No joo, mutta lähinnä varmaan mielessä oli, että meillä ei ole mitään mikä vois edes lähelle päästä tuollaisia energioita. Eli ei ole tapahtumassa ihan heti kohta.? E: siis cernin nopeushan oli vain esimerkkinä. Ei vissii ollu tarkoitus cernissä hiekanjyviä kiihdytellä
LHC on pilipalitasoa, kun sen 7000TeV, (siis 7000 000 000 000 elektronivoltin) energiaa verrataan kosmisiin säteisiin. Ennätys kosmisessa säteessä on 1 ZeV, eli sata triljoonaa elektronivolttia. Siinä yksittäisellä protonilla on aivan naurettava iskuenergia. LHC Facts and figures pdf kertoo, että 1kg massa pudotettuna 1m korkeudesta tuottaa 6.1 x 10E19 eV. Eli yksittäisessä kosmisen säteen protonissa on enemmän kineettistä energiaa, kuin kilon jauhosäkissä metristä pudotettuna. Siksipä aina on tarve rakentaa tehokkaampia kiihdyttimiä. Mitä kovempaa hiukkaset isketään yhteen, sen pienemmiksi paloiksi ne menevät, ja sitä paremmat mahdollisuudet löytää uusia hitusia.No joo, mutta lähinnä varmaan mielessä oli, että meillä ei ole mitään mikä vois edes lähelle päästä tuollaisia energioita. Eli ei ole tapahtumassa ihan heti kohta.
Baarissa istuessa ajatus karkailee.
Tuossa laajenemisessa on havaittu myös aikadilataatio. Kauimmaisten kohteiden tapahtumat näyttävät tapahtuvan hitaammin, kuin lähempänä olevien. Sillä luulisi olevan iso merkitys, kun tutkitaan kauimmaisia kohteita. Time appeared to move 5 times more slowly in 1st billion years after Big Bang, quasar 'clocks' revealajatuksia avaruudesta
Maailmankaikkeuden sanotaan laajenevan. Huono termi käyttäisin venymistä. Esimerkiksi punasiirtymä teorian ymmärtää helpommin venymisellä.
Ja esimerkkinä miksi emme voi havaita ns alkuräjähdystä, no siksi kun olemme sen sisällä ei ulkopuolella. Eli ns jonkin alun pisteen sisällä, joka lähti "venymään". ja se äärimmäisen kaukainen mitä havaitsemme on alkupisteen kattoreunaa.
punasiirtymän selittäminen.
Ajatus näet valon toisesta galaxista et näe sitä sellaisena, kun se on tarkoitus nähdä eli sellaisena, kun se on. Toki näkyvään asiaan vaikuttaa gravitaatio ja ties mitkä ilmiöt, mutta nyt ei olla tarkistelemassa niitä, koska mokomat osataan jo ottaa huomioon.
Koska maailmankaikkeus venyy siten valon aallonpituus venyy myös. ns venytettyä valoa nähdään kun katsomme ulos. Tämä näyttäytyisi siten, että esim valoshow. Voidaan yksinkertaistaa se elokuvaksi. Vastaanottaja näkee elokuvan hidastettuna, valon aallonpituudet vääristyneenä.
Tämä selittyy sillä että ajanhetkessä A matkustaa valo kohteeseen B ajassa Y. niin hetkeä myöhemmin lähtenyt valo A+x joutuu matkustamaan pidemmän matka-ajan kohteeseen B+x, koska avaruus on ajantilassa venynyt x. Valolla on nopeudessaan vakioarvo.
eli aina myöhäisempi aka vanhempi valo on venynyt enemmän, kun aikaisemmin lähtenyt valo aka nuorempi valo. Mitä tuoreempi valo sitä lähempänä totuutta lähtenyttä valon aallonpituudellaan ollaan.
Tämä voidaan havaita supernovista eli supernovan aallonpituus venyy enemmän sitä mukaan, kuinka kaukana supernova on. Eli ajatuksena kaukaisempi supernova himennee hidastettuna, kun vertaisi lähellä tapahtuvaan nopeammin himmenevään supernovaan.
Historiassa on ollut vaihtelevaa laajenemista aka venymistä. Asiat menee enemmän solmuun matemaattisilla kaavoilla, jos tätä ei oteta huomioon.
Tämä tiedetään kun havaitaan eri aikakausien valojen punasiirtymiä. Eli kuinka paljon valon aallonpituus on venynyt suhteessa muihin etäisyyksiin.
Tämä on meille näyttäytynyt että, ensin sanotaan että maailmankaikkeus mitä nähdään on luokkaa 9miljardia vuotta vanha, mutta kun historiasta tiedetään laajenevuuden olevan erilaista eri jaksoina. Voidaan matikkakaavaa korjata ja todeta maailmankaikkeuden olevan jotain jo liki 14 miljardia vuotta vanha. Eli peruskaavassa, jota nähdään. Valo kertoo 9miljardista vuodesta, mutta kaavaan pitää hienosäätää ja päästään siten lukuun liki 14 miljardiin.
Emme ole nähneet vielä vanhempaa valoa, koska se ei ole tullut meille asti. Tosin voisimmeko alkuräjähdyksen hohdon läpi edes nähdä. Tuskinpa.
No miten laajenevuus sitten voi alkaa vaihtelemaan. No se energia mitä emme oikeen oo havainneetkaan voi olla pimeääenergiaa ja voi olla "kylmää pimeääenergiaa" Tämä on teoriaa, jolla yritetään selittää asiaa. Tämä kylmä pimeäenergia, jolla ajatellaan olevan negatiivinen painevaikutus ja näin ollen aiheuttaisi kiihtyvän laajentumisen. Tätä energiaa olisi laskettu olevan eniten kaikista. negatiivisen painevaikutuksen voi ajatella painovoiman vastakohtana, joka työntää materiaa poispäin kaikesta.
tämän kuvan ihmettely auttakoon ajattelutyöskentelyssä mielivaltaista asiaa kohtaan.
Maailmankaikkeus – Wikipedia
fi.wikipedia.org
Maan, tai minkään muun planeetan, akselin kaltevuus ei ole niin yksiselitteinen juttu. Mitä massiivisempi kappale, niin sen enemmän se ottaa työtä muuttaa sen pyörimista (akselin asentoa, tai pyörimisnopeutta). Maan tapauksessa siihen vaikuttaa Aurinko, Kuu, Jupiter ja jopa Saturnus, ja vieläpä pienet planeetat lähettyvillä.
Kyllä, akselin 26000 vuotinen "vipatus" on prekessioliike. Se ja muu akselin heiluminen aiheuttaa jääkausia silloin tällöin. Uranukseen on oletettavasti törmännyt samankokoinen kappale, koska sen akseli on 90 astetta kallellaan. Kuu on todellakin syy, miksi Maan ilmasto on niinkin vakaa. Jos Kuu karkaisi, prekessio lähtisi käsistä, ja Maa pyörisi kuinka sattuu. Siinä olisi ilmastonmuutos jotain aivan muuta.
Hotakaisen Mustat aukot kirja tiesi kertoa että pimeää ainetta olisi aika vähän galaksien sisällä, enemmän ympärillä. Pitäneekö paikkansa?
Miksi ei? Galakseilla on ympärillään pimeän aineen halo. Ongelma on tietysti se, ettei ole tietoa mistä pimeä aine koostuu. Irrallaan seilaavia tavallisia taivaankappaleita on ehdotettu, joka on omasta mielestä aivan looginen päätelmä.
Nähdäkseni termi "pimeä aine" on vain nimi ilmiölle, jossa galakseissa vaikuttaisi olevan liian paljon gravitaatiovoimaa (suhteessa siihen paljonko siellä vaikuttaa olevan massaa), ja jonka syytä emme tiedä.
Ehkä ne ovat tosiaan sammuneita tähtiä. Tai sitten se on rinnakkaisversumissa meidän kanssa päällekkäin makaava toinen galaksi, jonka kanssa ei ole muuta vuorovaikutusta kuin gravitaatio. Tai ehkä se on neutriinon kaltainen toistaiseksi tuntematon hiukkanen. Tai sitten suhteellisuusteoriasta puuttuu palanen.
Jos se on ympärillä niin eikö sen massan keskipiste ole keskellä?
Alue millä mahdolliset irtonaiset mustat aukot, planeetat ja muut ei-säteilevät kappaleet ovat, on todella laaja ja ne voivat olla pienimmilläänkin tuhansien valovuosien päässä toisistaan, ja silti niitä olisi järjetön määrä. Yksittäisiä kappaleita on täysin mahdotonta erottaa kymmenien tuhansien valovuosien päästä. Periaatteessa harvassa seilaavat tähdetkin on äärimmäisen vaikea erottaa Linnunradan tähdistä mustaa taustaa vasten. Tämä on tietysti vain omaa järkeilyä, eikä jotain eksoottisia hiukkasia axioneja tms ei tietenkään voi sulkea pois.
Tavallaan joo, jos tarkkailee kokonaisuuden gravitaatiovaikutusta johonkin kaukaisempiin "ulkopuolisiin" objekteihin.
abcnews.go.com
Tosiaan, toistaiseksi se on vain nimi ilmiölle, kun ilmiön syytä/aiheuttajaa ei oo pystytty varmuudella havaitsemaan.
Jos ajatellaan, kuinka vaikea on havaita eksoplaneettoja, vaikkapa 1000 valovuoden päästä, vaikka ne hohtavat infrapunaa kun emotähti niitä lämmittää. Galaksin ulkoreunalla olevat yksittäiset kiinteät planeetat ja Neptunuksen massaiset kaasuplaneetat ovat umpijäässä, joten ne eivät näy teleskoopeilla. Mustia aukkoja ei käytännössä pysty havaitsemaan vaikka katsoisi suoraan kohti ilmiselvästä syystä. Vapaasti seilaavilla mustilla aukoilla ei todennäköisesti ole ainakaan kirkasta kertymäkiekkoa. Ruskeat kääpiöt hohtavat infrapunan taajuuksilla, mutta taas etäisyys tulee kuvaan. Myös tähdet ovat harvassa, ja piilossa Linnunradan tähtikentän takana. siinä on myös sekin, että teleskoppien näkökenttä on melko kapea. Euclid on ensimmäinen joka kuvaa laajakulmalla, mutta se ei erota kuin suuria kokonaisuuksia.
Tämä onkin hyvä kysymys, ja menin tästä hetkeksi jumiin. Ja on totta, että jos kuvitellaan tilanne, jossa galaksiin ympärillä olisi valtava keskittymä ainetta, joka olisi esim polkupyörän renkaan kumea vastaavassa muodostelmassa galaksin ympärillä, sen massakeskipiste olisi galaksin keskustassa. Niinpä laskea ja johtopäätösiä varten voitaisiin tilanne mallintaa niin, että valtavan renkaan sijaan galaksin keskustassa olisi pistemäinen saman suuruinen massa... JOS tilannetta tarkastellaan kaukaa galaksin ulkopuolelta. Ja tämä on olennainen "JOS", sillä pimeän aineen ongelma liittyy galaksissa eli sen sisällä olevien tähtien liikerataan, jolloin tällainen mallinnus massakeskipisteen kautta ei päde.
En tiedä puhunko jo eri asiasta, mutta mielessä on käynyt että entä jos me emme vain pysty tarkastelemaan asiaa tarpeeksi kaukaa. En osaa itse päätellä niin pitkälle, mutta olen miettinyt että jospa kuvitellaan vaikkapa se rengasmainen kuvio niin suurelle alueelle että galaksit ovat vain renkaan reunamilla ja se keskipiste on sen renkaan keskellä.
Tuossa aiemmin yritin perustella, miksi tämä piirtämäsi ajatus ei voi selittää havaittua puuttuvaa gravitaatiota, vaan tämän pimeän aineen (jos oletetaan että selitys on todella toistaiseksi havaitsematonta suht tavallista ainetta) täytyy olla galaksin sisällä.
Määrällisesti murikoita sun muita kappaleita täytyisi olla biljoonia. Tässä tapauksessa ylikulku tai tähden heiluminen ei toimi, kun kyse on vapaasti seilaavista kappaleista, ja noissa menetelmissä on myös rajoituksia etäisyyden suhteen. Viimeisessä Tähdet ja Avaruus lehdessä on artikkeli planeetta 9 etsimisestä. Simulaatioita supertietokoneilla ajamalla on saatu jonkinlainen arvio missä päin se voisi luurata, mutta kuten tutkija siinä sanoo, taivas on iso paikka. Kyse on arviolta 5 Maan massaisesta planeetasta, ja sitä on metsästetty vuosia. Löytäminen on vaikeaa, koska planeetta on kylmä, eikä Aurinko sitä sanottavasti valaise. Etäisyyden ja kappaleen koon suhteesta hyvä esimerkki on EHT:n kuvaama M87 galaksin musta aukko. Sen läpimitta on noin 40 miljardia kilometriä, eli sen sisään mahtuisi muutama Aurinkokunta heittämällä. 53 miljoonan valovuoden päästä se on kuin etsisi golfpalloa Kuun pinnalta.
On sellaistakin ehdotettu, että periaatteessa tarpeeksi supermassiivisen aukon sisällä voi selvitä jopa planeetta, jos se kiertää riittävän kaukana keskustasta, eikä sinne putoa juurikaan ainetta. Suurimmat löydetyt aukot ovat aivan naurettavan kokoisia. Niille onkin oma designaatio Stupendously Large Black Holes.
Putoavan aineen kello käy paikallista aikaa, joten kyllä se ehtii, tosin suurimmat aukot ovat niin hillittömän kokoisia, että putoaminen kestää hyvän tovin. Suurimman todetun aukon läpimitta on arvioitu olevan noin 690 miljardia kilometriä, ja spiraalirataa putoaminen ottaa todellakin hetken. Tosin kukaan ei tiedä kuinka fysiikan lait toimivat mustissa aukoissa, ja kaikenlaisia eksoottisia selityksiä on olemassa, kuten se missä putoajan menneisyys lakkaa jossain pisteessä olemasta. Ja kun ei ole menneisyyttä, se ei voi vaikuttaa tulevaisuuteen. Tai että aika alkaa kulkea takaperin. Se jos joku on scifiä, joka ei ehkä olekaan scifiä.
Mustiin aukkoihin liittyy myös informaation säilymiseen liittyvä paradoksi. Voi kuulostaa fyysikoiden hörhöilyltä, mutta asiasta kovinkaan paljoa tietämättä käsittääkseni nykyinen fysiikka nojaa varsin fundamentaalisella tavalla informaation säilymiseen, jonka mustat aukot näyttävät rikkovan. Ongelman ratkaisemiseksi fyysikot yrittävät keksiä sirkustemppuja, koska on aika ikävä ajatus että fysiikan teorioilta putoaisi pohja.Putoavan aineen kello käy paikallista aikaa, joten kyllä se ehtii, tosin suurimmat aukot ovat niin hillittömän kokoisia, että putoaminen kestää hyvän tovin. Suurimman todetun aukon läpimitta on arvioitu olevan noin 690 miljardia kilometriä, ja spiraalirataa putoaminen ottaa todellakin hetken. Tosin kukaan ei tiedä kuinka fysiikan lait toimivat mustissa aukoissa, ja kaikenlaisia eksoottisia selityksiä on olemassa, kuten se missä putoajan menneisyys lakkaa jossain pisteessä olemasta. Ja kun ei ole menneisyyttä, se ei voi vaikuttaa tulevaisuuteen. Tai että aika alkaa kulkea takaperin. Se jos joku on scifiä, joka ei ehkä olekaan scifiä.
List of most massive black holes - Wikipedia
en.wikipedia.org
Mitä pidemmälle tiede etenee, sen oudommaksi selitykset eri ilmiöille menevät. Mustat aukot pakottavat fyysikot sirkustemppuihin, koska heillä ei ole oikein minkäänlaista selkänojaa teorioilleen. Luultavasti tarvitaan kokonaan uusi fysiikan ala mustia aukkoja varten.
Juuri tätähän se "pimeä aine" tarkoittaa: massalaskut antavat väärän tuloksen, syistä joita emme tunne
Käsittääkseni galaksien massat arvioidaan tähtien nopeuksista, jotka lasketaan niiden puna- ja sinisiirtymästä. Nopeudet ovat liian suuria galaksien visuaaliseen kokoon nähden, ja galaksit hajoaisivat ilman lisämassaa. Mutta kun sitä ei missään näy puhutaan pimeästä massasta. Eli ylimääräisen massan olemassaoloon on peruste.Juuri tätähän se "pimeä aine" tarkoittaa: massalaskut antavat väärän tuloksen, syistä joita emme tunne
Voisihan taustalla olla vaikka väärä olettamus avaruuden kaareutumisen määrästä.
Tuntematon massa on ilmeisin selitys, koska tunnetussa fysiikassa ainoastaan massa aiheuttaa gravitaatiota. Selitys voi olla jotain muutakin, mutta järkevintä lienee ensin yrittää kääntää se ilmeisin kortti.
Macho (MAssive Compact Halo Object) on yksi ehdotus, mutta todellakin jos ne olisivat sammuneita tähtiä, niin suurina määrinä ne varmaan näkyisivät. Tähdestä jää kuitenkin lähes aina kuuma ja pitkäikäinen jäänne, joka lähettää säteilyä. Jos niitä olisi satoja miljardeja ne (oletettavasti) näkyisivät liki kaikilla säteilyspektrin alueilla jonkinlaisena taustasäteilyn kaltaisena. Supernovat kylvävät myös hillittömät määrät kaasua, vetyä ja heliumia ympäriinsä, mutta niilläkin on taipumus alkaa tuottamaan uusia tähtiä. Mutta jos tuo T&A lehden juttu mustien aukkojen tuottamasta pimeästä energiasta pitää paikkansa, niin voihan pimeä massakin olla jotain eksoottista kamaa.
Hmm. Jos katsotaan pelkän nopeuden kannalta, niin vanhentuisimme eri planeetoilla eri tahtia? Kuukin varmaa kulkee nopempaa kuin maa, kun pyörii maan kanssa, mut myös maan ympäri. Joten kuussa asumalla eläis pidempään kuin maassa asuvat? Ainakin maasta katsottuna. Tiedä sit kuinka monesta minuutista/tunnista/päivästä puhuttais, mut silti
Mut miten mitataan nopeus, jos ei ole mitää vertailukohtaa?
Sen vakion valonnopeuden avulla?
Eli? Poistetaan avaruudesta häiriötekijät, eli kaikki, koska kaikki liikkuu. Jäljelle jäät vain sinä. Miten mittaat nopeutesi? Vaikka nyt ton mainitsemasi "valonnopeuden avulla". Sori, jos on tyhmä kysymys. e: sytytät taskulampun, katsot tarkasti ja teet mittaukset?
e: hups, tosiaa iha väärä ketju tälle.
Sehän se pointti juuri suhteellisuusteoriassa on, että aikakin on relatiivista. Suhteessa vertailukohtaan.
Niin? Se nyt kaikille selvää on. En kysynyt ees ajasta, vaa nopeuden mittauksesta. Esim valonnopeus ei muutu, vaikkei avaruudessa mitään olisi? Varmaa edellee tyhmä kysymys, mut ihme jankkaamiseksi meni, ku vastataan "kaikkihan sen tietää" vastauksilla avaamatta yhtään. Esim. @Miksuu lla oli joku ajatus, mut ei avannut hänkään.
No seki vielä.mutta mikä oli se avaruuden laajenemisen nopeus? ja eikös se käytännössä kasva *pii jos kokoajan laajenee 360 astetta?
edit ainakin jos lasketaan "tilavuuden" mukaan...
No vastaan kuitenkin. Aika, nopeus, liike ovat sanan varsinaisessa merkityksessä suhteellisia. Kun liikumme Maan mukana meidän aika hidastuu hiukan suhteessa muihin kappaleisiin, jotka liikkuvat hitaammin, ja nopeutuu jos ne liikkuvat hitaammin. Puhutaan kuitenkin mikrosekunneista melko pitkällä aikavälillä. Aikaerot on voitu mitata nykyisillä atomikelloilla jopa 30cm korkeus- ja 40km/h nopeuseroilla, mutta erot mitataan nanosekunneissa. Asia muuttuu vasta, kun nopeus on hyvin lähellä valon nopeutta, tai ollaan massiivisessa painovoimakentässä tyyllin musta aukko. Mutta valon nopeus on aina sama riippumatta havaitsijasta. Jos liikut aluksella lähellä valon nopeutta, ja taskulampulla lähetät valonsäteen eteenpäin, se on silti valonnopeus.
