Asunnon ostaminen ja asuntolaina

Oma näppituntumani on se, että omakotitalo on pääsääntöisesti kalliimpi asua kuin kerrostalo pitkällä aikavälillä, mikäli haluaa saman palvelutason kuin kerrostalossa. Jos sen sijaan tekee jatkuvat huollot itse, se on selkeästi edullisempi.

Eli jos jokainen rännien tyhjennys lehdistä, nurmikon leikkuu, lumen kolaus, pikkurempat jne ja muu vastaava teetetään remppamiehillä, niin kalliiksi tulee.

Jos taas on itse yleismies-jantusena, niin okt-asuminen voi olla hyvin edullista verrattuna kerrostaloon.

Mitä tarkoitat samalla palvelutasolla? Kai se nyt on selvää että omakotitalossa suhteessa sen 1000 neliön hoitaminen on kalliimpaa jos sen teettää ulkopuolisella kun se kerrostalossa asuja maksaa siitä 1000 neliön hoitamisesta 1/30 osan. Tosin en ymmärrä miksi joku haluaisi asua omakotitalossa jos nurmikon leikkuut, talon hoitaminen ja lumen luonti on vastenmielistä ja kaiken teettää ulkopuolisella. Samahan se olisi asua sitten vaikka kerrostalossa, jossa ei tarvi näistä huolehtia vaan maksaa suosiolla.
Niinkuin tuossa omakotitalon kustannusketjussa on todettu niin omakotitalossahan voit ihan itse päättää käytännössä niistä asumiskustannuksista. Jos tuntuu että sähköjä ei jaksa maksaa niin polttaa puita tai kääntää lämmitystä pienemmälle ja laittaa villasukkia jalkaan. Jos ei kiinnosta lehtien haravointi pihalta niin ei sitten haravoi. Jos ei kiinnosta maalaukset niin ei sitten maalaa, antaa ulkopinnan vähän hilseillä. Jos vesi tuntuu kalliilta niin pesee ittensä vaikka ämpärissä.
Voiko siis edes verrata "samaa palvelutasoa" kerrostalon ja omakotitalon välillä? Joka tapauksessa minä väitän että kerrostalossa asuminen ei ole yhtään sen edullisempaa kuin omakotitalossa. Vaikka et itse käyttäisi lämmitystä ollenkaan, et kuluttaisi vettä, et tarvitse lumen kolauksia pihalta tai nurmikko saisi sinun puolestasi rehottaa niin silti kerrostalossa maksat sen vastikkeen verran. Omakotitalossa et maksa pätkääkään.
 
Mitä tarkoitat samalla palvelutasolla? Kai se nyt on selvää että omakotitalossa suhteessa sen 1000 neliön hoitaminen on kalliimpaa jos sen teettää ulkopuolisella kun se kerrostalossa asuja maksaa siitä 1000 neliön hoitamisesta 1/30 osan. Tosin en ymmärrä miksi joku haluaisi asua omakotitalossa jos nurmikon leikkuut, talon hoitaminen ja lumen luonti on vastenmielistä ja kaiken teettää ulkopuolisella. Samahan se olisi asua sitten vaikka kerrostalossa, jossa ei tarvi näistä huolehtia vaan maksaa suosiolla.
Niinkuin tuossa omakotitalon kustannusketjussa on todettu niin omakotitalossahan voit ihan itse päättää käytännössä niistä asumiskustannuksista. Jos tuntuu että sähköjä ei jaksa maksaa niin polttaa puita tai kääntää lämmitystä pienemmälle ja laittaa villasukkia jalkaan. Jos ei kiinnosta lehtien haravointi pihalta niin ei sitten haravoi. Jos ei kiinnosta maalaukset niin ei sitten maalaa, antaa ulkopinnan vähän hilseillä. Jos vesi tuntuu kalliilta niin pesee ittensä vaikka ämpärissä.
Voiko siis edes verrata "samaa palvelutasoa" kerrostalon ja omakotitalon välillä? Joka tapauksessa minä väitän että kerrostalossa asuminen ei ole yhtään sen edullisempaa kuin omakotitalossa. Vaikka et itse käyttäisi lämmitystä ollenkaan, et kuluttaisi vettä, et tarvitse lumen kolauksia pihalta tai nurmikko saisi sinun puolestasi rehottaa niin silti kerrostalossa maksat sen vastikkeen verran. Omakotitalossa et maksa pätkääkään.
Kerrostalo vs. okt asumisen kustannuksista on turha riidellä. Jos okt:ssä tekee itse aivan kaiken, se on huomattavasti halvempaa kuin kerrostaloasuminen per neliö. Toisaalta suoraan ei voi verrata kuluja, ellet todellakin tilaa jotakuta ajamaan sen nurmikon. Tai itseasiassa sen yrittäjän pitää itse tulla ajamaan se joka viikko pyytämättä laaditun huoltosopimuksen puitteissa. Samoin lumityöt jne. Syy miksi ei tee itse on ehkä laiskuus tai uusavuttomuus, mutta sekään ei liity tähän. Koska palvelut ovat tässä maassa ylihintaisia johtuen verokiilasta, vain lähinnä laiskat miljonäärit ottavat nämä palvelut omakotitaloonsa.

Itselle kaikkein tärkein syy miksi en lämpene taloyhtiöasumisesta on se, että en halua olla minkään kommuunin päätöksistä riippuvainen liittyi se sitten remontteihin, asumiseen tai taloudellisiin vastuisiin. Minulle riittää se, että joudun katselemaan tämän kansan valitsemia kansanedustajia ja valtuustojäseniä, ja kärsimään heidän tyhmistä päätöksistään. Oman asunnon kohdalla, joka on siis melko tärkeä osa elämää, olen tästä kommuunimallista täysin vapautettu.
 
Mitä tarkoitat samalla palvelutasolla? Kai se nyt on selvää että omakotitalossa suhteessa sen 1000 neliön hoitaminen on kalliimpaa jos sen teettää ulkopuolisella kun se kerrostalossa asuja maksaa siitä 1000 neliön hoitamisesta 1/30 osan. Tosin en ymmärrä miksi joku haluaisi asua omakotitalossa jos nurmikon leikkuut, talon hoitaminen ja lumen luonti on vastenmielistä ja kaiken teettää ulkopuolisella. Samahan se olisi asua sitten vaikka kerrostalossa, jossa ei tarvi näistä huolehtia vaan maksaa suosiolla.
Niinkuin tuossa omakotitalon kustannusketjussa on todettu niin omakotitalossahan voit ihan itse päättää käytännössä niistä asumiskustannuksista. Jos tuntuu että sähköjä ei jaksa maksaa niin polttaa puita tai kääntää lämmitystä pienemmälle ja laittaa villasukkia jalkaan. Jos ei kiinnosta lehtien haravointi pihalta niin ei sitten haravoi. Jos ei kiinnosta maalaukset niin ei sitten maalaa, antaa ulkopinnan vähän hilseillä. Jos vesi tuntuu kalliilta niin pesee ittensä vaikka ämpärissä.
Voiko siis edes verrata "samaa palvelutasoa" kerrostalon ja omakotitalon välillä? Joka tapauksessa minä väitän että kerrostalossa asuminen ei ole yhtään sen edullisempaa kuin omakotitalossa. Vaikka et itse käyttäisi lämmitystä ollenkaan, et kuluttaisi vettä, et tarvitse lumen kolauksia pihalta tai nurmikko saisi sinun puolestasi rehottaa niin silti kerrostalossa maksat sen vastikkeen verran. Omakotitalossa et maksa pätkääkään.
Eiköhän tässä ajettu takaa säännöllistä kunnossapitoa ja kiinteistön hoitoa, joka oktssä on täysin oman jaksamisen varassa. Asumismukavuutta on varmaan enemmän keskustan ulkopuolella oktssä kun ei tarvitse naapureiden lisääntymistä kuunnella kolmelta aamuyöstä. Taas riippuu ja roikkuu kohteesta sekä alueesta.
 
Eiköhän tässä ajettu takaa säännöllistä kunnossapitoa ja kiinteistön hoitoa, joka oktssä on täysin oman jaksamisen varassa. Asumismukavuutta on varmaan enemmän keskustan ulkopuolella oktssä kun ei tarvitse naapureiden lisääntymistä kuunnella kolmelta aamuyöstä. Taas riippuu ja roikkuu kohteesta sekä alueesta.

Tämä. Tavallaan ok-taloa ja kerrostaloa on vähän hassua verrata, koska kyseessä on niin erilaiset asumismuodot. Veikkaan, että keskimäärin ihmiset jotka asuu ok-talossa ei haluais asua kerrostalossa ja toisin päin. Ok-talossa on kyllä sitä puuhaa ihan eri tavalla tehtävänä, mutta toisaalta asumismukavuuskin (subjektiivisesti) on aika eri tasolla kun on tilaa asua ja olla ulkona. Tietenkin joillekin asumismukavuus voi olla sitä, että keskustan menot ja liikkeet on lähellä, jolloin keskustakerrostalo voi olla se mukavin vaihtoehto. Itse taas en enää tässä vaiheessa elämää asuis missään nimessä keskustassa, ja mulle riittää että sinne tarvittaessa ajaa vartissa autolla tai puolessa tunnissa bussilla.
 
Tämä. Tavallaan ok-taloa ja kerrostaloa on vähän hassua verrata, koska kyseessä on niin erilaiset asumismuodot. Veikkaan, että keskimäärin ihmiset jotka asuu ok-talossa ei haluais asua kerrostalossa ja toisin päin. Ok-talossa on kyllä sitä puuhaa ihan eri tavalla tehtävänä, mutta toisaalta asumismukavuuskin (subjektiivisesti) on aika eri tasolla kun on tilaa asua ja olla ulkona. Tietenkin joillekin asumismukavuus voi olla sitä, että keskustan menot ja liikkeet on lähellä, jolloin keskustakerrostalo voi olla se mukavin vaihtoehto. Itse taas en enää tässä vaiheessa elämää asuis missään nimessä keskustassa, ja mulle riittää että sinne tarvittaessa ajaa vartissa autolla tai puolessa tunnissa bussilla.
Jep, ja esim. minulle se puuhailu omakotitalossa on melkeimpä henkireikä. Kun ei ole kodin ulkopuolisia harrastuksia pahemmin (urheilu ynm.), niin omakotitalo asuminen mahdollistaa sitten muunkin tekemisen ja puuhailun kun vain telkkarin ja tietokoneen näytön tuijotuksen. Ja kun osaa ja haluaa tehdä itse kaikki huoltotyöt, eikä tarvitse palkata "ammattilaisia" tekemään, niin tällöin tämän voi laskea "säästöksi" kun vertaa kerrostalo asumiseen jossa huoltoyhtiö tekee kaikki huoltotyöt.
 

Taas yksi tapaus, jossa on vuosikymmenet maksettu huomattavasti markkinahintaa halvempaa tonttivuokraa ja nyt ihmetellään kun hinnat nousee markkinatasolle.

Asukkailla pitäisi olla tiedossa milloin 50-60 vuoden vuokrasopimus päättyy ja heidän pitäisi ymmärtää varautua siihen että vuokra korjataan oikealle tasolle sopimuksen päättyessä.
 
Nousu on ollut enintään kaksin- tai kolminkertainen. Tästä siis kumpuaa puhe räikeästä eriarvoistumisesta taloyhtiöiden välillä...
Kiinanmuurin ensimmäisen talon tonttivuokraa korotettiin vuonna 2016 niin, että se nousi 44 000 eurosta 98 000 euroon vuodessa.

Uudemmista taloista toisen vuokra nousee nyt 11 975 eurosta 131 747 euroon, toisen taas 10 500 eurosta 119 660 euroon.

Tonttivuokran korotus 11-kertaiseksi koettelee tamperelaisen kerrostalon asukkaita – ”Joudunko vastedes jättämään päivän puuroannoksen syömättä?”

Mielenkiintoisesti myös vertailtu siihen viereiseen taloyhtiöön, missä korotus oli "kaksin-kolminkertainen". On se kumma jos toisessa on maksettu jo lähempänä markkinahintaa olevaa 44ke tonttivuokraa vs. 12ke tonttivuokraa, niin ymmärrettävästi korotus on suurempi tuossa missä on maksettu vähemmän.
 
Taas yksi tapaus, jossa on vuosikymmenet maksettu huomattavasti markkinahintaa halvempaa tonttivuokraa ja nyt ihmetellään kun hinnat nousee markkinatasolle.

Asukkailla pitäisi olla tiedossa milloin 50-60 vuoden vuokrasopimus päättyy ja heidän pitäisi ymmärtää varautua siihen että vuokra korjataan oikealle tasolle sopimuksen päättyessä.

Toi ylläoleva linkki sopisi myös hyvin tonne "tyhmät ihmiset" - ketjuun... ;)
 
Rahoitusvastike on ihan näppärä olla korkea, jos kämpän sattuu vuokraamaan niin vuokratulo (verotettava) vähenee.

Tai jos sen myy niin helpompi myydä vuokranantajille.
 
Rahoitusvastike on ihan näppärä olla korkea, jos kämpän sattuu vuokraamaan niin vuokratulo (verotettava) vähenee.

Tai jos sen myy niin helpompi myydä vuokranantajille.
Eikö parempi olla velaton taloyhtiö että on varaa tulevaisuuden remontteja maksaa pienemmällä rahoitusvastikkeella :bored:. Aika monessa kohteessa ikä on semmoinen että isot remontit kärkkyy kulman takana kuin joulutontut.
 
Eikö parempi olla velaton taloyhtiö että on varaa tulevaisuuden remontteja maksaa pienemmällä rahoitusvastikkeella :bored:. Aika monessa kohteessa ikä on semmoinen että isot remontit kärkkyy kulman takana kuin joulutontut.

Nettoarvon ollessa samana on parempi olla rahoitusvastiketta.

Eli että sinulla on vaikka se 100 000 € pankkitililläsi ja 100 000 € velkaa yhtiölle on parempi kuin 0 € ja 0 €.

Toki monelle onnettomalle käy huonosti jos pankkitilillä on se 100 000 € eikä mitään suunnitelmallisuutta ole ja polttaa rahat johonkin turhaan.
 
Viimeksi muokattu:
Viimeksi muokattu:
Tuossa vähän vanhempi tapaus tonttivuokrasta, pitkäjänteisestä ajattelusta ja sokeasta luottamuksesta. Jutun perusteella oikein hopealautasella tarjottu mahdollisuus tilanteen välttämiseen johon ei kuitenkaan tartuttu.


Lappeenrannan kaupunki korotti vuokria - Eevan tontin vuokra nousi 700 prosenttia

Lappeenrannan kaupunki korotti vuokria - Eevan tontin vuokra nousi 700 prosenttia
Joutsenolainen Eeva Kähkönen kauhistui, kun Lappeenrannan kaupunki ilmoitti omakotitalotontin vuokran nousevan syyskuussa kahdeksankertaiseksi.
TIINA SAARI tiina.saari@iltalehti.fi

27.08.2016 klo 7:00
f08524df6b8c4381df155d4a4eb7b3c37fcdd1d00dc48d6b82926a97948301dd.jpg

f08524df6b8c4381df155d4a4eb7b3c37fcdd1d00dc48d6b82926a97948301dd.jpg

- Olemme sen ikäisiä, että emme ikimaailmassa asu tässä 20 vuotta, jotta saisimme maksamaamme itse takaisin, Eeva kertoo.

Kähkönen, 57, maksoi eläkkeellä olevan miehensä kanssa viime vuonna vuokraa 131 euroa vuodessa, noin kymmenen euroa kuukaudessa.

Vuonna 1966 rakennetun omakotitalon tonttivuokra on pikkuhiljaa hilautunut hieman ylöspäin. Vuonna 2010 tonttivuosivuokra oli nimittäin vain 112 euroa.

– Kun ostimme omakotitalon vuonna 1994, tontin lunastushinta olisi ollut markka ja 95 penniä neliöhinnalta. Tontti on noin 1500 neliötä, Kähkönen muistelee Iltalehdelle.

Syyskuun 12. päivänä Kähkösen ja hänen miehensä 50-vuotinen vuokrasopimus päättyy. Silloin tontin vuosivuokra nousee 1058 euroon.

– Ihan hirveä kertakorotus! Korotuksen jälkeen maksamme lähes 90 euroa kuukaudessa tonttivuokraa. Eläkeläisen tuloissa se tuntuu – ei meidän palkkaluokassa ikinä nouse palkat noin paljon kerralla, Kähkönen kommentoi.

– Tekisi mieli muuttaa Imatralle. Mutta emme ole vakavasti ajatelleet muuttoa. Ei tässä auta kai muu kuin maksaa.

Ei varaa
Pariskunnalle ilmoitettiin tontin vuokrankorotuksesta viime viikolla. Kun Kähkönen kuuli vuokran huimasta noususta, hän kysyi kaupungilta, mikä omakotitalotontin ostohinta olisi.

– Oletin, että meillä olisi ollut mahdollisuus ostaa tontti entisellä hinnalla, mikä olisi ollut noin 2620 eurolla.Mutta puhelimessa sanottiin, että tontin hinta on nyt yli 21 000 euroa.

Kähkönen toteaa, että kyseisellä hinnalla pariskunta ei voi vuokratonttiaan ostaa.

– Olemme sen ikäisiä, että emme ikimaailmassa asu tässä 20 vuotta, jotta saisimme maksamaamme itse takaisin.

Aikoinaan pariskunta muutti neljän pienen lapsen kanssa kerrostaloasunnosta omakotitaloon.

– Koimme, että nyt piti päästä pois kerrostalosta. Etsinnän jälkeen tämä talo oli tarpeeksi suuri ja edullinen. Nyt on tilaa, kun lapset ovat muuttaneet pois.

Pariskunta on remontoinut omakotitaloaan viime vuosina.

– Olemme tehneet muun muassa itse saunaremonttia ja vaihtaneet ikkunoita, Kähkönen kertoo.

– Tontti on hiljaisella alueella. Minua ei toistaiseksi kiinnosta lähteä kerrostaloon.Työmatkani koulun keittiöön on aika lyhyt.

”Puoli-ilmaisia”
Vuonna 2010 Lappeenrannan valtuusto päätti yhtenäistää kaupunkiin vuonna 2009 liitetyn Joutsenon tonttivuokrat.

– Joutsenon tonttivuokrien hintataso oli huomattavasti Lappeenrantaa alhaisempi.50 vuotta sitten tehdyt sopimukset saattavat olla puoli-ilmaisia tai jopa ilmaisia, sanoo kaupungin tontti-insinööri Esko Kivistö asiasta ensimmäisenä uutisoineen Ylen haastattelussa.

Ylen mukaan Lappeenrannan tonttivuokria muutettiin vuonna 1989.Maavuokralain mukaan tontinvuokrasopimukset ovat aina määräaikaisia. Ne tehdään vähintään 30 vuodeksi, enintään sadaksi vuodeksi.

Ylen uutisen mukaan Lappeenrannan kaupunki tiedotti vuokran mahdollisesta noususta vuonna 2010. Kivistö sanoo Ylelle, että tuolloin tontteja oli mahdollisuus ostaa vanhalla hinnalla puolen vuoden ajan.

– Meille tuli paperi, että meillä on mahdollisuus ostaa tontti vanhalla hinnalla tai että vuokran voi maksaa kahdessa erässä. Paperissa ei lukenut mitään siitä, että vuokra nousee näin hirveästi ja moninkertaisesti. Meillä ei siis käynyt mielessä, että vuokra voisi nousta näin paljon, Kähkönen selvittää Iltalehdelle.

Pariskunta ei ole välittänyt siitä, onko tontti oma vai ei, koska vuokra on ollut kohtuullinen.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta on kyllä puistattavaa ajatellakin, että 20 000e tontteja olisi pari vuotta sitten luovutettu nykyisille vuokralaisille 90% alennuksella. Se vasta onkin veronmaksajan omaisuuden hassaamista kun lahjoitellaan kymppitonnien omaisuuseriä melkein ilmaiseksi ympäriinsä.

Kovin montaa kymppitonnin lahjoitusta ei tarvitse tehdä kun huomaakin, että siinä on homekoulurempan rahat kasassa tai jonkun erikoissairaanhoidon syöpähoidon lasku katettu.
 
Viimeksi muokattu:
Lisäsin vielä tohon laittamani linkin yhteyteen alustuksen ja jutun sisällön spoilereihin. Kännykkä sylki ennenaikaisesti pelkän linkin.

Siitä samaa mieltä, että ei mitään syytä hyväntekeväisyyttä ryhtyä harrastamaan, etenkin kun mahdollisuuksia jo aiemmin tarjottu.

Jälkikäteen tietysti aina helppo sanoa, mutta ei paha toi ysärin noin 3000 mk lunastushinta, jos nyt tonttivuokra jo tuhannen euron tietämillä.
 
Minusta on kyllä puistattavaa ajatellakin, että 20 000e tontteja olisi pari vuotta sitten luovutettu nykyisille vuokralaisille 90% alennuksella. Se vasta onkin veronmaksajan omaisuuden hassaamista kun lahjoitellaan kymppitonnien omaisuuseriä melkein ilmaiseksi ympäriinsä.

Kovin montaa kymppitonnin lahjoitusta ei tarvitse tehdä kun huomaakin, että siinä on homekoulurempan rahat kasassa tai jonkun erikoissairaanhoidon syöpähoidon lasku katettu.
Tyhmästä päästä kärsii lompakko myöhemmin. Tässä tämä pariskunta voi vain syyttää itseään kun ei ostanut tuota tonttia markkahintaan silloin kun sen olisi saanut pikkurahalla. Heillä olisi ollut siihen mahdollisuus, kukaan ei kieltänyt ostamasta. Haastattelisivat mielummin nuoria ihmisiä, jotka ovat kusessa kun rahat riittävän vain pienimpään mahdolliseen luukkuun ja siihenkin vain sillä oletuksella, että lainakorko pysyy kohtuuraameissa ainakin viisitoista vuotta tai enemmän, ja mitään muuta ikävää ja yllättävää ei osu omalle kohdalle.
 
Nyt kun päästiin vauhtiin vuokratonteista, niin myös näin voi käydä: Iltalehden artikkeli

Laitetaan nyt parhaat palat tästä, kyseessä siis 60-luvulla kunnalta vuokrattu mökkitontti, kaupunki irtisanoi sopimuksen ja määräsi rakennukset purettavaksi, tietysti vuokraajan laskuun.

Mökkivuokralaiset irtisanottiin vuonna 2009, ja vuonna 2012 irtisanominen sai lainvoiman. Savonlinnan kaupunki vaati Kajannon perheen sekä kahden muun rannalla olevan mökin purkamista.

...

Kajannot joutuivat itse maksamaan mökin polttamisesta lupamaksuja, palkkion VPK:lle ja jäteyritykselle. Summa oli lähes 4 000 euroa.
 
Nyt kun päästiin vauhtiin vuokratonteista, niin myös näin voi käydä: Iltalehden artikkeli

Laitetaan nyt parhaat palat tästä, kyseessä siis 60-luvulla kunnalta vuokrattu mökkitontti, kaupunki irtisanoi sopimuksen ja määräsi rakennukset purettavaksi, tietysti vuokraajan laskuun.

Ei se omakaan tontti välttämättä auta, jos kaupunki haluaa alueen itselleen lunastaa.
 
Ei se omakaan tontti välttämättä auta, jos kaupunki haluaa alueen itselleen lunastaa.

Joo kaikkihan on aina mahdollista, mutta kyllä kunnan on pykälän verran vaikeampaa (ja kalliimpaa) pakkolunastaa sulta tontti/kiinteistö alta jos se on oma kuin irtisanoa tontin vuokrasopimus ja käskeä korjaamaan rakennus huit helvettiin sieltä...
 
Kysymys. Jos haluaa säästää naisystävän kanssa ostetusta asunnosta toisen osapuolen varainsiirtoverot(ensiasunto hänelle) niin mites seuraavanlainen järjestely toimii. Eli jos asunto merkitään omistukselta 50/50, jotta naisystävän ensiasunnon ostopykälä täyttyy. Mutta minä todellisuudessa huolehdin lainasta esim. 65/35 niin minkälainen sopimus meidän pitää keskenään allekirjoittaa, että ns. shit hit the fan tilanteessa tuo omistuksen jako menee oikein. Pankki tästä sanoi, että pitäisi olla ihan mahdollista/laillista, mutta en nyt ihan varma ole mikä se keskenäänsopimuksen nimi on mikä riittäisi juridisesti tämän asian todistamaan?

Ja onko tässä ajatuksessa muuten mitään sudenkuoppia ? Kuulostaisi melko helpolta tavalta säästää monta tonnia..
 
Kysymys. Jos haluaa säästää naisystävän kanssa ostetusta asunnosta toisen osapuolen varainsiirtoverot(ensiasunto hänelle) niin mites seuraavanlainen järjestely toimii. Eli jos asunto merkitään omistukselta 50/50, jotta naisystävän ensiasunnon ostopykälä täyttyy. Mutta minä todellisuudessa huolehdin lainasta esim. 65/35 niin minkälainen sopimus meidän pitää keskenään allekirjoittaa, että ns. shit hit the fan tilanteessa tuo omistuksen jako menee oikein. Pankki tästä sanoi, että pitäisi olla ihan mahdollista/laillista, mutta en nyt ihan varma ole mikä se keskenäänsopimuksen nimi on mikä riittäisi juridisesti tämän asian todistamaan?

Ja onko tässä ajatuksessa muuten mitään sudenkuoppia ? Kuulostaisi melko helpolta tavalta säästää monta tonnia..

Tarkoitat varmaan shit hits the fan termillä eroa?

Avoparin erottelusopimus – Lakivälitys.fi

Erottelusopimus selkeyttää omaisuuden jakoa erotilanteen varalta
Laatimalla erottelusopimuksen avopuolisot voivat selvittää keskenään mikä omaisuus kummallekin kuuluu. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, jossa kalliita hankintoja, kuten asuntoja tai kiinteistöjä, on ostettu yhdessä.

Erottelusopimuksessa voidaan myös mainita kuinka suuret osuudet omaisuudesta kenellekin kuuluu. Usein toinen osapuoli on saattanut maksaa suuremman osuuden yhteisestä omaisuudesta. Erotilanteessa kuitenkin yhteisesti omistettu omaisuus lähtökohtaisesti jaetaan tasan osapuolten kesken.

Tommosen tekee niin on aika puhtailla varmaankin...
 
Kysymys. Jos haluaa säästää naisystävän kanssa ostetusta asunnosta toisen osapuolen varainsiirtoverot(ensiasunto hänelle) niin mites seuraavanlainen järjestely toimii. Eli jos asunto merkitään omistukselta 50/50, jotta naisystävän ensiasunnon ostopykälä täyttyy. Mutta minä todellisuudessa huolehdin lainasta esim. 65/35 niin minkälainen sopimus meidän pitää keskenään allekirjoittaa, että ns. shit hit the fan tilanteessa tuo omistuksen jako menee oikein. Pankki tästä sanoi, että pitäisi olla ihan mahdollista/laillista, mutta en nyt ihan varma ole mikä se keskenäänsopimuksen nimi on mikä riittäisi juridisesti tämän asian todistamaan?

Ja onko tässä ajatuksessa muuten mitään sudenkuoppia ? Kuulostaisi melko helpolta tavalta säästää monta tonnia..

Oletteko miettineet, jos otattaisitte erilliset lainat? Lienee helpoin tapa, eikä tarvitse lisäsopimuksia, vaan kumpikin vastaa omasta lainastaan. Erotilanteessa ei tarvitse myöskään vääntää siitä, kumpi on nyt maksanut kuinkakin paljon.

Erillisillä lainoilla voitte myös helpommin ottaa omistussuhteiden mukaisesti lainaa, ja sinä vain lisälyhennät/lyhennät nopeampaa omaasi.
 
Oletteko miettineet, jos otattaisitte erilliset lainat? Lienee helpoin tapa, eikä tarvitse lisäsopimuksia, vaan kumpikin vastaa omasta lainastaan. Erotilanteessa ei tarvitse myöskään vääntää siitä, kumpi on nyt maksanut kuinkakin paljon.

Erillisillä lainoilla voitte myös helpommin ottaa omistussuhteiden mukaisesti lainaa, ja sinä vain lisälyhennät/lyhennät nopeampaa omaasi.

Noissa erillisissä lainoissa on vaan se huonompi puoli että mitäs sitten jos jotain menee vinoon?

Eli: sinä olet oman osasi maksanut ja ns. omistat nyt vaikka sen 50% kämpästä. Toinen ei syystä X pysty maksamaan ja pankki karhuaa sitä. Mitähän tapahtuu? Pankki myy 50% asunnosta "täällä asuu kyllä yksi toinenkin, ostajan velvollisuuksiin kuuluu satunnainen avoliittoseksi, ruuanlaitto ja vaatteista huolehtiminen" tms.

Eli ongelmaksi tuossa tulee se että jos syystä X nyt toinen ei saa maksettua ei pankkia kiinnosta että sinä olet hoitanut hommasi oikein (ja maksanut jopa kaiken ja omistan puolet kämpästä) vaan ongelmia tulee sinullekin. Ei pankki ala ottamaan haltuunsa / myymään puolikasta kämppää.

Edit: tai sanotaan että kaikki sujuu teoriassa kunnolla mutta toinen kuolee ja häneltä jää vaikka 20 000€ velkaa yhteensä 600 000€ kämpästä mistä sinä omistat puolet. Olette avopari ja hänen perijänsä alkavat hoitamaan asiaa. Äkisti sinulla onkin kasa kämppiksiä jotka tekevät mitä? Ehkä yrittävät myydä kämppää jos eivät pääse sopimukseen perimyksestä tms.. ..miten käy sinun puolikkaallesi?
Tai eivät maksa sähkö/vastike/vesi jne. maksuja ajoissa.. ..pyydät että puolesta kämppää ne katkaistaan mutta maksat oman puoliskosi?
 
Joo kaikkihan on aina mahdollista, mutta kyllä kunnan on pykälän verran vaikeampaa (ja kalliimpaa) pakkolunastaa sulta tontti/kiinteistö alta jos se on oma kuin irtisanoa tontin vuokrasopimus ja käskeä korjaamaan rakennus huit helvettiin sieltä...

Ei se vuokratonteilla mene niin, että sopimuksen loputtua kaupunki käskee vain viemään talon muualle.
Maanvuokralaki 258/1966 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®

Kun vuokrasuhde päättyy, on vuokranantaja, jollei tässä laissa toisin säädetä, velvollinen suorittamaan lunastuksen tontilla olevista rakennuksista, puista ja pensaista sekä pysyvään käyttöön tarkoitetuista laitteista ja laitoksista, mitkä vuokrasuhteen päättyessä siirtyvät hänen omistukseensa.

Lunastusvelvollisuus ei käsitä ilmeisiä ylellisyyslaitteita eikä laitteita tai laitoksia, joita on käytetty muuhun kuin vuokrasopimuksen tarkoitukseen.

Lunastusta suoritetaan se määrä, mihin lunastettava omaisuus vuokrasuhteen päättymisen ajankohta paikkakunnalla käyvän hinnan mukaan arvioidaan siinä kunnossa missä se silloin on. Jos rakennuksia, laitteita ja laitoksia voidaan edelleen käyttää entiseen tarkoitukseensa, on arvioinnissa lisäksi otettava huomioon niiden tuotto.

Muu sopimusehto on mitätön.
 
Ei se vuokratonteilla mene niin, että sopimuksen loputtua kaupunki käskee vain viemään talon muualle.

"käypä arvo" ja "siinä kunnossa kuin ne ovat" antaa avaimet jänniin lunastuskorvauksiin, kuten linkatussa tapauksessa jossa asukas joutui maksajan rooliin vuokrasuhteen päättyessä. Oikeudessahan voi tietty aina tapella jos on pinkka kunnossa.

Edit: tietty käytännössä esim. vuokrasuhteen päättyessä ja uutta solmiessa 700% korkeammalla vuokralla useimmilla varmaan ainoa vaihtoehto on hyväksyä korotus kun kämpän realisointi lunastushinnalla ei ehkä ole kauhean houkutteleva vaihtoehto...
 
Viimeksi muokattu:
Tarkoitat varmaan shit hits the fan termillä eroa?

Avoparin erottelusopimus – Lakivälitys.fi

Vaikuttaa aika liki sitä mitä haenkin, kiitos!

Oletteko miettineet, jos otattaisitte erilliset lainat?

Erillisissä lainoissa on huonoja puolia meille (koska ei voida niin hyvin kontrolloida keneltä menee minkäkin verran kuukaudessa lainanmaksuun nyt kun naisystävä varmaan vielä hetken äitiyspäivärahoilla jne..) ja se ei täysin ratkaise tätä ongelmaa kun omistus asunnosta on silti 50-50 oltava, jotta hänen ensiasunnon ostopykälä täyttyy.
 
Kysymys. Jos haluaa säästää naisystävän kanssa ostetusta asunnosta toisen osapuolen varainsiirtoverot(ensiasunto hänelle) niin mites seuraavanlainen järjestely toimii. Eli jos asunto merkitään omistukselta 50/50, jotta naisystävän ensiasunnon ostopykälä täyttyy. Mutta minä todellisuudessa huolehdin lainasta esim. 65/35 niin minkälainen sopimus meidän pitää keskenään allekirjoittaa, että ns. shit hit the fan tilanteessa tuo omistuksen jako menee oikein. Pankki tästä sanoi, että pitäisi olla ihan mahdollista/laillista, mutta en nyt ihan varma ole mikä se keskenäänsopimuksen nimi on mikä riittäisi juridisesti tämän asian todistamaan?

Ja onko tässä ajatuksessa muuten mitään sudenkuoppia ? Kuulostaisi melko helpolta tavalta säästää monta tonnia..

Eli tarkoitus on verojen välttämiseksi pimittää verottajalta todelliset omistusosuudet? Onko puoliso halukas käyttämään ensiasunnonostoetunsa ja hyötyykö hän järjestelystä jotenkin?

Vaikuttaa aika liki sitä mitä haenkin, kiitos!



Erillisissä lainoissa on huonoja puolia meille (koska ei voida niin hyvin kontrolloida keneltä menee minkäkin verran kuukaudessa lainanmaksuun nyt kun naisystävä varmaan vielä hetken äitiyspäivärahoilla jne..) ja se ei täysin ratkaise tätä ongelmaa kun omistus asunnosta on silti 50-50 oltava, jotta hänen ensiasunnon ostopykälä täyttyy.

Pankki tuskin myöntää lainaa eri suhteessa kuin omistusosuudet ovat, jos ottaa erilliset lainat.

Ilmeisesti lapsi ei ole teidän yhteinen, jos kotiäitinä oleminen estää naisystävältä maksamisen 50 % osuudella? Jos lapsi on yhteinen, eikö kotiäityidellä ole jonkinlaista panosta yhteiseen talouteen ja elämään...

Tehkää sopimus, että sinun maksama ylimääräinen osuus lainasta on velkaa naisystävälle, tällöin omistusosuudet voi olla 50-50, mutta saat maksamasi ylimääräiset osuudet pois erotilanteessa.
 
Kysyin pankista lainaneuvottelujen aikana, että tämä ei ole verottojan mielestä veronkiertoa? Ja lainaneuvottelija vastasi, että ei. Ja tottakai naisystävä haluaa käyttää tämän edun nyt, kun vuosien päästä jolloin koko etuutta ei edes välttämättä ole enää olemassa jne.

Lapsi on toki yhteinen, mutta minulla on enemmän aikaisempaa varallisuutta ja tuplatulot, sekä minun vaatimuslistalla oli isompi ja uudempi asunto silläkin verukkeella, että asumiskulut nousevat -> minä katan niistä 65-60% ja naisystävän aika maksimi kuukausierä mikä häneltä irtoaa on tuo 35-40%.
 
Kysyin pankista lainaneuvottelujen aikana, että tämä ei ole verottojan mielestä veronkiertoa? Ja lainaneuvottelija vastasi, että ei. Ja tottakai naisystävä haluaa käyttää tämän edun nyt, kun vuosien päästä jolloin koko etuutta ei edes välttämättä ole enää olemassa jne.

Lapsi on toki yhteinen, mutta minulla on enemmän aikaisempaa varallisuutta ja tuplatulot, sekä minun vaatimuslistalla oli isompi ja uudempi asunto silläkin verukkeella, että asumiskulut nousevat -> minä katan niistä 65-60% ja naisystävän aika maksimi kuukausierä mikä häneltä irtoaa on tuo 35-40%.

Ei kai se veronkiertoa ole, jos omistussuhteet on todelliset. Ja varmasti voit toisen osuutta asunnosta myös maksaa, mutta katsotaanko tämä sitten lahjaksi, josta pitäisi maksaa lahjaveroa määrätyn rajan ylittävältä osuudelta? Tällöin tosin omistussuhteet on sen 50-50.

Kysy verottajalta kantaa asiaan, jos arveluttaa ja tarkoitus ei ole saada perusteetonta hyötyä - lainaneuvottelija ei välttämättä ole verotuksen asiantuntija. Minusta tuo nyt vain kuulostaa siltä, että varainsiirtoverosta osittain vältytään ilmoittamalla valheellista tietoa omistusosuuksista.
 
Minustakin vaikuttaa veronkierrolta. Eli papereihin merkitään 50-50 jotta säästytään verolta ja sitten tehdään erillinen sopimus että omistusosuus onkin vaikka 70-30. En ole verotuksen asiantuntija, mutta haiskahtaa kyllä. Tällöinhän kannattaisi merkitä aina vaikka 99-1 omistusosuus niin että se jolla on ensiasunnon osto tekemättä saisi lähes täyden verohyödyn ja sitten vaan erillinen soppari että omistusosuus onkin oikeasti vaikka 1-99.
 
Kuulostaa hieman erikoiselle järjestelylle, ja helposti hulahtaa vilpin puolelle lähinnä lahjaveron näkökulmasta.. Jos merkitsette omistussuhteeksi 50/50, niin näin se merkitään verottajan tietoon (jolla on myös tiedot teidän veloista). Loppujen lopuksi sinulla olisi siis vain enemmän lainaa samalla omistussuhteella.

Meillä on oikeastaan sama tilanne että toisella on hieman isommat tulot, mutta otamme lainat 50/50, kuten myös omistussuhteen. Näin molemmat kerryttää kuitenkin omaisuutta, siitäkin huolimatta että toinen maksaakin hieman enemmän menoja.

Tämä on kuitenkin makukysymyksiä. Joko otatte kaiken puoliksi ja hyvätuloinen hieman kompensoi, tai sitten todellsiten omistussuhteiden mukaan jolloin toisen veroetu jää toistaiseksi hyödyntämättä.
 
Noissa erillisissä lainoissa on vaan se huonompi puoli että mitäs sitten jos jotain menee vinoon?

Eli: sinä olet oman osasi maksanut ja ns. omistat nyt vaikka sen 50% kämpästä. Toinen ei syystä X pysty maksamaan ja pankki karhuaa sitä. Mitähän tapahtuu? Pankki myy 50% asunnosta "täällä asuu kyllä yksi toinenkin, ostajan velvollisuuksiin kuuluu satunnainen avoliittoseksi, ruuanlaitto ja vaatteista huolehtiminen" tms.

Eli ongelmaksi tuossa tulee se että jos syystä X nyt toinen ei saa maksettua ei pankkia kiinnosta että sinä olet hoitanut hommasi oikein (ja maksanut jopa kaiken ja omistan puolet kämpästä) vaan ongelmia tulee sinullekin. Ei pankki ala ottamaan haltuunsa / myymään puolikasta kämppää.

Tuo on kieltämättä vaikea juttu, koska tuossa tulee mukaan myös se, että on luottanut kumppaniin, joka ei olisi ollut luottamuksen arvoinen. Lähtökohtaisesti tuon voi ratkaista esim. äitiysvapaiden aikana toisen lainan lyhennysvapaalla tai vastikkeiden ja/tai muiden menojen kustannusvastuuta muuttamalla.

Kestämättömissä tilanteissa tulee asunnon myynti eteen, vaikka laina olisi yhteinen.

Edit: tai sanotaan että kaikki sujuu teoriassa kunnolla mutta toinen kuolee ja häneltä jää vaikka 20 000€ velkaa yhteensä 600 000€ kämpästä mistä sinä omistat puolet. Olette avopari ja hänen perijänsä alkavat hoitamaan asiaa. Äkisti sinulla onkin kasa kämppiksiä jotka tekevät mitä? Ehkä yrittävät myydä kämppää jos eivät pääse sopimukseen perimyksestä tms.. ..miten käy sinun puolikkaallesi?
Tai eivät maksa sähkö/vastike/vesi jne. maksuja ajoissa.. ..pyydät että puolesta kämppää ne katkaistaan mutta maksat oman puoliskosi?

Ymmärtääkseni kuolemantapaus on selkeämpi, koska kummassakin tapauksessa menehtyneen omistusosuus jaetaan pesänjakajille, joihin eloon jäänyt ei välttämättä kuulu.

Eloon jääneen omistusosuutta ei siis jaeta, ellei ole testamentissa toisin sovittu.

Velan määrä tosiaan vaihtelee sen mukaan, miten on joko yhdessä tai erikseen lyhennetty. Yhteisen lainan tapauksessa on vaan saattanut maksaa "perinnönsaajien lainaakin" pois, kun henkilökohtaisissa lainoissa vain omaansa.

Saatan toki olla väärässäkin...

Tuollaisten 20 000€ häntien vuoksi on kieltämättä tärkeää muistaa vakuutukset.
 
Kuten jo aiemmin esitettiin, niin veikkaan, että puolisosi pitää jäädä sinulle velkaa x rahaa kuussa. Jos siis haluat, että kaikki asumisen kulut menee 50/50. Muuta tapaa en keksi, ainakaan sellaista joka ei olisi veronkiertoa.

Asunnon omistussuhteita jos lähdetään muuttamaan myöhemmin, niin rahan pitää vaihtaa omistajaa tai kyseessä on lahja, josta pitää maksaa lahjavero. Esimes. jos vaikka sovitte, että mahdollisen eron sattuessa hän antaa sinulle 15% asunnosta. Sitten on vielä varainsiirtovero, joka lankeaa maksettavaksi kun omistussuhteita muutetaan.
 
Viimeksi muokattu:
Mä selvitin tota joskus toisinpäin. Eli ero tuli, olin kyllä oikeasti maksanut 100% siihen asti kämpästä, tämä ei haitannut kun sen verran vastuullinen olen että olin valmis antaaman 50% maksetusta osuudesta exälle(n. 20keur). Huomiona että ihan kavereina erottiin. Ongelmaksi muodostui, että lainan osuus asunnon arvosta olisi ollut liian suuri minun tuloihin nähden. Exä sitten oli sitä mieltä että hänelle riittää 30% jolloin voin jäädä asumaan kämppään. Kämpää oli siis remppakohde, joten sitä ei siinä vaiheessa olisi voinut mitenkään myydä edes lainan hinnalla.
Mutta tämä "vain 30%" anto ei onnistunut verottajan silmin, koska meillä ei ollut avioehtoa. Tilanne siis hieman eri kun olimme naimisissa.

Pakko kyllä tylyttää sen verran että en kyllä arvosta ihmistä ollenkaan joka hankkii toisen kanssa lapsen, toinen kasvattaa lasta kotona ja sitten häneltä vaaditaan samat kulut kuin siltä joka perheessä tienaa. Vähän pitäisi olla munaa ja vastuun ottoa omasta perheestä, enemmän kuin omasta varallisuudesta välittämisestä. Kiva seurata tuttava pariskuntaa vierestä, asuvat kalliissa talossa, on autot yms. Vaimo kotona 2 lapsen kanssa, tulot on minimaaliset ja mies tienaa hyvää rahaa (oikeasti ok). Mies käy lomamatkoilla kavereiden kanssa yms. Vaimo on kotona ja miettii miten saa lapsille ostettua ruokaa. Ihan mahtava kuvio ja voin kertoa että tällä hetkellä ero tulossa. Mies ei tingi yhtään, kaikki kulut on puoliksi, paitsi tietty vaimon tarpeet, joihin vaimolla ei jää rahaa kun nyt ei edes pysty sitä 50% kuluista maksamaan. Mies kyllä jaksaa muistuttaa että tämän verran sinun pitäisi maksaa kuluista joka kuukausi, vaikka vaimon tulot on alle sen. Jos ei tulot riitä niin perhe saa sitten kärsiä mieluummin kuin mies maksaisi extraa.
 
Minusta on kyllä puistattavaa ajatellakin, että 20 000e tontteja olisi pari vuotta sitten luovutettu nykyisille vuokralaisille 90% alennuksella. Se vasta onkin veronmaksajan omaisuuden hassaamista kun lahjoitellaan kymppitonnien omaisuuseriä melkein ilmaiseksi ympäriinsä.

Kovin montaa kymppitonnin lahjoitusta ei tarvitse tehdä kun huomaakin, että siinä on homekoulurempan rahat kasassa tai jonkun erikoissairaanhoidon syöpähoidon lasku katettu.

Kaupungin tulee tietysti kunnioittaa sitä sopimusta jonka se on tehnyt silloisella näkemyksellään vuonna 1966 - silloin tontin arvo on ollut tuo pari markkaa neliö tai vastaava 5% vuodessa seuraavaksi 50 vuodeksi. Jos Lappeenrannasta olisikin tullut suomalainen nykyperuspikkukaupunki ongelmineen (Salo?) niin ne olisi vain onnellisia jos olisivat saaneet edes tuon 2000 euroa kertamaksuna tai 121 euroa vuodessa. 21000 eurossa on aika paljon preemiota vaikkapa sille että se Kaukaan tehdas lyödään kiinni. Venäläisten katohan on jo nyt vaikuttanut Lappeenrannan kauppaelämään ihan oikeasti ja merkittävästi. Ei paljon "nousukausi" näy. Heittomerkit koska en usko sellaista olevan menossa.
 
Joo tarkoitus ei ole harrastaa veronkiertoa tietoisesti, mutta toisaalta ei tuo 3-4k ylimääräinen varainsiirtoverokaan houkuttele jos ensiasuntopykälää on mahdollista hyödyntää.

Esim.
Erottelusopimus selkeyttää omaisuuden jakoa erotilanteen varalta
Laatimalla erottelusopimuksen avopuolisot voivat selvittää keskenään mikä omaisuus kummallekin kuuluu. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, jossa kalliita hankintoja, kuten asuntoja tai kiinteistöjä, on ostettu yhdessä.

Erottelusopimuksessa voidaan myös mainita kuinka suuret osuudet omaisuudesta kenellekin kuuluu. Usein toinen osapuoli on saattanut maksaa suuremman osuuden yhteisestä omaisuudesta. Erotilanteessa kuitenkin yhteisesti omistettu omaisuus lähtökohtaisesti jaetaan tasan osapuolten kesken.

Tässä mun mielestä sivuutetaan tätä asiaa. Eli käytännössä ostohetkellähän omistus on 50-50, ei 60-40. Jos asunto myydään kuukauden päästä niin molemmille osapuolille kuuluu tuo 50%. Mutta jos tehdään sopimus, että erotilanteessa molemmat saa sen mitä ovat maksaneet. Ja minä maksan koko laina-ajan isompaa summaa, niin silloinhan omistussuhde alkaa kallistumaan tuonne 60-40 suuntaan pikkuhiljaa ja kun laina on maksettu kokonaan, niin siihen se jääkin. Eikä pelkästään kyse ole erotilanteesta vaan vaikka 20v päästä myymisestä, silloin myyntihinnasta tulisi 60-40 suhteella jako jne.

Ajatushan ei ole mitenkään kyykyttää naisystävää tai emt oliko toi ylempänä kuitti mulle. Yhteislainassa on hyvä puoli, että minä voin käytännössä yksin maksaa sitä vaikka 3 seuraavaa vuotta ja naisystävä sen mukaan kun häntä huvittaa. Sittenkun hän palaa työelämään niin voidaan katsoa uusiksi maksuosuuksia.
 
Tässä mun mielestä sivuutetaan tätä asiaa. Eli käytännössä ostohetkellähän omistus on 50-50, ei 60-40. Jos asunto myydään kuukauden päästä niin molemmille osapuolille kuuluu tuo 50%. Mutta jos tehdään sopimus, että erotilanteessa molemmat saa sen mitä ovat maksaneet. Ja minä maksan koko laina-ajan isompaa summaa, niin silloinhan omistussuhde alkaa kallistumaan tuonne 60-40 suuntaan pikkuhiljaa ja kun laina on maksettu kokonaan, niin siihen se jääkin. Eikä pelkästään kyse ole erotilanteesta vaan vaikka 20v päästä myymisestä, silloin myyntihinnasta tulisi 60-40 suhteella jako jne.

Ei omistuksista voi sopia yhtä ja todeta, että nyt tilanne onkin toinen - jos rahaa tai varallisuutta siirtyy, liittyy siihen todennäköisesti veroseuraamuksia jossain välissä. Asunnon omistusosuudet kirjataan kauppakirjan mukaan, ei ne itsestään muutu sen jälkeen. Tarkoituksesi ei ole kiertää veroja, mutta esität vain toimenpiteitä, joilla verojenmaksusta voi perusteetta välttyä.

Joshaluat saada omasi erotilanteessa, tehkää velkakirja, jonka mukaan sinun maksama ylimääräinen 50 % osuus on velkaa naisystävälle, ja että velka erääntyy erotilanteessa - naisystävänsä ei todennäköisesti ole rahaa maksaa ja talo menee myyntiin, jotta saat osuutesi. Kaikkiaan naisystävän kannalta tilanne on hyvin epäedullinen esitetyllä järjestelyllä.

Jos olisin naisystävä, pitäisin kiinni 50 % osuudesta erotilanteessa. Kodinhoito, lastenhoito, työurasta luopuminen jne. luultavasti katsottaisiin merkittäväksi panostukseksi yhteiseen talouteen ja jäisit maksumieheksi 15 % osalta asunnon arvosta.

Sama fiilis tuli kuin käyttäjällä @Anagonda eli vahvempi osapuoli hakee vielä vahvempaa asemaa suhteessa toiseen. Itse en tämmöiseen järjestelyyn suostuisi, mutta voi se joillakin toimiakin.

Ja onhan siinä sekin mahdollisuus, että mahdollisessa erotilanteessa kukaan ei varainsiirtoveroja muistele, vaikka omaisuus jaettaisiikkin toisin kuin virallisissa kirjoissa olevat omistusosuudet. Naisystävän suhtautuminen asiaan voi erotilanteessa olla erilainen kuin mitä nyt osaat kuvitella.

E. tai toki voit erotilanteessa ostaa myös puolison osuuden asunnosta ja vähentää tästä summasta syntyneen velan.
 
Viimeksi muokattu:
Joo tarkoitus ei ole harrastaa veronkiertoa tietoisesti, mutta toisaalta ei tuo 3-4k ylimääräinen varainsiirtoverokaan houkuttele jos ensiasuntopykälää on mahdollista hyödyntää.

Esim.
Erottelusopimus selkeyttää omaisuuden jakoa erotilanteen varalta
Laatimalla erottelusopimuksen avopuolisot voivat selvittää keskenään mikä omaisuus kummallekin kuuluu. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, jossa kalliita hankintoja, kuten asuntoja tai kiinteistöjä, on ostettu yhdessä.

Erottelusopimuksessa voidaan myös mainita kuinka suuret osuudet omaisuudesta kenellekin kuuluu. Usein toinen osapuoli on saattanut maksaa suuremman osuuden yhteisestä omaisuudesta. Erotilanteessa kuitenkin yhteisesti omistettu omaisuus lähtökohtaisesti jaetaan tasan osapuolten kesken.

Tässä mun mielestä sivuutetaan tätä asiaa. Eli käytännössä ostohetkellähän omistus on 50-50, ei 60-40. Jos asunto myydään kuukauden päästä niin molemmille osapuolille kuuluu tuo 50%. Mutta jos tehdään sopimus, että erotilanteessa molemmat saa sen mitä ovat maksaneet. Ja minä maksan koko laina-ajan isompaa summaa, niin silloinhan omistussuhde alkaa kallistumaan tuonne 60-40 suuntaan pikkuhiljaa ja kun laina on maksettu kokonaan, niin siihen se jääkin. Eikä pelkästään kyse ole erotilanteesta vaan vaikka 20v päästä myymisestä, silloin myyntihinnasta tulisi 60-40 suhteella jako jne.

Ajatushan ei ole mitenkään kyykyttää naisystävää tai emt oliko toi ylempänä kuitti mulle. Yhteislainassa on hyvä puoli, että minä voin käytännössä yksin maksaa sitä vaikka 3 seuraavaa vuotta ja naisystävä sen mukaan kun häntä huvittaa. Sittenkun hän palaa työelämään niin voidaan katsoa uusiksi maksuosuuksia.
Jos haluatte hyödyntää naisystävän varainsiirtoverottomuuden, niin hänen pitää ostaa 50 %. Onko tämä mahdollista hänen varoillaan ja henkilökohtaisella lainalla?

Jos tulot eivät riitä henk.koht. lainaan, niin on pakko ottaa yhteinen laina. Naisystävän kannattaa sitten oikeasti lyhentää lainasta 50 %, ettei verottaja katsoisi hommaa varainsiirto-/lahjaveron kiertämiseksi. Verokarhu herää, jos varallisuus karttuu nopeammin kuin on tuloja, eli hänen tulee olla tavallista tarkempi tässä asiassa.

Avaatte erillisen lainanhoitotilin, jonne molemmat työntää saman verran rahaa, ja josta lainaa maksetaan pankille. Miltään yhteiseltä ruokatililtä ette voi hommaa tehdä, koska naisen tulot eivät riitä sekä lainaan että ruokaan. Pitää siis olla mustaa valkoisella, että hänen tililtään on lähtenyt "korvamerkittyä" rahaa oikea määrä. Sinä saat ihan laillisesti (ja käytännössä joudutkin) maksaa koko perheen ruuat ja muut menot.

Verosäästön "kääntöpuolena" nainen saa kasvatettua varallisuuttaan suurelta osin sinun rahoilla. Toisaalta hän myös osallistunee enemmän lapsen kasvattamiseen. En tiedä pystyykö erottelusopimusta käyttämään teidän tilanteessa ilman veronkiertoepäilyä (huomattavat tuloerot ja vain toisella on verovapaus).


Edit. Pakko vielä korostaa, että teidän tapauksessa ei todellakaan voi maksella yhteistä lainaa "sen mukaan kuin huvittaa". Niin voisi toimia ja toimitaankin, jos molempien tulot yksinään riittävät sekä omaan lainaosuuteen että muiden menojen puolikkaaseen. Silloin verottajaa ei kiinnosta. Verottajan silmätikuksi pääsee, kun varat miinus velat, eli nettovarallisuus kasvaa suurin piirtein yhtä nopeasti kuin on tuloja tai jopa nopeammin. Eikä siinä mitään pahaa, jos silmätikuksi joutuu, mutta silloin pitää olla dokumenttia tallessa, eli mistä jo ylempänä mainitsin. Tälläisissä erikoistapauksissa lainojen tulee olla maksettu omistusosuuksien suhteessa, mutta muuten puolisoa voi elättää vaikka 100 %:sti.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvää pohdintaa. Pankin mielestä tässä koko asiassa ei ole mitään epäselvää. Pitää nyt vielä lukea enemmänkin ja kun täällä moni tuntuu nyt olevan sitä mieltä että järjestely ei toimi niin vaatii kyllä lisää tutkimista aiheesta kun en halua tietenkään tulevaisuudessa mitään ongelmia. Alun perin lainaosuus ja omistusosuus oli tarkoitus jakaa 60-40, mutta tosissaan kun pankissa tästä juttelin niin "mitään ongelmaa" ei ole tehdä sitä kuten alkup. viestissä mainitsin.

Lainanhoitotiliä ollaan ottamassa, josta myös nähtäisiin mitä kumpikin on lopulta maksanut jne ja josta laina maksetaan. Tätä myös pankkivirkailija suositteli.
 
Pankin mielestä tässä koko asiassa ei ole mitään epäselvää.
Onko tämä kommentti tullut pankin juristilta vai keneltä?
Eli käytännössä ostohetkellähän omistus on 50-50, ei 60-40. Jos asunto myydään kuukauden päästä niin molemmille osapuolille kuuluu tuo 50%. Mutta jos tehdään sopimus, että erotilanteessa molemmat saa sen mitä ovat maksaneet. Ja minä maksan koko laina-ajan isompaa summaa, niin silloinhan omistussuhde alkaa kallistumaan tuonne 60-40 suuntaan pikkuhiljaa ja kun laina on maksettu kokonaan, niin siihen se jääkin. Eikä pelkästään kyse ole erotilanteesta vaan vaikka 20v päästä myymisestä, silloin myyntihinnasta tulisi 60-40 suhteella jako jne.
Ei se asunnon omistajuus voi vaan mihinkään itsestään muuttua ilman että asiasta tehdään virallisia papereita oli se sitten kauppa (menee varainsiirtovero) tai lahja (menee lahjavero).
 
Hyvää pohdintaa. Pankin mielestä tässä koko asiassa ei ole mitään epäselvää. Pitää nyt vielä lukea enemmänkin ja kun täällä moni tuntuu nyt olevan sitä mieltä että järjestely ei toimi niin vaatii kyllä lisää tutkimista aiheesta kun en halua tietenkään tulevaisuudessa mitään ongelmia. Alun perin lainaosuus ja omistusosuus oli tarkoitus jakaa 60-40, mutta tosissaan kun pankissa tästä juttelin niin "mitään ongelmaa" ei ole tehdä sitä kuten alkup. viestissä mainitsin.

Lainanhoitotiliä ollaan ottamassa, josta myös nähtäisiin mitä kumpikin on lopulta maksanut jne ja josta laina maksetaan. Tätä myös pankkivirkailija suositteli.

Pankkia kiinnostaa vain teidän maksukyky ja lainalle saatavat vakuudet. Veroasioissa konsultoisin verottajaa.
 
Ei sitä nyt ihan helposti verottajan silmätikuksi lahjaveron kiertämisestä pääse. Alle 5000e saa 3 vuoden jaksoa kohden lahjoittaa verovapaasti niin esim. tonnin lyhennyksellä 65 - 35 suhteella lyhentäessä 50 - 50 omistuksessa olevaa asuntoa mennään vasta niukasti tuon rajan yli. Tässäkin maassa on kuitenkin lukemattomia talouksia, jossa asunto on 50 - 50 omistuksessa ja perheen paremmin toimeentuleva lyhentelee isomman siivun lainasta. Varsinkin lapsiperheissä, jossa äiti on lasten kanssa kotona tuo kuvio on hyvinkin normaali. Ikinä en ole kuullut, että joku olisi vaikeuksiin tuollaisen perusteella joutunut.
 
Näissä tilanteissa tietysti on myös merkitystä puolisoiden välisellä elatusvelvollisuudella jne.. Jos toinen on kotivanhempana hoitamassa yhteisiä lapsia niin tuskin verottajan päässä kukaan alkaa kyselemään että mites tämä laina on maksettu jos omistus on 50/50 ja mites nää lahjaverot ruokaostoksista kun sulla ei ole tuloja...
 
Olen paniikissa.
Joo, eihän ennen nollaa prosenttia toi vaikuta lainkaan kuin vanhemmissa lainoissa (joskus ennen vuotta 2012). Mut jos 0,003% nousee päivässä niin noin parissa sadassa pankkipäivässä nousua tulee noin 0,6% vuodessa. Ei sekään kyllä paljon ole ainakaan pariin kolmeen vuoteen.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
283 236
Viestejä
4 865 643
Jäsenet
78 623
Uusin jäsen
Tml57

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom