Ankea 90-luku

[kurkimies]

Kyllä se oli ihan pien paudien aikaan ja analoogisella puhelimella ko lähes koko päivän oli varattuna.. isdn tuli paljon myöhemmin ja silloin myös tupla linjat jolloin vois käyttää vaan toista ja nähdä soittajan numeron

ISDN-linjaa mainostettiin sillä, että sen pitäisi osata sammuttaa automaattisest toinen linja jos soitti tai vastaanotti puhelua.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mä maksoin puhelinmodeemin käytöstä aika paljon kun paikallisen puhelinyhtiön hinnoittelu ei ollut kovin kuluttajaystävällistä, mutta "kostoksi" pääsin käsiksi kohtuuhintaiseen laajakaistaan 90-luvun lopulla.. Yli neljännesvuosisata siis surffailtu jo laajakaistalla.

 

[oongee]

Tähän liittyen, muistan vieläkin mun oman Fido-pointin osoitteen ulkoa. Kaikenlaista turhaa sitä päähän jääkin tilaa viemään

Ite aloitin 2400bps modeemilla joskus '90 tai '91. Parin vuoden päästä päivitin V.34:ään. ISDN tuli sitten 90-luvun puolivälin nurkilla, kun muutin omilleni asumaan.

Kyllä siinä 90-luvun bbs- ja fido-kulttuurissa oli jotakin hienoa

FidoNet mainittu. Muistan myös omat entiset FidoNet-osoitteeni sekä nodeni puhelinnumeron.

FidoNetissä oli Suomessa aluksi käytössä verkot 504 ja 515, jotka olivat kaksi erillistä kuppikuntaansa, joissa oli kummassakin jäseniä ympäri maan, mutta jossain vaiheessa ylhäältä päin "pakotettiin" maa organisoitumaan uudelleen teleliikennealueiden mukaisiin verkkoihin, joiden numerot olivat 220-229. 220 oli pääkaupunkiseutu.

Osoitteet olivat muotoa ZONE:NET/NODE.POINT jossa kaikki kentät olivat numeroita (ja .POINT -osuus jätettiin pois jos vastaanottaja sijaitsi nodella). Esim. 2:220/111. Zone 2 oli Eurooppa. Suomi oli Region 22, mutta sillä ei ollut osoitteiden kannalta merkitystä.

FidoNetin nodelistojen historiasta voi tehdä hakuja seuraavassa linkissä: Nodelist history search

Itse tilasin USA:sta asti SysOp-alennuksella US Roboticsin V.32bis ja HST -modeemin. Ai että oli nopea. Olin sikäli onnellisessa asemassa, että sain käyttööni erillisen puhelinliittymän dataliikennettä varten, joten modeemi vastasi linjalla 24x7.

Tosin osa edellä kerrotusta oli ehkä jo 80-luvun lopussa. Sori siitä.

Pian 90-luvun edetessä aloin löytää pääsyn internetin ihmeelliseen maailmaan ja FidoNet-hommat unohtui siinä vaiheessa.

 

[Miksuu]

ISDN-linjaa mainostettiin sillä, että sen pitäisi osata sammuttaa automaattisest toinen linja jos soitti tai vastaanotti puhelua.

juuh jos halusit niin. periatteessahan siinä oli siksi kolme "linjaa" kaksi oikeaa mutta kolmas kykeni toimittamaan puhelutiedon tms.. kaksi vaan liikenteeseen toki

 

[kilroy1]

Ysärin paremmalta puoliskolta jäänyt mieleen City- ja Image lehdet. Ja kun ysärin lopussa sain bettiyhreyden niin Cityn chatit olivat takuuvarmoja paikkoja löytää seuraa.

 

[j1m2]

Mielestäni 80-90 luku oli hyvää aikaa ,naiset olivat hoikkia ja nättejä luonnollisella tavalla,eikä ollut somea ja deittipalveluja sotkemassa pariutumista vaan se tapahtui kasvotuksin ihan omien kykyjen mukaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mielestäni 80-90 luku oli hyvää aikaa ,naiset olivat hoikkia ja nättejä luonnollisella tavalla,eikä ollut somea ja deittipalveluja sotkemassa pariutumista vaan se tapahtui kasvotuksin ihan omien kykyjen mukaan.

Mun näkökulma on toki hyvin biasoitunut, kenenpä ei tässä asiassa olisi, mutta sanoisin että optimi-aika naisen vonkauksen saralla oli noin 1998-2005, jolloin toimi vehtauskumppanin haku sekä reaalimaailmasta että bittimaailmasta yhtä lailla. Yöelämä oli täynnään hoikkaa pimua, mutta samanlaista hoikkaa pimua löytyi myös Netistä - se toki saattoi vaatia hyvää verbaaliakrobatiaa koska kuvia ei välttämättä vaihdettu lainkaan tai se oli ihan sivujuonne koko jutussa. Nykyään tosin vaaditaan hyvien kuvien LISÄKSI sitä verbaaliakrobatiaa myös, ja kaikki on kaikin puolin nihkeämpää. Enkä usko, että se on nihkeämpää ainoastaan minulle vaan ihan kautta linjan ylipäätään, hyvin tunnetuista syistä johtuen.

Ja voi pojat kun olisi ollut edes puolet siitä tiedosta ja pelistä mitä nykyään on! Ihan nörttinä haahuillenkin sitä pimua sai, kun vaan osasi vähän runoilla.

 

[Tonnin Seteli]

Yli neljännesvuosisata siis surffailtu jo laajakaistalla.

Ai että miten nostalginen termi. Melkein kuin "käsipuhelin". Mikä tekniikka oli kyseessä aluksi?

 

[takomo]

Varmaankin nicheä vielä tuolloin, mutta pelitarjontahan sinänsä oli juuri räjähtämässä noihin aikoihin eli ei ollut siitä kiinni etteikö mielenkiintoisia pelejä olisi ollut jo runsaasti tarjolla, ja etenkin vielä verrattuna Commodore 64:ään oli tarjonta tietysti kehittyneempää ja aikuisempaa. Mainittakoon esimerkiksi graafiset seikkailupelit ja lentosimulaattorit.

80-90-luvun vaihteessa aika oli jo jättänyt 64:stä pelikoneena mutta Amiga 500 oli voimissaan varsinkin Euroopassa. 80-luvun lopun pelikonsolit (Nintendo, ym?) myivät kuin häkä. Ei, PC ei ollut pelaamiseen houkutteleva alusta. Soundblasterkin taisi tulla vasta 1990. Jo 64:lla soitettiin polyfonista musiikkia mutta PC pystyi piippailemaan.

Koneessa on näköjään ollut 5,25" lerppu-asema, joten pikemminkin kokoonpano on ollut mennyttä aikaa kuin sitä päivää. Tuohon aikaan lerput oli jo vahvasti hiipuva media. (IBM taisi tuoda korput omiin PS/2 -kokoonpanoihinsa alunperin noin vuonna 1987.)

Mä ostin saman vuoden keväällä... Vaikka olikin DD-asema eikä HD.

Riippuu taas kovasti siitä, missä ympäristössä itse kukin toimi. Jos oli yhtään legacyä käsillä, niin lerppu oli välttämätön 90-luvun alussa, eikä korpusta ollut juuri mitään hyötyä. HD-lerppu oli 1.2 MB ja korppu 1.44 MB, ja omien kokemusten mukaan lerput toimivat kuin junan vessa mutta korppujen kanssa oli aina jotain saikkaamista. DD-korppu taas oli jotain todellista nicheä PC-maailmassa.

Mutta eipä silti, jostain pitäisi vielä löytyä OS/2 Warpin asennuskorput. Oli muuten aika kasa. Future-proof.

1990 -luvun alussahan Suomi oli terveydenhuollon tietojärjestelmissä aivan maailman kärkeä.. Sittemmin on mennyt heikommin. Olisiko ollut yhteydessä paikallisen terveyskeskuksen järjestelmiin, siellähän ne oppilaiden tiedot ovat olleet.

Suomi oli vähän joka saralla oikeasti edistyksellinen 80-90-luvun vaihteen tietotekniikassa. Mm. pankki-IT, pankkisiirrot ja -kortit.

Pelkän osaamisen ohella tässä lienee vaikuttanut se, että pienen valtion IT-asioiden toteuttamiseen riitti tavallinen IT-infra mutta 10 kertaa suuremmissa maissa ei riittänyt. Pohjaakin oli meillä luotu jo 60-luvulta alkaen.

Jos puhutaan digitalisaatiosta tämän päivän asiana, niin mennään pahasti metsään. Valtaosa isoista rutiiniprosesseista digitalisoitiin jo 80-90-luvulla. 90-luvulle tultaessa jo uudistettiin vanhoja järjestelmiä paremmiksi.

 

[takomo]

.

 

[Erkki_erikeepperi]

80-90-luvun vaihteessa aika oli jo jättänyt 64:stä pelikoneena mutta Amiga 500 oli voimissaan varsinkin Euroopassa. 80-luvun lopun pelikonsolit (Nintendo, ym?) myivät kuin häkä. Ei, PC ei ollut pelaamiseen houkutteleva alusta. Soundblasterkin taisi tulla vasta 1990. Jo 64:lla soitettiin polyfonista musiikkia mutta PC pystyi piippailemaan.

Kannattaa ottaa huomioon, että esimerkiksi sellaisella "pienellä markkina-alueella" kuin Amerikan Yhdysvallat eivät Amiga (tai Atari ST) olleet koskaan mikään juttu paitsi jossain hyvin nichessä käyttötarkoituksessa (Video Toaster, MIDI musisointi yms).

Toisin sanoen Commodore 64:n ja Apple II:n (ja kenties konsolien) ohella ja niiden jälkeen amerikkalainen peliteollisuus teki pelejä etenkin PC:lle.

Mä vaan elin elämääni kuin amerikkalainen, ja jätin eurooppalaiset 16-bittiset kotitietokonehapatukset kokonaan väliin.

Vuonna 1990 oli PC:n pelitarjonta jo ihan hyvää. Ei sitä konetta ehkä pelikoneeksi kannattanut vielä sinä vuonna ostaa, mutta jos tietokonetta tarvitsi muuhunkin kuin pelaamiseen, niin ei se pelikoneena enää ihan huono ollut. Riippuu tietysti millaisista peleistä tykkää. Jos tykkää jostain 2D-tasohyppelyistä tms. skrollaavista räiskintäpeleistä, niin PC ei varmasti ollut paras valinta siihen silloin tai myöhemminkään. PC:n pelivalikoima painottui enemmän uuden ajan peleihin.

Vuonna 1990 muuten julkaistiin esimerkiksi sellainen ikoninen klassikko kuin Wing Commander.. Ja nimenomaan PC:lle. Ilmeisesti se portattiin joillekin muillekin alustoille myöhemmin, mutta tuskinpa on tehot riittäneet kovin hyvin jossain Amigassa, luulenpa. PC oli ihan omiaan tämäntyylisissä (3D tai pseudo-3D) peleissä ja se oli tulevaisuutta. Wolfenstein 3D räjäytti pankin 1992, mutta tosiaan jo aiemminkin näistä saatiin esimakua. Lentosimulaattoreissa PC oli "edelläkävijä" jo vuodesta kivi ja kirves. Silloin kun raakaa tehoa tarvitaan, on PC mies paikallaan...

AdLib ja Roland MT-32 julkaistiin vuonna 1987, joten teknisesti ottaen PC:hen sai kyllä hyvät äänet jo varhain, mutta harva käyttäjä tai softakaan tätä mahdollisuutta vielä silloin tietysti hyödynsi. Tandy 1000 PC-kloonissa oli kunnon äänet jo 1984, ja sen verran oli mainstream USA:ssa että aika hyvin softatkin sitä kai tuki vuosia myöhemminkin. Sama juttu Tandyn grafiikan kanssa.

Riippuu taas kovasti siitä, missä ympäristössä itse kukin toimi. Jos oli yhtään legacyä käsillä, niin lerppu oli välttämätön 90-luvun alussa, eikä korpusta ollut juuri mitään hyötyä. HD-lerppu oli 1.2 MB ja korppu 1.44 MB, ja omien kokemusten mukaan lerput toimivat kuin junan vessa mutta korppujen kanssa oli aina jotain saikkaamista. DD-korppu taas oli jotain todellista nicheä PC-maailmassa.

Mutta eipä silti, jostain pitäisi vielä löytyä OS/2 Warpin asennuskorput. Oli muuten aika kasa. Future-proof.

5,25" oli nimenomaan legacya ja 3,5" tulevaisuutta. Pitkäänhän näitä käytettiin kyllä rinta-rinnan. IBM näytti PS/2 -sarjallaan (1987) esimerkkiä siihen suuntaan, että 286-koneissa olisi jo syytä suosia 3,5" tuumakokoa (HD). Eihän kaikki valmistajat tähän kelkkaan heti lähteneet. Mutta kun tässä oli aiemmin puhetta joulukuussa 1990 ostetusta 286-koneesta, jossa oli vielä 5,25" levykeasema, niin ei se nyt ihan maailman modernein konepaketti enää ole ollut.

3,5 DD -asemia oli lähinnä joissain 8086-koneissa kuten mun koneessa. Mutta ei DD-korppu sinänsä kovin nicheä voinut olla PC-maailmassa, koska juuri vuoden 1990 aikoihin ostamissani PC-peleissä ja softissa nimenomaan tuli DD-korput. Sai niitä varmaan lerppuversioinakin. Mutta korpuissa käytössä oli DD-formaatti eikä HD, koska tällä tavalla oltiin yhteensopivia kaikkien niiden koneiden kanssa, joiden kanssa softa muutenkin on yhteensopiva. Lisäksi siihen aikaan DD:n kapasiteetti oli aika riittävää moneen tarkoitukseen.

Ai että miten nostalginen termi. Melkein kuin "käsipuhelin". Mikä tekniikka oli kyseessä aluksi?

Eikös laajakaista ole ihan kurantti termi yhä tänä päivänä?

Mulla oli vuosituhannen vaihteessa parhaimmillaan kaksikin laajakaistaa yhtä aikaa, yliopiston laajakaista opiskelijakämppään ja kaapeli-TV-yhtiön kaapelimodeemi... Ensimmäinen ei maksanut kai mitään ja toisenkin taisin saada johonkin pilkkahintaan, joten miksei olisi molemmat? Vai oliko siinä sellainenkin juttu, että opiskelijanettiä oli jollain tavalla rajoitettu eli waretus ei ollut ihan sujuvaa tai jotain. Ei jaksa muistaa.

 

[PornReindeer]

Ai että mä muistan kun naapurissa pelattiin yöt läpeensä Diabloa ISDN:llä kahdella kaistalla, kun yhdellä oli "liian laginen".
En muista paljonko se puhelinlasku oli, mutta yli 1000mk kuitenkin...

Vanhemmilla on erillisrakennus, se oli joskus hetken äitini työnantajalla vuokralla. Siinä oli jokin outo kuvio, teollisuusyrityksellä oli kuitenkin omat tilat ja toimisto, mutta tuossa oli muistaakseni jotain alasajoa/toiminnan myyntiä menossa ja perustivat väliaikaisen toimiston tuonne.

Itsehän kanssa asuin teininä samassa rakennuksessa niin hakkasin Counterstrikea firman tuplalinjoilla kaikki vapaa-ajat. Vähän tuli äidiltä kommenttia puhelinlaskusta, mutta firman piikkiin

Silloin tuli juuri 0.6 beta. Ei ollut steamia silloin niin en tiedä mitkä oli tunnit, mutta veikkaan että tunteja on jonnekin 1.0:aan asti paljon enemmän kuin myöhemmissä versioissa mukaanlukien GO:t, sourcet CS2:t jne. Eli vuosituhannen vaihteessa ja silloin oli ekat kokemukset kunnon nettipelaamisesta, laneja toki oli ollut, mutta kotona modeemilla ei juurikaan tullut pelattua vaikka nettiä tulikin selattua...

 

[Tonnin Seteli]

Eikös laajakaista ole ihan kurantti termi yhä tänä päivänä?

Osaltaan on. Mutta että määritellään onko käytössä laajakaista vai ei, ensimmäisen ollessa maininnan arvoista. Siinä retroa kerrakseen. Nykyäänhän poikkeus tästä on lähinnä GPRS-yhteyden käyttö jostain maastosta.

 

[Rullakebab]

Pienin laajakaista taisi jossain -00 olla 256
Nykypäivänä se olis joku vika verkossa

 

[Antw]

Pienin laajakaista taisi jossain -00 olla 256
Nykypäivänä se olis joku vika verkossa

ADSL 256 oli ihan tyypillinen liittymä jota meilläpäin myytiin. Tuohon aikaan modeemit oli yleisiä ja tommonen ADSL luksusta. Muistan kun eräs retosteli ladanneensa 40Kt/s tuolla, ja olihan se uskomaton ero 56K modeemiin verrattuna.

 

[asddsa]

Aika hurjan nopeaa on ollut tietotekniikan kehitys tuolloin 80-, 90- ja 00-luvuilla. 2010 eteenpäin onkin sitten ollut pääasiassa hitaampaa.

 

[china]

ADSL 256 oli ihan tyypillinen liittymä jota meilläpäin myytiin. Tuohon aikaan modeemit oli yleisiä ja tommonen ADSL luksusta. Muistan kun eräs retosteli ladanneensa 40Kt/s tuolla, ja olihan se uskomaton ero 56K modeemiin verrattuna.

Näinpä, minä sain 256 ADSL:n joskus 99 tai 00 ja se oli aika kallis palvelu, 250mk tms. Yliopisto tarjosi paikallisen operaattorin ADSL-liittymiä, jotka reititettiin yliopiston verkon kautta. Liittymällä pääsi siis sen aikaisiin yliopiston sähköisiin materiaaleihin (lehdet, kirjat) käsiksi kotoa. Kun kuulin tällaisesta mahdollisuudesta, kinusin sitä atk-tiimiltä (huom, atk) ja minulla oli sitten liittymä nro 1.

 

[Janiautomation]

Aika hurjan nopeaa on ollut tietotekniikan kehitys tuolloin 80-, 90- ja 00-luvuilla. 2010 eteenpäin onkin sitten ollut pääasiassa hitaampaa.

Samaa mieltä että 2010 jälkeen kehitys juuri PC puolella oli jäässä mutta 2020 paikkeilla hypättiin onneksi taas loikkaa eteenpäin kun viivanleveys saatiin atomitasolle, arkkitehtuuriin tuli isoja muutoksia mobiilipuolelta sekä paketointitekniikka mahdollistaa SOC ajattelun tuomisen PC puolellekin.

Aiheeseen liittyen itsellä ei ole juuri mitään negatiivista ysäristä. Silloin kävin peruskoulut ja aloitin ammatilliset opinnot ja vaikka ei kaikkia hienouksia ollut mitä nykyään niin todella tyytyväinen että saanut opit analogiajalta ja seurannut internet murroksen jo kouluaikana.

 

[hkultala]

Samaa mieltä että 2010 jälkeen kehitys juuri PC puolella oli jäässä mutta 2020 paikkeilla hypättiin onneksi taas loikkaa eteenpäin kun viivanleveys saatiin atomitasolle,

Ei, valmistustekniikoissa ei ole oikeasti mitään "viivanleveyttä" eikä sitä ole saatu "atomitasolle" eikä siinä ole tapahtunut mitään "loikkaa". Valmistustekniikoiden kehitys on vaan viime vuosina hidastunut selvästi, ja uusista valmistustekniikoista saadaan aina vaan vähenmmän hyötyjä.

Valmistustekniikoiden "nanometrilukemat" on puhdasta huuhaata, eikä niillä ole mitään yhteyttä valmistustekniikan todellisiin mittoihin. Uudelle prosessille vaan aina annetaan nimi, joka on n. 07x siitä mitä edellisen prosessin nimi oli, vaikka mitat ovat pienentyneet paljon vähemmän.
Jotkut johtokerrosten välit yms. kriittiset mitat on uusimilla valmistustekniikoilla jossain 20-30nm välillä eli johdon paksuus on luokkaa 15-20nm, ei mitään 3-5nm.

Ainoa "loikka" on tullut siitä, että maailmassa on nykyään enemmän kuin yksi firma joka osaa ja haluaa kuluttajille suunnitella kohtalaisen järeitä ja päteviä out-of-order-ytimiä joissa PRF-tyyppinen käskyjen uudelleenjärjestely ja ja järkevänmittainen liukuhihna eikä mitään typeryyksiä.

(AMD sai zenin aikaiseksi ja jatkoi heti sen parantelua ja sen seuraajien kehittämistä täydellä höyryllä, Apple alkoi itse suunnitella prossujaan, ARMkin on alkanut suunnitella järeämpiä ytimiä kuin mitä se teki kymmenisen vuotta sitten, ja lisäksi qualcomm/nuvia alkoi myös kisata ARMilla x86-prossuja vastaan)

Kun oli vain yksi firma jolla oli markkinoilla hyviä prossuytimiä, se pystyi rahastamaan niillä ja cripplaamaan omia tuotteitaan markkinointisegmentointisyistä yms. jolloin hyödyt ei näkynyt kuluttajilla asti.

arkkitehtuuriin tuli isoja muutoksia mobiilipuolelta sekä paketointitekniikka mahdollistaa SOC ajattelun tuomisen PC puolellekin.

Paketointitekniikalla on melko vähän tekemistä sen kanssa että tehdään SoC:eja. Cyrix teki mediaGX-prossunsa (joka oli SoC) joskus 1997, Ja AMD:llä nimenomaan SoC:t on harvemmin MCMää("chiplettejä") kuin piirit jotka eivät ole SoC:ja.

SoC:ja tehdään koska valmistustekniikoiden kehitys on pienentynyt ytimiä ja samalle piirille mahtuu nykyään paljon muutakin vaikka ydin olisi tehokaskin ja niitä olisi useampia. MediaGX:ssä vuonna 1997 se prossuydin oli mopo.

 

[takomo]

Valmistustekniikoiden "nanometrilukemat" on puhdasta huuhaata, eikä niillä ole mitään yhteyttä valmistustekniikan todellisiin mittoihin. Uudelle prosessille vaan aina annetaan nimi, joka on n. 07x siitä mitä edellisen prosessin nimi oli, vaikka mitat ovat pienentyneet paljon vähemmän.
Jotkut johtokerrosten välit yms. kriittiset mitat on uusimilla valmistustekniikoilla jossain 20-30nm välillä eli johdon paksuus on luokkaa 15-20nm, ei mitään 3-5nm.

Ainoa "loikka" on tullut siitä, että maailmassa on nykyään enemmän kuin yksi firma joka osaa ja haluaa kuluttajille suunnitella kohtalaisen järeitä ja päteviä out-of-order-ytimiä joissa PRF-tyyppinen käskyjen uudelleenjärjestely ja ja järkevänmittainen liukuhihna eikä mitään typeryyksiä.

(AMD sai zenin aikaiseksi ja jatkoi heti sen parantelua ja sen seuraajien kehittämistä täydellä höyryllä, Apple alkoi itse suunnitella prossujaan, ARMkin on alkanut suunnitella järeämpiä ytimiä kuin mitä se teki kymmenisen vuotta sitten, ja lisäksi qualcomm/nuvia alkoi myös kisata ARMilla x86-prossuja vastaan)

Kun oli vain yksi firma jolla oli markkinoilla hyviä prossuytimiä, se pystyi rahastamaan niillä ja cripplaamaan omia tuotteitaan markkinointisegmentointisyistä yms. jolloin hyödyt ei näkynyt kuluttajilla asti.

AMD rupesi kilpailemaan Intelin kanssa tosissaan 90-luvulla. Kun AMD oli ollut 80-luvulla Intelin "2nd source"-lisenssivalmistaja, niin 90-luvulla se alkoi tuottaa omia CPU-designeja, jotka olivat alkuun lähinnä me-too-tasoa, mutta 90-luvun lopulla AMD meni lopulta Intelin ohi K7-Athlon prosessoreillaan. Athlon oli ensimmäinen, joka saavutti 1000 MHz kellotaajuuden ...mutta se meni muutaman kuukauden seuraavalle vuosikymmenelle.
Athlon - Wikipedia

Oikea kurapesu Intelille tuli muutamaa vuotta myöhemmin, kun AMD pääsi määrittämään 64-bittisten työpöytäprosessorien ohjelmistoarkkitehtuurin Athlon 64:lla.

Mikä litografian kehityksessä oikein ahdisti 90-luvulla? 248 nm KrF-eksimeerilaserit kehitettiin 80-luvulla mutta silti 80486 ja ensimmäiset Pentiumit tehtiin 0,8 µm -litografialla ja alle 0,5 µm päästiin vasta 90-luvun lopulla ja AMD Athlon oli alkuun 250 nm teknologiaa.

KrF:lla kai pitäisi päästä ~100 nm todellisiin detaljeihin ilman ihmeempiä temppuja.

 

[Tonnin Seteli]

Mikä litografian kehityksessä oikein ahdisti 90-luvulla? 248 nm KrF-eksimeerilaserit kehitettiin 80-luvulla mutta silti 80486 ja ensimmäiset Pentiumit tehtiin 0,8 µm -litografialla ja alle 0,5 µm päästiin vasta 90-luvun lopulla ja AMD Athlon oli alkuun 250 nm teknologiaa.

Lentokoneteknologiaa katsoen on selvästikin pitkään ajateltu, että kilpailijaa ei kannata liikaa ärsyttää ja etenkin pitää välttää paradigman vaihtoa. Kunhan esittelee tuotteen joka antaa 5%, 10% tai 15% edun, saa lisää myyntiä. Jos julkaisee jotain mullistavaa, on vaarana että kilpailija menee nurin tai itselle tulee vakava haaste. Siispä ei kannata aidosti kehittyä, kunhan neppailee kiveksiä. Omat kulutkin pysyvät maltillisina kun tarjoilee vain armopaloja eikä yritä oikeasti mennä tulevaisuuteen. Riskit eivät mahdollista sitä.

Mahtaako mikropiirien suunnittelussa ja tuotannossa olla tiettyinä historiallisina kausina samaa ilmiötä minkä takia edelleen lennetään samanlaisilla vessoilla kuin 1960-luvulla pienin parannuksin tai miksi henkilöautot jäivät 50-luvun amerikkaan? Tietysti kivien osalta nämä kaudet lienevät moninaisia ja jo päättyneitä, mutta ehkä juuri 90-lukua voisi selittää tällä tavalla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mua on aina ihmetyttänyt, että miksei massamuistin (kapasiteetin) kehityksessä ole tapahtunut mitään jättiharppauksia, vaikka esim. "hologrammimuistista" ja moniulotteisista optisista levyistä tms. on puhuttu jo ainakin 90-luvulta lähtien.

Kiintolevyihinkin liittyen on aina uutisoitu uusista läpimurroista, mutta silti kapasiteetti kasvaa hitaasti.

Ehkä kyseessä on suuri salaliitto, tai sitten kehitys vaan on hidasta eikä kaikki innovaatiot etene tuotantoon...

 

[Erkki_erikeepperi]

Mua on aina ihmetyttänyt, että miksei massamuistin (kapasiteetin) kehityksessä ole tapahtunut mitään jättiharppauksia, vaikka esim. hologrammimuistista ja moniulotteisista optisista levyistä tms. on puhuttu jo ainakin 90-luvulta lähtien..

Tavallisiin kiintolevyihinkin liittyen on usein uutisoitu uusista teknisistä läpimurroista, mutta silti kapasiteetti kasvaa hitaasti.

Ja sitten taas toisaalta sormen kynnen kokoisten micro-SD muistikorttien kapasiteetti kasvaa ilman mitään tolkkua, nyt menee ainakin jo 2 teraa!

Ehkä kyseessä on suuri salaliitto, tai sitten kehitys vaan kehittyy hitaasti ja oudosti.

 

[takomo]

Mua on aina ihmetyttänyt, että miksei massamuistin (kapasiteetin) kehityksessä ole tapahtunut mitään jättiharppauksia, vaikka esim. "hologrammimuistista" ja moniulotteisista optisista levyistä tms. on puhuttu jo ainakin 90-luvulta lähtien.

Kiintolevyihinkin liittyen on aina uutisoitu uusista läpimurroista, mutta silti kapasiteetti kasvaa hitaasti.

Jos jossain tapahtui veret seisauttavaa kehitystä nimenomaan 90-luvulla, niin se oli juuri kovalevyissä. Kymmenistä, ehkä sadasta MB siirryttiin vuosikymmenen kuluessa 75 GB Deathstar'iin.

Tässä oli kai taustalla yksi kaikkien aikojen nopeimmista fysiikasta-kauppaan -kehityskuluista. "Giant magnetoresitance" havaittiin 1988, se palkittiin Nobelilla 1997 ja ysärin lopun kovalevyjen paisuminen perustui juuri ko. ilmiön soveltamiseen.

Giant magnetoresistance - Wikipedia

en.wikipedia.org

Odotukset oli, että optinen tallennus tulee jollain tekniikalla jyräämään antiikkisen magneettitallennuksen. Vaikka optinen tallennus eteni CD->DVD->Bluray, magneettinen tallennus pyyhki lopulta optisella lattiaa.

[EDIT]
Tämä oli nimenomaan 90-luvun kehitystä. 10-luvun alkaessa meillä ei ollut 75 TB kiekkoja eikä 20-luvun alkaessa 75 PB.

 

[Erkki_erikeepperi]

Jos jossain tapahtui veret seisauttavaa kehitystä nimenomaan 90-luvulla, niin se oli juuri kovalevyissä. Kymmenistä, ehkä sadasta MB siirryttiin vuosikymmenen kuluessa 75 GB Deathstar'iin.

Tässä oli kai taustalla yksi kaikkien aikojen nopeimmista fysiikasta-kauppaan -kehityskuluista. "Giant magnetoresitance" havaittiin 1988, se palkittiin Nobelilla 1997 ja ysärin lopun kovalevyjen paisuminen perustui juuri ko. ilmiön soveltamiseen.

Giant magnetoresistance - Wikipedia

en.wikipedia.org

Odotukset oli, että optinen tallennus tulee jollain tekniikalla jyräämään antiikkisen magneettitallennuksen. Vaikka optinen tallennus eteni CD->DVD->Bluray, magneettinen tallennus pyyhki lopulta optisella lattiaa.

[EDIT]
Tämä oli nimenomaan 90-luvun kehitystä. 10-luvun alkaessa meillä ei ollut 75 TB kiekkoja eikä 20-luvun alkaessa 75 PB.

Jo vuonna 1991 julkaistiin gigatavun kovalevy.

75 gigan Deskstar julkaistiin 2001.

Kymmenessä vuodessa siis 75 kertaa lisää kapasiteettia.

Tosin aika vastaavaa tahtia kehitys kehittyi sitten edellisenä vuosikymmenenäkin, jos sillä tavalla ajatellaan. Vuonna 1981 suurin PC-kovalevy tuskin oli kovin montaakymmentä megaa.

Toisaalta fyysisesti isompia, isojen tietokoneiden isoja levyjä kyllä oli olemassa jo 1981 ja aiemmin, joten se on vähän apples to oranges sitten. Näköjään gigainen levykin on ollut jo 1981, mutta se on painanut kymmeniä kiloja...

PS. Ja tosiaan Deskstarin lempinimi oli Deathstar epäluotettavuutensa vuoksi. Joten kapasiteetin kehitys tapahtui siis luotettavuuden kustannuksella tässä tapauksessa.

PS2. Ja tietenkin CD-ROM oli olemassa 650 MB kapasiteetillaan jo 1985. Kirjoittava CD-R julkaistiin ilmeisesti 1990.

 

[PornReindeer]

Jo vuonna 1991 julkaistiin gigatavun kovalevy.

75 gigan Deskstar julkaistiin 2001.

Kymmenessä vuodessa siis 75 kertaa lisää kapasiteettia.

Tosin aika vastaavaa tahtia kehitys kehittyi sitten edellisenä vuosikymmenenäkin, jos sillä tavalla ajatellaan. Vuonna 1981 suurin PC-kovalevy tuskin oli kovin montaakymmentä megaa.

Toisaalta fyysisesti isompia, isojen tietokoneiden isoja levyjä kyllä oli olemassa jo 1981 ja aiemmin, joten se on vähän apples to oranges sitten. Näköjään gigainen levykin on ollut jo 1981, mutta se on painanut kymmeniä kiloja...

PS. Ja tosiaan Deskstarin lempinimi oli Deathstar epäluotettavuutensa vuoksi. Joten kapasiteetin kehitys tapahtui siis luotettavuuden kustannuksella tässä tapauksessa.

PS2. Ja tietenkin CD-ROM oli olemassa 650 MB kapasiteetillaan jo 1985. Kirjoittava CD-R julkaistiin ilmeisesti 1990.

Toisaalta eka Deskstar oli ~500 megaa ja noita myytiin joskus ysärin puolivälissä niin tuollaisilla luvuilla tulee aika erilaiset kertoimet. Joku varmaan kaivaa tarkat luvut

Itse ostin 10 gigaisen Seagaten 2002, sitä odotti tyyliin parin sadan ja 500 megan levyt. Ja olihan mulla gigainen 5,25” kiekko, kai se vielä tuossa vaiheessa hengissä oli kun muuten tilaa olisi ollut naurettavan vähän. Mutta CD:iden myötä pelien koko hyppäsi loppupuoliskolla älyttömästi. Kun pelit eivät enää mahtuneet yhdelle korpulle niin "yhtäkkiä" CD:iden yleistymisen myötä warepelit olivatkin satoja megoja ja niitä ei mahtunut koneelle montaa kerrallaan

 

[hkultala]

Mua on aina ihmetyttänyt, että miksei massamuistin (kapasiteetin) kehityksessä ole tapahtunut mitään jättiharppauksia, vaikka esim. hologrammimuistista ja moniulotteisista optisista levyistä tms. on puhuttu jo ainakin 90-luvulta lähtien..

Tavallisiin kiintolevyihinkin liittyen on usein uutisoitu uusista teknisistä läpimurroista, mutta silti kapasiteetti kasvaa hitaasti.

Kapasiteetti kovalevyissä on kasvanut todella nopeasti, ei hitaasti.

1994 maksoin n. 2000 mk 340 megan levystä.

Pari vuotta myöhemmin halvemmalla sai 1.2-gigaisen levyn, 4x kehitys parissa vuodessa.

Eikä tästä mennyt kuin reilut 10 vuotta kun oltiin jo teratavussa.

Eli tuossa 1990-luvulla ja 200x-luvulla kovalevyjen koko tuplaantui reilussa vuodessa.

Tämä on paljon nopeampaa kehitystä kuin mikään CMOS-valmistustekniikoiden kehitys on ollut.


Ja se, että pyörivät magneettiset kovalevyt melkeion kaikkialla korvattiin NAND-flash-pohjaisilla SSD:illä on nimenomaan jättiharppaus.

Ja sitten taas toisaalta sormen kynnen kokoisten micro-SD muistikorttien kapasiteetti kasvaa ilman mitään tolkkua, nyt menee ainakin jo 2 teraa!

Ehkä kyseessä on suuri salaliitto, tai sitten kehitys vaan kehittyy hitaasti ja oudosti.

Muistikortit on myös massamuistia.

 

[Bigfoot007]

Muistelen huvittuneena videopelien hintoja 90-luvun alkupuolella. 8 bittisen Nintendon pelit 300 - 500 markkaa, 16 bittisen Super Nintendon pelit 500 - 700 markkaa, nykyrahassa puhutaan jopa 100 - 200 euron hintahaarukassa, pahimmillaan yksinkertaisista tasopompuista, jotka oli hypitty lävitse yhdessä tunnissa. Köyhillä ei ollut luonnollisesti näihin varaa, joten käytiin kavereiden luona pelaamassa tai jossain kerhossa, josta löytyi Segan Mega Drive kahdella ohjaimella, ja legendaarinen NHL 94, Sunset Riders ja ToeJam & Earl. Siellä sitten vedettiin kovia matseja kaksinpelinä, ja yleisöä sekä hotseatille jonottajia riitti. Eräästä sinisestä siilistä ei ollut kukaan kuullutkaan

 

[Mariini]

Silloin oli pelivuokraamoita, toki kavereilta sai myös lainaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Muistelen huvittuneena videopelien hintoja 90-luvun alkupuolella. 8 bittisen Nintendon pelit 300 - 500 markkaa, 16 bittisen Super Nintendon pelit 500 - 700 markkaa, nykyrahassa puhutaan jopa 100 - 200 euron hintahaarukassa, pahimmillaan yksinkertaisista tasopompuista, jotka oli hypitty lävitse yhdessä tunnissa. Köyhillä ei ollut luonnollisesti näihin varaa, joten käytiin kavereiden luona pelaamassa tai jossain kerhossa, josta löytyi Segan Mega Drive kahdella ohjaimella, ja legendaarinen NHL 94, Sunset Riders ja ToeJam & Earl. Siellä sitten vedettiin kovia matseja kaksinpelinä, ja yleisöä sekä hotseatille jonottajia riitti. Eräästä sinisestä siilistä ei ollut kukaan kuullutkaan

Käytännössä tietokoneet oli konsoleita suositumpia peli-alustoja tästä ja muista syistä. Toki puhutaan osittain ihan eri genren peleistäkin ja eri kohderyhmistä. Konsolit oli pikkulasten leluja ja niihin oli saatavilla pikkulasten pelejä, ja olivat siis yksinkertaisia käyttää.

Konsolit sai "tasoitettua pelikenttää" vasta joskus PlayStationin ja Xboxin myötä tämän vuosituhannen puolella, mutta täysin ne ei ole kiinni saaneet PC:tä vieläkään.

Mutta jotkut Nintendot ja Sega Megadrivet oli ihan lelukoneita verrattuna PC:hen tai jopa Amigaankin. Mitään ekstraa ne ei tarjonneet paitsi helppokäyttöisyyttä. Ja se tuli siis hyvin kalliiksi se helppokäyttöisyys.

 

[poskiholisti]

Käytännössä tietokoneet oli konsoleita suositumpia peli-alustoja tästä ja muista syistä. Toki puhutaan osittain ihan eri genren peleistäkin ja eri kohderyhmistä. Konsolit oli pikkulasten leluja ja niihin oli saatavilla pikkulasten pelejä, ja olivat siis yksinkertaisia käyttää.

Konsolit sai "tasoitettua pelikenttää" vasta joskus PlayStationin ja Xboxin myötä tämän vuosituhannen puolella, mutta täysin ne ei ole kiinni saaneet PC:tä vieläkään.

Mutta jotkut Nintendot ja Sega Megadrivet oli ihan lelukoneita verrattuna PC:hen tai jopa Amigaankin. Mitään ekstraa ne ei tarjonneet paitsi helppokäyttöisyyttä. Ja se tuli siis hyvin kalliiksi se helppokäyttöisyys.

Käytännössä raskaan sarjan strategiapelit, realistiset simulaattorit ja muut HC-pelit ovat olleet aina tietokoneiden yksinoikeus.

 

[MI7]

Vuonna 1995 normaali PC oli 133Mhz Pentium prosessorilla varustettu nuhapumppu kun konsolipelaajat käyttivät PS 1, Sega Saturnia tai Nintendo 64. Konsolit olivat tuohon aikaan paljon tehokkaampia kuin PC.t.

 

[Erkki_erikeepperi]

Vuonna 1995 normaali PC oli 133Mhz Pentium prosessorilla varustettu nuhapumppu kun konsolipelaajat käyttivät PS 1, Sega Saturnia tai Nintendo 64. Konsolit olivat tuohon aikaan paljon tehokkaampia kuin PC.t.

Ei PlayStation 1 ollut mikään juttu vielä vuonna 1995 paitsi ehkä Japanissa. Sanoisin, että Suomessa alkoi olla enemmän juttu vasta tämän vuosituhannen puolella.

Sega Saturn oli ihan niche laite meillä ja muualla. Muistaakseni siinä oli kaiken lisäksi aika heikot 3D-ominaisuudet. Ei pärjännyt esimerkiksi juuri edellä mainitulle PlayStationille.

Nintendo 64 julkaistiin Euroopassa vuonna 1997. Tuohon aikaan PC-koneissa oli jo 3D-kiihdyttimet. Mutta vertaus on joka tapauksessa ihan apples ja oranges, koska pelivalikoima oli ihan erilainen.

Eikä sillä ole mitään väliä, jos joku konsoli on julkaisuhetkellään teknisesti edellä sen ajan keskiverto-PC:tä. PC:t kehittyi nopeasti tuohon aikaan ja konsolit puolestaan pysyi paikallaan, kunnes tuli uusi sukupolvi. Mutta hardware on vain yksi palanen yhtälöstä joka tapauksessa. Uusi konsoli joutui aina aloittamaan "nollasta", ja tosiaan pelit oli siis kalliita.

Ehkä juuri tekniikan nopea kehitys olikin konsoleiden turmio 1990-luvulla. Vanhenivat ihan käsiin. Piratismistakaan ei ollut piristysruiskeeksi koska se oli hankalaa tai mahdotonta. PlayStation 1 oli vähiten huono konsoli ja siksipä onnistui selviämään näistä karikoista kunnialla seuraavalle vuosituhannelle asti.

 

[PornReindeer]

Vuonna 1995 normaali PC oli 133Mhz Pentium prosessorilla varustettu nuhapumppu kun konsolipelaajat käyttivät PS 1, Sega Saturnia tai Nintendo 64. Konsolit olivat tuohon aikaan paljon tehokkaampia kuin PC.t.

Ja se PC pyöritti esim. Quakea, joka julkaistiin -96 kun esim. N64 tuli vasta seuraavana vuonna ja ei ollut mitenkään häikäisevä graffoiltaan...

 

[MI7]

Playstationin tulo oli lähtölaukaus PC:n laitteistokiihdytykseen, jota seurasi PC puolelle tulevat 3dfx Voodoo ja Riva TNT. Ilman pleikkaria oltaisiin odoteltu vielä tovin kehitystä PC puolelle.