Thermomix tavaramerkistä en tiedä, mutta jos mietitään ravintolaa joka tavoittelee korkea tasalaatuista laatua, niin ravintoloitsijoita luulisi kiinnostavan tekniikka joka siinä auttaa. Osalla on toki niitä periaatteita jotka tärkempiä kuin lopputulos, osalla ihan tervettä kriittisyyttä, mutta silti halua kehittyä. Osa on valmiita kokeileen, ja on niitä tarinoita joissa on jotain ehkä hankittu, mutta ajanpuutteen takia jäänyt varastoon, mutta se kaivettu sieltä esille ja otettu käyttöön.
Toki ravintoloissa on tullut niitä omavalvonta vaatimuksia, joten digitalisaatiosta voi hakea siihen helpotusta, en tiedä mihin nyt vedät ruuanvalmistuksen rajat kommenteissa. uskon että osa keskustelijoista ei tässä nyt keskity siihen aineiosien annosteluun, vaan vähän laajemmin.
Tuota aihetta googlatessa osui vastaan tällainen Rafael Peñan (se ElBulli) haastattelu:
What was it like to work in Paris?
“I went to Pierre Au Palais Royale [also now closed], a one-Michelin-star restaurant that served classic French dishes. The mentality in that kitchen was very different from a Spanish one. The French were very square.
“On my first day they asked me to make mayonnaise and gave me the raw ingredients. I put them into the Thermomix. Afterwards, they told me to throw it out and start all over – it had to be whisked by hand. It tastes the same, but they insisted it be made by hand. That’s when I understood that you had to follow the rules.”
Mitä olen huippukokkien jutttuja seurannut, niin kyllä, kikkoja ja teknologiaa käytetään. Niitä kannattaa käyttää silloin, kun lopputulos on riittävän hyvä säästettyyn vaivaan verrattuna. Paitsi jos edellisen esimerkin mukaan ehdottomasti kielletään. Ja erityisesti, teknologiaa käytetään, koska sille on ammattikeittiössä ihan eri tavalla käyttöä kotikeittiöön verrattuna. Joku jäätelökone varmaan jaksaa kotona naurattaa hetken, mutta äkkiä sekin innostus todennäköisesti himmenee.
On niitä kikkoja mullakin, vaikka olen vain korkeintaan keskitason harrastelija. Mutta koska nyt on kyse digitalisaation tuomasta helpotuksesta, mä en näe kovin fiksuna toimintana sitä, että maksetaan itsensä kipeäksi laitteesta luullen, että nyt on jotain mullistavaa keksitty. Valmistajat koittavat keksiä jotain, mikä saa ihmiset ostamaan tuotteita, tarvitsivat tai eivät. Toisia kiinnostaa se tekniikka enemmän kuin se, mihin sitä käytetään. Eikä siinä ole mitään pahaa. Ei vaan sovi mulle. Airfryer löytyy, mutta sekin asuu yli 99% ajasta saunassa, koska se saatanan vehje vie ihan hitosti tilaa ja sitä käytetään todella harvoin. Pari kertaa kokeillut muuhun kuin wingseihin, ja siihen ne kokeilut jäivätkin. Oma reseptivihko ei vaan tuota härveliä tue.
Sauvasekotin+monitoimikulhot siihen löytyy. Käytän noista sitä sauvaa ylivoimaisesti useiten keittojen soseuttamiseen. Joskus vatkaan lettutaikinaa sillä vispilällä. Kerran vuodessa saatan vääntää peston tuolla. Riisikeitin löytyy. Sillä höyrytän nakkeja, kun tekee hodaria mieli. Joskus höyrytetään kalaa sillä, mutta riisiä sillä ei keitetä. Uunissa ne kalat kypsytettäisiin, jos ei tuota vehjettä olisi. Nakit saisi kattilassa. Ostin tuon joskus sinkkuaikana, näin jälkiviisaana jättäisin ostamatta. Pärjäisin siis oikeasti viidenkympin sauvasekottimella siinä ruuanlaitossa, mille on keksitty puolentoista tonnin ihmehärveli.
Jos asuisin omakotitalossa, voisin ehkä aavistuksen kiinnostua taloautomaatiosta. Kerrostaloasukkina silläkään saralla ei ole hirveästi asioita, miksi veisin kämppäni pilveen. Autoon liittyviä etähommia sentään on tullut käytettyä ja joitain juttuja jopa haluaisin aktiivisesti tarkkailla etänä. Nykyisellä se etäohjaus rajoittuu webaston käynnistykseen.
