No ei oikeastaan ole sama asia. Lähipiiristä löytyy puoliammattimainen viiniharrastaja, joka maistelee viinejä eri arvioihin. Viiniharrastajat suorittavat tasokokeita, joissa viinejä tunnistetaan sokkona. Siis niin, ettei ole tiedossa mitä viiniä maistelee.
Tuo sokkous on todella oleellista tällaisissa asioissa, ihminen on niin vietävissä ulkoisten tekijöiden avulla. Siksi viiniarviotkin tehdään sokkona. Lasissa on viiniä, et tiedä onko 30e vai 300e pullo ja mistä peräisin. Maistelet ja arvioit. Värin näet ja sekin voi vaikuttaa arvioon, mutta kuitenkin.
Hifissä tähän ei haluta ymmärrettävistä syistä mennä. Hyvin harva lehti testaa mitään sokkona. Tai harrastaja. Miksi? Koska karu totuus latistaisi laitteiden erot olemattomiksi. Se vituttaisi jokaista joka on tunkenut hifiin kymppitonneja. Ei olisi mitään järkeä maksaa premium-CD-soittimesta tai kaapelista jos se kuulostaa tismalleen samalta kuin viereinen halpis. Eikä olisi mitään mielenkiintoa lukea testejä tuollaisista laitteista.
Tai no, musta on silti kiinnostava lukea arvioita, mutta nuo olemattomien äänenlaatuerojen keksiminen on musta ankeaa. Kun niitä eroja olisi ihan todellisiakin olemassa. Esim. huonekorjainten erot. Tuetut formaatit, teho/kuorman sieto, liitännät, ominaisuudet (Spotifyt, Airplay, CEC/ARC/mitkälie) jne.
Ja tästä syystä musta äänenlaatu (ilman korjainta) on se vähiten kiinnostava asia kun vahvaria valitsee tai vertailee.