ADHD/ADD

[untero]

Jos pitää radiohiljaisuutta niin hoitotakuu ei täyty, mutta kun ilmoittaa ettei me hoideta sua niin se täyttyy. VMP.

 

[RealityBites]

Jos pitää radiohiljaisuutta niin hoitotakuu ei täyty, mutta kun ilmoittaa ettei me hoideta sua niin se täyttyy. VMP.

Täällä hoidettin hoitotakuuta lähettämällä neljän kuukauden välein omavointikysely jossa kyseltiin että suoriudunko päivittäisistä toimista ja selviänkö rappusista.

 

[Rapilysin]

Jos pitää radiohiljaisuutta niin hoitotakuu ei täyty, mutta kun ilmoittaa ettei me hoideta sua niin se täyttyy. VMP.

Mulla on tosiaan se kantelu vetämässä. AVI ei välttämättä ole samaa mieltä kuin he itse.

Ei tule vaikuttamaan omaan hoitoon, mutta toivottavasti riittävän monen valituksen jälkeen joku herää ja resurssi hoidetaan asianmukaiseen kuntoon.

 

[dropadrop]

Mä olen syönyt noita lääkkeitä n. 13 vuotta ja jonkun verran kertynyt kokemusta. Aluksi kasvatettiin annoksia (pitkävaikutteinen medikinet ja myöhemmin Concerta) vuoden välein. Mitä isompi annos, sitä enemmän väsytti iltapäivisin, sitä lähdettiin taklaamaan pienemmällä annoksella lounasaikaan (54mg Concerta -> 36mg Concerta + 20mg Medikinet). Pitkävaikutteinen lääke lounasaikaan piristi iltoja vähän liikaakin, joten se vaihdettiin 10mg lyhytvaikutteiseen medikinettiin.

Sen jälkeen kun homma on saatu jokseenkin toimimaan olen pyrkinyt vähentämään. Nykysin syön aamulla 18mg Concertan ja lounaalla joko puolikkaan tai kokonaisen medikinetin. Syy tähän on, että olen oppinut muita mekanismeja pärjätä, ja samaan aikaan työ on muuttunut paljon enemmän suuntaan jossa ADHD’n joistakin oireista on ihan hyötyäkin (luovuus, tarve tehdä tosi nopeita päätöksiä jne). Toki osa oireista ovat nyt sitten haitaksikin, mutta olen saanut riittävästi arvostusta vahvuuksistani ettei tarvitse pyrkiä piilottamaan heikkouksia vaan voin sanoa esimiehelle että hoitaa jonkun projarin mun ”sihteeriksi”. Lisäksi kaikki mun tiimit tuntee mut, ja ymmärtää mitä asioita voi jättää mun vastuulle ja mitä ei (tai ainakin ystävällisesti muistuttaa).

Poika sai diagnoosin mun jälkeen (julkisella, ja oli ihan vitun vaikeata vaikka jokainen päiväkoti / koulu / harrastus syntymästä asti on aiheesta vihjaillut). Hänellä on nyt Elvance ja eka lääke josta ei ole valittanut. Testasin itse kerran hänen lääkkeellään ja olihan se ainakin sinä päivänä tosi hyvä. Ajattelin jutella laajemmasta testistä seuraavan kerran kun oma resepti uusitaan.

Kuten ketjussa on mainittu, unella on iso vaikutus. Mä pitkään nukuin n. 6 tuntia yössä koska enempi pahensi tiettyjä oireita (hyvin nukutun yön jälkeen päässä pyöri ihan liikaa ideoita). Päässä pyörivät ideat olivat ongelma kun teki töitä jossa ei kuulunut suuremmin ideoida, nyt taas ovat hyödyllisiä. Olen nyt huomannut että kyllähän se uni taas vaikuttaa vahvasti esim. muistiin ja aloitekykyyn, ja todennut että tarvitsen oikeasti 8 tuntia per yö. Jos on vaikea päästä siihen suosittelen lukemaan kirjan ”why we sleep”. Jos tuo ei motivoi niin voi varmaan menettää toivon. Why We Sleep - Wikipedia

 

[Rapilysin]

Mä olen syönyt noita lääkkeitä n. 13 vuotta ja jonkun verran kertynyt kokemusta. Aluksi kasvatettiin annoksia (pitkävaikutteinen medikinet ja myöhemmin Concerta) vuoden välein. Mitä isompi annos, sitä enemmän väsytti iltapäivisin, sitä lähdettiin taklaamaan pienemmällä annoksella lounasaikaan (54mg Concerta -> 36mg Concerta + 20mg Medikinet). Pitkävaikutteinen lääke lounasaikaan piristi iltoja vähän liikaakin, joten se vaihdettiin 10mg lyhytvaikutteiseen medikinettiin.

Onko kokemusta sulla tai muilla foorumilaisilla, että saako tk-lääkäri tehdä noita lääkemuutoksia tai reseptin uusimisia sen jälkeen, kun psykiatri on aloittanut hoidon?

Itsellä nyt siis tosiaan tilanne, että itsemaksavana asiakkaana olen yksityisellä ja nykyinen psykiatri on 200 € / käynti Jos noiden kanssa tulee paljon pelaamista niin kalliiksi käy..

 

[dropadrop]

Ei ole kokemusta. Mä päädyin jotenkin työterveyden kautta (yksityiselle) psykiatrille edellisellä työnantajalla ja se sattui olemaan suomen johtavia asiantuntijoita ADHD’n saralla. Nykyinen työnantaja on paljon tiukempi erikoisempien hoitojen suhteen ja mun pitäisi joka reseptin uusimisen kohdalla hankkia erillinen hyväksyntä ensin alempaa. Tein sen kerran, mutta käytännössä olen sitten viimeiset 8-vuotta maksanut noi itse. Osana vuosista uusimiset on mennyt puhelimitse jne, eli en ole kyllä aina maksanut noin paljoa.

Pojalla reseptin muutokset ovat menneet koululääkärin kautta - joka ei kyllä ollut psykiatri (eli kai se on mahdollista).

 

[Rapilysin]

Ei ole kokemusta. Mä päädyin jotenkin työterveyden kautta (yksityiselle) psykiatrille edellisellä työnantajalla ja se sattui olemaan suomen johtavia asiantuntijoita ADHD’n saralla. Nykyinen työnantaja on paljon tiukempi erikoisempien hoitojen suhteen ja mun pitäisi joka reseptin uusimisen kohdalla hankkia erillinen hyväksyntä ensin alempaa. Tein sen kerran, mutta käytännössä olen sitten viimeiset 8-vuotta maksanut noi itse. Osana vuosista uusimiset on mennyt puhelimitse jne, eli en ole kyllä aina maksanut noin paljoa.

Pojalla reseptin muutokset ovat menneet koululääkärin kautta - joka ei kyllä ollut psykiatri (eli kai se on mahdollista).

Meilläkin itseasiassa pitkäaikaissairauksien hoito ja seuranta näyttäisi olevan työterveyssopimuksessa. Jostain syystä diagnostiikka ei sitten vissiin kuulunut siihen. Eli saatan saada sinne sitten tuollaiset kulut, kunhan vaan muistan valittaa riittävästi, etten suoriudu enää työstäni ilman hoitoa.

 

[RealityBites]

Niinhän siinä sitten kävi että tulosten kuuleminen siirtyi jonnekin tulevaisuuteen. Kantaanhan ei tietenkään voinut päivittää kun ei ole käyty läpi.

Taidan yrittää maanantaina soittaa osastolle ja sanoa että varaa ajan lääkäriltä, eihän tuosta mitään tule että koittaa keskellä päivää soittaa varoittamatta. Kalenteri on näin loppuvuodesta sen verran täysi että ennemmin osuu palaverin kohdalle kuin ei.

 

[Rapilysin]

Niinhän siinä sitten kävi että tulosten kuuleminen siirtyi jonnekin tulevaisuuteen. Kantaanhan ei tietenkään voinut päivittää kun ei ole käyty läpi.

Taidan yrittää maanantaina soittaa osastolle ja sanoa että varaa ajan lääkäriltä, eihän tuosta mitään tule että koittaa keskellä päivää soittaa varoittamatta. Kalenteri on näin loppuvuodesta sen verran täysi että ennemmin osuu palaverin kohdalle kuin ei.

Välillä tuntuu, että joskus asioista tehdään vaikeita ihan vaan siksi, että potilaat kyllästyisi ja antaisi asian olla.

Tätä luuloa vahvistaa se, että mulle on tosiaan kaks kertaa jo soiteltu tuolta julkisen puolen psykalta, että kannattaa mennä johonkin muualle hoitoon, kun meillä on ruuhkaa. En väitä, että sen ajanvaraajan tai hoidon järjestelijän työ siellä olisi juhlaa, kun pitää jakaa olemattomista lääkäriajoista loputtomalle jonolle hoidot, mutta onhan tuo nyt vähintäänkin erikoista ettei mikään yksinkertaisinkaan asia hoidu. Tai se, ettei sitten suostuta tarjoamaan sitä hoitoa muualla niin kuin laki määrää.

 

[RealityBites]

Välillä tuntuu, että joskus asioista tehdään vaikeita ihan vaan siksi, että potilaat kyllästyisi ja antaisi asian olla.

Tätä luuloa vahvistaa se, että mulle on tosiaan kaks kertaa jo soiteltu tuolta julkisen puolen psykalta, että kannattaa mennä johonkin muualle hoitoon, kun meillä on ruuhkaa. En väitä, että sen ajanvaraajan tai hoidon järjestelijän työ siellä olisi juhlaa, kun pitää jakaa olemattomista lääkäriajoista loputtomalle jonolle hoidot, mutta onhan tuo nyt vähintäänkin erikoista ettei mikään yksinkertaisinkaan asia hoidu. Tai se, ettei sitten suostuta tarjoamaan sitä hoitoa muualla niin kuin laki määrää.

Vähän sen suuntainen tunne on itsellekin jäänyt että kun ei kerran tarpeeksi pisteitä niin koko asialla ei tunnu olevan kovin paljon väliä. Sen verran vasemmalla kädellä tuota hommaa on vedetty läpi.

Saahan niitä jonoja varmaan noinkin pienemmäksi mutta aika surkean kuvan se jättää koko järjestelmän toiminnasta.

 

[untero]

Tuli katseltua videoita.

 

[RealityBites]

Noniin. Asia saatiin lopulta taas nytkähtämään eteenpäin. Ei diagnoosia tässä vaiheessa mutta psykologi oli sitä mieltä ollut että jonkinasteinen adhd voisi taustalla olla jonka vuoksi olisi hyvä kokeilla lääkehoitoa.

Mutta koska suoraa diagnoosia ei ole, niin luvassa on jälleen hiukan lisätutkimuksia lähtien sydänfilmistä ja verenpaineen ja pulssin seurannasta. Nuohan nyt on järjestelykysymyksiä niin pitänee venyä pari viikkoa ja varailla tarvittavat.

Ikävimpänä puolena on että edelleen penätään tietoa siitä, mitkä ovat haasteet jokapäiväisessä elämässä. Noita on kyllä kerrattu minun mielestäni aika loputtomiin ja sanoin että kun on vuosikymmenet tottunut kompensoimaan asioita omilla käyttäytymismalleilla, niin ei niitä ole mahdottoman helppoa löytää joten mieluiten kokeilisi ensin lääkettä ja katsosi sitten, mikä muuttuu jos muuttuu. Mutta koska tämä ei käy niin täytyy yrittää jokin dokumentti raapustella kaikkein raadollisimmalla muodolla ts. "unohdan avaimeni" ilman mitään kompensointeja. Josko sitten alkaisi kelpaamaan.

 

[Trespasser]

luvassa on jälleen hiukan lisätutkimuksia lähtien sydänfilmistä ja verenpaineen ja pulssin seurannasta

Nää on aika vakiokamaa ennen ADHD-lääkityksen aloitusta etenkin aikuisiän diagnooseissa. Vähän samalla tavalla kuin valvottu huumeseula/näytteenotto.

 

[RealityBites]

Nää on aika vakiokamaa ennen ADHD-lääkityksen aloitusta etenkin aikuisiän diagnooseissa. Vähän samalla tavalla kuin valvottu huumeseula/näytteenotto.

No sen arvasin eikä tuo nyt paljoa vaadi. Kyllähän ne tropit saattaa aina yhteisvaikutuksia tehdä.

Sen sijaan pitää edelleen raapustella perusteluita vaikka niitä on jo kaksi vuotta annettu joten pitänee käydä adhd-dokkareita läpi ja poimia sieltä konkreettiset poiminnat että kelpaa. Ei tule helpolla mutta säädetään kun nyt tähänkin asti on säädetty.

 

[RealityBites]

e. tupla.

 

[Rapilysin]

sydänfilmistä ja verenpaineen ja pulssin seurannasta

Nää on aika vakiokamaa ennen ADHD-lääkityksen aloitusta etenkin aikuisiän diagnooseissa. Vähän samalla tavalla kuin valvottu huumeseula/näytteenotto.

Käypä hoito -suosituksessa ohjataan myös nämä kontrolloimaan ennen ja jälkeen hoidon aloitusta, koska stimulantit voi nostaa verenpainetta ja sykettä. EKG varmaan riittää, kun otetaan ennen hoitoa.

Huumeseula ymmärtääkseni tarpeen vain, jos tiedossa päihdeongelma / riskikäyttöä. Näissä tapauksissa suosittiin myös lääkitystä, joka ei ole varsinainen stimulantti. Taisi olla atomoksetiini.

Ikävimpänä puolena on että edelleen penätään tietoa siitä, mitkä ovat haasteet jokapäiväisessä elämässä.

Tämä voi liittyä siihen, että hoidon hyödyllisyyttä seurataan oirekyselyillä. Eli joutunet vastaamaan näihin vielä lääkityksen aloittamisen jälkeenkin. Mielestäni on ihan hyvä, että on rakenteellinen malli jolla seurataan hoidon vaikutusta. Tosin erikoista, jos nollatilanne ei ole hoitavalla lääkärillä tiedossa nyt tutkimusten valmistuttua, mutta tässä skenessä ei kyllä mikään enää yllätä

Em. tiedot siis lähinnä hoitosuosituksista, en tiedä miten käytännössä toteutuvat. Itsellä ei vielä kokemusta.

Mutta hyvä juttu, että sait asiaa eteenpäin

 

[jarppi83]

Nää on aika vakiokamaa ennen ADHD-lääkityksen aloitusta etenkin aikuisiän diagnooseissa. Vähän samalla tavalla kuin valvottu huumeseula/näytteenotto.

Ihan samat on myös lapsellakin.

 

[Trespasser]

Huumeseula ymmärtääkseni tarpeen vain, jos tiedossa päihdeongelma / riskikäyttöä.

Ainakin Turussa huumeseula tuntuu olevan aika normaali käytäntö vaikka ei olis mitään päihdekäyttöä / historiaa, näin ainakin tuo hoitava taho väitti. Pienellä googletuksellakin vaikuttaa aika yleiseltä, menee siinä samassa verikokeiden kanssa, Vaikka onhan se vähän vaivaannuuttavaa kusta purkkiin samalla kun joku nuori hoitsu kyttää peilistä, että se on varmaan se oma prinssinakki siellä kipossa eikä joku letku. Ite en käytä edes alkoholia tai kahvia, ja ennen haastatteluita tai mitään muuta haluttiin verikokeet ja huumeseula. Noiden jälkeen vasta edettiin prosessissa. Käsittääkseni haluavat sulkea heti pois mahdolliset päihteiden käytöstä johtuvat oireet. Ehkä muualla edetään toisella tavalla.

 

[dropadrop]

Ei mulle ainakaan mitään huumeseuloja tehty?

Tohon aikaisempaan ”tätä on käyty niin paljon jo läpi” kannattaa huomioida, että valtaosalla psykologeista ei ole merkityävää kokemusta ADHD’sta. Toki se on valitettavaa monella tasolla, mutta käytännössä seurataan mekaanisesti prosessia sen enempää ajattelematta. Sinulle se on ajanhukkaa, mutta voi olla välttämättömyys jos haluat päästä siitä läpi. Vastaan pokkurointi ei todennäköisesti auta mitään, pahimmassa tapauksessa joudut aloittamaan alusta jonkun muun kanssa.

 

[Rapilysin]

Käsittääkseni haluavat sulkea heti pois mahdolliset päihteiden käytöstä johtuvat oireet. Ehkä muualla edetään toisella tavalla.

Allekirjoitan muuten tämän. Yksi kriteeri diagnoosillehan on, että mikään muu ongelma ei selitä oireilua ja päihdeongelmat näitä oireita tietysti selittäisivät.

Itseltä vain kysyttiin prosessin alussa, että käytänkö päihteitä ja minkä verran. Tavallaanhan potilasta tulisikin uskoa, mutta terveydenhuollon ammattilaisena ymmärrän myös, että jotkut potilaat valehtelee lähes kaikesta, jopa merkityksettömältä tuntuvista asioista

 

[RealityBites]

Kyllähän niissä huumeseuloissa tuli juostua prosessin alkuvaiheessa, en enää jaksa muistaa että monestiko mutta ainakin kaksi kertaa - itselläkään ei kyllä ole minkäänlaista huumetaustaa niin vähän vaivaannuttavalta kieltämättä tuntui.

Sitä lähinnä tuossa pohdin että jos kerran psykologista joka ei siis ollut minua haastatellut taho näkyi selvät adhd:n piirteet ja niihin tutkimuksiin on kirjattu moneen kertaan että mitä olen prosessilta toivonut, niin silti ollaan vähän nollatasolla liikkeellä.

Kyllähän kyseessä on hiukan eri luokan lääkkeet mutta valitettavasti omat insinöörin putkiaivot kääntävät asian siten etten mene lääkäriin sanomaan että "mulla on nyt vähän verenpainetta niin olisko ACEn estäjä mulle sopiva troppi vai pitäisikö kuitenkin olla mieluummin kalsiumkanavan salpaajaa?" tai "Minulla särkee aika usein päätä ja saattaisin hyvinkin kuvitella että Burana olisi juuri minulle sopiva lääke". Jos siellä se impulsiivisuus ja kärsimättömyys on esiintynyt jo aika moneen kertaan, niin luulisi siihen sopiva lääke löytyvän kokeiluun ihan ilman lisäkyselyäkin. Mutta ehkä tämä vaan on sitten eri asia.

 

[Trespasser]

Allekirjoitan muuten tämän. Yksi kriteeri diagnoosillehan on, että mikään muu ongelma ei selitä oireilua ja päihdeongelmat näitä oireita tietysti selittäisivät.

Itseltä vain kysyttiin prosessin alussa, että käytänkö päihteitä ja minkä verran. Tavallaanhan potilasta tulisikin uskoa, mutta terveydenhuollon ammattilaisena ymmärrän myös, että jotkut potilaat valehtelee lähes kaikesta, jopa merkityksettömältä tuntuvista asioista

Mä ymmärrän myös tuon lähestymistavan, vaikka se seula vähän ahdistikin tilanteena. Sillä yhdellä näytteellä voidaan säästää muutenkin ruuhkautuneista palveluista paljon aikaa tai kohdentaa hoito paremmin. Varmasti aika lääkärikohtaistakin, että otetaanko vaiko ei.

Tähän voi vaikuttaa sekin, että Turussa (ainakin nykyään) on kaupungin julkisella puolella ns. "nepsytiimi" joka toimii päihde- ja mielenterveyspalveluiden toimipaikassa, johon ADHD-tapaukset ohjataan. Ehkä toi päihdepuoli samassa voi aiheuttaa sen huumeseulan ottoa herkemmin. Ite tosin siirryin tuolta pois, kun olin heille liian monimutkainen tapaus eivätkä saaneet jatkaa hoitoa. Hoitavat vaan "helpot" adhd-tapaukset ja ite sain siirron tyksin neuropolin (Tjsp) puolelle, sitä kutsua odotellaan tässä edelleen. Jonoa jotain puoli vuotta sinnekin jos edes riittää.

 

[Special Once]

Kyllä multakin kusitesti Kuopiossa otettiin, tosin ilman minkäänlaista valvontaa. Lähinnä sen takia "kun se kuuluu ottaa", pääasia että on jotain mitä merkitä papereihin. Ja ihan rehellisesti kerroin kaikki teini-iän narkkaamiset.

En jotenkin jaksa uskoa että kukaan ei-ADHD kokeilisi kusettaa tuon prosessin läpi vain saadakseen apteekki-piriä, kun katupiriä saa halvemmalla ja nopeammin.

Verenpaineita ja pulsseja ei ole lääkärin toimesta tarkistettu kertaakaan, mitä nyt joka puhelinajalla on kysynyt että onko normaalit arvot kun kotona mittailen. Vähän on ollut koholla (läski) mutta ei vielä lääkityksen arvoisesti

 

[Rapilysin]

En jotenkin jaksa uskoa että kukaan ei-ADHD kokeilisi kusettaa tuon prosessin läpi vain saadakseen apteekki-piriä, kun katupiriä saa halvemmalla ja nopeammin.

Joo kyllä sen verran monta tuntia on istuttu edeltävien kuukausien aikana eri kuuppa-ammattilaisten seurassa tentattavana, että aika monet piripöhinät olisi ehtinyt hankkia kaupungilta

 

[untero]

Nettikeskusteluja kun seuraa niin huumeseulat tuntuu jokseenkin automaatiolta. Käypähoito suosittaa niitä vain jos ilmenee joku syy tehdä ne. Nettikertomuksista ei tietenkään voi tietää mitä kenenkin taustalla on. Jos ei ole mitään erityisiä syitä niin poissulku on helppoa kysymällä käytätkö. Alkoholinkäyttöön on se peruskuponki jos tuntuu että pitää olla hienompi kysely. Luulisi muillekin aineille olevan jotain vastaavaa, jos pelkkä kysyminen ei riitä. Minusta on erittäin loukkaavaa ja potilaan oikeuksia polkevaa edellyttää tuollaisia testejä ilman niitä hyviä syitä.

Tässäkin ketjussa tuntui löytyvän ymmärrystä tuolle, koska potilashan saattaa valehdella. Tällä logiikalla potilaalta ei pitäisi kysyä mitään. Kuitenkin "Keskeinen periaate on että aikuinen on itse omien oireidensa paras tietolähde."

 

[RealityBites]

Sinänsä sama jos alkuun testaillaan, eipä ole ihme ettei käypähoidon mukaan mennä.

Verenpaine tuntui olevan aika normaali illalla, katsotaan että heitteleekö. Eihän tuohon kauaa mene mutta kaikkine valmisteluineen juuri sen aikaa että sen ottaminen aamuin illoin tahtoo hiukka ahdistaa kun ei siihen varsinaisesti mitään syytä ole - siis muuta kuin tarkastaa että onko se arvo kohdallaan vai ei.

Tuohon että mitään ei kannattaisi kysyä voi kyllä ottaa kantaa että jos nyt lääkäriä kuuntelee, niin puolet jutuista on mennyt varmaan yli korkealta ja kovaa noissa haastetteluissa.

e. Vähemmän yllättäen arvot ovat hiukan kohollaan kun ensin säädät aamupalan valmiiksi ja juuri kun olet ottamassa hörppyä kahvikupista, muistat että niin - ei pitäisi kahvia juoda ennen paineen mittaamista. Joutunee huomauttamaan että on kaikkea muuta kuin optimaalinen tilanne ottaa arvoja tai jättää ne kokonaan pois etteivät nuo ala sörkkimään enää noita - ne kun on enemmänkin työterveyden kontrollista tällä hetkellä.

 

[Rapilysin]

Tässäkin ketjussa tuntui löytyvän ymmärrystä tuolle, koska potilashan saattaa valehdella. Tällä logiikalla potilaalta ei pitäisi kysyä mitään. Kuitenkin "Keskeinen periaate on että aikuinen on itse omien oireidensa paras tietolähde."

Sitten kuitenkin toinen totuus on se, että kun ennen kipulääkitystä kysyn potilaalta onko ottanut alkoholia niin vastaus voi olla, että "kaksi kaljaa olen juonut pari tuntia sitten". Sitten kun varmistetaan alkometriin puhaltamalla promillet niin niitä saattaa olla kuitenkin monikossa.

Tohon kun laittaa normaalin annoksen opiaattia päälle niin saattaa olla isompiakin murheita tiedossa kuin se murtunut nilkka.

Tässä nyt kuitenkin määrätään pysyväisluontoista pkv-lääkitystä niin ymmärrän lääkärin skeptisyyden. Toisaalta taas hoitamaton ADHD saattaa olla sen päihteiden käytön syy eikä seuraus, joten positiivinen seula ei saisi automaattisesti ainakaan olla este lääkehoidolle. Ja olen siis sen kannalla, että lähtökohtaisesti potilas puhuu totta, mutta silti itsekin em esimerkin mukaisesti välillä varmistelen jotain asioita. Nähdäkseni myös potilas voittaa, kun hoito on oikeanlaista.

 

[dropadrop]

ADHD oireiset ovat yli-edustettuna päihteiden väärinkäyttäjissä. ADHD lääkkeet luetaan päihteiksi, jonka vuoksi tuo epäilys on varmasti ihan aiheellinen.

Varmaan sitten kuitenkin tuohon päälle vielä omat epäluulot vaikuttavat viivojen vetoon, sekä lääkärin fiilis siitä kuinka ”päihteitä” noi lääkkeet ovat. Toki mä menen aina minimillä kun 190cm mies syö 18mg Concertaa, mutta en todellakaan miellä vetäväni päihteitä.

Joka tapauksessa tuossakin moni lääkäri todennäköisesti suojaa selustaansa. Voi olla, että väärinkäytön ilmetessä heidän omat lääkelupansa olisivat riskissä, joten lienee luonnollista.

 

[Rapilysin]

ADHD oireiset ovat yli-edustettuna päihteiden väärinkäyttäjissä. ADHD lääkkeet luetaan päihteiksi, jonka vuoksi tuo epäilys on varmasti ihan aiheellinen.

Varmaan sitten kuitenkin tuohon päälle vielä omat epäluulot vaikuttavat viivojen vetoon, sekä lääkärin fiilis siitä kuinka ”päihteitä” noi lääkkeet ovat. Toki mä menen aina minimillä kun 190cm mies syö 18mg Concertaa, mutta en todellakaan miellä vetäväni päihteitä.

Joka tapauksessa tuossakin moni lääkäri todennäköisesti suojaa selustaansa. Voi olla, että väärinkäytön ilmetessä heidän omat lääkelupansa olisivat riskissä, joten lienee luonnollista.

Ei niitä lupia varmaan heti olla viemässä. Taudinmäärityksen kannalta on silti olennaista tuo tieto ja hoidonkin suhteen on eri vaihtoehtoja tarjolla, jos päihteidenkäyttöä ilmeneekin.

Päihdeongelma kun saattaa vielä monelle potilaalle olla kiusallinen puheenaihe niin se jää ehkä helpommin kertomatta kuin vaikka korkea verenpaine tai kuumeilu.

 

[dropadrop]

Epäilemättä näin. Mä luulen, että yksi syy miksi mulle ei tehty päihdetestiä oli että tulin työterveyden kautta siististi pukeutuneena senior asiantuntijana. Ehkä noissa tapauksissa joissa lääkärinä vielä suomen johtavia psykiatreja hän luottaa enemmän harkintaansa kuin lääkäri jolla olet kuukauden ensimmäinen adhd potilas.

Kyllä mäkin olisin ihan hyvin voinut sen testin tehdä, ja olen pari kertaa tehnytkin (mutta taisi liittyä johonkin supo-tarkastuksiin).

 

[abish]

Täällä Turun seudulla en ainakaan joutunut kusitestiin. Kai siinä vähän pärstäkerrointa on mukana ja kun kaljaa ei tule juotua, niin sekin vaikuttaa.

Sain viime käynnillä Mylanin 36 mg rinnakkaisvalmistetta. On muuten halpaa, kun hintaa jäi vain 15e. Koronan jälkioireista tässä on tullut nautittua pari-kolme viikkoa. Mikä sitten on siitä ja mikä lääkkeen haittavaikutuksia, mene ja tiedä. Paranemaan päin flunssan oireet kumminkin nyt. Viikonloppuna olin ilman lääkettä, eikä tuntunut maailma kaatuvan niskaan tms.

Hiukan utuinen olo työpäivän aikana on paikoin, mutta hommat sujuvat hyvin kuitenkin. Sitä haahuilua ympäriinsä ei ole tässä puolen vuoden aikana ollut, mikä on suurin parannus. Pitänee seuraavaksi ottaa Sandozin valmistetta taas tai miksei ihan Concertaa. 50/50 näiden oireiden pohtiminen/arvioiminen pimenevässä syksyssä, kun muutenkaan elämäntilanne ei ole tyyliin ”rahaa kuin Herlineillä, itken uudessa Jaguarissa”.

 

[untero]

Sitten kuitenkin toinen totuus on se, että kun ennen kipulääkitystä kysyn potilaalta onko ottanut alkoholia niin vastaus voi olla, että "kaksi kaljaa olen juonut pari tuntia sitten". Sitten kun varmistetaan alkometriin puhaltamalla promillet niin niitä saattaa olla kuitenkin monikossa.

Tohon kun laittaa normaalin annoksen opiaattia päälle niin saattaa olla isompiakin murheita tiedossa kuin se murtunut nilkka.

Tässä nyt kuitenkin määrätään pysyväisluontoista pkv-lääkitystä niin ymmärrän lääkärin skeptisyyden. Toisaalta taas hoitamaton ADHD saattaa olla sen päihteiden käytön syy eikä seuraus, joten positiivinen seula ei saisi automaattisesti ainakaan olla este lääkehoidolle. Ja olen siis sen kannalla, että lähtökohtaisesti potilas puhuu totta, mutta silti itsekin em esimerkin mukaisesti välillä varmistelen jotain asioita. Nähdäkseni myös potilas voittaa, kun hoito on oikeanlaista.

Tuo sun tilanne jossa asiakas on ottanut "pari kaljaa" on jo varmaan sellainen että on syytä epäillä. Jos on terveydenhuollon asiakkaana pari kaljaa ottaneena on aiheellista miettiä onko käyttö ongelma. Aivan eri tilanne kun asiallinen henkilö menee oma-aloitteisesti vastaanotolle kertomaan ADHD-epäilystään (0 kaljaa ottaneena). Varsinkin jos esim auditista tulee 2-3 pistettä. Jos tarvis apua päihdeongelmaan niin miksi höpöttää ADHD:sta?

 

[Rapilysin]

Tuo sun tilanne jossa asiakas on ottanut "pari kaljaa" on jo varmaan sellainen että on syytä epäillä. Jos on terveydenhuollon asiakkaana pari kaljaa ottaneena on aiheellista miettiä onko käyttö ongelma. Aivan eri tilanne kun asiallinen henkilö menee oma-aloitteisesti vastaanotolle kertomaan ADHD-epäilystään (0 kaljaa ottaneena). Varsinkin jos esim auditista tulee 2 pistettä. Jos tarvis apua päihdeongelmaan niin miksi höpöttää ADHD:sta?

Päivystysluontoisessa työssä tietysti on tilanteita, jolloin kännipäissäänkin sairastuu tai loukkaantuu, eikä kaikilla silti ole alkoholiongelmaa. Tietysti herättää epäilyksen moisesta, jos pitää sitten kuitenkin valehdella alkoholin käytöstä. Ajanvarauskäynnillähän tietysti minkä tahansa promillemäärän puhaltaminen kertoo siitä, että ihan hallinnassa ei ole juominen.

Mutta tässä on vähän samantyylinen kaunistelutilanne, että jos vaikka sattuu sitä piriä välillä vähän bilekokeilemaan tjsp. niin äkkiä se potilaan lausunto muuttuu siihen, että en minä mitään käytä. Toki tämmöisillä satunnaiskäyttäjillä testaaminen ei ole mielekästä sikäli kun tyhmempikin varmaan tajuaa, ettei sinne testiin kannata mennä maanantaina jos on vkl ollut kovat ryynikännit päällä.

Mutta joo, kunhan nyt pohdin miksi jotkut lääkärit näitä testejä haluaa enemmän kuin toiset. Yksi mielestäni ihan looginen vastaus on epäily potilaan sanomasta tai sen "varmistaminen" siten, että labroissa on sitten mustaa valkoisella.

 

[untero]

Epäilemättä ihan loogisia syitä ilmiölle, mutta ei se silti ole oikein niin tehdä.

 

[Rapilysin]

Epäilemättä ihan loogisia syitä ilmiölle, mutta ei se silti ole oikein niin tehdä.

Mielestäni tuo ei ole täysin mustavalkoista. Toisaalta pitäisi luottaa potilaan sanomaan, toisaalta sitten voidaan aiheuttaa vahinkoa potilaalle, mikäli toimitaan hänen sanomansa mukaan. Voidaan myös aiheuttaa itselle psyykkistä kuormaa, jos osaa epäillä tekevänsä väärin, mutta kuitenkin toimii potilaan antamien tietojen mukaan.

Yksi mahdollisuus olisi ehkä vastuuttaa potilas tilanteesta kertomalla, että hoidon haittoja on nyt x ja y, jos kertomasi z onkin virheellinen. Mutta siirretäänkö sitten vastuu hoitopäätöksestä liiaksi potilaalle, jolla ei ole välttämättä riittävää osaamista arvioida realistisia haittoja ja hyötyjä? Ja onko esim. päihderiippuvuudesta kärsivä potilas oikea henkilö päättämään pitäisikö hänelle kirjoittaa väärinkäyttöpotentiaalia omaavia lääkkeitä?

Kääntäen, kuinka paljon pitää potilasta suojella itseltään? Kuinka paljon voi kyseenalaistaa? Voiko potilaan oikeus kieltäytyä tutkimuksesta (huumetesti) evätä hänen oikeutensa hoitoon (lääkitys)?

Mielestäni laki potilaan asemasta ja oikeuksista ohjaa vahvasti siihen suuntaan, että lääketieteellisesti hyväksyttävää hoitoa pitää tarjota, vaikka potilas kieltäytyisi joistain tutkimuksista tai hoidoista. On sitten varmaan tapauskohtaista, missä tilanteissa on lääketieteellisesti hyväksyttävää aloittaa hoito ilman vakavan päihdeongelman poissulkua testeillä. Oma koulutus ja osaaminen ei riitä tuota enää arvioimaan. Tuskin ainakaan kaikissa tilanteissa, varmaankin silti suurimmassa osassa tapauksia?

 

[untero]

Minusta tässä on se outo lähtökohta että joissain piireissä automaattisesti oletetaan päihdeongelma ja pitää testaamalla todistaa ettei ole. Kuitenkin ohjeistus on ettei ko testejä tehdä rutiininomaisesti. Minusta aika lyhyellä keskustelulla voi selvittää onko asiaa tarpeen kaivella sen enempää. Luulisi mielen ammattilaisten osaavan sen. Kyseessä on hoito eikä rikostutkinta.

Hoitohan kuuluu tehdä ja sopia yhteistyössä potilaan kanssa. Potilaalla on oikeus kieltäytyä jostain hoidosta ja se ei poista oikeutta muuhun hoitoon. Olen esim kuullut omakohtaisen kertomuksen jossa yli 80v potilaalle oli vihjailtu että jos et napsi statiineja niin et ehkä saa muitakaan hoitoja.

Tuntuu että jos on vähänkään jotain mielenpuolen asiaa niin potilas muuttuu samantien vajaavaltaiseksi.

 

[Rapilysin]

Minusta tässä on se outo lähtökohta että joissain piireissä automaattisesti oletetaan päihdeongelma ja pitää testaamalla todistaa ettei ole. Kuitenkin ohjeistus on ettei ko testejä tehdä rutiininomaisesti. Minusta aika lyhyellä keskustelulla voi selvittää onko asiaa tarpeen kaivella sen enempää. Luulisi mielen ammattilaisten osaavan sen. Kyseessä on hoito eikä rikostutkinta.

Tunnistan kyllä tämän outouden tässä ja erityisesti siinä, että käytännöt vaihtelevat lääkäreittäin. Tämä nyt siis ihan sen perusteella mitä täältäkin luettu.

Ja siis lähtökohtaisestihan tämä koko prosessi on outo, kun ensimmäisestä käynnistä asti on sanottu, että kyllä mulla varmaan adhd on ja lääkekokeilu sitten varmistaa diagnoosin. Silti olen viettänyt ehkä n. 10 tuntia psykologin tentattavana ja tunnin psykiatrilla eikä vielä ole mitään lääkettä kokeiltu. Mieluummin olisin kyllä kussut purkkiin ja hakenut reseptin

 

[RealityBites]

Tunnistan kyllä tämän outouden tässä ja erityisesti siinä, että käytännöt vaihtelevat lääkäreittäin. Tämä nyt siis ihan sen perusteella mitä täältäkin luettu.

Ja siis lähtökohtaisestihan tämä koko prosessi on outo, kun ensimmäisestä käynnistä asti on sanottu, että kyllä mulla varmaan adhd on ja lääkekokeilu sitten varmistaa diagnoosin. Silti olen viettänyt ehkä n. 10 tuntia psykologin tentattavana ja tunnin psykiatrilla eikä vielä ole mitään lääkettä kokeiltu. Mieluummin olisin kyllä kussut purkkiin ja hakenut reseptin

Sitä minäkin olen miettinyt että säästettäsiinköhän siinä kovastikin vaivaa ja aikaa jos vaan suoraan lyötäisiin vaikka 30tbl troppia käteen ja eikun koittamaaan että auttaako. Nyt tässä on hierottu kaksi vuotta eikä ole sen enempää diagnoosia kuin lääkettäkään. Vaan joskohan parin viikon päästä päästäisiin jo maaliin - ainakin seuraava aikakin varattiin jo suoraan että edistystä on sikäli tapahtunut.

 

[null0]

Päihdeongelma voi myös osaksi johtua adhd/add:sta tai siitä, ettei ole saanu siihen lääkitystä tai muuta hoitoa.

 

[Rapilysin]

Päihdeongelma voi myös osaksi johtua adhd/add:sta tai siitä, ettei ole saanu siihen lääkitystä tai muuta hoitoa.

Voi, mutta silloin ilmeisesti joko kokeillaan eri lääkkeitä tai mahdollista stimulanttihoitoa seurataan tarkemmin. Ja jossain taisi olla semmoistakin, että ennen adhd:n hoitoa olisi hyvä pyrkiä hoitamaan se päihdeongelma tasaisempaan malliin ja sitten keskittyä adhd-oireiluun.

Eli siis varmasti on oleellinen tieto hoitavalle lääkärille.

 

[RealityBites]

Sydänfilmissä käyty. Verenpaineet antaa "mielenkiintoisia" lukemia kun käytännössä aamulla ei ehdi kunnollista mittausta järjestämään etenkään toimistoaamuina, vaan mittaus on tehtävä mallia sen jälkeen kun on aamukahvit sun muut vedetty naamaan ja teoreettisesti oltu 15min paikallaan. Illalla toimii vähän paremmin joskin muiden aikataulujen vuoksi illan liikunnat tahtovat ajoittua siten että mittailemassa ollaan sitten 1-1,5h liikunnan jälkeen.

Vaikka ei kai tässä ole tarkoitus paineisiin puuttua, ei nuo nyt niin paljoa koholla ole. Minkäs sille mahtaa kun käytännössä aina on kiire (voihan se toki johtua siitä vilkkaudestakin).

 

[Rapilysin]

Sain nyt viimein neuropsykologin lausunnon. Tuli mutka matkaan, kun posti hukkasi ensimmäisen. Lausunto päättyy sanoihin: "Tämän arvion perusteella tarkkaavuuden häiriötä voidaan pitää todennäköisenä."

Laitoin äsken psykiatrille ajanvarauspyynnön, katsotaan millainen jono on. Viimeksi kävi tuuri, kun pääsi seuraavana päivänä.

 

[RealityBites]

Itse olen ahkerasti mittaillut paineita ja on alkanut jo näkymään normilukemiakin - kai tuo ei sitten stressaa sitten enää niin paljoa kun siihen tottuu.

Kovasti olen koettanut kuvata oireita ja määritellä konkreettisia tavoitteita lääkehoidolle. Olen tullut pitkälti siihen tulokseen että kaikkien muiden oireiden taustalla on se ainainen kiire. Toisin sanoen kiire aiheuttaa impulsiivisuutta kun jokin ei tapahdu omasta mielestä tarpeeksi nopeasti, unettomuutta voi esiintyä kun on kiire suunnitella iltaisin seuraavan päivän ohjelmaa. Keskittymiskyky herpaantuu kun jo kiire tekemään seuraavaa hommaa jne.

Tähän se lääkehoito käsittääkseni jonkin verran puree ja käypähoidosta kyllä löytyy ihan hyvät ohjeet miten aloitella niin en oikein maallikkona osaa tuota tuon paremmin kuvata.

Kaivelin oheen vanhan adhd-päiväkirjan jonne noita klikkejä on yritetty kirjata - huomaan kyllä että turhaudun touhuun kohtuullisen pian enkä koskaan halua miettiä omia virheitä kovin pitkään. Niistä näkyy myös mainiosti että kaikki virheen lähteet mieluiten eliminoidaan niin, ettei mokia enää satu. On hankala unohtaa enää kahvinkeittimestä vettä tai puruja kun käytössä on kahvikone joka ei sitä kahvia tee, jos vesi tai pavut on lopussa.

Maanantaina näitä sitten pääsee esittelemään - saa nähdä että kelpaako vieläkään vai vieläkö tässä kauankin tarkennellaan tavoitteita. Tietysti auttaisi jos joku lääkityksen jo saanut osaisi hiukan kuvata että mitä ne konkreettiset tavoitteet sitten on? Ts. pitääkö olla vielä konkreettisemmin malliin "en uhoda enää vetää vessaa"? Siihen tuskin parhainkaan troppi edes pystyy.

 

[Rapilysin]

Maanantaina näitä sitten pääsee esittelemään - saa nähdä että kelpaako vieläkään vai vieläkö tässä kauankin tarkennellaan tavoitteita. Tietysti auttaisi jos joku lääkityksen jo saanut osaisi hiukan kuvata että mitä ne konkreettiset tavoitteet sitten on? Ts. pitääkö olla vielä konkreettisemmin malliin "en uhoda enää vetää vessaa"? Siihen tuskin parhainkaan troppi edes pystyy.

Varmaan vasteen seuraamisen kannalta helpompi mitä konkreettisempia esimerkkejä sinne löydät.

Itse olen kyllä tosi huono noin yleisellä tasolla kuvaamaan asioita, jos vain kysytään että mikä on nyt ongelmana tai mitkä ovat haasteita tällä hetkellä, joihin toivoisit parannusta. Kaikki oireet ovat kuitenkin tässä iässä jo tuttuja ominaisuuksia, joiden kanssa on vuosikymmeniä elänyt ja niihin tottunut. Vaikeaa pohtia mitkä ominaisuuksistani johtuvat sairaudesta ja mitkä ovat muuten vaan osa persoonaa.

Luultavasti osaisin paremmin vastata esim. kysymykseen "mitkä asiat ovat muuttuneet sen jälkeen kun aloitit lääkityksen?"

 

[RealityBites]

Varmaan vasteen seuraamisen kannalta helpompi mitä konkreettisempia esimerkkejä sinne löydät.

Itse olen kyllä tosi huono noin yleisellä tasolla kuvaamaan asioita, jos vain kysytään että mikä on nyt ongelmana tai mitkä ovat haasteita tällä hetkellä, joihin toivoisit parannusta. Kaikki oireet ovat kuitenkin tässä iässä jo tuttuja ominaisuuksia, joiden kanssa on vuosikymmeniä elänyt ja niihin tottunut. Vaikeaa pohtia mitkä ominaisuuksistani johtuvat sairaudesta ja mitkä ovat muuten vaan osa persoonaa.

Luultavasti osaisin paremmin vastata esim. kysymykseen "mitkä asiat ovat muuttuneet sen jälkeen kun aloitit lääkityksen?"

Ihan samaa yritin itse sanoa että kun on vuosikymmeniä tottunut vetämään omia rutiineja ja keksimään selvitymiskeinoja ja ei ole tiedossa miten lääke vaikuttaa jos vaikuttaa niin luonnollisesti tavoitteita on kokolailla hankala kuvata kovin tarkasti.

Katsotaan jos nuo nyt suostuisivat jotain kirjoittamaan niin ehkä itsekin olisi sitten viisaampi. Vaan toki mieleen hiipii skenaario että en ole tarpeeksi hyviä asioita keksinyt ja taas päädytään johonkin tavoitteiden etsimisen kierteeseen. Luotto on edelleen koko prosessiin melko pohjamudissa mutta annetaan nyt mahdollisuus.

 

[Rapilysin]

Katsotaan jos nuo nyt suostuisivat jotain kirjoittamaan niin ehkä itsekin olisi sitten viisaampi. Vaan toki mieleen hiipii skenaario että en ole tarpeeksi hyviä asioita keksinyt ja taas päädytään johonkin tavoitteiden etsimisen kierteeseen. Luotto on edelleen koko prosessiin melko pohjamudissa mutta annetaan nyt mahdollisuus.

Täällä aivan samat fiilikset olleet ensimmäisestä lääkärikäynnistä alkaen. Luulet meneväsi ilmoittamaan oireesta x -> lääkäri määrää hoidon -> ? -> profit.

Todellisuudessa siirryt aina seuraavaan ruutuun ja välillä jonkun ruudun taaksepäinkin ja pompottelun suo on loputon. Itse oon luullut olevani jo kolme kertaa viimeisellä käynnillä, mutta toisin on käynyt Kai nyt on jo pakko alkaa olla loppusuoralla tässä. Toki ei varmaan auta asian ymmärtämisessä se, että sairauden tunnuksenomaisiin piirteisiin kuuluu se kärsimättömyys ja mutkien suoraksi vetäminen

 

[mamashaq]

Itsellä lääkityksen saaminen aikuisiällä ei olisi voinut mennä helpommin. Nuorena diagnosoitu ADHD helpotti tässä suunnattomasti. Soitto kunnalliseen ja lapsuuden asuinkunnan sairaalan kirjaamosta pyyntö, että lähettävät vanhat paperit/diagnoosit/tutkimukset.

Lääkärin kanssa juttelua 20min ja 20 mg Medikinet reseptin kanssa kotiin. Viikon jälkeen määrä nostettiin 30 mg Medikinet. Näin + 190 cm ja +100 kg henkilönä annostus tuntuu ehkä hieman pieneltä. Toisaalta selviytymismekanismit ovat jo luonnostaan kehittyneet, sillä olen ollut 15 vuotta ilman lääkitystä. Katson uudestaan muutaman kuukauden käytön jälkeen tarvetta muokata lääkitystä.

Minun kohdallani ei ainakaan tullut edes puheeksi huumausainetestit, toisaalta tulinkin jo valmiin diagnoosin kanssa tapaamiseen.

 

[RealityBites]

Itsellä lääkityksen saaminen aikuisiällä ei olisi voinut mennä helpommin. Nuorena diagnosoitu ADHD helpotti tässä suunnattomasti. Soitto kunnalliseen ja lapsuuden asuinkunnan sairaalan kirjaamosta pyyntö, että lähettävät vanhat paperit/diagnoosit/tutkimukset.

Lääkärin kanssa juttelua 20min ja 20 mg Medikinet reseptin kanssa kotiin. Viikon jälkeen määrä nostettiin 30 mg Medikinet. Näin + 190 cm ja +100 kg henkilönä annostus tuntuu ehkä hieman pieneltä. Toisaalta selviytymismekanismit ovat jo luonnostaan kehittyneet, sillä olen ollut 15 vuotta ilman lääkitystä. Katson uudestaan muutaman kuukauden käytön jälkeen tarvetta muokata lääkitystä.

Minun kohdallani ei ainakaan tullut edes puheeksi huumausainetestit, toisaalta tulinkin jo valmiin diagnoosin kanssa tapaamiseen.

Ihan varmasti helpottaa. Muistelen kun kummipojan äiti joskus päivitteli että ADD diagnosoidaan lapsilla yhdellä lomakkeella. Edes lääkäriä ei oltu tavattu kun alettiin työntämään lääkereseptiä käteen. Siihen nähden tämä on melkomoista pelleilyä että ihmisiä juoksutetaan kaikenlaisissa tapaamisissa diagnosoimassa itseään - sitäkin suuremmalla syyllä että muut pääkopan häiriöt suljetaan ensin pois. Tekisi mieli sanoa että vähemmästäkin kasetti tahtoo levitä muuten terveelläkin ihmisellä.

 

[mamashaq]

Kysytäämpä tässä samalla kokemusasiantuntija kommentteja.

Ovat foorumilaiset diagnosoidut/tai vahva oma epäilys ADD-ihmiset kokeneet jotkin työ sopivimmiksi sairaudelle kuin toiset?

Itsellä nuoruudessa oli työ, joka ei vaatinut tarkkaa sääntöjen seuraamista ja omaa soveltamista sai tehdä varsin vapaasti kunhan hommat tuli tehtyä. Nykyisessä työssä yksittäisiä tehtäviä hoidetaan ns. liukuhihnalla ja niiden tekemiseen menee aikaa 5-15minuttia, hieman riippuen laajuudesta ja kuinka hyvin hoitaa dokumentaation yms. Poikkeuksellisen haastavia juttuja tulee välillä vastaan, mutta niidenkin hoidossa 45min on aika maksimi. Kaikkea seurataan ja mitataan, mutta mittauksia ei erityisen aktiivisti käydä läpi, ellei jotain poikkeavaa ole.

Tässä olisi työpaikan vaihto lähellä, uusi työ tulisi olemaan samalla alalla ja hyvin samantapaista, mutta paljon suuremmalla vastuulla. Näin ollen yhden tapauksen käsittelyynkin haluaisi käyttää hieman enemmän aikaa. Nykyisessä työssä olen tykännyt nopeasta tahdista, sillä se on jopa hieman pakottanut ajatukset olemaan ”käsillä”, eikä pääse harhailemaan ajatukset talvirenkaiden vaihtoon.

Itse olen tykännyt ns. liukuhihnatyöstä, kunhan tapauksissa on tarpeeksi vaihtuvuutta ja jokaista tapausta joutuu ihan ajattelemaan. Silloin kuin aivoni pääsevät ns. toimettomiksi, siitä kuopasta on vaikea päästä taas hereille. Ehkä olen hieman oma-aloite-kyvytön, tai sitten vain laiska, nytkin pitäisi opparia vääntää. Vapaassa asiantuntijatyössä (AMK-harjoittelu) jossa ei deadlineja pahemmin ollut ja kukaan ei valvonut omaa työtä, aivot menivät satunnaisesti OFF-tilaan ja selailin Redditiä tai katsoin Youtubea sen sijaan että olisin alkanut kehittelemään itselleni töitä.

 

[RealityBites]

Kysytäämpä tässä samalla kokemusasiantuntija kommentteja.

Ovat foorumilaiset diagnosoidut/tai vahva oma epäilys ADD-ihmiset kokeneet jotkin työ sopivimmiksi sairaudelle kuin toiset?

Itsellä nuoruudessa oli työ, joka ei vaatinut tarkkaa sääntöjen seuraamista ja omaa soveltamista sai tehdä varsin vapaasti kunhan hommat tuli tehtyä. Nykyisessä työssä yksittäisiä tehtäviä hoidetaan ns. liukuhihnalla ja niiden tekemiseen menee aikaa 5-15minuttia, hieman riippuen laajuudesta ja kuinka hyvin hoitaa dokumentaation yms. Poikkeuksellisen haastavia juttuja tulee välillä vastaan, mutta niidenkin hoidossa 45min on aika maksimi. Kaikkea seurataan ja mitataan, mutta mittauksia ei erityisen aktiivisti käydä läpi, ellei jotain poikkeavaa ole.

Tässä olisi työpaikan vaihto lähellä, uusi työ tulisi olemaan samalla alalla ja hyvin samantapaista, mutta paljon suuremmalla vastuulla. Näin ollen yhden tapauksen käsittelyynkin haluaisi käyttää hieman enemmän aikaa. Nykyisessä työssä olen tykännyt nopeasta tahdista, sillä se on jopa hieman pakottanut ajatukset olemaan ”käsillä”, eikä pääse harhailemaan ajatukset talvirenkaiden vaihtoon.

Itse olen tykännyt ns. liukuhihnatyöstä, kunhan tapauksissa on tarpeeksi vaihtuvuutta ja jokaista tapausta joutuu ihan ajattelemaan. Silloin kuin aivoni pääsevät ns. toimettomiksi, siitä kuopasta on vaikea päästä taas hereille. Ehkä olen hieman oma-aloite-kyvytön, tai sitten vain laiska, nytkin pitäisi opparia vääntää. Vapaassa asiantuntijatyössä (AMK-harjoittelu) jossa ei deadlineja pahemmin ollut ja kukaan ei valvonut omaa työtä, aivot menivät satunnaisesti OFF-tilaan ja selailin Redditiä tai katsoin Youtubea sen sijaan että olisin alkanut kehittelemään itselleni töitä.

Nyt kun omaa työuraa katsoo taakse päin, niin kaikkein parhaimmin olen menestynyt ongelmanratkontaa vaativissa ylläpitotehtävissä ja kenties nyt kehittämistyössä. Sen sijaan kaikkein tuskaisimpia ovat olleet saman toistoa vaativat tehtävät, suunnitteluhommissa viihdyin vain noin vuoden kunnes totesin ettei oma kasetti kestä moista tekemistä jossa samat asiat tehdään aina uudelleen ja uudelleen.

Kirjalliset dokumentoinnit tahtoo välillä olla haastavia mutta toisaalta jos olen varma asiastani, saatan raapustaa sivutolkulla tekstiä menemään ilman suurempia ongelmia. Samaan tapaan toimettomuus jota nykyisessä työssä tahtoo olla vähän liikaa (kehittäminen on monesti koko porukan tehtävä ja sitä ymmärretään nykyisessä yhteisössä vähän heikosti), passivoi helposti, saa pahalle tuulelle ja kohta ei mikään huvita. Sen sijaan pienessä kiireessä hommat sujuu, päätöksenteko luistaa ja meno on kovaa - siitä taas aiheutuu kaikenlaista impulsiivisuutta jonka yleensä perheenjäsenet saavat niskaansa.

Kehittämisen sijasta olen ajautunut nykyisessä työssä ICT-järjestelmäprojektien vetoon joka tuntuu myös kaikessa abstraktisuudessaan sopivan itselle erinomaisesti. Nautin lankojen pitämisestä käsissä ja porukan ohjailusta sekä seuraavien steppien suunnittelusta. Ilmeisesti palautteesta päätellen vähän liikaakin kun vastassa on työyhteisö joka ei juuri vähempää voisi järjestelmäprojekteja tuntea.

Tästä syystä se kiire ja impulsiivisuus olisi varmasti ihan hyvä saada pois. Ongelmanratkaisua ei tähän liity niin paljoa kuin aiemmin joten todennäköisesti hyötyisin lääkityksestä. Nykyään saa joinakin päivinä tehdä ihan urakalla töitä positiivisen fiiliksen suhteen kun tuntuu että sen enempää teamsiin kuin sähköpostiinkaan ei kukaan ehdi vastata, kalenterit on niin turvoksissa ettei puolituntista saa mihinkään varattua ja itse istut etänä kotona joten et voi mennä rivelistäkään repimään.