ADHD/ADD

[RealityBites]

Kysytäämpä tässä samalla kokemusasiantuntija kommentteja.

Ovat foorumilaiset diagnosoidut/tai vahva oma epäilys ADD-ihmiset kokeneet jotkin työ sopivimmiksi sairaudelle kuin toiset?

Itsellä nuoruudessa oli työ, joka ei vaatinut tarkkaa sääntöjen seuraamista ja omaa soveltamista sai tehdä varsin vapaasti kunhan hommat tuli tehtyä. Nykyisessä työssä yksittäisiä tehtäviä hoidetaan ns. liukuhihnalla ja niiden tekemiseen menee aikaa 5-15minuttia, hieman riippuen laajuudesta ja kuinka hyvin hoitaa dokumentaation yms. Poikkeuksellisen haastavia juttuja tulee välillä vastaan, mutta niidenkin hoidossa 45min on aika maksimi. Kaikkea seurataan ja mitataan, mutta mittauksia ei erityisen aktiivisti käydä läpi, ellei jotain poikkeavaa ole.

Tässä olisi työpaikan vaihto lähellä, uusi työ tulisi olemaan samalla alalla ja hyvin samantapaista, mutta paljon suuremmalla vastuulla. Näin ollen yhden tapauksen käsittelyynkin haluaisi käyttää hieman enemmän aikaa. Nykyisessä työssä olen tykännyt nopeasta tahdista, sillä se on jopa hieman pakottanut ajatukset olemaan ”käsillä”, eikä pääse harhailemaan ajatukset talvirenkaiden vaihtoon.

Itse olen tykännyt ns. liukuhihnatyöstä, kunhan tapauksissa on tarpeeksi vaihtuvuutta ja jokaista tapausta joutuu ihan ajattelemaan. Silloin kuin aivoni pääsevät ns. toimettomiksi, siitä kuopasta on vaikea päästä taas hereille. Ehkä olen hieman oma-aloite-kyvytön, tai sitten vain laiska, nytkin pitäisi opparia vääntää. Vapaassa asiantuntijatyössä (AMK-harjoittelu) jossa ei deadlineja pahemmin ollut ja kukaan ei valvonut omaa työtä, aivot menivät satunnaisesti OFF-tilaan ja selailin Redditiä tai katsoin Youtubea sen sijaan että olisin alkanut kehittelemään itselleni töitä.

Nyt kun omaa työuraa katsoo taakse päin, niin kaikkein parhaimmin olen menestynyt ongelmanratkontaa vaativissa ylläpitotehtävissä ja kenties nyt kehittämistyössä. Sen sijaan kaikkein tuskaisimpia ovat olleet saman toistoa vaativat tehtävät, suunnitteluhommissa viihdyin vain noin vuoden kunnes totesin ettei oma kasetti kestä moista tekemistä jossa samat asiat tehdään aina uudelleen ja uudelleen.

Kirjalliset dokumentoinnit tahtoo välillä olla haastavia mutta toisaalta jos olen varma asiastani, saatan raapustaa sivutolkulla tekstiä menemään ilman suurempia ongelmia. Samaan tapaan toimettomuus jota nykyisessä työssä tahtoo olla vähän liikaa (kehittäminen on monesti koko porukan tehtävä ja sitä ymmärretään nykyisessä yhteisössä vähän heikosti), passivoi helposti, saa pahalle tuulelle ja kohta ei mikään huvita. Sen sijaan pienessä kiireessä hommat sujuu, päätöksenteko luistaa ja meno on kovaa - siitä taas aiheutuu kaikenlaista impulsiivisuutta jonka yleensä perheenjäsenet saavat niskaansa.

Kehittämisen sijasta olen ajautunut nykyisessä työssä ICT-järjestelmäprojektien vetoon joka tuntuu myös kaikessa abstraktisuudessaan sopivan itselle erinomaisesti. Nautin lankojen pitämisestä käsissä ja porukan ohjailusta sekä seuraavien steppien suunnittelusta. Ilmeisesti palautteesta päätellen vähän liikaakin kun vastassa on työyhteisö joka ei juuri vähempää voisi järjestelmäprojekteja tuntea.

Tästä syystä se kiire ja impulsiivisuus olisi varmasti ihan hyvä saada pois. Ongelmanratkaisua ei tähän liity niin paljoa kuin aiemmin joten todennäköisesti hyötyisin lääkityksestä. Nykyään saa joinakin päivinä tehdä ihan urakalla töitä positiivisen fiiliksen suhteen kun tuntuu että sen enempää teamsiin kuin sähköpostiinkaan ei kukaan ehdi vastata, kalenterit on niin turvoksissa ettei puolituntista saa mihinkään varattua ja itse istut etänä kotona joten et voi mennä rivelistäkään repimään.

 

[Rapilysin]

Ovat foorumilaiset diagnosoidut/tai vahva oma epäilys ADD-ihmiset kokeneet jotkin työ sopivimmiksi sairaudelle kuin toiset?

Nyt olen ensihoitajana ja koen tämän työn olevan liki täydellinen minunkaltaiselle ihmiselle. Potilailla on yleensä jokin melko hyvin eristettävä ongelma, joka on johtanut hätäkeskussoittoon. Joko on akuuttia, joka hoidetaan tai sitten ei ole ja potilas ohjataan muualle jatkohoitoon. Toki sitten on niitä moniongelmaisia potilaita, joilla on kaikilla osa-alueilla jotain murhetta, mutta niitäkään ei ole tarkoitus pohtia mitenkään syvällisesti, vaan tehtäväksi jää lähinnä siirtää ongelma jonkun muun pyöriteltäväksi. Kukaan ei hengitä niskaan ja on käytännössä vapaat kädet hoitaa praktiikkaansa miten haluaa. Toki hoidon pitää olla asianmukaista ja kestää päivänvalon, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Tässä kaivataan tietynlaista luovuutta, suoraviivaistamista ja kykyä reagoida mahdollisesti paljonkin vajavaisilla tiedoilla. Luulen, että osa tai kaikki näistä ominaisuuksistani liittyy sairauteen. Ikävin asia tässä on kirjalliset työt, joihin mulla on oma systeemi millä saan paperit raapustettua riittävällä tarkkuudella 3-4 min/potilas.

Joskus olin lastensuojelulaitoksessa ja oli todella perseestä käydä vanhempien kanssa jotain tunnin puhelinkeskusteluja siitä miten mikäkin asia peilaa mihinkin ja miltä se tuntuu ja miksi se on niin jne. Sama ilmiö oli vastaanottotyössä, johon tullaan vinkumaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, eikä ole oikein mitään mihin voisi ohjata potilaan, koska tuo on juuri se ns. matalan kynnyksen tyhjänvinkumispaikka mihin niitä kuuluukin mennä puimaan. Päivystyksessä olin töissä, mutta pinna paloi siihen, kun lääkärit hautoivat potilaita siellä, eivätkä saaneet päätöksiä aikaan. En siis kritisoi lääkäreitä tästä, varmasti hoitivat praktiikkaansa kuten kuuluukin, mutta itse koin ylipääsemättömänä sen, että potilas makaa tuntitolkulla minun hoidettavanani, koska pitää odottaa asiaa x. Palvelutalossa ja vuodeosastolla olo oli täyttä myrkkyä, kellosta katsotaan vaippa-, ruoka- ja lääkekierrot ja painat sitä samaa ajasta ikuisuuteen.

Eli olen hyvin vahvasti havainnut tämän kuvailemasi ilmiön ja kannattaa ehdottomasti panostaa siihen, että löytää mieleisensä työn. Muissa hommissa kestin joitain kuukausia, tässä nyt ollut toista kymmentä vuotta.

 

[dropadrop]

Mä tarvin työssä jonkun ison haasteen / ongelman johon uskon ja jota ratkaisen. Sen vuoksi olenkin yleensä vaihtanut hommia muutaman vuoden välein kun haasteiden ratkaisemisen jälkeen tylsistyn tosi nopeasti ja pahasti.

Esim 1:
Nopeasti kasvava firma jossa siivouskomerot täynnä rautaa eikä mitään prosesseja. Hankitaan oma datakeskus, kunnon servereitä, varmistukset jne. Siirrytään käyttämään kunnon SAN laitteistoja kuituverkoilla / virtualisointiin jne. Mielenkiintoista kunnes ”kaikki on valmista” ja työstä tuleekin tikettien hoitoa.

Esim 2:
Firma myy it-palvelua joka ei ole oikein ollut prioriteetti eikä ole kehitetty riittävillä resursseilla. Jotkut ovat vuosia tehneet vasemmalla kädellä ominaisuuksia joiden bugeja ei ole koskaan fiksattu. Yhtäkkiä sitä on myyty niin paljon että serverit sulaa eikä kukaan tiedä mitä tehdä. -> projekti pyrkii optimoimaan sen niin ettei kaadu, suorituskyky paranee niin että voidaan myydä lisää, kunnon monitorointia että saadaan parempaa näkyvyyttä jne. Mielenkiintoista kunnes mikään ei ole kaatunut vuosiin, suorituskyky ei ole enää ongelma jne ja sitten yhtäkkiä todella tylsää.

Katsoen taaksepäin pärjäsin hyvin myös erittäin kiireisessä baarissa ja helpparissa. Noi on silleen erilaisia töitä joissa juttuja tulee jatkuvalla syötöllä ja hoitamisen jälkeen taas seuraava. Tommonen voi siis toimia hyvin, mutta uran kannalta ei välttämättä kehitä tai palkitse loputtomasti.

 

[dropadrop]

Itse olen ahkerasti mittaillut paineita ja on alkanut jo näkymään normilukemiakin - kai tuo ei sitten stressaa sitten enää niin paljoa kun siihen tottuu.

Kovasti olen koettanut kuvata oireita ja määritellä konkreettisia tavoitteita lääkehoidolle. Olen tullut pitkälti siihen tulokseen että kaikkien muiden oireiden taustalla on se ainainen kiire. Toisin sanoen kiire aiheuttaa impulsiivisuutta kun jokin ei tapahdu omasta mielestä tarpeeksi nopeasti, unettomuutta voi esiintyä kun on kiire suunnitella iltaisin seuraavan päivän ohjelmaa. Keskittymiskyky herpaantuu kun jo kiire tekemään seuraavaa hommaa jne.

Tähän se lääkehoito käsittääkseni jonkin verran puree ja käypähoidosta kyllä löytyy ihan hyvät ohjeet miten aloitella niin en oikein maallikkona osaa tuota tuon paremmin kuvata.

Kaivelin oheen vanhan adhd-päiväkirjan jonne noita klikkejä on yritetty kirjata - huomaan kyllä että turhaudun touhuun kohtuullisen pian enkä koskaan halua miettiä omia virheitä kovin pitkään. Niistä näkyy myös mainiosti että kaikki virheen lähteet mieluiten eliminoidaan niin, ettei mokia enää satu. On hankala unohtaa enää kahvinkeittimestä vettä tai puruja kun käytössä on kahvikone joka ei sitä kahvia tee, jos vesi tai pavut on lopussa.

Maanantaina näitä sitten pääsee esittelemään - saa nähdä että kelpaako vieläkään vai vieläkö tässä kauankin tarkennellaan tavoitteita. Tietysti auttaisi jos joku lääkityksen jo saanut osaisi hiukan kuvata että mitä ne konkreettiset tavoitteet sitten on? Ts. pitääkö olla vielä konkreettisemmin malliin "en uhoda enää vetää vessaa"? Siihen tuskin parhainkaan troppi edes pystyy.

Onko keskittyessä ongelmia että kaikenlaiset random ajatukset poukkoilevat päässä? Noiden vaimentaminen on mulle iso juttu. Teoriassa voi myös auttaa jos on ongelmia aloittaa vastenmielisiä tehtäviä (sen sijaan että jättää ne viime tinkaan).

 

[RealityBites]

Onko keskittyessä ongelmia että kaikenlaiset random ajatukset poukkoilevat päässä? Noiden vaimentaminen on mulle iso juttu. Teoriassa voi myös auttaa jos on ongelmia aloittaa vastenmielisiä tehtäviä (sen sijaan että jättää ne viime tinkaan).

Tuota on tullut harjoitettua sen verran omilla mentaaliharjoituksilla että yleensä ajatus säilyy jotenkuten. Se on ihan hyvä sääntö että jos päivän aikana pitää syödä elefantti, niin se kannattaa syödä heti aamusta. Nykyisissä hommissa ei kovin paljoa ole sellaista pilkuntarkkaa nysväämistä vaan (onneksi) käydään asiat läpi palavereissa yms. Jotain projektin tehtävälistoja nyt täyttelee nopeaan kun ei tarvitse kovin kauaa keskittyä.

Sitten kun on vähänkään vastenmielisempi homma niin ei siinä kyllä tuntikausia jaksa olla vaan pitää tarkistella kryptojen kursseja ja somea välillä. Musiikki saattaa välillä auttaa mutta etenkään toimistolla en aina jaksa viritellä kuulokkeita päähän. Nyt on vielä 2h huoneet mutta vuodenvaihteessa muutto uusiin tiloihin ja mitä todennäköisimmin avotoimisto niin katsotaan sitten kuinka käy. Onneksi ei työmatka ole kuin nelisen kilometriä niin suhautan kotiin jos pitää keskittyä.

 

[Rapilysin]

Sain nyt viimein neuropsykologin lausunnon. Tuli mutka matkaan, kun posti hukkasi ensimmäisen. Lausunto päättyy sanoihin: "Tämän arvion perusteella tarkkaavuuden häiriötä voidaan pitää todennäköisenä."

Laitoin äsken psykiatrille ajanvarauspyynnön, katsotaan millainen jono on. Viimeksi kävi tuuri, kun pääsi seuraavana päivänä.

Sain peruutusajan huomisaamulle. Luulen, että nyt pitäisi olla kaikki diagnoosiin tarvittava kasassa ja toivottavasti joku hoitokin löytyisi. Tosin luulen näin nyt jo neljättä kertaa

En ole perunut julkisen puolen jonosta paikkaani. Ajattelin, että ehkä siellä voisi jatkaa hoitoa, kun olen nyt kaikki vaivalloiset ja kalliit asiat jo hoitanut omalla rahalla. Omassa mielikuvituksessani jatko on lähinnä reseptien uusintaa, mutta tiedä sitten mitä keksintöjä siellä on näiden nykyisten lisäksi.

Palaan huomenna raportoimaan mitä psykiatri kertoi.

 

[Rapilysin]

Sain peruutusajan huomisaamulle.

Aika nopea käynti oli, psykiatri kertoi, että diagnoosi on nyt hänen mielestään varma ja lääkettä kannattaa kokeilla. Haen kohta lääkkeen apteekista ja aloitan kokeilun. Sattuu olemaan vielä koulupäivä tänään, mukava nähdä saako hetiseltään jotain vaikutuksia, koska tuolla koulussa ne oireet kaikkein eniten häiritsee. Lääkärin mukaan minun oirekuvallani lääkityksen aloittavat potilaat kokevat usein merkittävääkin apua.

Ilmeisesti ensimmäisinä päivinä ei ole odotettavissa vielä mitään mullistavaa, koska annos on hyvin yksilöllinen ja aloitettaessa pieni. Sain ohjeeksi nyt aloittaa hoidon yhdellä tabletilla ja porrastuksittain nostaa sitä 3 tablettiin asti.

 

[dropadrop]

Millä lääkkeellä lähdet testaamaan?

 

[Rapilysin]

Millä lääkkeellä lähdet testaamaan?

Medikinet CR 10 mg.

Tuttu kun sai lääkkeet niin sillä oli aloitus Concertalla. Näyttäisi olevan sama vaikuttava aine, mutta tämä ilmeisesti hiukan nostaa pitoisuuden korkeammalle, mutta lyhyemmäksi ajaksi. Lääkäri sanoi, että voi tarvita boosteriannoksen alkuiltapäivästä tämän kanssa, eli siinä määrin se Concerta voisi olla kätevämpi.

 

[RealityBites]

Hienoa että homma on järjestynyt tuohon pisteeseen, itsellä odotuttaa vielä ensi viikkoon.

Sitä itsekin tutkin että sama vaikuttava aine noissa kaikissa on vaikka merkit vaihtelee, erot ilmeisesti on juuri vaikutuksen keston osalta. Tarkemmin en ole tutkinut kun ei ole vielä suuremmin mitään ehdoteltu.

 

[MeriHoo]

Sitä itsekin tutkin että sama vaikuttava aine noissa kaikissa on vaikka merkit vaihtelee, erot ilmeisesti on juuri vaikutuksen keston osalta. Tarkemmin en ole tutkinut kun ei ole vielä suuremmin mitään ehdoteltu.

ei ole samat kaikissa. metyylifenidaatti on noissa concertoissa ja medikineteissä ja lääkärit tykkää aloittaa noilla.

elvanse on lisdeksamfetamiini ja attentin deksamfetamiini. näitä kahta määrätään paljon vähemmän koska lääkärit pelkää lupiensa puolesta ja olettaa että myyt ne kadulla tai väärinkäytät suoneen. oletus on aina että et ole rehellisellä asialla, mikä on tosi paska juttu.

oman kokemuksen mukaan metyylifenidaatti oli suht paskaa ja aiheutti paljon sivareita, elvanse antaa paremman vasteen eikä tunnu niin lääkemäiseltä olo, ja attentn on hyvä jos haluaa lyhytaikaisempaa vaikutusta, elvanse vaikutaa pidempään kerralla. elvanse siis muuttuu elimistössä myös deksamfetamiiniksi.

eniveis. minun pointti on että jos metyylifenidaatti ei tunnu täysin toimivalta, älä luovuta vaan koeta saada elvansea ja/tai attentinia. monet joille medikinetit ei sovi on saanu apua noista. toki on suuri joukkko ihmisiä jotka saa avun metyylifenidaatistakin.

toivottavasti saat nyt sen diagnoosin ensi viikolla. lykkyä tykö

 

[RealityBites]

ei ole samat kaikissa. metyylifenidaatti on noissa concertoissa ja medikineteissä ja lääkärit tykkää aloittaa noilla.

elvanse on lisdeksamfetamiini ja attentin deksamfetamiini. näitä kahta määrätään paljon vähemmän koska lääkärit pelkää lupiensa puolesta ja olettaa että myyt ne kadulla tai väärinkäytät suoneen. oletus on aina että et ole rehellisellä asialla, mikä on tosi paska juttu.

oman kokemuksen mukaan metyylifenidaatti oli suht paskaa ja aiheutti paljon sivareita, elvanse antaa paremman vasteen eikä tunnu niin lääkemäiseltä olo, ja attentn on hyvä jos haluaa lyhytaikaisempaa vaikutusta, elvanse vaikutaa pidempään kerralla. elvanse siis muuttuu elimistössä myös deksamfetamiiniksi.

eniveis. minun pointti on että jos metyylifenidaatti ei tunnu täysin toimivalta, älä luovuta vaan koeta saada elvansea ja/tai attentinia. monet joille medikinetit ei sovi on saanu apua noista. toki on suuri joukkko ihmisiä jotka saa avun metyylifenidaatistakin.

toivottavasti saat nyt sen diagnoosin ensi viikolla. lykkyä tykö

Kiitosta. Kuten sanoin, into on ollut aika vähissä tutkia kun käytännössä nuo on aika saavuttamattomissa niin kauan kun ei tutkimuksissa tapahdu mitään.

Diagnoosia ei tässä vaiheessa tule (vieläkään), koska sen ensimmäisen testin pisteet eivät täyttyneet. Sen sijaan joku toinen psykologi oli muiden testien tuloksista havainnut selviä adhd:n piirteitä joten siksi lääkehoito. Siitä nyt ei ollut mitään puhetta että tuleeko se ensi kerralla vai vieläkö tässä pitkäänkin puristellaan jotain tavoitteita tai omien oireiden kuvaamista ennen kuin päästään aloittamaan.

Että ei ole helppoa ei.

 

[Topeli]

Miten kauan menee selvitellä mahdollista add/adhd mitä näitä on julkisella vs yksityisellä? Ikää 25-v ja pennusta asti jo ollut vaikka mitä oireita ja oon 99% varma, että jokin keskittymishäiriö löytyy. Yksityisellä toki maksaa varmaan useemman tonnin(?)

Alkaa jo mennä hermot ettei saa mitään aloitettua ja mihinkään ei jaksa keskittyä, ellei kiinnosta ihan täysillä

 

[RealityBites]

Miten kauan menee selvitellä mahdollista add/adhd mitä näitä on julkisella vs yksityisellä? Ikää 25-v ja pennusta asti jo ollut vaikka mitä oireita ja oon 99% varma, että jokin keskittymishäiriö löytyy. Yksityisellä toki maksaa varmaan useemman tonnin(?)

Alkaa jo mennä hermot ettei saa mitään aloitettua ja mihinkään ei jaksa keskittyä, ellei kiinnosta ihan täysillä

Kyllä ainakin itseä varoiteltiin jo alusta lähtien että vähintään 1,5v menee. Toisaalta jos nuo kaikki olisi vedetty edes etäisesti putkella niin ei tuossa olisi mennyt puolta vuottakaan. Tuossa vieressä pienemmällä paikkakunnalla oli vetäisty ihan reteästi homma läpi puolessa vuodessa ja oli tarvittu pari sairaanhoitajan käyntiä + pari psykiatrin käyntiä. Että vaihtelee kovin sen mukaan missä asuu ja minkä laitoksen tutkittavaksi päätyy. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa ei oltu menty edes erikoissairaanhoidon puolelle.

 

[Rapilysin]

Hienoa että homma on järjestynyt tuohon pisteeseen, itsellä odotuttaa vielä ensi viikkoon.

On kyllä helpottunut olo. Melkoinen rumba alla ja ei ollut edes pahimmasta päästä, kun tätä ketjua lukenut.

Silti ~10 käyntiä vaadittiin ja kolmea eri ammattinimikettä ollut vastaanottajana. Aikaa meni n. 4 kk ja kustannukset vajaa 1000 €. Jatkoja yritän saada työterveyteen, pitää varmaan valehdella, että keskittymishäiriö aiheuttaa jatkuvasti lääkevirheitä ja riskitilanteita ajamisessa tms. Tuskin ne uskaltaa olla antamatta lähetettä, jos vaan tarpeeksi vakavia uhkakuvia maalailee.

Toivotaan parasta, että saat ensi viikolla vastauksia.

Sitä itsekin tutkin että sama vaikuttava aine noissa kaikissa on vaikka merkit vaihtelee, erot ilmeisesti on juuri vaikutuksen keston osalta. Tarkemmin en ole tutkinut kun ei ole vielä suuremmin mitään ehdoteltu.

Itse oon ottanut jonkin verran selvää näistä nyt.

Metyylifenidaattivalmisteet ilmeisesti käytännössä kaikilla aloituslääke. Yleensä kai se concerta, en tiedä miksi nyt päätyi tähän. Eroja on lähinnä vaikutuksen kestossa ja alkamisnopeudessa. Lyhytvaikutteisimmilla valmisteilla (Medikinet) korkeampi riski väärinkäyttöön, liittyy jotenkin lääkkeen pitoisuuden nopeaan nousemiseen ja siitä kai sitten tulee hyvä olo. Keskipitkävaikutteisessa (Medikinet CR) ja pitkävaikutteisessa (Concerta) ei kai ole tämmöistä euforiaa.

Sitten on deksamfetamiini (Attentin) ja lisdexamfetamiini (Elvanse), joita vissiin määrätään, jos metyylifenidaatti aiheuttaa sivuvaikutuksia tai hoidon teho on riittämätön. Ymmärsin rivien välistä valmisteyhteenvedoista, että Attentin on se mitä väärinkäyttäjät haluaa eniten ja on näistä lääkkeistä lähimpänä amfetamiinia. Ehkä just ton yhden lääkkeen takia sitten tämä on niin tarkkaa.

Atomoksetiinia määrätään ilmeisesti, jos on pelko lääkkeen päihdekäytöstä. Ei ole ihan yhtä tehokas ja vaikutus alkaa viikkojen kuluessa lääkkeen aloituksesta, toisin kuin stimulanteilla, joka on "välitön".

Guanfasiinikin löytyy ja se sopii vissiin ainakin korkeasta verenpaineesta kärsiville, koska se laskee verenpainetta toisin kuin stimulanttihoito. Se auttaa ilmeisesti paremmin nuorilla impulsiivisuus- ja ylivilkkausoireiluun, eikä ehkä siten ole aikuisten add-tyyppisten potilaiden ykkösvaihtoehto.

Merihoo ehti ensin, mutta postaan nyt kuitenkin kun ehdin jo kirjoittaa.

Miten kauan menee selvitellä mahdollista add/adhd mitä näitä on julkisella vs yksityisellä? Ikää 25-v ja pennusta asti jo ollut vaikka mitä oireita ja oon 99% varma, että jokin keskittymishäiriö löytyy. Yksityisellä toki maksaa varmaan useemman tonnin(?)

Alkaa jo mennä hermot ettei saa mitään aloitettua ja mihinkään ei jaksa keskittyä, ellei kiinnosta ihan täysillä

Julkisella en ole päässyt vielä ensimmäisellekään käynnille. Elokuusta asti jonossa. Ilmeisesti keväällä mahdollisuus päästä johonkin.

Työterveydestä sain psykologiaikoja, joissa tehtiin DIVA. Noi olis varmaan yleislääkärikäynteineen maksanut n. 1000 €. Sitten omalla rahalla ostin kahdesti tunnin psykiatria (á 200 €) ja yhden illan verran neuropsykologia (450 €).

Yksityinen vaihtoehto maksaa aika paljon ja julkiselta ei saa apua koskaan. On kyllä kaupunkikohtaisia eroja.

 

[Topeli]

Kyllä ainakin itseä varoiteltiin jo alusta lähtien että vähintään 1,5v menee. Toisaalta jos nuo kaikki olisi vedetty edes etäisesti putkella niin ei tuossa olisi mennyt puolta vuottakaan. Tuossa vieressä pienemmällä paikkakunnalla oli vetäisty ihan reteästi homma läpi puolessa vuodessa ja oli tarvittu pari sairaanhoitajan käyntiä + pari psykiatrin käyntiä. Että vaihtelee kovin sen mukaan missä asuu ja minkä laitoksen tutkittavaksi päätyy. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa ei oltu menty edes erikoissairaanhoidon puolelle.

Joo tässä käsityksessä kanssa ollut.

Julkisella en ole päässyt vielä ensimmäisellekään käynnille. Elokuusta asti jonossa. Ilmeisesti keväällä mahdollisuus päästä johonkin.

Työterveydestä sain psykologiaikoja, joissa tehtiin DIVA. Noi olis varmaan yleislääkärikäynteineen maksanut n. 1000 €. Sitten omalla rahalla ostin kahdesti tunnin psykiatria (á 200 €) ja yhden illan verran neuropsykologia (450 €).

Yksityinen vaihtoehto maksaa aika paljon ja julkiselta ei saa apua koskaan. On kyllä kaupunkikohtaisia eroja.

Joo voi olla että pk-seudulla aika pitkät jonot.. Yksityiseltä taas kuullut että vaihtelee tosi paljon montako käyntiä vaatii. Tiedä sit riippuuko juuri siitä, että onko miten selvä tapaus (lapsuus, koulunkäynnit ymsyms)

Itellä noita oireita aika iso lista:
- Jatkuva levottomuus jalat tai kädet näpyttää ihan jatkuvasti ja pyörittelen käsissä jatkuvasti jotain
- En pysty olemaan paikallaan hetkeäkään
- Skippailen puolet lukemistani ja esim leffoista en muista puoliakaan, kun ei jaksa keskittyä.
- Kaikki on ihan saatanan vaikeeta alottaa tiskaamisesta, imurointiin
- Pitkitän ja pitkitän ihan kaikkea mahollista
- Jään koukkuun asioihin
- Pää lyö tyhjää ihan jatkuvasti, vaikea selittää
- En pysty keskittymään oikeestaan yhtään mihinkään ja teen ihan törkeesti huolimattomuus virheitä esim
- Joku random asia jos kiinnostaa, niin siihen sitten pystyn panostamaan 100%, joko kiinnostaa 100% tai ei yhtään

Ala-asteella ja ylä-asteella olin jo ihan hulivili ja luokan pelle ja häiritsin menemään tajuamatta

 

[dropadrop]

Medikinet CR 10 mg.

Tuttu kun sai lääkkeet niin sillä oli aloitus Concertalla. Näyttäisi olevan sama vaikuttava aine, mutta tämä ilmeisesti hiukan nostaa pitoisuuden korkeammalle, mutta lyhyemmäksi ajaksi. Lääkäri sanoi, että voi tarvita boosteriannoksen alkuiltapäivästä tämän kanssa, eli siinä määrin se Concerta voisi olla kätevämpi.

Just noin se menee. Toi 10mg ei kyllä ole hirveän vahva, aika huoleti saat ottaa 2 aamulla ja kolmannen lounasaikaan. Toki kannattaa alottaa kevyemmin, mutta lähinnä jos vaikuttaa ettei se tee mitään.

Kun mä alotin ja testailin oli välillä jopa 54mg concerta. Sen kyllä huomasi ja helppo keskittyä, huomasi vaan myös lääkkeen loppumisen ja töiden jälkeen ei sitten ollutkaan enää elämää. Loppu niiden syönti aika nopeasti.

 

[abish]

Mulla on nyt hävinnyt pöllyisyys joka aiemmin tuli kolme-neljä tuntia 36 mg:n [tähän se valmistajan nimi] annoksella. Oliko tuohon syynä planeetat, syksy, flunssa vai Canada, jää arvoitukseksi. Kai noissa valmistajissa jotain eroa sitten on ja kun pääkoppaa säädetään, niin eron ei tarvitse olla iso. Nyt on parhaimmillaan iltaisin virtaa kuin pienessä kylässä. Vähän harvinaista, että työviikon jälkeen voisi vaikka mennä ihmisten ilmoille, jos jotain menemistä olisi ollut.

 

[untero]

Ymmärsin rivien välistä valmisteyhteenvedoista, että Attentin on se mitä väärinkäyttäjät haluaa eniten ja on näistä lääkkeistä lähimpänä amfetamiinia.

Ei ole pelkästään lähimpänä vaan just sitä.

Metyylifenidaatteja tuntuu olevan useita merkkejä. Googlailin tänään mitä eroja niistä löytäisi. Näytti olevan luokiteltu nopea, keskipitkä ja pitkävaikutteisiin. Vastaavasti sisälsivät 100%, 50 tai 30% ja 22% nopeasti liukenevaa ja loput hitaasti liukenevaa. En löytänyt selkeää tietoa mikä suhde missäkin tuotemerkissä on.
Tuosta sivut 14 ja 15:

https://skooppi.fi/wp-content/uploads/Balk-ADHD_ADD-seuranta-Skooppi-301018.pdf

 

[untero]

elvanse on lisdeksamfetamiini ja attentin deksamfetamiini. näitä kahta määrätään paljon vähemmän koska lääkärit pelkää lupiensa puolesta ja olettaa että myyt ne kadulla tai väärinkäytät suoneen. oletus on aina että et ole rehellisellä asialla, mikä on tosi paska juttu.

Elvanse on käsittääkseni todella huono vaihtoehto väärinkäyttöön. Aine ei ole "mitään" ennenkuin elimistön aineenvaihdunta pilkkoo siitä amfetamiinia. Yhteiskunnan valvontakoneistot tuntuu tekevän usein tikusta asiaa ja neutraali arkijärjenkäyttö voi jäädä altavastaajaksi. Amfetamiini voi kuulostaa kamalalta,.

Toinen tekijä, joka saattaa olla minusta merkittävämpi, on hinta. Metyylifenidaatit ovat noin 40e kuussa ja amfetamiinit 140e. Kun kela maksaa 40% niin voi arvata kumpaa ohjeistetaan ensisijaiseksi. Amfetamiineissä täyttyy noin 600 euron lääkekattokin aika äkkiä ja korvausprosentti nousee käytännössä vielä suuremmaksi. Taitaa olla vielä niinkin että metyylifenidaatit pitää kokeilla huonoiksi ennenkuin voi saada sen 40% amfetamiineille.

 

[dropadrop]

Ei ole pelkästään lähimpänä vaan just sitä.

Metyylifenidaatteja tuntuu olevan useita merkkejä. Googlailin tänään mitä eroja niistä löytäisi. Näytti olevan luokiteltu nopea, keskipitkä ja pitkävaikutteisiin. Vastaavasti sisälsivät 100%, 50 tai 30% ja 22% nopeasti liukenevaa ja loput hitaasti liukenevaa. En löytänyt selkeää tietoa mikä suhde missäkin tuotemerkissä on.
Tuosta sivut 14 ja 15:

https://skooppi.fi/wp-content/uploads/Balk-ADHD_ADD-seuranta-Skooppi-301018.pdf

Ainakin Medikinet ja Concerta pitkävaikutteisten välillä tuntuu olevan suht iso ero fiiliksessä, ja suurin syy lienee tablettien rakenteissa.

Medikinet näyttäis olevan nopeasti liukeneva kapseli jonka sisällä on rakeita. Voi olla että rakeiden välillä on eroja, mutta tuntuu kuin imeytyisivät jotenkin ”yhtäaikaa”.

Concerta on tosi kova kapselin muotoinen pilleri joka on pinnoitettu pienellä määrällä vaikuttavaa ainetta. Musta ainakin tuntuu että se pinnan matsku imeytyisi aika nopeasti, mutta sisus tosi hitaasti. Siitä seuraa paljon pehmeämpi mut pidempi fiilis kun sisus imeytyy niin hitaasti ettei pitoisuudet varmaan koskaan nouse yhtä voimakkaiksi.

Käytännössä tuntuu että Medikinet aamulla otettuna ei mitenkään voisi riittää koko päivää, tosin tiukkaa se tekee Concertallakin.

Huomioisin kuitenkin, että hyvä uni on ehkä vielä tärkeämpää. Mä aina luulin etten tarvii kuin 6 tuntia unta ja kun joskus nukuin enemmän oli aivot ihan tukossa. Kun sain sitten nukuttua pidempään sen 8 tuntia yöhön tilanne muuttui ja se on muodostunut välttämättömyydeksi. Jos nyt nukun 6 tuntia pahenee adhd oireet, ja pitäisi varmaan ottaa tupla annos että mistään tulee mitään - joutuisi siis lääkitsemään unenpuutetta eikä itse tautia.

Tämä siis lähinnä semmosena muistutuksena että loppupeleissä myös muilla asioilla kuin lääkkeillä voi olla iso vaikutus toimintakykyyn.

 

[untero]

Reseptien uusimisesta on noita kertomuksia välillä yksityinen-julkinen. Taas google lisäsi ymmärrystä. Sain vaikutelman että terveyskeskuksessa lääkärille saattaa tulla resepti uusittavaksi ja ei ole mitään/riittävästi tietoja että sen voisi tehdä. " Reseptin uusiminen ei ole vain nimi paperiin, vaan aina kannanotto hoitoon." Sairauskertomus kannattaa varmaan olla sellainen että sen pohjalta voi toimia.

Reseptin uudistaminen

Lääkäri uudistaa reseptin kirjoittamalla täysin uuden reseptin vanhan pohjalta. Reseptin voi uudistaa, kun alkuperäisen reseptin kirjoittamisesta on kulunut enintään 28 kuukautta. PKV- ja huumausainelääkemääräykset voi uudistaa 16 kuukauden ajan.

www.kanta.fi

Reseptien uusiminen kuormittaa lääkäreitä

Yhden lääkärin työpanos vuodessa kuluu palautettaviin tai mitätöitäviin uusintapyyntöihin Riihimäellä, laskee avoterveydenhuollon ylilääkäri <strong>Minna Mantila</strong>.

www.laakarilehti.fi

 

[Teppo en]

Mulla on nyt hävinnyt pöllyisyys joka aiemmin tuli kolme-neljä tuntia 36 mg:n [tähän se valmistajan nimi] annoksella. Oliko tuohon syynä planeetat, syksy, flunssa vai Canada, jää arvoitukseksi. Kai noissa valmistajissa jotain eroa sitten on ja kun pääkoppaa säädetään, niin eron ei tarvitse olla iso. Nyt on parhaimmillaan iltaisin virtaa kuin pienessä kylässä. Vähän harvinaista, että työviikon jälkeen voisi vaikka mennä ihmisten ilmoille, jos jotain menemistä olisi ollut.

Mikä lääke sinulla nyt siis onkaan? Itsellä on välillä hyvä ja välillä huono vaste tuolla methylphenidatella. Iltaisin on ollut aikamoisia vaikeuksia viime aikoina.

 

[Rapilysin]

Metyylifenidaatteja tuntuu olevan useita merkkejä. Googlailin tänään mitä eroja niistä löytäisi. Näytti olevan luokiteltu nopea, keskipitkä ja pitkävaikutteisiin. Vastaavasti sisälsivät 100%, 50 tai 30% ja 22% nopeasti liukenevaa ja loput hitaasti liukenevaa. En löytänyt selkeää tietoa mikä suhde missäkin tuotemerkissä on.

Ainakin Medikinet ja Concerta pitkävaikutteisten välillä tuntuu olevan suht iso ero fiiliksessä, ja suurin syy lienee tablettien rakenteissa.

Medikinet näyttäis olevan nopeasti liukeneva kapseli jonka sisällä on rakeita. Voi olla että rakeiden välillä on eroja, mutta tuntuu kuin imeytyisivät jotenkin ”yhtäaikaa”.

Medikinet 100 % välittömästi vapautuvaa
Medikinet CR (Controlled release) 50 % välittömästi vapautuvaa
Equasym retard 30 % välittömästi vapautuvaa

Medikinet CR ja Equasym retard toimivat ymmärtääkseni kahdessa syklissä, eli se välitön ja sitten hitaasti vapautuva. Nämä on tarkoitettu korvaamaan aamulla ja keskipäivällä otettevat välittömästi vapauttavat valmisteet. Paradoksaalisesti itselle tosin määrätty Medikinet CR otettavaksi kahdesti päivässä, ehkä se vaikutus on sitten kuitenkin näillä vielä aika lyhyt.

Concertasta en löytänyt valmisteyhteenvedosta suoraan missä osuuksissa tuo on, mutta siinä on lääkettä kolmessa kerroksessa, jotka vapautuu vuorotellen. Tarkoitus korvata 3 x / pv annostelu välittömästi vapautuvalla lääkkeellä. On siis se "hitain" näistä. Kuvaaja selittää varmaan paremmin kuin minä. Y-akselilla lääkeaineen pitoisuus ja x-akselilla aika lääkkeen otosta. Verrattu Concertaa ja välittömästi vapauttavaa valmistetta.


Loput suomessa myytävistä metyylifenidaateista on geneerisiä valmisteita, jotka noudattaa jotain noista em. malleista. Erityislupavalmisteena saatavilla vielä Ritalin, joka taitaa olla samaa kuin Medikinet, eli välittömästi vapauttava valmiste. En osaa tästä nyt sanoa, miksi Ritalin erityisluvallinen ja Medikinet ei, joten voi olla että niissä joku ero on. Pharmacassa aika lyhyt valmisteyhteenveto, josta ei selviä tarkkaan tabletin rakenne. Apuaineiden perusteella ei kuitenkaan voi olla depot-valmiste (kalsiumfosfaatti, laktoosimonohydraatti, vehnätärkkelys, gelatiini, magnesiumstearaatti, talkki).

 

[abish]

Mikä lääke sinulla nyt siis onkaan? Itsellä on välillä hyvä ja välillä huono vaste tuolla methylphenidatella. Iltaisin on ollut aikamoisia vaikeuksia viime aikoina.

Mylanin valmiste. Keväällä ensin Concerta, myöhemmin Sandozin vastaava eri vahvuuksilla ja nyt tuo.

 

[monr]

Kysytäämpä tässä samalla kokemusasiantuntija kommentteja.

Ovat foorumilaiset diagnosoidut/tai vahva oma epäilys ADD-ihmiset kokeneet jotkin työ sopivimmiksi sairaudelle kuin toiset?

Itsellä nuoruudessa oli työ, joka ei vaatinut tarkkaa sääntöjen seuraamista ja omaa soveltamista sai tehdä varsin vapaasti kunhan hommat tuli tehtyä. Nykyisessä työssä yksittäisiä tehtäviä hoidetaan ns. liukuhihnalla ja niiden tekemiseen menee aikaa 5-15minuttia, hieman riippuen laajuudesta ja kuinka hyvin hoitaa dokumentaation yms. Poikkeuksellisen haastavia juttuja tulee välillä vastaan, mutta niidenkin hoidossa 45min on aika maksimi. Kaikkea seurataan ja mitataan, mutta mittauksia ei erityisen aktiivisti käydä läpi, ellei jotain poikkeavaa ole.

Tässä olisi työpaikan vaihto lähellä, uusi työ tulisi olemaan samalla alalla ja hyvin samantapaista, mutta paljon suuremmalla vastuulla. Näin ollen yhden tapauksen käsittelyynkin haluaisi käyttää hieman enemmän aikaa. Nykyisessä työssä olen tykännyt nopeasta tahdista, sillä se on jopa hieman pakottanut ajatukset olemaan ”käsillä”, eikä pääse harhailemaan ajatukset talvirenkaiden vaihtoon.

Itse olen tykännyt ns. liukuhihnatyöstä, kunhan tapauksissa on tarpeeksi vaihtuvuutta ja jokaista tapausta joutuu ihan ajattelemaan. Silloin kuin aivoni pääsevät ns. toimettomiksi, siitä kuopasta on vaikea päästä taas hereille. Ehkä olen hieman oma-aloite-kyvytön, tai sitten vain laiska, nytkin pitäisi opparia vääntää. Vapaassa asiantuntijatyössä (AMK-harjoittelu) jossa ei deadlineja pahemmin ollut ja kukaan ei valvonut omaa työtä, aivot menivät satunnaisesti OFF-tilaan ja selailin Redditiä tai katsoin Youtubea sen sijaan että olisin alkanut kehittelemään itselleni töitä.

Kovin tutun kuuloine looppi : D

Iha taustana niin reilu kolmekymppinen inssi, diagnoosit ja lääkitykset hain korona alkuaikoina jo pitkään työelämässäni oltuani

Aikoinaan päätyö koulutusta vastaavas hommas oli nopea selvitystyö 1-15min, tehdään pois ja seuraavaan tapaukseen. Vaikeat caset tyyliin sen tunnin. Kaikkea seurattiin ja tässä olin hyvä ja ei päässy tylsistymään kun edessä oli aina uusi ongelma jota ratkaista. Toki aikansa teki niin ei tullut juurikaan eteen enään tullut uusia ongelmia ja hommat meni aika rutiinilla. Vaihdoin vastaavaan hommaan isommalla vastuulla ja taas oli mielenkiintoa tehdä. Nuorena tein kanssa asiakaspalveluduunia jossa oli todella paljon vaihtelua, kiirettä ja uusia ihmisiä virikkeinä, niin siinäkin viihdyin iha ok.

No kelataan sitten eteenpäin nykyduunii joka on asiantuntijatyötä , jossa pitää tehdä pitkäkestoisia projekteja, seurantavastuu käytännössä itsellä. Työ sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta ison kuvan seuraaminen on silti yllättävän raskasta, joutuu ite rakentelee deadlineja, projektin osia joutuu tekemään epäoptimaalisessa järjestyksessä, ettei joudu tekemään useampaa "tylsää" osaa putkeen ja ties mitälie pomodoro timereita ja muita taustal kokoajan pyörimässä et saa ees jotain eteenpäin. Toisaalta jos tulee "lisätöitä" tai mielenkiintoinen osuus projektista niin ne sujuu sitten todella helposti kun saa hetkellisesti uuden ongelman, jota ratkaista.

Jos ilmestyy "flow"tila ja työ kulkee ni sit painetaan nii pitkää ku lähtee, näistä o pakko pitää ite kii koska tulee tehtyy kärjistetysti kolmen päivän duunit kahes tunnis. Toki sitten välillä tulee niitä päiviä et kun ei oo mitään akuuttia ongelmaa tai vastaavaa ratkaista, niin todella vaikea saada itseään tekemään mitään vaa mietitään sitä renkaiden vaihtoa.

Kaikki testaus ja dokumentointi on kyllä myrkkyä itelle, toisaalta joku täälläkin mainitsi, et joissakin tapauksis se teksti vaa syntyy itestään.


Sit vielä noista metyylifenidaateistai et vaikka oma resepti o concertaa niin se sandozin korvaava tuntuu itelle huomattavasti paremmalta, saa nukuttua paremmin ja ainaki lenkkeillessä sykkeet pysyy helpommi alhaalla. Concertassa ehkä marginaalisesti parempi kyky keskittyä. Psykiatrilta sit jossain vuositarkastuksessa kysyin samasta aiheesta, niin totesi vain että näissä on huomattaviakin eroja yksilökohtaisesti. Eli jos concertalla lääkitys ja pohtii vaihtoa niin ite ainakin suosittelen testaamaan läpi ne korvaavat. Mylani oli itelle suhteellisen vastaava concertan kanssa.

nytkin pitäisi opparia vääntää

Voimia, itel meni 3.5 vuotta.

 

[Rapilysin]

Jos ilmestyy "flow"tila ja työ kulkee ni sit painetaan nii pitkää ku lähtee, näistä o pakko pitää ite kii koska tulee tehtyy kärjistetysti kolmen päivän duunit kahes tunnis.

Tunnistin kans itelläni tämän flow:n ku psykologin kanssa keskustelin asiasta. Harmi, että sitä en ainakaan itse osaa kohdistaa ikinä mihinkään hyödylliseen, vaan joko näperrän jotain aivan hyödytöntä tai opiskelen esim. mäyrien pariutumista tai samoan kieltä netistä

Kaikki testaus ja dokumentointi on kyllä myrkkyä itelle, toisaalta joku täälläkin mainitsi, et joissakin tapauksis se teksti vaa syntyy itestään.

Ite ainakin näistä kirjallisista töistä tänne laitoin. Hoitoalalla töissä ja potilastekstejä siis pitää tehdä.

Mulla on semmoinen kaava, millä etenen ja teen ne vaan mahdollisimman nopeasti, eli käytännössä kirjoitan tekemäni havainnot kustakin osa-alueesta samassa järjestyksessä. Siksi mulla on varmaan sanasta sanaan samat tekstit ~80% potilaista.

Toisaalta tuo mantra sisältää ne ns. tärkeät asiat ja jos nyt jotain erikoisempaa on niin sen kuitenkin muistaa erikseenkin laittaa. Haittapuolena tässä on kyllä se, että potilaiden nimet ei jää kuitenkaan mieleen ja kertomukset on jokseenkin identtisiä. Jos esimerkiksi kuukausi hoidon jälkeen tulee tarvetta tehdä tarkempi selvitys niin on kyllä hankala palauttaa mieleen mistä tarkemmin oli kysymys. Onneksi näitä ei tule edes vuosittain.

 

[untero]

Mitä mieltä olette kuponkien täytön ja keskustelun painoarvosta? Rapilysin taisikin mainita ettei osannut kertoa hyvin haasteitaan. Oliko tämä ehkä syy psykologirumbaan? Vai oliko hankaluuksia poissuljennassa ilman perusteellisia selvityksia? Oliko henkilökunnan taso sellainen että heidän piti olla kuponkien varassa?

Itse kun katselen esim Divaa niin tulee fiilis että tähän saattaisi kylmiltään vastata "liian normaalisti", mutta keskustelussa olisi helppo kertoa monissa videoissakin mainitut ydinoireet.

 

[RealityBites]

Mitä mieltä olette kuponkien täytön ja keskustelun painoarvosta? Rapilysin taisikin mainita ettei osannut kertoa hyvin haasteitaan. Oliko tämä ehkä syy psykologirumbaan? Vai oliko hankaluuksia poissuljennassa ilman perusteellisia selvityksia? Oliko henkilökunnan taso sellainen että heidän piti olla kuponkien varassa?

Itse kun katselen esim Divaa niin tulee fiilis että tähän saattaisi kylmiltään vastata "liian normaalisti", mutta keskustelussa olisi helppo kertoa monissa videoissakin mainitut ydinoireet.

Ehkä olen tässä vaiheessa hiukan väärä henkilö sanomaan mutta ainakin lääkärin kanssa keskustelut ovat olleet sitä luokkaa että keskusteluille on viitattu kintaalla ja tuijotettu pelkästään testien tuloksia. Jos ei psykologin testistä olisi tullut viitteitä ylivilkkaudesta niin tuskin olisi mitään lääkekokeilua tulossakaan vaan oltaisiin sanottu että "terve mies". Itsellä ainkain on tullut monta kertaa mieleen että testeissä olisi pitänyt vastata ihan toisin eikä yrittää selittää asioita kun ei niillä mitään vaikutusta ole ollut.

 

[dropadrop]

Lomakkeilla ei oikein ole musta arvoa. Me ollaan täytetty sama lomake yli 20 kertaa lapselle ja huomattu miten fiiliksen perusteella / vanhempien välillä voi tulla tosi isoa vaihtelua. Tähän päälle vielä lapsen oma mielipide niin soppa on sakea.

Lapsen mielestähän lääkkeet ei vaikuta ollenkaan, kummasti vaan päivittäiset huono-merkinnät loppuu ja arvosanat paranee (ja palautuu kun lopettaa lääkkeet).

 

[Teppo en]

Mitä mieltä olette kuponkien täytön ja keskustelun painoarvosta? Rapilysin taisikin mainita ettei osannut kertoa hyvin haasteitaan. Oliko tämä ehkä syy psykologirumbaan? Vai oliko hankaluuksia poissuljennassa ilman perusteellisia selvityksia? Oliko henkilökunnan taso sellainen että heidän piti olla kuponkien varassa?

Itse kun katselen esim Divaa niin tulee fiilis että tähän saattaisi kylmiltään vastata "liian normaalisti", mutta keskustelussa olisi helppo kertoa monissa videoissakin mainitut ydinoireet.

Joo joskus pari vuotta sitten täällä oli joku lomake missä oli pitkä liuta väittämiä. Ja sen luettuani tuli olo ”story of my life”. Minulla ei ole ollut vaikeuksia kertoa haasteista, vaan joka päiväinen selviytymistaistelu on ollut helppoa kertoa ja kuvailla. Sitten keskustelu on polveillut ja kauheasti on tullut mieleen muutakin jutustelun lomassa. Kirjoittelin haasteita varmuuden vuoksi ylös ennen käyntejä, että ei jää pelkästään muistin varaan.

Olen siis erilaisilla menetelmillä selvinnyt jotenkin aina milloin mistäkin pinteestä. Ja elämässä olen pärjännyt yllättävänkin hyvin ottaen huomioon olosuhteet yms haasteet. Lomakkeeseen tuli aika vahvat merkit tarkkaavuuden ongelmista ja ne oli helppo kuvata niitä kysyttäessä.

Näin se meni omalla kohdalla.

Tulipa mieleeni hauska muisto nuoruudesta. Olin aina myöhässä joka paikasta. No laitoin oman rannekellon tyyliin 5min edelle aikaa. Näin yritin sitten mennä sen kellon ja ajan mukaan. Lisäksi jossain kohtaa huomasin, että juoksemalla ehtii hoitaa paljon enemmän asioita kaupungilla Onneksi älysin lopettaa juoksemisen ennen hullunleiman saamista.

 

[untero]

Meillä on seinäkello 10min edellä. Se aina pikkusen hätkäyttelee, mutta ei hätää sehän on 10 min edellä.

 

[dropadrop]

Kyllä meilläkin on kellot edellä, miten muuten ehtis mihinkään? En ole edes maininnut muulle perheelle joten toimii tehokkaammin.

 

[Rapilysin]

Mitä mieltä olette kuponkien täytön ja keskustelun painoarvosta? Rapilysin taisikin mainita ettei osannut kertoa hyvin haasteitaan. Oliko tämä ehkä syy psykologirumbaan? Vai oliko hankaluuksia poissuljennassa ilman perusteellisia selvityksia? Oliko henkilökunnan taso sellainen että heidän piti olla kuponkien varassa?

Itse kun katselen esim Divaa niin tulee fiilis että tähän saattaisi kylmiltään vastata "liian normaalisti", mutta keskustelussa olisi helppo kertoa monissa videoissakin mainitut ydinoireet.

Henkilökunnan tasoa en lähde moittimaan. Toki oma arvio perustuu paljolti vain kokemukseen, mutta siis vaikutelma joka käynnillä oli hyvin ammattimainen ja osaava. Substanssiosaamista ei ole, että voisin mitenkään luotettavasti arvioida asianmukaisia tutkimus- ja hoitolinjoja. Ehkä se eka lääkäri (yleislääkäri) ei kauheasti osannut kysellä, toisaalta oireiden perusteella n. 30 sekunnin kertomisen jälkeen sain lähetteen psykologille, joten hänen kyseleminen ei varmaan olisi vaikuttanut mihinkään, eikä olisi tuonut mitään lisäarvoa.

Kyselyihin vastasin itse liian "hyvin", eli opitut kompensaatiomekanismit vaikuttivat vastauksiin.
- "Onko tavarat usein hukassa?" -> "Ei". Sitten kun asiaa myöhemmin mietin niin totesin, että mulla tapana säilyttää tärkeimmät päivittäistavarat (avaimet, puhelin, yms.) aina samassa paikassa ja silti joudun etsimään niitä monta kertaa päivässä.
- "Pitääkö nousta seisomaan tilanteissa, joissa odotetaan istuvan hiljaa paikallaan?" -> "Ei." Todellisuudessa uppoudun n. 20 sekunnissa omiin maailmoihini ja siedän tylsässä tilaisuudessa oloa joko haaveilemalla jostain muusta tai räpläämällä somea kännykällä.
- "Oletko usein myöhässä sovituista tapaamisista?" -> "En." Tämän olen kompensoinut sillä, että kaikki on kalenterissa syömistä ja paskomista lukuunottamatta ja vaikka klo 14 sovittua menoa alan kyttäämään joskus klo 10, lopulta ollen tunnin etuajassa paikalla
- Yms. jne. Kyllä näitä kohtia oli varmaan toistakymmentä, mitä jälkikäteen mietin.
Toin tämän myöhemmin ilmi ja DIVAa tarkennettiin uudelleen näiden kohtien osalta.

Kupongit ja keskustelu on tietysti ne mihin diagnoosi perustuu, mutta ihmettelen samojen asioiden toistoa moneen kertaan. Perustuu ehkä siihen, että poissuljetaan lääkehakuisuutta, jos vastaukset ristiriitaisia? Vaikea sanoa.

Ensimmäisellä psykiatrikäynnillä täyttelin jonkun testin, sen nimi oli ehkä Jesper-Goldberg tjsp. Ymmärsin rivien välistä, että riittävän korkeilla pisteillä ei olisi ollut välttämätöntä mennä neuropsykologille. Googlettelun perusteella pistemäärä oli kyllä korkeimmassa lokerossa viisiportaisella asteikolla, mutta en tästä sitten sen enempää kysynyt, kun tuskin se olisi asiaan vaikuttanut enää jälkikäteen vängätä.

Muiden psykiatristen sairauksien poissuljennassa en usko olleen hankaluuksia. Ainakaan mitään merkintää ei ole papereissa, enkä toisaalta tunnista itsessäni mitään oiretta esim. masennuksesta. Jossain ihan ekoilla käynneillä tehtiin myös ainakin OCD-, masennus-, ahdistus- ja päihdeseulat. Näissä kaikissa about minimipojot. Selvennyksenä mainittakoon, että kyse kaavakkaeiden täyttelystä, koska päihdeseula terminä tulkittavissa myös toisin. Siihen kusitestiin en itseasiassa joutunut lainkaan. Ihan hyvä, koska tuskin halpaa touhua itsemaksettuna.

Mutta kyllä tuo diagnoosi melkoisen pompottelun ja vatvomisen takana oli. Luulisi, että sama onnistuisi vaikka systeemillä tk-lääkäri -> psykiatri -> hoito. Alusta asti toistetaan, että lääkekokeilulla diagnoosi sitten varmistuu, ja sitä ei sitten kuitenkaan kokeilla

Tarkastin muuten diagnoosini äsken, kun lääkekokeilu on nyt vasta aloitettu ja siellä tosiaan luki, että "F90.0 Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö", pysyvyys "Määräaikainen" ja varmuusaste "Epäilty". Eli ilmeisesti se oikeasti varmentuu vasta, kun lääkkeen vaste selviää.

 

[abish]

Itsellä diagnoosi ym. sama. Milloinhan se varmistus ehkä tulee ja millä työllä? Joku kysyy, että toimiiko ja vastaan että toimii?

 

[Rapilysin]

Itsellä diagnoosi ym. sama. Milloinhan se varmistus ehkä tulee ja millä työllä? Joku kysyy, että toimiiko ja vastaan että toimii?

En tiedä. Mulla nyt kaksi pakettia lääkkeitä ja lääkäri käski olla yhteydessä, kun ne alkaa olla loppusuoralla. Luulisin, että lääkkeen auttaessa diagnoosi lyödään kiinni.

 

[untero]

Minusta määräaikainen ja epäily ovat hyviä jos lääkkeistä ei ole apua niin mitä sillä diagnoosillakaan tekee. Siitä on kuitenkin haittaa joissain tilanteissa. Ainakin vakuutusten saanti on mainittu ja voi haitata ajokorttiasioissa. Esim. ajokorttilääkärintarkastuksiin pitää olla selvitys miten se vaikuttaa liikenneterveyteen. Käsittääkseni ADHD on este luokan 2 kortille ellei lääkäri erikseen totea ettei ole. Mitähän lie muitakin tilanteita ja en ihmettelisi jos jossain terveysasioissa asennevammaisimmat pitäisi suunnilleen vajaavaltaisena kun sullahan on vikaa päässä.

 

[RealityBites]

Minusta määräaikainen ja epäily ovat hyviä jos lääkkeistä ei ole apua niin mitä sillä diagnoosillakaan tekee. Siitä on kuitenkin haittaa joissain tilanteissa. Ainakin vakuutusten saanti on mainittu ja voi haitata ajokorttiasioissa. Esim. ajokorttilääkärintarkastuksiin pitää olla selvitys miten se vaikuttaa liikenneterveyteen. Käsittääkseni ADHD on este luokan 2 kortille ellei lääkäri erikseen totea ettei ole. Mitähän lie muitakin tilanteita ja en ihmettelisi jos jossain terveysasioissa asennevammaisimmat pitäisi suunnilleen vajaavaltaisena kun sullahan on vikaa päässä.

Soisi että tuosta päästäisiin jo pikkuhiljaa eroon. Jos on hoitotasapaino haettu lääkityksellä niin sanoisin että esim. masennus on suurempi riski kuin adhd. Maailmahan ei toki ole täydellinen ja voin kuvitella että lisäselvityspyyntöä tulee jos menet tuon johonkin sopivaan kohtaan ruksimaan.

Aikahan sen sitten näyttää että mitä vaikutuksia mahdollisella diagnoosila on. Nyt jos ja kun hommat etenee useamman osalla niin näitäkin kokemuksia voisi olla hyvä kertoa - jos ei muuta apua ole niin vertaistuki ainakin.

 

[Rapilysin]

Muistelisin jossain mainitun, että ainakin liikennelentäjän ja veturinkuljettajan työhön on ehdoton este. Ammattikuljettajille harkinnanvaraista. Olisi kyllä melkoisen paradoksaalista, että kuski on vaikka 15 vuotta ajanut rekkaa, sitten todetaan ADD, hoidetaan asia kuntoon ja otetaan kortti pois, kun riski on hallinnassa.

Hyvä pointti kyllä, ei liene järkevää turhaan tuollaista diagnoosia roikottaa mukana. Lähinnä se oikeuttaa lääkkeen kela-korvaukseen ja jos lääkkeestä ei ole apua niin diagnoosi käytännössä turha. Yksilöterapiasta taitaa kanssa saada jotain korvausta, jos ADHD? Mutta siis lähtökohtaisestihan se hyödyttää vain hoidon hankkimisessa.

 

[RealityBites]

Noin. Nyt on käyty taas juttelemassa mukavia. Tulos: alapaine 7 pykälää liian ylhäällä, olkoonkin että mittaukset eivät ole kovin optimaalisia ja epäilen että välillä paine käy turhankin matalalla. Korjataanpa siis työterveyden kautta titrausta.

Sentään tekemäni sepustukset lääkehoidon tavoitteista ilmeisesti kelpasivat kun perusteita lääkehoidon aloittamiselle kuulemma oli. Nyt toki tarkistellaan ensin kaikki mahdolliset labratulokset ja arvatenkin otetaan myös uusia niin saadaan taas hiukan aikaa palamaan. Edelleenkin ilmeisesti kuitenkin vain harkitaan lääkehoitoa ja tämän käynnin tarkoitus oli ilmeisesti kysellä kaikki kumminkaimat läpi että kellä on ollut minkäkinlaista vaivaa. Plus toki jälleen samat kysymykset masennuksesta, kaksisuuntaisesta yms. uudelleen.

Sain hillittyä itseni enkä sanonut mitä mielessä pyöri koko käynnin ajan - psykoosilääkkeitä jaetaan ihmisille kuin karkkia mutta näiden kohdalla on kyllä niin tarkka seula etten ole vielä koskaan moiseen törmännyt. Kun kuulemma viihdekäyttöpotentiaalia on ja esim. tuttavat tai ystävät, joilla on päihdetaustaa, voivat estää lääkkeen saamisen kun ne lääkkeet menevät helposti myyntiin.

Mutta joo, vedetään nyt verenpaineet pohjalukemiin sitten kun ei kerran kelpaa. Mielenkiinnolla odotan että miten sitten käy jos huimaustaipumusta on jo tällä hetkellä jonkin verran.

e. Ja joo, varmaan kuuluu sukuselvitys ja muut ihan normaaleihin asioihin mutta näköjään tässä saadaan vielä aika x menemään ilman että koko lääkitystä päästään edes kokeilemaan. Eli ei mitään uutta.

 

[MeriHoo]

Noin. Nyt on käyty taas juttelemassa mukavia. Tulos: alapaine 7 pykälää liian ylhäällä, olkoonkin että mittaukset eivät ole kovin optimaalisia ja epäilen että välillä paine käy turhankin matalalla. Korjataanpa siis työterveyden kautta titrausta.

Sentään tekemäni sepustukset lääkehoidon tavoitteista ilmeisesti kelpasivat kun perusteita lääkehoidon aloittamiselle kuulemma oli. Nyt toki tarkistellaan ensin kaikki mahdolliset labratulokset ja arvatenkin otetaan myös uusia niin saadaan taas hiukan aikaa palamaan. Edelleenkin ilmeisesti kuitenkin vain harkitaan lääkehoitoa ja tämän käynnin tarkoitus oli ilmeisesti kysellä kaikki kumminkaimat läpi että kellä on ollut minkäkinlaista vaivaa. Plus toki jälleen samat kysymykset masennuksesta, kaksisuuntaisesta yms. uudelleen.

Sain hillittyä itseni enkä sanonut mitä mielessä pyöri koko käynnin ajan - psykoosilääkkeitä jaetaan ihmisille kuin karkkia mutta näiden kohdalla on kyllä niin tarkka seula etten ole vielä koskaan moiseen törmännyt. Kun kuulemma viihdekäyttöpotentiaalia on ja esim. tuttavat tai ystävät, joilla on päihdetaustaa, voivat estää lääkkeen saamisen kun ne lääkkeet menevät helposti myyntiin.

Mutta joo, vedetään nyt verenpaineet pohjalukemiin sitten kun ei kerran kelpaa. Mielenkiinnolla odotan että miten sitten käy jos huimaustaipumusta on jo tällä hetkellä jonkin verran.

e. Ja joo, varmaan kuuluu sukuselvitys ja muut ihan normaaleihin asioihin mutta näköjään tässä saadaan vielä aika x menemään ilman että koko lääkitystä päästään edes kokeilemaan. Eli ei mitään uutta.

musta tuntuu että sun lääkäri trollaa sua

sun alipaine oli siis kuinka korkea? 87? jos 120/80 on ihanteellinen.

vai vaatiko ne 90 alipainetta ja sulla 97?

joka tapauksessa joku pieni alipaineen koholla ole ei ole mikään este lääkitykselle

nyt kyllä tuntuu että sua juoksutetaan iha vitusti liikaa, ei kuulosta normaalilta

 

[RealityBites]

musta tuntuu että sun lääkäri trollaa sua

sun alipaine oli siis kuinka korkea? 87? jos 120/80 on ihanteellinen.

vai vaatiko ne 90 alipainetta ja sulla 97?

joka tapauksessa joku pieni alipaineen koholla ole ei ole mikään este lääkitykselle

nyt kyllä tuntuu että sua juoksutetaan iha vitusti liikaa, ei kuulosta normaalilta

Lähti se lista mittauksista sisätautilääkärin konsultaatioon että voidaanko tuolla mennä.

85 siis vaatimus, itsellä ka 92. Mutta todettakoon että mittausajat sattuivat kyllä kaikkea muuhun kuin optimaalisen aikaan. En viitsisi mittaria ottaa töihin mukaan.. Veikkaan että lääkkeet ei ehdi vaikuttaa tai napsin niitä väärään aikaan vuorokaudesta kun aamuin/illoin otan.

Kyllä minullakin on hiukan se tunne että nyt juoksutetaan jo vähän liikaa. Kyseli että onko kilpirauhasarvoja mitattu milloin - totesin että eipä niitä yleensä mittailla ellei syytä ole. Eiköhän sieltä joku labratulos keksitä seuraavaksi, mikä nyt ehdottomasti tarvitaan.

e. Ihme kyllä soittoaikana jo menee seuraava. Jäi hiukan tunne että valmistauduttiin jo soittamaan että "käy labroissa".

 

[RealityBites]

Sanoin tuossa että jollakin on DIVA-testiä täydennettykin myöhemmin jos on nähty tarpeelliseksi niin minun kohdallani kuulemma ei ole hyötyä.

Otin sitten tuon täälläkin käsitellyn esimerkin että "Häviääkö tavaroita". Ei häviä koska laitan kaikki itselle tärkeät tavarat aina samaan paikkaan jotta löydän ne. Kuulemma pystyn kuitenkin laittamaan ne tavarat niille paikoilleen.

Ilmeisesti selvä tapaus on sitten niin täysi kouhelo ettei mikään pysy tallessa ja muutenkaan ei selviä elämästä sitten millään osa-alueella. Epäilen tosin suuresti että ne henkilöt eivät hakeudu tutkimuksiin 40v+. Useimmat ovat jo siihen ikään mennessä pystyneet kehittämään itselleen selvitytymiskeinoja eikä se käsittääkseni sitä adhd:ta mihinkään poista. Että joo, vähän trollaukselta alkaa jo tuntumaan.

 

[Rapilysin]

esim. tuttavat tai ystävät, joilla on päihdetaustaa, voivat estää lääkkeen saamisen

Oliko tää ihan lääkärin kommentti? Alan olla samalla kannalla @MeriHoo kanssa, että se lekuri kyl trollaa.

 

[RealityBites]

Oliko tää ihan lääkärin kommentti? Alan olla samalla kannalla @MeriHoo kanssa, että se lekuri kyl trollaa.

Tarkempi lainaus taisi kuulua että "Jos on sellaisia ystäviä joilla on päihdetausta niin ne lääkkeet päätyvät helposti myyntiin". Että luotto tuntuu olevan varsin kova. Mielenkiinnolla odotten että mitä seuraavaksi keksitään esteeksi lääkityksen aloittamiselle. Jos ja kun tästä vielä joskus rikastun niin marssin kyllä tutkimustulosten kanssa yksityiselle.

E. Noin tarkemmin analysoituna olen sitä mieltä että tuo lääkäri on jo etukäteen päättänyt että tähän ei mitään hoitoa kaivata. En tiedä sitten muuttuiko mieli kun vein tänään oman lääkehoidon toiveeni jossa edellämainittu pohdinta että jos ylivilkkautta esiintyy, se aiheuttaa välillisesti kaikki muut oireet. Tuntui että siihen asti yritettiin vain löytää syy, miksei lääkettä voi määrätä. Nyt olen viimeiset neljä kertaa vieraillut tuolla ja toivonut että alettaisiiin keskustelemaan että mitä lääkettä ensin kokeillaan, mutta näemmä sen aika ei ole vielä. Hyvä jos on tämän vuoden puolella mikäli tässä vielä käydään kaikki mahdolliset terveystiedot ja testataan kaiken mahdollisen varalta.

Kilpirauhasarvothan ne tähän varamaan syynä ovatkin.

 

[dropadrop]

Varmaan tommosissa kyse on ylipäätänsä siitä miten lääkäri näkee ADHD’n ja hoidon tarpeen. Täydellisessä maailmassahan potilaita tuettaisiin merkittävästi muilla tavoin ja mahdolliset lääkkeet olisivat sitten siinä sivussa. Käytännössä siis joku lääkäri saattaa mielessään tarrautua tuohon idyyliin tajuamatta että käytännössä toi ei toteudu jollet ole miljonääri joka voi ostaa sen yksityiseltä.

 

[Rapilysin]

Tarkempi lainaus taisi kuulua että "Jos on sellaisia ystäviä joilla on päihdetausta niin ne lääkkeet päätyvät helposti myyntiin". Että luotto tuntuu olevan varsin kova.

Eikö sulla ollut vakituinen työ? Siis lähinnä mietin, että jos saa noista pillereistä vaikka 50 € katteen per purkki kadulta ja niitä purkkeja saa apteekista yhden kuussa niin ei se nyt oikein työssäkäyvän hommaa ole, kun suhteuttaa riskit (tuomio huumekaupasta) ja vaivan (kymmenet vastaanottokäynnit) vs. tuotto-odotukset.

En kyllä tiedä kuinka arvokkaita noi on, mutta vaikuttaisi enemmän hiukan syrjäytyneiden puuhastelulta.

Kilpirauhasarvothan ne tähän varamaan syynä ovatkin.

Multa tarkistettiin kanssa nuo kilppariarvot ja pvk. Lisäksi näyttää olevan immunoglobuliini A ja kudostransglutaminaasi. Jälkimmäinen keliakian poissulkuun ja en tiedä mitä varten tuo immunoglobuliini katsottiin. Meni työterveyden piikkiin jo tarinan alkupuolella.

Harmittaa jälkikäteen, kun en huomannut pyytää testoja mitattavaksi. Olisi voinut perustella, että ne aiheuttaa oireilua myös korvien välissä jos matalat. Itsellä ei oireita tuosta, mutta kiinnostanut välillä mitkä tasot mahtaa itsellä olla ja en ole raaskinut ikinä niistä maksaa erikseen.

 

[RealityBites]

Eikö sulla ollut vakituinen työ? Siis lähinnä mietin, että jos saa noista pillereistä vaikka 50 € katteen per purkki kadulta ja niitä purkkeja saa apteekista yhden kuussa niin ei se nyt oikein työssäkäyvän hommaa ole, kun suhteuttaa riskit (tuomio huumekaupasta) ja vaivan (kymmenet vastaanottokäynnit) vs. tuotto-odotukset.

En kyllä tiedä kuinka arvokkaita noi on, mutta vaikuttaisi enemmän hiukan syrjäytyneiden puuhastelulta.

Multa tarkistettiin kanssa nuo kilppariarvot ja pvk. Lisäksi näyttää olevan immunoglobuliini A ja kudostransglutaminaasi. Jälkimmäinen keliakian poissulkuun ja en tiedä mitä varten tuo immunoglobuliini katsottiin. Meni työterveyden piikkiin jo tarinan alkupuolella.

Harmittaa jälkikäteen, kun en huomannut pyytää testoja mitattavaksi. Olisi voinut perustella, että ne aiheuttaa oireilua myös korvien välissä jos matalat. Itsellä ei oireita tuosta, mutta kiinnostanut välillä mitkä tasot mahtaa itsellä olla ja en ole raaskinut ikinä niistä maksaa erikseen.

On juu ja kyllä sen verran palkkaakin tulee ettei tuosta 50e kuussa ole elämä kiinni.

Perusverenkuva on katsottu työterveyshuollossa - onhan siitä toki jo puolisentoista vuotta niin jokinhan on voinut merkittävästi muuttuakin. En kyllä millään jaksaisi tässä taas alkaa labroissa juoksemaan kun juuri sai kesällä rallin loppumaan muiden kontrollien osalta.

Muutenkin alkaa kohta tuntumaan että jos tässä ei päästä siihen että määrätäänkö sitä jotain vai ei, niin antaa koko asian olla. Onhan tuota tähänkin asti eletty ilman lääketta niin miksei tästä eteenpäinkin. Lääkitään sitten vaikka muilla keinoilla jos ei muuta apua saa.

 

[untero]

Kuulostaa aika urpolta lääkäriltä. Tulee tunne ettei se osaa ADHD:tä eikä kuunnella potilasta. Muutenkin terveen järjen käytössä haasteita. Aivan kuin olisi valtion virkamiehen kanssa tekemisissä jossain lupaa vaativassa toiminnassa. Puuttuu vaan: Potilas on perustellut hoitoa diagnoosikriteerien täyttymisellä, mutta aina on mahdollisuus että lääkkeitä käytetään väärin. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi hoitoa ei voida myöntää.

 

[RealityBites]

Behold. Kantaan oli viimein ilmestynyt pidempi teksti käynnistä selontekoineen mitä tänään käyty läpi.

Hämmästyttävästi oli ilmeisesti kelvanneet kaikki työtervedesn kautta tehdyt verikokeet ja mitään lisälabroja ei tarvitse käydä. Oli jopa mainittu että verenpainetta lukuunottamatta muita esteitä lääkityksen aloittamiselle ei ole. Toki sitä edelleenkin vasta harkitaan (en tiedä että kuinka kauan).

Tiedoksi sitten muillekin että adhd-troppeja ei (ainakaan täällä) tipu, jos paineet on yli 135/85. Itsellä ne oli 119/92 joten ei muuta kuin soittamaan huomenna työterveyshuoltoon että lisää troppia kiitos. Oma veikkaus kyllä on että sitten paineet on taas mallia >100/60 tms ja miten lienee tuon urheilun laita siinä kohtaa.