Tahkottu on 140+ tuntia ja pakko sanoa että menee ihan parhaiden pelikokemusten paikkeille. Witcher 3:n jälkeen odottelin peliä aika innolla ja cyberpunk-maailmaa mageampaa juttua tuskin olisi voinut toivoakaan. Koitin pysyä erossa hypettelyistä sun muista somehihkumisista ja päättää ihan itse miltä peli tullessaan maistuu (PC:llä). Ja komeastihan se maistui. Muualle kurkatessa sitä on vähän ihmeissään sitä aikuinen seuraa millaista kitinämyrskyä pelijulkaisut näyttää nostattelevan ja kuinka herkkiä kukkasia nykypelaajat ovat. Jep, jotain ongelmaa kyllä löytyy, mutta pääosin kitinä näyttää liittyvän enemmän siihen, että näyttävästä somerääkymisestä irtoaa paremmin näkyvyyttä sekä kieroa mielihyvää. Eniten ääntä lähtenee codiv-huuruisen sekavalta muksuosastolta, jolle uhriutuva nillittäminen kaikesta on moderni normi ja osoitus kuulumisesta porukkaan. Jos olisin tehnyt päätökseni sekavan rääkymiskonsertin johdolla, olisin menettänyt oikein hienoja elämyksiä. Tämän nojalla annankin itselleni sekä kaikille muille vinkin aina miettiä ylimääräisen hetken mistä kana oikeasti mahtaa pissiä, kun seuraatte hysteerisesti itkevien, huomionkipeiden ihmisten edesottamuksia ja olette juuri melkein päättämässä että onpa aikuismaisia, hyvin edistyneitä ihmisiä kiljumassa - kopionpa heidän näkemyksestä 1:1 omaani mieleeni ja asetun fiksuna jonon perään määkimään.
Itselle on ihan yhdentekevä jokin silmänräpäyksen näkyvä grafiikkabugi (itse pidin niitä hauskoina erikoisuuksina, anteeksi) tai oman pelaamisen näkökulmasta täysin toissijainen asia, mutta ehkä joku sitten saa kiksinsä siitä, että seurailee jonkin NPC:n kävelyreittejä, mittailee kuumeisesti suorituskykytilastoja tai tekee muistiinpanoja poliisipartioiden liikkumistavoista. Peli kaatui 140+ tunnin aikana ehkä 5-10 kertaa, en rekisteröinut kummoisena kun on autosavea aika hyvään tahtiin ja itsekin tallentelin tasaisesti, kun kumminkin pelasin puolet hard-tasolla ja vaihdoin very hardiin, kun pahisten vastus ei oikein tuntunut vielä miltään vastukselta. Suoraan sanoen very very hard-taso olisi tarpeen, kun mitään järkyttävää taktiikka-, spec- tai kampeoptimointia en missään tarvinnut kahta vaikeinta nyrkkitappelua lukuunottamatta. Kenties kyttien teleporttaus on tavallaan häiritsevää, toisaalta taas ihan sama. Itse pelissäkin teleportataan taikakoppien avulla, joten ehkä kytillä on taikakuutiot taskussa, jos siitä se pää hajoaa.
Itse en kumminkaan ostanut puolalaisten Cyberpunkia pelatakseni amerikkalaista idioottien GTA:ta. Itse näenkin juuri GTA:sta kopioidut typeryydet pelin suurimmiksi häiriötekijöiksi. Autojen ostelu ja niiden oikein erityinen mainostelu on varmaan vaikuttavaa nuorille amismuksuille tai räppärihoppareille, mutta tuskin kuuluu cyberpunk-universumin pääteeseihin (no joo kaupallisuus ja mageilu kuuluu, mutta harmillisesti peli tuntuu hetkittäin olevan vähän identiteetitön). Yhtä koomista konsolijonnehuumoria oli LEGENDAARISET tiskirätit parempina panssareina kuin tavisluotiliivit ja MEGAEEPPINEN PUUKKO tekeekin sitten ydinpommin verran vahinkoa. Pakkohan se sitten oli juosta pelin loppuhuipennustehtävä ilman housuja, katana kädessä ja EEPPISET RINTSIKAT päällä. Noh, nämä voi ohittaa, sillä eri ajoneuvot on sinänsä kyllä hauskoja ja jätin suuremman kamoilla leikkimisen taka-alalle. Tavaraa heitetään pelissä syliin aika ahkeraan tahtiin - joka tehtävässä irtoaa joku eeppinen rätti tai jopa legendaarinen ruuvimeisseli (ainakin hard/very hard-tasoilla). Räimintämekaniikat pelissä oli mielestäni loistavia, enkä muista nauttineeni aiemmin koko aselajitarjonnasta missään toisessa pelissä samalla tavalla. Huomasin vaihtavani suosikkejani gorilla-nyrkeistä mega-silpovaan katanaan, sitten järisyttävään tarkkuuskivääriin, norsun tiputtavaan pistooliin, railakkaaseen rynkkyyn ja ilahduttaviin kranaatteihin. Tarina oli mielestäni tuttua CDPR-tasoa - vertaisia on harvassa. En tiedä tosin miten vertautuu siihen mitä Witcher3 oli 3 viikkoa julkaisun jälkeen, koska ensikokemukset on sen kaikista lisäosista ja loppuunhiotusta pelistä yhtenä eeppisenä pläjäyksenä. Witcher3-kokemuksesta oppineena onneksi keksin aloittaa pelin heti naksun vaikeammalta tasolta vaihtaen puolivälissä vielä asteen haastavampaan, jotten yhtäkkiä huomaisi että pelaaminen on oikeasti ollut 20h lähinnä kuin mummon kutomista - heinän kaatumisen katselua.