Asunnon ostaminen ja asuntolaina

Kysyin pankista lainaneuvottelujen aikana, että tämä ei ole verottojan mielestä veronkiertoa? Ja lainaneuvottelija vastasi, että ei. Ja tottakai naisystävä haluaa käyttää tämän edun nyt, kun vuosien päästä jolloin koko etuutta ei edes välttämättä ole enää olemassa jne.

Lapsi on toki yhteinen, mutta minulla on enemmän aikaisempaa varallisuutta ja tuplatulot, sekä minun vaatimuslistalla oli isompi ja uudempi asunto silläkin verukkeella, että asumiskulut nousevat -> minä katan niistä 65-60% ja naisystävän aika maksimi kuukausierä mikä häneltä irtoaa on tuo 35-40%.
 
Kysyin pankista lainaneuvottelujen aikana, että tämä ei ole verottojan mielestä veronkiertoa? Ja lainaneuvottelija vastasi, että ei. Ja tottakai naisystävä haluaa käyttää tämän edun nyt, kun vuosien päästä jolloin koko etuutta ei edes välttämättä ole enää olemassa jne.

Lapsi on toki yhteinen, mutta minulla on enemmän aikaisempaa varallisuutta ja tuplatulot, sekä minun vaatimuslistalla oli isompi ja uudempi asunto silläkin verukkeella, että asumiskulut nousevat -> minä katan niistä 65-60% ja naisystävän aika maksimi kuukausierä mikä häneltä irtoaa on tuo 35-40%.

Ei kai se veronkiertoa ole, jos omistussuhteet on todelliset. Ja varmasti voit toisen osuutta asunnosta myös maksaa, mutta katsotaanko tämä sitten lahjaksi, josta pitäisi maksaa lahjaveroa määrätyn rajan ylittävältä osuudelta? Tällöin tosin omistussuhteet on sen 50-50.

Kysy verottajalta kantaa asiaan, jos arveluttaa ja tarkoitus ei ole saada perusteetonta hyötyä - lainaneuvottelija ei välttämättä ole verotuksen asiantuntija. Minusta tuo nyt vain kuulostaa siltä, että varainsiirtoverosta osittain vältytään ilmoittamalla valheellista tietoa omistusosuuksista.
 
Minustakin vaikuttaa veronkierrolta. Eli papereihin merkitään 50-50 jotta säästytään verolta ja sitten tehdään erillinen sopimus että omistusosuus onkin vaikka 70-30. En ole verotuksen asiantuntija, mutta haiskahtaa kyllä. Tällöinhän kannattaisi merkitä aina vaikka 99-1 omistusosuus niin että se jolla on ensiasunnon osto tekemättä saisi lähes täyden verohyödyn ja sitten vaan erillinen soppari että omistusosuus onkin oikeasti vaikka 1-99.
 
Kuulostaa hieman erikoiselle järjestelylle, ja helposti hulahtaa vilpin puolelle lähinnä lahjaveron näkökulmasta.. Jos merkitsette omistussuhteeksi 50/50, niin näin se merkitään verottajan tietoon (jolla on myös tiedot teidän veloista). Loppujen lopuksi sinulla olisi siis vain enemmän lainaa samalla omistussuhteella.

Meillä on oikeastaan sama tilanne että toisella on hieman isommat tulot, mutta otamme lainat 50/50, kuten myös omistussuhteen. Näin molemmat kerryttää kuitenkin omaisuutta, siitäkin huolimatta että toinen maksaakin hieman enemmän menoja.

Tämä on kuitenkin makukysymyksiä. Joko otatte kaiken puoliksi ja hyvätuloinen hieman kompensoi, tai sitten todellsiten omistussuhteiden mukaan jolloin toisen veroetu jää toistaiseksi hyödyntämättä.
 
Noissa erillisissä lainoissa on vaan se huonompi puoli että mitäs sitten jos jotain menee vinoon?

Eli: sinä olet oman osasi maksanut ja ns. omistat nyt vaikka sen 50% kämpästä. Toinen ei syystä X pysty maksamaan ja pankki karhuaa sitä. Mitähän tapahtuu? Pankki myy 50% asunnosta "täällä asuu kyllä yksi toinenkin, ostajan velvollisuuksiin kuuluu satunnainen avoliittoseksi, ruuanlaitto ja vaatteista huolehtiminen" tms.

Eli ongelmaksi tuossa tulee se että jos syystä X nyt toinen ei saa maksettua ei pankkia kiinnosta että sinä olet hoitanut hommasi oikein (ja maksanut jopa kaiken ja omistan puolet kämpästä) vaan ongelmia tulee sinullekin. Ei pankki ala ottamaan haltuunsa / myymään puolikasta kämppää.

Tuo on kieltämättä vaikea juttu, koska tuossa tulee mukaan myös se, että on luottanut kumppaniin, joka ei olisi ollut luottamuksen arvoinen. Lähtökohtaisesti tuon voi ratkaista esim. äitiysvapaiden aikana toisen lainan lyhennysvapaalla tai vastikkeiden ja/tai muiden menojen kustannusvastuuta muuttamalla.

Kestämättömissä tilanteissa tulee asunnon myynti eteen, vaikka laina olisi yhteinen.

Edit: tai sanotaan että kaikki sujuu teoriassa kunnolla mutta toinen kuolee ja häneltä jää vaikka 20 000€ velkaa yhteensä 600 000€ kämpästä mistä sinä omistat puolet. Olette avopari ja hänen perijänsä alkavat hoitamaan asiaa. Äkisti sinulla onkin kasa kämppiksiä jotka tekevät mitä? Ehkä yrittävät myydä kämppää jos eivät pääse sopimukseen perimyksestä tms.. ..miten käy sinun puolikkaallesi?
Tai eivät maksa sähkö/vastike/vesi jne. maksuja ajoissa.. ..pyydät että puolesta kämppää ne katkaistaan mutta maksat oman puoliskosi?

Ymmärtääkseni kuolemantapaus on selkeämpi, koska kummassakin tapauksessa menehtyneen omistusosuus jaetaan pesänjakajille, joihin eloon jäänyt ei välttämättä kuulu.

Eloon jääneen omistusosuutta ei siis jaeta, ellei ole testamentissa toisin sovittu.

Velan määrä tosiaan vaihtelee sen mukaan, miten on joko yhdessä tai erikseen lyhennetty. Yhteisen lainan tapauksessa on vaan saattanut maksaa "perinnönsaajien lainaakin" pois, kun henkilökohtaisissa lainoissa vain omaansa.

Saatan toki olla väärässäkin...

Tuollaisten 20 000€ häntien vuoksi on kieltämättä tärkeää muistaa vakuutukset.
 
Kuten jo aiemmin esitettiin, niin veikkaan, että puolisosi pitää jäädä sinulle velkaa x rahaa kuussa. Jos siis haluat, että kaikki asumisen kulut menee 50/50. Muuta tapaa en keksi, ainakaan sellaista joka ei olisi veronkiertoa.

Asunnon omistussuhteita jos lähdetään muuttamaan myöhemmin, niin rahan pitää vaihtaa omistajaa tai kyseessä on lahja, josta pitää maksaa lahjavero. Esimes. jos vaikka sovitte, että mahdollisen eron sattuessa hän antaa sinulle 15% asunnosta. Sitten on vielä varainsiirtovero, joka lankeaa maksettavaksi kun omistussuhteita muutetaan.
 
Viimeksi muokattu:
Mä selvitin tota joskus toisinpäin. Eli ero tuli, olin kyllä oikeasti maksanut 100% siihen asti kämpästä, tämä ei haitannut kun sen verran vastuullinen olen että olin valmis antaaman 50% maksetusta osuudesta exälle(n. 20keur). Huomiona että ihan kavereina erottiin. Ongelmaksi muodostui, että lainan osuus asunnon arvosta olisi ollut liian suuri minun tuloihin nähden. Exä sitten oli sitä mieltä että hänelle riittää 30% jolloin voin jäädä asumaan kämppään. Kämpää oli siis remppakohde, joten sitä ei siinä vaiheessa olisi voinut mitenkään myydä edes lainan hinnalla.
Mutta tämä "vain 30%" anto ei onnistunut verottajan silmin, koska meillä ei ollut avioehtoa. Tilanne siis hieman eri kun olimme naimisissa.

Pakko kyllä tylyttää sen verran että en kyllä arvosta ihmistä ollenkaan joka hankkii toisen kanssa lapsen, toinen kasvattaa lasta kotona ja sitten häneltä vaaditaan samat kulut kuin siltä joka perheessä tienaa. Vähän pitäisi olla munaa ja vastuun ottoa omasta perheestä, enemmän kuin omasta varallisuudesta välittämisestä. Kiva seurata tuttava pariskuntaa vierestä, asuvat kalliissa talossa, on autot yms. Vaimo kotona 2 lapsen kanssa, tulot on minimaaliset ja mies tienaa hyvää rahaa (oikeasti ok). Mies käy lomamatkoilla kavereiden kanssa yms. Vaimo on kotona ja miettii miten saa lapsille ostettua ruokaa. Ihan mahtava kuvio ja voin kertoa että tällä hetkellä ero tulossa. Mies ei tingi yhtään, kaikki kulut on puoliksi, paitsi tietty vaimon tarpeet, joihin vaimolla ei jää rahaa kun nyt ei edes pysty sitä 50% kuluista maksamaan. Mies kyllä jaksaa muistuttaa että tämän verran sinun pitäisi maksaa kuluista joka kuukausi, vaikka vaimon tulot on alle sen. Jos ei tulot riitä niin perhe saa sitten kärsiä mieluummin kuin mies maksaisi extraa.
 
Minusta on kyllä puistattavaa ajatellakin, että 20 000e tontteja olisi pari vuotta sitten luovutettu nykyisille vuokralaisille 90% alennuksella. Se vasta onkin veronmaksajan omaisuuden hassaamista kun lahjoitellaan kymppitonnien omaisuuseriä melkein ilmaiseksi ympäriinsä.

Kovin montaa kymppitonnin lahjoitusta ei tarvitse tehdä kun huomaakin, että siinä on homekoulurempan rahat kasassa tai jonkun erikoissairaanhoidon syöpähoidon lasku katettu.

Kaupungin tulee tietysti kunnioittaa sitä sopimusta jonka se on tehnyt silloisella näkemyksellään vuonna 1966 - silloin tontin arvo on ollut tuo pari markkaa neliö tai vastaava 5% vuodessa seuraavaksi 50 vuodeksi. Jos Lappeenrannasta olisikin tullut suomalainen nykyperuspikkukaupunki ongelmineen (Salo?) niin ne olisi vain onnellisia jos olisivat saaneet edes tuon 2000 euroa kertamaksuna tai 121 euroa vuodessa. 21000 eurossa on aika paljon preemiota vaikkapa sille että se Kaukaan tehdas lyödään kiinni. Venäläisten katohan on jo nyt vaikuttanut Lappeenrannan kauppaelämään ihan oikeasti ja merkittävästi. Ei paljon "nousukausi" näy. Heittomerkit koska en usko sellaista olevan menossa.
 
Joo tarkoitus ei ole harrastaa veronkiertoa tietoisesti, mutta toisaalta ei tuo 3-4k ylimääräinen varainsiirtoverokaan houkuttele jos ensiasuntopykälää on mahdollista hyödyntää.

Esim.
Erottelusopimus selkeyttää omaisuuden jakoa erotilanteen varalta
Laatimalla erottelusopimuksen avopuolisot voivat selvittää keskenään mikä omaisuus kummallekin kuuluu. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, jossa kalliita hankintoja, kuten asuntoja tai kiinteistöjä, on ostettu yhdessä.

Erottelusopimuksessa voidaan myös mainita kuinka suuret osuudet omaisuudesta kenellekin kuuluu. Usein toinen osapuoli on saattanut maksaa suuremman osuuden yhteisestä omaisuudesta. Erotilanteessa kuitenkin yhteisesti omistettu omaisuus lähtökohtaisesti jaetaan tasan osapuolten kesken.

Tässä mun mielestä sivuutetaan tätä asiaa. Eli käytännössä ostohetkellähän omistus on 50-50, ei 60-40. Jos asunto myydään kuukauden päästä niin molemmille osapuolille kuuluu tuo 50%. Mutta jos tehdään sopimus, että erotilanteessa molemmat saa sen mitä ovat maksaneet. Ja minä maksan koko laina-ajan isompaa summaa, niin silloinhan omistussuhde alkaa kallistumaan tuonne 60-40 suuntaan pikkuhiljaa ja kun laina on maksettu kokonaan, niin siihen se jääkin. Eikä pelkästään kyse ole erotilanteesta vaan vaikka 20v päästä myymisestä, silloin myyntihinnasta tulisi 60-40 suhteella jako jne.

Ajatushan ei ole mitenkään kyykyttää naisystävää tai emt oliko toi ylempänä kuitti mulle. Yhteislainassa on hyvä puoli, että minä voin käytännössä yksin maksaa sitä vaikka 3 seuraavaa vuotta ja naisystävä sen mukaan kun häntä huvittaa. Sittenkun hän palaa työelämään niin voidaan katsoa uusiksi maksuosuuksia.
 
Tässä mun mielestä sivuutetaan tätä asiaa. Eli käytännössä ostohetkellähän omistus on 50-50, ei 60-40. Jos asunto myydään kuukauden päästä niin molemmille osapuolille kuuluu tuo 50%. Mutta jos tehdään sopimus, että erotilanteessa molemmat saa sen mitä ovat maksaneet. Ja minä maksan koko laina-ajan isompaa summaa, niin silloinhan omistussuhde alkaa kallistumaan tuonne 60-40 suuntaan pikkuhiljaa ja kun laina on maksettu kokonaan, niin siihen se jääkin. Eikä pelkästään kyse ole erotilanteesta vaan vaikka 20v päästä myymisestä, silloin myyntihinnasta tulisi 60-40 suhteella jako jne.

Ei omistuksista voi sopia yhtä ja todeta, että nyt tilanne onkin toinen - jos rahaa tai varallisuutta siirtyy, liittyy siihen todennäköisesti veroseuraamuksia jossain välissä. Asunnon omistusosuudet kirjataan kauppakirjan mukaan, ei ne itsestään muutu sen jälkeen. Tarkoituksesi ei ole kiertää veroja, mutta esität vain toimenpiteitä, joilla verojenmaksusta voi perusteetta välttyä.

Joshaluat saada omasi erotilanteessa, tehkää velkakirja, jonka mukaan sinun maksama ylimääräinen 50 % osuus on velkaa naisystävälle, ja että velka erääntyy erotilanteessa - naisystävänsä ei todennäköisesti ole rahaa maksaa ja talo menee myyntiin, jotta saat osuutesi. Kaikkiaan naisystävän kannalta tilanne on hyvin epäedullinen esitetyllä järjestelyllä.

Jos olisin naisystävä, pitäisin kiinni 50 % osuudesta erotilanteessa. Kodinhoito, lastenhoito, työurasta luopuminen jne. luultavasti katsottaisiin merkittäväksi panostukseksi yhteiseen talouteen ja jäisit maksumieheksi 15 % osalta asunnon arvosta.

Sama fiilis tuli kuin käyttäjällä @Anagonda eli vahvempi osapuoli hakee vielä vahvempaa asemaa suhteessa toiseen. Itse en tämmöiseen järjestelyyn suostuisi, mutta voi se joillakin toimiakin.

Ja onhan siinä sekin mahdollisuus, että mahdollisessa erotilanteessa kukaan ei varainsiirtoveroja muistele, vaikka omaisuus jaettaisiikkin toisin kuin virallisissa kirjoissa olevat omistusosuudet. Naisystävän suhtautuminen asiaan voi erotilanteessa olla erilainen kuin mitä nyt osaat kuvitella.

E. tai toki voit erotilanteessa ostaa myös puolison osuuden asunnosta ja vähentää tästä summasta syntyneen velan.
 
Viimeksi muokattu:
Joo tarkoitus ei ole harrastaa veronkiertoa tietoisesti, mutta toisaalta ei tuo 3-4k ylimääräinen varainsiirtoverokaan houkuttele jos ensiasuntopykälää on mahdollista hyödyntää.

Esim.
Erottelusopimus selkeyttää omaisuuden jakoa erotilanteen varalta
Laatimalla erottelusopimuksen avopuolisot voivat selvittää keskenään mikä omaisuus kummallekin kuuluu. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, jossa kalliita hankintoja, kuten asuntoja tai kiinteistöjä, on ostettu yhdessä.

Erottelusopimuksessa voidaan myös mainita kuinka suuret osuudet omaisuudesta kenellekin kuuluu. Usein toinen osapuoli on saattanut maksaa suuremman osuuden yhteisestä omaisuudesta. Erotilanteessa kuitenkin yhteisesti omistettu omaisuus lähtökohtaisesti jaetaan tasan osapuolten kesken.

Tässä mun mielestä sivuutetaan tätä asiaa. Eli käytännössä ostohetkellähän omistus on 50-50, ei 60-40. Jos asunto myydään kuukauden päästä niin molemmille osapuolille kuuluu tuo 50%. Mutta jos tehdään sopimus, että erotilanteessa molemmat saa sen mitä ovat maksaneet. Ja minä maksan koko laina-ajan isompaa summaa, niin silloinhan omistussuhde alkaa kallistumaan tuonne 60-40 suuntaan pikkuhiljaa ja kun laina on maksettu kokonaan, niin siihen se jääkin. Eikä pelkästään kyse ole erotilanteesta vaan vaikka 20v päästä myymisestä, silloin myyntihinnasta tulisi 60-40 suhteella jako jne.

Ajatushan ei ole mitenkään kyykyttää naisystävää tai emt oliko toi ylempänä kuitti mulle. Yhteislainassa on hyvä puoli, että minä voin käytännössä yksin maksaa sitä vaikka 3 seuraavaa vuotta ja naisystävä sen mukaan kun häntä huvittaa. Sittenkun hän palaa työelämään niin voidaan katsoa uusiksi maksuosuuksia.
Jos haluatte hyödyntää naisystävän varainsiirtoverottomuuden, niin hänen pitää ostaa 50 %. Onko tämä mahdollista hänen varoillaan ja henkilökohtaisella lainalla?

Jos tulot eivät riitä henk.koht. lainaan, niin on pakko ottaa yhteinen laina. Naisystävän kannattaa sitten oikeasti lyhentää lainasta 50 %, ettei verottaja katsoisi hommaa varainsiirto-/lahjaveron kiertämiseksi. Verokarhu herää, jos varallisuus karttuu nopeammin kuin on tuloja, eli hänen tulee olla tavallista tarkempi tässä asiassa.

Avaatte erillisen lainanhoitotilin, jonne molemmat työntää saman verran rahaa, ja josta lainaa maksetaan pankille. Miltään yhteiseltä ruokatililtä ette voi hommaa tehdä, koska naisen tulot eivät riitä sekä lainaan että ruokaan. Pitää siis olla mustaa valkoisella, että hänen tililtään on lähtenyt "korvamerkittyä" rahaa oikea määrä. Sinä saat ihan laillisesti (ja käytännössä joudutkin) maksaa koko perheen ruuat ja muut menot.

Verosäästön "kääntöpuolena" nainen saa kasvatettua varallisuuttaan suurelta osin sinun rahoilla. Toisaalta hän myös osallistunee enemmän lapsen kasvattamiseen. En tiedä pystyykö erottelusopimusta käyttämään teidän tilanteessa ilman veronkiertoepäilyä (huomattavat tuloerot ja vain toisella on verovapaus).


Edit. Pakko vielä korostaa, että teidän tapauksessa ei todellakaan voi maksella yhteistä lainaa "sen mukaan kuin huvittaa". Niin voisi toimia ja toimitaankin, jos molempien tulot yksinään riittävät sekä omaan lainaosuuteen että muiden menojen puolikkaaseen. Silloin verottajaa ei kiinnosta. Verottajan silmätikuksi pääsee, kun varat miinus velat, eli nettovarallisuus kasvaa suurin piirtein yhtä nopeasti kuin on tuloja tai jopa nopeammin. Eikä siinä mitään pahaa, jos silmätikuksi joutuu, mutta silloin pitää olla dokumenttia tallessa, eli mistä jo ylempänä mainitsin. Tälläisissä erikoistapauksissa lainojen tulee olla maksettu omistusosuuksien suhteessa, mutta muuten puolisoa voi elättää vaikka 100 %:sti.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvää pohdintaa. Pankin mielestä tässä koko asiassa ei ole mitään epäselvää. Pitää nyt vielä lukea enemmänkin ja kun täällä moni tuntuu nyt olevan sitä mieltä että järjestely ei toimi niin vaatii kyllä lisää tutkimista aiheesta kun en halua tietenkään tulevaisuudessa mitään ongelmia. Alun perin lainaosuus ja omistusosuus oli tarkoitus jakaa 60-40, mutta tosissaan kun pankissa tästä juttelin niin "mitään ongelmaa" ei ole tehdä sitä kuten alkup. viestissä mainitsin.

Lainanhoitotiliä ollaan ottamassa, josta myös nähtäisiin mitä kumpikin on lopulta maksanut jne ja josta laina maksetaan. Tätä myös pankkivirkailija suositteli.
 
Pankin mielestä tässä koko asiassa ei ole mitään epäselvää.
Onko tämä kommentti tullut pankin juristilta vai keneltä?
Eli käytännössä ostohetkellähän omistus on 50-50, ei 60-40. Jos asunto myydään kuukauden päästä niin molemmille osapuolille kuuluu tuo 50%. Mutta jos tehdään sopimus, että erotilanteessa molemmat saa sen mitä ovat maksaneet. Ja minä maksan koko laina-ajan isompaa summaa, niin silloinhan omistussuhde alkaa kallistumaan tuonne 60-40 suuntaan pikkuhiljaa ja kun laina on maksettu kokonaan, niin siihen se jääkin. Eikä pelkästään kyse ole erotilanteesta vaan vaikka 20v päästä myymisestä, silloin myyntihinnasta tulisi 60-40 suhteella jako jne.
Ei se asunnon omistajuus voi vaan mihinkään itsestään muuttua ilman että asiasta tehdään virallisia papereita oli se sitten kauppa (menee varainsiirtovero) tai lahja (menee lahjavero).
 
Hyvää pohdintaa. Pankin mielestä tässä koko asiassa ei ole mitään epäselvää. Pitää nyt vielä lukea enemmänkin ja kun täällä moni tuntuu nyt olevan sitä mieltä että järjestely ei toimi niin vaatii kyllä lisää tutkimista aiheesta kun en halua tietenkään tulevaisuudessa mitään ongelmia. Alun perin lainaosuus ja omistusosuus oli tarkoitus jakaa 60-40, mutta tosissaan kun pankissa tästä juttelin niin "mitään ongelmaa" ei ole tehdä sitä kuten alkup. viestissä mainitsin.

Lainanhoitotiliä ollaan ottamassa, josta myös nähtäisiin mitä kumpikin on lopulta maksanut jne ja josta laina maksetaan. Tätä myös pankkivirkailija suositteli.

Pankkia kiinnostaa vain teidän maksukyky ja lainalle saatavat vakuudet. Veroasioissa konsultoisin verottajaa.
 
Ei sitä nyt ihan helposti verottajan silmätikuksi lahjaveron kiertämisestä pääse. Alle 5000e saa 3 vuoden jaksoa kohden lahjoittaa verovapaasti niin esim. tonnin lyhennyksellä 65 - 35 suhteella lyhentäessä 50 - 50 omistuksessa olevaa asuntoa mennään vasta niukasti tuon rajan yli. Tässäkin maassa on kuitenkin lukemattomia talouksia, jossa asunto on 50 - 50 omistuksessa ja perheen paremmin toimeentuleva lyhentelee isomman siivun lainasta. Varsinkin lapsiperheissä, jossa äiti on lasten kanssa kotona tuo kuvio on hyvinkin normaali. Ikinä en ole kuullut, että joku olisi vaikeuksiin tuollaisen perusteella joutunut.
 
Näissä tilanteissa tietysti on myös merkitystä puolisoiden välisellä elatusvelvollisuudella jne.. Jos toinen on kotivanhempana hoitamassa yhteisiä lapsia niin tuskin verottajan päässä kukaan alkaa kyselemään että mites tämä laina on maksettu jos omistus on 50/50 ja mites nää lahjaverot ruokaostoksista kun sulla ei ole tuloja...
 
Olen paniikissa.
Joo, eihän ennen nollaa prosenttia toi vaikuta lainkaan kuin vanhemmissa lainoissa (joskus ennen vuotta 2012). Mut jos 0,003% nousee päivässä niin noin parissa sadassa pankkipäivässä nousua tulee noin 0,6% vuodessa. Ei sekään kyllä paljon ole ainakaan pariin kolmeen vuoteen.
 
Ketjusta inspiroituneena aloin kilpailuttamaan lainaani, joka on otettu 2016 suuruudeltaan noin 130ke. Aikaisempi indeksi oli 0,76% Osuuspankilta, kierros kyselyä niin 0,47-0,65% tuli muilta pankeilta. Osalla oli aloittamiskustannuksia osalla ei. Dokumentit ja puhelin käteen ja kysely omalta pankilta, suostuivat siltä istumalta 0,55% indeksiin. Jokainen voi itse päässään arvioida Osuuspankin bonuksia ja niiden hyödyllisyyttä, mutta helpolla sai pienen korjauksen eikä tarvitse sählätä tilinumeroiden vaihdon kanssa yms.
 
Ketjusta inspiroituneena aloin kilpailuttamaan lainaani, joka on otettu 2016 suuruudeltaan noin 130ke. Aikaisempi indeksi oli 0,76% Osuuspankilta, kierros kyselyä niin 0,47-0,65% tuli muilta pankeilta. Osalla oli aloittamiskustannuksia osalla ei. Dokumentit ja puhelin käteen ja kysely omalta pankilta, suostuivat siltä istumalta 0,55% indeksiin. Jokainen voi itse päässään arvioida Osuuspankin bonuksia ja niiden hyödyllisyyttä, mutta helpolla sai pienen korjauksen eikä tarvitse sählätä tilinumeroiden vaihdon kanssa yms.
Nyt kannattaa kilpailuttaa lainat melko pian sillä uskon marginaalikilpailun loppuvan kohta finanssimarkkinoilla olevan turbulenssin kiihtyessä. Halvat lainamarginaalit perustuvat pankkien covered bond ohjelmiin ja kun ne eivät enää vedä, marginaalit nousevat taas prosentin paremmalle puolelle kaikissa pankeissa. Viimeksi näin kävi joskus 2014 paikkeilla kun covered bond markkina meni hetkeksi tukkoon.
 
Kävi niin, että hyvä vuokrakämppä (okt) myytiin alta, jossa kaverin kanssa asustelen.
Vuokranantajan kanssa oltiin juteltu (sukulainen), että yritetään olla joustavia ja muuttaa tarvittaessa "nopeastikin" pois. Ostaja haluaisi meidät ulos jo 30pv sisällä, mutta omat suunnitelmat olisi vähintään tammikuun loppuun, toki mieluusti enemmänkin mutta pitäneekö sitten olla reilu sukulaista kohtaan.. Miten te tekisitte, ilmeisesti olis oikeutta olla kuitenkin maaliskuun loppuun? Pitääkö sanoa ostajalle, että ostakaa meidät ulos? On kuitenkin okt:stä vähä eri muuttaa, kuin kerrostalosta.
--
Toinen kysymys: Voidaanko ostaa joku halpa okt (tällä seudulla on) siten, että omistusosuudet ovat luokkaa 45%,45% ja 10%, eli ostaisikin ns. "kolmelleen" jolloin kukaan mahdollisesti varainsiirtoveroa säästävä ei sitä menettäisi? Kun eikös ainakin tyyliin 55/45 suhteet oo iha ok (toinen säästää sen), mut entä jos molemmat yrittää säästää sen?
Toki tuleeko hankaluuksia sitten, jos jompikumpi myy oman osuutensa toiselle niin toisesta tulee silloin ns. okt-omistaja (varainsiirtoveroetuoikeus käytetty), eli jos sitten tulisi toiselle lähtö esim. perheen luo ja varainsiirtoveroetu haluttaisiin säilyttää, niin kämppä on myytävä samalla kertaa myös kaverin osalta?

Pääsis vaan noin 700e/kk lyhennyksellä näillä main, (vrt. vuokra = huonompi kämppä ja ei oikein vuokrattavanakaan). Mut ei viitsisi varainsiirtoveruetuoikeutta menettää 120-150k kämppäänkään..

--

Ja mites se varainsiirtovero nyt oli rakentaessa uutta, jos oot jo aiemmin omistanut 100% okt:n esimerkiksi? Pitikö se uutta rakentaessa maksaa (esim. talopaketista), mikäli se on esim. kolmas talosi?
 
Viimeksi muokattu:
Kävi niin, että hyvä vuokrakämppä (okt) myytiin alta, jossa kaverin kanssa asustelen.
Vuokranantajan kanssa oltiin juteltu (sukulainen), että yritetään olla joustavia ja muuttaa tarvittaessa "nopeastikin" pois. Ostaja haluaisi meidät ulos jo 30pv sisällä, mutta omat suunnitelmat olisi vähintään tammikuun loppuun, toki mieluusti enemmänkin mutta pitäneekö sitten olla reilu sukulaista kohtaan.. Miten te tekisitte, ilmeisesti olis oikeutta olla kuitenkin maaliskuun loppuun? Pitääkö sanoa ostajalle, että ostakaa meidät ulos? On kuitenkin okt:stä vähä eri muuttaa, kuin kerrostalosta.

Meillä oli vähän vastaava tilanne keväällä, että vuokrakämppä myytiin alta. Ilmoitimme että jos haluaa aiemmin meidät ulos niin maksaa nykyistä vuokraa vastaavan summan jokaiselta kk, lopulta ostaja tarjosi 1500€ että muutamme 3kk aiemmin kuin irtisanomisaika päättyy.
 
Kävi niin, että hyvä vuokrakämppä (okt) myytiin alta, jossa kaverin kanssa asustelen.
Vuokranantajan kanssa oltiin juteltu (sukulainen), että yritetään olla joustavia ja muuttaa tarvittaessa "nopeastikin" pois. Ostaja haluaisi meidät ulos jo 30pv sisällä, mutta omat suunnitelmat olisi vähintään tammikuun loppuun, toki mieluusti enemmänkin mutta pitäneekö sitten olla reilu sukulaista kohtaan.. Miten te tekisitte, ilmeisesti olis oikeutta olla kuitenkin maaliskuun loppuun? Pitääkö sanoa ostajalle, että ostakaa meidät ulos? On kuitenkin okt:stä vähä eri muuttaa, kuin kerrostalosta.

Jos vuokrasuhde on kestänyt yli vuoden on irtisanomisaika 6 kk, muutoin 3 kk. Ei kannata ainakaan itseään huonoon asemaan jättää sukulaisuuden vuoksi ja nopeammasta luovutuksesta riittävä korvaus. Onhan tuossa vaivaa hankkia uusi asunto ja järjestää muuttamisesta ja muut.

Toki, jos alle markkinahinnan olette asuneet, voisi sukulainen enemmän joustoa odottaa. Eiköhän tuosta kaikkia tyydyttävään sopimukseen ole päästävissä.
 
Kävi niin, että hyvä vuokrakämppä (okt) myytiin alta, jossa kaverin kanssa asustelen.
Vuokranantajan kanssa oltiin juteltu (sukulainen), että yritetään olla joustavia ja muuttaa tarvittaessa "nopeastikin" pois. Ostaja haluaisi meidät ulos jo 30pv sisällä, mutta omat suunnitelmat olisi vähintään tammikuun loppuun, toki mieluusti enemmänkin mutta pitäneekö sitten olla reilu sukulaista kohtaan.. Miten te tekisitte, ilmeisesti olis oikeutta olla kuitenkin maaliskuun loppuun? Pitääkö sanoa ostajalle, että ostakaa meidät ulos? On kuitenkin okt:stä vähä eri muuttaa, kuin kerrostalosta.
--
Toinen kysymys: Voidaanko ostaa joku halpa okt (tällä seudulla on) siten, että omistusosuudet ovat luokkaa 45%,45% ja 10%, eli ostaisikin ns. "kolmelleen" jolloin kukaan mahdollisesti varainsiirtoveroa säästävä ei sitä menettäisi? Kun eikös ainakin tyyliin 55/45 suhteet oo iha ok (toinen säästää sen), mut entä jos molemmat yrittää säästää sen?
Toki tuleeko hankaluuksia sitten, jos jompikumpi myy oman osuutensa toiselle niin toisesta tulee silloin ns. okt-omistaja (varainsiirtoveroetuoikeus käytetty), eli jos sitten tulisi toiselle lähtö esim. perheen luo ja varainsiirtoveroetu haluttaisiin säilyttää, niin kämppä on myytävä samalla kertaa myös kaverin osalta?

Pääsis vaan noin 700e/kk lyhennyksellä näillä main, (vrt. vuokra = huonompi kämppä ja ei oikein vuokrattavanakaan). Mut ei viitsisi varainsiirtoveruetuoikeutta menettää 120-150k kämppäänkään..

--

Ja mites se varainsiirtovero nyt oli rakentaessa uutta, jos oot jo aiemmin omistanut 100% okt:n esimerkiksi? Pitikö se uutta rakentaessa maksaa (esim. talopaketista), mikäli se on esim. kolmas talosi?
Tuo moneen osaan kämpän osto kuulostas tosi huonolta idealta, ellei kyseessä ole avopuolison kanssa ostaminen tai tyyliin paritaloksi käypä asunto jonka toisen pään voi ajatella täysin erilliseksi. Tuollaisen varmaan voisi jakaa jopa virallisestikin as oy:ksi.

Ongelmaksi tulee se, että asiat tuppaavat yleensä muuttumaan ennemmin tai myöhemmin ja silloin pitäisi jotenkin selvittää se omistusoikeuksien sekamelska ja laina-asiat. Tai pelkästään remonttien takia. Kattoremppa tiedossa ja yhdellä osapuolella rahat loppu? Kuka maksaa, vai jätetäänkö remppaamatta? Vesipumppu tai lämmityslaite hajoaa? Jne.

Sanoisin, että olisi parempi jos yksi henkilö ostaa koko kämpän ja alivuokraa lopuille huoneita. Tuo ei vaan toimi jos budjetti ei kestä tarvittavaa lainaa, mikäli alivuokralaiset muuttavat veke.
 
Tuo moneen osaan kämpän osto kuulostas tosi huonolta idealta, ellei kyseessä ole avopuolison kanssa ostaminen tai tyyliin paritaloksi käypä asunto jonka toisen pään voi ajatella täysin erilliseksi. Tuollaisen varmaan voisi jakaa jopa virallisestikin as oy:ksi.

Ongelmaksi tulee se, että asiat tuppaavat yleensä muuttumaan ennemmin tai myöhemmin ja silloin pitäisi jotenkin selvittää se omistusoikeuksien sekamelska ja laina-asiat. Tai pelkästään remonttien takia. Kattoremppa tiedossa ja yhdellä osapuolella rahat loppu? Kuka maksaa, vai jätetäänkö remppaamatta? Vesipumppu tai lämmityslaite hajoaa? Jne.

Sanoisin, että olisi parempi jos yksi henkilö ostaa koko kämpän ja alivuokraa lopuille huoneita. Tuo ei vaan toimi jos budjetti ei kestä tarvittavaa lainaa, mikäli alivuokralaiset muuttavat veke.

Oma idea ois siis sukulaissuhteilla tämän hoitaminen. Et sinällään olis luotettavat elämäntilanteet, kunhan sopii etukäteen miten asiat hoitaa. Mut pitää vissiin miettiä.
Olisko toi juridisesti ok säätö kuitenkin?

—-
Pitää keskustella siitä aikaisemmin muuttamisesta korvausta vastaan.. Lähinnä vaan pelkona on että tammikuun loppu tulee äkkiä ja joutuu ”kiireessä” kämpän ottamaan, kun näillä projektiautoilla ei joka kämppä sovellu.
Veikkaisin et olllaan saatu 6kk aikana yhteensä noin 100e per kk ns. edullisempaa joustovuokraa..Eli korkeintaan 1kk vuokrien verran ollaan ns. säästetty tähän mennessä.
Noh kyllä me ainakin Tammikuun loppuun ollaan, mut kiva ois omata edes 2vk pelivaraa kun oikeasti sais olla maaliskuun loppuun. Mut tokihan jos hyvä kämppä osuu kohdalle niin menköön.
 
Oma keissi etenee ja nyt saan pitää vanhat lainat vanhoilla ehdoilla, koska kohde ei muutu ja osituskirjaan kirjoitin, että ottaa vastatakseen yhteiset lainat se ja se.

Ihan mukava kun 0,25 kokonaiskorolla (3kk euribor vaikuttaa negatiivisesti). Uusi laina tasinkoa varten taasen 0,75 korolla ja 12kk euribor ilman negatiivista vaikutusta. Tuosta en viitsinyt edes tinkiä.

Ainut minkä vähän missasin, että joudun siitä tasingosta maksamaan varainsiirtoveron. Tämä olisi ollut mahdollista kiertää sillä, että olisi otettu 2x tasingon suuruinen summa lainaa ennen avioeron vireilletuloa. Ja jos tasingon maksuun käytetään pesän sisäistä rahaa tästä ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa. Toki nyt puhutaan vain n1,5k€:stä ja tuon lisälainankin kanssa olisi joutunut kikkailemaan enempi tai vähempi ja siitä olisi mennyt kuluja. Mutta olisi sillä ainakin 500€ ellei 1000€ säästänyt. Nyt se on jo myöhäistä kun hommat eteni aika nopsaa eikä siinä vaiheessa kun noita lappuja tulee laitettua eteenpäin paljon mieti missä voisi säästää tonnin.

Mutta on tämä parempi kuin kokonaan uusi laina uusilla ehdoilla.

Muuten taas säästää ihan mukavasti kun saa sovittua kaikki yhdessä ja tehtyä tarvittavat laput sovussa. Osituskirja pelkästään maksaisi jotain 1-2k€ asianajajan tekemänä eikä nyt kovin kummoinen lappu ole. Kauppakirjat ja lainhuudatuksen voi tehdä itse puoleen hintaan maanmittauslaitoksen palvelun kautta vs. antaa pankin hoitaa oman hinnastonsa mukaan. Ja lasten asiat sopii yhdessä ennen sitä lastenvalvojaa niin taitaa tulla kaikista isoin säästö. Raha tuossa lasten asiassa se pienin murhe on, mutta jos ei ota asioista itse selvää niin äkkiä tulee laittua nimet sellasiin papereihin, että niitä ei enää paljon muutellakkaan. Eli jos lähtee viikonloppuiskän rooliin vaan sen takia että itselle on atm ihan sama mitä sillä hetkellä tulee allekirjoteltua.

Nyt sitten aloitetaan homma taas melkein tyhjältä pöydältä lainan maksun suhteen. Ja ehkä vähän kaiken muunkin suhteen. Erinäisistä syistä en ole kovin katkera, mutta vituttaa se silti varsinkin kun kaikki arvoa nostavat toimenpiteet on itse omin kätösin tehty ja maksettu ja nyt maksaa ne uudestaan. Eipä toki toinen ei ole siivellä asunut siinä sivussa, mutta kuitenkin... Jos tässä joskus parisuhteeseen vielä eksyy niin osaa ainakin paremmin pitää raha-asiat erillään siitä hommasta.

Leuka kohti rintaa ja kohti uusia pettymyksiä. Silti pitää yrittää päästä velattomaksi alta viidenkympin ikäsenä.
 
Jätin viime viikolla Danske Bankiin pyynnön tarkistaa lainan marginaalia. Nyt 3 vuotta vanha sijoitusasunnon 100k laina 0,95 marginaalilla. Soitti pankista ja käytiin tilanne läpi ja tippui tasolle 0,66 eikä muutosmaksua. Ihan tyytyväinen tuohon enkä jaksanut alkaa enempää kyselemään muualta kun marginaalisista eroista kyse.
 
Pyysin lainatarjouksen 190k€ asuntolainaan. Marginaaliksi tarjosivat 0,65 ja yrittivät kovasti markkinoida erilaisia vakuutuksia ja korkokattoja.

Korkokatto pysäyttäisi koron nousun 2,8%:in ja maksaisi 0,65% jäljellä olevasta kokonaissummasta per kuukausi. Mitä olen ketjua seuranneena ymmärtänyt, niin kovin moni ei pidä noita korkokattoja järkevänä lisäpalveluna. Onko tuo turhaa rahanmenoa ja miten todennäköistä koron nousu yli tuon on esim seuraavan 10-15v aikana?
 
Kukaan ei pysty täysin luotettavasti ennustamaan korkotasoa 10-15 vuoden päähän, mutta aika selviö lienee että ensi vuosi mennään vielä nollakorolla. Käytännössä sun pitää laskea kuinka paljon koron pitäisi nousta, että tuo korkokatto maksaisi itsensä takaisin. Pankki on sen laskenut ja tullut siihen tulokseen, ettei se maksa itseään takaisin kuin poikkeustapauksissa.
 
Kukaan ei pysty täysin luotettavasti ennustamaan korkotasoa 10-15 vuoden päähän, mutta aika selviö lienee että ensi vuosi mennään vielä nollakorolla. Käytännössä sun pitää laskea kuinka paljon koron pitäisi nousta, että tuo korkokatto maksaisi itsensä takaisin. Pankki on sen laskenut ja tullut siihen tulokseen, ettei se maksa itseään takaisin kuin poikkeustapauksissa.
Onhan pankit kyllä ennenkin laskenu päin honkia. Ei tästä ole montaa vuotta kun euriborit lähti miinukselle ja se alkoi syömään pankin/lainan omaa marginaalia. Mahto niitä pankissa ketuttaa. Mutta uusiin lainoihin sittemmin toki tuli pykälä että euribori on aina vähintään nolla ettei ala syömään marginaalia..
 
Onhan pankit kyllä ennenkin laskenu päin honkia. Ei tästä ole montaa vuotta kun euriborit lähti miinukselle ja se alkoi syömään pankin/lainan omaa marginaalia. Mahto niitä pankissa ketuttaa. Mutta uusiin lainoihin sittemmin toki tuli pykälä että euribori on aina vähintään nolla ettei ala syömään marginaalia..
Tietysti on mahdollista, että korot nousevat muutamassa vuodessa 4-5% tienoille, mutta kaikesta päätellen pankit eivät pidä sitä todennäköisenä.

En ottanut, enkä suosittele korkokattoa, koska sen hyödyt suhteessa korkeaan hintaan ovat aika vähäiset. Mieluummin säästän omaa puskuria.
 
Kyllä 12kk euribor menee nollan yläpuolelle parin kuukauden sisällä. Tänään juuri nousi -0,119%:iin. On noussut joulukuun jokaisella noteerauksella paitsi 12.12. jolloin ei muutosta. Nykytahdilla oltaisiin jossain 0,5%:ssa vuoden kuluttua.

Vuoden euribor korkeimmillaan yli puoleentoista vuoteen

Nuo korkoputket ja katot on säädetty niin, että pankki voittaa ellei mitään yllättävää tapahdu. Ja todellakin kaikki ehdot kannattaa lukea tarkkaan, sillä jos se todellinen paska on tuulettimessa niin siihen saattaa olla jokin klausuuli siellä sopimuksen kääntöpuolen vihreällä pikku präntillä.
 
Viimeksi muokattu:
Pankki varmasti voittaa, viimeistään siinä vaiheessa kun veronmaksajat maksavat pankkien viimeisimmät virheet. Toisaalta riskinhallintakeinona tuollainen korkokatto saattaa olla ihan toimiva idea, varsinkin jos se mahdollistaa suuremmat riskit muuten - esimerkiksi sen sijaan että ylimääräiset säästöpuskurit lojuisivat jossain hieman asuntolainan korkoa tuottoisammalla määräaikaistilillä, ne voi sijoittaa osakkeisiin tms.
 
Pankki ei voita eikä häviä korkokatossa sen jälkeen, kun asiakas on suojan ostanut. Pankki saa myyntipalkkion ja suojaa oman positionsa tulevilta muutoksilta silloin, kun kauppa tehdään asiakkaan kanssa. Korkokatto, korkoputki jne on käytännössä sama johdannaistuote, joka on asiakkaalle vain kääritty yksinkertaiseen muotoon. Näiden tuotteiden hinnoitteluun vaikuttaa esim SWAP-koron hinnoittelu sillä hetkellä, kun sopimusta ollaan tekemässä. Pankki pistää vain oman katteensa väliin ja suojaa sekä asiakkaan, että oman riskin samalla hetkellä.

Korkosuojauksessa kaikista yksinkertaisin tuote on kiinteä korko. Tässäkään tapauksessa asiakas ei maksa markkinakorkoa, vaan pankki ottaa marginaalin verran katetta välistä kattamaan keskimäärin oman riskinsä ja tuottamaan vaaditun voiton omistajille.

Tällä hetkellä swap-korot eivät ole mitenkään äärimmäisen alhaisella tasolla. Euro- ja dollari-swap korkojen korrelaatio on luokkaa iso. Toisin sanoen, kun jenkeissä korot ovat jo nousseet, myös euro-alueen swap-korot nousevat. Tosin ihan viime aikoina swappikorko on ollut aika merkittävästikin laskusuunnassa, kuten allaolevasta kuvaajasta näkyy.

Näyttökuva 2018-12-21 kello 17.07.24.png
 
Jos ajatellaan esimerkkinä tota 2,8% korkokattoa, niin käytännössähän korkojen pitäis nousta yli ton ja sen päälle vielä korkokaton hinta 0,65% eli yhteensä korkojen pitäis olla 3,45%, että oltais korkokaton hyödyn suhteen +-0 tilassa.

Lisäks korkojen pitäis pysyä pitkään yli ton, että hyöty kattaa korkokattoon turhaan menneet kustannukset korkojen ollessa alle tuon, etenkin kun alussa sitä on maksanu enemmän kun lainaakin on ollut enemmän jäljellä.

Mikäli mun laskelmat pitää, niin tuntuuhan tuo korkokatto hieman turhalta tuotteelta. Etenkin kun voi erilliselle tilille laittaa puskuria omatoimisesti vaikka sen korkokaton hinnan verran sen varalta, että ne korot kovasti nousee.
 
Pankki ei voita eikä häviä korkokatossa sen jälkeen, kun asiakas on suojan ostanut. Pankki saa myyntipalkkion ja suojaa oman positionsa tulevilta muutoksilta silloin, kun kauppa tehdään asiakkaan kanssa. Korkokatto, korkoputki jne on käytännössä sama johdannaistuote, joka on asiakkaalle vain kääritty yksinkertaiseen muotoon. Näiden tuotteiden hinnoitteluun vaikuttaa esim SWAP-koron hinnoittelu sillä hetkellä, kun sopimusta ollaan tekemässä. Pankki pistää vain oman katteensa väliin ja suojaa sekä asiakkaan, että oman riskin samalla hetkellä.

Korkosuojauksessa kaikista yksinkertaisin tuote on kiinteä korko. Tässäkään tapauksessa asiakas ei maksa markkinakorkoa, vaan pankki ottaa marginaalin verran katetta välistä kattamaan keskimäärin oman riskinsä ja tuottamaan vaaditun voiton omistajille.

Tällä hetkellä swap-korot eivät ole mitenkään äärimmäisen alhaisella tasolla. Euro- ja dollari-swap korkojen korrelaatio on luokkaa iso. Toisin sanoen, kun jenkeissä korot ovat jo nousseet, myös euro-alueen swap-korot nousevat. Tosin ihan viime aikoina swappikorko on ollut aika merkittävästikin laskusuunnassa, kuten allaolevasta kuvaajasta näkyy.

Näyttökuva 2018-12-21 kello 17.07.24.png
Toisaalta on hyvä tietää kuka noissa SWAP:eissa on liikkeelle laskijana, varsinkin jos oman lainan korkoputki perustuu siihen. Esim. DB saattaa olla seuraava Lehman Brothers.
 
Onko kukaan ehtinyt lopettaa Nordeasta asuntolainansa uuden palvelumaksujärjestelmän aikana? Onko palvelumaksut lähteneet juoksemaan ja minkälaisen viiveen jälkeen. Oma laina loppui lokakuussa eikä palvelumaksuja ole vielä lähtenyt ja mietin onko kyseessä vain viive niiden päivittymiesssä vai onko vielä muita perusteita (säästöt, palvelut) vapautukselle.
 
Tänään "kilpailutin" marginaalia Tampereella sijaitsevasta kämpästä ja tarjottiin pudotusta 0,75% -> 0,6%. 0,55% olisi mahdollinen jonkinlaisen takaisinmaksuturvan kanssa (OP), mutta se ei kyllä alustavasti kiinnostanut. Viime vuonna kun yritin samaa kerrottiin lähes suoraan ettei onnistu minkäänlainen pudotus.

Ei mikään pöllömpi pudotus yhden verkkoviestin ja 30 minuutin puhelinkeskustelun perusteella. Tosin 0,5% oli tavoitteena niin katsotaan josko vielä vääntäisi hieman.

Muista pankeista en ole vielä kysynyt.
 
Onko kokemusta kiinteistä tasaerälainoista? Eli siis sellainen laina, jossa laina-aika muuttuu maksuerän sijaan. Jotenkin houkuttelisi varmuus siitä, että maksuerä on sama nyt ja tulevaisuudessa. Lainapääoma ei ole mitenkään suuri, joten siinä mielessä tämä voisi olla järkeväkin ratkaisu.
 
Mietin vain, että tarjoavatko pankit niitä yleensä ja vaikuttaako marginaaliin. Lähes kaikilla kun tuntuu olevan muuttuva maksuerä eikä maksuaika.
Riippuu kuinka pitkän maksuajan valitset. Meillä oli 25 vuotta niin pankki ei siinä enää suostunut tasaerään.
 
En itsekään saanut tuota tasaerää 25v lainaan. Voisi tietysti kysellä uudestaan, mutta tuskin ilmaiseksi vaihtavat.
 
Eka laina kun otettiin, se saatiin tasaerällä kun oli 18v laina-ajalla. Nykyään on laina Danksessa jossa tasaerä on vakio ilmeisesti:
upload_2018-12-30_17-0-31.png
 
Tasaerä oli meillä kilpailuttaessa kaikkien pankkien ehdotus, kun noin 20v maksuaikaa kyseltiin. 22v taisi maksuajaksi lopulta tulla, ja sillä ainakin onnistui tasaerä.
 
Onko kokemusta kiinteistä tasaerälainoista? Eli siis sellainen laina, jossa laina-aika muuttuu maksuerän sijaan. Jotenkin houkuttelisi varmuus siitä, että maksuerä on sama nyt ja tulevaisuudessa. Lainapääoma ei ole mitenkään suuri, joten siinä mielessä tämä voisi olla järkeväkin ratkaisu.

Aikamaan ensiasuntoa ostaessa kun laina-aika oli lyhyempi niin ehdottivat itse pankista kiinteää tasaerää, eikä valinta lyhennystavassa olisi vaikuttanut marginaaliin. Taasen nykyinen laina joka on otettu (silloiselle) maksimiajalle 25v ei vaihtoehtoina (ainakaan Nordealla) ollut kuin kiinteän mittainen laina-aika, eli annuiteetti tuli sen mukana.
 
Danskessa ei annettu kiinteää tasaerää 25v laina-ajalle mikä on mun mielestä aika normaalia. Oletuksena kuitenkin on että korot nousee ja laina-aika venyis tuon yli. Sen olis saanut lyhyempään laina-aikaan kyllä sidottua, en muista tarkkaan moneenko vuoteen.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 399
Viestejä
4 489 785
Jäsenet
74 154
Uusin jäsen
Almedin

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom