Minä voin yrittää tuoda ketjua takaisin raiteille.
Nyt on ollut paljon viime aikoina juttua siitä, että koululaitos on tuhottu ja lapset ei osaa enää kirjoittaa eikä lukea. Oli iltap*skassa juttu, jossa käytiin läpi tätä kirjoittamista ja kuinka mm. kaunokirjoituksen lopettaminenkin vihdoin alettiin tajuta virheeksi. Ratkaisuakin jutun tyyppi ehdotti: digitaalisia kyniä voisi hankkia lapsille.
En tiedä, milloin tämä digitalisaatio saadaan haltuun järkevällä tavalla. Meillä oli 90-luvulla 1 lyijykynä ja pyyhekumi, joka saatiin aina lukuvuodessa. En muista saiko aina syksyllä ja tammikuussa uuden vai mentiinkö samalla setillä läpi vuoden. Tarkkoja oltiin, ettei kaapista hakenut uutta (näihinkö digijuttuihin ne meidän velkarahat on uponneet ja nyt ollaan koko maa pississä?). Digihommat on hieno juttu ja mahdollistaa aivan mielettömän paljon positiivisiakin asioita, mutta jos minä saisin päättää, niin kouluista vietäisiin kaikki opetus 90-luvun tapoihin takaisin ja digihommat hoituisi atk-tunneilla. Näin se meilläkin alkoi ja veikkaisin, että kuulun viimeisiin sukupolviin, jotka sai oikeasti hyvän peruskoulutuksen ja pisa-tuloksien huippuvuosia vieteltiin meidän aikoihin.
Lapsia ei ole rakennettu tähän digitaalisuuden viidakkoon, huolettaa tämä homma. Voisin saarnata näistä vaikka kuinka paljon, mutta jätetään se toiseen kertaan. (Ja jos joku kaunokirjoitusta vastustaa: Idea ei ole opetella kaunokirjoitusta. Idea on opetella hienomotorisia taitoja, keskittymistä, pitkäjänteisyyttä,tarkkuutta, käden ja silmien yhteistyötä..kaikki niitä taitoja, joita lapsille kouluissa pitäisikin opettaa. Sivutuotoksena saadaan nättiä käsialaa.)
edit: paraskin puhuja näiden kirjoitusvirheiden määrän perusteella, mutta laitan väsymyksen piikkiin.
Nyt on ollut paljon viime aikoina juttua siitä, että koululaitos on tuhottu ja lapset ei osaa enää kirjoittaa eikä lukea. Oli iltap*skassa juttu, jossa käytiin läpi tätä kirjoittamista ja kuinka mm. kaunokirjoituksen lopettaminenkin vihdoin alettiin tajuta virheeksi. Ratkaisuakin jutun tyyppi ehdotti: digitaalisia kyniä voisi hankkia lapsille.
En tiedä, milloin tämä digitalisaatio saadaan haltuun järkevällä tavalla. Meillä oli 90-luvulla 1 lyijykynä ja pyyhekumi, joka saatiin aina lukuvuodessa. En muista saiko aina syksyllä ja tammikuussa uuden vai mentiinkö samalla setillä läpi vuoden. Tarkkoja oltiin, ettei kaapista hakenut uutta (näihinkö digijuttuihin ne meidän velkarahat on uponneet ja nyt ollaan koko maa pississä?). Digihommat on hieno juttu ja mahdollistaa aivan mielettömän paljon positiivisiakin asioita, mutta jos minä saisin päättää, niin kouluista vietäisiin kaikki opetus 90-luvun tapoihin takaisin ja digihommat hoituisi atk-tunneilla. Näin se meilläkin alkoi ja veikkaisin, että kuulun viimeisiin sukupolviin, jotka sai oikeasti hyvän peruskoulutuksen ja pisa-tuloksien huippuvuosia vieteltiin meidän aikoihin.
Lapsia ei ole rakennettu tähän digitaalisuuden viidakkoon, huolettaa tämä homma. Voisin saarnata näistä vaikka kuinka paljon, mutta jätetään se toiseen kertaan. (Ja jos joku kaunokirjoitusta vastustaa: Idea ei ole opetella kaunokirjoitusta. Idea on opetella hienomotorisia taitoja, keskittymistä, pitkäjänteisyyttä,tarkkuutta, käden ja silmien yhteistyötä..kaikki niitä taitoja, joita lapsille kouluissa pitäisikin opettaa. Sivutuotoksena saadaan nättiä käsialaa.)
edit: paraskin puhuja näiden kirjoitusvirheiden määrän perusteella, mutta laitan väsymyksen piikkiin.
Viimeksi muokattu: