ADHD/ADD

[WayLoo]

E. Väärä ketju

 

[Rapilysin]

Jos vaikka sata ihmistä valittaa samasta toimintayksiköstä niin se voi toki vaikuttaa jälkeenpäin tulevien hoitoon parantavasti. En usko, että valittaminen myöskään hidastaa hoitoonpääsyä, mutta itselle siitä ei ole mitään henkilökohtaista hyötyä. Nuo valitukset ja niiden käsittely on vielä hitaampia prosesseja kuin hoitoonpääseminen.

Edit: Hoitoon pääsy (hoitotakuu) - Sosiaali- ja terveysministeriö

Kuinkahan toi toimii? Ite ehdin jo varata huomiselle ekan psykiatrin (240 € käynti...), mutta kokeilkaa ihmeessä joku jolla on 3 kk ylittynyt.

Soitin tänään potilasasiamiehelle ja kysyin miten kuuluisi toimia, jos haluaisi tuon hoitotakuun puitteissa hakea oikeutta.

Ohjeeksi sain tehdä muistutuksen, johon löytyikin valmis kaavake shp:n sivuilta. Sinne sai myös laittaa ehdotuksen, miten tilanne voitaisiin ratkaista. Kirjoitin siihen, että jos saan maksusitoumuksen niin voin itse järjestää hoitoni sen jälkeen.

Muistutukseen pitää potilasasiamiehen mukaan saada kirjallinen vastaus yksikön ylilääkäriltä kohtuullisessa ajassa. Odottelen mielenkiinnolla mikä on kohtuullinen aika ja miten perustellaan miksi juuri minun ei kuulu saada lain mukaista hoitoa Saattaa olla, että itse ostan suosiolla nuo loput testit ja hoidot, kun nyt jo omakustannemallilla ehdin aloittamaan. Odottelen kuitenkin hetken, jos tuolta joku vastaus tulisi. Omalla kohdalla tth oli myös yksi vaihtoehto, mutta tänään ilmoittivat hyvin selvästi, että pesevät kätensä tästä ja hoitoja ei tule.

Mutta tehkää ehdottomasti näitä, jos hoitoonpääsy ei toteudu hoitotakuun puitteissa. Ehkä seuraavat potilaat jossain kohtaa saavat sitten asianmukaisempaa kohtelua. En vielä selvittänyt mitä ovat jatkotoimenpiteet, mutta jos sairaanhoitopiiri ei muistutuksesta huolimatta järjestä hoitoa tuon stm:n ohjeen mukaisesti, niin oletan seuraavan valituspaikan olevan AVI tai Valvira. Tämä muistutushan ei mene tietoon valvovalle viranomaiselle, eikä siten aiheuta ulkoista painetta järjestää asiaa.

 

[a-p]

Psykiatrilta sain testiin Concertat. Viikko yhdellä napilla, sen jälkeen tuplaus.

 

[Rapilysin]

Psykiatrilta sain testiin Concertat. Viikko yhdellä napilla, sen jälkeen tuplaus.

Jouduitko noihin neuropsykologisiin testeihin vai saitko oireiden perusteella? Lähinnä kiinnostunut kuinka monta tuntia kaavakkeiden täyttöä neuropsykologisissa menee ja mitä ne pitää sisällään? Netissä tosi niukasti tietoa testien sisällöstä. Ehkä jostain alan oppikirjoista voisi löytyä paremmin Itselle tosiaan vain sen Diva-testin teki ns. tavallinen psykologi ja sitten jotain masennusseuloja ja muita oheiskaavakkeita täytettiin siinä myös, mutta näillä tutkimuksilla ei ollut oikeastaan mitään arvoa tuolla psykiatrin vastaanotolla.

Toivottavasti lääkkeista on sulle apua Olkoonkin niin, että ilman lääkkeitäkin pysyy hengissä ja pystyy jotenkin räpiköimään eteenpäin, mutta nyt kun tässä on jo tajunnut mitä kaikkea murhetta nuo toiminnanohjauksen ongelmat aiheuttaa, niin turhauttaa kyllä jonotella kaikenmaailman testejä ja ravata eri asiantuntijoilla kertomassa samat asiat eri tuntiveloituksella moneen kertaan.

 

[a-p]

Jouduitko noihin neuropsykologisiin testeihin vai saitko oireiden perusteella? Lähinnä kiinnostunut kuinka monta tuntia kaavakkeiden täyttöä neuropsykologisissa menee ja mitä ne pitää sisällään? Netissä tosi niukasti tietoa testien sisällöstä. Ehkä jostain alan oppikirjoista voisi löytyä paremmin Itselle tosiaan vain sen Diva-testin teki ns. tavallinen psykologi ja sitten jotain masennusseuloja ja muita oheiskaavakkeita täytettiin siinä myös, mutta näillä tutkimuksilla ei ollut oikeastaan mitään arvoa tuolla psykiatrin vastaanotolla.

Toivottavasti lääkkeista on sulle apua Olkoonkin niin, että ilman lääkkeitäkin pysyy hengissä ja pystyy jotenkin räpiköimään eteenpäin, mutta nyt kun tässä on jo tajunnut mitä kaikkea murhetta nuo toiminnanohjauksen ongelmat aiheuttaa, niin turhauttaa kyllä jonotella kaikenmaailman testejä ja ravata eri asiantuntijoilla kertomassa samat asiat eri tuntiveloituksella moneen kertaan.

Suoritin läjän kirjallisia testejä. Oli ainakin Diva IV tms, Oulu ADHD sekä SCL-60 testit. Sitten oli jotain palikkatestejä sekä muistipelejä.


Sitten kyseltiin päihdeidenkäytöstä. Nyt piti täyttää kysely, jolla seulotaan kaksisuuntaista. Ahdistus ja masennuskysely oli jossain välissä psykologilla.


Itselläni homma hoitui nopeasti. Puoli vuotta ja lääkekokeilut alkuun. Tämä sisälsi noin 3kk jumin, koska työterveyslääkärin kanssa tuli aikatauluongelmia ja jouduin vaihtamaan lääkäriä välissä. Psykiatrin ja psykologin kanssa yhteistyö on toiminut varsin sujuvasti.


Psykiatri sanoi, että kokeilut aloitetaan concertoilla tai medicineteillä. Mikäli nämä eivät sovellu tai toimi toivotusti, niin sitten on mahdollisuus kokeilla toisia valmisteita.

Verenpaineet ja sykkeet olivat ok, syke oli noin 62-70 ja yläpaineissa oli hieman kohoamaa. Alapaineet olivat erinomaiset. Ei yläpaine tehnyt mitään ongelmaa.

Psykiatri suositteli kotiin hankkimaan verenpainemittarin, jotta kotiseuranta on helppoa. Lääkeannoksen muuttuessa tulisi ottaa ylös tulokset paineista, sykkeistä sekä vaikutuksesta.


Näin helposti ainakin työterveyden kautta saa asiaa eteenpäin. Vuosia vanhoissa merkinnöissä näkyy sitä, että valitin ongemista julkisella ja huonolla työterveydellä. En saanut apua vaan apu tuli myöhemmin nykyisessä firmassa.

 

[RealityBites]

Suoritin läjän kirjallisia testejä. Oli ainakin Diva IV tms, Oulu ADHD sekä SCL-60 testit. Sitten oli jotain palikkatestejä sekä muistipelejä.


Sitten kyseltiin päihdeidenkäytöstä. Nyt piti täyttää kysely, jolla seulotaan kaksisuuntaista. Ahdistus ja masennuskysely oli jossain välissä psykologilla.


Itselläni homma hoitui nopeasti. Puoli vuotta ja lääkekokeilut alkuun. Tämä sisälsi noin 3kk jumin, koska työterveyslääkärin kanssa tuli aikatauluongelmia ja jouduin vaihtamaan lääkäriä välissä. Psykiatrin ja psykologin kanssa yhteistyö on toiminut varsin sujuvasti.


Psykiatri sanoi, että kokeilut aloitetaan concertoilla tai medicineteillä. Mikäli nämä eivät sovellu tai toimi toivotusti, niin sitten on mahdollisuus kokeilla toisia valmisteita.

Verenpaineet ja sykkeet olivat ok, syke oli noin 62-70 ja yläpaineissa oli hieman kohoamaa. Alapaineet olivat erinomaiset. Ei yläpaine tehnyt mitään ongelmaa.

Psykiatri suositteli kotiin hankkimaan verenpainemittarin, jotta kotiseuranta on helppoa. Lääkeannoksen muuttuessa tulisi ottaa ylös tulokset paineista, sykkeistä sekä vaikutuksesta.


Näin helposti ainakin työterveyden kautta saa asiaa eteenpäin. Vuosia vanhoissa merkinnöissä näkyy sitä, että valitin ongemista julkisella ja huonolla työterveydellä. En saanut apua vaan apu tuli myöhemmin nykyisessä firmassa.

Samat setit on itsekin tullut käytyä läpi. Nyt olisi sitten vihdoin ja viimein se lääkäri torstaina jossa ehkä pitäisi jo selvitä jotain. Flunssa tosin on voinut hyvin jo toista viikkoa mutta en taida alkaa sen takia siirtämään ja menen paikalle vaikka kasvomaskissa. Nyt kun menee ilmoittamaan ettei käy niin ties milloin pääsee seuraavan kerran.

 

[Niamu]

Mitä "oireita" vai miksi sitten niitä nyt pitääkään kutsua on porukoilla ollut adhd seurauksena? Itse veikkaan että jonkinasteinen adhd itseltänikin löytyy mutta ei diaknosoitu. Olin myös lapsena tyksissä jossa oli suomen ensimmäisiä tutkimuksia/kokeita jossa selviteltiin adhd juttuja suomessa. Tai näin ainakin porukatt on kertonut ja muistan itsekkin vielä kun hirveä määrä johtoja pistettiin päähän kiinni ja koko vkl piti viettää pienessä huoneessa. Tiedä sitten mitä mahtoi kuvata päästä.

Mitä itse huomannut elämän varrella itsestä että on hiton vaikea keskittyä johonkin asiaan joka ei kiinnosta tai kiinnostaa vähän. Jos taas asia kiinnostaa niin voi pysyä keskittyneenä niin että aikaakaan ei edes enää huomaa. Virallisten "kaavakkeiden" ja kirjoittaminen tuottaa myös vaikeuksia. Lisäksi olen ehkä maailman hitain lukemaan. Kun suutun niin se menee nollasta sataan sekunnissa mutta myöskin leppyminen menee niin että voin olla sekunnin päästä kun mitään ei olisi edes tapahtunutkaan (onneksi iän myötä oppinut itse vähän hallitsemaan noita paremmin).
Koulussa en ole oikein ikinä pärjännyt hyvin ja jo toisella luokalla jouduin tarkkikselle sairaan vilkkauden ja muiden häiritsemisen takia. Siellä olin noin 1,5 vuotta ennen kuin pääsin pois. Jotenkin onnistusin skarppaamaan kun äiti lupasi tilata aku ankan jos pääsisin sieltä pois (aina tykännyt aku ankasta). Aku ankka tulee muuten vieläkin näin 30 vuoden jälkeenkin
Töissä huomannut että yleensä itse olen se joka keksii hyviä ratkaisuita vaikka ne olisivatkin aluksi muiden mielestä vähän "oudon" kuuloisia (en löytänyt parempaakaan sanaa) mutta toimivia. Ns. "vähän vaativammat" työt ovat sujuneet itseltäni aina paremmin kuin joku ihan perus bulkki. Töissä taas palkallisena olo ei oikein ole ikinä sujunut kun koulusta pääsin niin olisinko ollut palkallisena 4-5 vuotta 4 eri yrityksessä. No hetken mielijohteesta rupesin yrittäjäksi, sitä tietä olen kulkenut jo about 13 vuotta ja sillä tiellä olen vieläkin. Omassa työssäni on parasta kun 2-3 viikon välein vaihtuu työmaa. Huomannut että jos sama työmaa kestää tyyliin jotain yli kk niin sen jälkeen rupeaa hajoomaan pää ja laiskotuttamaan ja keskittyminenkin herpaantuu.

 

[untero]

Mikä testi on Oulu ADHD?

 

[RealityBites]

Mitä "oireita" vai miksi sitten niitä nyt pitääkään kutsua on porukoilla ollut adhd seurauksena? Itse veikkaan että jonkinasteinen adhd itseltänikin löytyy mutta ei diaknosoitu. Olin myös lapsena tyksissä jossa oli suomen ensimmäisiä tutkimuksia/kokeita jossa selviteltiin adhd juttuja suomessa. Tai näin ainakin porukatt on kertonut ja muistan itsekkin vielä kun hirveä määrä johtoja pistettiin päähän kiinni ja koko vkl piti viettää pienessä huoneessa. Tiedä sitten mitä mahtoi kuvata päästä.

Mitä itse huomannut elämän varrella itsestä että on hiton vaikea keskittyä johonkin asiaan joka ei kiinnosta tai kiinnostaa vähän. Jos taas asia kiinnostaa niin voi pysyä keskittyneenä niin että aikaakaan ei edes enää huomaa. Virallisten "kaavakkeiden" ja kirjoittaminen tuottaa myös vaikeuksia. Lisäksi olen ehkä maailman hitain lukemaan. Kun suutun niin se menee nollasta sataan sekunnissa mutta myöskin leppyminen menee niin että voin olla sekunnin päästä kun mitään ei olisi edes tapahtunutkaan (onneksi iän myötä oppinut itse vähän hallitsemaan noita paremmin).
Koulussa en ole oikein ikinä pärjännyt hyvin ja jo toisella luokalla jouduin tarkkikselle sairaan vilkkauden ja muiden häiritsemisen takia. Siellä olin noin 1,5 vuotta ennen kuin pääsin pois. Jotenkin onnistusin skarppaamaan kun äiti lupasi tilata aku ankan jos pääsisin sieltä pois (aina tykännyt aku ankasta). Aku ankka tulee muuten vieläkin näin 30 vuoden jälkeenkin
Töissä huomannut että yleensä itse olen se joka keksii hyviä ratkaisuita vaikka ne olisivatkin aluksi muiden mielestä vähän "oudon" kuuloisia (en löytänyt parempaakaan sanaa) mutta toimivia. Ns. "vähän vaativammat" työt ovat sujuneet itseltäni aina paremmin kuin joku ihan perus bulkki. Töissä taas palkallisena olo ei oikein ole ikinä sujunut kun koulusta pääsin niin olisinko ollut palkallisena 4-5 vuotta 4 eri yrityksessä. No hetken mielijohteesta rupesin yrittäjäksi, sitä tietä olen kulkenut jo about 13 vuotta ja sillä tiellä olen vieläkin. Omassa työssäni on parasta kun 2-3 viikon välein vaihtuu työmaa. Huomannut että jos sama työmaa kestää tyyliin jotain yli kk niin sen jälkeen rupeaa hajoomaan pää ja laiskotuttamaan ja keskittyminenkin herpaantuu.

Voisi kuvata että samankaltaisia oireita löytyy itseltäkin, lähinnä tuota impulsiivisuutta jossa hermostutaan nopeasti ja lepytään yhtä nopeasti. Kaikki kaavamainen toisto ja tarkat tehtävät saattavat kiinnostaa hetken mutta jos niiden pariin joutuu palaamaan yhä uudestaan ja uudestaan, alkaa tulemaan vaikeuksia. Impulsiivisuus aiheuttaa myös ajoittasta turhautumista ja yleensä löydän vian jostain toisesta ja sitten saattaa sanan säilä heilahtaa jonka jälkeen sitten pyydellään anteeksi (tämä onneksi vähentynyt).

Pää on vilkas etenkin illasta ja harvemmin olen väsynyt nukkumaan käydessä ja pää saattaa jatkaa omia menojaan vielä tuntikausia siitä kun nukkua olisi pitänyt. Eli hankalia univaikeuksia vuosikymmeniä, nykyään joten kuten kontrollissa Doksepiinin avulla, mutta merkit näyttävät että ei välttämättä kovin kauan jolloin sama meno jatkuu taas (0-6h unta/yö).

Ongelmanratkaisu ja uusien ideoiden keksiminen sen sijaan ei tuota hankaluuksi itselläkään.

Se, että ovatko nämä sitten tuon oireita vai normaalia persoonallisuutta? Tämän päiväinen lääkäriaika käytettiin siihen, että vielä kerran kyseltiin samoja asioita "tarkennuksena". Koko hommasta jäi päällimmäisenä mieleen se, että heti ensimmäisten tutkimusten jälkeen kirjoitettu (tulokset eivät anna aihetta epäillä adhd:ta) tulee todennäköisesti olemaan lopputulos kahden vuoden juoksemiselle tutkimuksissa. Tuntuu että nyt takerrutaan alkuperäiseen testiin josta ei ole tullut riittävän isoja pisteitä. Myöhemmin todettu vilkkaus psykologin testeissä, impulsiivisuus ja univaikeudet eivät tunnu riittävän diagnoosin perusteeksi. Mutta jälleen parin viikon sisällä pitäisi selvitä että onko hoitona "koita pärjätä". Mitään psykoosi- tai masennuslääkkeitä en suostu ottamaan kun ei niihin viittaavia oireitakaan ole.

 

[Rapilysin]

Mitä "oireita" vai miksi sitten niitä nyt pitääkään kutsua on porukoilla ollut adhd seurauksena? Itse veikkaan että jonkinasteinen adhd itseltänikin löytyy mutta ei diaknosoitu.

Itsellä eniten arkea haittaa kärsimättömyys ja vaikeus keskittyä asioihin, jotka eivät suoraan kiinnosta mua.

Kärsimättömyyden suhteen esim. ihan joku arkinen tilanne alkaa vituttaa ihan kunnolla missä mummo laskee kassajonossa kolikoita 15 sekuntia tai jos liikenteessä edellä ajava auto ei ymmärrä liikkua heti kun valo vaihtuu jne. Tässä sitten tietysti kotona välillä kanssa ongelmia, kun lapsia odotellessa tahtoo pinna palaa esim. siirtymisten yhteydessä. Impulssikontrolli itsellä on onneksi aika hyvä, todella harvoin tulee sanottua ääneen etenkään tuntemattomille mitään, enemmän se kärsimättömyys ilmenee itsellä ulospäin ehkä semmoisena tuhisemisena ja jonkinlaisena liikehdintänä. Työelämässä tämä kärsimättömyys ehkä häiritsee vähän, mutta pystyn itse vaikuttamaan työnkuvaan aika paljon ja toisaalta työssä jopa edellytetään suoraviivaistamista ja nopeita päätöksiä, joka tietysti on ihan 5/5 minunlaiselle. Olen joskus miettinytkin, että tuskinpa juuri mitään muuta työtä pystyn ikinä tekemään ainakaan viikkoja tai kuukausia pidempää jaksoa.

Keskittymisongelma sitten taas ilmenee juuri niissä asioissa mihin itsellä ei ole aitoa kiinnostusta. Eikä auta se, vaikka tietäisin keskittymistä vaativan asian olevan tärkeä tai hyödyllinen minulle. Jos joku ihminen puhuu todella tylsästi ja ei-mielenkiintoisesta aiheesta niin fokus saattaa kadota jo esim. 10 sekunnissa, vaikka olisi kyseessä esim. ohjeistus johonkin tehtävään joka pitää suorittaa tms. relevantti asia. Opiskelussahan tämä on erityisesti ihan perseestä.

Osin nämä menee päällekkäin, koska sisäinen raivostuminen siitä että joku lätisee yksinkertaisen asian liian pitkästi katkaisee tietysti myös sen keskittymisen ja ollaan taas tilanteessa, että en tiedä miten pitäisi toimia enkä kehtaa kysyä

Itsellä ei ole ainakaan vielä varmistettua diagnoosia. Ja oon huomannut, että yleinen vireystila vaikuttaa tähän itsellä aika paljon, enkä tiedä onko adhd:ssä tämmöistä vaihtelua. Oman tulkintani mukaan mun keskittymiskyky on kyllä ympäröiviä ihmisiä selvästi huonompi.

Ja tietysti nämä nyt on aina sitten hankala arvioida objektiivisesti, mutta pidän itseäni myös keskimääräistä älykkäämpänä, eihän tästä tietysti mitään konkreettista todistetta ole. Äo-testejä olen tehnyt pari (tiekun ja mensan nettitestit) ja niissä tulokset 130 molemmin puolin, mutta tokikaan eivät ole olleet psykologin valvomia ns. kunnollisia testejä. Tätä olen pohtinut siksi, koska etenkin tuohon keskittymiskykyyn vaikuttaa varmasti myös tyhmyys, mutta en usko omalla kohdalla tästä olevan kyse. Ehkä siellä neuropsykologisissa tutkitaan myös tätä osa-aluetta jollain luotettavammalla mittarilla? Korkea älykkyys selittäisi myös sitä miksi en juurikaan kokenut tätä oireilua ongelmana opiskelussa oikeastaan ennen amk:ta.

Muuten kyllä lapsesta asti oireita ollut, mutta sitä on sitten oppinut arjestaan luomaan sellaisen, että ne haittaavat mahdollisimman vähän. Moni taitaa olla sitäkin mieltä, että tämä ei suoranaisesti olisi sairaus vaan enemmänkin luonteenpiirteen kaltainen ominaisuus, jolla on myös positiivisia vaikutuksia esim. juuri päätöksenteon helppouden ja luovuuden suhteen. Niitä voi sitten jopa oppia kääntämään edukseen.

Itsellä muuten on myös tuollainen kuvaamasi ominaisuus, että kiinnostaviin asioihin voi uppoutua täysin ja menettää ajantajun. Ja usein ne asiat vaihtelee lähes päivittäin, mutta harvoin niin että pitkäjänteisesti olisi joku tietty kiinnostava asia. Voin opiskella netistä lähes kaiken muutamassa päivässä jostain aivan tyhjänpäiväisestä asiasta ja kiinnostus siihen voi kadota yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ymmärtääkseni tätä on adhd-potilailla yleisesti ja sitä taidettiin kutsu hyperfokusoinniksi.

Edit: Lisään tähän vielä nikotiiniriippuvuuden. Lukuisista ponnisteluista huolimatta tupakan tai nuuskan käytön lopettaminen tai edes vähentäminen ei ole onnistunut ikinä. Nyt kun olen hyperfokusoitunut tähän aiheeseen, niin olen löytänyt tutkimustietoa sekä adhd:n riippuvuudelle altistavista ominaisuuksista sekä toisaalta nikotiinin oireita lievittävistä vaikutuksista. Adhd:n lääkehoidolla potilaiden tupakkatuotteiden käyttö putoaa muun väestön tasolle, kun taas hoitamattomana käyttävät runsaasti enemmän näitä. Tämäkin nyt tietysti sellainen epäspesifi oire siinä mielessä, että kyllähän päihderiippuvaisia on adhd-potilaiden ulkopuolellakin ihan reilusti ja syyt ovat moninaisia. Itsellä on vaan lähes uskonnollinen suhde tupakkaan, niin olen alkanut pohtia senkin yhteyttä tähän oireiluun. Jos onnistuisi mahdollisen hoidon myötä lopettamaan tupakoinnin niin tutkimukset maksais kyllä itsensä takaisin muutaman kuukauden sisällä

Tuntuu että nyt takerrutaan alkuperäiseen testiin josta ei ole tullut riittävän isoja pisteitä. Myöhemmin todettu vilkkaus psykologin testeissä, impulsiivisuus ja univaikeudet eivät tunnu riittävän diagnoosin perusteeksi. Mutta jälleen parin viikon sisällä pitäisi selvitä että onko hoitona "koita pärjätä". Mitään psykoosi- tai masennuslääkkeitä en suostu ottamaan kun ei niihin viittaavia oireitakaan ole.

Toi on kyl jännä, että kun diagnoosin ohjeena on x kpl oireita kategorioista a, b ja c niin sitten kuitenkaan sitä hoitoa ei uskalleta aloittaa edes psykiatrin toimesta vaikka ne täyttyis ihan kirkkaasti..

 

[Niamu]

Edit: Lisään tähän vielä nikotiiniriippuvuuden. Lukuisista ponnisteluista huolimatta tupakan tai nuuskan käytön lopettaminen tai edes vähentäminen ei ole onnistunut ikinä. Nyt kun olen hyperfokusoitunut tähän aiheeseen, niin olen löytänyt tutkimustietoa sekä adhd:n riippuvuudelle altistavista ominaisuuksista sekä toisaalta nikotiinin oireita lievittävistä vaikutuksista. Adhd:n lääkehoidolla potilaiden tupakkatuotteiden käyttö putoaa muun väestön tasolle, kun taas hoitamattomana käyttävät runsaasti enemmän näitä. Tämäkin nyt tietysti sellainen epäspesifi oire siinä mielessä, että kyllähän päihderiippuvaisia on adhd-potilaiden ulkopuolellakin ihan reilusti ja syyt ovat moninaisia. Itsellä on vaan lähes uskonnollinen suhde tupakkaan, niin olen alkanut pohtia senkin yhteyttä tähän oireiluun. Jos onnistuisi mahdollisen hoidon myötä lopettamaan tupakoinnin niin tutkimukset maksais kyllä itsensä takaisin muutaman kuukauden sisällä

Itse aloitin polttamaan tupakkaa 5 luokalla ja yläasteella poltin noin askin päivässä. Nuuskaakin tuli satunnaisesti käytettyä. Noin 5 vuotta ennen koronaa rupesin polttamaan vain vkl kun join alkoholia (eli joka vkl). Kun korona tuli niin sen jälkeen ei ole tullut poltettua ollenkaan. Aina ihmetellyt että miksi ihmisillä on vaikea päästä röökistä eroon kun itselläni se oli ehkä vähän liiankin helppoa. Sivusta seurannut muutaman kaverin tappelua röökistä eroon niin tuntuu olevan suurimmalle osalle aika vaikeaa.

Alkoholia rulee käytettyä noin 0,5l pullo jekkia/kossua per vkl ja satunnaiset lonkerot siihen päälle. Montakaan vkl ei ole vuodessa etten joisi ollenkaan.

 

[Rapilysin]

Itse aloitin polttamaan tupakkaa 5 luokalla ja yläasteella poltin noin askin päivässä. Nuuskaakin tuli satunnaisesti käytettyä. Noin 5 vuotta ennen koronaa rupesin polttamaan vain vkl kun join alkoholia (eli joka vkl). Kun korona tuli niin sen jälkeen ei ole tullut poltettua ollenkaan. Aina ihmetellyt että miksi ihmisillä on vaikea päästä röökistä eroon kun itselläni se oli ehkä vähän liiankin helppoa. Sivusta seurannut muutaman kaverin tappelua röökistä eroon niin tuntuu olevan suurimmalle osalle aika vaikeaa.

Alkoholia rulee käytettyä noin 0,5l pullo jekkia/kossua per vkl ja satunnaiset lonkerot siihen päälle. Montakaan vkl ei ole vuodessa etten joisi ollenkaan.

Itsekin tätä miettinyt. Nikotiinin vaikutukset on kuitenkin melko huomaamattomia erityisesti, kun sille on altistuneena jatkuvasti. Ajattelen, että psyykkinen riippuvuus siihen suurimmaksi osaksi muodostuu. Varsin yksilöllistähän tämä on, kuten muissakin riippuvuuksissa tahtoo olla. Osalle vieroitus on vain siinä, että lakkaa polttamasta ja osa ei pääse irti, vaikka saa diagnoosin kuolemaan johtavasta sairaudesta, jonka eteneminen olisi täysin pysäytettävissä vain lopettamalla (COPD).

 

[Brejk]

Itse aloitin polttamaan tupakkaa 5 luokalla ja yläasteella poltin noin askin päivässä. Nuuskaakin tuli satunnaisesti käytettyä. Noin 5 vuotta ennen koronaa rupesin polttamaan vain vkl kun join alkoholia (eli joka vkl). Kun korona tuli niin sen jälkeen ei ole tullut poltettua ollenkaan. Aina ihmetellyt että miksi ihmisillä on vaikea päästä röökistä eroon kun itselläni se oli ehkä vähän liiankin helppoa. Sivusta seurannut muutaman kaverin tappelua röökistä eroon niin tuntuu olevan suurimmalle osalle aika vaikeaa.

Alkoholia rulee käytettyä noin 0,5l pullo jekkia/kossua per vkl ja satunnaiset lonkerot siihen päälle. Montakaan vkl ei ole vuodessa etten joisi ollenkaan.

Voi olla että sinulla oli tupakan pois jättäminen helppoa kun on tuo alkoholiriippuvuus johon voi turvautua.

 

[kelmi]

Keskittymisongelma sitten taas ilmenee juuri niissä asioissa mihin itsellä ei ole aitoa kiinnostusta. Eikä auta se, vaikka tietäisin keskittymistä vaativan asian olevan tärkeä tai hyödyllinen minulle. Jos joku ihminen puhuu todella tylsästi ja ei-mielenkiintoisesta aiheesta niin fokus saattaa kadota jo esim. 10 sekunnissa, vaikka olisi kyseessä esim. ohjeistus johonkin tehtävään joka pitää suorittaa tms. relevantti asia. Opiskelussahan tämä on erityisesti ihan perseestä.

Osin nämä menee päällekkäin, koska sisäinen raivostuminen siitä että joku lätisee yksinkertaisen asian liian pitkästi katkaisee tietysti myös sen keskittymisen ja ollaan taas tilanteessa, että en tiedä miten pitäisi toimia enkä kehtaa kysyä

Täällä täysin sama ongelma ja ADHD diagnoosi on tehty 7 vuotta sitten, sitä ennen menikin vajaa 40 vuotta ihmetellessä.
Nyt ainakin asian tiedostaa paremmin ja pystyy edes jotenkin skarppaamaan mutta siitä huolimatta jää aina pätkiä puheesta "kuulematta" kun on ajatukset jo täysin muissa asioissa. Varsinkin väsyneenä. Aivan paska ominaisuus varsinkin palavereissa.

Toi on kyl jännä, että kun diagnoosin ohjeena on x kpl oireita kategorioista a, b ja c niin sitten kuitenkaan sitä hoitoa ei uskalleta aloittaa edes psykiatrin toimesta vaikka ne täyttyis ihan kirkkaasti..

Muistaakseni siihen tarvittiin testien lisäksi myös vanhempien haastattelu, mikäli siis ovat elossa ja useampi kerta psykologin puheilla ennen "hoitoa" eli lääkkeitä.

 

[Rapilysin]

Täällä täysin sama ongelma ja ADHD diagnoosi on tehty 7 vuotta sitten, sitä ennen menikin vajaa 40 vuotta ihmetellessä.
Nyt ainakin asian tiedostaa paremmin ja pystyy edes jotenkin skarppaamaan mutta siitä huolimatta jää aina pätkiä puheesta "kuulematta" kun on ajatukset jo täysin muissa asioissa. Varsinkin väsyneenä. Aivan paska ominaisuus varsinkin palavereissa.

Ilmeisesti melko samassa tilanteessa täällä kuin sinä 7 vuotta sitten. Oletettavasti saan diagnoosin lähiviikkoina, ikää kohta se 40. Eikö sulla auta lääkitys vai etkö halua käyttää? Kokemukset kiinnostaa, koska asia vaivannut nyt jonkin verran kun tähän alkanut perehtyä ja oireilun aiheuttamat haitat nyt tiedostaa paremmin eri osa-alueilla.

Muistaakseni siihen tarvittiin testien lisäksi myös vanhempien haastattelu, mikäli siis ovat elossa ja useampi kerta psykologin puheilla ennen "hoitoa" eli lääkkeitä.

Itsellä nyt ollut polkuna yleislääkäri -> 3 x psykologin istunto -> yleislääkäri -> psykiatri -> neuropsykologin testit (ensi viikolle aika varattuna) -> ???

Joka portaassa tullut jotain uusia testejä, jotka tukee diagnoosia mutta hoitoa ei tunnu kukaan haluavan aloittaa. Psykiatrin puheista ja tämän ketjun perusteella olen ymmärtänyt, että näiden seuraavien testien jälkeen voidaan sitten vihdoin sanoa, onko hoidettavaa vai ei. Pitkä ja kallis tämä tie kyllä on.

Viittasin aiemmalla kommentilla tuonne diagnoosikriteereihin (mm. Lääkärin käsikirja, Duodecim), jossa TLDR; Diagnoosi tehdään oireiden perusteella, ei ole spesifejä testejä olemassa ja "17-vuotiaillla ja sitä vanhemmilla riittää 5 tarkkaamattomuusoiretta ja/tai yliaktiivisuus-impulsiivisuusoiretta (DSM-5-kriteerien mukaan)."

Ohje on siis varsin suoraviivainen ja yksinkertainen, mutta sitten tästä on tehty tämmöistä ihmeellistä pompottelua ja pallottelua. Oletan motiivin liittyvän siihen, että lääkkeitä ei määrättäisi turhaan, koska ilmeisesti niillä on jotain väärinkäyttöpotentiaalia. Toisaalta tällä hoitopolulla iso osa sairastavista jää ilman hoitoa ja hoitamattoman adhd:n taas tiedetään altistavan mm. syrjäytymiselle, alisuoriutumiselle, päihdeongelmille ja heikentyneelle itsetunnolle jne yms. Olen ymmärtänyt tämän olevan varsin alidiagnosoitu sairaus ja toisaalta mm. syrjäytymisen ja päihdeongelmien olevan melkoisen yleisiä. Mikä sitten lienee näiden asioiden yhteys ja missä mittakaavassa?

Vanhempien haastattelusta ensimmäinen psykologi totesi, että yleensä aikuiset kertovat itse taustoistaan ja tuo vanhempien haastattelu on lähinnä lasten diagnosointia varten. Näin siellä DIVA:ssa meneteltiinkin ainakin minun osaltani.

 

[RealityBites]

Tupakkaa alkoi itselläkin menemään yli 15v tauon jälkeen, etenkin siinä kohtaa kun alkoholi oli kokonaan tauolla. Lähinnä varmaan siksi että uusi kumppani polttaa koska ei ole mitään erityistä himoa polttamiseen, pystyn esim. olemaan työpäivän helposti polttamatta. Vapaa-ajalla koen sen kuitenkin rauhoittavan.

Vanhempien haastattelusta ensimmäinen psykologi totesi, että yleensä aikuiset kertovat itse taustoistaan ja tuo vanhempien haastattelu on lähinnä lasten diagnosointia varten. Näin siellä DIVA:ssa meneteltiinkin ainakin minun osaltani.

Tästä huomaa että tutkimusmenetelmät ovat melko kirjavia - äkkiä tuleekin mieleen että saisiko diagnoosin nopeammin jos asuisi muualla. Eräs tuttu asuu toisen kunnan puolella n. 70km omasta sijainnista ja ADHD-diagnoosi irtosi kolmessa kuukaudessa ja käyntejä taisi olla n. 3kpl.

Itsellä taas tuumattiin suoraan että vanhempien haastattelu tehdään vaikka koetin sanoa että muorilla alkaa jo muisti heittämään ja itselläkin ikää 40+. Sitten ne oli soittaneet äidille, jolla tietysti aika on jo kullannut muistot erinomaisen hyivn.

 

[a-p]

Muistaakseni siihen tarvittiin testien lisäksi myös vanhempien haastattelu, mikäli siis ovat elossa ja useampi kerta psykologin puheilla ennen "hoitoa" eli lääkkeitä.

Psykologi tahi psykiatri ovat jättäneet kertomatta, että vanhempia pitäisi kuulla. Psykiatri totesi, että testit näyttävät vahvat ADHD piirteet ja pistetään lääkkeet testiin. Joskus olisi seulat, jonka jälkeen saisi reseptit pidemmälle ajalle. Mitään lapsuustietoja ei kyselty, mutta kerroin avoimesti lapsuudestani ja vanhemmistani sekä suvustani.

 

[kelmi]

Ilmeisesti melko samassa tilanteessa täällä kuin sinä 7 vuotta sitten. Oletettavasti saan diagnoosin lähiviikkoina, ikää kohta se 40. Eikö sulla auta lääkitys vai etkö halua käyttää? Kokemukset kiinnostaa, koska asia vaivannut nyt jonkin verran kun tähän alkanut perehtyä ja oireilun aiheuttamat haitat nyt tiedostaa paremmin eri osa-alueilla.

Käytän Concertaa ja kyllä se auttaa, nimenomaan keskittymiseen. Itse työt sujuisivat kyllä ilmankin, nimenomaan se jonkun juttuihin keskittyminen ja satunnainen unohtelu/asiasta toiseen palloilu on ongelma.
Etäpäivinä jos ja kun ei ole sosiaalista tapahtumaa tiedossa, palaveria tai muuta, jätän Concertan pois lähinnä sivuvaikutusten takia.
Kahvia ei parane paljoa juoda niiden kanssa, ainakin itselle tulee kunnon päänsärky. Varmaankin voisi vaihtaa toiseen lääkkeeseen mutta enpä ole jaksanut siihen ruveta, pitäisi taas ravata lääkäristä toiseen.

Itsellä nyt ollut polkuna yleislääkäri -> 3 x psykologin istunto -> yleislääkäri -> psykiatri -> neuropsykologin testit (ensi viikolle aika varattuna) -> ???

Omalla kohdallani tein testit ja sen jälkeen psykologille. Asiaan saattoi myös vaikuttaa pojalleni tehty ADHD diagnoosi ja osasivat jo päätellä mistä se on peräisin.

Joka portaassa tullut jotain uusia testejä, jotka tukee diagnoosia mutta hoitoa ei tunnu kukaan haluavan aloittaa. Psykiatrin puheista ja tämän ketjun perusteella olen ymmärtänyt, että näiden seuraavien testien jälkeen voidaan sitten vihdoin sanoa, onko hoidettavaa vai ei. Pitkä ja kallis tämä tie kyllä on.

Kyllä siinä useampi viikko menee.

Viittasin aiemmalla kommentilla tuonne diagnoosikriteereihin (mm. Lääkärin käsikirja, Duodecim), jossa TLDR; Diagnoosi tehdään oireiden perusteella, ei ole spesifejä testejä olemassa ja "17-vuotiaillla ja sitä vanhemmilla riittää 5 tarkkaamattomuusoiretta ja/tai yliaktiivisuus-impulsiivisuusoiretta (DSM-5-kriteerien mukaan)."

Ohje on siis varsin suoraviivainen ja yksinkertainen, mutta sitten tästä on tehty tämmöistä ihmeellistä pompottelua ja pallottelua. Oletan motiivin liittyvän siihen, että lääkkeitä ei määrättäisi turhaan, koska ilmeisesti niillä on jotain väärinkäyttöpotentiaalia. Toisaalta tällä hoitopolulla iso osa sairastavista jää ilman hoitoa ja hoitamattoman adhd:n taas tiedetään altistavan mm. syrjäytymiselle, alisuoriutumiselle, päihdeongelmille ja heikentyneelle itsetunnolle jne yms. Olen ymmärtänyt tämän olevan varsin alidiagnosoitu sairaus ja toisaalta mm. syrjäytymisen ja päihdeongelmien olevan melkoisen yleisiä. Mikä sitten lienee näiden asioiden yhteys ja missä mittakaavassa?

Vanhempien haastattelusta ensimmäinen psykologi totesi, että yleensä aikuiset kertovat itse taustoistaan ja tuo vanhempien haastattelu on lähinnä lasten diagnosointia varten. Näin siellä DIVA:ssa meneteltiinkin ainakin minun osaltani.

Tuo psykologin kommentti on kyllä erikoinen sillä oma psykologi nimenomaan vaati vanhempien haastattelua, kuitenkin ikää oli jo 37.
Perusteena juurikin se sama mitä lapsille, eli olivatko mahdolliset oireet näyttäytyneet jo koulussa.
Voihan sekin olla että asiat ovat jo tällävälin muuttuneet ja diagnoosit tehdään nykyään eri tavalla.

 

[Rapilysin]

Tuo psykologin kommentti on kyllä erikoinen sillä oma psykologi nimenomaan vaati vanhempien haastattelua, kuitenkin ikää oli jo 37.
Perusteena juurikin se sama mitä lapsille, eli olivatko mahdolliset oireet näyttäytyneet jo koulussa.
Voihan sekin olla että asiat ovat jo tällävälin muuttuneet ja diagnoosit tehdään nykyään eri tavalla.

Taitaa olla yhtä monta tapaa kuin on psykologiakin. Kuitenkin tuo diagnoosi tehdään oirekuvan perusteella, eikä ole mitään testiä millä tauti todetaan tai poissuljetaan. Ymmärtääkseni tämä on siis ihan tiedeyhteisön konsensus. Vaikka kai näillä testeillä joku rooli sitten on, kun niitä melkein kaikille tehdään.

 

[untero]

Voiko tuollaisia soittoja tehdä jos sanoo että ei halua mitään yhteyksiä vanhempiin? Tuohan on jo terveystietojen luvatonta levittelyä.

Lääkkeiden pihtailu perusteella että on väärinkäyttöpotentiaalia on aivan käsittämätöntä. Tämmösen estäminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin apua tarvitsevien hoito.

 

[Rapilysin]

Voiko tuollaisia soittoja tehdä jos sanoo että ei halua mitään yhteyksiä vanhempiin? Tuohan on jo terveystietojen luvatonta levittelyä.

Lääkkeiden pihtailu perusteella että on väärinkäyttöpotentiaalia on aivan käsittämätöntä. Tämmösen estäminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin apua tarvitsevien hoito.

Ei varmasti voi luvatta tehdä, mutta tietysti voivat sitten kiusallaan varmasti ilmoittaa, että hoidon perusteena on äidin lupa.

 

[Special Once]

Itsellä eniten arkea haittaa kärsimättömyys ja vaikeus keskittyä asioihin, jotka eivät suoraan kiinnosta mua.

Kärsimättömyyden suhteen esim. ihan joku arkinen tilanne alkaa vituttaa ihan kunnolla missä mummo laskee kassajonossa kolikoita 15 sekuntia tai jos liikenteessä edellä ajava auto ei ymmärrä liikkua heti kun valo vaihtuu jne. Tässä sitten tietysti kotona välillä kanssa ongelmia, kun lapsia odotellessa tahtoo pinna palaa esim. siirtymisten yhteydessä. Impulssikontrolli itsellä on onneksi aika hyvä, todella harvoin tulee sanottua ääneen etenkään tuntemattomille mitään, enemmän se kärsimättömyys ilmenee itsellä ulospäin ehkä semmoisena tuhisemisena ja jonkinlaisena liikehdintänä. Työelämässä tämä kärsimättömyys ehkä häiritsee vähän, mutta pystyn itse vaikuttamaan työnkuvaan aika paljon ja toisaalta työssä jopa edellytetään suoraviivaistamista ja nopeita päätöksiä, joka tietysti on ihan 5/5 minunlaiselle. Olen joskus miettinytkin, että tuskinpa juuri mitään muuta työtä pystyn ikinä tekemään ainakaan viikkoja tai kuukausia pidempää jaksoa.

Keskittymisongelma sitten taas ilmenee juuri niissä asioissa mihin itsellä ei ole aitoa kiinnostusta. Eikä auta se, vaikka tietäisin keskittymistä vaativan asian olevan tärkeä tai hyödyllinen minulle. Jos joku ihminen puhuu todella tylsästi ja ei-mielenkiintoisesta aiheesta niin fokus saattaa kadota jo esim. 10 sekunnissa, vaikka olisi kyseessä esim. ohjeistus johonkin tehtävään joka pitää suorittaa tms. relevantti asia. Opiskelussahan tämä on erityisesti ihan perseestä.

Osin nämä menee päällekkäin, koska sisäinen raivostuminen siitä että joku lätisee yksinkertaisen asian liian pitkästi katkaisee tietysti myös sen keskittymisen ja ollaan taas tilanteessa, että en tiedä miten pitäisi toimia enkä kehtaa kysyä

Itsellä ei ole ainakaan vielä varmistettua diagnoosia. Ja oon huomannut, että yleinen vireystila vaikuttaa tähän itsellä aika paljon, enkä tiedä onko adhd:ssä tämmöistä vaihtelua. Oman tulkintani mukaan mun keskittymiskyky on kyllä ympäröiviä ihmisiä selvästi huonompi.

Ja tietysti nämä nyt on aina sitten hankala arvioida objektiivisesti, mutta pidän itseäni myös keskimääräistä älykkäämpänä, eihän tästä tietysti mitään konkreettista todistetta ole. Äo-testejä olen tehnyt pari (tiekun ja mensan nettitestit) ja niissä tulokset 130 molemmin puolin, mutta tokikaan eivät ole olleet psykologin valvomia ns. kunnollisia testejä. Tätä olen pohtinut siksi, koska etenkin tuohon keskittymiskykyyn vaikuttaa varmasti myös tyhmyys, mutta en usko omalla kohdalla tästä olevan kyse. Ehkä siellä neuropsykologisissa tutkitaan myös tätä osa-aluetta jollain luotettavammalla mittarilla? Korkea älykkyys selittäisi myös sitä miksi en juurikaan kokenut tätä oireilua ongelmana opiskelussa oikeastaan ennen amk:ta.

Muuten kyllä lapsesta asti oireita ollut, mutta sitä on sitten oppinut arjestaan luomaan sellaisen, että ne haittaavat mahdollisimman vähän. Moni taitaa olla sitäkin mieltä, että tämä ei suoranaisesti olisi sairaus vaan enemmänkin luonteenpiirteen kaltainen ominaisuus, jolla on myös positiivisia vaikutuksia esim. juuri päätöksenteon helppouden ja luovuuden suhteen. Niitä voi sitten jopa oppia kääntämään edukseen.

Itsellä muuten on myös tuollainen kuvaamasi ominaisuus, että kiinnostaviin asioihin voi uppoutua täysin ja menettää ajantajun. Ja usein ne asiat vaihtelee lähes päivittäin, mutta harvoin niin että pitkäjänteisesti olisi joku tietty kiinnostava asia. Voin opiskella netistä lähes kaiken muutamassa päivässä jostain aivan tyhjänpäiväisestä asiasta ja kiinnostus siihen voi kadota yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ymmärtääkseni tätä on adhd-potilailla yleisesti ja sitä taidettiin kutsu hyperfokusoinniksi.

Edit: Lisään tähän vielä nikotiiniriippuvuuden. Lukuisista ponnisteluista huolimatta tupakan tai nuuskan käytön lopettaminen tai edes vähentäminen ei ole onnistunut ikinä. Nyt kun olen hyperfokusoitunut tähän aiheeseen, niin olen löytänyt tutkimustietoa sekä adhd:n riippuvuudelle altistavista ominaisuuksista sekä toisaalta nikotiinin oireita lievittävistä vaikutuksista. Adhd:n lääkehoidolla potilaiden tupakkatuotteiden käyttö putoaa muun väestön tasolle, kun taas hoitamattomana käyttävät runsaasti enemmän näitä. Tämäkin nyt tietysti sellainen epäspesifi oire siinä mielessä, että kyllähän päihderiippuvaisia on adhd-potilaiden ulkopuolellakin ihan reilusti ja syyt ovat moninaisia. Itsellä on vaan lähes uskonnollinen suhde tupakkaan, niin olen alkanut pohtia senkin yhteyttä tähän oireiluun. Jos onnistuisi mahdollisen hoidon myötä lopettamaan tupakoinnin niin tutkimukset maksais kyllä itsensä takaisin muutaman kuukauden sisällä

Toi on kyl jännä, että kun diagnoosin ohjeena on x kpl oireita kategorioista a, b ja c niin sitten kuitenkaan sitä hoitoa ei uskalleta aloittaa edes psykiatrin toimesta vaikka ne täyttyis ihan kirkkaasti..

Ei voi olla ADHD jos kirjoittaa näin pitkiä viestejä ja olettaa että tässä ketjussa ne joku lukeekin

Vanhempien haastattelu vaaditaan AINA. Tai ei sen pakko ole olla vanhempi, mutta joku joka on ollut läsnä jokapäiväisessä elämässä lapsuudessa. Jotenkinhan se täytyy todentaa että oireet ovat alkaneet jo lapsuudessa.

 

[MeriHoo]

Vanhempien haastattelu vaaditaan AINA. Tai ei sen pakko ole olla vanhempi, mutta joku joka on ollut läsnä jokapäiväisessä elämässä lapsuudessa. Jotenkinhan se täytyy todentaa että oireet ovat alkaneet jo lapsuudessa.

Eikä vaadita. Yksityisellä varsinkin ollaan tuosta usein vähän ei niin tarkkoja.

Mutta julkisellakaan ei tarvita vanhempien/opettajien/tms lapsuudessa tunteneiden haastatteluja jos on näyttää jotain muuta dokumentaatiota, esim kouluneuvolan papereista käytöshäiriöitä tms. Ei tarvita lapsuudessa ADHD-epäilyä olla papereissa, mutta riittää että on jotain merkintää käytöshäiriöistä/impulsiivisuudesta/keskittymisongelmista tms, eikä sen lisäksi tarvita haastatteluja.

Ja kaikillahan ei välttämättä ole enää elossa tuolta ajalta ihmisiä jotka tuntee, ja sitten jos ei ole papereissakaan mitää merkintöjä, lääkärin pitää vain luottaa.

 

[Rapilysin]

Ei voi olla ADHD jos kirjoittaa näin pitkiä viestejä ja olettaa että tässä ketjussa ne joku lukeekin

Vanhempien haastattelu vaaditaan AINA. Tai ei sen pakko ole olla vanhempi, mutta joku joka on ollut läsnä jokapäiväisessä elämässä lapsuudessa. Jotenkinhan se täytyy todentaa että oireet ovat alkaneet jo lapsuudessa.

Mahtavaa diagnostiikkaa. Kyllähän suurin osa ADHD -potilaista kirjoittaa vähintään opparin ja joku osa varmaan ihan kirjojakin. Ei ole sentään kyse mistään vaikeasta kehitysvammaisuudesta tms.

Jälkimmäinen tuntuu vaihtelevan. Itsellä ei tarvinnut soittaa äidille. En tiedä sitten haluaako tuo seuraava psykologi sen tehdä. Kyllä noin niinkuin lähtökohtaisesti terveydenhuollossa anamneesi kerätään potilastiedoista ja potilaan haastattelusta, eikä sukulaisilta. Psykiatrian osalta en ole varma, kun siellä en ole ikinä työskennellyt ja nyt potilaanakin ekaa kertaa.

 

[untero]

Käypähoito: " Aikuinen on omien oireidensa ja niiden aiheuttaman haitan tärkein tiedonlähde, myös lapsuuden osalta."

 

[Special Once]

Yksityisellä varsinkin ollaan tuosta usein vähän ei niin tarkkoja.

Osa yksityisistä lyö lääkkeet käteen ensimmäisen käynnin jälkeen ja käskee testaamaan oisko niistä apua. Ei sillä ole oikean diagnoosin kanssa mitään tekemistä. Olisi pitänyt tarkentaa että puhun julkisesta puolesta, näin siellä sanottiin diagnoosia hakiessa.

Mutta julkisellakaan ei tarvita vanhempien/opettajien/tms lapsuudessa tunteneiden haastatteluja jos on näyttää jotain muuta dokumentaatiota, esim kouluneuvolan papereista käytöshäiriöitä tms. Ei tarvita lapsuudessa ADHD-epäilyä olla papereissa, mutta riittää että on jotain merkintää käytöshäiriöistä/impulsiivisuudesta/keskittymisongelmista tms, eikä sen lisäksi tarvita haastatteluja.

Näin sen toki pitäisi Käypähoidon mukaan olla, mutta julkisella puolella pyyhitään käypähoidon suosituksilla persettä.

Mahtavaa diagnostiikkaa. Kyllähän suurin osa ADHD -potilaista kirjoittaa vähintään opparin ja joku osa varmaan ihan kirjojakin. Ei ole sentään kyse mistään vaikeasta kehitysvammaisuudesta tms.

Yritin olla hauska.

Käypähoito: " Aikuinen on omien oireidensa ja niiden aiheuttaman haitan tärkein tiedonlähde, myös lapsuuden osalta."

Kts. tuosta vähän ylempää.

 

[RealityBites]

Osa yksityisistä lyö lääkkeet käteen ensimmäisen käynnin jälkeen ja käskee testaamaan oisko niistä apua. Ei sillä ole oikean diagnoosin kanssa mitään tekemistä. Olisi pitänyt tarkentaa että puhun julkisesta puolesta, näin siellä sanottiin diagnoosia hakiessa.

Mistähän tämmöisen yksityisen löytäisi? Voisin ottaa lääkkeet ihan testin vuoksi että onko niistä apua kuten luulen. Julkiselta niitä tuskin tulen saamaan.

 

[Rapilysin]

Osa yksityisistä lyö lääkkeet käteen ensimmäisen käynnin jälkeen ja käskee testaamaan oisko niistä apua. Ei sillä ole oikean diagnoosin kanssa mitään tekemistä. Olisi pitänyt tarkentaa että puhun julkisesta puolesta, näin siellä sanottiin diagnoosia hakiessa.

Minä olen ymmärtänyt, että tää olis ihan tehokas tapa toimia, jos epäily sairaudesta on varteenotettava.

Voi olla, että oon nyt väärässäkin, mutta eikö terveellä (tai neurotyypillisellä, mikä se sana nyt on) potilaalla stimulanttilääkitys pahenna keskittymishäiriöitä ja erityisesti impulsiivisuutta, kun taas adhd-potilas siitä lääkkeestä rauhoittuu? Tuohan olisi erittäin kustannustehokas tapa todentaa diagnoosiepäily. Tietysti sitten hiukan vähemmän suotuisasti vaikuttaa siihen väärinkäyttäjien välttelyyn. Mutta onko noi tropit nyt oikeasti sellasia, että niitä kannattaa ostaa piriä kalliimmalla hinnalla, jos haluaa vaan täristä ja "vetää koko yön"? Käsitykseni mukaan ovat kovin mietoja päihtymystarkoituksessa käytettäväksi ja hinta maximit vrt. amfetamiini.

 

[RealityBites]

Minä olen ymmärtänyt, että tää olis ihan tehokas tapa toimia, jos epäily sairaudesta on varteenotettava.

Voi olla, että oon nyt väärässäkin, mutta eikö terveellä (tai neurotyypillisellä, mikä se sana nyt on) potilaalla stimulanttilääkitys pahenna keskittymishäiriöitä ja erityisesti impulsiivisuutta, kun taas adhd-potilas siitä lääkkeestä rauhoittuu? Tuohan olisi erittäin kustannustehokas tapa todentaa diagnoosiepäily. Tietysti sitten hiukan vähemmän suotuisasti vaikuttaa siihen väärinkäyttäjien välttelyyn. Mutta onko noi tropit nyt oikeasti sellasia, että niitä kannattaa ostaa piriä kalliimmalla hinnalla, jos haluaa vaan täristä ja "vetää koko yön"?

Onko noissa nyt googlaamatta se 30tbl/pkt niin ei sillä kovin kauaa rallatella vaikka haluaisikin pelkästään päänsä sekaisin. Sen sijaan tarvitseville apu löytyisi heti eikä vuosien tutkimuksissa juoksemisen jälkeen jos sittenkään.

Jos ja kun käypähoitosuosituksilla pyyhitään takapuolta ja käytännöt vaihtelevat paikan mukaan, montako oikeaa tapausta jää diagnosoimatta? Itsekin jälkeenpäin ajatellen ehkä sovelsin liikaa omia selviytymiskeinoja ja rutiineja tutkimuksissa - olisi pitänyt härvätä ja olla kuuntelematta ja vastata kaikkiin kysymyksiin kyllä jos sillä kerran diagnoosi irtoaa.

 

[Special Once]

Tietysti sitten hiukan vähemmän suotuisasti vaikuttaa siihen väärinkäyttäjien välttelyyn.

Varmaan just tämän takia ovat niin varovaisia. Kyseessä on kuitenkin ihan puhtaasti huume.

Mutta onko noi tropit nyt oikeasti sellasia, että niitä kannattaa ostaa piriä kalliimmalla hinnalla, jos haluaa vaan täristä ja "vetää koko yön"?

Tähän en osaa vastata. Elvansen vaikutus on mulla about 10 tuntia ja pillerille tulee hintaa vajaa 3 euroa. Jos kuvitellaan että "normaali" ihminen saa yhdestä pilleristä hyvät olot 10 tunniksi niin eihän tuo paha hinta ole - mulla ei ole mitään hajua pirin vaikutusajoista. Enkä tiedä jääkö näihin koukkuun siinä missä katupiriin.

montako oikeaa tapausta jää diagnosoimatta

MONTA. Ja aika moni jättää varmasti diagnoosivaiheen kesken, olihan se välillä ihan todella raskasta. Psykologi voisi antaa pöytälaatikosta kolme pilleriä ja sanoa että testaahan miten nuo vaikuttaa niin jatketaan sitten.

 

[RealityBites]

MONTA. Ja aika moni jättää varmasti diagnoosivaiheen kesken, olihan se välillä ihan todella raskasta. Psykologi voisi antaa pöytälaatikosta kolme pilleriä ja sanoa että testaahan miten nuo vaikuttaa niin jatketaan sitten.

Kyllä. Jää kesken ja sitten jatketaan joskus jos sattuu intoa olemaan. Etenkin ne, jotka päihteiden kanssa kamppailevat toteavat herkästi helpommaksi lääkitä itseään saatavilla olevilla tavoilla kun ei homma edisty. Myös tältä osin hiukan edesvastuutonta touhua.

 

[Rapilysin]

Onko noissa nyt googlaamatta se 30tbl/pkt niin ei sillä kovin kauaa rallatella vaikka haluaisikin pelkästään päänsä sekaisin. Sen sijaan tarvitseville apu löytyisi heti eikä vuosien tutkimuksissa juoksemisen jälkeen jos sittenkään.

Aamen.

Itsekin jälkeenpäin ajatellen ehkä sovelsin liikaa omia selviytymiskeinoja ja rutiineja tutkimuksissa - olisi pitänyt härvätä ja olla kuuntelematta ja vastata kaikkiin kysymyksiin kyllä jos sillä kerran diagnoosi irtoaa.

Tuo noissa kyselytutkimuksissa on vähän huono, että jälkeenpäin kun olen ehtinyt tätä ajatella niin vastaisin varmaan osaan kysymyksistä tuossa DIVAssa aika eri tavalla.

Esim. kysymys siitä onko vaikea odottaa vuoroa, johon vastasin, että ei ole. Todellisuudessa ei varmaan kuuluisi vituttaa kuin pientä oravaa esim. tuossa em. tilanteessa, jossa mummo käyttää kaupassa sen 15 sek enemmän aikaa maksaessaan kuin korttimaksuihmiset. Jos on ehtinyt itselleen rakentaa jotain kompensaatiomekanismeja, ettei joudu jokaisella kauppareissulla maijan takaosastolle niin nuo testithän sitten ei tämmöisiä ymmärrä.

Tai kysymys siitä, että onko tavarat aina/usein hukassa. Vastasin, että ei ole, koska ei mun tavarat yleensä lopullisesti katoa. Myöhemmin olen tajunnut, että normaalisti ihmiset ei varmaan joudu kiertämään koko kämppää aina ulos lähtiessään, että löytää puhelimet ja avaimet jostain epäloogisista paikoista mihin on niitä jemmannut.

Ja näitä oli vaikka kuinka paljon.

Tähän en osaa vastata. Elvansen vaikutus on mulla about 10 tuntia ja pillerille tulee hintaa vajaa 3 euroa. Jos kuvitellaan että "normaali" ihminen saa yhdestä pilleristä hyvät olot 10 tunniksi niin eihän tuo paha hinta ole - mulla ei ole mitään hajua pirin vaikutusajoista. Enkä tiedä jääkö näihin koukkuun siinä missä katupiriin.

Mahtaako se yks tabletti oikein paljon tehdä mitään addiktille. Jossain artikkelissa kun näistä puhuttiin, että opiskelijat väärinkäyttää tenttiin lukiessa niin haastateltu asiantuntija kommentoi siihen, että adhd-lääkkeiden piristävä vaikutus vastaa lähinnä kahvia normaalilla ihmisellä. Harmillisesti en äkkiseltään löytänyt sitä uudelleen. Kai noita se 30-60 € edestä pitää ottaa per vedot. En kyllä silti yhtään tiedä näistä. Enkä itseasiassa edes tiedä kuinka paljon yksi ruiskullinen amfetamiinia maksaa. Lähinnä oletin, että se on halpaa, koska sen käyttäjät harvemmin varmaan on kovin korkeapalkkaisissa hommissa.

Kai noihin silti aina syynsä on. Eihän tuo jenkkien oxynormbuumikaan ihan putkeen sitten kuitenkaan mennyt. Välillä vaan vituttaa, että asioista pitää tehdä niin vaikeita jonkun marginaalisen ryhmän vuoksi. En kuitenkaan usko, että olisi mikään kansanterveydellinen uhka, jos lääkärit voisi hiukan helpommin hoidon aloittaa sairauteen, jonka diagnoosi perustuu oirekuvaan ja potilaan kokemaan haittaan ja johon ei ole olemassa poissulkevaa tai varmistavaa testimetodia.

 

[RealityBites]

Aamen.

Tuo noissa kyselytutkimuksissa on vähän huono, että jälkeenpäin kun olen ehtinyt tätä ajatella niin vastaisin varmaan osaan kysymyksistä tuossa DIVAssa aika eri tavalla.

Esim. kysymys siitä onko vaikea odottaa vuoroa, johon vastasin, että ei ole. Todellisuudessa ei varmaan kuuluisi vituttaa kuin pientä oravaa esim. tuossa em. tilanteessa, jossa mummo käyttää kaupassa sen 15 sek enemmän aikaa maksaessaan kuin korttimaksuihmiset. Jos on ehtinyt itselleen rakentaa jotain kompensaatiomekanismeja, ettei joudu jokaisella kauppareissulla maijan takaosastolle niin nuo testithän sitten ei tämmöisiä ymmärrä.

Tai kysymys siitä, että onko tavarat aina/usein hukassa. Vastasin, että ei ole, koska ei mun tavarat yleensä lopullisesti katoa. Myöhemmin olen tajunnut, että normaalisti ihmiset ei varmaan joudu kiertämään koko kämppää aina ulos lähtiessään, että löytää puhelimet ja avaimet jostain epäloogisista paikoista mihin on niitä jemmannut.

Ja näitä oli vaikka kuinka paljon.

Mahtaako se yks tabletti oikein paljon tehdä mitään addiktille. Jossain artikkelissa kun näistä puhuttiin, että opiskelijat väärinkäyttää tenttiin lukiessa niin haastateltu asiantuntija kommentoi siihen, että adhd-lääkkeiden piristävä vaikutus vastaa lähinnä kahvia normaalilla ihmisellä. Harmillisesti en äkkiseltään löytänyt sitä uudelleen. Kai noita se 30-60 € edestä pitää ottaa per vedot. En kyllä silti yhtään tiedä näistä. Enkä itseasiassa edes tiedä kuinka paljon yksi ruiskullinen amfetamiinia maksaa. Lähinnä oletin, että se on halpaa, koska sen käyttäjät harvemmin varmaan on kovin korkeapalkkaisissa hommissa.

Kai noihin silti aina syynsä on. Eihän tuo jenkkien oxynormbuumikaan ihan putkeen sitten kuitenkaan mennyt. Välillä vaan vituttaa, että asioista pitää tehdä niin vaikeita jonkun marginaalisen ryhmän vuoksi. En kuitenkaan usko, että olisi mikään kansanterveydellinen uhka, jos lääkärit voisi hiukan helpommin hoidon aloittaa sairauteen, jonka diagnoosi perustuu oirekuvaan ja potilaan kokemaan haittaan ja johon ei ole olemassa poissulkevaa tai varmistavaa testimetodia.

Juuri tämä johon otti yksityinen psykologi kantaa että testit eivät ota kaikkea huomioon. Jos et unohda avaimia, mutta joudut etsimään niitä tai hokemaan mantraa muistaaksesi ne, niin kysymykseen pitäisi osata vastata kyllä.

Sehän siinä nimenomaan korpea että asiasta on tehty tolkuttoman hankalaa ja aika vievää. Hitusen pistää huvittamaan ajoittain kun katsoo isäukkoa, joka on kiskonut bentsoja 90-luvulta lähtien, silloin niitä määrättiin vaivaan kuin vaivaan. Yksi valopää vielä oli lopettanut toisen kuin seinään ilman mitään alasajoja, onneksi Tenox jäi ja sitä popsii varmaan lopun ikäänsä. Itse ei sitten saa muutamaa jotta elämä olisi hiukan tasaisempaa.

 

[Rapilysin]

Hitusen pistää huvittamaan ajoittain kun katsoo isäukkoa, joka on kiskonut bentsoja 90-luvulta lähtien, silloin niitä määrättiin vaivaan kuin vaivaan. Yksi valopää vielä oli lopettanut toisen kuin seinään ilman mitään alasajoja, onneksi Tenox jäi ja sitä popsii varmaan lopun ikäänsä.

Näitä tulee välillä vastaan töissä, kun mummelin luottolääkäri on siirtynyt eläkelaitumille niin uusi tohtori ei ole jatkanut 30 vuotta kestänyttä bentsokuuria, koska ne on tarkoitettu väliaikaiseen käyttöön.

Toki riippuvuus lähtökohtaisesti heikentää elämänlaatua, mutta onko sitten 80-vuotiaan hallitsematon pakkovieroitus inhimillistä verrattuna niihin haittoihin, että olisi loppuikänsä syönyt sitä tenoxia/opamoxia/mitä on syönytkään. Lääke kuitenkaan tuskin edes enää vaikuttaa mitenkään muuten kuin siirtämällä vieroitusoireita eteenpäin.

Tietysti hyvä, että niiden määräminen on perustellumpaa nykyään ja tuommoisia tahattomia koukkuja ei sitten niin paljon kehity.

 

[RealityBites]

Näitä tulee välillä vastaan töissä, kun mummelin luottolääkäri on siirtynyt eläkelaitumille niin uusi tohtori ei ole jatkanut 30 vuotta kestänyttä bentsokuuria, koska ne on tarkoitettu väliaikaiseen käyttöön.

Toki riippuvuus lähtökohtaisesti heikentää elämänlaatua, mutta onko sitten 80-vuotiaan hallitsematon pakkovieroitus inhimillistä verrattuna niihin haittoihin, että olisi loppuikänsä syönyt sitä tenoxia/opamoxia/mitä on syönytkään. Lääke kuitenkaan tuskin edes enää vaikuttaa mitenkään muuten kuin siirtämällä vieroitusoireita eteenpäin.

Tietysti hyvä, että niiden määräminen on perustellumpaa nykyään ja tuommoisia tahattomia koukkuja ei sitten niin paljon kehity.

Juu, ehkä ei olisi ollut alun perinkään tarpeen syöttää Opamoxia kymmenkertaisella annoksella siihen nähden, mitä nykyään saa jos onnistuu saamaan.

Pointti oli lähinnä siinä että joskus tuo terveydenhuolto on ollut kokolailla leväperäisempää ja nykyään joutuu juoksemaan vuosikaudet kaiken maailman testeissä. Masislääkkeet kyllä saa helposti yhdellä käyntikerralla vaikka ei ne sen vähemmän vaarattomia ole käyttäjälleen.

Jälleen painaa viikonlopun kiireet päälle eikä ehdi koneen ääressä istumaan - muuten olisin tutkinut, minkälainen on aivojen "kuluminen" ADHD:ta potevalla vs. normaali. Perintötekijät ovat olemassa ja väkisin hiipii mieleen että onko sama tie itselläkin edessä. Aiemmat tutkimustulokset ovat todenneet että yhteyttä ei ole, mutta myöhemmin on alettu olemaan sitä mieltä että jokin yhteys noilla saattaa ehkä kuitenkin olla. Ns. otsalohkodementiassahan harmaan aineen määrä aivoissa vähenee. Maallikkojärjellä saattaisi helposti kuvitella että ainaisella stressaamisella ja kiireellä voi olla vaikutusta tähän.

 

[untero]

Olen jostain saanut käsityksen että tarkkaamattomuuspainotteisessa olisi isompi riski että lääkitys ei auta. Siinäkin mielessä olisi kiva päästä kokeileen se heti aluksi ettei tarvi mennä tutkimuksia läpi mahdollisesti ihan turhaan.

Aina välillä tulee kyseenalaistettua että onko mulla kuitenkaan mitään kun lukee joitain kyselykaavakkeita. Esim. juuri tuollaiset esimerkit joita tuossa aiemmin mainittiin. Jonottaminen on sietämätöntä, mutta siihen on asennoitunut että ei auta, valitaan nyt sellainen tietoinen koomaan vajoaminen niin ei tunnu niin ikävältä. Puhelin lompakko avaimet pitää laittaa vaan niille "sallituille" paikoille ja tarkistaa aina ulos mennessä. Taitaa kuulua niihin rutiineihin ja tekee mieli vastata kaavakkeeseen että no problem.

 

[Rapilysin]

Soitin tänään potilasasiamiehelle ja kysyin miten kuuluisi toimia, jos haluaisi tuon hoitotakuun puitteissa hakea oikeutta.

Ohjeeksi sain tehdä muistutuksen, johon löytyikin valmis kaavake shp:n sivuilta. Sinne sai myös laittaa ehdotuksen, miten tilanne voitaisiin ratkaista. Kirjoitin siihen, että jos saan maksusitoumuksen niin voin itse järjestää hoitoni sen jälkeen.

Tänään tuli jo vastaus tuolta, nopeasti käsittelivät asian. Vastineen sisältö tosin oli lyhyesti ja ytimekkäästi, että kyllä meidän mielestä ollaan nyt toimittu ihan asianmukaisesti ja ettei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa lääkärijonon pituuteen. Tuossa ei edes viitata mihinkään lakiin tai stm:n ohjeeseen tms, johon väite asianmukaisesta toiminnasta perustuisi. Eli ei tullut myöskään maksusitoumusta tai lupaa hakeutua toisen shp:n alueelle hoitoon. En kyllä kovasti odottanutkaan, että ihan oikeasti tämä toimisi niinkuin luvataan.

Ei ole nyt motia lähteä mihinkään AVI:n tiskille selvittelemään tätä, kun ei sieltä missään järjellisessä ajassa kuitenkaan tule mitään vastauksia. Pitää vain toivoa, että jos riittävän moni valittaa niin joskus asian tila korjaantuu. Vaikka kai tuossa enimmäkseen on kyse resurssipulasta ja asia on oikeasti kaikkien tiedossa, kuten kaikessa muussakin terveydenhuollossa.

 

[RealityBites]

Tänään tuli jo vastaus tuolta, nopeasti käsittelivät asian. Vastineen sisältö tosin oli lyhyesti ja ytimekkäästi, että kyllä meidän mielestä ollaan nyt toimittu ihan asianmukaisesti ja ettei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa lääkärijonon pituuteen. Tuossa ei edes viitata mihinkään lakiin tai stm:n ohjeeseen tms, johon väite asianmukaisesta toiminnasta perustuisi. Eli ei tullut myöskään maksusitoumusta tai lupaa hakeutua toisen shp:n alueelle hoitoon. En kyllä kovasti odottanutkaan, että ihan oikeasti tämä toimisi niinkuin luvataan.

Ei ole nyt motia lähteä mihinkään AVI:n tiskille selvittelemään tätä, kun ei sieltä missään järjellisessä ajassa kuitenkaan tule mitään vastauksia. Pitää vain toivoa, että jos riittävän moni valittaa niin joskus asian tila korjaantuu. Vaikka kai tuossa enimmäkseen on kyse resurssipulasta ja asia on oikeasti kaikkien tiedossa, kuten kaikessa muussakin terveydenhuollossa.

Eli ihan täysi vitsi koko hoitotakuu kun valvova elin komppaa valvottavaa.

Itselle nyt tuskin tulee enää muuta kuin soitto että "Eipä löytynyt mitään, koita pärjäillä", niin ole paljoa motivaatiota valittaakaan mihinkään. Koko parin vuoden rumba ihan turhan päiten, mitään vastauksia saanut mihinkään, sai vaan samat asiat kertoa kymmeneen kertaan eri henkilöille.

 

[Rapilysin]

Eli ihan täysi vitsi koko hoitotakuu kun valvova elin komppaa valvottavaa.

Sinälläänhän tuo muistutuskäytäntö on vähän erikoinen, että muistutus osoitetaan toimialueen ylilääkärille, eikä valvovalle viranomaiselle. Eli siis vastaus tuli nyt käytännössä valvottavalta itseltään. AVI tai Valvira olisi varmaan se seuraava osoite, jos haluaisi jatkaa valittamista.

Itselle nyt tuskin tulee enää muuta kuin soitto että "Eipä löytynyt mitään, koita pärjäillä", niin ole paljoa motivaatiota valittaakaan mihinkään. Koko parin vuoden rumba ihan turhan päiten, mitään vastauksia saanut mihinkään, sai vaan samat asiat kertoa kymmeneen kertaan eri henkilöille.

Toivotaan että lopputulema olisi joku muu Onhan se hanurista, jos tuon rupeaman jälkeen jää vaille vastauksia.

 

[a-p]

Nyt tuli täyteltyä psykiatrin antama oirekysely ASRS v1.1. Kysely sisältää 18 kysymystä ja asteikko on viisi pykäläinen.

Oirekyselynä on esimerkiksi Kuinka usein häiriinnytte ympäristönne äänistä tai tapahtumista. Tuohon vastataan Ei koskaan, Harvoin, Joskus, Usein tai Hyvin usein. Psykiatri pyysi vielä kirjoittamaan omia tuntemuksia myös paperille, jos jotain tulee mieleen.

Näitä samoja papereita on kolme kappaletta. Ennen lääkityksiä, ennen lääkityksen nostoa ja viimeinen on uutta nostoa varten.

 

[Rapilysin]

Tänään oli eka psykiatrikäynti omaan piikkiin. Tohtori oli ymmärtäväinen, kun murehdin rahanmenoa ja katsottiin miten selkeä tämä tauti minulla on.

Jasper-Goldbergin seulasta sain 73/120. Ilmeisesti 70+ pistettä on vahva epäily ADHD:sta, mutta psykiatri ei ollut täysin vakuuttunut ja määräsi jatkotutkimuksia, eli nyt on joku 500 € hintainen neuropsykologinen testi tulossa.

Testit takana. Tunnin alkuhaastattelu, jossa aika paljon päällekkäisyyttä aiempien tutkimusten kanssa. Sitten oli 3 tai 4 monistetta missä piti ympyröidä tai yliviivata merkkejä. Lisäksi tarkennettiin DIVAa.

Edellisestä psykologista poiketen tämä psykologi halusi soittaa sekä avopuolisolle että vanhemmille, joten annoin numerot. Tulokset saan parin viikon päästä. Alustava arvio oli sama kuin kaikilla edellisillä, että kyllä minulla saattaa häiriö olla, mutta ei ole varmaa

Ilmeisesti sitten ollaan vihdoin ja viimein siinä pisteessä, että psykiatri voi tehdä päätöksen onko hoitokokeilu aiheellinen.

 

[Pei12345]

Tuli vuosien pähkäilyn jälkeen aloteltua itsekkin tutkimukset nyt 36-vuotiaana (kun seuraa omaa 5-vuotiasta, niin edessä taitaa olla hänelläkin).
Toukokuussa varasin yksityiseltä puolelta ajan psykiatrille suoraan (sellainen joka kuvauksessa mainitsi adhd-asioista), ensimmäinen vapaa aika olikin vasta elokuussa.
Ensimmäisellä käynnillä oli kartoitusta, oliko 3-4 lappukyselyä (adhd ja masennus yms.) ja sitten keskustelua lapsuudesta ja nykytilasta, sekä mitä hakee diagnoosilta, jos sellainen tulee.
Tuolla käynnillä oli sitä mieltä, että viitteitä olisi adhd:n suuntaan ja masennuspisteet aikalailla nollissa.
Sain mukaan kasan kyselyitä, joista yksi n. 100 kysymystä sisältävä oli vanhemmille täytettäväksi ja koski lapsuutta/nuoruutta.
Sitten oli sellainen, missä vanhempien piti ruksia, jos on esiintynyt viimeistään 12-vuotiaana ja sitten vaimon kanssa täyttää asteikolla 0-3 nykytilaa (18 kohtaa).
Lisäksi oman persoonan kysely (paljon oli tuossakin kysymyksiä).

Toiselle käynnille nyt lokakuun alussa otin mukaan nuo täytetyt lomakkeet ja neuvolapapereita yms. ja niitä käytiin läpi.
Lapsuudesta totesi, että hyvin tyypillinen adhd-lapsen kuvaus ja tällä hetkellä vahvoja viitteitä tarkkaamattomaan muotoon.
Suositteli, että aloitetaan lääkekokeilu ja kirjoitti reseptin 2 x 30 Medikinet CR 20mg ja yksi kapseli aamulla. Vajaan kolmen viikon päästä sitten soittoaika, että miten on sopinut.
Eilisen perusteella aamupäivällä, oli hieman rauhallisempi olo ja keskeytyksien jälkeen pystyi jatkamaan hommia (tiedä sitten onko placebo-efekti). Iltapäivällä alkoi sitten ajatukset taas poukkoilemaan.
Tähän mennessä rahaa mennyt 330€ + yksi rasia lääkettä 23€

 

[penttip]

Tänään juuri tällainen artikkeli hesarissa: Ennätyksellisen moni suomalainen epäilee itsellään tarkkaavuushäiriötä - Hyvinvointi | HS.fi

Näyttää timanttijutulta, mutta ainkin minulla jostain syystä aukesi kokonaan...

 

[abish]

Kävin alkuvuodesta terveyskeskuksessa kolmella lääkärillä (kaikki vähän turhaan), ennen kuin pääsin psykologin juttusille ja täyttämään aiemmin mainittuja lappuja ja tekemään testejä. Siitä vielä turha käynti lääkärissä jossa vain kirjoitettiin lähete yksityiselle psykiatrille. Sieltä sain testiin Medikinetiä (en ole ottanut) ja Concertaa eri vahvuuksilla. 18, 27, 36, 54 mg ja viikon välein nosto. Eräs kaveri sanoi, että kovin nopeasti annosta muutettiin. Tiedä tästä sitten. 36 mg jäi käyttöön, mutta tuntui että sen kanssa meni välillä ”yli”, eli pää oli alkuun jumissa. 27:lla menty nyt kuukauden, mutta varmaan tulee otettua 36 uudestaan. Alkuun en ottanut viikonloppuina/vapaalla lääkettä, mutta sen jälkeen lääkkeen kanssa olin puoli päivää vähän sumussa.

Reseptin uusiminen onnistui helposti omakannassa sähköisesti eikä tarvinnut soittaa mihinkään ja selittää. Enemmän olen ADD-tapaus ja on tässä ollut apua mm. monen asian samaan aikaan tekemiseen, ajatusten hyppimiseen ja yleiseen jaksamiseen eli ”ei minkään” tekeminen ei vie ihan kaikkia voimia.

 

[jarppi83]

Sen verran matkanvarrella olen seurannut erikoissairaanhoitoa oman pojan osalta ja kyllä koko "ammattitaito" on yksi hiton naamapalmu. Vaimon kanssa huomattiin pojan erilaisuuden jo puheen viivästyksestä alkaen. Erilaiset käyttäytymisongelmat(mm. Agressiivisuus ja itsehillinnän vaikeudet) on ollut läsnä jo todella kauan. Jatkuva pään hakkaaminen seinään, että "ammattilaiset" ottaa tilanteen vakavasti on vienyt vuosia(poika nyt 8-v). Paras osoitus "ammattitaidosta" oli 3 viikon tutkimusjakso psygiatrisella, jonka johtopäätös oli, että ollaan paskoja vanhempia(liian kilttejä). Nykyisellään diagnoosiin kuuluu Adhd, sekä autismi. Puheterapiaa ei saatu, koska kuulemma ei ole ongelmia(poika ei osaa vieläkään lukea ja runsaasti ongelmia ääntämisessä) -> nykyinen puheterapeutti kommentoi, että poika olisi tarvinut apua jo tarhaikäisenä. Tukimuodot ovat laahanneet perässä väärien diagnoosien myötä ja kärsijänä on poika. Nykyisellään tilanne on kohtuu hyvä ja pojalla on lääkityksenä Conserta ja nukahtamisen helpottamiseksi melatoniinia. Keskittyminen ja jaksaminen riittää koulupäivän yli, sekä oppimiskäyrä on jyrkässä nousussa. Aikasemmin poika pysyi virkeänä(jaksoi keskittyä) n. puolipäivää ja iltapäivästä oltiin sitten jo siipiä vailla. Aistitulva oli liikaa pojalle. Nykyisellä lääkityksellä voisi sanoa, että aivan eri poika. Näin jälkikäteen mietittynä omassa nuoruudessa olleet "seinähullut" koulukaverit ovat suurella todennäköisyydellä olleet adhd-lapsia.

 

[a-p]

Nyt lääkekokeilussa on ollut Concerta. Alkuperäinen 18mg:n annostus ei sanonut yhtikäsmitään. Viikon jakson jälkeen annostus tuplattiin.

Tuolla 36mg metyylifenidaattiannoksella tuli vaikutuksia.

Positiivisia vaikutuksia:

-Keskittymiskyky parantui, sain siivoiltua asuntoa hyvin ja tiskasin astiat. Sain samaan aikaan myös soitettua kaverille, jolloin puhelimessa tuli puhuttua toista tuntia putkeen.

-Päänsisäinen sekamelksa hiipui ja en häiriintynyt taustatekijöistä

-Pysyin paremmin kartalla ryhmäkeskustelussa


Neutraalit vaikutukset
-Liittyy keskittymiseen, en autolla ajaessa pyöritellyt avaimia, kuten ennen lääkitystä


Negatiivisia vaikutuksia on ollut tähän mennessä:

-Epätasainen vaikutus, ensin tulee kova aktiivisuustaso, vaikutuksen laskiessa iskee suhteellisen voimakkaasti uupuminen.

-Ahdistus, joka iski vaikutuksen hiipuessa. Eilen meni reilu toista tuntia ahdistuneena ja päässä pyöri vain sama ahdistava olotila, niin pitkään kunnes nukahdin.

-Seuraavan päivän lääke annos ei tuonut enää sitä energisyyttä ja koko päivä on mennyt hieman maissa. Olotilaan ei auttanut vaikka kävi kävelemässä, tai musiikin tahi podcastien kuuntelu.

-Suun kuivuminen, piti käydä useamman kerran juomassa vettä päivän aikana

-Hieman erikoinen olotila, tuntui pää toimivan hieman hitaammin. Tämä tuli ilmi, kun lääkkeen vaikutus alkoi hiipua.

 

[jarppi83]

Nyt lääkekokeilussa on ollut Concerta. Alkuperäinen 18mg:n annostus ei sanonut yhtikäsmitään. Viikon jakson jälkeen annostus tuplattiin.

Tuolla 36mg metyylifenidaattiannoksella tuli vaikutuksia.

Positiivisia vaikutuksia:

-Keskittymiskyky parantui, sain siivoiltua asuntoa hyvin ja tiskasin astiat. Sain samaan aikaan myös soitettua kaverille, jolloin puhelimessa tuli puhuttua toista tuntia putkeen.

-Päänsisäinen sekamelksa hiipui ja en häiriintynyt taustatekijöistä

-Pysyin paremmin kartalla ryhmäkeskustelussa


Neutraalit vaikutukset
-Liittyy keskittymiseen, en autolla ajaessa pyöritellyt avaimia, kuten ennen lääkitystä


Negatiivisia vaikutuksia on ollut tähän mennessä:

-Epätasainen vaikutus, ensin tulee kova aktiivisuustaso, vaikutuksen laskiessa iskee suhteellisen voimakkaasti uupuminen.

-Ahdistus, joka iski vaikutuksen hiipuessa. Eilen meni reilu toista tuntia ahdistuneena ja päässä pyöri vain sama ahdistava olotila, niin pitkään kunnes nukahdin.

-Seuraavan päivän lääke annos ei tuonut enää sitä energisyyttä ja koko päivä on mennyt hieman maissa. Olotilaan ei auttanut vaikka kävi kävelemässä, tai musiikin tahi podcastien kuuntelu.

-Suun kuivuminen, piti käydä useamman kerran juomassa vettä päivän aikana

-Hieman erikoinen olotila, tuntui pää toimivan hieman hitaammin. Tämä tuli ilmi, kun lääkkeen vaikutus alkoi hiipua.

En tiedä mitenkä vaikuttaa aikuisilla, mutta pojalla säännöllinen ruokavalio/nesteytys ja riittävä uni on erittäin tärkeä lisä lääkityksen ohessa. Toki on se enemmän tai vähemmän tärkeä kaikilla, mutta pojan tapauksessa eron huomaa heti. Jos itse ei kehtaa asiaan sen kummemmin paneutua, niin kannattaa kiinnittää huomiota huonon hetken tullessa, onko ravintotasapaino kunnossa, jos siittä saisi helpolla tavalla parannettua elämänlaatua.

 

[a-p]

En tiedä mitenkä vaikuttaa aikuisilla, mutta pojalla säännöllinen ruokavalio/nesteytys ja riittävä uni on erittäin tärkeä lisä lääkityksen ohessa. Toki on se enemmän tai vähemmän tärkeä kaikilla, mutta pojan tapauksessa eron huomaa heti. Jos itse ei kehtaa asiaan sen kummemmin paneutua, niin kannattaa kiinnittää huomiota huonon hetken tullessa, onko ravintotasapaino kunnossa, jos siittä saisi helpolla tavalla parannettua elämänlaatua.

Tässä on tullut nukuttua samanlain, kuin aiemminkin. Jotain kahdeksaa tai yhdeksää tuntia per päivä. Ruokailuna on ollut aamuisin kananmunia ja ruispuuroa.

Olen nyt lääkityksen aikana kiinnittänyt enemmän huomiota ruokailemiseen. Aiemmin tuli jätettyä aamupala syömättä, mutta nyt sitä tulee syötyä kolmisen kertaa päivässä.

Välipaloja en pahemmin harrastele. Lähinnä jotain hedelmiä johonkin väliin päivän aikana.

 

[Special Once]

Mulla oli metyylifenidaattikokemus aika samanlainen. Neljän maissa loppui vaikutus juuri tuommoiseen voimakkaaseen uupumukseen ja käytännössä oli pakko ottaa päiväunet. Eikä vaikuttanut millään tavalla asiaan syömiset tai juomiset tai nukkumiset.

En sitten tiedä olisiko ollut mahdollista ottaa aamulla yksi annos ja iltapäivällä toinen. Mutta silläpä ei ole nyt minkäänlaista merkitystä, kun Elvanse toimii aamusta iltaan. Tähän sitten vaikuttaa unet todella paljon, jos nukun huonosti niin ei ole lääkkeestä juuri mitään vaikutusta.

 

[a-p]

Mulla oli metyylifenidaattikokemus aika samanlainen. Neljän maissa loppui vaikutus juuri tuommoiseen voimakkaaseen uupumukseen ja käytännössä oli pakko ottaa päiväunet. Eikä vaikuttanut millään tavalla asiaan syömiset tai juomiset tai nukkumiset.

En sitten tiedä olisiko ollut mahdollista ottaa aamulla yksi annos ja iltapäivällä toinen. Mutta silläpä ei ole nyt minkäänlaista merkitystä, kun Elvanse toimii aamusta iltaan. Tähän sitten vaikuttaa unet todella paljon, jos nukun huonosti niin ei ole lääkkeestä juuri mitään vaikutusta.

Luulisin, että suorituskyky ei oikein muuttuisi, jos metyylifenidaattia ottaisikin kahdesti pienemmillä kerta-annoksilla. Siinä ainakin olisi se, että ensimmäisen annoksen ottaessa sitä vaikutusta ei edes huomaisi ja myöhemmin otettu annos voisi mahdollisesti tuoda vaikutuksia esille.

Toki se vaikutusaika voisi pidentyä, mutta tehokkuus voisi kärsiä. Ensimmäinen annos laantuu ymmärrettävästi ensimmäisenä ja sen jälkeen se toinen annos on se, joka vaikuttaa.

Oliko näiden Elvanseiden saanti iso operaatio? Meneekö annostus miten, jos taustalla on kokeiluita metyylifenidaatin kanssa? Vertaantuuko esimerkiksi 36mg milligramma samaan määrään Elvanseja?