Onko jollain kokemuksia vanhasta max 50-luvun puutalosta ensimmäisenä omakotitalona, kannattaako edes harkita vai ostaa mielummin "uudempi" talo joka olisi jo betonilaattaperustuksella? Remonttikokemus ja osaaminen on ennestään lähes nolla, mielenkiintoa (pinta)remontointia ym. talon ylläpitotoimia kohtaan kyllä löytyy muttei osamista ennestään ole. Kumpi lienee taloudellisesti yleensä järkevämpi ostos asumis/remppakulujen osalta? Tai ns. huolettomampi?
Itse olen koko ajan ollut 80-90-luvun talon kannalla, mutta pihasta joutuu usein niiden kanssa tinkimään ja monesti ovat vielä taloteknisesti monelta osin, kuten vesikatto, aähköt/salaojat, alkuperäisiä. Ja suurimmaksi osaksi tuon ikäluokan talot tuntuu olevan kaksoislaattaperustuksella, (täällä päin maaperä savimaata).
Kohteet mitä on katseltu on sellaisia, joihin on jo jotain teknistä korjaustakin tehty (ei siis täysin alkuperäiskuntosia remonttikohteita).
Puutaloista ollaan katseltu rossipohjaisia sekä sellaisia joissa ns. kellarit on rakentamatonta tilaa.
Itse olin aika samassa tilanteessa, eli vaikka ei juuri varsinaista remppakokemusta ollutkaan, niin työkalut pysyy kädessä ja kykyä ja halua selvittää asioita löytyy. Aika nollista lähdin, mutta toista vuotta kestäneen asunnonetsintäprosessin ja lukemattomien kuntotarkastusraporttien selaamisen ym. jälkeen alkoi pikkuhiljaa muodostua jonkinlainen käsitys ainakin yleisimmistä jutuista talotekniikan ym. osalta ja siitä mitä haluaa tai ei halua (tai ainakin luulee niin). Kuten missä tahansa oppimisprosessissa, niin oikeastaan sen lopussa vasta tuntui siltä, että olisi valmis aloittamaan sen.
Tuohon kysymykseesi ei varsinaisesti varmaan yhtä oikeaa vastausta ole ja kaikissa vaihtoehdoissa on omat plussat ja miinukset ja rakennukset ovat rakennusvuosikymmenestään huolimatta yksilöitä. Yksi juttu, mikä kannattaa kuitenkin pitää mielessä, on yleinen elämäntilanne sisäänmuuton jälkeen. Minä olin kanssa valmis "käärimään hihat" ja muuttamaan johonkin 50-60-luvun kämppään ja sitten remppaamaan siitä mahdollisimman pitkälle itse "hyvän", mutta siinä sitten kämpänhakuprosessin edetessä tuli mm. perheenlisäystä ja todettiin puolison kanssa, että elämäntilanne on kyllä just nyt sellainen, että halutaan kämppä johon voi muuttaa suoraan vaan sisään ja asua ainakin seuraavat viitisen vuotta ilman välitöntä tarvetta mittaville remonteille.
Tämä osoittautui jälkikäteen tismalleen oikeaksi ratkaisuksi, koska tässä kahden pienen lapsen kanssa keskellä ruuhkavuosia eläessä, ne pienet pintarempatkin vaatii aika paljon järjestelyä ja viitsimistä. Ajatus siitä, että nyt pitäisi ruveta tekemään tai edes hankkimaan ja sietämään jotain mittavampaa remonttia tuntuu aika pirun raskaalta. Ostettiin siisb uonna -91 valmistunut kämppä, jossa on kyllä juurikin about tuolla viiden vuoden aikajänteellä jotain isompia remppoja (esim. kylppäri) edessä ja jossain vaiheessa tulee sitten kattorempat, mahdolliset salaojakunnostukset ym., mutta just nyt ei ollut mitään akuuttia ja pystyttiin vaan muuttamaan sisään. Monesti noissa vanhemmissa kämpissä kun tilanne on vähän se, että sitä "korjausvelkaa" on kertynyt aika paljon ja niitä epämiellyttävän kalliita isoja remontteja (putket, katto, salaojat, sähköt ym.) on lykätty ja lykätty, kunnes yhtäkkiä ollaankin siinä tilanteessa, että kämppä pitäisi saada myytyä ja siinä vaiheessa ei enää olekaan rahallisesti järkevää niitä ruveta tekemään, joten myydään "alennuksella" seuraavan riesaksi.
Toki voi vaan muuttaa sisään ja lykätä niitä remontteja lisää ja mahdollisesti mitään ongelmaa ei tule vielä hyvään toviin. Lisäksi siinä kun ruvetaan jotain noita isoja remppoja tekemään, saattaa löytyä kaikenlaisia ikäviä yllätyksiä, jotka pitää myös korjata jne. Ei sekään täysin poikkeuksellista ole, että remontit "pilaavat" aiemmin hyvin toimineen talon (toki harvoin näin). Toisaalta sitten jos se talo on siinä jo yli 70 vuotta nököttänyt ja kukaan ei sitä 70-80-luvuilla ole remontoinut pilalle, niin hyvinkin se saattaa siinä vielä toisen mokoman tönöttää kunhan siitä pidetään huolta. Uusissa taloissa taas monet niistä mahdollisista piilevistä vioista ovat vielä edessäpäin ja kenelläkään ei oikeasti ole tietoa siitä, miten nämä tämän hetkisen "hyvän rakennustavan" kämpät kestävät aikaa.
Summa summarum: yhtä oikeaa vastausta ei ole ja riippuu (henkilökohtaisten mieltymysten lisäksi) paljolti lompakosta, riskinsietokyvystä ja elämäntilanteesta mikä on kullekin järkevää. Remontointiin pitää joka tapauksessa varata rahaa, ellei kämppä ole oikeasti ihan uusi (<10 vuotta). Ainoa mitkä kiertäisin kokonaan on 70-luvun valesokkelitalot. On niissäkin hyviä yksilöitä ja osittain ongelmaa on ehkä liitoiteltukin, eikä valesokkeli sopivassa maastossa ole mikään ongelma, mutta riski on silti kohtuullisen iso (viimeistään siinä vaiheessa jos kämppää yrittää myydä eteenpäin). Samaten tasakatot skippaisin kokonaan ihan pelkästään jo niiden epäkäytännöllisyyden näillä leveyspiireillä takia.
/img-s3.ilcdn.fi/8412186e90f99ef84e6c2cc8d8cd1a719cbec81a9cad39924c973ca1df6c7385.jpg)
