ADHD/ADD

[RealityBites]

No joo kai se harmittaisi, jos diagnoosi ei olisikaan tarkkaavuuteen liittyvä. Mutta olisipahan asia selvinnyt ja voisi miettiä jotain muuta asiaa, joka voi olla selvitettävissä kun tarkkaavuushäiriö on poissuljettu. Minä tosiaan otin tuon riskin yksityisellä. Kun hommat ovat riittävän solmussa, niin sitä on aika valmis hyvinkin moneen asiaan. Mutta ymmärrän täysin tuon puntaroinnin.

Itseä jäi harmittamaan eniten se, etten ollut asiaa saanut aikaisemmin hoidettua. Niin paljon on ehtinyt elämässä mennä hukkaan asioita, joita ei valitettavasti enää saa takaisin. Ja tiedän tällä kokemuksella nyt lääkityksen jälkeen, että olisin pystynyt niistä monet jutut kokemaan ja käsittelemään paljon paremmin.

Kyllähän sen tonnin tai pari vois muuten sijoittaa, mutta kun en ihan vakuuttunut ole siitä että sitä lääkitystä sieltäkään sitten tulee niin parhaimmassa tapauksessa sitten jatkuu sama taistelu muutaman tonnin köyhempänä. Ehkä sitä sitten harkitsisi hiukan toiseen malliin jos voitaisiin luvata ettei sieltä aleta jotain terapiaa tai masislääkkeitä tyrkyttämään.

Pariin vuoteen oppii aikamoiseksi pessimistiksi tuon saatavissa olevan avun suhteen ja kun ei paremmasta tiedä niin ei osaa kaivatakaan.

Voihan se sama juttu käydä itsellekin sitten jos tässä joskus siihen tilanteeseen päästään että lääkitystä saa kokeilla. Siihen asti ei oikein jaksa enää uskoa mihinkään vaan jatkaa lähinnä omana kyynisenä itsenään. Mieluummin lähden tuossa parin viikon päästä Kreetalle aurinkoon viikoksi kuin kannan ne rahat jollekin Teslalla ajelevalle psykiatrille.

 

[Rapilysin]

No joo kai se harmittaisi, jos diagnoosi ei olisikaan tarkkaavuuteen liittyvä. Mutta olisipahan asia selvinnyt ja voisi miettiä jotain muuta asiaa, joka voi olla selvitettävissä kun tarkkaavuushäiriö on poissuljettu. Minä tosiaan otin tuon riskin yksityisellä. Kun hommat ovat riittävän solmussa, niin sitä on aika valmis hyvinkin moneen asiaan. Mutta ymmärrän täysin tuon puntaroinnin.

Itseä jäi harmittamaan eniten se, etten ollut asiaa saanut aikaisemmin hoidettua. Niin paljon on ehtinyt elämässä mennä hukkaan asioita, joita ei valitettavasti enää saa takaisin. Ja tiedän tällä kokemuksella nyt lääkityksen jälkeen, että olisin pystynyt niistä monet jutut kokemaan ja käsittelemään paljon paremmin.

Kyllähän sen tonnin tai pari vois muuten sijoittaa, mutta kun en ihan vakuuttunut ole siitä että sitä lääkitystä sieltäkään sitten tulee niin parhaimmassa tapauksessa sitten jatkuu sama taistelu muutaman tonnin köyhempänä. Ehkä sitä sitten harkitsisi hiukan toiseen malliin jos voitaisiin luvata ettei sieltä aleta jotain terapiaa tai masislääkkeitä tyrkyttämään.

Pariin vuoteen oppii aikamoiseksi pessimistiksi tuon saatavissa olevan avun suhteen ja kun ei paremmasta tiedä niin ei osaa kaivatakaan.

Voihan se sama juttu käydä itsellekin sitten jos tässä joskus siihen tilanteeseen päästään että lääkitystä saa kokeilla. Siihen asti ei oikein jaksa enää uskoa mihinkään vaan jatkaa lähinnä omana kyynisenä itsenään. Mieluummin lähden tuossa parin viikon päästä Kreetalle aurinkoon viikoksi kuin kannan ne rahat jollekin Teslalla ajelevalle psykiatrille.

Itsellä vähän samat ajatukset kui RB:lla, että mitä jos se ei sitten olekaan siitä kiinni tai psykiatri sattuu olemaan joku lääkevastainen massikeisari, mikä vaan myy terapiaistuntoja isolla rahalla. En mä mihinkään sohvalle mene itkemään 250 €/h kerta viikkoon. Ja omat oireet kuitenkin sen verran lievät, että esim. perhe- ja työelämä onnistuu, vaikka tietysti jossain määrin oireilu heijastuu. Näen kyllä hyviäkin puolia tossa, mulla on jotenkin sellainen lievä ja luova hulluus, jossa pystyy näkemään asiat eri tavalla kuin useimmat. En mä usko, että mahdollisen lääkityksen jälkeenkään tulee sellainen olo, että elämässä olisi kauheasti menettänyt asioita. Tietysti kaikki ei ole mennyt aina helpoimman kaavan mukaan, mutta sellaista se on. Vastapainona sitten tullut ehkä enemmän erilaisia kokemuksia ja elämyksiä, kun joutunut välilä kulkemaan vähän kiertotietä pitkin.

Mut eniten perseestä tässä on kyllä se, että sen simppelin lääkekokeilun eteen täytyy käydä ehkä jopa kymmenen kertaa tapaamassa lääkäriä, psykologia ja psykiatria. Jos se eka lääkäri kirjoittaisi sen reseptin ja sanoisi että kannattaa ekaksi kokeilla auttavatko nämä, niin säästyisi aikaa, resursseja ja turhautumista aika paljon. Jos ne ei auta, niin sitten alkaisi tutkia muita korvienväliongelmia ja jos ne auttaa niin problem solved. Sitten kun kahden vuoden päästä kokeillaan niitä ja todetaan, että ne auttaa, niin siinähän pari vuotta meni ihan hukkaan turhan odottelun takia.

 

[RealityBites]

Itsellä vähän samat ajatukset kui RB:lla, että mitä jos se ei sitten olekaan siitä kiinni tai psykiatri sattuu olemaan joku lääkevastainen massikeisari, mikä vaan myy terapiaistuntoja isolla rahalla. En mä mihinkään sohvalle mene itkemään 250 €/h kerta viikkoon. Ja omat oireet kuitenkin sen verran lievät, että esim. perhe- ja työelämä onnistuu, vaikka tietysti jossain määrin oireilu heijastuu. Näen kyllä hyviäkin puolia tossa, mulla on jotenkin sellainen lievä ja luova hulluus, jossa pystyy näkemään asiat eri tavalla kuin useimmat. En mä usko, että mahdollisen lääkityksen jälkeenkään tulee sellainen olo, että elämässä olisi kauheasti menettänyt asioita. Tietysti kaikki ei ole mennyt aina helpoimman kaavan mukaan, mutta sellaista se on. Vastapainona sitten tullut ehkä enemmän erilaisia kokemuksia ja elämyksiä, kun joutunut välilä kulkemaan vähän kiertotietä pitkin.

Mut eniten perseestä tässä on kyllä se, että sen simppelin lääkekokeilun eteen täytyy käydä ehkä jopa kymmenen kertaa tapaamassa lääkäriä, psykologia ja psykiatria. Jos se eka lääkäri kirjoittaisi sen reseptin ja sanoisi että kannattaa ekaksi kokeilla auttavatko nämä, niin säästyisi aikaa, resursseja ja turhautumista aika paljon. Jos ne ei auta, niin sitten alkaisi tutkia muita korvienväliongelmia ja jos ne auttaa niin problem solved. Sitten kun kahden vuoden päästä kokeillaan niitä ja todetaan, että ne auttaa, niin siinähän pari vuotta meni ihan hukkaan turhan odottelun takia.

Word. Ei oikeastaan mitään lisättävää.

Hyvin harvoin noilla lääkkeillä mitään kovin euforista oloa saa - ellei sitten napsi vähän omilla annostuksilla ja sopivien stimulanttien kanssa. Siksi en usko että tuosta mitään maailmoja mullistavaa kokemusta itselle syntyy, mutta jos edes hiukan maltti lisääntyisi. Tuossa kun on joutunut raksaprojektia sun muuta aikatauluttamaan niin kummasti paremmin se pää toimii jo sillä kun vetäisee pari tuoppia olutta alle.

Koska tuo nyt ei ole kuitenkaan hyväksyttävä tapa lääkitä itseään jatkuvasti, niin olisi mahdottoman mukava että tarjolla olisi jotain vähemmän kyseenalaista troppia.

Ja siitä olen täysin samaa mieltä että kuten yläpuolelta näkyy, niin tutkimukset on mahdollista viedä läpi parissa kuukaudessa niin voin kertoa ettei suuresti mieltä lämmitä lukea näitä juttuja kun itse on odotellut vuosikausia.

Rahallahan siitä toki taas kerran selviäisi että mikäli nyt käy suuresti ahdistamaan, niin ei kun taalaa tiskiin ja yksityiselle niin menee homma kerralla maaliin. Se yksittäinen kokemus kyllä näytti että kohtuukiireisiä nuokin on ja useampi kuukausi tuossa menee ainakin täällä. Mutta kun on kerran kärvistelty kalkkiviivoille ja jäljellä ei olisi enää muuta kuin lääkärin tapaaminen, niin luulisi sen nyt kohtuujärjellisessä ajassa järjestyvän. Pahintahan se on kun ei tiedä että onko tuo nyt ensi viikolla, kuukauden päästä vai ensi vuonna. Se on rutiinien avulla elävälle kärsimättömälle ihmiselle melkoisen ikävän hallitsematon tilanne joka on omiaan kuormittamaan. Siksi onkin lähinnä parempi että pyrkii olemaan ajattelematta koko asiaa.

 

[Rapilysin]

Hyvin harvoin noilla lääkkeillä mitään kovin euforista oloa saa - ellei sitten napsi vähän omilla annostuksilla ja sopivien stimulanttien kanssa.

En kanssa usko. Ja eikö amfetamiini ole tyyliin halvin rappiohuume mitä kadulta saa ja paljon vahvempaa kuin Concerta? Miks joku hakis lääkäriltä huumekäyttöön jotain mikä on kalliimpaa, miedompaa ja säännöstellympää kuin vakiodiilaajan piri, jota ilmeisesti nykyään saa jopa jollain sovelluksella tilattua?
E: Toki apteekin tuote on varmaan puhtaampi ja turvallisempi, mutta niin kauan niin itseään piikittää samalla neulalla kuin muukin porukka niin lieko sen nyt sitten niin väliä kenen ahterissa tuote on maahan raijattu.

 

[a-p]

Hyvin harvoin noilla lääkkeillä mitään kovin euforista oloa saa - ellei sitten napsi vähän omilla annostuksilla ja sopivien stimulanttien kanssa..

Koska tuo nyt ei ole kuitenkaan hyväksyttävä tapa lääkitä itseään jatkuvasti, niin olisi mahdottoman mukava että tarjolla olisi jotain vähemmän kyseenalaista troppia.

Mikäli lääkkeeksi määrätään Elvanseja tai Vyvanseja, niin noiden käyttäminen onnistuu vain suun kautta. Syynä tuohon on se, että molemmat lääkkeet ovat Lisdeksamfetamiinivalmisteita. Tuo amfetamiinin muoto muuttuu elimistössä deksamfetamiiniksi, jolloin se lääkeaine toimii kuten sen on tarkoitus.

Näin ollen noita lääkkeitä ei voi käyttää väärin ruiskujen ja neulojen avustuksella, koska se lääkeaine ei toimi.

 

[MeriHoo]

Mikäli lääkkeeksi määrätään Elvanseja tai Vyvanseja, niin noiden käyttäminen onnistuu vain suun kautta. Syynä tuohon on se, että molemmat lääkkeet ovat Lisdeksamfetamiinivalmisteita. Tuo amfetamiinin muoto muuttuu elimistössä deksamfetamiiniksi, jolloin se lääkeaine toimii kuten sen on tarkoitus.

Näin ollen noita lääkkeitä ei voi käyttää väärin ruiskujen ja neulojen avustuksella, koska se lääkeaine ei toimi.

onneksi jotkut aiheeseen perehtyneet lääkärit määrää myös attentinia aikuisille, se on deksamfetiini suoraan. Vaikeempi saada tuota attentinia kuin metyylifenidaattivalmisteita ja lisdeksamfetamiinia koska jotkut lääkärit pelkää sen määräämistä ja sille ei ole suoraa käyttöindikaatiota aikuisille (vain lapsille), mutta attentinin etu on nopeampi vaikutuksen alkamisaika kuin elvansen. sen vaikutus lakkaa myös nopeammin kuin elvansen joten sitä pitää ottaa monta kertaa päivässä jos haluaa koko päivän kestävän vaikutuksen, mutta hyvä täsmälääke jos ei halua olla koko aikaa lääkittynä vaan tarvittaessa.

 

[a-p]

onneksi jotkut aiheeseen perehtyneet lääkärit määrää myös attentinia aikuisille, se on deksamfetiini suoraan. Vaikeempi saada tuota attentinia kuin metyylifenidaattivalmisteita ja lisdeksamfetamiinia koska jotkut lääkärit pelkää sen määräämistä ja sille ei ole suoraa käyttöindikaatiota aikuisille (vain lapsille), mutta attentinin etu on nopeampi vaikutuksen alkamisaika kuin elvansen. sen vaikutus lakkaa myös nopeammin kuin elvansen joten sitä pitää ottaa monta kertaa päivässä jos haluaa koko päivän kestävän vaikutuksen, mutta hyvä täsmälääke jos ei halua olla koko aikaa lääkittynä vaan tarvittaessa.

Löytyi näköjään MOT:in pätkä näistä ADHD-lääkkeistä vuodelta 2011. Pätkässä kerrotaan perusoireista ja siitä, kuinka ainakin aikanaan leikattiin 113 miljoonaan suuruinen summa korvauksista. Seurauksena aikuiset saavat itse maksaa lääkeensä.

MOT:in pätkässä mainittiin, ettei metyylifenidaattia ole tarkoitus määrätä aikuisikäisille.

Normaalisti siinä lääkkeen alkamisessa kestää sellainen tunti, koska lääkke hajoaa elimistössä ja ruokailu ennen lääkkeen ottamista hidastaa toimintaa tuntuvasti.

Lääkkeet leikkauslistalla

ADHD-lääkityksen kelakorvaukset leikattiin aikuisilta helmikuussa. Osalle ADHD-potilaista työssäkäynti ja lapsista huolehtiminen kävi mahdottomaksi. Hallitus leikkaa lähivuosina lääkekorvauksista 113 miljoonaa euroa. Kuka lopulta päättää suomalaisten korvauksista, viranomaiset vai kansainvälinen...

yle.fi

MOT: Kela narautti potilaan

29-vuotias ADHD-potilas saa metyylifenidaattilääkkestään kelakorvaukset. Täytettyään 30 sama henkilö pulittaa parin tonnin lääkkeet omasta kukkarostaan. Miksi usein syrjäytymisvaarassa olevat ADHD-aikuiset joutuvat maksamaan itse lääkkeensä?

yle.fi

MOT ADHD

 

[Rapilysin]

Löytyi näköjään MOT:in pätkä näistä ADHD-lääkkeistä vuodelta 2011. Pätkässä kerrotaan perusoireista ja siitä, kuinka ainakin aikanaan leikattiin 113 miljoonaan suuruinen summa korvauksista. Seurauksena aikuiset saavat itse maksaa lääkeensä.

Lääkäri kans puhui että hoidot on sitten kalliita. Ite katselin hintoja netistä niin 30 kpl pakkaus 30€ ja siitä saa 40% vielä pois.

Kai kalleus on suhteellinen käsite, mutta noita ku ei tarvitse edes syödä joka päivä niin purkki riittää esim 6 viikoksi, jos ottaa työpäivinä lääkkeen, kk-hinta korvattuna n. 10€ ja ilman korvaustakin joku 20€.

Tiedä sitten onko hoidot joskus ollut kalliita ja jäänyt käsitys elämään. Geneeriset valmisteet yleensä tiputtaa hinnan aika hyvin kun patenttisuojat raukeaa. Mut pitää mielenkiinnosta katsella video

 

[RealityBites]

Kyllä noita aikanaan tuli tutkittua mutta kun ei tiedä, onko lähellä vai kaukana saada troppia käsiinsä, niin innostus tutkailla kovin tarkkaan hiipui. Muutenkaan en uskonut ennen heinäkuuta että tuosta kuuluu ylipäätään yhtään mitään - nythän prosessi kai olisi lääkärin käyntiä vaille valmis.

e. Kantaa voi käydä selaamassa mutta eipä sieltä mitään erityistä ilmene. Ilmeisesti nuo pitävät jonkinlaisia ryhmäkokoontumisia jossa reilu vuosi sitten oli päätetty psykiatristen tutkimusten tekemisestä. Sen koommin ei ainakaan kannan mukaan ole case ryhmän käsittelyyn päätynyt. Tässä on sopivasti parit lomareissut tulossa ja jos tässä ei taas kuukausitolkulla aiota odotuttaa, niin luonnollisestihan sitä aikaa sitten tarjotaan niiden ajalle jolloin ei valitettavasti käy kun ei paikkakunnalla tule oleiltua. Jos on noin kortilla ajat, niin siitä aiheutunee lisää odottelua.

 

[Teppo en]

Hyvin harvoin noilla lääkkeillä mitään kovin euforista oloa saa - ellei sitten napsi vähän omilla annostuksilla ja sopivien stimulanttien kanssa. Siksi en usko että tuosta mitään maailmoja mullistavaa kokemusta itselle syntyy, mutta jos edes hiukan maltti lisääntyisi. Tuossa kun on joutunut raksaprojektia sun muuta aikatauluttamaan niin kummasti paremmin se pää toimii jo sillä kun vetäisee pari tuoppia olutta alle.

Joo lääkkeen aloittamista (viikko kaksi?) lukuunottamatta juurikaan mistään euforiasta ei voi puhua. Alkuun tosin oli aika jännä, todella zen-tyyppinen hyvä olo, joka pikku hiljaa vaimentui. Myöhemmin lääkkeen vaikutuksesta jäljelle jäi rauhallisempi olo, mahdollisuus tehdä asioita, mahdollisuus tehdä asioita poukkoilematta koko ajan asiasta toiseen. En myöhästele enää niin paljoa, tiedostan siis kellon eri tavalla kuin ennen. En jää jumiin asioihin, enkä yhtäkkiä huomaa muutaman tunnin menneen ja kaikki on tekemättä ja aikataulut sakkaa. Impulsiivisuus ja ahdistus on pienentynyt paljon, jotka ehkä itselle tärkeimpiä. Lisäksi on helpompi olla läsnä ja keskittyä hetkeen.

Toisin sanoen olo voi olla toisinaan aika ”euforinen”, kun olet jollain tasolla muuttunut epäonnistujasta onnistujaksi(Tuli niitä onnistumisia aikaisemminkin, mutta ne vaativat lähes yli-inhimillisiä venymisiä, kun yritit paikata aikatauluja yms muita asioita milloin milläkin. Toisin sanoen kyllä tässä aika kovat hermot nykyisin, melkoiset diplomaatin taidot, eikä pienet asiat hetkauta. Niin paljon on tullut nähtyä ja tehtyä pysyäkseen ”tiellä ja muiden vauhdissa” kiertämällä kuitenkin samassa ajassa kaikki ojat ja allikot ) . Saat asioita aikaan ilman hermojen menetystä ja päässä ei ole jatkuvasti mielessä listää tekemättömistä töistä ja epäonnistuneista asioista. Eli tavallaan minulle lääke on tuonut noita ”euforisia” tiloja mutkan kautta, kun koen elämän onnistuneempana -> onnellisuus.

 

[RealityBites]

Joo lääkkeen aloittamista (viikko kaksi?) lukuunottamatta juurikaan mistään euforiasta ei voi puhua. Alkuun tosin oli aika jännä, todella zen-tyyppinen hyvä olo, joka pikku hiljaa vaimentui. Myöhemmin lääkkeen vaikutuksesta jäljelle jäi rauhallisempi olo, mahdollisuus tehdä asioita, mahdollisuus tehdä asioita poukkoilematta koko ajan asiasta toiseen. En myöhästele enää niin paljoa, tiedostan siis kellon eri tavalla kuin ennen. En jää jumiin asioihin, enkä yhtäkkiä huomaa muutaman tunnin menneen ja kaikki on tekemättä ja aikataulut sakkaa. Impulsiivisuus ja ahdistus on pienentynyt paljon, jotka ehkä itselle tärkeimpiä. Lisäksi on helpompi olla läsnä ja keskittyä hetkeen.

Toisin sanoen olo voi olla toisinaan aika ”euforinen”, kun olet jollain tasolla muuttunut epäonnistujasta onnistujaksi(Tuli niitä onnistumisia aikaisemminkin, mutta ne vaativat lähes yli-inhimillisiä venymisiä, kun yritit paikata aikatauluja yms muita asioita milloin milläkin. Toisin sanoen kyllä tässä aika kovat hermot nykyisin, melkoiset diplomaatin taidot, eikä pienet asiat hetkauta. Niin paljon on tullut nähtyä ja tehtyä pysyäkseen ”tiellä ja muiden vauhdissa” kiertämällä kuitenkin samassa ajassa kaikki ojat ja allikot ) . Saat asioita aikaan ilman hermojen menetystä ja päässä ei ole jatkuvasti mielessä listää tekemättömistä töistä ja epäonnistuneista asioista. Eli tavallaan minulle lääke on tuonut noita ”euforisia” tiloja mutkan kautta, kun koen elämän onnistuneempana -> onnellisuus.

Niin. Saatan kuvitella että itselläkin vaikuttaisi juuri noin. Vaan kuten jo moneen kertaan todettu, siitä saa pelkästään haaveilla toistaiseksi että tähän jotain apua saisi kun pelkkä diagnosointi näkyy vievän vuosikausia.

Periaatteessahan homman pitäisi toimia niin, että kun nyt kerran on jo tutkittu kaikki, niin tutkimustulokset pitäisi olla näkyvissä ja voisit hakea reseptin yksityiseltä. Mutta ei tahdo nämä pääkopan jutut mennä iihan sillä tavalla ja sitten maksat kymmenestä lisäkäynnistä joissa kysytään taas samat asiat kuin aikaisemmin.

Tuossa SCID-1 :ssä hoitaja jo oivalsi tilanteen ja suurin osa testistä skipattiin yli koska samat asiat oli käyty aiemmin läpi. Aikamoista toistoa on siis nuokin tutkimukset. Vielä vähemmän kiinnostaa aloittaa niitä taas alusta ja vielä maksaa siitä, vaikka siitä nyt sen lääkkeen saisikin. Kärsi, kärsi. Kirkkaamman kruunu saat.

Pessimistisyys ja kyynisyys on alkanut jo kääntyä pikkuhiljaa pelkästä kärsimyksestä voimavaraksi. Työelämässä tosin joutuu hiukan suodattamaan tai hyvin herkästi katsotaan hankalaksi..

Kotonakin taitaa lähinnä muut kärsiä enemmän kuin itse.

 

[Teppo en]

Periaatteessahan homman pitäisi toimia niin, että kun nyt kerran on jo tutkittu kaikki, niin tutkimustulokset pitäisi olla näkyvissä ja voisit hakea reseptin yksityiseltä. Mutta ei tahdo nämä pääkopan jutut mennä iihan sillä tavalla ja sitten maksat kymmenestä lisäkäynnistä joissa kysytään taas samat asiat kuin aikaisemmin.

Tuossa SCID-1 :ssä hoitaja jo oivalsi tilanteen ja suurin osa testistä skipattiin yli koska samat asiat oli käyty aiemmin läpi. Aikamoista toistoa on siis nuokin tutkimukset. Vielä vähemmän kiinnostaa aloittaa niitä taas alusta ja vielä maksaa siitä, vaikka siitä nyt sen lääkkeen saisikin. Kärsi, kärsi. Kirkkaamman kruunu saat.

Joo minun tapauksessa vuosia aiemmin julkisella tehdyt testit luettiin ensimmäisellä käynnillä lääkkeen myöhemmin määränneen yksityislääkärin luona, eikä uusia testejä tehty. Tietenkin oire kyselyä ja poissulkua tehtiin, muttei enää samoja pitkiä settejä uudestaan tehty.

Kotonakin taitaa lähinnä muut kärsiä enemmän kuin itse.

Joo tämähän se. Minä vain juon ja pissaan, mutta saa selittää

 

[RealityBites]

Joo minun tapauksessa vuosia aiemmin julkisella tehdyt testit luettiin ensimmäisellä käynnillä lääkkeen myöhemmin määränneen yksityislääkärin luona, eikä uusia testejä tehty. Tietenkin oire kyselyä ja poissulkua tehtiin, muttei enää samoja pitkiä settejä uudestaan tehty.

Sitten kun vielä voisi luottaa että käytäntö on kaikkialla sama. Mutta tietenkään ei - onhan siinä tosin aina vara sanoa että ei muuten aleta uudelleen tekemään tai käynnit tyssää siihen.

Juuri nyt ei ole kyllä intoa irrottaa ylimääräistä rahaa yhtään tutkimuksiin - varsinkin kun ollaan ihan kalkkiviivoilla. Tällä mentaliteetilla sellaista hetkeä tosin tuskin tuleekaan. Kuten sanottu, kärsitään sitten tai haetaan lääkkeet steissiltä kun ei niitä kerran terveydenhuollolta saa.

Maailma nyte ei ole muutenkaan täydellinen niin luonnollisesti ei tässäkään.

 

[Special Once]

Lääkäri kans puhui että hoidot on sitten kalliita. Ite katselin hintoja netistä niin 30 kpl pakkaus 30€ ja siitä saa 40% vielä pois.

Elvanse jota itse käytän maksaa 138 euroa per kuukauden annos. Oletuksena ei korvata senttiäkään mutta lääkekorvausoikeutta voi hakea Kelasta.

 

[RealityBites]

Viime yönä oli tullut potilaskirje Omapostiin, lääkäriaika on jopa varattu eikä tarvitse edes lähteä siirtämään.

Katsotaan kuinka käy, hyvä että tällä on tullut esille että lääkitystä halutaan kokeilla aluksi, jospa sitten itsellekin. Vielä pari viikkoa odottelua.

 

[Teppo en]

Viime yönä oli tullut potilaskirje Omapostiin, lääkäriaika on jopa varattu eikä tarvitse edes lähteä siirtämään.

Katsotaan kuinka käy, hyvä että tällä on tullut esille että lääkitystä halutaan kokeilla aluksi, jospa sitten itsellekin. Vielä pari viikkoa odottelua.

Toivon kovasti onnea ja tsemppiä!

 

[a-p]

Ensi viikolla purkamaan ADHD-testien tuloksia psykiatrin kanssa. Pitäisi vielä tällä viikkoa ottaa yhteyttä puheterapeuttiin ja neuvolaan, jotta saisi dataa lapsuusajan dataa esille.

Vanhempien mukaan syntymisessäni oli komplikaatioita ja olin ollut hapenpuutteessa hetkisen ajan.


ADHD ja synnytyskomplikaatiot

 

[Rapilysin]

Tuli täälläkin seinä vastaan. Työterveyslääkäri totesi psykologin tutkimusten jälkeen, että vaiva kuuluu erikoislääkärin hoitoon ja erikoislääkäri ei taas kuulu työterveyssopimukseen. Sain lähetteen psykiatrijonoon. Eiköhän juhannuskokko tai pari ehdi palaa ennen kuin asia etenee. Onneksi ei tarvitse ihan alusta asti lähteä setvimään, kun on testit jo tehty.

Eilen tuli soitto psykalta. Tämän vuoden lista täynnä, ensi vuonna on vielä aikoja. Kuulosti ihan vitsiltä, kunnes tajusin hoitajan puhuvan totta. Eikä edes luvannut, että alkuvuodesta pääsisi. Yksityiselle on lähdettävä, ei tässä muu auta.

Luulisi, että korvien välissä olevia vikoja pääsisi hoidattamaan vähän paremmin, moni potilas ei ole niin toimintakykyinen, että jaksaa taistella järjestelmän kanssa ja toisaalta psykan potilaista varmaan iso osa myös työttömiä, jolloin yksityiselle ohjaaminen on lähinnä huono vitsi.

 

[RealityBites]

Eilen tuli soitto psykalta. Tämän vuoden lista täynnä, ensi vuonna on vielä aikoja. Kuulosti ihan vitsiltä, kunnes tajusin hoitajan puhuvan totta. Eikä edes luvannut, että alkuvuodesta pääsisi. Yksityiselle on lähdettävä, ei tässä muu auta.

Luulisi, että korvien välissä olevia vikoja pääsisi hoidattamaan vähän paremmin, moni potilas ei ole niin toimintakykyinen, että jaksaa taistella järjestelmän kanssa ja toisaalta psykan potilaista varmaan iso osa myös työttömiä, jolloin yksityiselle ohjaaminen on lähinnä huono vitsi.

Kun on jo nähty, miten lasten ja nuorten psykiatria sakkaa, niin ei liene yllätys että aikuisten puolella ei mene yhtään sen paremmin.

Jos takapuoli kestää niin yksityisen kautta sen avun saanee tässäkin tapauksessa nopeampaan kuin julkiselta.

 

[untero]

Kuinka laillista tällainen viivyttely on?

Hoitoon pääsy (hoitotakuu) - Sosiaali- ja terveysministeriö

stm.fi

 

[RealityBites]

Kuinka laillista tällainen viivyttely on?

Hoitoon pääsy (hoitotakuu) - Sosiaali- ja terveysministeriö

stm.fi

Tätä olen itsekin miettinyt että miten hoitotakuu tähän suhtautuu.

Mutta koska häiritsee itseä joskus enemmän tai joskus vähemmän. Mielelläni en haluaisi valittaa mutta voi olla että noissäkin ne hoidetaan jotka huutavan eniten (vaikka esim. kolareissa se ei mene näin).

Resurssit ovat vähissä ja se on tiedossa, näin se sitten näkyy kansalaisten kohdalla. Ehkä kantelu toimii, ehkä ei. Jos kokemusta on, niin saa kertoa. Onko nopeuttanut hoitoonpääsyä vai hidastanut? Tässäkin pätee pitkälti vanha tapa että jos valitat, niin sitten et ainakaan hoitoon pääse.

 

[Rapilysin]

Tätä olen itsekin miettinyt että miten hoitotakuu tähän suhtautuu.

Mutta koska häiritsee itseä joskus enemmän tai joskus vähemmän. Mielelläni en haluaisi valittaa mutta voi olla että noissäkin ne hoidetaan jotka huutavan eniten (vaikka esim. kolareissa se ei mene näin).

Resurssit ovat vähissä ja se on tiedossa, näin se sitten näkyy kansalaisten kohdalla. Ehkä kantelu toimii, ehkä ei. Jos kokemusta on, niin saa kertoa. Onko nopeuttanut hoitoonpääsyä vai hidastanut? Tässäkin pätee pitkälti vanha tapa että jos valitat, niin sitten et ainakaan hoitoon pääse.

Jos vaikka sata ihmistä valittaa samasta toimintayksiköstä niin se voi toki vaikuttaa jälkeenpäin tulevien hoitoon parantavasti. En usko, että valittaminen myöskään hidastaa hoitoonpääsyä, mutta itselle siitä ei ole mitään henkilökohtaista hyötyä. Nuo valitukset ja niiden käsittely on vielä hitaampia prosesseja kuin hoitoonpääseminen.

Edit: Hoitoon pääsy (hoitotakuu) - Sosiaali- ja terveysministeriö

• Jos oma terveyskeskus tai sairaala ei pysty hoitamaan potilasta määräajassa, sen on järjestettävä potilaalle mahdollisuus päästä hoitoon muualle, joko toiseen sairaanhoitopiiriin tai yksityissektorille.
• Potilaalle ei aiheudu tästä ylimääräisiä kuluja.
• Potilaalla on oikeus myös kieltäytyä hoidosta.
• Jos sairaanhoitopiiri ei voi järjestää erikoissairaanhoitoa säädetyssä enimmäisajassa Suomessa, sen on annettava potilaan pyynnöstä ennakkolupa hakeutua sairaanhoitopiirin kustannuksella hoitoon EU- tai ETA-maahan taikka Sveitsiin.

Kuinkahan toi toimii? Ite ehdin jo varata huomiselle ekan psykiatrin (240 € käynti...), mutta kokeilkaa ihmeessä joku jolla on 3 kk ylittynyt.

 

[Weehoo]

En mä mihinkään sohvalle mene itkemään 250 €/h kerta viikkoon. Ja omat oireet kuitenkin sen verran lievät, että esim. perhe- ja työelämä onnistuu

Ihan oikeesti, oireet sen verta lievät että ei tarvi lääkitystä, mutta olisi silti kivaa vetää amfetamiinia? Ihan vaan sanon, että juuri tän takia niitä lääkkeitä ei anneta kaikille.

 

[Weehoo]

Sitten kun vielä voisi luottaa että käytäntö on kaikkialla sama. Mutta tietenkään ei - onhan siinä tosin aina vara sanoa että ei muuten aleta uudelleen tekemään tai käynnit tyssää siihen.

Juuri nyt ei ole kyllä intoa irrottaa ylimääräistä rahaa yhtään tutkimuksiin - varsinkin kun ollaan ihan kalkkiviivoilla. Tällä mentaliteetilla sellaista hetkeä tosin tuskin tuleekaan. Kuten sanottu, kärsitään sitten tai haetaan lääkkeet steissiltä kun ei niitä kerran terveydenhuollolta saa.

Maailma nyte ei ole muutenkaan täydellinen niin luonnollisesti ei tässäkään.

Jos olet riippuvainen huumeista, suosittelen hakeutumaan hoitoon. Lääkitys ja huumaus on eri asia vaikka itsellensä selittäisi sen samana asiana.

 

[RealityBites]

Ihan oikeesti, oireet sen verta lievät että ei tarvi lääkitystä, mutta olisi silti kivaa vetää amfetamiinia? Ihan vaan sanon, että juuri tän takia niitä lääkkeitä ei anneta kaikille.

Mistäpä sinä minun oireistani tiedät? Jos sen itselleen kokee häiritseväksi niin sitten varmaan tutkimuksiin hakeudutaan. Ei pidä tuomita liian suoraan. Ihmeellinen asenne.

 

[Rapilysin]

Ihan oikeesti, oireet sen verta lievät että ei tarvi lääkitystä, mutta olisi silti kivaa vetää amfetamiinia? Ihan vaan sanon, että juuri tän takia niitä lääkkeitä ei anneta kaikille.

Erikoinen tulkinta, etten tarvitse lääkitystä ja että haluaisin käyttää amfetamiinia. Olen kuitenkin hakeutunut oireiston takia tutkimuksiin, enkä myöskään vedä piriä, jota itse asiassa saisi helpommalla ja halvemmalla kuin asianmukaisen lääkehoidon.

Mutta kiitos rakentavasta palautteesta.

 

[Weehoo]

Mistäpä sinä minun oireistani tiedät? Jos sen itselleen kokee häiritseväksi niin sitten varmaan tutkimuksiin hakeudutaan. Ei pidä tuomita liian suoraan. Ihmeellinen asenne.

Sen tiedän oireistasi mitä olet tänne kirjoitellut ja valitellut kun ei viitsisi maksaa jos ei saakkaan lääkkeitä.

Kyllähän sen tonnin tai pari vois muuten sijoittaa, mutta kun en ihan vakuuttunut ole siitä että sitä lääkitystä sieltäkään sitten tulee niin parhaimmassa tapauksessa sitten jatkuu sama taistelu muutaman tonnin köyhempänä. Ehkä sitä sitten harkitsisi hiukan toiseen malliin jos voitaisiin luvata ettei sieltä aleta jotain terapiaa tai masislääkkeitä tyrkyttämään.

Tässä taas kerrot että voisit itsellesi määrätä lääkkeitä, mutta jos sieltä lääkäri tarjoaa terapiaa tai masennuslääkkeitä niin menee hukille eurot. Kyllähän tämä on ihan vitsi miten koittaa hankkia lääkitystä ilman ongelmia, vai onko sinulla oikeasti ongelmia joista et selviä ilman lääkitystä, mm. perhe-elämä, työelämä?

 

[Weehoo]

Erikoinen tulkinta, etten tarvitse lääkitystä ja että haluaisin käyttää amfetamiinia. Olen kuitenkin hakeutunut oireiston takia tutkimuksiin, enkä myöskään vedä piriä, jota itse asiassa saisi helpommalla ja halvemmalla kuin asianmukaisen lääkehoidon.

Mutta kiitos rakentavasta palautteesta.

Jos olet oireiston takai hakenut tutkimuksiin ja lääkärillä/psykiatrilla on sellainen fiilis, että nääh, niin kyllähän se kertoo jo että ei välttis olekkaan mitään ylivilkkautta? Toisekseen kun kehuu että että selviää normaaleista asioista, mutta silti olisi jotain vailla niin itsellä henkilökohtaisesti alkaa menemään huuruun ja pystyn sen myöntämään. Olisi kivaa jos pystyis edes hoitamaan työnsä ja perhe-elämän täydellisesti, mutta kun on vammanen niin ei ole helppoa.

 

[RealityBites]

Sen tiedän oireistasi mitä olet tänne kirjoitellut ja valitellut kun ei viitsisi maksaa jos ei saakkaan lääkkeitä.
Tässä taas kerrot että voisit itsellesi määrätä lääkkeitä, mutta jos sieltä lääkäri tarjoaa terapiaa tai masennuslääkkeitä niin menee hukille eurot. Kyllähän tämä on ihan vitsi miten koittaa hankkia lääkitystä ilman ongelmia, vai onko sinulla oikeasti ongelmia joista et selviä ilman lääkitystä, mm. perhe-elämä, työelämä?

Kiitos viestistäsi.

Sen verran olen jo oppinut etten ala keskustelupalstoilla jakamaan yhtään enempää tietoa itsestäni kuin on tarpeellista. Sinä voit siis ihan rauhassa tehdä omia päätelmiä ja jatkaa omalla linjallasi. Jos sinulla on parempaa tietoa lääkkeiden määräämisestä tai niiden tehosta, kuten selvästi näyttää olevan, niin olet vapaa kertomaa niistä.

Muutoin pyydän lopettamaan tämän maalituksen. Kiitos.

 

[Rapilysin]

Olisi kivaa jos pystyis edes hoitamaan työnsä ja perhe-elämän täydellisesti, mutta kun on vammanen niin ei ole helppoa.

Kannattaa kysellä apuja näihin. Tsemiä jatkoon.

 

[Weehoo]

Kiitos viestistäsi.

Sen verran olen jo oppinut etten ala keskustelupalstoilla jakamaan yhtään enempää tietoa itsestäni kuin on tarpeellista. Sinä voit siis ihan rauhassa tehdä omia päätelmiä ja jatkaa omalla linjallasi. Jos sinulla on parempaa tietoa lääkkeiden määräämisestä tai niiden tehosta, kuten selvästi näyttää olevan, niin olet vapaa kertomaa niistä.

Muutoin pyydän lopettamaan tämän maalituksen. Kiitos.

Sen verran olen jo oppinut etten ala jakamaan tietoa lääkkeiden määräyksistä tai niiden tehosta foorumeilla, koska henkilökohtainen asia.

 

[RealityBites]

Nyt on niin hyvää settiä että kerro toki lisää. Millaisella taustalla olet keskustelemassa, onko kenties lääketieteen tuntemusta vai mistä moinen ajatus tulee?

e. Kenties tässä löydetään vaikka uusi hoitomuoto.

 

[Weehoo]

Kannattaa kysellä apuja näihin. Tsemiä jatkoon.

Apua on kyselty ja lääkityksiä kokeiltu. Kaikki suomessa käytössä olevat adhd-lääkkeet mm. kokeiltu. Tällä hetkellä Attentin/Elvanse.

 

[Weehoo]

Nyt on niin hyvää settiä että kerro toki lisää. Millaisella taustalla olet keskustelemassa, onko kenties lääketieteen tuntemusta vai mistä moinen ajatus tulee?

e. Kenties tässä löydetään vaikka uusi hoitomuoto.

Hetkonen, kyseletkö huviksesi vain henkilökohtaista taustaani ja lääketieteellistä tuntemusta vai mistä ajatuksesta tässä nyt on kyse? Mistä kerron lisää?

 

[RealityBites]

Apua on kyselty ja lääkityksiä kokeiltu. Kaikki suomessa käytössä olevat adhd-lääkkeet mm. kokeiltu. Tällä hetkellä Attentin/Elvanse.

Oireet on kovin yksilöllisiä joten vaikea sanoa, mikä on kellekin paras. Olet siis käynyt läpi koko saman rumban kuin muut täällä. Osaisitko kertoa jotain lääkkeiden vaikutuksista ja valinnasta, millä sopiva kombo löydettiin?

 

[RealityBites]

Hetkonen, kyseletkö huviksesi vain henkilökohtaista taustaani ja lääketieteellistä tuntemusta vai mistä ajatuksesta tässä nyt on kyse? Mistä kerron lisää?

En huvikseni vaan aiheeseen liittyen. Oliko sinulla tarkkaavaisuuden häriötä vai vilkkauta? Mikä oli arvio ja mitä siihen ehdotettiiin lääkkeeksi?

Kysyn siksi kun en tiedä. Sen verran pimennossa koko prosessista olen ollut.

 

[Weehoo]

Oireet on kovin yksilöllisiä joten vaikea sanoa, mikä on kellekin paras. Olet siis käynyt läpi koko saman rumban kuin muut täällä. Osaisitko kertoa jotain lääkkeiden vaikutuksista ja valinnasta, millä sopiva kombo löydettiin?

Tämäpä se ja ei auta muiden kokemukset. Sopivaa komboa ei ole vielä löydettykään. Alkuun Attentin niinkuin voisi kuvitella että deksamfe tuntu hyvältä, mutta nyt taas punnitsen lääkkeetöntä elämää. metyylifenidaateista kun siirryin attentiniin niin pidin välissä 2v luomua ja silloin taas marssin psykiatrille, koska en pystynyt elämään niin. Sitten tuli attentin ja se ollut nyt about 2v käytössä. Paljon parempi kuin masennuslääkkeet tai metyylifenidaatti itselleni. metyylifenidaatista tuli hirveät ahdistukset, niin pahat, että en kahteen vuoteen käyttänyt ollenkaan lääkitystä. Nyt on se hetki kun attentin/elvanse haitat tuntuu suuremmilta kuin hyödyt. Melkein sanon ilman lääkärin tutkintoa, että parempi muokata oma adhd/add elämä sellaiseksi, että pystyy elämään jotenkin tässä nyky yhteiskunnassa.

 

[Weehoo]

En huvikseni vaan aiheeseen liittyen. Oliko sinulla tarkkaavaisuuden häriötä vai vilkkauta? Mikä oli arvio ja mitä siihen ehdotettiiin lääkkeeksi?

Kysyn siksi kun en tiedä. Sen verran pimennossa koko prosessista olen ollut.

löytyy diagnoosi useamman eri psykiatrin toimesta ja lukuisista testeistä, mutta ikinä, IKINÄ se ei ole ollut vaikeaa julkisenkaan puolelta hakea diagnoosia. Olen aina ollut "selvä tapaus". Siksi ihmettelen mikä siinä on vaikeaa jos omaa taudin, jos ei omaa niin varmasti on vaikeaa saadakkin diagnoosia.

 

[RealityBites]

Tämäpä se ja ei auta muiden kokemukset. Sopivaa komboa ei ole vielä löydettykään. Alkuun Attentin niinkuin voisi kuvitella että deksamfe tuntu hyvältä, mutta nyt taas punnitsen lääkkeetöntä elämää. metyylifenidaateista kun siirryin attentiniin niin pidin välissä 2v luomua ja silloin taas marssin psykiatrille, koska en pystynyt elämään niin. Sitten tuli attentin ja se ollut nyt about 2v käytössä. Paljon parempi kuin masennuslääkkeet tai metyylifenidaatti itselleni. metyylifenidaatista tuli hirveät ahdistukset, niin pahat, että en kahteen vuoteen käyttänyt ollenkaan lääkitystä. Nyt on se hetki kun attentin/elvanse haitat tuntuu suuremmilta kuin hyödyt. Melkein sanon ilman lääkärin tutkintoa, että parempi muokata oma adhd/add elämä sellaiseksi, että pystyy elämään jotenkin tässä nyky yhteiskunnassa.

Monesti lääkekeesä halutaan myöhemmin eroon syyn tahi toisen takia. Äkkiä tekisi mieli kuvitella että pääkopan tapauksessa tilanne on monesti näin.

Kiitos kokemuksista ja siitä tiedosta että lääkkeen kanssa elämä voi olla monin verroin haastavampaa. Ehkä tästä saa sen huomion, että ne, jotka eivät ole mitään lääkettä kokeilleet, eivät ole edes päässeet vertailemaan huonoja puolia.

Lääkityshän ei koskaan ole paras ratkaisu ongelmaan, vaan muita ratkaisuja pitäisi hakea. Omassa tapauksessa työtä on tehty vuosikymmenet ensin uniongelmien muodossa ja myöhemmin hiukan vakavammissa muodoissa jotka jätän mainitsematta. Siksi olisi mukava päästä kokeilemaan tämä kortti ja kysymys ei suinkaan ole siitä että diagnoosia olisi vaikea saada, vaan siitä että prosessi on kestänyt kohtuullisen kauan siihen nähden, mitä on tutkittu ja siksi on herännyt kysymys siitä, onko tämä ylipäätään järkevää.

 

[Rapilysin]

löytyy diagnoosi useamman eri psykiatrin toimesta ja lukuisista testeistä, mutta ikinä, IKINÄ se ei ole ollut vaikeaa julkisenkaan puolelta hakea diagnoosia. Olen aina ollut "selvä tapaus". Siksi ihmettelen mikä siinä on vaikeaa jos omaa taudin, jos ei omaa niin varmasti on vaikeaa saadakkin diagnoosia.

En tiedä kuinka tarkkaan ketjun luit, mutta ongelmahan on ollut juuri se, että psykologin tutkimuksiin tai psykiatreille on kuukausien tai pahimmillaan vuosien jonotus. Yksityissektorilla linjasto vetää kyllä hyvin, mutta hinta on pari tonttua.

Eihän täällä kukaan terveeksi todettu ole vääryyttä minun nähdäkseni kokenut. Ja lääkettä täällä on haluttu siksi, että ainakin itselle kerrottiin jo tutkimusten alussa, että lääkekokeilulla diagnoosi sitten viimein vahvistetaan tai poissuljetaan sen mukaan millainen vaste sillä lääkehoidolla on.

 

[RealityBites]

En tiedä kuinka tarkkaan ketjun luit, mutta ongelmahan on ollut juuri se, että psykologin tutkimuksiin tai psykiatreille on kuukausien tai pahimmillaan vuosien jonotus. Yksityissektorilla linjasto vetää kyllä hyvin, mutta hinta on pari tonttua.

Eihän täällä kukaan terveeksi todettu ole vääryyttä minun nähdäkseni kokenut. Ja lääkettä täällä on haluttu siksi, että ainakin itselle kerrottiin jo tutkimusten alussa, että lääkekokeilulla diagnoosi sitten viimein vahvistetaan tai poissuljetaan sen mukaan millainen vaste sillä lääkehoidolla on.

Alkaa tosiaan kääntyä enemmän keskusteluksi hoitojonojen hitaudesta kuin itse oireesta. Täydellisessä maailmassahan tämä toimisi niin, että epäilyn esiintyessä varaisit ajan tutkimuksiin ja maksimisaan puolen vuoden jälkeen olisi diagnoosi siitä että onko aihetta toimenpiteisiin vai ei. Mutta kun ei. Psykiatria sakkaa kaikkilla osa-alueilla ja todennäköisesti tuleva HVA ei siihen tuo ainakaan helpotusta hetkeen. Eli jonoon laitettujen osalta ei kovin kaksisestla näytä, noin yksityistä pohtienkin.

 

[Weehoo]

Monesti lääkekeesä halutaan myöhemmin eroon syyn tahi toisen takia. Äkkiä tekisi mieli kuvitella että pääkopan tapauksessa tilanne on monesti näin.

Kiitos kokemuksista ja siitä tiedosta että lääkkeen kanssa elämä voi olla monin verroin haastavampaa. Ehkä tästä saa sen huomion, että ne, jotka eivät ole mitään lääkettä kokeilleet, eivät ole edes päässeet vertailemaan huonoja puolia.

Lääkityshän ei koskaan ole paras ratkaisu ongelmaan, vaan muita ratkaisuja pitäisi hakea. Omassa tapauksessa työtä on tehty vuosikymmenet ensin uniongelmien muodossa ja myöhemmin hiukan vakavammissa muodoissa jotka jätän mainitsematta. Siksi olisi mukava päästä kokeilemaan tämä kortti ja kysymys ei suinkaan ole siitä että diagnoosia olisi vaikea saada, vaan siitä että prosessi on kestänyt kohtuullisen kauan siihen nähden, mitä on tutkittu ja siksi on herännyt kysymys siitä, onko tämä ylipäätään järkevää.

Ei mitään järkeä, jos prosessi kestää ja kestää, tämmöinen tilanne on vain itselle outo, koska ei ole niin käynyt. Tosiaan sen verran voin sanoa omasta elämästä, että töissä kannan vastuuta yhteiskuntakriittisistä asioista ja kotona 3 pientä lasta, vanhin 5v ja kaiken lisäksi opiskelen vielä työn ohella.. Omaa tyhmyyttä ajanut itsensä tähän tilanteeseen vaikka sairauden tiennytkin, ehkä jopa siitä johtuvaa. Mitä enempi on kuormaa add/adhd ihmisellä, sitä sekavammaksi pää menee. Eli siksi suosittelen kaikille jotka edes epäilevät oireitaan, että koittakaa yksinkertaistaa elämäänne, ja helpottaa. Musta löytyy esimerkki miten pistää nuppi jumiin. Tämä on todella raskasta lapsille, sekä vaimolle. Sitten kun kuitenkin vastuuntuntoinen on, kokee myös itse tuskaa siitä.

PS. Univaikeudet löytyy täälläkin, nukun kyllä hyvin, mutta en malta mennä nukkumaan, riippumatta onko lääkitystä vai ei. Valvon niin kauan kun silmät pysyvät auki ja sitten vasta nukkumaan, ei kovin tervettä.

 

[Weehoo]

En tiedä kuinka tarkkaan ketjun luit, mutta ongelmahan on ollut juuri se, että psykologin tutkimuksiin tai psykiatreille on kuukausien tai pahimmillaan vuosien jonotus. Yksityissektorilla linjasto vetää kyllä hyvin, mutta hinta on pari tonttua.

Eihän täällä kukaan terveeksi todettu ole vääryyttä minun nähdäkseni kokenut. Ja lääkettä täällä on haluttu siksi, että ainakin itselle kerrottiin jo tutkimusten alussa, että lääkekokeilulla diagnoosi sitten viimein vahvistetaan tai poissuljetaan sen mukaan millainen vaste sillä lääkehoidolla on.

Luin ketjun adhd- tarkkuudella ja se varmaan riittää, eli missasin puolet ja puolet luetusta jäi ymmärtämättä.... Psygologihan ei adhd lääkkeitä voi määrätä, mutta aikaa se ottaa jos on pitkät jonot psykologille/psykiatrille... Oonkohan sittenkin käynyt nuorena jotain kautta ja sen mitä muistan aikuisiältä niin työterveyden kautta?

 

[RealityBites]

Ei mitään järkeä, jos prosessi kestää ja kestää, tämmöinen tilanne on vain itselle outo, koska ei ole niin käynyt. Tosiaan sen verran voin sanoa omasta elämästä, että töissä kannan vastuuta yhteiskuntakriittisistä asioista ja kotona 3 pientä lasta, vanhin 5v ja kaiken lisäksi opiskelen vielä työn ohella.. Omaa tyhmyyttä ajanut itsensä tähän tilanteeseen vaikka sairauden tiennytkin, ehkä jopa siitä johtuvaa. Mitä enempi on kuormaa add/adhd ihmisellä, sitä sekavammaksi pää menee. Eli siksi suosittelen kaikille jotka edes epäilevät oireitaan, että koittakaa yksinkertaistaa elämäänne, ja helpottaa. Musta löytyy esimerkki miten pistää nuppi jumiin. Tämä on todella raskasta lapsille, sekä vaimolle. Sitten kun kuitenkin vastuuntuntoinen on, kokee myös itse tuskaa siitä.

PS. Univaikeudet löytyy täälläkin, nukun kyllä hyvin, mutta en malta mennä nukkumaan, riippumatta onko lääkitystä vai ei. Valvon niin kauan kun silmät pysyvät auki ja sitten vasta nukkumaan, ei kovin tervettä.

Monet meistä ovat täysin samassa tilanteessa ja etsivät mahdollisesti joka päivä ratkaisuja tekemiseensä. Itsellä se on rutiinit, joita noudatan välillä tuskastumiseen asti. Lisäksi kaikessa on läsnä pienoinen kiire ja ahdistus siitä, ettei tarpeeksi saa aikaiseksi.

Selvästi olet oman tilasi tuossa tunnistanut ja osannut hakea apua. Tämähän on sikäli kaksiteräinen miekka, että tietynlainen luovuus ja kekseliäisyys on adhd-ihmisillä vahvuutena. Onko sitä siis edes järkeä lääktiä, jos nämä ihmiset laitetaan sellaiseen tehtävään, jossa tuosta on hyötyä?

Tämä on siis omaa pohdintaa. Hienoa että olet edes jonkun auttavan avun saanut tekemiseesi. Samaa suosittelen kaikille, että liikaa ei kannata haalia ja rutiineja noudattaa. Tuo on varmaan yksi parhaita neuvoja tämän aiheen parissa.

 

[Weehoo]

Alkaa tosiaan kääntyä enemmän keskusteluksi hoitojonojen hitaudesta kuin itse oireesta. Täydellisessä maailmassahan tämä toimisi niin, että epäilyn esiintyessä varaisit ajan tutkimuksiin ja maksimisaan puolen vuoden jälkeen olisi diagnoosi siitä että onko aihetta toimenpiteisiin vai ei. Mutta kun ei. Psykiatria sakkaa kaikkilla osa-alueilla ja todennäköisesti tuleva HVA ei siihen tuo ainakaan helpotusta hetkeen. Eli jonoon laitettujen osalta ei kovin kaksisestla näytä, noin yksityistä pohtienkin.

Veikkaan, että meidän olisi pitänyt syntyä muutama vuosisata sitten. nykyinen elämä mikä pyörii hirveetä vauhtia ei anna meidän "luonteelle" aikaa. Paskaahan se on, että nykyään meidän pitää toimia niinkuin muutkin muurahaiset.

Monet meistä ovat täysin samassa tilanteessa ja etsivät mahdollisesti joka päivä ratkaisuja tekemiseensä. Itsellä se on rutiinit, joita noudatan välillä tuskastumiseen asti. Lisäksi kaikessa on läsnä pienoinen kiire ja ahdistus siitä, ettei tarpeeksi saa aikaiseksi.

Selvästi olet oman tilasi tuossa tunnistanut ja osannut hakea apua. Tämähän on sikäli kaksiteräinen miekka, että tietynlainen luovuus ja kekseliäisyys on adhd-ihmisillä vahvuutena. Onko sitä siis edes järkeä lääktiä, jos nämä ihmiset laitetaan sellaiseen tehtävään, jossa tuosta on hyötyä?

Tämä on siis omaa pohdintaa. Hienoa että olet edes jonkun auttavan avun saanut tekemiseesi. Samaa suosittelen kaikille, että liikaa ei kannata haalia ja rutiineja noudattaa. Tuo on varmaan yksi parhaita neuvoja tämän aiheen parissa.

Tästä kun saa koulun pois taas jaloista niin itsellä helpottaa ja annan aivojen luovuudelle/ajatuksille tilaa, jotta stressitasoni laskevat kun voin tehdä sitä, mitä pääkoppa tahtoo. Tämä on jännä kyllä, että teen paljon ja kaikennäköistä, mutta se tekeminen pitää olla sitä mitä aivot tarjoaa tai hajoo kuuppa. Koen itse myös adhd:n Hyötynä ja Haittana. Ehkä eläisin ilman sitä jos se olisi mahdollista, mutta tässä mä olen. Ennen ei ollut tätä sairautta, ennen elettiin yhteiskuntana aivan erilaista elämää, jolloin edes nämä oireet eivät välttämättä päässeet esiin. Nykyisin sitten taas kun juostaan tätä oravanpyörää, eikä jätetä ollenkaan aikaa luovuudelle niin alkaa oireilu.

ps. ehkäpä painelen nyt sänkyyn edes yrittämään nukkua. Aamulla Päättötyön esittely KLO9 alkaen.

 

[Weehoo]

Monet meistä ovat täysin samassa tilanteessa ja etsivät mahdollisesti joka päivä ratkaisuja tekemiseensä. Itsellä se on rutiinit, joita noudatan välillä tuskastumiseen asti. Lisäksi kaikessa on läsnä pienoinen kiire ja ahdistus siitä, ettei tarpeeksi saa aikaiseksi.

Tähän piti vielä sanoa, että, mulle on työterveydestä suositeltu päivätöitä, kun nyt teen vuorotöitä. Olen huomannut, että rutiinit on isoin asia miten vaikuttaa jaksamiseensa, isompi vaikutus kuin lääkkeillä. Kiire kuuluu vain ADHD/ADD luonteeseen. Tiettyä hommaa jatketaan "että se saataisiin valmiiksi tai paremmalle mallille." ja sitten kun on se viimeinen hetki niin siirrytään siihen seuraavaan tapaamiseen tai palaveriin tai... Jokatapauksessa aina kiireellä. Jotenkin tuntuu, että ihan kuin olisi tarkoitus aina olla kiire.

 

[Trespasser]

En tiedä kuinka tarkkaan ketjun luit, mutta ongelmahan on ollut juuri se, että psykologin tutkimuksiin tai psykiatreille on kuukausien tai pahimmillaan vuosien jonotus.

Itellä kestänyt nyt aika tasan 2 vuotta, pääasiassa just jonojen takia. Aina kun on käynti ollut, niin arvio on ollut aika suoraa se "onhan tää aika selvä tapaus" ja taitaa se F90.0 jo löytyä jostain lausunnoistakin kun kannasta katsoin. Asiaa mutkistaa entisestään, jos sattuu joku muu "häiriö" siihen samaan, mikä pitää tutkia. Aika yleinen taitaa olla autismi, joskin paljon muitakin lienee.

Itelle kävi niin, että hoidon aloitus lykkääntyy taas vähintään puolella vuodella, koska laajassa autismikartoituksessa (tjsp, tehty lyhyemmän version pisteiden perusteella) sai niin korkeat pisteet, että siihen asti hoitanut/tutkinut taho ei voinut enää jatkaa hoitoa, vaan pitää siirtää kaupungilta yliopistollisen sairaalan neuropolin puolelle. Vaikka oltiin jo pisteessä, jossa piti lääkkeitä alkaa arpomaan varsinaisen ADHD:n hoitoon erikoislääkärin kanssa, kaikki labrat, huumeseulat ja ne varsinaiset haastattelut yms tehtynä. Kovasti pahoitteli viivästystä, mutta tää on kuulemma "työnjako" tässä kaupungissa. Tää puolen vuoden lisäodottelukin on "ihan parhaassa tapauksessa". Toki olisin ilmeisesti voinut kieltäytyäkin, mut samahan se on katsoa kaikki mahdolliset ongelmat kerralla.

 

[RealityBites]

Tähän piti vielä sanoa, että, mulle on työterveydestä suositeltu päivätöitä, kun nyt teen vuorotöitä. Olen huomannut, että rutiinit on isoin asia miten vaikuttaa jaksamiseensa, isompi vaikutus kuin lääkkeillä. Kiire kuuluu vain ADHD/ADD luonteeseen. Tiettyä hommaa jatketaan "että se saataisiin valmiiksi tai paremmalle mallille." ja sitten kun on se viimeinen hetki niin siirrytään siihen seuraavaan tapaamiseen tai palaveriin tai... Jokatapauksessa aina kiireellä. Jotenkin tuntuu, että ihan kuin olisi tarkoitus aina olla kiire.

Sanotaan että työt ainakin hoituvat vauhdilla. Yleensä se olen minä joka odottaa muitten vastauksia. Sitten kun niitä ei tule tai ne tulevat niin viiveellä, niin tahtoo tuskastuttaa.

Suunnittelua tuli kokeiltua työnä ja se vasta mielen päälle otti kun samat asiat toistettiin yhä uudelleen. Siksi teen mieluummin nykyistä hommaa jossa työt ovat vaihtelevia.

Vuorotyön voin kuvitella aiheuttavan ongelmia jos unen kanssa on muutenkin haasteita. Serkkupoika oli aikanaan paperitehtaalla kolmivuorossa ja siellä määrättiin työterveydestä tenoxia ihan yleisesti vuorotyötä tekeville.

Sen verran vielä lääkkeistä että yleisesti itsellä on aika heikko lääkevaste erilaisiin troppeihin. En siis usko että noistakaan mitään kovin suurta muutosta tulisi mutta josko jäisi edes se ainainen kiire pois. Ei se läheskään aina häiritse mutta toisinaan tahtoo tulla yhteentörmäyksiä sun muuta kun toisen eivät tahdo mennä ihan samassa tahdissa.

Rutiinit ovat kyllä tärkeitä ja niitä itsellä on enemmän kuin tarpeeksi. Vuoden sisään on tullut muutettua kahteen kertaan ja voin kertoa että kummallakin kerralla ahdistusta on lisännyt se, että tavarat eivät ole tutuilla paikoilla ja rutiineja joutuu "rakentamaan" uudestaan.

 

[untero]

Jos saan joskus aikaiseksi mennä tutkimuksiin niin lääkityksen saaminen on oikeastaan ainoa syy. En näe että mistään muusta voisi olla apua. Sen verran pitkään olen tiennyt ominaisuuteni ja koittanut päästä eroon niiden tuottamista arjen haasteista. Rutiineja kehittyy pikkujuttuihin, mutta niihin haasteita aiheuttaviin ei saa mitään rutiineja aikaan. Yleensä ne hyytyy hyvin nopeasti motivoituneenkin alkuyrityksen jälkeen. Lisäksi huomio on pois muualta ja joku toinen juttu unohtuu.

 

[Rapilysin]

Eilen tuli soitto psykalta. Tämän vuoden lista täynnä, ensi vuonna on vielä aikoja. Kuulosti ihan vitsiltä, kunnes tajusin hoitajan puhuvan totta. Eikä edes luvannut, että alkuvuodesta pääsisi. Yksityiselle on lähdettävä, ei tässä muu auta.

Tänään oli eka psykiatrikäynti omaan piikkiin. Tohtori oli ymmärtäväinen, kun murehdin rahanmenoa ja katsottiin miten selkeä tämä tauti minulla on.

Jasper-Goldbergin seulasta sain 73/120. Ilmeisesti 70+ pistettä on vahva epäily ADHD:sta, mutta psykiatri ei ollut täysin vakuuttunut ja määräsi jatkotutkimuksia, eli nyt on joku 500 € hintainen neuropsykologinen testi tulossa. Oli kyllä sitä mieltä, että minulle kuuluisi tämä työterveyden kautta, koska hän sattui tuntemaan työnantajani työterveyssopimuksen ja ajatteli, että mahdollisesti vaikuttaa myös työkykyyn. Yritän vielä tingata sieltä siis rahoitusta ennen kuin sovin testipäivää.

En sitten tiedä kuuluisiko valitus osoittaa tilaajalle (työnantaja) vai palveluntuottajalle, jos eivät yksityiselle lähetettä anna. Tämäkin on erikoista, kun alan erikoislääkärin mielestä olisi selkeästi työterveyden kautta hoidettava asia ja sitten sieltä kuitenkin vittuillaan päin naamaa.