Yks tärkeimmistä 90-luvun jutuista, mikä jäi keskustelematta ennenkuin tämä meni ruokavalioväännöksi on mielestäni tämä:
Töitä oli ja niihin tosiaan pääsi paljon helpommin kuin nykyään. Ei tarttenu lähettää CV:itä kolmella kielellä, tehdä videohaastattelua ja käydä läpi sen seittemättä pälli- ja muuta soveltuvuuskoetta joka hemmetin hanttihommaan.
Paras konsti oli tosiaan mennä paikan päälle kysymään töitä. Silloin tosin pääsikin useimpiin paikkoihin sisään ilman lätkiä, kulkulupia ja ennakkoon sovittuja tapaamisia.
Varsinkin elektroniikkateollisuudessa tarvittiin mm. kokoonpanijoita ja testaajia mihin pääsi usein jopa ilman mitään koulutusta. Sitten jos vielä löytyi osaamista ja mielenkiintoa alalle, niin urakehitys saattoi olla hyvinkin nopeaa.
Amiksen sähköpuolelta kävivät kirjaimellisesti hakemassa koulun penkiltä töihin viimeisen vuoden opiskelijoita. Jos vaan sai paperit ja ilmoitti olevansa käytettävissä, niin: "Paikka on teidän"