Pidemmän päälle se on vaan ihmiselle mukavampi olotila, vähemmän stressiä ja enemmän "käyttörahaa" jos ja kun ne velat on saanut pois. Toki löytyy ihmisiä jotka läpi elämänsä ovat veloissa ja se on heille "normaali" tila. Ensin opintolaina, sitten autolainaa, asuntolainaa, vaihdetaan autoa, vaihdetaan asuntoa jne.
Toki pitkä laina-aika on parempi koska ihminen itse voi (ja hänen pitäisi pystyä, toki omasta selkärangasta kiinni) vaikuttaa säästämiseen ja lainan lyhentämisen nopeuteen. Ainakin jos vertaa viimeisen päälle mitattuun 10 tai 15 vuoden lainaan missä itselle jää ehkä se parisen sataa ruokaan "kun tähänkin saakka riittänyt" ja ensimmäinen hajonnut kodinkone pakottaa ottamaan uuden lainan.
Riippuu ihmisestä. Maksoin ensiasunnon ASP-lainan viimeisen erän reilu kolme vuotta sitten. Sen jälkeen, ja jo sitä ennen mieleen oli hiipinyt ajatus, että miksi ihmeessä tuli otettua liian pieni ja liian lyhyt laina. Se oli kaikki pois osakkeista. Pannaan kokemattomuuden ja vanhempien sukupolvien mielipiteiden piikkiin.
Velattomuutta ei onneksi montaa kuukautta kestänyt, koska lapsen kasvaessa tuli eteen suurempaan muutto. Molemmat asuntokaupat tehtyäni poistuin pankista niin, että tilillä oli noin 15 ke enemmän "käyttörahaa" kuin ennen asuntokauppoja velattomana. Seiniin oli siis sitoutunut vähemmän euroja vaikka seinien määrä oli kasvanut. Selitys tähän oli vieraan (pankin) rahan käyttö.
Pankki tietysti haluaa tästä pienen korvauksen koron muodossa. Maksan sen mielelläni, koska vaihtoehtoisesti osakesalkkuni olisi pienentynyt vastaavasti, jos en olisi nostanut ollenkaan lainaa. Muutto oli pakollinen, mutta rahoituksen sain valita, että omaa vai vierasta. Omalla rahalla olisin menettänyt lainaa vastaavalta osuudelta osingot ja arvonnousun 25 vuoden ajalta. Yhtä maksettua korkoeuroa kohden olisin jo tämän kolmen vuoden aikana menettänyt karkeasti 10-20 euroa.
Lainaa pitää tietysti myös lyhentää, mikä vaatii rahaa. Näiden matalien korkojen aikana 25-28v lainan lyhennys plus korko ovat vuodessa karvan yli 4 %, mikä on vain aavistuksen suurempi kuin netto-osinko. Lainan suuruisen osuuden osingot kuittaavat siis lähes kokonaan lainan vuotuiset lyhennykset ja korot. Puuttuva muutama kymmenen euroa per kk pitää rahoittaa sitten muista pääoma-/ansiotuloista. Homma pyörii lähes ilman apua.
Sitten 25 vuoden kuluttua lainaa nostamattomalla salkusta rahoittaneella olisi velaton kämppä + muutamat kympit per kk sijoitettuna, ja niiden osingot (tosin korkojen joskus noustessa erotus onkin muutaman kympin sijaan muutamia satasia kuussa). Lainaa nostaneella taas olisi 25 v kuluttua velaton kämppä + alunperin lainan suuruinen salkku + salkun arvonnousu. Osinkoja listassa ei ole, koska nehän hupenivat kokonaan lainan poismaksuun 25 v aikana. Palkasta lainan lyhennykseen käytettyä osuutta ei ole jälkimmäisessä miinusmerkkisenä, koska sen vaikutus on huomioitu ensimmäisessä plusmerkkisenä.
Mun mielestä jälkimmäinen on taloudellisesti houkuttelevampi, ja siksi päädyin siihen. Netto-osinkojen ja koron erotus on ollut nämä kolme ensimmäistä vuotta yli 3 %/a, joten lainan ottanut on voittanut yli 3 k€/a/100 k€ lainaa. Tuon kun kertoo 25 vuodella, niin tulee iso potti. Tietenkin korkojen noustessa erotus pienenee. Toisaalta arvonnousua ei vielä edes huomioitu. Siitäkin tullee oma pottinsa 25 vuodessa, jos alkupotti on lainaa vastaava 100 k€.
Suurimmalla osalla ei ole alkupottia lainannostohetkellä vaakakupissa. Samat periaatteet pätevät silti rahan hinta vs. sijoituksen tuotto. Alkupotin tapauksessa kannattavuuden näkee ehkä selkeämmin. Ei lypsävää lehmää lihoiksi. Ilman pottia suurin haaste on kurinalaisuus, että pystyykö sijoittamaan lainan suuruuden/pituuden ansiosta jäävän ylimääräisen.