Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Meillä oli koulun uudessa ATK-luokassa 286 PC:t (VGA:lla) syksystä 1989 lähtien, ja kun niillä sitten pelailtiin esim. Stunts -autopeliä, niin uskonpa että aika moneen iski PC-kuume siinä vaiheessa... Niin minuunkin.Kun mulla oli viel c64 kaveri paino amigalla ja hehkutti sitä,mä sai 286 pcn ja loppu ammigahehkutus.. capish?
Tuo näyttää pyörivän amigalla aika mukavasti ja äänet on tietysti hyvät, koska paula.Meillä oli koulun uudessa ATK-luokassa 286 PC:t (VGA:lla) syksystä 1989 lähtien, ja kun niillä sitten pelailtiin esim. Stunts -autopeliä, niin uskonpa että aika moneen iski PC-kuume siinä vaiheessa... Niin minuunkin.
Siellä ATK-luokassa ei ollut Amigoja.. Ja vaikka olisi ollutkin, niin hienompi se Stunts silti oli 286 VGA koneella. Äänet oli toki PC speaker pohjaiset siellä.Tuo näyttää pyörivän amigalla aika mukavasti ja äänet on tietysti hyvät, koska paula.
En koskaan pitänyt ko. pelistä, mutta stunt car racerista pidin. Senkin amigaversio on ehdottomasti paras.
Siellä ATK-luokassa ei ollut Amigoja.. Ja vaikka olisi ollutkin, niin hienompi se Stunts silti oli 286 VGA koneella. Äänet oli toki PC speaker pohjaiset siellä.
Anyway, Stunt Car Raceria taisin pelata lähinnä C64:llä ja kiva se oli silläkin. Toi oli sitä aikaa ja sellainen peli, että julkaistiin näköjään kaikille mahdollisille alustoille ZX Spectrumista lähtien.. Mikään varsinainen 3d-autopeli toi ei kyllä ollut vaan hyvin vaatimaton grafiikka sinänsä, mutta pelattavuus oli hyvä ja joku siinä pelissä koukutti.
En muista pyörikö pc-versio 256 värisessä tilassa, mutta amigan peleihin tottuneena en yleensä viitisinyt edes pelata pc-pelejä, joissa oli pelkät piipperi- tai adlib-äänet. Videon peli on kyllä niin nopea, ettei voine pyöriä perus a500:n asetuksilla.
Amigalla nuo voisi periaatteessa käyttää rautakiihdytystä polygonien piirtoon, en tosin tiedä olisiko siitä enemmän hyötyä vai haittaa.
Ja mitä Amigan ääniin tulee, niin ei se nelikanavainen 8-bittinen ~22 kilohertsin soundi nyt kovin ihmeellistä ollut 90-luvulle tultaessa. FM-syntetisaattori puuttui kokonaan joten noilla piti pärjätä, eikä Amigassa kai ollut käytännössä mahdollista myöskään miksata useita ääniä samaan kanavaan yhtä aikaa, ainakaan peleissä reaaliajassa.
Muistelen että Sound Blasterin ja vastaavien aikana ei ollut sinänsä mikään ongelma miksailla ääniä kanavaan niin paljon kuin tarve vaati, PC:ssähän tehoa riitti sellaiseen kyllä.Paula (Amigan audiopiiri) tarjosi tosiaan neljä 8-bitin kanavaa, joita se pysty hanskaamaan itsenäisesti ilman CPU:n apua. Miksaus oli tietysti mahdollista, mutta se piti tehdä CPU:lla, eikä tätä tyypillisesti tehty. Tämän lisäksi oli mahdollista käyttää rautapohjaista alipäästösuodatinta, jonka aktiivisuuden pystyi huvittavasti päättelemään koneen virtaledistä![]()
Muistelen että Sound Blasterin ja vastaavien aikana ei ollut sinänsä mikään ongelma miksailla ääniä kanavaan niin paljon kuin tarve vaati, PC:ssähän tehoa riitti sellaiseen kyllä.
Kuitenkin kun CD-ROM -pelit yleistyi ~1993 lähtien, alkoi musiikkikin tulla pikku hiljaa suoraan (tai epäsuoraan) CD:ltä.
Mä taas sanoisin että ysärin alkupuoli oli melkeinpä lentosimujen kulta-aikaa! Noita ilmestyi pilvin pimein, muutamina valikoituina esimerkkeinä mainittakoon vaikka pitkään odotettu Falcon 3.0 (1991), Comanche: Maximum Overkill (1992), Tornado (1993), MS Flight Simulator 5.0 (1993), US Navy Fighters (1994), Flight Unlimited (1995), MicroProsen lukuisat julkaisut kuten F-15 Strike Eagle III (1992), F-117A Nighthawk Stealth Fighter 2.0 (1991), Gunship 2000 (1991)...Ysärin alkupuolella lentosimut olivat kyllä melkoista kuraa, jotkut pelasivat niitä satoja tunteja mutta itse en niitä jaksanut kuin kokeilla jonka jälkeen lensivät roskiin.
Ihan aikojen alussa 1992/1993 kyllä oli CDDA-audiotakin, mutta myöhemmin kai pääasiassa tuli epäsuorasti WAV-tiedostoista.Eipä CDDA-audiota ole juuri peleissä soitettuMuistan, että joissakin peleissä oli mahdollisuus laittaa oma CD soimaan pelatessa, mutta siinäpä juuri se![]()
Atari ST oli etenkin 1980-luvulla suosittu MIDI-laite, koska siinä oli MIDI-portti vakiona. Aika hiipuvaa historiaa varmaan jo 1990-luvulla kuitenkin.Ai nii, 90-luvun audiosta tuli vielä mieleen - äänistudiot, joissa 90-luvulla oli käytössä mikrotietokoneita, oli se kone lähes poikkeuksetta Mac. Myös jopa joitakin Atari ST:itä olen nähnyt ihan vakavasti otettavissa studioissa![]()
Pro Tools tai itseasiassa sen edeltäjä alunperin tehtiin Macille, joka varmaan aika pitkälti vaikutti tuohon että äänistudioissa oli aika usein Macceja. Atari ST:n etu taas oli MIDI-portti kuten Erkki_erikeepperi jo mainitsikin. Amigaa taas oli videopuolen hommissa jonkun verran.Ai nii, 90-luvun audiosta tuli vielä mieleen - äänistudiot, joissa 90-luvulla oli käytössä mikrotietokoneita, oli se kone lähes poikkeuksetta Mac. Myös jopa joitakin Atari ST:itä olen nähnyt ihan vakavasti otettavissa studioissa![]()
Atari ST oli etenkin 1980-luvulla suosittu MIDI-laite, koska siinä oli MIDI-portti vakiona. Aika hiipuvaa historiaa varmaan jo 1990-luvulla kuitenkin.
Amigaa taas oli videopuolen hommissa jonkun verran.
Amigan "videopuolen hommat" taisi rajoittua lähinnä NTSC-alueelle, koska Video Toasterista ei koskaan tehty PAL-versiota.Amigaa taas oli videopuolen hommissa jonkun verran.
Video Toasterista ei tosiaan tainnut tulla koskaan PAL-versiota vaikka sitä aluksi lupailtiinkin. Joku adapterihärveli tuohon oli jolla pystyi Video Toasterilla tekemään PAL-videoitakin mutta kovin yleinen ei tainnut olla. Joku vastaava laite/softapaketti oli kyllä PAL-alueellekin mutta ei saavuttanut samanlaista suosiota kuin Video Toaster NTSC-puolella.Amigan "videopuolen hommat" taisi rajoittua lähinnä NTSC-alueelle, koska Video Toasterista ei koskaan tehty PAL-versiota.
Joissain elokuvissa (Jurassic Park?) Amigoja kai käytettiin CGI:n renderointiin, mutta aika yksittäistapauksia kuitenkin. Silicon Graphics alkoi olla alan standardi.
Eikös Marinin toimittajaveljekset ollut sun kanssa vähän samanhenkisiä amigisteja, eli PC:tä ei hankita kuin korkeintaan kuolleen ruumiin yli?Joskus ’94 harkitsin viissatasesta päivittämistä ja arvoin Amiga 1200:n ja 486:n välillä. Onnekseni valitsin Amigan - PC tuli sen rinnalle vasta vuonna 2000.
Saattoi olla ’93:kin, siinä A1200:n Suomeen rantautumisen jälkeen. Päätellen A1200/A4000-koneiden määrästä tuttavapiirissä tuntui niitä Suomessa edelleen menevän. Toki ostajat varmaan olivatkin epänormaalin täysipäisiä…No oli miten oli, niin aika harva täyspäinen normaalijannu mitään Amigaa enää vuonna 1994 osti. Saati sitten käytti pääkoneena 2000-luvulle asti. Mutta harrastuksensa kullakin.
Amiga 1200-koneita myytiin saatavilla olevien lähteiden mukaan maailmanlaajuisesti satoja tuhansia tai korkeintaan noin miljoona yksikköä, joten kyllä se aika pienen vannoutuneen harrastajapiirin puuhaa on ollut. Suomessa tuskin on myyty kuin joitakin tuhansia. Itse en ole ikinä edes nähnyt tuollaista konetta.Saattoi olla ’93:kin, siinä A1200:n Suomeen rantautumisen jälkeen. Päätellen A1200/A4000-koneiden määrästä tuttavapiirissä tuntui niitä Suomessa edelleen menevän. Toki ostajat varmaan olivatkin epänormaalin täysipäisiä…![]()
Softaa tehdään vanhoille koneille yhä edelleen, joten eipä siinä sinänsä mitään erityistä ihmeellistä.Näissä Amiga vs PC -jutuissa kandee myös muistaa, että Suomessa ja muualla maailmalla Amigan (ja kuusnepankin itse asiassa) demoskene oli hyvin vahva vielä 90-puoleenväliin asti - lähti oikeastaan enemmissä määrin hiipumaan vasta, kun uusia koneita ei saanut enää kaupoista ostettua. Toki hyvin marginaalista puuhastelua tavallisten tallaajien keskuudessa, mutta purkeissa ja myöhemmin internetissä yhteisö oli aika tiivis ja runsaslukuinen.
Amiga 1200 ei sitä paitsi objektiivisesti ottaen ollut mikään erityisen tehokas ja ihmeellinen kapistus, ja toisaalta mitä ne parannukset A500:aan verrattuna hyödyttää, jos softatuki on joka tapauksessa vaatimaton.
Maailmassa on aika paljon asioita, joita en ole nähnyt, mutta joista silti jotain tiedän.Niin, sähän et ollut edes nähnyt ikinä koko konetta, saati käyttänyt?
Paljon riippuu mitä koneella teki ja siltä haki - jos jo 286 jotenkin tyydytti, niin varmaan ihan järkevää jatkaa siitä 386:een. 486:lla alkoi jo tehdäkin jotain.
Voi voi, ei sun näillä hassuilla jutuillasi kannata kuvitella kovin paljoa mistään Amiga-kokemuksesta tietäväsi. Kokeile vaikka emulaattorin kanssa jotain 3.x Workbench-asennusta - ja sitten mieti mikä vastaava kokemus olisi sillä ”samantehoisella” 286:lla tai 386SX:llä…Maailmassa on aika paljon asioita, joita en ole nähnyt, mutta joista silti jotain tiedän.
Amiga 1200 vastasi tehoiltaan kai suurin piirtein 286:tta tai korkeintaan 386 SX:ää. (Oheispiirit ei kai hirveästi hyödyttäneet 3D-peleissä, jotka oli aika vahvasti jo juttu.)
Vaikka se olisi ollutkin käyttäjälleen riittävä teho yhtenä ajan hetkenä vuonna 1993, niin eipä kovin pitkälle tulevaisuuteen olisi kantanut kuitenkaan. Ei tuossa esimerkiksi Doomiinkaan olisi oikein tehot riittäneet. Joten mikä se pointti edes on sitten siinä koneessa. Tuoda hetken huvia käyttäjälleen samalla kun vanhenee käsiin silmissä, ja softatukikin on surkeaa koska ketään ei kiinnosta.
Kotikäyttäjällä oli pelaaminen aika isossa roolissa eikä jonkun graafisen työpöydän hienoudet ja nyanssit. Windows 3.1 oli kyllä nopea, ei siinä ollut ongelmaa sinänsä ja ajoi asiansa muutenkin. Mutta pelit käynnistettiin DOS:ista ja osa muistakin softista vielä tuohon aikaan.Voi voi, ei sun näillä hassuilla jutuillasi kannata kuvitella kovin paljoa mistään Amiga-kokemuksesta tietäväsi. Kokeile vaikka emulaattorin kanssa jotain 3.x Workbench-asennusta - ja sitten mieti mikä vastaava kokemus olisi sillä ”samantehoisella” 286:lla tai 386SX:llä…
Niin siis päivitin konetta. Kokonaan uutta en ole ostanut sitten vuoden 1991. Amigan päivitys on aika nihkeää. Etenkin kun firma meni konkkaan vuonna 1994..Mitä koneen vanhenemiseen tulee, niin omien puheidesi perusteella vaihdoit 286:sta ensin 386:seen, sitten 486:een ja siitä muutaman vuoden päästä taas uuteen 486:een?
Paljon riippuu mitä koneella teki ja siltä haki - jos jo 286 jotenkin tyydytti, niin varmaan ihan järkevää jatkaa siitä 386:een. 486:lla alkoi jo tehdäkin jotain.
Eipä CDDA-audiota ole juuri peleissä soitettu![]()
Ei se mitenkään tavatonta ollut ja juuri 90-luvulla sitä tehtiin. Monessa pelissä oli ihan cd-da audiota, ja ilmiö oli yleisempi nimenomaan 1990-luvun lopussa ja vuosituhannen vaihteessa(vaikka esimerkkejä on jo 1980-luvulta, tai ainakin 80-luvulla julkaistuista peleistä myöhempinä cd-versioina, tai kun 90-luku lasketaan alkavaksi oikeaoppisesti 1.1.1991). Tämähän on ihan järkeenkäypää, koska pelien muu tilantarve oli 90-luvun alkupuolella vielä yleensä pieni ja julkaisu vain CD:llä olisi rajoittanut asiakaskuntaa, usein keinotekoisesti ja tarpeettomasti. CD-asema ei suinkaan ollut koko vuosikymmenellä mikään vakiovaruste peruspelaajan kokoonpanossa. Pelejä julkaistiin pitkään myös diskettipinon kanssa vaikka CD-versiokin olisi laitettu ulos. Muistan omistaneeni Descentin korppuboksiversion, ja peli julkaistiin 1995. Alla mainitun listan mukaan CD-versiossa käytettiin cdda:ta.Ihan aikojen alussa 1992/1993 kyllä oli CDDA-audiotakin, mutta myöhemmin kai pääasiassa tuli epäsuorasti WAV-tiedostoista.
Kyllä itse ainakin muistan että useammassakin pelissä soitettiin musiikkia suoraan CD:ltä.Ei se mitenkään tavatonta ollut ja juuri 90-luvulla sitä tehtiin. Monessa pelissä oli ihan cd-da audiota, ja ilmiö oli yleisempi nimenomaan 1990-luvun lopussa ja vuosituhannen vaihteessa(vaikka esimerkkejä on jo 1980-luvulta, tai ainakin 80-luvulla julkaistuista peleistä myöhempinä cd-versioina, tai kun 90-luku lasketaan alkavaksi oikeaoppisesti 1.1.1991). Tämähän on ihan järkeenkäypää, koska pelien muu tilantarve oli 90-luvun alkupuolella vielä yleensä pieni ja julkaisu vain CD:llä olisi rajoittanut asiakaskuntaa, usein keinotekoisesti ja tarpeettomasti. CD-asema ei suinkaan ollut koko vuosikymmenellä mikään vakiovaruste peruspelaajan kokoonpanossa. Pelejä julkaistiin pitkään myös diskettipinon kanssa vaikka CD-versiokin olisi laitettu ulos. Muistan omistaneeni Descentin korppuboksiversion, ja peli julkaistiin 1995. Alla mainitun listan mukaan CD-versiossa käytettiin cdda:ta.
Wav oli omalla tavallaan rasittava ratkaisu joka ei aina tarjonnut etua vs. cdda. Pakatun äänen toistaminen ei sekään ole aina ollut niin itsestäänselvyys kuin nykyään, saati että konetehoa olisi siihen haluttu haaskata pelin aikana itse pelin sijaan.
En suinkaan väitä että lista olisi tarkasti todenmukainen, mutta eiköhän se vähän suuntaa anna.
Tämähän on saattanut herkästi jäädä huomaamatta jos on pelannut warepelejä esimerkiksi kaverilta varmuuskopioituna diskettiversiona.
Joo. Luulisin että yksi aika yleisesti tunnettu esimerkki homman juuri yleistyessä - vuosikymmenen loppupuolen lähtiessä käyntiin - on Quake. Eikä musiikkikaan ole mistä sattuu kellarista napattua bulkkia.Kyllä itse ainakin muistan että useammassakin pelissä soitettiin musiikkia suoraan CD:ltä.
Demo scenessä Amiga oli suosituin rauta jonnekin 1992-1993 asti. Lähes kaikki Amigan demot tehtiin tuohon aikaan Amiga 500:lle, jonka 70-luvun lopussa julkaistu Motorola 68000 7,14 MHz oli jo täysin altavastaaja sen ajan 486:a ja 386:a vastaan. Amiga 500:n grafiikka-ja äänipuoli vielä joten kuten menetteli PC:tä vastaan.
Amigalla demo scenen harrastajapuoli oli laajempi ja verrattain hyviä tuotoksia tuli paljon. PC:llä taas demot oli keskimäärin aika kökköjä: huono design, kehnoa pikseligrafiikka, kökköä musiikkia. Moni PC-demoporukka yritti ottaa mallia ja esimerkkiä Amigan demoista.
Vuonna 1993 julkaistu Second Reality voidaan nähdä eräänlaisena lopullisena käännekohtana, jolloin PC:n ylivertaisuus demo scenessä oli aukottomasti todistettu. Kaikki Amiga demo scenettäjät eivät kuitenkaan hylänneet Amigaa.
On ehkä huvittavaa, että parhaat Amiga-demot on tehty 2000-luvulla vuosia Commodoren konkurssin jälkeen. Vuonna 2022 tehty "Batman Rises" Amiga 500:lle on suorastaan tajunnan räjäyttävä ottaen huomioon koneen antiikkisuus.
tekijät ovat oppineet ottamaan "museoraudasta" kaiken irti ja käyttämään melkoisia kikkoja että raudalla on saatu tehtyä sellaisia asioita mitä speksien mukaan ei olisi pitänyt mitenkään olla mahdollista tehdä.
Lista on aika vaikuttava, mutta toki paljon pidempi on sitten vielä se lista, jossa ei ole käytetty CD-audiota.Kyllä itse ainakin muistan että useammassakin pelissä soitettiin musiikkia suoraan CD:ltä.
Jossakin piraattipelissä jopa oli maininta että "polta tämä file track 1:ksi ja polta 8 trackia omavalintaista musiikkia tai peli kaatuu jossain vaiheessa" tms. Ilmeisesti kyseisessä pelissä oli joku levelin mukaan vaihtuva CD-audiotrack ja piti olla kaikki 8kpl audioraitoja levyllä ettei peli seonnut.
Ja ainakin jotkut pelit antoivat vaihtaa tavallisen audio-CD:n asemaan kun peli oli ladattu eli pystyi kuuntelemaan pelin aikana haluamaansa musiikkia. Osa taas vaati pelilevyn asemassa olemista koko pelisession ajan mutta sitäkin pystyi huijaamaan suurimmassa osassa tapauksista kopioimalla dataraidan ja omat musiikit toiselle levylle jonka vaihtoi asemaan pelin käynnistyttyä.
Sama varmaan pätee kuusneloseenkin ja mielestäni aika hienoja demoja on tullut viime vuosina. Pelejäkin.On ehkä huvittavaa, että parhaat Amiga-demot on tehty 2000-luvulla vuosia Commodoren konkurssin jälkeen. Vuonna 2022 julkaistu "Batman Rises" Amiga 500:lle on suorastaan tajunnan räjäyttävä ottaen huomioon koneen antiikkisuus.
Toki tuohon aikaan tehtiin paljon kaikenlaisia halpispelejä tai muuten pikkupelejä joissa tuo CD-audio olisi ollut "turhaa" rahanmenoa. Niihin ei mitään audioraitaa tehty vaan pahimmillaan edelleen äänet olivat jotain pc-piipperiä tai AdLib-tasoa ja suuri osa julkaistiin tyyliin yhdellä korpulla, joten CD:n käytössä ei muutenkaan olisi ollut mitään järkeä.Lista on aika vaikuttava, mutta toki paljon pidempi on sitten vielä se lista, jossa ei ole käytetty CD-audiota.
Microsoft toimitti omia tuotteitaan korpuilla vielä aika pitkään, esim. Windows 98 oli vielä saatavilla 39 levykkeellä... Office 97:n sai 46 levykkeellä.
Tästä huolimatta hyvin niche juttu oli korppujen käyttö ohjelmistojen levityksessä jo paljon ennen tuota. CD-ROM -aseman kyllä oletti löytyvän keskiverto-PC:stä jo ainakin 1995 mennessä suurin piirtein. Mielestäni 1994 oli läpimurtovuosi. Itse hommasin sellaisen 1993.
Sama varmaan pätee kuusneloseenkin ja mielestäni aika hienoja demoja on tullut viime vuosina. Pelejäkin.
Jep, 1-2 partyä tuli käytyä vuodessa ja kuvaputkinäyttö + pöytäkone lätkäkassissa oli "mukavaa" roudattavaa kaikkine oheis-romuineen...Demoista puheenollen - tuli silloin 90-luvun alkupuolella pari demopartyä kierrettyä vuodessa. Ei ollut ihan pikkujuttu roudata kuvaputkinäyttöä jääkiekkokassissa ympäri Suomen. Ei tällä iällä enää siihen taipuisi![]()
CD-ROM -pelien alkuaikoina oli pelien tekijöillä ikäänkuin pakottava tarve hyödyntää uusi massiivinen media jotenkin, koska oli tavallaan kuluttajien huijaamista, jos CD:llä ei ollut jotain erityistä sisältöä joka hyödyntää massiivista kapasiteettia.Toki tuohon aikaan tehtiin paljon kaikenlaisia halpispelejä tai muuten pikkupelejä joissa tuo CD-audio olisi ollut "turhaa" rahanmenoa. Niihin ei mitään audioraitaa tehty vaan pahimmillaan edelleen äänet olivat jotain pc-piipperiä tai AdLib-tasoa ja suuri osa julkaistiin tyyliin yhdellä korpulla, joten CD:n käytössä ei muutenkaan olisi ollut mitään järkeä.
Tuosta tulikin mieleen, olikohan se Wing Commander 3 (tai joku muu Wing Commander) jossa ensimmäinen CD taisi olla käytännössä kaikenlaista alkuvideota ja vasta toisella CD:llä alkoi itse peli. Joissakin tuotoksissa tuo (huonolaatuinen) video tuli melkeinpä pääasiaksi ja peli oli siellä jossain videoiden joukossa. Toki nykyäänkin monessa pelissä on käsittämätön määrä videota ja turhaa tauhkaa.
Tosin, aika äkkiä hommaan tuli järkeä ja korppuversiossa oli esim pelin henkilöillä vain tekstitys mutta CD-versiossa oli hahmoilla ihan puhekin. Tuo oli kyllä hurja juttu silloin aikanaan, mitä ihmettä, pelihahmothan puhuvat ihan ihmisäänellä... Tuokin takuulla osaltaan lisäsi CD-asemien osuutta kun pelaajat halusivat että pelihahmot puhuvat ihan oikeasti, ja toihan tuo kummasti lisää fiilistä peleihin.CD-ROM -pelien alkuaikoina oli pelien tekijöillä ikäänkuin pakottava tarve hyödyntää uusi massiivinen media jotenkin, koska oli tavallaan kuluttajien huijaamista, jos CD:llä ei ollut jotain erityistä sisältöä joka hyödyntää massiivista kapasiteettia.
7th Guest (1993) on esimerkki kapasiteetin mielekkäästä käytöstä, eikä tuota peliä olisi voitu millään korpuilla julkaistakaan koska peli oli käytännössä interaktiivinen video. (Se on makuasia, tykkääkö pelistä vai ei, mutta peliä ei voisi olla olemassa ilman CD-ROM:ia.)
Konsepti on vanha ja arcade-peliautomaateissa tätä hyödynnettiin jo varhain 1980-luvulla. Mediana ei tosin ollut CD-ROM vaan laserdisc. Peleistä mainittakoon esimerkiksi Dragon's Lair (1983) ja M.A.C.H. 3 (1983). Villin lännen Mad Dog McCree (1990) oli muistaakseni aika hauska.Tuota CD:n käyttöä musiikkiin tai videoon taidettiin hyödyntää vielä PC:tä enemmän konsolipeleissä, muistan jotain konsolipelejä joissa tyyliin koko pelin tausta striimattiin CD:ltä (ja itse peli oli esim joku simppeli shooter mutta näytti komealta kun oli videotausta).
1990-luvun alku oli tosin sitä aikaa kun ihan ykkösluokan pelejäkin julkaistiin karsittuina shareware-versioina, Doomista lähtien. Näitä sitten leviteltiin vapaasti tietokonelehtien oheislevyillä, purkeissa ja niin edelleen.muistan elävästi ne "shareware classics" sun muut kokoelma-CD:t jossa oli kauhea kasa shareware-pelejä ja ehkä pari-kolme niistä levyllä olleista paristasadasta olivat sellaisia joita kokeili toisenkin kerran.
Juu, ja itsekin tuli useampikin peli ostettua kokoversiona kun ensin jäi shareware-versioon koukkuun. Joukossa oli todella hyviäkin pelejä, mutta paljon oli kyllä ihan paskaakin. Toki pari kertaa tuli kokonaisen pelin kanssa petyttyäkin kun ei siinä ollutkaan oikein mitään uutta shareware-versioon verrattuna.1990-luvun alku oli tosin sitä aikaa kun ihan ykkösluokan pelejäkin julkaistiin karsittuina shareware-versioina, Doomista lähtien. Näitä sitten leviteltiin vapaasti tietokonelehtien oheislevyillä, purkeissa ja niin edelleen.
Tätä kautta on ollut Quakeakin disketillä.1990-luvun alku oli tosin sitä aikaa kun ihan ykkösluokan pelejäkin julkaistiin karsittuina shareware-versioina, Doomista lähtien. Näitä sitten leviteltiin vapaasti tietokonelehtien oheislevyillä, purkeissa ja niin edelleen.
Käytämme välttämättömiä evästeitä, jotta tämä sivusto toimisi, ja valinnaisia evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseksi.