Ei tarvitse olla edes retuperällä. Jos omistaisin esim. 1990-luvun puolivälissä rakennetun kerrostalon, niin kyllä miettisin mitä sille kannattaisi tehdä. Hyvästä talonhoidosta huolimatta kaikki suuret remontit olisivat edelleen tekemättä, mutta vääjäämättä lähestymässä. Jonkun viemäriremontin osalta oltaisiin ehkä vasta puolivälissä elinkaarta, mutta sekin on laiha lohtu: käyttövesiputkien uusiminen olisi lähellä ja rakennusajan vedeneristysvaatimukset kannustaisi remppaamaan kaikki kylppärit. Miksei siis samalla vaivalla täysimittainen LVIS-remontti?
Kyllä tuollaisessa tilanteessa miettisi kahteen kertaan, että käärisikö hihat ja alkaisi teettämään suuria remontteja putkessa. Jos talo olisi vuokrakäytössä, lisäisi jatkuvat remontit haasteita asukasvaihtuvuudessa ja vuokranalennuksissa. Vai tulisiko talo vain ns. ajaa loppuun ja rakentaa uusi sekä parempi tilalle.
Vaikka en rakennustekniikasta juuri mitään tiedäkkään, niin rohkenen kyllä epäillä, että talo tulisi 30 vuodessa niin pahaan tekniseen umpikujaan, että se pitäisi purkaa. 70-luvulla tehdyt elementtihirviöt ovat ehkä jonkinlainen poikkeus, mutta niissäkin on kai yleisemmin päädytty remontointiin, ei purkuun. Purkaminenkin aiheuttaa nimittäin haasteita asukashankinnassa ja aiheuttaa vaihtuvuutta. Siinä voi joutua myöntymään 100% alennukseen useaksi vuodeksi.