ADHD/ADD

[Rapilysin]

Itsellä ne oli 119/92 joten ei muuta kuin soittamaan huomenna työterveyshuoltoon että lisää troppia kiitos. Oma veikkaus kyllä on että sitten paineet on taas mallia >100/60 tms ja miten lienee tuon urheilun laita siinä kohtaa.

Rupee olemaan sen verran pieni pulssipaine, että mittausvirhe jossain määrin todennäköinen. Ei tuo nyt tavaton ole, mutta käytännössä harvoin alle 30, jos noin suurinpiirtein terveestä kaveristä kysymys. Ja siis jos ei ole mitään oireita niin ei kannata turhaan enempää selvitellä asiaa, tuskin tarkoittaa mitään muuta kuin korkeintaan sitä, että mittari on mahdollisesti ollut epätarkka.

No, tämä nyt enemmän OT. Muutenkin vähän yhdentekevää tuo, kun lääkehoidon vaikutus verenpaineeseen on keskimäärin olematon. Toki yksilöllinen vaikutus voi olla suuri, mutta senhän näkee vasta sitten, kun on ensin lääkettä kokeillut.

A potential adverse consequence of prescription stimulant use is small but significant increases in systolic (2–4 mm Hg) and diastolic (1–3 mm Hg) blood pressure (BP) and heart rate (HR) (4–6 beats per minute [bpm])

Risk of Methylphenidate‐Induced Prehypertension in Normotensive Adult Smokers With Attention Deficit Hyperactivity Disorder

The authors studied predictors of methylphenidate‐induced increases in blood pressure (BP). In this secondary analysis of a randomized, double‐blind, placebo‐controlled smoking cessation trial, nonhypertensive adult smokers with ...

www.ncbi.nlm.nih.gov

 

[RealityBites]

Tuon voisit tulla kertomaan sille lääkärille. Minäkin vähän veikkaan että toisella mittarilla paineet saaattaa olla kovinkin normaalit niin mitenkäs siinä mitään lääkitystä sitten korjataan?

Ja jos ei korjata ja tuolla sanotaan että alapaine liian korkea niin tulee pattitilanne.

Itsekin olen verenpainemittareiden kanssa pelannut aiemmassa elämässä niin mittavirhettä tosiaan voi tulla. Kaiken hyvän lisäksi en jaksanut useimmiten heittää pitkähihaista t-paitaa pois mittauksen takia - ei sillä kyllä mitään suurempia vaikutuksia tuntunut olevan.

 

[MeriHoo]

Tuon voisit tulla kertomaan sille lääkärille. Minäkin vähän veikkaan että toisella mittarilla paineet saaattaa olla kovinkin normaalit niin mitenkäs siinä mitään lääkitystä sitten korjataan?

Ja jos ei korjata ja tuolla sanotaan että alapaine liian korkea niin tulee pattitilanne.

Itsekin olen verenpainemittareiden kanssa pelannut aiemmassa elämässä niin mittavirhettä tosiaan voi tulla. Kaiken hyvän lisäksi en jaksanut useimmiten heittää pitkähihaista t-paitaa pois mittauksen takia - ei sillä kyllä mitään suurempia vaikutuksia tuntunut olevan.

Siis olitko sä itse mitannut noi paineet?

Itse olisin vaan röyhkeesti valehdellut ja sanonut että keskimäärin 125/80 tms. En olis keksinyt enää lisää roadblockeja. Koska totuus on että sun päämäärä on lääkityksen kokeilu, se on ainut mistä voit hyötyä tässä tilanteessa, ja jos et hyödy, niin sitten ei tarvi käyttää. Vittu että oikeasti sylettää sun puolesta tuo puoskarilääkäri joka toimii poliisinakin samaan aikaan.

Vastaanotolla mitatut paineet eivät ole useinkaan tarkat (valkotakkisyndrooma ym). Toki jos ne ovat järkyttyvän korkeat niin sitten voi vastaanotollakin näkyä mutta tuommoinen sun lukema menis ihan valkotakkisyndrooman piikkiin.

 

[a-p]

Eikö sulla ollut vakituinen työ? Siis lähinnä mietin, että jos saa noista pillereistä vaikka 50 € katteen per purkki kadulta ja niitä purkkeja saa apteekista yhden kuussa niin ei se nyt oikein työssäkäyvän hommaa ole, kun suhteuttaa riskit (tuomio huumekaupasta) ja vaivan (kymmenet vastaanottokäynnit) vs. tuotto-odotukset.

Mikäli alkaa miettimään noita katukauppoja niin helpommallakin saa tehtyä rahaa. Menemällä Haaparantaan tai Tukholmaan ja hakee maksimit nuuskaa sieltä. Tolppa maksaa 20-30€ ja siitä saa sen 50€ ihan missävain.


Miksi ihmeessä sitä viitsisi alkaa myymään eteenpäin omia lääkkeitään, kun henkilöllä on tarve niille ja voitto/riski suhde on kehnohko.


Mikäli henkilöllä on nuo lääkitykset määrättynä niin se on vaatinut pitkän prosessin ja rahaa on mennyt liikkumisiin, tapaamisiin ja kaikkeen muuhun.

 

[RealityBites]

Siis olitko sä itse mitannut noi paineet?

Itse olisin vaan röyhkeesti valehdellut ja sanonut että keskimäärin 125/80 tms. En olis keksinyt enää lisää roadblockeja. Koska totuus on että sun päämäärä on lääkityksen kokeilu, se on ainut mistä voit hyötyä tässä tilanteessa, ja jos et hyödy, niin sitten ei tarvi käyttää. Vittu että oikeasti sylettää sun puolesta tuo puoskarilääkäri joka toimii poliisinakin samaan aikaan.

Vastaanotolla mitatut paineet eivät ole useinkaan tarkat (valkotakkisyndrooma ym). Toki jos ne ovat järkyttyvän korkeat niin sitten voi vastaanotollakin näkyä mutta tuommoinen sun lukema menis ihan valkotakkisyndrooman piikkiin.

Tottahan toki mittasin urhoollisesti aamuin illoin vaikka ei oikein tahtonut ehtiäkään. Ei kyllä sanalla sanoen käynyt mielessäkään että muutaman pykälän takia pitää lähteä muuttamaan lääkitystä. Enkä ole yhtään varma että mitään muuttavatkaan mutta siinäpä sitten selvitellään.

Täällä päin on lekurit näköjään vähän turhan tarkkoja tapauksia. Työterveyslääkäri passitti uudestaan paastosokerin mittaukseen kun menin pesemään hampaat aamulla hammastahnalla - ei tosin sisältänyt xylitolia mutta kun ei kelvannut niin ei kelvannut.

 

[Rapilysin]

Miksi ihmeessä sitä viitsisi alkaa myymään eteenpäin omia lääkkeitään, kun henkilöllä on tarve niille ja voitto/riski suhde on kehnohko.

Kyllä mä uskon että tuota tapahtuu, esim. teini voi haluta viikonloppurahaa muutaman kympin tai jos vaikka sossu maksaa lääkkeet ja muuten on raha piukalla niin kyllä joku satku kuussa on merkittävä summa.

Jos taas potilas on työssäkäyvä niin riskin ottaminen ei nähdäkseni ole wöörtti. Vaikka olisi velkaanutkin niin se 50€ on kuitenkin vain muutama prosentti kk-tulosta.

 

[a-p]

Kävin verenpaineita tarkistamassa viime viikolla. Tuloksena oli 134/78 ja pulssi 64.

Ensimmäiset mittaukset psykologin vastaanotolla olivat 165/75 pulssi 65.

Mittaukset oli suoritettu työterveyshuollossa. Ei kuulema ole noissa paineissa mitään huomioitavaa. Olin ennen kokeita saanut nukuttua ehkä kolmisen tuntia, koska olin ollut yövuorossa edellisen vuoron.

Lääkkeitäkin olin käyttänyt reseptin mukaisesti. 54mg Concertaa+medikinet 20mg siihen mukaan yhdeksän tunnin jälkeen.

Olin heräämisen aikaan vetäissyt ison kupin suht vahvaa kahvia ja ruokailu oli ollut hivenen heikkoa siinä aamulla.

 

[GiZM0]

Itellä noita oireita aika iso lista:
- Jatkuva levottomuus jalat tai kädet näpyttää ihan jatkuvasti ja pyörittelen käsissä jatkuvasti jotain
- En pysty olemaan paikallaan hetkeäkään
- Skippailen puolet lukemistani ja esim leffoista en muista puoliakaan, kun ei jaksa keskittyä.
- Kaikki on ihan saatanan vaikeeta alottaa tiskaamisesta, imurointiin
- Pitkitän ja pitkitän ihan kaikkea mahollista
- Jään koukkuun asioihin
- Pää lyö tyhjää ihan jatkuvasti, vaikea selittää
- En pysty keskittymään oikeestaan yhtään mihinkään ja teen ihan törkeesti huolimattomuus virheitä esim
- Joku random asia jos kiinnostaa, niin siihen sitten pystyn panostamaan 100%, joko kiinnostaa 100% tai ei yhtään

Ala-asteella ja ylä-asteella olin jo ihan hulivili ja luokan pelle ja häiritsin menemään tajuamatta

Nyt kyllä osuu vikalista niin nappiin et joutuu komppaa. Kuulostaa ihan itseltä.

 

[Topeli]

Nyt kyllä osuu vikalista niin nappiin et joutuu komppaa. Kuulostaa ihan itseltä.

Unohtu vielä lisätä tuohon vikalistaan tavaroiden ettiminen, nimimerkillä auton tai kodin avaimia saa monesti ettiä ympäri kämppää sen 30 minuuttia

 

[abish]

Kuulostaa aika urpolta lääkäriltä. Tulee tunne ettei se osaa ADHD:tä eikä kuunnella potilasta. Muutenkin terveen järjen käytössä haasteita. Aivan kuin olisi valtion virkamiehen kanssa tekemisissä jossain lupaa vaativassa toiminnassa. Puuttuu vaan: Potilas on perustellut hoitoa diagnoosikriteerien täyttymisellä, mutta aina on mahdollisuus että lääkkeitä käytetään väärin. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi hoitoa ei voida myöntää.

Minua oltiin työntämässä vanhusten muistitestiin ensin. Ei ihan tk-lääkärin ominta alaa, mutta jokin ratkaisu piti keksiä. Se homma peruttiin sitten varmaan alle viikossa ja lähdettiin edes vähän oikeaan suuntaan kulkemaan.

 

[a-p]

Lääkityksen aikana on tullut huomattua, ettei ole hankalaa istua paikallaan. Tuntuu jopa miellyttävältä istua ihan vain tuolilla ilman, että olisi pakko nysvätä tai selailla puhelinta.


Kuulokkeet korvilla ja kuunteluun äänikirja niin siinä on mukavan rauhallinen olotila.


Normaalisti ilman lääkitystä paikallaan istuminen on hankalaa, päässä pyörii ihan kokoajan ajatuksia ja taustalla on kuulumassa huminaa/suhinaa.


Pari kaveria, joilla on ADHD-diagnoosi ovat myös maininneet tuosta päänsisäisestä huminasta. Ilmeisesti se on eräs keskittymistä hankaloittava asia.

 

[RealityBites]

Lääkityksen aikana on tullut huomattua, ettei ole hankalaa istua paikallaan. Tuntuu jopa miellyttävältä istua ihan vain tuolilla ilman, että olisi pakko nysvätä tai selailla puhelinta.


Kuulokkeet korvilla ja kuunteluun äänikirja niin siinä on mukavan rauhallinen olotila.


Normaalisti ilman lääkitystä paikallaan istuminen on hankalaa, päässä pyörii ihan kokoajan ajatuksia ja taustalla on kuulumassa huminaa/suhinaa.


Pari kaveria, joilla on ADHD-diagnoosi ovat myös maininneet tuosta päänsisäisestä huminasta. Ilmeisesti se on eräs keskittymistä hankaloittava asia.

Kokeilin noita äänikirjoja mutta tuli vaihdettua hyvin äkkiä takaisin tavallisiin kirjoihin kun ei sitä kirjaa kuunnellessa malttanut olla tekemättä puhelimella jotain muuta samalla. Sitten tahtoi mennä kirja sivu suun. Tavallista kirjaa lukemalla pystyy keskittymään kun ei voi muuta tehdä samalla. Tosin nykyisellään ehkä vartin maltan lukea ennenkuin pitää vaihtaa puhelimeen.

 

[a-p]

Kokeilin noita äänikirjoja mutta tuli vaihdettua hyvin äkkiä takaisin tavallisiin kirjoihin kun ei sitä kirjaa kuunnellessa malttanut olla tekemättä puhelimella jotain muuta samalla. Sitten tahtoi mennä kirja sivu suun. Tavallista kirjaa lukemalla pystyy keskittymään kun ei voi muuta tehdä samalla. Tosin nykyisellään ehkä vartin maltan lukea ennenkuin pitää vaihtaa puhelimeen.

Kirjojen lukemista en ole kokeillut aikoihin. Noita äänikirjoja kuuntelen, kun ajan autoa tai olen töissä.

Työtehtävissä on mahdollista kuunnella napeilla noita kirjoja, joten noita kuuntelutunteja tulee työpäivään helposti 4-5.

 

[RealityBites]

Kirjojen lukemista en ole kokeillut aikoihin. Noita äänikirjoja kuuntelen, kun ajan autoa tai olen töissä.

Työtehtävissä on mahdollista kuunnella napeilla noita kirjoja, joten noita kuuntelutunteja tulee työpäivään helposti 4-5.

Itse en ainakaan muista siitä kirjasta kerrassa mitään jos teen jotain muuta samalla.

Olen tosin havainnut että muilla saattaa olla hiukan monipuolisempi keskittymiskyky kuin itsellä.

 

[Teppo en]

Kokeilin noita äänikirjoja mutta tuli vaihdettua hyvin äkkiä takaisin tavallisiin kirjoihin kun ei sitä kirjaa kuunnellessa malttanut olla tekemättä puhelimella jotain muuta samalla. Sitten tahtoi mennä kirja sivu suun. Tavallista kirjaa lukemalla pystyy keskittymään kun ei voi muuta tehdä samalla. Tosin nykyisellään ehkä vartin maltan lukea ennenkuin pitää vaihtaa puhelimeen.

Ennen lääkitystä en voinut kuunnella äänikirjoja, kun piti kelata 1-2 minuutin välein 1-2 minuuttia taaksepäin, kun en ollut kuunnellut. Nyt lääkityksen jälkeen oon kuunnellut muutaman äänikirjan ja se onnistuu helpommin. Erityisesti silloin kun kävelen, on helpompi kuunnella. Samoin puhelimeen on helpompi ilmeisesti puhua, kun kävelen samalla. Nimittäin kotona vedän aikamoista rundia, jos joku soittaa ja aletaan lörpöttelemään.

Autoa ajaessa ei oikein meinaa äänikirjat onnistua, kun havainnot vaatii osansa ja ei onnistu näköjään kaksi asiaa yhtäaikaa.

 

[a-p]

Ennen lääkitystä en voinut kuunnella äänikirjoja, kun piti kelata 1-2 minuutin välein 1-2 minuuttia taaksepäin, kun en ollut kuunnellut. Nyt lääkityksen jälkeen oon kuunnellut muutaman äänikirjan ja se onnistuu helpommin. Erityisesti silloin kun kävelen, on helpompi kuunnella. Samoin puhelimeen on helpompi ilmeisesti puhua, kun kävelen samalla. Nimittäin kotona vedän aikamoista rundia, jos joku soittaa ja aletaan lörpöttelemään.

Autoa ajaessa ei oikein meinaa äänikirjat onnistua, kun havainnot vaatii osansa ja ei onnistu näköjään kaksi asiaa yhtäaikaa.

Tuo puhelun aikana vaeltelu on samanlaista itselläkin. Alan monesti järjestelemään asioita, tiskaamaan, lakaisemaan lattioita ja puhun samalla puhelimessa.

Olen nähnyt tuota samaa vaeltelua puhelun aikana ihan lähipiirissäkin. Eräskin ADHD-diagnoosin saanut kaveri tekee ihan juuri noin.

Puhelukin voi olla useamman tunnin ja sinä aikana tulee oltua kokoajan liikkeellä.

 

[RealityBites]

Sama homma, talsin edestakaisin kun puhun puhelimeen.

Ja ei pisteet täyty joten tässä vasta harkitaan lääkityksen kokeilemista.

 

[Rapilysin]

Täällä samat puhelimeen puhumisesta. Tai sitten jos en ramppaa eestaas niin olen laittanut puhelun headsettiin ja selaan samalla nettiä tms. enkä tiedä yhtään mitä toinen osapuoli puhuu

Nyt olisi vähän ensimmäisiä kokemuksia lääkityksestä. Se 1 x 10 mg tabletti ei vaikuttanut oikein mitenkään, otin sitä pari päivää ja tein sitten noston 20 mg. Tällä annoksella huomaan jo ihan selvää apua lääkkeestä. Olen aika huono yleensä ollut kuvaamaan päänsisäisiä tuntemuksia, mutta yritän:

- Tein koulutehtävää onnistuneesti yli tunnin ilman, että ajatus katkesi. Entinen maksimi ehkä 5 min, jos hyvä päivä. Usein en saa aloitettua lainkaan ja se tekeminen on enemmän semmoista näennäistä. Ihmetyttää vielä enemmän, miten oon voinut amk-tutkinnon suorittaa aiemmin.. toki silloin vaatimustaso elämässä yleisesti oli aika paljon matalampi, ehkä se kokonaisuus vaikuttaa toimintakykyynkin.

- Töissä piti tehdä tylsää laskutushommaa, jossa käytännössä kopioin paperista tietoja laskutusohjelmaan. Tylsyys on siinä jollain tavalla jopa fyysinen tuntemus. Eilen otin laput käteen, näppäsin ne koneelle ja virheiden määrä ehkä 20 % normaalista. Yleensä yritän hakata niitä niin nopeasti, että yli puolet on väärin ja joudun korjaamaan = menee aikaa, turhaantuminen maximit ja mistään ei oikein tule mitään.

- Eilen oli myös kaksi n. tunnin mittaista palaveria, joissa yleensä en tajua yhtään mitä on puhuttu, ramppaan kusella, hakemassa kahvia tai selaan kännykkää jne. Olin kärryillä n. 80 % ajasta enkä poistunut tilasta kertaakaan. Pystyin myös ottamaan kantaa, koska tiesin mistä puhutaan.

- Kahdenvälisissä keskusteluissa huomaan, että en oo ennen tainnut oikeasti olla niin hyvin kärryillä kuin luulin olleeni. Luulin, että tässä mulla ei ollut kovasti heikkouksia pl. jaarittelevat ja tylsät ihmiset. Jotenkin skarpimpi olo.

- Epämiellyttävien asioiden aloittaminen on edelleen epämiellyttävää, mutta silti aloitan niitä herkemmin ja mun ei tarvitse jaksottaa niitä kovasti. Esim. normaalisti keittiön "raivaus" tarkoittaa meillä, että tyhjätään tiskari, täytetään se ja pyyhitään pinnat. Siinä on kolme vaihetta joiden välissä kuuluu käydä tupakalla tai kusella tai mitä tahansa, että saa sen keskeytettyä. Tämän itseasiassa kanssa tajusin vasta nyt, että oon toiminut noin. Nyt tämä hoituu kerralla noin vartissa ja vituttaa vain vähän.

- Tunne kiireestä ja kokemus siitä, että asiat poukkoilee pään sisällä koko ajan on vähentynyt huomattavasti. Tätä voisi kuvailla varmaan levolliseksi tai rauhalliseksi oloksi.. äkkiä voisi ajatella, että on syönyt ennemmin jotain rauhoittavaa kuin stimulanttia.

- Jotenkin tämä vaikuttaa myös mielialaan. En ole varma onko tuo mieliala oikea sana. En ole kokenut siis mitään masennusta tai kovaa alakuloa tms. mutta asiat vaan tahtoo vituttaa, esim. jonotus, odotus, lapset hitaita, avovaimoa pitää odottaa, viestiin ei ole vieläkään vastattu, mikrokin hidas, yms. jne. Tämä ei ole täysin poistunut, mutta jos vaikka muksulla kestää joku pukeminen tai syöminen niin se ei mene tunteisiin ja en myöskään ärähtele lapsille juuri lainkaan, kun lääkevaikutus on päällä. Ehkä tämä juontuu sitten jotenkin enemmän tuosta kiireen tunteen rauhoittumisesta, eikä mielialajutuista. Vaikea sanoittaa, mutta ehkä tämä vuodatus nyt jotenkin aukeaa.

- Nälän tunne ei ole itsellä oikeastaan vähentynyt, mutta mielitekoja joidenkin karkkien ja muiden naposteltavien suhteen ei ole lainkaan, kun lääke vaikuttaa. Yleensä koneella tai sohvalla tulee naposteltua jotain ja nyt ei ole tarvetta sellaiseen. Pääaterioilla ruoka kyllä maistuu hyvin, välipala tulee ehkä syötyä enemmän rutiininomaisesti. Veikkaan, että auttaa myös kiristelyprosessissa jonkun verran kun ei tarvitse niin kovasti taistella noita haluja vastaan.

- Tupakan kulutus puolittuu, kun lääke vaikuttaa. Saatan tosissani kokeilla tupakkalakkoa, jos tämä efekti osoittautuu pysyväksi. Oon nyt miettinyt, että se tupakalle meno taitaa olla itsellä paljon sitä, että se on aktiviteettia ja virikettä. Ja toki nikotiinikin on stimulantti, joten se saattaa myös auttaa oireiden hallinnassa. Nyt kun oireita hallitaan lääkkeellä, niin nikotiinin tarve vähäisempi? Tätä pohdin muistaakseni aiemminkin ketjussa. Havainto tukee tätä teoriaa.

- Vaikutus sykkeisiin tuntuu olevan aika pientä. Leposykettä en ole seurannut, mutta eilen sählyssä maksimisyke 178 ja keskisyke 151, normaalisti vastaavat arvot n. 170-172 ja keskisyke 140-145. Suorituskyvyn muutoksia en havainnut, eli ei varsinaisesti piristänyt eikä pieni sykkeennousu aiheuttanut haittakaan suorituskyvylle. Voimaharjoittelu tuntuu samalta kuin yleensäkin, siinä en seuraa sykkeitä niin niistä ei tietoa. Varmaan verenpainetta voisin kanssa mittailla vähän, kun itsellä kuitenkin ainakin näiden mittausten valossa joku vaikutus verenkiertojärjestelmään lääkkeellä on.

Osa vaikutuksista on aika hetkittäisiä ja esim. se kirjalliseen tehtävään keskittyminen ei onnistu täysin ehdottomasti. Luulen, että mulle sopiva annos saattaa olla tätä korkeampi, kun selaa mitä mg-määriä aikuiset adhd-potilaat yleensä syö.

Tulikin aika pitkä viesti. Kaiken kaikkiaan olen melkein haltioitunut lääkityksen tuomasta avusta ja välillä havahtuu miettimään, että onkohan normaaleilla ihmisillä aina tämmöistä? Olo on jopa liikuttunut, kun jotenkin yhtäkkiä tajuaa oman potentiaalinsa ja toisaalta harmittaa, että on rämpinyt aika kauan ennen kuin on hakenut apua.

Suosittelen @RealityBites tsemppaamaan loppuun asti, vaikka se lääkäri trollaakin sua. Jos sulla tämä neuropsykiatrinen sairaus on, niin ainakin oman kokemuksen perusteella tuo lääkehoito tuo kyllä todella paljon apua elämään. Ja tässä kun olen tutulle tätä asiaa aina välillä puhunut niin hänkin oli kiinnostunut voisiko olla adhd. Hän otti oikotien, pyysi joltain kaveriltaan 18 mg Concertan jota kokeili. Lopputuloksena levottomuuden pahentuminen, keskittymisvaikeuden pahentuminen ja tärisevä olo. Tulkittiin yksissä tuumin testin tulos negatiiviseksi ja hänellä sitten muuten vaan persoonallisuus eloisa ja luova. En tiedä kuinka yleistettävissä tämä havainto on, mutta kyllä nyt omien (ja kaverin) kokemusten perusteella se lääkehoito taitaa tosiaan olla aika hyvä indikaattori siitä, onko tautia vai ei

 

[untero]

" Tylsyys on siinä jollain tavalla jopa fyysinen tuntemus. "
Aika usein hiirtä työnnellessä joutuu pakottaan itseään hommiin aivan täysiä. Tekee oikein mieli kiemurrella kun nyt ei huvittaisi.

Potentiaali. Omat fiilikset tuotannollisen työn ympäristössä on että olen lahjakkaampi kuin muut keskimäärin. Suunnittelupuolen porukka tuntuu ns. omalta, mutta tyypit tuntuu pystyvän sellaisiin suorituksiin jotka jäisivät itseltä tekemättä.

Jossain vaiheessa kun tuumailin että tämmönen ADHD, minähän olen oikeastaan vammainen.

 

[RealityBites]

[QUOTE="Rapilysin, post: 11775436, member: 25213"
Suosittelen @RealityBites tsemppaamaan loppuun asti, vaikka se lääkäri trollaakin sua. Jos sulla tämä neuropsykiatrinen sairaus on, niin ainakin oman kokemuksen perusteella tuo lääkehoito tuo kyllä todella paljon apua elämään. Ja tässä kun olen tutulle tätä asiaa aina välillä puhunut niin hänkin oli kiinnostunut voisiko olla adhd. Hän otti oikotien, pyysi joltain kaveriltaan 18 mg Concertan jota kokeili. Lopputuloksena levottomuuden pahentuminen, keskittymisvaikeuden pahentuminen ja tärisevä olo. Tulkittiin yksissä tuumin testin tulos negatiiviseksi ja hänellä sitten muuten vaan persoonallisuus eloisa ja luova. En tiedä kuinka yleistettävissä tämä havainto on, mutta kyllä nyt omien (ja kaverin) kokemusten perusteella se lääkehoito taitaa tosiaan olla aika hyvä indikaattori siitä, onko tautia vai ei
[/QUOTE]

Maanantaina söi miestä aika huolella kun terveydentilakartoituksen perusteella kyseltiin samat asiat uudestaan ja ihan sama mitä esitin perustulksi, lytättiin ja ehdoteltiin vielä kaupan päälle että pitäisikö sitä mielialaa pysähtyä miettimään. Harvemmin masentuneet painaa menemään kovin täysillä - en ole ainakaan yhtään selllaista nähnyt lukuunottamatta maanista vaihetta, joka tuskin kestää vuosikymmeniä.

Lääkehoito olisi varmasti erinomainen indikaattori testata että muuttuuko olo ja miksikä. Minulle tosin on hoettu koko ajan että "normaalikin ihminen hyötyy näistä jonkin verran" että tuokaan perustelu tuskin menisi lääkärille läpi.

Huomenna on soittoaika työterveyslääkärille josko saisin tuon verenpaineasian hoidettua vaikka hyvinkin helposti - luulen että tästä eteenpäin paineet ovat kyllä tosi hyvät jos vielä kysellään.

Sitä en tiedä että miten kauan tämä lääkehoidon harkinta sitten kestää. Oikein kantaan on kyllä kuitenkin viitsitty kirjata että olen saanut hoidon valvontalomakkeen ja ohjeen lääkkeen käytöstä JOS vaikka lääkehoitoon päädytään. Että ota tuosta nyt selvä.

Omassa mielessä on että ei tässä ainakaan potilasta turhan hyvin pidetä kartalla siitä että mitä seuraavaksi tapahtuu. Siitäkin noin tarkemmin ajatellen paistaa läpi se että ilmeisesti epäilyttää että olen vain lääkkeitä viihteeksi hakemassa tuolta. Harva jaksaa parin vuoden juoksemisia tuollaisen takia tehdä kun aineita saa helpomminkin jos niitä haluaa vetää.

 

[Rapilysin]

Paskaahan tuo on. Omat käynnit:

- Työterveyslääkäri -> lähete psykologille ja labraan
- Labra
- Psykologi x 3 -> lausunnosta ja labroista käynti lähettävälle lääkärille
- Työterveyslääkäri -> lähete psykiatrille
---- Tässä kohtaa loppui sekä työterveyden että julkisen erikoissairaanhoidon kiinnostus asian hoitamiseen ----
- Psykiatri -> lähete neuropsykologille
- Neuropsykologi n. 3 tuntia pötköön -> lausunnosta käynti lähettävälle psykiatrille
- Psykiatri -> lääkehoidon aloitus

Psykiatri arvioi tarvittavan vielä 2-3 käyntiä, että lääkitys on säädetty kohdalleen. Käynti á 200 €.

Yritin nyt uudestaan saada työterveyttä maksamaan noi käynnit perustellen, että pitkäaikainen sairaus vaikuttaa työkykyyn ja terve korvien väli tukee työturvallisuutta. En tiedä ammuinko itseäni jalkaan, kun kirjoitin jokseenkin sanatarkasti sille vastuulääkärille noin. Kohta tulee joku päätös, etten voi mennä töihin Ajattelin kokeilla, kun työterveyssopimuksessa lukee, että pitkäaikaissairauksien hoito työkyvyn tukemiseksi tjsp. kuuluu heille. Aiemmin tutkimukset evättiin sillä perusteella, että taudinmääritys ei ole työterveyshuollon ongelma. Nyt se tauti olisi määritetty ja hoito on vielä jäljellä.

 

[RealityBites]

Paskaahan tuo on. Omat käynnit:

- Työterveyslääkäri -> lähete psykologille ja labraan
- Labra
- Psykologi x 3 -> lausunnosta ja labroista käynti lähettävälle lääkärille
- Työterveyslääkäri -> lähete psykiatrille
---- Tässä kohtaa loppui sekä työterveyden että julkisen erikoissairaanhoidon kiinnostus asian hoitamiseen ----
- Psykiatri -> lähete neuropsykologille
- Neuropsykologi n. 3 tuntia pötköön -> lausunnosta käynti lähettävälle psykiatrille
- Psykiatri -> lääkehoidon aloitus

Psykiatri arvioi tarvittavan vielä 2-3 käyntiä, että lääkitys on säädetty kohdalleen. Käynti á 200 €.

Yritin nyt uudestaan saada työterveyttä maksamaan noi käynnit perustellen, että pitkäaikainen sairaus vaikuttaa työkykyyn ja terve korvien väli tukee työturvallisuutta. En tiedä ammuinko itseäni jalkaan, kun kirjoitin jokseenkin sanatarkasti sille vastuulääkärille noin. Kohta tulee joku päätös, etten voi mennä töihin Ajattelin kokeilla, kun työterveyssopimuksessa lukee, että pitkäaikaissairauksien hoito työkyvyn tukemiseksi tjsp. kuuluu heille. Aiemmin tutkimukset evättiin sillä perusteella, että taudinmääritys ei ole työterveyshuollon ongelma. Nyt se tauti olisi määritetty ja hoito on vielä jäljellä.

Ei kai tässä mitään tarvitsisi vatvoa kun asia on käsittääkseni jo käsitelty noiden "ryhmässä" jossa siis oltu sitä mieltä että ylivilkkauden oireita on ja lääkehoitoa kannattaa kokeilla. Sen jälkeen on tosin jo käytetty yksi soittoaika jossa kysyttiin halukkuutta lääkehoitoon ja kerrottiin että pitää laatia konkreettiset tavoitteet lääkehoidolle, seurata verenpainetta ja käydä sydänfilmissä.

Sitten yksi käyntiaika käytettiin siihen että tehtiin "terveydentilakartoitus". Tämän perusteella nyt ilmeisesti sitten päädyttiin siihen että muita esteitä hoidon aloittamiselle ei ole kuin tuon 7 pykälän koholla olo verenpaineessa. Toki tässä nyt taas pari viikkoa venaillaan että ehdin "hoitaa" asian. En viitsinyt muistuttaa että aika monessa verenpainelääkkeessä oikea vasta savutetaan vasta n. parissa viikossa. Mutta kuten sanottu niin arvot on seuraavalla kerralla varmasti just eikä melkein kohdallaan ja vastaanotolla ei asiaa voi todistaa koska kantaankin on kirjattu ns. valkotakkikammo jonka vuoksi oikeaa tulosta ei ole mahdollista saada.

Onkohan noilla montakin adhd-potilasta kuollut käsiin sen jälkeen kun ovat antaneet lääkettä vai mistä moinen varovaisuus..

 

[Rapilysin]

Onkohan noilla montakin adhd-potilasta kuollut käsiin sen jälkeen kun ovat antaneet lääkettä vai mistä moinen varovaisuus..

Eilen lueskelin Duodecimistä artikkelia, jossa pohdittiin mm. ilmiön yleisyyttä, oirekuvaa ja lisääntynyttä tietoisuutta sairaudesta.

Tällä lisääntyneellä tietoisuudella on melko ansioituneen asiantuntijaryhmän näkemyksen mukaan ollut hyvänä puolena se, että ihmiset saavat selityksen aiemmalle toheloinnilleen ja hoidon vaikutus toimintakykyyn voi olla parhaimmillaan mullistava. Kääntöpuolena on ilmeisesti paljon aikuisia, jotka ovat varmoja sairaudestaan ja jotka todellisuudessa eivät sairasta tautia.

Poliklinikoiden kantokyky ei riitä, potilaiden kanssa tulee konflikteja kun diagnoosi ei ole mieluisa ja kaavakkeilla seulonta ei oikein toimi, koska niissä on aika helppo vastata itselleen mieluisasti.

Olisiko tässä nyt vähän samanlainen tilanne, kuin Olli Lindholmin laukaisema uniapneatutkimusten ruuhkautuminen? Toki asia paisuu vielä puskaradionkin kautta, moni omistakin läheisistä on nyt alkanut ajattelemaan voisiko heilläkin olla adhd. Itsekin lähdin tutkimuksiin alunperin, kun työkaveri sai diagnoosin ja minulla oli samoja oireita. Mitä enemmän tulee positiivisia tuloksia, sitä enemmän tulee uusia potilaita.

Tavallaan ymmärrän sen psykiatrin tuskan, joka ottaa päivän aikana kymmenettä adhd:tä epäilevää potilasta vastaan sillä perusteella, että 2013 unohti avaimet työpaikalle ja 2017 ei muistanut laittaa puruja kahvinkeittimeen tjsp. Eihän se toki saisi muiden hoitoon vaikuttaa, mutta kyllähän se varmasti turhauttaa. Ja vaikka ei turhauttaisikaan niin kysynnän räjähtäessä tarjonnan on vaikea pompsahtaa samalle tasolle, kun psykologeja ja psykiatreja ei muutenkaan ole. Ratkaisut on vähissä, koska kunnollista diagnostiikka on tarjolla liian vähän, lomakeseulonta ei oikein toimi ja joukosta pitäisi tunnistaa oikeat potilaat, joille on hyötyä avusta.

Sitten kun kyselijöistä 90% on terveitä niin ymmärtää myös sen, miksei sitä lääkehoitoa voida tarjota ensimmäisenä. Hankala tilanne ja perseestä sekä potilaille että psykiatrian ammattilaisille.

Jos jotain kiinnostaa, niin voin yrittää löytää sen artikkelin vielä ja linkata tänne. Vaikka ei siinä paljon kyllä tainnut tämän enempää olla, kuin mitä tuohon jo kirjoitin.

 

[RealityBites]

Eilen lueskelin Duodecimistä artikkelia, jossa pohdittiin mm. ilmiön yleisyyttä, oirekuvaa ja lisääntynyttä tietoisuutta sairaudesta.

Tällä lisääntyneellä tietoisuudella on melko ansioituneen asiantuntijaryhmän näkemyksen mukaan ollut hyvänä puolena se, että ihmiset saavat selityksen aiemmalle toheloinnilleen ja hoidon vaikutus toimintakykyyn voi olla parhaimmillaan mullistava. Kääntöpuolena on ilmeisesti paljon aikuisia, jotka ovat varmoja sairaudestaan ja jotka todellisuudessa eivät sairasta tautia.

Poliklinikoiden kantokyky ei riitä, potilaiden kanssa tulee konflikteja kun diagnoosi ei ole mieluisa ja kaavakkeilla seulonta ei oikein toimi, koska niissä on aika helppo vastata itselleen mieluisasti.

Olisiko tässä nyt vähän samanlainen tilanne, kuin Olli Lindholmin laukaisema uniapneatutkimusten ruuhkautuminen? Toki asia paisuu vielä puskaradionkin kautta, moni omistakin läheisistä on nyt alkanut ajattelemaan voisiko heilläkin olla adhd. Itsekin lähdin tutkimuksiin alunperin, kun työkaveri sai diagnoosin ja minulla oli samoja oireita. Mitä enemmän tulee positiivisia tuloksia, sitä enemmän tulee uusia potilaita.

Tavallaan ymmärrän sen psykiatrin tuskan, joka ottaa päivän aikana kymmenettä adhd:tä epäilevää potilasta vastaan sillä perusteella, että 2013 unohti avaimet työpaikalle ja 2017 ei muistanut laittaa puruja kahvinkeittimeen tjsp. Eihän se toki saisi muiden hoitoon vaikuttaa, mutta kyllähän se varmasti turhauttaa. Ja vaikka ei turhauttaisikaan niin kysynnän räjähtäessä tarjonnan on vaikea pompsahtaa samalle tasolle, kun psykologeja ja psykiatreja ei muutenkaan ole. Ratkaisut on vähissä, koska kunnollista diagnostiikka on tarjolla liian vähän, lomakeseulonta ei oikein toimi ja joukosta pitäisi tunnistaa oikeat potilaat, joille on hyötyä avusta.

Sitten kun kyselijöistä 90% on terveitä niin ymmärtää myös sen, miksei sitä lääkehoitoa voida tarjota ensimmäisenä. Hankala tilanne ja perseestä sekä potilaille että psykiatrian ammattilaisille.

Jos jotain kiinnostaa, niin voin yrittää löytää sen artikkelin vielä ja linkata tänne. Vaikka ei siinä paljon kyllä tainnut tämän enempää olla, kuin mitä tuohon jo kirjoitin.

Ammattilaiset voisivat silti sen asenteellisuuden jättää pois. Tiedän kyllä ettei maailma ole täydellinen tässäkään suhteessa ja ei tuo onnistu sen enempää terveydenhuollon ammattilaisilta kuin muiltakaan vaikka syytä monesti olisi.

 

[Rapilysin]

Ammattilaiset voisivat silti sen asenteellisuuden jättää pois. Tiedän kyllä ettei maailma ole täydellinen tässäkään suhteessa ja ei tuo onnistu sen enempää terveydenhuollon ammattilaisilta kuin muiltakaan vaikka syytä monesti olisi.

Tietysti potilaan asianmukainen kohtelu ja oikeus hyvään hoitoon pitäisi olla se tärkein arvo. Toisaalta sekin on hyvää hoitoa, että ei lääkitä olematonta sairautta. Varsinkaan, jos adhd:tä epäilevien 100 potilaan joukossa on 90 tervettä (en tiedä aktuaalista prosenttia).

Tiedä sitten mikä olisi riittävä määrä pompottelua ja millä näitä pystyisi seulomaan niin, että erikoissairaanhoito ei ruuhkautuisi suotta. Huono ratkaisu on ainakin se, että kokee terveydenhuollon kohtelun niin huonona, että ei hanki enää apua vaivaansa ja kärsii sitten sen kanssa. Osa tekee niin ehkä protestinakin, mutta eihän siitä kyllä kärsi kukaan muu kuin potilas läheisineen.

Jotenkin vain tuo artikkeli valaisi sitä näkökulmaa, että ehkä niitä pillereitä ei voi oikeasti lyödäkään kaikille lapaan ekana. Aiemmin siis itse pidin sitä parhaana lähestymistapana diagnostiikan nopeuttamiseen. Suurin kärsijä tässä tarinassa on potilas. Erityisesti se potilas, joka hyötyisi hoidosta.

 

[RealityBites]

Tietysti potilaan asianmukainen kohtelu ja oikeus hyvään hoitoon pitäisi olla se tärkein arvo. Toisaalta sekin on hyvää hoitoa, että ei lääkitä olematonta sairautta. Varsinkaan, jos adhd:tä epäilevien 100 potilaan joukossa on 90 tervettä (en tiedä aktuaalista prosenttia).

Tiedä sitten mikä olisi riittävä määrä pompottelua ja millä näitä pystyisi seulomaan niin, että erikoissairaanhoito ei ruuhkautuisi suotta. Huono ratkaisu on ainakin se, että kokee terveydenhuollon kohtelun niin huonona, että ei hanki enää apua vaivaansa ja kärsii sitten sen kanssa. Osa tekee niin ehkä protestinakin, mutta eihän siitä kyllä kärsi kukaan muu kuin potilas läheisineen.

Jotenkin vain tuo artikkeli valaisi sitä näkökulmaa, että ehkä niitä pillereitä ei voi oikeasti lyödäkään kaikille lapaan ekana. Aiemmin siis itse pidin sitä parhaana lähestymistapana diagnostiikan nopeuttamiseen. Suurin kärsijä tässä tarinassa on potilas. Erityisesti se potilas, joka hyötyisi hoidosta.

En sitä tarkoittanutkaan että heti pitäisi lyödä lääkkeitä käteen. Tähän mennessä ainoastaan psykologi ja sairaanhoitajat saavat ns. puhtaat paperit käynneistä. Tämä yksi sankari sen sijaan ei kun on selvästi ollut sitä mieltä että miestä ei mikään vaivaa niin sen kyllä annetaan myös näkyä. Toki tutkia saa ja pitää mutta käynnit voisi ehkäpä minimoida niin jo se vähentäisi jonotusta. Omalla kohdalla on kyllä tehty kaikki mahdolliset tutkimukset ja vielä tarkenneltu pari kertaa päälle ja on päästy jo oikein harkitsemaan lääkitystä. Joten voisi leanata ja kaipa se ryhmä siellä sitä varten on että ei vain yksi päätä. Siihen pitäisi sitten myös tyytyä eikä nakella niskojaan.

Seuraavalla kerralla jos vielä harkitaan lääkityksen aloittamista niin en valitettavasti pääse soittamaan suutani paikan päälle mutta osaan minä puhelimessakin kysyä että tämäkö on sitä tulevan hyvinvointialueen tekemistä josta pitäisi säästää reilut 100Me. Itse keksin nimittäin heti ainakin parit säästökohteet.

 

[RealityBites]

No nyt on työterveyshuollon kanssa käyty paineita läpi. Kuten jo yritetty aiemminkin todeta, paineet kyllä normalisoituvat lääkkeiden ottamisen jälkeen. Näin ollen siirrettiin vain puolikas lääke iltaan ja siinäpä se.

Nyt jää sitten enää tehtäväksi edes jossain kohtaa kokeilla että auttoiko asiaa ja vakuutella toiselle lääkärille että kontrollissa on (niinkuin onkin kun käski kuukauden päästä varata uudelleen ajan että onko toiminut). Luulisi riittävän.

 

[Teppo en]

Tulikin aika pitkä viesti. Kaiken kaikkiaan olen melkein haltioitunut lääkityksen tuomasta avusta ja välillä havahtuu miettimään, että onkohan normaaleilla ihmisillä aina tämmöistä? Olo on jopa liikuttunut, kun jotenkin yhtäkkiä tajuaa oman potentiaalinsa ja toisaalta harmittaa, että on rämpinyt aika kauan ennen kuin on hakenut apua.

Tätä se minäkin harmittelin. Aika paljon on mennyt elämässä niitä kaikkein tärkeimpiä asioita ohi, eikä niitä enää saa takaisin millään, eikä niihin voi palata. Eikä ole kuin tämä yksi elämä ja sekin jo siinä mallissa, että tietyt asiat ovat jo olleet ja menneet.

Muttei sovi jäädä miettimään menneitä, eikä murehtimaan tulevaa. Hetkessä on vain elettävä. Ja hetkessä on nyt mukava elää, kun onnistumiset ja sen tuoma hyvänolontunne siivittää menoa. Vrt. jatkuvat epäonnistumiset monilla tasoilla elämässä ja sen tuoma harmitus. Nykyisestä elosta ja olosta tulee sellainen hyvä mieli ja fiilis, että meinaa tulla hymy huulille välillä ihan itsestään Veikkaan, että sitä @Rapilysin mahtoi pari viestiä aiemmin kertoa.

 

[RealityBites]

Se on mukava että lääke toimii - vielä kun sitä itsekin jossain vaiheessa pääsisi kokeilemaan. Veikkaan että seuraavallakin kerralla löytyy jokin este, miksi ei voida aloittaa.

 

[Teppo en]

Se on mukava että lääke toimii - vielä kun sitä itsekin jossain vaiheessa pääsisi kokeilemaan. Veikkaan että seuraavallakin kerralla löytyy jokin este, miksi ei voida aloittaa.

Älä huoli, oot jo niin pitkällä että se kokeilu on edessäsi odottamassa. Päivää emme vielä tiedä.

 

[RealityBites]

Älä huoli, oot jo niin pitkällä että se kokeilu on edessäsi odottamassa. Päivää emme vielä tiedä.

Tässä vaiheessa lähinnä tekisi mieli sanoa "pitäkää tunkkinne" ja marssia tutkimustulosten kanssa yksityiselle. Täytyy vaan vielä allokoida siihen rahat - periaatteessahan ei välttämättä olisi edes kallis paukku nyt kun kaikki ja mahdollinen on jo tutkittu.

 

[Rapilysin]

Muttei sovi jäädä miettimään menneitä, eikä murehtimaan tulevaa. Hetkessä on vain elettävä. Ja hetkessä on nyt mukava elää, kun onnistumiset ja sen tuoma hyvänolontunne siivittää menoa. Vrt. jatkuvat epäonnistumiset monilla tasoilla elämässä ja sen tuoma harmitus. Nykyisestä elosta ja olosta tulee sellainen hyvä mieli ja fiilis, että meinaa tulla hymy huulille välillä ihan itsestään Veikkaan, että sitä @Rapilysin mahtoi pari viestiä aiemmin kertoa.

Joo ei sitä parane jäädä surkuttelemaan. Ja onhan nuo hauskoja muistoja tavallaan mitä nyt yhdistää tuohon oireistoon. Esim. ottanut lopputilin ja käskenyt työnantajan painua vittuun kun se on riittävästi soittanut suutaan jne

Tietysti olisi moni asia voinut mennä paremminkin aiemmin, mutta elämä on semmoista. Kohti uutta vaan.

Tässä vaiheessa lähinnä tekisi mieli sanoa "pitäkää tunkkinne" ja marssia tutkimustulosten kanssa yksityiselle. Täytyy vaan vielä allokoida siihen rahat - periaatteessahan ei välttämättä olisi edes kallis paukku nyt kun kaikki ja mahdollinen on jo tutkittu.

Jos siellä nyt on kaikki mahdollinen jo tehty, niin periaatteessa lääkehoidon aloitus on ainoa jäljellä oleva asia. Sen tasapainoon saaminen vaatii vissiin aloituksen jälkeen vielä 2-3 käyntiä = 600 - 800 € yhteensä, jos sulla samat 200 €/laaki kuin täällä.

-----------

Aiemmin listasin noita kokemuksia lääkkeestä, jatkoa siihen. Nyt on kolme eri ihmistä kysynyt tällä viikolla, että onko mulla kaikki hyvin kun oon niin hiljainen. Ja siis kaikki on erittäin hyvin. Ilmeisesti oon sitten tiedostamattani ollut aiemmin myös ulospäin jotenkin rauhaton / suupaltti / tms.

 

[untero]

Jos siellä nyt on kaikki mahdollinen jo tehty, niin periaatteessa lääkehoidon aloitus on ainoa jäljellä oleva asia. Sen tasapainoon saaminen vaatii vissiin aloituksen jälkeen vielä 2-3 käyntiä = 600 - 800 € yhteensä, jos sulla samat 200 €/laaki kuin täällä.

Tarviiko säätöihinkin parinsadan käynnin? Eikö tuollaisia voi hoitaa lyhyillä puheluilla?

 

[Rapilysin]

Tarviiko säätöihinkin parinsadan käynnin? Eikö tuollaisia voi hoitaa lyhyillä puheluilla?

En osaa sanoa varmaksi. Lääkkeen aloituskäynti oli itsellä ainakin tuollainen ihan ns. kunnon vastaanottoaika.

Voi olla, että tasapainon löydyttyä reseptin uusinnat hoituisi sitten jollain kevyemmällä menettelyllä? Muistaakseni ketjuun joku näin kirjoittelikin.

Itse sain työterveydestä vastauksen, että maksetaan kolme käyntiä psykiatrilla nyt kun sairaus todettu. Niiden pitäisi riittää sopivan annostuksen selvittelyihin.

 

[dropadrop]

Kyllä mulla oli vuosittain ihan kunnon tapaaminen kunnes nyt reilun 10v jälkeen on ruvennut sanomaan että joka toinen vuosi riittänee. Mun mielestä kesken vuoden on voinut tehdä säätöjä esim. jättämällä soittopyynnön (en nyt ole pitkään aikaan tarvinnut) eikä niistä ole tainnut laskua tulla - mutta lienee ihan kiinni siitä mitä psykiatri päättää.

 

[untero]

Mitä tuollaisella vuosittaisella kunnon tapaamisella käsitellään, jos ei ole mitään isompaa noussut esiin?

 

[dropadrop]

Mitataan verenpaineet, jutellaan siitä miten vuosi on mennyt, miltä lääke on tuntunut jne. Mun lääkäri on suomen johtavia asiantuntijoita ADHD’n suhteen eikä kai juurikaan tee muuta, eli sillä on ihan näkemyksiä aiheesta - mutta jos ei olisi niin sessiot olisivat todennäköisesti hyvin turhia ja keinotekoisia.

 

[Rapilysin]

Tänään uusi soitto julkisen jonosta, että joko olen kyllästynyt jonottelemaan. Vastattuani myöntävästi lähete peruttiin.

Kysyin samalla, että hoituuko jatkot julkisen kautta miten. Yleislääkäri voi jatkaa hoitoa sitten, kun diagnoosi on tehty ja lääkitys säädetty kohdalleen.

 

[RealityBites]

Tänään uusi soitto julkisen jonosta, että joko olen kyllästynyt jonottelemaan. Vastattuani myöntävästi lähete peruttiin.

Kysyin samalla, että hoituuko jatkot julkisen kautta miten. Yleislääkäri voi jatkaa hoitoa sitten, kun diagnoosi on tehty ja lääkitys säädetty kohdalleen.

Nuo kyllä osaa yllättää. Ottavat yhteyttä juuri silloin kun luulet etttei noista kuulu enää mitään.

Tässä loppuviikon lehdessä oli juttua että paikallisessa yliopistollisessa palvelut ovat nyykänneet muutenkin ihan huolella ja jonotusajat ovat maan pisimipiä ja edes leikkauksiin ei tahdo päästä. Sen rinnallahan tämmöinen murhe tietysti on sinällään pieni joskin toki elämänlaatua haittaava.

 

[Rapilysin]

Nuo kyllä osaa yllättää. Ottavat yhteyttä juuri silloin kun luulet etttei noista kuulu enää mitään.

Tässä loppuviikon lehdessä oli juttua että paikallisessa yliopistollisessa palvelut ovat nyykänneet muutenkin ihan huolella ja jonotusajat ovat maan pisimipiä ja edes leikkauksiin ei tahdo päästä. Sen rinnallahan tämmöinen murhe tietysti on sinällään pieni joskin toki elämänlaatua haittaava.

Tottahan se on, että vakavampiakin ongelmia on. Toisaalta ne on eri lääkärit mitkä niitä leikkauksia ja syöpähoitoja antaa, joten sen suhteen priorisointi ei ole oleellista. Keskimääräinen psykiatri lienee esim. leikkurissa lähinnä tiellä. Sama toimii toki toisinkin päin.

Katselin juuri Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin jonotusaikojen tilastoa. Psykiatrisen potilaan mediaani jonotusaika 240 päivää vrt. kaikkien potilaiden mediaani 51 päivää. Sinänsä potilaiden määrä ei ole kovin iso, yli 6 kk jonottaneet 261 potilasta ja kaikkinenssa jonossa potilaita 501.

Yllätyin hiukan, kun ajattelin määrien olevan tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia, kun tuosta niin tuskaillaan. Eihän tossa montaa viikkoa tarttis ostaa jononpurkua yksityiseltä niin oltaisiin hoitotakuun mukaisessa tilanteessa. Kyllä se nyt väkisinkin haiskahtaa vähän siltä, että ei vaan haluta kauheasti nähdä vaivaa asian ratkaisemiseksi.

 

[RealityBites]

Tottahan se on, että vakavampiakin ongelmia on. Toisaalta ne on eri lääkärit mitkä niitä leikkauksia ja syöpähoitoja antaa, joten sen suhteen priorisointi ei ole oleellista. Keskimääräinen psykiatri lienee esim. leikkurissa lähinnä tiellä. Sama toimii toki toisinkin päin.

Katselin juuri Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin jonotusaikojen tilastoa. Psykiatrisen potilaan mediaani jonotusaika 240 päivää vrt. kaikkien potilaiden mediaani 51 päivää. Sinänsä potilaiden määrä ei ole kovin iso, yli 6 kk jonottaneet 261 potilasta ja kaikkinenssa jonossa potilaita 501.

Yllätyin hiukan, kun ajattelin määrien olevan tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia, kun tuosta niin tuskaillaan. Eihän tossa montaa viikkoa tarttis ostaa jononpurkua yksityiseltä niin oltaisiin hoitotakuun mukaisessa tilanteessa. Kyllä se nyt väkisinkin haiskahtaa vähän siltä, että ei vaan haluta kauheasti nähdä vaivaa asian ratkaisemiseksi.

Tottahan se on että ei noita resursseja voi siirrellä tuosta vaan. Sanoisin ehkä ennemmin että jos lääkäreiltä kiellettäisiin yksityisen praktiikan pitäminen julkisen tehtävän ohella, niin resurssipula loppuisi siihen.

Joka tapauksessa surulliseksi on mennyt touhu - ja todennäköisesti vielä surullisemmaksi menee tulevan vuoden alusta lähtien. Sitä ei varmaan kukaan osaa sanoa että milloin elpyy jos elpyy joten nähtäväksi jää. Tämä yhdistettynä tutkittavien määrän lisääntymiseen niin voinee jo suoraan sanoa että jos aikuisena haluaa adhd:ta tutkittavan, kannattaa mennä yksityiselle.

Eipä sillä, työkaverilla oli joku leikkaus ja oli jonossa. Sairaalasta oli soitettu että eivät ehdi leikkaamaan, laitetaanko yksityiselle. Sanoi että joo, niin seuraavana päivänä soittivat että olisi aika kuukauden päähän.

Julkinen terveydenhuolto on kyllä hieno ja hyvä asia, mutta sitten sen pitäisi myös toimia. Ehkä siinä offtopicia tarpeeksi.

 

[Aksjdjjk]

Tottahan se on että ei noita resursseja voi siirrellä tuosta vaan. Sanoisin ehkä ennemmin että jos lääkäreiltä kiellettäisiin yksityisen praktiikan pitäminen julkisen tehtävän ohella, niin resurssipula loppuisi siihen.

Kaveri tekee 20% viikossa yksityisellä ja 80% julkisella. Palkkaa saman verran molemmista. Kummankohan lopettaisi jos molempia ei saisi tehdä

 

[RealityBites]

Kaveri tekee 20% viikossa yksityisellä ja 80% julkisella. Palkkaa saman verran molemmista. Kummankohan lopettaisi jos molempia ei saisi tehdä

Ei kai niitä paikkoja sinne yksityisellekään loputtomasti riitä. Tai mistäpä minä tiedän. Toimisiko sitten paremmin samanlainen järjestelmä kuin lentäjillä että jos valltio kouluttaa niin liikennelentäjäksi et ihan hetkeen lähde.

 

[Rapilysin]

Tämä yhdistettynä tutkittavien määrän lisääntymiseen niin voinee jo suoraan sanoa että jos aikuisena haluaa adhd:ta tutkittavan, kannattaa mennä yksityiselle.

Kyllä tätä ainakin omat kokemukset puoltaa. Tietysti jos asialla ei ole niin vuoden päälle koska hoidetaan, niin varmaan julkisellakin sitten aikanaan hoituu. Itsellä nyt prässää tuo koulu vähän päälle ja jokainen puoli vuotta jonossa = hukkaan heitetty lukukausi. Olisiko näitä sitten tullut kaksi vai kolme niin tuskin osaa kukaan vastata. Eka lukukausi olisi ainakin ehtinyt päättyä ennen ekaa kontaktia.

Julkinen terveydenhuolto on kyllä hieno ja hyvä asia, mutta sitten sen pitäisi myös toimia. Ehkä siinä offtopicia tarpeeksi.

Mun mielestä ollaan ihan topicissa kyllä, oleellisesti hoitojonot liittyy asiaan.

Ja joo, hieno systeemi on, olen samaa mieltä. Mutta jos laissa sanotaan kolmen kuukauden määräajasta ja mahdollisuudesta hoitaa vaiva maksusitoumuksella niin miksei ole joko kolmen kuukauden jonoa tai miksei saa sitä maksusitoumusta?

Mielenkiinnolla odotan mitä AVI siihen kanteluun tuumaa, kun aikanaan saavat sen käsiteltyä. Ei ole mitään vielä kuulunut.

 

[a-p]

Oletteko huomanneet, että onko ADHD-lääkitys vaikuttanut teidän pupillien kokoonne? Itse olen satunnaisesti huomannut, että pupillit ovat huomattavan laajentuneet. Se sitten alkaa hieman vaivaamaan itseäni, jos on keskustelutilanne vaikka työkaverin kanssa. Silloin mietin, että huomaako hän laajentuneet pupillit ja miettiikö hän mahdollisesti syytä sille. Nykyinen 54mg Concerta ja 20mg:n medikinet annos toimii melko hyvin ja suorituskyky sekä keskittyminen ovat tuolla kohdillaan. Olen huomannut, että lääkkeiden toimivuuteen vaikuttaa se, että miten olen nukkunut ja ruokaillut.


Mikäli takana on huonosti nukuttu yö niin sen huomaa selkeästi. Sitä energiaa ja tehokkkuutta ei ole läheskään niin paljon lääkittynä. Ruokailu on isossa asemassa tuossa toimivuudessa myös. Liian huonosti, jos syö niin se lääke alkaa toimimaan ihan liian voimakkaasti ja sen jälkeen ei ole mitään keskittymiskykyä yhtään mihinkään päin. Eräs päivä, kun oli huonosti syönyt niin tuli fyysisesti törkeän huono olotila ja en osannut olla paikoillani. Sitten lopulta uuvahdin aika totaalisesti ja lähdin nukkumaan suhteellisen ajoissa.


Noista tilanteista kyllä oppii toimimaan niin, että saa lääkkeistä parhaan hyödyn irti. Säännöllinen ruokailu ja syö tarpeeksi niin ei ole ongelmia. Olen myös huomannut sen, että ihmisten kanssa juttelukin sujuu hieman paremmin, kuin ilman lääkitystä. Kuuntelu ryhmäpalavereissa on helpompaa, kun lääkitys on käytössä. Ryhmäkeskustelut ovat hieman hankalia sillointällöin, koska tipun kärryiltä hieman helpommin vaikka lääkkeet olisi käytössä.
Tuokin voi osittain johtua ehkä luonteestani. Olen aina ollut enemmän ollut viihtymässä pienissä porukoissa tai itsekseen.


En ole sellainen, joka jaksaisi ravailla bileissä tai baareissa. Enemmän saa irti illasta, jos hyvän kaverin/ystävän kanssa päätyy kahdestaan tai kolmestaan hengailemaan asunnolle ja ihmettelee siellä vaikka moottoreita ja autoja. Pistää humpat käyntiin ja jauhaa paskaa tuntikausia. Useasti käynyt on sitäkin, että piti nopeasti käydä morottaa kaveria ja sitten siellä on mennyt tuntikausia jonkun projektin kanssa. Siihen voi myös vaikuttaa sekin, jos kaverillakin on ADHD, jolloin sitä on suhteellisen samoilla tasoilla vain säätämässä projektia ja ihmettelemässä.


Alkoholiakaan ei tuollaisiin tilanteisiin tarvitse. Monesti ihan ykkösbisselläkin tulee mentyä. Silloin se ykkösbisse toimii lähinnä mauntuojana ja fiiliksen pitäjänä. Ei tarvitse silloin aamulla edes kärsittyä krapulaa tai morkkista humalasta.

 

[Rapilysin]

Oletteko huomanneet, että onko ADHD-lääkitys vaikuttanut teidän pupillien kokoonne? Itse olen satunnaisesti huomannut, että pupillit ovat huomattavan laajentuneet.

En oo huomannut moista, mutta oma annos vielä ilmeisesti aika pieni. Annosnostot toista viikkoa menossa.

Nyt parina päivänä ollut erikoinen sivuvaikutus(?), nimittäin lääke on alkanut väsyttää. Keskittyminen kyllä onnistuu melko hyvin, mutta vaikka herätessäni olen ollut ihan virkeä niin 1-2 tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen tullut väsymystä. Sitten iltaa kohden vireystila taas parantunut, oletettavasti kun lääke lakannut vaikuttamasta. Kai tuo voi olla jostain muustakin syystä, että välillä väsyttää, mutta itse en osaa nyt yhdistää tuota väsymystä mihinkään huonoihin yöuniin tms.

Onko tästä muilla kokemusta, että metyylifenidaattivalmisteet aiheuttaisi väsymystä? Lisäksi ehkä ollut semmoinen olo, että ne positiiviset vaikutukset mitä kuvasin muutama viesti sitten, eivät ole enää niin prominentteja. Edelleen koen siis apua keskittymiseen ja tehtävän x suorittamiseen loppuun asti, mutta huomaan taas pitkittäväni tehtävien aloittamista ja semmoinen lyhytjänteisyys on hiukan tehnyt paluutaan. Voi kyllä johtua tuosta väsymyksestäkin mitä nyt ollut, joka sitten johtuu tai ei johdu lääkkeestä..

Viisainta varmaan vaan seurata mihin suuntaan tilanne kehittyy ja jatkaa ihan sillä mitä lääkäri on määrännyt. Vois ehkä tehdä jonkun päiväkirjatyylisen ratkaisun, että olis jotain kertoa vaikutuksista lääkärille seuraavalla käynnillä. Tai lähetän sille linkin tähän ketjuun, että voi käydä lukemassa täältä

Ruokailu on isossa asemassa tuossa toimivuudessa myös. Liian huonosti, jos syö niin se lääke alkaa toimimaan ihan liian voimakkaasti ja sen jälkeen ei ole mitään keskittymiskykyä yhtään mihinkään päin. Eräs päivä, kun oli huonosti syönyt niin tuli fyysisesti törkeän huono olotila ja en osannut olla paikoillani.

Mä oon huomannut ihan päinvastoin. Mitä vähemmän on aamulla syönyt niin sitä paremmin lääke toimii. Ja joku täällä varoitteli, että ei oikein voi kahvia enää juoda, mutta itse taidan juoda ihan entiseen tapaan. En ole siis aktiivisesti seurannut kahvin kulutusta, mutta en ole tietoisesti ainakaan vähentänyt.

Päivän mittaan tietysti jos syö huonosti niin siitä syömättömyydestä tulee itsessään huono olo, joka luultavasti tulisi ilman lääkettäkin. Sen verran olen ruoan perään, että ei ole ongelma joka päivä se kaks lämmintä ateriaa ja illalla viimeistään muistaa vielä kerran syödä jotain muutakin. 90 % päivistä menee lisäksi aamupala ja välipala.

En ole sellainen, joka jaksaisi ravailla bileissä tai baareissa. Enemmän saa irti illasta, jos hyvän kaverin/ystävän kanssa päätyy kahdestaan tai kolmestaan hengailemaan asunnolle ja ihmettelee siellä vaikka moottoreita ja autoja.

Sama täällä. Liikaa melskettä jos on enemmän ihmisiä, en oikein pysty keskustelemaan kenenkään kanssa. Jos bileisiin eksyy niin yleensä liityn johonkin pikkuporukkaan mikä häärää sivummalla jotain mielenkiintoista.

 

[a-p]

Onko tästä muilla kokemusta, että metyylifenidaattivalmisteet aiheuttaisi väsymystä? Lisäksi ehkä ollut semmoinen olo, että ne positiiviset vaikutukset mitä kuvasin muutama viesti sitten, eivät ole enää niin prominentteja. Edelleen koen siis apua keskittymiseen ja tehtävän x suorittamiseen loppuun asti, mutta huomaan taas pitkittäväni tehtävien aloittamista ja semmoinen lyhytjänteisyys on hiukan tehnyt paluutaan. Voi kyllä johtua tuosta väsymyksestäkin mitä nyt ollut, joka sitten johtuu tai ei johdu lääkkeestä..

Tuota väsymystä en ole monesti huomannut. Ehkä yhden käden sormiin riittää väsymyksen ilmentyminen tässä ~3kk aikana.

Viimeisin kerta oli joskus 3vko sitten. Otin iltapäivällä 20mg medikinet. Siitä pari/kolme tuntia eteenpäin niin fyysisesti ja henkisesti olin täysin loppu.

Ei tuona päivänä enää ajatus juossut ja oli suhteellisen kooma olotila.

 

[Rapilysin]

Tuota väsymystä en ole monesti huomannut. Ehkä yhden käden sormiin riittää väsymyksen ilmentyminen tässä ~3kk aikana.

Viimeisin kerta oli joskus 3vko sitten. Otin iltapäivällä 20mg medikinet. Siitä pari/kolme tuntia eteenpäin niin fyysisesti ja henkisesti olin täysin loppu.

Ei tuona päivänä enää ajatus juossut ja oli suhteellisen kooma olotila.

Oliko sulla noina päivinä pohjalla jo se Concerta vai tuliko pelkästään tuon Medikinetin jälkeen se väsymys?

Netissä luki, että liian pieni annos voisi aiheuttaa väsymystä, mutta enimmäkseen foorumikirjoitteluissa. Mielestäni missään järkevässä lähteessä ei lukenut tätä. Toki valmisteyhteenvedossa mainitaan, että haittavaikutuksena aiheuttaa väsymystä > 1%:lle potilaista. Itse kuitenkin ajattelisin, että stimulantin kohdalla väsymyksen kokeminen voisi lisääntyä vaikutuksen loputtua, eikä niinkään lääkkeen vaikutusaikana. Eihän nämä tietysti muutenkaan vaikuta adhd-ihmisellä samoin kuin terveellä, joten tiedä sitten.

Ikävä havainto tuo väsymys. Alkoi jo olla semmoinen olo, että tällä lääkityksellä on käänteen tekevä vaikutus toimintaani, mutta ellei päiväaikainen väsymys ohitu niin ei tätä ihan päivittäin kyllä viitsi syödä vaikka keskittymiseen auttaakin. No, katsotaan mitä tästä päivästä tulee, 9 h yöunet takana ja varsin pirteä olo taas aamulla, otin äsken tropit.

 

[Teppo en]

Noista tilanteista kyllä oppii toimimaan niin, että saa lääkkeistä parhaan hyödyn irti. Säännöllinen ruokailu ja syö tarpeeksi niin ei ole ongelmia. Olen myös huomannut sen, että ihmisten kanssa juttelukin sujuu hieman paremmin, kuin ilman lääkitystä. Kuuntelu ryhmäpalavereissa on helpompaa, kun lääkitys on käytössä. Ryhmäkeskustelut ovat hieman hankalia sillointällöin, koska tipun kärryiltä hieman helpommin vaikka lääkkeet olisi käytössä.
Tuokin voi osittain johtua ehkä luonteestani. Olen aina ollut enemmän ollut viihtymässä pienissä porukoissa tai itsekseen.


En ole sellainen, joka jaksaisi ravailla bileissä tai baareissa. Enemmän saa irti illasta, jos hyvän kaverin/ystävän kanssa päätyy kahdestaan tai kolmestaan hengailemaan asunnolle ja ihmettelee siellä vaikka moottoreita ja autoja. Pistää humpat käyntiin ja jauhaa paskaa tuntikausia. Useasti käynyt on sitäkin, että piti nopeasti käydä morottaa kaveria ja sitten siellä on mennyt tuntikausia jonkun projektin kanssa. Siihen voi myös vaikuttaa sekin, jos kaverillakin on ADHD, jolloin sitä on suhteellisen samoilla tasoilla vain säätämässä projektia ja ihmettelemässä.

Saman olen huomannut, että tyhjään mahaan lääkkeet otettuna tulee vähän tiukempi nousukulma vaikutuksen osalta. En tee näin tarkoituksella, mutta välillä suunnitelmat menee sekavaksi aamulla ja aamupala jää väliin toteutuen hieman myöhemmin. Ja kun tulee tiukempi nousu tulee myös tiukempi lasku, jota pitää kompensoida lääkkeellä tarvittaessa.

Minulla tulee siis laskun aikoihin totaalinen uupuminen, väsymys, ärtyneisyys. Olen ajoittanut lääkkeet niin, ettei laskua tule vasta kun olen sängyssä. Otan siis kahdessa erässä lääkkeet, tai jopa kolmessa. Mutta säännöllinen ruokailu, juominen ja nukkuminen on todella tärkeää. En saa juurikaan mitään hyötyä lääkkeestä, jos on olen nukkunut huonosti tai vain muuten lyhyesti. Ja noita laskuja ei tule kaikille ollenkaan, että sitä ei kannata miettiä liikaa.

Joo ja nuo keskustelut tyyliin isohko tila, jossa 10-20 henkeä juttelemassa vaikka saunaillan aloitus tilanteessa, jossa ei vielä kauheasti meteliä ja keskustelu sivistyneen normaalia. On tosi vaikeaa pysyä kärryillä lääkkeillä tai ilman. Jos keskityn tosi paljon voin pysyä mukana jonkun kanssa käydyn kahden välisen keskustelun aikana. Mutta muiden puheet ja äänet vie äkkiä keskittymisen ja on vaikea enää kuulla jonkun tietyn puhujan ääntä. Tai toisaalta jos keskustelu on sellaista, että kaikki osallistuu muutamalla sanalla silloin tällöin, niin siinäkin on vaikea välillä pysyä kärryillä.

Nyt vasta vanhemmiten olen tajunnut mistä se johtuu. Aikaisemmin vain ihmettelin miksi on vaikeaa olla tilassa, jossa on muuten ihan mukavia ihmisiä turisemassa niitä näitä. Tuli aikaisemmin aika paljon hakeuduttua pienempään porukkaan tai itsekseen olemaan. Jollain tavalla koin, että tilassa ei ollut niin mukava olla, vaikka toisaalta mikään ei ollut pielessä. Nyt tietenkin voin arvailla paremmin syitä. Ehkä se kuormitti ja alitajuisesti sen silloin ymmärsin ja siirryin sitten pois. Aikanaan noissa tilanteissa keksin asialle myös toisen syyn, mutta jälki käteen ajateltuna se on voinut olla vääräkin johtopäätös.

 

[a-p]

Oliko sulla noina päivinä pohjalla jo se Concerta vai tuliko pelkästään tuon Medikinetin jälkeen se väsymys?

Netissä luki, että liian pieni annos voisi aiheuttaa väsymystä, mutta enimmäkseen foorumikirjoitteluissa. Mielestäni missään järkevässä lähteessä ei lukenut tätä. Toki valmisteyhteenvedossa mainitaan, että haittavaikutuksena aiheuttaa väsymystä > 1%:lle potilaista. Itse kuitenkin ajattelisin, että stimulantin kohdalla väsymyksen kokeminen voisi lisääntyä vaikutuksen loputtua, eikä niinkään lääkkeen vaikutusaikana. Eihän nämä tietysti muutenkaan vaikuta adhd-ihmisellä samoin kuin terveellä, joten tiedä sitten.

Ikävä havainto tuo väsymys. Alkoi jo olla semmoinen olo, että tällä lääkityksellä on käänteen tekevä vaikutus toimintaani, mutta ellei päiväaikainen väsymys ohitu niin ei tätä ihan päivittäin kyllä viitsi syödä vaikka keskittymiseen auttaakin. No, katsotaan mitä tästä päivästä tulee, 9 h yöunet takana ja varsin pirteä olo taas aamulla, otin äsken tropit.

Käytän Concertaa ja Medikinettiä yhtäaikaa. Tuohon on se syy, että itselleni iski melko kovat ahdistukset pelkällä Concertalla. Pahimmillaan olotila oli sitä, että kyhjötin melko toimintakyvyttömänä Se johtui todennäköisesti siitä, kun vaikutus alkoi hiipumaan ja se vaikutti voimakaasti mielialaan. Medikinet lyhytvaikutteisena lisää sitä päivän toiminnallista aikaa ja näin ollen nukkumaanmennessä ei ole sitä ahdistavaa oloa. En ole tuon medikinetin aloittamisen jälkeen kokenut sitä ahdistavaa oloa, joten se on hyvin ajanut tehtävänsä.

Joissain tapauksissa on kuulema tyrkytetty ADHD:n hoitoon Voxra nimistä lääkettä. Tuossa se vaikuttava aine on Bupropioni. Tuota käytetään masennuksen hoitoon, tupakoinnin lopettamiseen ja painonhallintaan. Tuo kyseinen lääkeaine ei ole mikään stimulantti ja sen vaikutuksen huomaa vasta aika hitaasti. Normaalit ADHD-lääkkeet, kuten Metyylifenidaatti, Lisdeksamfetamiini ja Deksamfetamiinipohjaiset lääkkeet. Nuo kaksi edellämainittua ovat näitä stimulantteja, jolloin nuo kiihdyttävät ihmisen neuronien toimintaa ja vapauttavat dopamiinia. ADHD:n aivoissa on ongelmia juuri tuossa dopamiinin säätelyssä, jolloin henkilö ei saa tyydytystä sellaisista normaaleista asioista, kuin ei ADHD-henkilö.

Tuosta voi siis seurata esimerkiksi holtitonta rahankäyttöä, päihteiden ongelmakäyttöä, ongelmia sitoutua asioihin pidemmäksi aikaa, kyllästymistä asioihin nopeasti ja asioiden huonoa muistamista. Omalla kohdallani on ollut ongelmia rahankäytössä, muistamisessa sekä tuossa kyllästymisessä. Aikuisikäni aikana olen työskennellyt lukuisissa eri työtehtävissä ja firmoissa. Lyhimmillään työsuhde on kestänyt jotain pari viikkoa ja jossain vaiheessa työsuhteet kestivät noin kuukauden tai pari. Kenkääkin töistä on joskus tullut, koska henkilökemiat eivät toimineet pomon ja toisen työntekijän kanssa. Tuossa firmassa hommat olivat muutenkin päin honkia. Sen kokemuksen jälkeen meni aika hyvin mielenkiinto tuon alan hommista ja varsinkin pieniin firmoihin.

Firmassa tökki ilmapiiri, johtaminen, opastaminen ja työpäivät olivat ihan övereitä sekä oli jäätävä kiire ihan kaikkialle. Tuohon vielä päälle se, että palkkahommiakaan firma hoitanut kunnolla, vaikka työsuhde oli lyhyt. Tilille tuli jotain pari sataa ja loppuja puuttuvia rahoja sai metsästää vajaan vuoden verran liiton avustuksella. Palkkalaskelmakin oli tehty päin honkia, tunnit olivat ihan ohi, oli jotain ihme vähennyksiä ilman selityksiä ja ties mitä muuta.

Viime vuosina työsuhteet ovat olleet pidempiä, koska firmoissa on ollut mahdollisuuksia tehdä erillaisia työtehtäviä ja näin ollen ei ole ehtinyt kyllästymään siihen yhteen ja samaan tehtävään.

Mutta säännöllinen ruokailu, juominen ja nukkuminen on todella tärkeää. En saa juurikaan mitään hyötyä lääkkeestä, jos on olen nukkunut huonosti tai vain muuten lyhyesti. Ja noita laskuja ei tule kaikille ollenkaan, että sitä ei kannata miettiä liikaa.

Olen huomannut, että lääkityksen aikana tulee juotua huomattavasti enemmän vettä. Aiemmin saatoin vetää työvuoron lähinnä kahvitaukojen aikana juoduilla vesillä. Nykyisin töissä kulkee juomapullo mukana ja päivän aikana tulee juotua useampikin pullo vettä.

Spoileri: ADHD-Lääkkeet yleisimmät