Ankea 90-luku

[jetblack]

82 myös syntynyt ja muistan että vielä -80 luvun lopulla meillä oli ensin 8mhz mikromikko 3, lerppuasemalla. Bubble bobblea ja diggeriä sai pelattua keltamustalla näytöllä. sen tilalle tuli sitten mikromikko 3tt. Nokian työsuhde-etuja... myös commodore 64 ja myöhemmin 128 löytyi. DuckTales: The Quest for Gold. sierran pelit oli myös kovia silloin, Larryt, space questit, police questit. Siitä alkoi sitten omat koneet ja pelit paranemaan, eka 386, sitten 486 sx ja dx, pentium jne. muistan että 2x cd aseman ostin 800 markalla johon säästin tovin. voodoo 3d kortti ja soundblaster tottakai tuli hankittua. Sukulaiset olivat myös hyvin tekniikkaihmisiä niin sieltä sai kaikkea mahdollista tekniikkaa. mm. joku hirveän kokoinen 25 tuumainen kuvaputkinäyttö joka painoi tonnin ja kaikkia mahdolliset liitännät takana. Jonkun hälytysjärjestelmän valvontamonitori tms.

kovin montaa peliä ei tullut rahalla ostettua kun purkit oli se mistä pelit hankittiin. ja virukset levisi kun ei ollut vielä virusakannereita. ne kun saatiin niin kaikkien kavereiden koneet aivan täynnä viruksia. Jerusalem/friday the 13th ja jne.

 

[Miksuu]

Kun mulla oli viel c64 kaveri paino amigalla ja hehkutti sitä,mä sai 286 pcn ja loppu ammigahehkutus.. capish?

 

[Erkki_erikeepperi]

Kun mulla oli viel c64 kaveri paino amigalla ja hehkutti sitä,mä sai 286 pcn ja loppu ammigahehkutus.. capish?

Meillä oli koulun uudessa ATK-luokassa 286 PC:t (VGA:lla) syksystä 1989 lähtien, ja kun niillä sitten pelailtiin esim. Stunts -autopeliä, niin uskonpa että aika moneen iski PC-kuume siinä vaiheessa... Niin minuunkin.

Ja kun se PC:n MDA-tekstimoodikin on niin kaunis. Sanoisinko ammattimaisen kaunis. Monissa muissa koneissa tekstimoodit jätti toivomisen varaa ja kirjaimet oli aika kulmikkaita, mutta MDA-moodissa kirjaimet näytti tosi tyylikkäiltä ja yhä edelleen näyttää, onhan se moodi tavallaan vieläkin kai käytössä esim. boottausvaiheessa.

 

[jak_pdgm]

Meillä oli koulun uudessa ATK-luokassa 286 PC:t (VGA:lla) syksystä 1989 lähtien, ja kun niillä sitten pelailtiin esim. Stunts -autopeliä, niin uskonpa että aika moneen iski PC-kuume siinä vaiheessa... Niin minuunkin.

Tuo näyttää pyörivän amigalla aika mukavasti ja äänet on tietysti hyvät, koska paula.

En koskaan pitänyt ko. pelistä, mutta stunt car racerista pidin. Senkin amigaversio on ehdottomasti paras.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tuo näyttää pyörivän amigalla aika mukavasti ja äänet on tietysti hyvät, koska paula.

En koskaan pitänyt ko. pelistä, mutta stunt car racerista pidin. Senkin amigaversio on ehdottomasti paras.

Siellä ATK-luokassa ei ollut Amigoja.. Ja vaikka olisi ollutkin, niin hienompi se Stunts silti oli 286 VGA koneella. Äänet oli toki PC speaker pohjaiset siellä.

Anyway, Stunt Car Raceria taisin pelata lähinnä C64:llä ja kiva se oli silläkin. Toi oli sitä aikaa ja sellainen peli, että julkaistiin näköjään kaikille mahdollisille alustoille ZX Spectrumista lähtien.. Mikään varsinainen 3d-autopeli toi ei kyllä ollut vaan hyvin vaatimaton grafiikka sinänsä, mutta pelattavuus oli hyvä ja joku siinä pelissä koukutti.

 

[jak_pdgm]

Siellä ATK-luokassa ei ollut Amigoja.. Ja vaikka olisi ollutkin, niin hienompi se Stunts silti oli 286 VGA koneella. Äänet oli toki PC speaker pohjaiset siellä.

Anyway, Stunt Car Raceria taisin pelata lähinnä C64:llä ja kiva se oli silläkin. Toi oli sitä aikaa ja sellainen peli, että julkaistiin näköjään kaikille mahdollisille alustoille ZX Spectrumista lähtien.. Mikään varsinainen 3d-autopeli toi ei kyllä ollut vaan hyvin vaatimaton grafiikka sinänsä, mutta pelattavuus oli hyvä ja joku siinä pelissä koukutti.

En muista pyörikö pc-versio 256 värisessä tilassa, mutta amigan peleihin tottuneena en yleensä viitisinyt edes pelata pc-pelejä, joissa oli pelkät piipperi- tai adlib-äänet. Videon peli on kyllä niin nopea, ettei voine pyöriä perus a500:n asetuksilla.


Amigalla nuo voisi periaatteessa käyttää blitteriä polygonien piirtoon, en tosin tiedä olisiko siitä enemmän hyötyä vai haittaa.

 

[Erkki_erikeepperi]

En muista pyörikö pc-versio 256 värisessä tilassa, mutta amigan peleihin tottuneena en yleensä viitisinyt edes pelata pc-pelejä, joissa oli pelkät piipperi- tai adlib-äänet. Videon peli on kyllä niin nopea, ettei voine pyöriä perus a500:n asetuksilla.


Amigalla nuo voisi periaatteessa käyttää rautakiihdytystä polygonien piirtoon, en tosin tiedä olisiko siitä enemmän hyötyä vai haittaa.

Puhutaan vuodesta ~1990. Tuolloin PC-äänikortit oli vielä harvinaisia Suomessa, mutta kyllä pelejä silti "viitsi" koulussa pelata uusilla hienoilla tietokoneilla kun tilaisuus tuli... Paljon myöhemmin korkea-asteella "viitsi" pelata Windowsin pasianssiakin, jos tarve vaati ja se oli ainut käytettävissä oleva viihdyke.

Anyway, nopeasti pyörivä 3D-autopeli oli aika ihmeellistä katsottavaa ja koettavaa kun oltiin totuttu lähinnä C64:n 2D peleihin.

 

[Delay]

Mä käytin Amigoja itse asiassa aika kauan, tuonne vuosiin -96 ja -97 asti, mutta olivat A3000 ja A4000 lopussa, joissa oli vääntöä vähän eri tavalla kuin A500:ssa tai A1200:ssa. Käyttö oli pääasiassa koodaamista, purkeissa pyörimistä sekä (korkea)kouluhommien väsääämistä.

Yksi huvittava muistikuva on jäänyt PC-raudasta mieleen - mulle hankittiin töihin vuoden -98 keväällä 400Mhz Pentium II, jossa oli huikeat 128M muistia raskaaseen reaaliaika laskentaan. Se oli olevinaan niin kova juttu siihen aikaan, että sitä tultiin lähellä olevasta haarakonttorista ihan paikan päälle porukalla ihmettelemään

 

[namlepo]

Amiga oli täälläkin. Ei tarvinnu piippausta kuunnella. Pc sitten 95 hujakoilla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mä muistan että oli kiva leikkiä Amigan puhesyntetisaattorin kanssa Akateemisessa kirjakaupassa joskus 1988 tms, mutta sen koommin en Amigaan koskenut.

Ja mitä Amigan ääniin tulee, niin ei se nelikanavainen 8-bittinen ~22 kilohertsin soundi nyt kovin ihmeellistä ollut 90-luvulle tultaessa. FM-syntetisaattori puuttui kokonaan joten noilla piti pärjätä, eikä Amigassa kai ollut käytännössä mahdollista myöskään miksata useita ääniä samaan kanavaan yhtä aikaa, ainakaan peleissä reaaliajassa.

Perus Sound Blaster ei ollut mikään täydellinen HiFi-tason äänikortti sekään, mutta Gravis Ultrasound räjäytti pankin...

 

[Delay]

Ja mitä Amigan ääniin tulee, niin ei se nelikanavainen 8-bittinen ~22 kilohertsin soundi nyt kovin ihmeellistä ollut 90-luvulle tultaessa. FM-syntetisaattori puuttui kokonaan joten noilla piti pärjätä, eikä Amigassa kai ollut käytännössä mahdollista myöskään miksata useita ääniä samaan kanavaan yhtä aikaa, ainakaan peleissä reaaliajassa.

Paula (Amigan audiopiiri) tarjosi tosiaan neljä 8-bitin kanavaa, joita se pysty hanskaamaan itsenäisesti ilman CPU:n apua. Miksaus oli tietysti mahdollista, mutta se piti tehdä CPU:lla, eikä tätä tyypillisesti tehty. Tämän lisäksi oli mahdollista käyttää rautapohjaista alipäästösuodatinta, jonka aktiivisuuden pystyi huvittavasti päättelemään koneen virtaledistä

Ite käytin Amigaa aika paljon musiikkiharrastusteni ohessa, mutta mulla oli ihan erillinen äänikortti A3000:ssa - 44kHz 24 bittinen audio ja vapaasti ohjelmoitava Motorolan 56K signaaliprosessori.

 

[Erkki_erikeepperi]

Paula (Amigan audiopiiri) tarjosi tosiaan neljä 8-bitin kanavaa, joita se pysty hanskaamaan itsenäisesti ilman CPU:n apua. Miksaus oli tietysti mahdollista, mutta se piti tehdä CPU:lla, eikä tätä tyypillisesti tehty. Tämän lisäksi oli mahdollista käyttää rautapohjaista alipäästösuodatinta, jonka aktiivisuuden pystyi huvittavasti päättelemään koneen virtaledistä

Muistelen että Sound Blasterin ja vastaavien aikana ei ollut sinänsä mikään ongelma miksailla ääniä kanavaan niin paljon kuin tarve vaati, PC:ssähän tehoa riitti sellaiseen kyllä.

Mutta käytännössä tracker-tyyppistä musiikkia ei peleissä hirveästi käytetty, vaan työnjako meni aluksi niin että musiikki tuli AdLib-yhteensopivalta FM-piiriltä ja ääniefektit DAC:lta. Gravis UltraSoundin myötä FM-piiri vaihtui wavetable-MIDI -ääniin eli vähän kuin tracker mutta ammattimaisempi ja puhdasäänisempi toteutus, ja rautakanavia oli 32... Toki esim. Roland MT-32 oli tarjonnut vastaavaa äänenlaatua jo 1987 lähtien, mutta siihen ei pystynyt ääniä kustomoimaan eli äänet oli vakiot.

Kuitenkin kun CD-ROM -pelit yleistyi ~1993 lähtien, alkoi musiikkikin tulla pikku hiljaa suoraan (tai epäsuoraan) CD:ltä.

 

[kilroy1]

Muistaako kukaan mikä oli ysärillä se Helsingin keskustassa (Punavuori-Kamppi akseli) ollut tietokoneliike jonka yksi päätuotteista oli käytettyjen Amiga500:sten myynti ? Niitä oli siellä laatikkokaupalla. Ysärin alussa Amiga pärjäsi Pc:lle 2d peleissä ja varsinkin pelien saatavuus (kopioina kavereilta) oli hyvä. Mutta toki jo silloin Amiga500 oli hiipuva tuote.

Olihan pc:lle wolfenstein3d jotain ihan muuta mihin oli tottunut Amigalla pelatessa. Ysärin alkupuolella lentosimut olivat kyllä melkoista kuraa, jotkut pelasivat niitä satoja tunteja mutta itse en niitä jaksanut kuin kokeilla jonka jälkeen lensivät roskiin.

 

[Delay]

Muistelen että Sound Blasterin ja vastaavien aikana ei ollut sinänsä mikään ongelma miksailla ääniä kanavaan niin paljon kuin tarve vaati, PC:ssähän tehoa riitti sellaiseen kyllä.

Niin, lähinnä se syy miksi tuota miksaamista ei juuri käytetty oli se, että senaikuisissa peleissä neljä DA-kanavaa oli ihan ok ja miksi tuhlata CPU-sykkeleitä miksaamiseen, perus nelikanavaisen musiikin soittaminen peleissä ei sinänsä maksanut käytännössä CPU-aikaa. Amigan ja PC:n laskentatehon vertailu on vähän hankalaa, koska jo A500:ssa oli kourallinen integroituja apuprosessoreja (mm. Paula, Copper, Blitter), jotka tekivät joitakin asioita todella nopeasti CPU:n rinnalla. Amigan suurin kompastuskivi oli tapa käsitellä grafiikkaa bittikarttoina, joka teki tekstuurimäpätyn vektorigrafiikan piirtämisestä hankalaa.

Karkeasti ihan CPU tehoja vertailemalla menee suunnilleen niin, että 68000 oli hitusen hitaampi kuin perus 286:t, 68030 paini 386:n kanssa suunnilleen samoissa, ja vastaavasti 68040 oli 486:tta vastaava samoilla kelloilla. Motorolat tuppasivat olemaan marginaalisesti nopeampia samoilla kelloilla kuin vastaavan sukupolven intel. 68060 oli Motorolalta se Pentiumin vastine, mutta tätä ei vakiona ollut missään Amigassa (ellei sittän jossakin näissä Commodoren jälkeisissä "klooneissa"). Laajennuksena toki sai vaikka A1200:aan.

Kuitenkin kun CD-ROM -pelit yleistyi ~1993 lähtien, alkoi musiikkikin tulla pikku hiljaa suoraan (tai epäsuoraan) CD:ltä.

Eipä CDDA-audiota ole juuri peleissä soitettu Muistan, että joissakin peleissä oli mahdollisuus laittaa oma CD soimaan pelatessa, mutta siinäpä juuri se

 

[Erkki_erikeepperi]

Ysärin alkupuolella lentosimut olivat kyllä melkoista kuraa, jotkut pelasivat niitä satoja tunteja mutta itse en niitä jaksanut kuin kokeilla jonka jälkeen lensivät roskiin.

Mä taas sanoisin että ysärin alkupuoli oli melkeinpä lentosimujen kulta-aikaa! Noita ilmestyi pilvin pimein, muutamina valikoituina esimerkkeinä mainittakoon vaikka pitkään odotettu Falcon 3.0 (1991), Comanche: Maximum Overkill (1992), Tornado (1993), MS Flight Simulator 5.0 (1993), US Navy Fighters (1994), Flight Unlimited (1995), MicroProsen lukuisat julkaisut kuten F-15 Strike Eagle III (1992), F-117A Nighthawk Stealth Fighter 2.0 (1991), Gunship 2000 (1991)...

Aluksi pelasin runsaasti jo 1989 ilmestynyttä Their Finest Hour: Battle of Britainia.

Jossei lentosimuista tykkää niin ei tykkää, mutta ysärin alkupuoli oli kyllä kovan kehityksen aikaa sillä alalla, ja genre hyötyi tosi paljon siitä että PC-rauta nopeutui kovaa tahtia.

Eipä CDDA-audiota ole juuri peleissä soitettu

Muistan, että joissakin peleissä oli mahdollisuus laittaa oma CD soimaan pelatessa, mutta siinäpä juuri se

Ihan aikojen alussa 1992/1993 kyllä oli CDDA-audiotakin, mutta myöhemmin kai pääasiassa tuli epäsuorasti WAV-tiedostoista.

Klassisena esimerkkinä mainittakoon The 7th Guest (1993), jossa musiikin lisäksi kuvakin tuli pitkälti CD:ltä videona... Ei se pelinä ollut kummoinen, mutta tunnelmaltaan karmivan hieno.

 

[Delay]

Ai nii, 90-luvun audiosta tuli vielä mieleen - äänistudiot, joissa 90-luvulla oli käytössä mikrotietokoneita, oli se kone lähes poikkeuksetta Mac. Myös jopa joitakin Atari ST:itä olen nähnyt ihan vakavasti otettavissa studioissa

 

[Erkki_erikeepperi]

Ai nii, 90-luvun audiosta tuli vielä mieleen - äänistudiot, joissa 90-luvulla oli käytössä mikrotietokoneita, oli se kone lähes poikkeuksetta Mac. Myös jopa joitakin Atari ST:itä olen nähnyt ihan vakavasti otettavissa studioissa

Atari ST oli etenkin 1980-luvulla suosittu MIDI-laite, koska siinä oli MIDI-portti vakiona. Aika hiipuvaa historiaa varmaan jo 1990-luvulla kuitenkin.

 

[Hyrava]

Ai nii, 90-luvun audiosta tuli vielä mieleen - äänistudiot, joissa 90-luvulla oli käytössä mikrotietokoneita, oli se kone lähes poikkeuksetta Mac. Myös jopa joitakin Atari ST:itä olen nähnyt ihan vakavasti otettavissa studioissa

Pro Tools tai itseasiassa sen edeltäjä alunperin tehtiin Macille, joka varmaan aika pitkälti vaikutti tuohon että äänistudioissa oli aika usein Macceja. Atari ST:n etu taas oli MIDI-portti kuten Erkki_erikeepperi jo mainitsikin. Amigaa taas oli videopuolen hommissa jonkun verran.

 

[Delay]

Atari ST oli etenkin 1980-luvulla suosittu MIDI-laite, koska siinä oli MIDI-portti vakiona. Aika hiipuvaa historiaa varmaan jo 1990-luvulla kuitenkin.

Tuollaisen laitteen elinkaari on yllättävän pitkä, kun se kertaalleen on asennettu studion laitekokoonpanoon - kymmenenkin vuotta menee ihan hujauksessa

 

[Delay]

Amigaa taas oli videopuolen hommissa jonkun verran.

Itse asiassa joo - nyt kun mainitsit. Paikallis-tv-asemilla jenkeissä tuota oli yllättävän paljon Video Toasterin kanssa käytössä. Sieltä kun sai suoraan TV-yhteensopivan signaalinkin ulos.

 

[Erkki_erikeepperi]

Amigaa taas oli videopuolen hommissa jonkun verran.

Amigan "videopuolen hommat" taisi rajoittua lähinnä NTSC-alueelle, koska Video Toasterista ei koskaan tehty PAL-versiota.

Joissain elokuvissa (Jurassic Park?) Amigoja kai käytettiin CGI:n renderointiin, mutta aika yksittäistapauksia kuitenkin. Silicon Graphics alkoi olla alan standardi.

 

[Hyrava]

Amigan "videopuolen hommat" taisi rajoittua lähinnä NTSC-alueelle, koska Video Toasterista ei koskaan tehty PAL-versiota.

Joissain elokuvissa (Jurassic Park?) Amigoja kai käytettiin CGI:n renderointiin, mutta aika yksittäistapauksia kuitenkin. Silicon Graphics alkoi olla alan standardi.

Video Toasterista ei tosiaan tainnut tulla koskaan PAL-versiota vaikka sitä aluksi lupailtiinkin. Joku adapterihärveli tuohon oli jolla pystyi Video Toasterilla tekemään PAL-videoitakin mutta kovin yleinen ei tainnut olla. Joku vastaava laite/softapaketti oli kyllä PAL-alueellekin mutta ei saavuttanut samanlaista suosiota kuin Video Toaster NTSC-puolella.

 

[poskiholisti]

Babylon 5:n osalta ainakin pilottijakson CGI taisi nojata Video Toasteriin.

 

[Guru Meditator]

Joskus ’94 harkitsin viissatasesta päivittämistä ja arvoin Amiga 1200:n ja 486:n välillä. Onnekseni valitsin Amigan - PC tuli sen rinnalle vasta vuonna 2000.

Tuli taannoin pitkästä aikaa rendailtua Amigalla - hämmentävän toimiva kokemus kaikkineen. Ei ihme, että Amiga & Lightwave-komboa käytettiin TV-sarjoissa ja leffoissa aikoinaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Joskus ’94 harkitsin viissatasesta päivittämistä ja arvoin Amiga 1200:n ja 486:n välillä. Onnekseni valitsin Amigan - PC tuli sen rinnalle vasta vuonna 2000.

Eikös Marinin toimittajaveljekset ollut sun kanssa vähän samanhenkisiä amigisteja, eli PC:tä ei hankita kuin korkeintaan kuolleen ruumiin yli?

Ovatkohan mitään sukua Sanna Marinille? Sannahan voisi melkein olla näiden tytär. Hui miten aika rientää.

No oli miten oli, niin aika harva täyspäinen normaalijannu mitään Amigaa enää vuonna 1994 osti. Saati sitten käytti pääkoneena 2000-luvulle asti. Mutta harrastuksensa kullakin. Jokainen käyttää mitä lystää.

Mulla puolestani oli mahdollisuus valita Amigan ja PC:n välillä vuonna 1990, ja todellakin valitsin PC:n ja olen ollut siihen päätökseen hyvin tyytyväinen.

 

[Guru Meditator]

No oli miten oli, niin aika harva täyspäinen normaalijannu mitään Amigaa enää vuonna 1994 osti. Saati sitten käytti pääkoneena 2000-luvulle asti. Mutta harrastuksensa kullakin.

Saattoi olla ’93:kin, siinä A1200:n Suomeen rantautumisen jälkeen. Päätellen A1200/A4000-koneiden määrästä tuttavapiirissä tuntui niitä Suomessa edelleen menevän. Toki ostajat varmaan olivatkin epänormaalin täysipäisiä…

 

[Erkki_erikeepperi]

Saattoi olla ’93:kin, siinä A1200:n Suomeen rantautumisen jälkeen. Päätellen A1200/A4000-koneiden määrästä tuttavapiirissä tuntui niitä Suomessa edelleen menevän. Toki ostajat varmaan olivatkin epänormaalin täysipäisiä…

Amiga 1200-koneita myytiin saatavilla olevien lähteiden mukaan maailmanlaajuisesti satoja tuhansia tai korkeintaan noin miljoona yksikköä, joten kyllä se aika pienen vannoutuneen harrastajapiirin puuhaa on ollut. Suomessa tuskin on myyty kuin joitakin tuhansia. Itse en ole ikinä edes nähnyt tuollaista konetta.

Amiga 1200 ei sitä paitsi objektiivisesti ottaen ollut mikään erityisen tehokas ja ihmeellinen kapistus, ja toisaalta mitä ne parannukset A500:aan verrattuna hyödyttää, jos softatuki on joka tapauksessa vaatimaton.

Useimmat meistä on varmaan vähintäänkin haaveilleet kalliista teho-PC:stä jo heti 1990-luvun alussa ja sitten jossain vaiheessa unelmista on tullut totta, tai muuttuneet jonkinlaisiksi kompromisseiksi riippuen lompakon ja PC-tarjonnan välisestä dynamiikasta. Mä muistan haaveilleeni 486:sta jo vuonna 1990 vai 1989, kun ihailin alan lehden suurvertailua saatavilla olevista laitteista. Hinnoissa ei toki siinä vaiheessa ollut mitään tolkkua. Mutta jo 4-5 vuoden päästä oli näitäkin tehokkaampi 486 pöydälläni... Ja sitä ennen 286 ja 386.

 

[Delay]

Näissä Amiga vs PC -jutuissa kandee myös muistaa, että Suomessa ja muualla maailmalla Amigan (ja kuusnepankin itse asiassa) demoskene oli hyvin vahva vielä 90-puoleenväliin asti - lähti oikeastaan enemmissä määrin hiipumaan vasta, kun uusia koneita ei saanut enää kaupoista ostettua. Toki hyvin marginaalista puuhastelua tavallisten tallaajien keskuudessa, mutta purkeissa ja myöhemmin internetissä yhteisö oli aika tiivis ja runsaslukuinen.

 

[Erkki_erikeepperi]

Näissä Amiga vs PC -jutuissa kandee myös muistaa, että Suomessa ja muualla maailmalla Amigan (ja kuusnepankin itse asiassa) demoskene oli hyvin vahva vielä 90-puoleenväliin asti - lähti oikeastaan enemmissä määrin hiipumaan vasta, kun uusia koneita ei saanut enää kaupoista ostettua. Toki hyvin marginaalista puuhastelua tavallisten tallaajien keskuudessa, mutta purkeissa ja myöhemmin internetissä yhteisö oli aika tiivis ja runsaslukuinen.

Softaa tehdään vanhoille koneille yhä edelleen, joten eipä siinä sinänsä mitään erityistä ihmeellistä.

Mutta demoskenestä puhuttaessa oli huomionarvoista, miten vahvasti suomalaiset oli mukana PC-demoissa heti 1990-luvun alussa ja oikeastaanhan Future Crew räjäytti pankin demoillaan kuten Unreal ja Second Reality. Wikipedian artikkelista päätellen ryhmä teki aluksi demoja C64:lla ja siirtyi sen jälkeen suoraan PC:hen vuonna 1988. Eli Amigan kanssa eivät olleet tekemisissä.

Future Crewn merkitystä ei voi väheksyä, ja myöhemmin jäsenet ovat olleet vahvasti PC:n ohjelmistotuotannossa mukana mm. Future Markin ja Remedyn muodossa.

 

[Guru Meditator]

Amiga 1200 ei sitä paitsi objektiivisesti ottaen ollut mikään erityisen tehokas ja ihmeellinen kapistus, ja toisaalta mitä ne parannukset A500:aan verrattuna hyödyttää, jos softatuki on joka tapauksessa vaatimaton.

Niin, sähän et ollut edes nähnyt ikinä koko konetta, saati käyttänyt?
Paljon riippuu mitä koneella teki ja siltä haki - jos jo 286 jotenkin tyydytti, niin varmaan ihan järkevää jatkaa siitä 386:een. 486:lla alkoi jo tehdäkin jotain.

 

[Erkki_erikeepperi]

Niin, sähän et ollut edes nähnyt ikinä koko konetta, saati käyttänyt?
Paljon riippuu mitä koneella teki ja siltä haki - jos jo 286 jotenkin tyydytti, niin varmaan ihan järkevää jatkaa siitä 386:een. 486:lla alkoi jo tehdäkin jotain.

Maailmassa on aika paljon asioita, joita en ole nähnyt, mutta joista silti jotain tiedän.

Amiga 1200 vastasi tehoiltaan kai suurin piirtein 286:tta tai korkeintaan 386 SX:ää. (Oheispiirit ei kai hirveästi hyödyttäneet 3D-peleissä, jotka oli aika vahvasti jo juttu.)

Vaikka se olisi ollutkin käyttäjälleen riittävä teho yhtenä ajan hetkenä vuonna 1993, niin eipä kovin pitkälle tulevaisuuteen olisi kantanut kuitenkaan. Ei tuossa esimerkiksi Doomiinkaan olisi oikein tehot riittäneet. Joten mikä se pointti edes on sitten siinä koneessa. Tuoda hetken huvia käyttäjälleen samalla kun vanhenee käsiin silmissä, ja softatukikin on surkeaa koska ketään ei kiinnosta.

 

[Guru Meditator]

Maailmassa on aika paljon asioita, joita en ole nähnyt, mutta joista silti jotain tiedän.

Amiga 1200 vastasi tehoiltaan kai suurin piirtein 286:tta tai korkeintaan 386 SX:ää. (Oheispiirit ei kai hirveästi hyödyttäneet 3D-peleissä, jotka oli aika vahvasti jo juttu.)

Vaikka se olisi ollutkin käyttäjälleen riittävä teho yhtenä ajan hetkenä vuonna 1993, niin eipä kovin pitkälle tulevaisuuteen olisi kantanut kuitenkaan. Ei tuossa esimerkiksi Doomiinkaan olisi oikein tehot riittäneet. Joten mikä se pointti edes on sitten siinä koneessa. Tuoda hetken huvia käyttäjälleen samalla kun vanhenee käsiin silmissä, ja softatukikin on surkeaa koska ketään ei kiinnosta.

Voi voi, ei sun näillä hassuilla jutuillasi kannata kuvitella kovin paljoa mistään Amiga-kokemuksesta tietäväsi. Kokeile vaikka emulaattorin kanssa jotain 3.x Workbench-asennusta - ja sitten mieti mikä vastaava kokemus olisi sillä ”samantehoisella” 286:lla tai 386SX:llä…

Mitä koneen vanhenemiseen tulee, niin omien puheidesi perusteella vaihdoit 286:sta ensin 386:seen, sitten 486:een ja siitä muutaman vuoden päästä taas uuteen 486:een?

Ehkä sunkin olisi kannattanut hankkia se Amiga ja säästää selvää rahaa!

 

[Erkki_erikeepperi]

Voi voi, ei sun näillä hassuilla jutuillasi kannata kuvitella kovin paljoa mistään Amiga-kokemuksesta tietäväsi. Kokeile vaikka emulaattorin kanssa jotain 3.x Workbench-asennusta - ja sitten mieti mikä vastaava kokemus olisi sillä ”samantehoisella” 286:lla tai 386SX:llä…

Kotikäyttäjällä oli pelaaminen aika isossa roolissa eikä jonkun graafisen työpöydän hienoudet ja nyanssit. Windows 3.1 oli kyllä nopea, ei siinä ollut ongelmaa sinänsä ja ajoi asiansa muutenkin. Mutta pelit käynnistettiin DOS:ista ja osa muistakin softista vielä tuohon aikaan.

PC:llekin kyllä sai muitakin graafisia käyttöliittymiä ja käyttöjärjestelmiä, jos koki että se on nyt se juttu että pitää olla mahdollisimman hyvä ja hieno GUI. Esimerkiksi OS/2 oli hyvä käyttöjärjestelmä ja varmasti suositumpi kuin joku Workbench tuohon aikaan, vaikka hävisikin Windowsille selvin lukemin.

Käytännössä kuitenkin softatuki on paljon tärkeämpää kuin mikää muu. OS/2:lla pyöri Windows-softatkin, mutta edes se ei pelastanut sitä käyttistä. Se ei tarjonnut mitään sellaista, jota suuri yleisö olisi pahemmin kaivannut.

Mitä koneen vanhenemiseen tulee, niin omien puheidesi perusteella vaihdoit 286:sta ensin 386:seen, sitten 486:een ja siitä muutaman vuoden päästä taas uuteen 486:een?

Niin siis päivitin konetta. Kokonaan uutta en ole ostanut sitten vuoden 1991. Amigan päivitys on aika nihkeää. Etenkin kun firma meni konkkaan vuonna 1994..

Eikä kehityksen kehittyminen jää sitä odottamaan, päivitänkö minä tai sinä omaa rautaa vai emme. 1990-luvulla kehitys oli niin nopeaa, että paljosta jäi paitsi jos yritti jollain vanhalla raudalla pärjätä tuulimyllyjä vastaan.

 

[Delay]

Paljon riippuu mitä koneella teki ja siltä haki - jos jo 286 jotenkin tyydytti, niin varmaan ihan järkevää jatkaa siitä 386:een. 486:lla alkoi jo tehdäkin jotain.

Niin ja kaikkihan toki tietävät, että oikeasti kaikki hieman enemmän konetehoa vaativat jutut tehtiin 90-luvulla Sparceilla, jos ei supertietokonetta vielä tarvinnut

 

[Tonnin Seteli]

Eipä CDDA-audiota ole juuri peleissä soitettu

Ihan aikojen alussa 1992/1993 kyllä oli CDDA-audiotakin, mutta myöhemmin kai pääasiassa tuli epäsuorasti WAV-tiedostoista.

Ei se mitenkään tavatonta ollut ja juuri 90-luvulla sitä tehtiin. Monessa pelissä oli ihan cd-da audiota, ja ilmiö oli yleisempi nimenomaan 1990-luvun lopussa ja vuosituhannen vaihteessa(vaikka esimerkkejä on jo 1980-luvulta, tai ainakin 80-luvulla julkaistuista peleistä myöhempinä cd-versioina, tai kun 90-luku lasketaan alkavaksi oikeaoppisesti 1.1.1991). Tämähän on ihan järkeenkäypää, koska pelien muu tilantarve oli 90-luvun alkupuolella vielä yleensä pieni ja julkaisu vain CD:llä olisi rajoittanut asiakaskuntaa, usein keinotekoisesti ja tarpeettomasti. CD-asema ei suinkaan ollut koko vuosikymmenellä mikään vakiovaruste peruspelaajan kokoonpanossa. Pelejä julkaistiin pitkään myös diskettipinon kanssa vaikka CD-versiokin olisi laitettu ulos. Muistan omistaneeni Descentin korppuboksiversion, ja peli julkaistiin 1995. Alla mainitun listan mukaan CD-versiossa käytettiin cdda:ta.

Wav oli omalla tavallaan rasittava ratkaisu joka ei aina tarjonnut etua vs. cdda. Pakatun äänen toistaminen ei sekään ole aina ollut niin itsestäänselvyys kuin nykyään, saati että konetehoa olisi siihen haluttu haaskata pelin aikana itse pelin sijaan.

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/List_of_games_that_use_Red_Book_CD_audio

En suinkaan väitä että lista olisi tarkasti todenmukainen, mutta eiköhän se vähän suuntaa anna.

Tämähän on saattanut herkästi jäädä huomaamatta jos on pelannut warepelejä esimerkiksi kaverilta varmuuskopioituna diskettiversiona.

 

[Hyrava]

Ei se mitenkään tavatonta ollut ja juuri 90-luvulla sitä tehtiin. Monessa pelissä oli ihan cd-da audiota, ja ilmiö oli yleisempi nimenomaan 1990-luvun lopussa ja vuosituhannen vaihteessa(vaikka esimerkkejä on jo 1980-luvulta, tai ainakin 80-luvulla julkaistuista peleistä myöhempinä cd-versioina, tai kun 90-luku lasketaan alkavaksi oikeaoppisesti 1.1.1991). Tämähän on ihan järkeenkäypää, koska pelien muu tilantarve oli 90-luvun alkupuolella vielä yleensä pieni ja julkaisu vain CD:llä olisi rajoittanut asiakaskuntaa, usein keinotekoisesti ja tarpeettomasti. CD-asema ei suinkaan ollut koko vuosikymmenellä mikään vakiovaruste peruspelaajan kokoonpanossa. Pelejä julkaistiin pitkään myös diskettipinon kanssa vaikka CD-versiokin olisi laitettu ulos. Muistan omistaneeni Descentin korppuboksiversion, ja peli julkaistiin 1995. Alla mainitun listan mukaan CD-versiossa käytettiin cdda:ta.

Wav oli omalla tavallaan rasittava ratkaisu joka ei aina tarjonnut etua vs. cdda. Pakatun äänen toistaminen ei sekään ole aina ollut niin itsestäänselvyys kuin nykyään, saati että konetehoa olisi siihen haluttu haaskata pelin aikana itse pelin sijaan.

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/List_of_games_that_use_Red_Book_CD_audio

En suinkaan väitä että lista olisi tarkasti todenmukainen, mutta eiköhän se vähän suuntaa anna.

Tämähän on saattanut herkästi jäädä huomaamatta jos on pelannut warepelejä esimerkiksi kaverilta varmuuskopioituna diskettiversiona.

Kyllä itse ainakin muistan että useammassakin pelissä soitettiin musiikkia suoraan CD:ltä.

Jossakin piraattipelissä jopa oli maininta että "polta tämä file track 1:ksi ja polta 8 trackia omavalintaista musiikkia tai peli kaatuu jossain vaiheessa" tms. Ilmeisesti kyseisessä pelissä oli joku levelin mukaan vaihtuva CD-audiotrack ja piti olla kaikki 8kpl audioraitoja levyllä ettei peli seonnut.

Ja ainakin jotkut pelit antoivat vaihtaa tavallisen audio-CD:n asemaan kun peli oli ladattu eli pystyi kuuntelemaan pelin aikana haluamaansa musiikkia. Osa taas vaati pelilevyn asemassa olemista koko pelisession ajan mutta sitäkin pystyi huijaamaan suurimmassa osassa tapauksista kopioimalla dataraidan ja omat musiikit toiselle levylle jonka vaihtoi asemaan pelin käynnistyttyä.

 

[Tonnin Seteli]

Kyllä itse ainakin muistan että useammassakin pelissä soitettiin musiikkia suoraan CD:ltä.

Joo. Luulisin että yksi aika yleisesti tunnettu esimerkki homman juuri yleistyessä - vuosikymmenen loppupuolen lähtiessä käyntiin - on Quake. Eikä musiikkikaan ole mistä sattuu kellarista napattua bulkkia.

 

[inexcess]

Demo scenessä Amiga oli suosituin rauta jonnekin 1992-1993 asti. Lähes kaikki Amigan demot tehtiin tuohon aikaan Amiga 500:lle, jonka 70-luvun lopussa julkaistu Motorola 68000 7,14 MHz oli jo täysin altavastaaja sen ajan 486:a ja 386:a vastaan. Amiga 500:n grafiikka-ja äänipuoli vielä joten kuten menetteli PC:tä vastaan.

Amigalla demo scenen harrastajapuoli oli laajempi ja verrattain hyviä tuotoksia tuli paljon. PC:llä taas demot oli keskimäärin aika kökköjä: huono design, kehnoa pikseligrafiikka, kökköä musiikkia. Moni PC-demoporukka yritti ottaa mallia ja esimerkkiä Amigan demoista.

Vuonna 1993 julkaistu Second Reality voidaan nähdä eräänlaisena lopullisena käännekohtana, jolloin PC:n ylivertaisuus demo scenessä oli aukottomasti todistettu. Kaikki Amiga demo scenettäjät eivät kuitenkaan hylänneet Amigaa.

On ehkä huvittavaa, että parhaat Amiga-demot on tehty 2000-luvulla vuosia Commodoren konkurssin jälkeen. Vuonna 2022 julkaistu "Batman Rises" Amiga 500:lle on suorastaan tajunnan räjäyttävä ottaen huomioon koneen antiikkisuus.

 

[Hyrava]

Demo scenessä Amiga oli suosituin rauta jonnekin 1992-1993 asti. Lähes kaikki Amigan demot tehtiin tuohon aikaan Amiga 500:lle, jonka 70-luvun lopussa julkaistu Motorola 68000 7,14 MHz oli jo täysin altavastaaja sen ajan 486:a ja 386:a vastaan. Amiga 500:n grafiikka-ja äänipuoli vielä joten kuten menetteli PC:tä vastaan.

Amigalla demo scenen harrastajapuoli oli laajempi ja verrattain hyviä tuotoksia tuli paljon. PC:llä taas demot oli keskimäärin aika kökköjä: huono design, kehnoa pikseligrafiikka, kökköä musiikkia. Moni PC-demoporukka yritti ottaa mallia ja esimerkkiä Amigan demoista.

Vuonna 1993 julkaistu Second Reality voidaan nähdä eräänlaisena lopullisena käännekohtana, jolloin PC:n ylivertaisuus demo scenessä oli aukottomasti todistettu. Kaikki Amiga demo scenettäjät eivät kuitenkaan hylänneet Amigaa.

On ehkä huvittavaa, että parhaat Amiga-demot on tehty 2000-luvulla vuosia Commodoren konkurssin jälkeen. Vuonna 2022 tehty "Batman Rises" Amiga 500:lle on suorastaan tajunnan räjäyttävä ottaen huomioon koneen antiikkisuus.

Second Realitystä tulikin mieleen että tuota demoa on myöhemmin käännetty muillekin alustoille, muunmuassa Commander X16:lle joka on "8-bittinen nykyaikainen tietokone".

Ja tosiaan nykypäivänäkin noille wanhoille koneille (C64, Amiga500, Spectrum, ...) tehdään paljon demoja ja pelejä. Tänäkin vuonna on C64-demoja ilmestynyt ihan mukavasti ja osa niistä on aika hämmästyttäviä ottaen huomioon että kellotaajuus on 1MHz ja muistia 64kB, tekijät ovat oppineet ottamaan "museoraudasta" kaiken irti ja käyttämään melkoisia kikkoja että raudalla on saatu tehtyä sellaisia asioita mitä speksien mukaan ei olisi pitänyt mitenkään olla mahdollista tehdä.

 

[Delay]

tekijät ovat oppineet ottamaan "museoraudasta" kaiken irti ja käyttämään melkoisia kikkoja että raudalla on saatu tehtyä sellaisia asioita mitä speksien mukaan ei olisi pitänyt mitenkään olla mahdollista tehdä.

Hauskin kikka, jonka kuusnelosen ajoilta muistan oli se, kun osa demon laskennasta tehtiin 1541-levyasemalla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kyllä itse ainakin muistan että useammassakin pelissä soitettiin musiikkia suoraan CD:ltä.

Jossakin piraattipelissä jopa oli maininta että "polta tämä file track 1:ksi ja polta 8 trackia omavalintaista musiikkia tai peli kaatuu jossain vaiheessa" tms. Ilmeisesti kyseisessä pelissä oli joku levelin mukaan vaihtuva CD-audiotrack ja piti olla kaikki 8kpl audioraitoja levyllä ettei peli seonnut.

Ja ainakin jotkut pelit antoivat vaihtaa tavallisen audio-CD:n asemaan kun peli oli ladattu eli pystyi kuuntelemaan pelin aikana haluamaansa musiikkia. Osa taas vaati pelilevyn asemassa olemista koko pelisession ajan mutta sitäkin pystyi huijaamaan suurimmassa osassa tapauksista kopioimalla dataraidan ja omat musiikit toiselle levylle jonka vaihtoi asemaan pelin käynnistyttyä.

Lista on aika vaikuttava, mutta toki paljon pidempi on sitten vielä se lista, jossa ei ole käytetty CD-audiota.

Microsoft toimitti omia tuotteitaan korpuilla vielä aika pitkään, esim. Windows 98 oli vielä saatavilla 39 levykkeellä... Office 97:n sai 46 levykkeellä.

Tästä huolimatta hyvin niche juttu oli korppujen käyttö ohjelmistojen levityksessä jo paljon ennen tuota. CD-ROM -aseman kyllä oletti löytyvän keskiverto-PC:stä jo ainakin 1995 mennessä suurin piirtein. Mielestäni 1994 oli läpimurtovuosi. Itse hommasin sellaisen 1993.

On ehkä huvittavaa, että parhaat Amiga-demot on tehty 2000-luvulla vuosia Commodoren konkurssin jälkeen. Vuonna 2022 julkaistu "Batman Rises" Amiga 500:lle on suorastaan tajunnan räjäyttävä ottaen huomioon koneen antiikkisuus.

Sama varmaan pätee kuusneloseenkin ja mielestäni aika hienoja demoja on tullut viime vuosina. Pelejäkin.

 

[Delay]

Demoista puheenollen - tuli silloin 90-luvun alkupuolella pari demopartyä kierrettyä vuodessa. Ei ollut ihan pikkujuttu roudata kuvaputkinäyttöä jääkiekkokassissa ympäri Suomen. Ei tällä iällä enää siihen taipuisi

 

[Hyrava]

Lista on aika vaikuttava, mutta toki paljon pidempi on sitten vielä se lista, jossa ei ole käytetty CD-audiota.

Microsoft toimitti omia tuotteitaan korpuilla vielä aika pitkään, esim. Windows 98 oli vielä saatavilla 39 levykkeellä... Office 97:n sai 46 levykkeellä.

Tästä huolimatta hyvin niche juttu oli korppujen käyttö ohjelmistojen levityksessä jo paljon ennen tuota. CD-ROM -aseman kyllä oletti löytyvän keskiverto-PC:stä jo ainakin 1995 mennessä suurin piirtein. Mielestäni 1994 oli läpimurtovuosi. Itse hommasin sellaisen 1993.



Sama varmaan pätee kuusneloseenkin ja mielestäni aika hienoja demoja on tullut viime vuosina. Pelejäkin.

Toki tuohon aikaan tehtiin paljon kaikenlaisia halpispelejä tai muuten pikkupelejä joissa tuo CD-audio olisi ollut "turhaa" rahanmenoa. Niihin ei mitään audioraitaa tehty vaan pahimmillaan edelleen äänet olivat jotain pc-piipperiä tai AdLib-tasoa ja suuri osa julkaistiin tyyliin yhdellä korpulla, joten CD:n käytössä ei muutenkaan olisi ollut mitään järkeä.

Tuosta tulikin mieleen, olikohan se Wing Commander 3 (tai joku muu Wing Commander) jossa ensimmäinen CD taisi olla käytännössä kaikenlaista alkuvideota ja vasta toisella CD:llä alkoi itse peli. Joissakin tuotoksissa tuo (huonolaatuinen) video tuli melkeinpä pääasiaksi ja peli oli siellä jossain videoiden joukossa. Toki nykyäänkin monessa pelissä on käsittämätön määrä videota ja turhaa tauhkaa.

 

[Hyrava]

Demoista puheenollen - tuli silloin 90-luvun alkupuolella pari demopartyä kierrettyä vuodessa. Ei ollut ihan pikkujuttu roudata kuvaputkinäyttöä jääkiekkokassissa ympäri Suomen. Ei tällä iällä enää siihen taipuisi

Jep, 1-2 partyä tuli käytyä vuodessa ja kuvaputkinäyttö + pöytäkone lätkäkassissa oli "mukavaa" roudattavaa kaikkine oheis-romuineen...

 

[Erkki_erikeepperi]

Toki tuohon aikaan tehtiin paljon kaikenlaisia halpispelejä tai muuten pikkupelejä joissa tuo CD-audio olisi ollut "turhaa" rahanmenoa. Niihin ei mitään audioraitaa tehty vaan pahimmillaan edelleen äänet olivat jotain pc-piipperiä tai AdLib-tasoa ja suuri osa julkaistiin tyyliin yhdellä korpulla, joten CD:n käytössä ei muutenkaan olisi ollut mitään järkeä.

Tuosta tulikin mieleen, olikohan se Wing Commander 3 (tai joku muu Wing Commander) jossa ensimmäinen CD taisi olla käytännössä kaikenlaista alkuvideota ja vasta toisella CD:llä alkoi itse peli. Joissakin tuotoksissa tuo (huonolaatuinen) video tuli melkeinpä pääasiaksi ja peli oli siellä jossain videoiden joukossa. Toki nykyäänkin monessa pelissä on käsittämätön määrä videota ja turhaa tauhkaa.

CD-ROM -pelien alkuaikoina oli pelien tekijöillä ikäänkuin pakottava tarve hyödyntää uusi massiivinen media jotenkin, koska oli tavallaan kuluttajien huijaamista, jos CD:llä ei ollut jotain erityistä sisältöä joka hyödyntää massiivista kapasiteettia.

7th Guest (1993) on esimerkki kapasiteetin mielekkäästä käytöstä, eikä tuota peliä olisi voitu millään korpuilla julkaistakaan koska peli oli käytännössä interaktiivinen video. (Se on makuasia, tykkääkö pelistä vai ei, mutta peliä ei voisi olla olemassa ilman CD-ROM:ia.)

 

[Hyrava]

CD-ROM -pelien alkuaikoina oli pelien tekijöillä ikäänkuin pakottava tarve hyödyntää uusi massiivinen media jotenkin, koska oli tavallaan kuluttajien huijaamista, jos CD:llä ei ollut jotain erityistä sisältöä joka hyödyntää massiivista kapasiteettia.

7th Guest (1993) on esimerkki kapasiteetin mielekkäästä käytöstä, eikä tuota peliä olisi voitu millään korpuilla julkaistakaan koska peli oli käytännössä interaktiivinen video. (Se on makuasia, tykkääkö pelistä vai ei, mutta peliä ei voisi olla olemassa ilman CD-ROM:ia.)

Tosin, aika äkkiä hommaan tuli järkeä ja korppuversiossa oli esim pelin henkilöillä vain tekstitys mutta CD-versiossa oli hahmoilla ihan puhekin. Tuo oli kyllä hurja juttu silloin aikanaan, mitä ihmettä, pelihahmothan puhuvat ihan ihmisäänellä... Tuokin takuulla osaltaan lisäsi CD-asemien osuutta kun pelaajat halusivat että pelihahmot puhuvat ihan oikeasti, ja toihan tuo kummasti lisää fiilistä peleihin.

Tuota CD:n käyttöä musiikkiin tai videoon taidettiin hyödyntää vielä PC:tä enemmän konsolipeleissä, muistan jotain konsolipelejä joissa tyyliin koko pelin tausta striimattiin CD:ltä (ja itse peli oli esim joku simppeli shooter mutta näytti komealta kun oli videotausta).

 

[Erkki_erikeepperi]

Tuota CD:n käyttöä musiikkiin tai videoon taidettiin hyödyntää vielä PC:tä enemmän konsolipeleissä, muistan jotain konsolipelejä joissa tyyliin koko pelin tausta striimattiin CD:ltä (ja itse peli oli esim joku simppeli shooter mutta näytti komealta kun oli videotausta).

Konsepti on vanha ja arcade-peliautomaateissa tätä hyödynnettiin jo varhain 1980-luvulla. Mediana ei tosin ollut CD-ROM vaan laserdisc. Peleistä mainittakoon esimerkiksi Dragon's Lair (1983) ja M.A.C.H. 3 (1983). Villin lännen Mad Dog McCree (1990) oli muistaakseni aika hauska.

PC-pelaajat varmaan keskimäärin vaativat peliltä vähän enemmän kuin simppelien spritejen liikuttelua videokuvan päällä tms... Mutta varmaan kaikenlaista sontaa silti PC:llekin ilmestyi, koska kamaa ilmestyi PALJON.

 

[Hyrava]

Tuo Dragon's Lair oli kyllä melkoisen haastava peli, sai olla refleksit kohdallaan ja hyvä muisti että osasi reagoida liki millisekuntitasolla oikealla tavalla. Kaverilla oli aikanaan tuo Dragon's Lair Amigalla ja muistan kun siitä tehtiin paperille listaa mihin suuntaan piti ohjainta vääntää missäkin vaiheessa jne ja kahdestaan tuota pelattiin, toinen luki listaa ja toinen yritti selviytyä pelissä eteenpäin.

Tosiaan, noita FMV-pelejä oli hetken aikaa ihan pirusti mutta ilmeisesti eivät menneet kaupaksi kun loppuivat aika äkkiä ja rupesi tulemaan taas järkevämpiä pelejä tilalle. Olihan sitä sontaakin PC:lle, muistan elävästi ne "shareware classics" sun muut kokoelma-CD:t jossa oli kauhea kasa shareware-pelejä ja ehkä pari-kolme niistä levyllä olleista paristasadasta olivat sellaisia joita kokeili toisenkin kerran.

 

[Erkki_erikeepperi]

muistan elävästi ne "shareware classics" sun muut kokoelma-CD:t jossa oli kauhea kasa shareware-pelejä ja ehkä pari-kolme niistä levyllä olleista paristasadasta olivat sellaisia joita kokeili toisenkin kerran.

1990-luvun alku oli tosin sitä aikaa kun ihan ykkösluokan pelejäkin julkaistiin karsittuina shareware-versioina, Doomista lähtien. Näitä sitten leviteltiin vapaasti tietokonelehtien oheislevyillä, purkeissa ja niin edelleen.

 

[Hyrava]

1990-luvun alku oli tosin sitä aikaa kun ihan ykkösluokan pelejäkin julkaistiin karsittuina shareware-versioina, Doomista lähtien. Näitä sitten leviteltiin vapaasti tietokonelehtien oheislevyillä, purkeissa ja niin edelleen.

Juu, ja itsekin tuli useampikin peli ostettua kokoversiona kun ensin jäi shareware-versioon koukkuun. Joukossa oli todella hyviäkin pelejä, mutta paljon oli kyllä ihan paskaakin. Toki pari kertaa tuli kokonaisen pelin kanssa petyttyäkin kun ei siinä ollutkaan oikein mitään uutta shareware-versioon verrattuna.