia haavoittuvuuksia wpa2:ssa, toki wpa3:n näkisi mielellään yleistyvän.
Viimeksi muokattu:
NAT/PAT on perusmuodossaan pelkkä osoite-/porttimuunnos, eikä sillä suoriteta minkäänlaista liikenteen suodatusta estämään esim. pääsyä sisäverkkoon. Ts. sinun sisäverkkosi on täysin julkiseen internetiin auki jos käytät pelkkää NATia, etkä mitään muuta palomuuriominaisuutta. Pahimmillaan kotiverkossasi olevat valvontakamerat/jääkaapit jne. ovat täysin näkyvillä julkiseen verkkoon ja ai juku kun on kivaa kun tulostin printtaa tubgirliä niin kauan kunnes paperi tai väriaine loppuu.
Se, että useat (kaikki?) valmistajat ovat päättäneet, että NATiin lisätään "sisältä ulos ja takaisin lähtöpisteeseen = hyvä -> salli, ulkopuolelta sisään = paha -> estä" tarkoittaa, että NATin lisäksi operaattorisi toimittamassa (tai vaikka itse ostamassasi) laitteessa on joitain palomuurin ominaisuuksia käytössä. Mutta silloin se ei ole pelkkä NAT/PAT, vaan kikkelis kokkelis, se onkin se kummastelemasi "jokin palomuuri".
Ja muutenkin se, että palomuuria ei tarvitsisi on todella perverssi ajatus; siinä vaiheessa kun ruvetaan puhumaan yritysverkoista jossa on useita (kymmeniä/satoja/tuhansia) tietokoneita ja palvelimia jotka sisältävät mm. henkilötietoja taikka muuta firman salaista dataa, jo ihan lakienkin puolesta ne pitää suojata niin, ettei niihin pääse käsiksi pääse kuka vaan, ei edes yrityksen omasta sisäverkosta, eikä varsinkaan ulkoverkosta. Case Vastaamo, soittaako kelloja? Tosin Vastaamon tapauksessa kyseessä oli perseelleen konffattu palomuuri (miten tässä voi edes onnistua, kun lähtökohtaisesti nykyisissä muureissa kaikki on lähtökohtaisesti estetty).
Esimerkiksi pelkkä palvelimen käyttöjärjestelmän palomuurin olemassaolo ei pääsyä estä, koska sehän sallii koneen ulkopuolelta tulevat yhteydet sinne tiedostopalvelimelle vaikkapa juuri sisäverkosta ja jonne tuossa sinun esimerkissäsi (pelkkä NAT/PAT) on vapaa pääsy myös julkisesta internetistä. Pakkohan siihen palvelimelle on jotenkin päästä verkon yli jos haluaa dataa sieltä lukea, ellei sitten halua siirtää dataa paperilla ja/tai CD-/USB-levyillä, eli kone irti verkosta.
Tästä syystä palomuuri pitää olla aina, oli se sitten tuo ns. köyhän miehen palomuuri, eli NAT lisäominaisuuksilla taikka sitten oikea palomuuri, jolla pystytään sitten laajemminkin suodattamaan liikennettä.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 16 512
Pitäiskö taas koettaa palata digitalisaatioon? Nää porttiskannaukset ja palomuurit ja TCP-pinot eivät yhä taida mitenkään liittyä digitalisaatioon. Täällä kai pitäisi puhua siitä, mitä hyvää tai huonoa on kun aiemmin fyysiset/analogiset palvelut/tuotteet ovat saaneet digitaalisia ominaisuuksia. Nyt tämä on tätä jatkuvaa yhden käyttäjän IT-asioiden ja ongelmien taivastelua.
Tästä voisi jossain vaiheessa pyytää jonku moderaattorin nootin, niin saisi keskustelun takaisin aiheen pariin. Ja ton otsikoin saisi samalla muuttaa vähemmän provoksi. Kun se toimimattomuus näyttää olevan tasan yhden käyttäjän ongelma.
Tästä voisi jossain vaiheessa pyytää jonku moderaattorin nootin, niin saisi keskustelun takaisin aiheen pariin. Ja ton otsikoin saisi samalla muuttaa vähemmän provoksi. Kun se toimimattomuus näyttää olevan tasan yhden käyttäjän ongelma.
Vaikka sinällään oletkin oikeassa, on myös tärkeää korjata kanssakeskustelijan todella virheellisiä käsityksiä (uskoi hän niitä itse taikka ei) jo ihan vain sen takia, että kukaan muu ei mahdollisesti rupea toistamaan samoja virheitä ja ala uskomaan niitä juttuja.
Ja ainahan sitä voi myös itsekin ohjata omalla dialogillaan asiaa topicin suuntaan valittamisen sijaan.
Itse digitalisaatioon (ehkä) liittyen; monet paikat vaativat vahvaa tunnistautumista, joten käyttelen S-Pankkia näihin. Olen omalla kohdallani huomannut sellaisen, että jos onnistuneen tunnistautumisen jälkeen siirtyy liian nopeasti takaisin tunnistautumista vaatineeseen sovellukseen, ei tämä sovellus osaakaan vastaanottaa sitä tunnistautumista vaan ilmoittaa, että jotain meni vikaan. Eli pitää hetken aikaa odotella S-Pankin apissa, että se tunnistautuminen menee läpi.
Yleensä teen niin, että luen sen tekstin mikä siinä onnistuneessa tunnistautumistapahtumassa tulee näkyviin ruudulle, jonka jälkeen siirryn sinne toiseen tunnistautumista vaatineeseen appiin ja sitten pääsen täppäämään lisää "jees jees eteenpäin"-viestejä. Tämä kaikki siis tapahtuu puhelimella; jos tunnistautumista vaativa sovellus/sivusto on tietokoneella, ei ongelmaa ole.
Ja ainahan sitä voi myös itsekin ohjata omalla dialogillaan asiaa topicin suuntaan valittamisen sijaan.
Itse digitalisaatioon (ehkä) liittyen; monet paikat vaativat vahvaa tunnistautumista, joten käyttelen S-Pankkia näihin. Olen omalla kohdallani huomannut sellaisen, että jos onnistuneen tunnistautumisen jälkeen siirtyy liian nopeasti takaisin tunnistautumista vaatineeseen sovellukseen, ei tämä sovellus osaakaan vastaanottaa sitä tunnistautumista vaan ilmoittaa, että jotain meni vikaan. Eli pitää hetken aikaa odotella S-Pankin apissa, että se tunnistautuminen menee läpi.
Yleensä teen niin, että luen sen tekstin mikä siinä onnistuneessa tunnistautumistapahtumassa tulee näkyviin ruudulle, jonka jälkeen siirryn sinne toiseen tunnistautumista vaatineeseen appiin ja sitten pääsen täppäämään lisää "jees jees eteenpäin"-viestejä. Tämä kaikki siis tapahtuu puhelimella; jos tunnistautumista vaativa sovellus/sivusto on tietokoneella, ei ongelmaa ole.
Hyvä esimerkki digitalisaation moninaisista vaikutuksista on siirtymä fyysinen kirja -> e-kirja -> äänikirja. Fyysinen kirja on kuin mikä tahansa käyttöesine, jonka omistusoikeuden ostaja hankkii itselleen. Hienosti koostettu ja painettu kirja on jopa jonkinlainen taide-esine, joskin tämä aspekti oli jo ennen digitalisaatiotakin katoamassa. Kirjan säilyttäminen vie tilaa ja suurimpien opuksien lukeminenkin voi olla hankalaa, mutta samaan pakettiin saa hienosti kuvituksen ja tekstin.
E-kirjoja on ollut saatavilla jo vuosikausia ja ne poistavatkin esimerkiksi tuon säilytysongelman ja mahdollistavat koko kirjaston kuljettamisen mukana minne vaan. E-kirjaa voi myös lukea helpommin paikoissa, joissa on heikompi valaistus jne. Ja tietenkin niiden ostaminen ei edellytä minkään fyysisen esineen hankkimista, kunhan on lukulaitteen hommannut, joten kirja on luettavissa samantien. Jostain syystä tämä vaihe kuitenkaan ei ikinä lyönyt käsittääkseni läpi niin hyvin, että vanha kirjateollisuus olisi erityisemmin kärsinyt ja monet ratkaisut olivat outoja (tosin selitettävissä), kuten e-kirjojen rajoitettu lainaaminen kirjastoista.
Äänikirjojakin on ollut saatavilla pitkään, mutta viimeisen 10 vuoden aikana on tapahtunut pari ratkaisevaa juttua, jotka ovat oikeasti sitten muuttaneet tämän ketjun hierarkiaa. Ensinnäkin lähes jokaisella on äänikirjojen toistamiseen sopiva laite olemassa ja lähes aina mukana. Toki kännyköillä voi e-kirjojakin lukea, mutta eivät ne siihen kovin hyviä ole. Sen sijaan kännykkä on kuin tehty äänikirjojen kuuntelua varten, kun kirjaa voi toistaa kuulokkeista, kännykän kaiuttimista tai melkein mistä vaan muusta äänentoistolaitteesta. Kirjaa ei oikein voi lukea ajaessa, liikkuessa tai vaikka salilla ähkiessä, mutta kuunnella kyllä voi. Näin kirjojen parissa voi viettää paljon enemmän aikaa ja sen myötä kk-sopimukselliset palvelut ovatkin jo kannattavia hankintoja, kun taas kirjojen lukemiseen niiden hinnoittelu on paljon hankalampaa.
Tässä siirtymässä on tietenkin myös muita näkökulmia kuin kuluttajan, eli kuinka kirjojen eteen tehdystä työstä ansaittava palkkio jaetaan kustantajan, kirjailijan, jakelijan ja äänikirjojen tapauksessa myös lukijan kesken.
Jos nyt yhtään voi musiikin jakelun kehityksen perusteella ennustaa, niin luulen fyysisten kirjojen tekevän uuden nousun vinyylilevyn tapaan, mutta mitään massailmiötä siitä ei nouse vaan markkinan kaappaa äänikirjat entistä voimakkaammin. E-kirja jäänee äänen jalkoihin ja sen markkinat tuskin kasvaa enää merkittävästi ellei jopa lähde laskuun.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 16 512
Totta. Ja olen niin välillä tehnytkin ja tuo kommentti oli suunnattu lähinä yhdelle keskustelijalle, jonka viesteistä lähes kaikki ovat off-topicia - lähinnä omien laitteiden ja softien ongelmien valittamista. En vain haluaisi heti raportoida modeille.
Joo, tästä hiljattain uutisoitiin. Selvästi lainsäädäntö ei ole ottanut äänikirjoja kunnolla huomioon niiden yleistyttyä voimakkaasti. Sinänsä äänikirjat vertautuvat musiikkiäänitteisiin. Eli teoksella on tekijä/säveltäjä/kirjailija, ja esittäjä/muusikko/laulaja/lukija. Musiikissa julkisesta esittämisestä sekä tekijä että esittäjä saavat korvauksen. Saman pitäisi päteä myös äänikirjoihin. Tiedän useammankin äänikirjojen suurkuluttajan, jolle lukijalla on hyvin iso merkitys. Huono lukija tarkoittaa, että teos jää kuuntelematta.
Hallitus esittää äänikirjojen lainauskorvauksia maksettavaksi myös lukijoille. Ja tätä kirjailijoiden etujärjestö Sanasto ei olisi ilmiesesti halunnut. Mutta äänikirjojen kohdalla on päivän selvää ainakin minusta, että osa korvauksesta kuuluu esittäjälle, joka materialisoi sen teoksen.
Onhan äänikirjoja ollut jo ennen digitalisaatiota, mutta vasta äänikirjojen striimauspalvelut tekivät siitä todella suosittua ja lainsäädäntö meinasi jäädä jalkoihin. Nyt kuitenkin homma on kai sovittu ja lakimuutos astuu jossain vaiheessa voimaan. Lukijatkin saavat korvauksen.
Lukijalle kertakorvaus tai tuntipalkka. Nyt ennestäänkin romahtaneista kirjailijoiden tuloista lohkaistaan merkittävä siivu lukijalle. Tässä käy varmaan loppujen lopuksi samoin kuin suoratoistopalveluille.
Äsken skippasin ensimmäistä kertaa äänikirjani lukijan paskuuteen. Piti kuunnella Bruce Springsteenin elämäkertaa, mutta ei vaan pystynyt, kun lukija ei osaa lukea.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 16 512
Saavat jo nyt kertakorvauksen tai tuntipalkan siitä työstä, jonka lukemiseen studiossa käyttävät. Sen lisäksi omasta mielestäni ansaitsevat esittäjäkorvauksen joka riippuu siitä, paljonko esim. teosta lainataan. Aivan samalla tavoin kuin musiikin kohdalla. Ja tuosta oli kyse lakimuutoksessa. Jos teosta lainataan miljardi kertaa, saavat sekä tekijä että lukija jatkossa isomman korvauksen kuin jos sitä lainataan 10 kertaa. Jostain syystä tuota ei ollut lainsäädännössä aiemmin, kuten musiikissa oli.
Toi kirja -> e-kirja -> äänikirja oli tavallaan esimerkki siitä että pelkkä digitalisointi (digitalisaatio) ei johda mihinkään murrokseen, vaan on ennemminkin evoluutiota. Digitaalisuus kuitenkin mahdollistaa sen alkuperäisen toiminnon korvaamisen uudella aivan toisella tapaa kuin analoginen. Ei pelkkä puhelimen digitalisointi olisi johtanut mihinkään ellei puhelin olisi muovautunut ensin mukana kannettavaksi ja sitten minitietokoneeksi. Kamerat muuttuivat digitaalisiksi, mutta vasta niiden liittäminen kännykkään muutti maailmaa ja kameroidenkin kanssa voisi olla edessä ensimmäisen digitalisointiasteen näivettyminen toisen tieltä ja analogin pienimuotoinen uudelleensynty. Mitäs muita esimerkkejä olisi?
Sinänsähän äänikirja on jo wanha keksintö, niitä oli jo ainakin 80-luvulla, ehkä aikaisemminkin. Ne vaan olivat esimerkiksi C-kasetin muodossa ja silloinkin ihmisillä oli jo mukana kulkeva toistolaite mukana, korvalappustereot. Tosin, valikoima oli aika rajallinen eikä äänikirjaa voinut hankkia koska tahansa muutamalla klikkauksella vaan sellainen piti joko tilata kotiin tai käydä ostamassa jostakin.
Itse en äänikirjoista ole oikein oppinut tykkäämään, itselleni tuo e-kirja on parempi formaatti. Jotenkin en oikein osaa keskittyä noihin äänikirjoihin jos teen jotain samalla, menee suurin osa ihan ohi. Toki niille jotka niistä tykkäävät se on varmaan ihan hieno keksintö.
Itse en äänikirjoista ole oikein oppinut tykkäämään, itselleni tuo e-kirja on parempi formaatti. Jotenkin en oikein osaa keskittyä noihin äänikirjoihin jos teen jotain samalla, menee suurin osa ihan ohi. Toki niille jotka niistä tykkäävät se on varmaan ihan hieno keksintö.
Niin, analogisia. Siksi ne eivät menestyneetkään saati korvanneet kirjoja.
Lankapuhelin digitalisoitiin vuosituhannen vaihteessa, kun ISDN tuli saataville. Oliko siitä puhelinkäytössä olennaista etua? Nettiin taisi päästä tuplanopeudella modeemiin verrattuna. Keskuspuoli digitalisoitui jo aiemmin, ja se paransi huimasti varsinkin kaukopuheluiden laatua.
Puhelintekniikan kehittyminen onkin alkuun ollut oiva esimerkki hyvästä digitalisaatiosta, josta ei ole ollut kuin pelkkää etua. Hyvin pian alkoi kuitenkin pimeyden haamut nousta esiin: koska teletunnistetietojen tallentaminen tuli mahdolliseksi, niin sehän tehtiin pakolliseksi. Mobiilipuolella kännykkä valjastettiin ihmisten seurantavälineeksi.
- Liittynyt
- 08.12.2017
- Viestejä
- 1 729
E-kirjoja voi teoriassa kuljettaa minne vaan, mutta tekijänoikeussyistä se ei tunnu käyvän. Nykyäänhän tallennustila on niin halpaa, että yksi teratavu on 15 euron luokkaa kiintolevyissä. Teratavu menee myös jo microsd-kortin kokoiseen tilaan (tosin maksaa sitten jo 70-80 eur). Teratavuun mahtuu miljoona megatavua ja yksi e-kirja voi olla pakkaamattomana esim. neljäsosan megatavua. Eli peukalon kynnen kokoiseen tilaan menisi miljoonia kirjoja. E-lukijoissa voisi olla valmiina miljoonia kirjoja tehtaalta toimitettuna. Ainakin kaikki tekijänoikeusvapaat ja avoimen lisenssit kirjat. Näin ei ole. Niissä ei ole yhtään kirjaa yleensä mukana. Ei edes mitään esimerkkikirjaa kuten raamattua.
mp3-ominaisuus on hiukan pidempään ollut puhelimissa. Ekat mp3-puhelimet tulivat jo noin 25 vuotta sitten. Tietty ominaisuuden yleistymiseen menee aikaa. Äänikirjoissa taisi läpilyönti tulla siinä kun tuli nykyisiä kk-maksullisia pilvipalveluita. Ostin kyllä äänikirjoja jo vuosia sitten, mutta ei se oikein toimi jos ostaminen on vaivalloista ja valikoima suppea.
Kyllä osalle jokainen askel on ollut mullistava. Ennen kännyköitä oli hakulaitteita ja niihin tuli oma tekstiviestisysteemi. Sitten SMS, moniosainen SMS, WAP, WWW kännykkään, Symbian-appsit, midi-soittoäänet, mp3-soittoäänet, 4096 värin näyttö, täysvärinäyttö, vga-resoluutio jne. Jokainen vaihe on ollut erittäin merkittävä silloin kun se tuli.
Digikamerat olivat jo ennen kännyköitä erittäin mullistavia. Sonyn korpulle tallentava Mavica oli jo huikea, kun tien päällä pystyi esikatselemaan kuvan ja poistamaan. Kuvan oton jälkeen pystyi heti katsomaan, oliko kuvausasetukset oikein. Näin vaikka kamera ei ollut lähelläkään filmikameroiden tasoa kuvanlaadullisesti. Kameroissa oli myös normoille keinoja kytkeä suoraan tulostimeen tai telkkariin ilman säätöjä. Käytin digikameroita noin 8 vuotta ennen kuin hankin ekan kamerapuhelimen. Ekassa kamerapuhelimessani oli väritoistoltaan huonompi kuvanlaatu kuin ekassa digikamerassani. Meni myös muutama vuosi vielä tästä ennen kuin sillä kännykällä sai kätevästi siirrettyä kuvia internetin yli. Nokialaisella MMS-viesteinä lähetetyt kuvat eivät olleet ihan se paras juttu siivutetun leivän jälkeen. Kyllä kuvia jo silloin lähetettiin iltapäivälehtiin toki MMS-tekniikalla ja oli sekin mullistavaa tavallaan.
ISDN oikeastaan enemmän kuin tuplasi. Minulla ei 56k-modeemi kätellyt ikinä yli 45k:na ja joskus ei sitäkään. Linja taisi myös olla korkeintaan 33,6k up-kaistaltaan. ISDN:n yksikin kanava oli lähempänä luvattua. Sitten kanavia pystyi laittamaan kaksi.
Lankapuhelimen last mile digitalisoinnista ei ollut käyttäjille paljonkaan hyötyä, hyöty tuli lähinnä siitä, että samaan linjaan saattoi saada yhtä aikaa sekä puhelun että tuon ajan mittapuulla kohtuullisen nopean ja vakaan datayhteyden.
Yksittäisiä eli 2B+D ISDN:iä asennettiin lähinnä pienyrityksiin ja kotitoimistoihin, joissa oli tarve saada useampi puhelin, puhelin ja fax tai puhelin ja data toimimaan yhtä aikaa. Kuluttajille noita ei käytännössä tehty, kuluttajapuoli oli jo tuolloin menossa kännyköihin.
Pitkä ja osin hyväkin vastaus, jossa toki sivuutat tai valikoit sopivasti niin paljon omasta viestistäni, että käytännössä jokainen vastauksesi vastaa eri asiaan tai jostain erikoisesta näkökulmasta ja pointti häviää. Joo, tuli sms ja se liitti tavallaan yksinkertaisen faksin mukana kannettavaan puhelimeen, mutta se on juuri osa sitä mainitsemaani muutosta minitietokoneeksi, ei pelkkää puhelimen digitalisointia. Ja joo digitaaliset kamerat poistivat filmirullan kappalemäärärajoituksen ja kuvien kehittämisen vaivan, mutta niiden käyttötapa ei silti ollut mikään mullistus toisin kuin kännykkäkameran. Nykyään jokainen ihminen ottaa keskimäärin 20 valokuvaa per päivä ja niistä iso osa menee lukemattomien muiden nähtäväksi eli valokuvista on tullut merkittävä viestintäväline.
Sinänsä vastauksestasi käy ilmi hyvin se, että lähes mikään mullistus ei tapahdu yhtäkkiä tai edes jonkin yhden muutoksen kautta, vaan vasta kun tietty kriittinen muutosmassa on ylitetty.
- Liittynyt
- 08.12.2017
- Viestejä
- 1 729
Otin vaan kantaa asioihin, joista näen että on toinenkin näkökulma. Jos koitat jotain synteesiä rakentaa viimeisen X kymmenen vuoden ajalta, et voi vaan poimia rusinoita pullasta ja pitää omaa näkemystäsi absoluuttisena totuutena. Esim. miten selität sen, että otan edelleen järkkärillä kuvia ensisijaisesti. Toki tekniikka kehittyy. Esim. nyt minulla on peilitön kamera ja cf-kortti on vaihtunut microsd-kortiksi. Myös nicd-akut ovat vaihtuneet litiumiksi. Jos otan kännykällä random räpsyjä eri tilanteissa, en lataa niitä someen tai edes varmuuskopioi pilveen. Kun käyttää alle keskihintaisia puhelimia, yleensä niissä on säästetty kameran optiikassa ja sen huomaa. Pahimmillaan puhelimen avaamisessa on useiden sekuntien lagi ja kuvattava tilanne menee ohi. Esim. nyt minulla on niin paskainen ja naarmuuntunut näyttösuoja puhelimessa, että se ei edes sormenjäljellä suostu avaamaan, ellei sormen kosteustaso ole täydellisen oikea ja kohdistus ihan tarkkaan oikeaan kohtaan sensoria.
Olen käyttänyt nettiä pitkään ennen kuin kännykamerat tulivat. Kyllä nettiin saatiin kuvia jo ennen sitä. Jollekin kännykamerat tietenkin ovat paras keksintö ikinä, mutta netin kuvatulvassa se ilmeni myös meille vanhoille niin, että hetkellisesti palveluihin alkoi tulla tuhnuisia, värivirheellisiä ja erittäin pimeitä paskalaatuisia kuvia isot määrät. Hyvän sisällön löytäminen paskan joukosta pelkästään vaikeutui. 10 vuotta sitten vielä Samsungin lippulaivassakin (SGS3) oli aivan paska kamera. Sanoisin, että kännykkäkameroilla meni noin 15 vuotta (vuodesta 1999) ennen kuin ne lunastivat lupauksensa peruskamerana massoille. Tämä ei ollut minkään yhden innovaation tulos vaan 15 vuotta aktiivista tuotekehitystä monella eri sektorilla. Voihan sen koittaa pelkistää yhteen sanaan sitten, jos pakko on.
Ei tässä ole kyse abosluuttisesta totuudesta, vaan siitä että puhut aivan eri asiasta. Se, että parissakymmenessä vuodessa on nähty digitaalisen järkkärin nousu, ja ehkäpä tuhokin, on eri juttu kuin se, että on syntynyt täysin uusi tapa ottaa valokuvia ja käyttää valokuvia. Tämä on se ero evoluution ja murroksen välillä, johon aiemmin viittasin. Enkä tällä vähättele digitaalisen pokkarin tai järkkärin merkitystä, toki se on ollut tarpeellinen siirtymävaihe.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 13 547
Ehkei koko maan mittakaavassa merkittävästi, mutta kai niitä jokin määrä oli kuluttajillakin? Oli paljon aluetta jossa tietenkin kaapelitelevisio ja siihen liittyvät herkut 404, eikä tietyssä vaiheessa juuri lupaustakaan ADSL-saatavuudesta silloin liian pitkänä pidetyn letkun päähän. Samaan aikaan kun perinteinen modeemi oli tullut kehityksensä päähän eikä järin kehuttava ollut, ja se lankapuhelinkin haluttiin pitää käytössä(datan estämättä), halpa ja valmiiksi olemassa kun oli. Siitä huolimatta että jokaisella alkoi olla kännykkä ja "joka talossa" oli ollut kymmenisen vuotta. Nopea mobiilidata oli vielä kaukainen haave, siis jo sen olemassaolo saati että verkko olisi perähikiälle kantanut.
Ja lyhyeksi vaiheeksihan se jäi. En osaa ilman jotain epämääräisiä vanhojen paperien kahlaamista(liekö jo poltettu) heittää vuosilukuja tälle kaikelle. Olisiko ISDN saatavuus järkihintaan ollut hatusta vetäen noin vuonna 2000, kun noin 2004 kaikilla ja niiden koiralla olikin metsän keskellä ADSL ja 2008-2009 se "nopea" mobiilidata alkoi toimia suurelta osin skutsipöndeasutuksen parissa. Kuparijohdot käytiin monin paikoin keräämässä pois 2010-luvulla ja ainoaksi käytännölliseksi dataksi jäi sillä erää (tai tähän päivään saakka jos ei lasketa Starlinkkiä) mobiilidata. Kyllä se eskaloitui niin ettei osannut ennustaa.
Tästä tulee mieleen vanha periaate jolle lienee jokin nimi tai väitetty lausujakin. Lyhyen aikavälin teknistä kehitystä helposti yliarvioidaan(kovan hypen jälkeen tulee kauheita pettymyksiä), pidemmän aikavälin(eli vaikka 5*"lyhyt aikaväli") taas aliarvioidaan.
Varmaan ihan ok, kunhan se summa on minimaalinen kirjailijan osuuteen nähden. Kirjailijat kokevat nyt, että se on kohtuuttoman suuri, joten lukevat kirjojaan itse.
Koska offtopikkia, niin laitetaan aiheestakin: Eilen törmäsin iPhonen Spotifyssä, että en voinut vaihaa ääntä iPhonen kaiuttimelle, koska oli yhdistetty kuulokkeisiin. Kyllä sitä miettii, että miten tuollainen rajoitus/bugi vaan voi tulla vastaan.
- Liittynyt
- 08.12.2017
- Viestejä
- 1 729
Sulla on täysin vääristynyt kuva asiasta. Järjestelmäkamera on ammattilaistyökalu. Ei se ole missään vaiheessa ole ollut ratkaisu kaikkien henkilökohtaiseksi kameralaitteeksi. Ihan samalla tavalla kuin Tesla ei ole traktori - vaikka se onkin hieno auto, niin ei sillä kynnetä peltoa. Ok, miksei voisi, mutta onko järkeä, kun työhön saa kunnon välineitäkin?
Järkkärit yleistyivät kyllä hiukan ennen hyviä kamerapuhelimia tavistenkin pariin, mutta sen jälkeen trendi on ollut laskeva. Monet tavikset käyttivät järkkäreitä 3x kittizoomilla eli "väärin". Tämä oli ihan ymmärrettävä välivaihe. Ekat digipokkarit olivat kuvanlaadultaan huonoja, jäljessä jopa vanhoja kympillä Anttilan alelaatikossa myytäviä filmipokkareita. Monikaan ei halunnut 3,5 kilon järkälettä vaan parempaa kuvanlaatua. Järkkäreitä käytetään edelleen ja jos vaikka joku haluaa tasokkaita valokuvia häistään, niin järkkäri on siihen sopivampi, vaikka nykyään monesti otetaan kännykälläkin. Jos jollain hääkuvaajalla on budjettia vaikka 10k euroa pistää kuvauslaitteisiin, en tiedä miksi ostaisi iPhonen eikä järkkäriä, kolmijalkoja, salamalaitteita, heijastimia jne. Varmasti iPhoneenkin saa kaikenlaisia lisävarusteita, mutta ei sen ergonomia ole samalla tasolla ammattilaistyöhön. Ammattilaisen pitää miettiä työn kannattavuuttakin ja huipputason järkkäri voi jopa olla halvempi, sillä ei jokaista linssiä tarvi uusia vuoden välein vaan runko uusitaan kun vanha on ajettu loppuun tai uusi on ratkaisevasti parempi. Sama juttu muistikorttien kanssa - ne vanhat teratavun kortit käy uudessakin rungossa. Puhelimessa kaikki on ostettava uusiksi aina.
Järkkäreissä digiin siirtyminen oli kyllä todella iso muutos. Mahdollisuus postprosessointiin on tuonut huippustudioiden tasoisen jäljen tuottamisen amatöörienkin käsiin. Ohjelmia saa vieläpä ilmaiseksi nykyään. Mulla on järkkärissä myös GPS ja Wifi ja aika nopsaan saa vaikka suoraan facebookiin kuvia, mutta se ei ole tuossa työnkulussa mitenkään vallankumouksellista. Ei ammattilainen halua suoraan JPG-töherryksiä kamerasta mahdollisimman nopeasti someen. Tietenkin kun normaalikäyttäjälle tämä on se isoin toive, niin tuntuu vallankumoukselliselta jokainen sekunti, mitä tämän askareen tekemisestä saa höylättyä pois.
Nyt palasi muistin syövereistä hetki päiväkodista kasarilta. Oli joku kuvallinen satukirja. C-kasetilta täti höpötti ja "trilili" merkkiäänestä piti kääntää sivua. Kasetit oli punaisia.
- Liittynyt
- 08.12.2017
- Viestejä
- 1 729
Olihan noita. Itse kuuntelin walkmanista röllin seikkailuja. Löytyi nyt ainakin C-kassetti: RÖLLI SEIKKAILEE 3, 1986 (ilman kansipaperia)
Äänikirjoissa on tapahtunut aika vähän 40 vuoden aikana. Soittimiin tuli iPodin ja sen kilpailijoiden myötä integroitu tallennustila ja tehokkaat pakkaustekniikat (MP3 90-luvun puolivälissä) ja toinen merkittävä oli ostaminen online-palvelusta. Sekin taisi ekoissa iPodeissa vaatia johdon kytkemistä. Sittemmin onnistunut täysin langattomasti.
Onko se ihme, kun emme edelleenkään puhu samasta asiasta? Osaltani saa olla tässä.
Oli ISDN:iä niitä kuluttajillakin, mutta analogiseen lankapuhelimeen verrattuna kuluttajakäytössä siitä ei ollut käytännössä mitään hyötyä, jos tarve oli pelkkä puhelin. Jos tarvitsi tai halusi nopeamman datan ja samaan aikaan toimivan puhelimen, se saattoi olla perusteltu. Tässä jarruna oli, että operaattorit hinnoittelivat ISDN:n perusmaksuista lähtien paljon kalliimmaksi kuin vanhan tekniikan. ISDN olisi vaatinut myös merkittäviä laitehankintoja kuluttajalta, eli vanhan muutaman kympin "mustan" puhelimen tilalle piti ostaa tai vuokrata paikallisen sähkönsyötön vaativa uusi paljon kalliimpi, tai erillinen verkkopääte analogimuuntimella jos halusi myös sen datan.
Itse luen kuluttaja-ISDN:n samaan digitalisoinnin epäonnistumisten koriin kuin digiradion. Ne eivät epäonnistuneet kaupallisesti siksi, että uusi olisi ollut huono, vaan siksi että isolle massalle käyttäjistä hyöty oli marginaalinen. Digiradio kuoli kokonaan ja edelleen mennään analogisella, ISDN:n paikan taas ottivat muutamassa vuodessa digitaaliset DSL:t ja mobiilidata.
Yritysten puhelinvaihteissa ISDN (30B+D) oli toki pääasiallinen ratkaisu pitkään, ja on jossain määrin käytössä edelleen.
Desgorr
Tukijäsen
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 6 565
Ei nyt suoranaisesti asiaan kuulu, mutta tuli Youtubessa mielenkiintoinen video vastaan NAT:n historiasta ja mistä tarpeista tuo lähti liikkeelle:
Alunperin tuo nähtävästi suunniteltiin vähentämään julkisten IP-osoitteiden käyttöä kun tiedettiin jo tuolloin, että IPv4-osoitteet on loppumassa. Se todellinen tarve oli kuitenkin verkon hallinnallinen puoli ja varsinkin se, että jokaisella koneella ei tarvinnut olla Internetissä reitittyvää IP-osoitetta ja saatiin siten jaettua verkot sisä- ja ulkoverkoiksi. Tietoturvaahan tuo paransi siten samalla.
Alunperin tuo nähtävästi suunniteltiin vähentämään julkisten IP-osoitteiden käyttöä kun tiedettiin jo tuolloin, että IPv4-osoitteet on loppumassa. Se todellinen tarve oli kuitenkin verkon hallinnallinen puoli ja varsinkin se, että jokaisella koneella ei tarvinnut olla Internetissä reitittyvää IP-osoitetta ja saatiin siten jaettua verkot sisä- ja ulkoverkoiksi. Tietoturvaahan tuo paransi siten samalla.
Viimeksi muokattu:
Uutiset
-
Uusi artikkeli: Testissä Honor 400 Lite
24.4.2025 16:25
-
Intel esittelee tulevan Intel 18A -valmistusprosessin parannuksia
24.4.2025 01:56
-
Euroopan Komissio määräsi miljoonasakot Applelle ja Metalle
24.4.2025 01:34
-
AMD julkaisi AMD Software 25.4.1 -ajurit näytönohjaimilleen ja prosessoreilleen
24.4.2025 00:15
-
Motorolan tuleva moto g86 -älypuhelin renderöintivuotojen kohteena
23.4.2025 23:41
