- Liittynyt
- 10.10.2021
- Viestejä
- 2 368
Itsellä vähän samat ajatukset kui RB:lla, että mitä jos se ei sitten olekaan siitä kiinni tai psykiatri sattuu olemaan joku lääkevastainen massikeisari, mikä vaan myy terapiaistuntoja isolla rahalla. En mä mihinkään sohvalle mene itkemään 250 €/h kerta viikkoon. Ja omat oireet kuitenkin sen verran lievät, että esim. perhe- ja työelämä onnistuu, vaikka tietysti jossain määrin oireilu heijastuu. Näen kyllä hyviäkin puolia tossa, mulla on jotenkin sellainen lievä ja luova hulluus, jossa pystyy näkemään asiat eri tavalla kuin useimmat. En mä usko, että mahdollisen lääkityksen jälkeenkään tulee sellainen olo, että elämässä olisi kauheasti menettänyt asioita. Tietysti kaikki ei ole mennyt aina helpoimman kaavan mukaan, mutta sellaista se on. Vastapainona sitten tullut ehkä enemmän erilaisia kokemuksia ja elämyksiä, kun joutunut välilä kulkemaan vähän kiertotietä pitkin.
Mut eniten perseestä tässä on kyllä se, että sen simppelin lääkekokeilun eteen täytyy käydä ehkä jopa kymmenen kertaa tapaamassa lääkäriä, psykologia ja psykiatria. Jos se eka lääkäri kirjoittaisi sen reseptin ja sanoisi että kannattaa ekaksi kokeilla auttavatko nämä, niin säästyisi aikaa, resursseja ja turhautumista aika paljon. Jos ne ei auta, niin sitten alkaisi tutkia muita korvienväliongelmia ja jos ne auttaa niin problem solved. Sitten kun kahden vuoden päästä kokeillaan niitä ja todetaan, että ne auttaa, niin siinähän pari vuotta meni ihan hukkaan turhan odottelun takia.
Word. Ei oikeastaan mitään lisättävää.
Hyvin harvoin noilla lääkkeillä mitään kovin euforista oloa saa - ellei sitten napsi vähän omilla annostuksilla ja sopivien stimulanttien kanssa. Siksi en usko että tuosta mitään maailmoja mullistavaa kokemusta itselle syntyy, mutta jos edes hiukan maltti lisääntyisi. Tuossa kun on joutunut raksaprojektia sun muuta aikatauluttamaan niin kummasti paremmin se pää toimii jo sillä kun vetäisee pari tuoppia olutta alle.
Koska tuo nyt ei ole kuitenkaan hyväksyttävä tapa lääkitä itseään jatkuvasti, niin olisi mahdottoman mukava että tarjolla olisi jotain vähemmän kyseenalaista troppia.
Ja siitä olen täysin samaa mieltä että kuten yläpuolelta näkyy, niin tutkimukset on mahdollista viedä läpi parissa kuukaudessa niin voin kertoa ettei suuresti mieltä lämmitä lukea näitä juttuja kun itse on odotellut vuosikausia.
Rahallahan siitä toki taas kerran selviäisi että mikäli nyt käy suuresti ahdistamaan, niin ei kun taalaa tiskiin ja yksityiselle niin menee homma kerralla maaliin. Se yksittäinen kokemus kyllä näytti että kohtuukiireisiä nuokin on ja useampi kuukausi tuossa menee ainakin täällä. Mutta kun on kerran kärvistelty kalkkiviivoille ja jäljellä ei olisi enää muuta kuin lääkärin tapaaminen, niin luulisi sen nyt kohtuujärjellisessä ajassa järjestyvän. Pahintahan se on kun ei tiedä että onko tuo nyt ensi viikolla, kuukauden päästä vai ensi vuonna. Se on rutiinien avulla elävälle kärsimättömälle ihmiselle melkoisen ikävän hallitsematon tilanne joka on omiaan kuormittamaan. Siksi onkin lähinnä parempi että pyrkii olemaan ajattelematta koko asiaa.
